Katsoin toissapäivänä Areenasta dokumentin nimeltä "Puhtaan ruokavalion likainen puoli", joka herätti ajatuksia.
YouTube-vaikuttaja Grace Victoryn tekemä dokumentti on tyylilajiltaan aika kevyt ja viihteellinen, mutta siinä on hyviäkin pointteja liittyen somen terveysgurujen jakamiin elämäntapaneuvoihin.
En aktiivisesti seuraa mitään ravintoon keskittyviä hyvinvointiblogeja tai -guruja, mutta tiedän, että terveellisiin elämäntapoihin keskittyvät blogit ja Tube-kanavat ovat supersuosittuja. Ihmiset etsivät niistä ideoita, tukea ja inspiraatiota, terveys on nyt in. Jopa minun ravintojuttuni ovat olleet suosittuja.
Grace Victoryn pointti numero 1 on ihan validi - hän kyseenalaistaa netin hyvinvointigurujen asiantuntijuuden ja miettii, millä pätevyydellä neuvoja lopulta jaetaan. Moni somen hyvinvointilähettiläs tuo esiin sen ettei ole ravitsemuksen ammattilainen ja jakaa vain omia kokemuksiaan, mutta tarpeeksi suositun ja ihaillun henkilön suosituksiin halutaan uskoa. "Kun se toimii tuolla niin miksi se ei voisi toimia minullakin...?
Monet hyvinvointiblogit ovat varmasti neuvoissaan hyvin pitkälti samoilla huudeilla kuin viralliset, tieteeseen perustuvat suositukset; puhutaan liikunnasta, kasvisten lisäämisestä, ravinnon monipuolisuudesta ja prosessoidun välttämisestä, hyvän unen tärkeydestä jne.
Mutta sitten on näitä äärilaitojen esimerkkejä kuten Freelee the Banana Girl, jotka tuovat oman "totuutensa" esiin hyvin vakuuttavasti ja jopa aggressiivisesti, ja saavat karismaattisuudellan seuraajat uskomaan silkkaa hölynpölyäkin. Olen vähän järkyttynyt siitä että lukemattomat ihmiset todella lähtivät seuraamaan Freeleen "rajattomasti hedelmiä" ja "proteiini on pahasta" -suosituksia, ja uskoivat hänen perustelujaan näin yksipuolisen ruokavalion terveellisyydelle.
Freelee kertoo saavansa tarvitsemansa proteiinin omasta kehostaan
Tällaisten ääriruokavalioiden puolestapuhujat saattavat esimerkillään aiheuttaa todellista hallaa neuvojen seuraajille, ja se on asia jota on syytäkin nostaa esiin.
Olen itsekin retrospektiivisesti miettinyt, aiheuttivatko minun hyvää tarkoittavat induktioviikkojen neuvoni jollekulle ikäviä seurauksia. Vaikka kuinka korostaa, ettei ole ajamansa asian ammattilainen ja viime kädessä vain lääkäri tai laillistettu ravitsemusterapeutti on pätevä antamaan henkilökohtaisia suosituksia, voi moni lähteä toteuttamaan suosituksia ilman harkintaa ja kuuntelematta omaa kehoaan - viimeksi mainittua olen pyrkinyt aina erityisesti alleviivaamaan. Täytyy kuunnella kehoaan ja tunnustella, mikä toimii itsellä. Ihmiset myös tulkitsevat neuvoja hyvin eri tavalla, eikä yhdelle terveellinen juttu välttämättä muodostu toiselle lainkaan hyväksi.
Kuten myöhemmin totesin, en ehkä tänä päivänä enää lähtisi jakamaan induktioviikkojen kaltaisia niin konkreettisen tason yksityiskohtaisia neuvoja. Positiivisesta palautteesta huolimatta. Oppia ikä kaikki. Onneksi minun vinkkini eivät sentään olleet yhtä radikaaleja kuin Freeleen....
MITÄ ON "CLEAN EATING"?
Mikä dokumentissa ärsytti, oli sen välittämä kuva "terveellisestä" ruokavaliosta. Tekijä oli valinnut tuoda esiin vain äärilaitojen ruokavalioita ja dieettejä raakaveganismista perunakuureihin ja Freeleen banaanidieetteihin. 'Ton'-ruokavaliot ovat tällä hetkellä trendi, totta, mutta aika harva kai vetää yhtäläisyysmerkin "puhtaan ruokavalion" ja KAIKEN -tonittomuuden välille? Ettäkö vain maidoton, lihaton, gluteeniton ja sokeriton syöminen on puhdasta, terveellistä syömistä?
Alun sitaatti tiivistää Grace Victoryn näkemyksen: iloton.
Aaargh, ei terveellinen syöminen ole ilotonta..!
Hyvistä pointeistaan huolimatta dokumentti floppaa siinä, että se jättää huomiotta varmaankin sen oikeasti suurimman "terveellisen ruokavalion" trendin, alkuperäisen PUHTAAN ruoan filosofian: syö mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa. Eli kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa, papuja, sieniä, siemeniä, täysjyväviljaa, öljyjä, rasvoja.
Mitä tällainen ruokavalio sitten rajoittaa? Se rajoittaa makeis- ja einesteollisuuden tuotteiden käyttöä ja kannustaa opettelemaan ruoan ja herkkujen valmistuksen itse. Mikään kuohkea, täyteläinen kastike tai makuja pursuava, mehevä kakku ei ole tämän ruokavalion ulkopuolella - ne vain tehdään itse kokonaisista raaka-aineista sen sijaan että ostetaan lisäaineita pursuava raffinoitu tuote. 'Whole foods' on lopulta aika yksinkertainen käsite ja perusta ravinnolle.
Yksilöittäin voi olla mielekästä oman tilanteensa mukaan välttää tai jättää joitain ruoka-aineita kokonaan pois, yhdelle se on liha, toiselle maitotuotteet, kolmannelle vehnä tai sokeri. Näidenkään karsiminen ei vielä tee ruokavaliosta "ilotonta". Ainakaan minun mielestäni. En ole syönyt sokeria seitsemään vuoteen mutta minun ruokapöytäni ovat kaukana ilottomasta :) Lisätyn sokerin poisjättäminen on vain lisännyt syömisen iloa ja laajentanut makupalettia - sokerittomana maistaa kasvisten ja hedelmien oman luontaisen sokerin.
Esimerkiksi tämä on minulle "puhdasta ruokaa": itse valmistetut tonnikalapyörykät. Klassikko. <3
*
Videon kuvakaappaukset Yle Areenasta.
Helteet päättyivät ainakin toistaiseksi, mutta eletään kuitenkin toivossa että aurinkovoiteille tulee käyttöä vielä varsinaisten kesäkuukausienkin aikana: tänään arvon Acorellen aurinkotuotteita.
Sain tuotteet House Of Organicilta ja ehdotin, josko voisin arpoa ne lukijoilleni esittelyn jälkeen ja sehän passasi. (Aina kivempaa kun tuote päätyy hyötykäyttöön :)) Jokaista on siis testattu iholle muutamia kertoja, mutta pakkaukset ovat käytännössä lähes täysiä.
Osallistut arvontaan kirjoittamalla kommenttikenttään arvontatuotteen/setin numeron jonka haluaisit voittaa. Ja tylsää kyllä, tuon kaikkien rakastaman EU:n uuden tietosuoja-asetuksen mukaisesti osallistujan täytyy myös antaa lupa sähköpostiosoitteensa käyttöön. Tarkemmat tiedot postauksen lopussa.
Tuotteet ovat luonnonkosmetiikkaa ja niissä on fysikaalinen titaanidioksidiin pohjautuva UV-suodatin. Acorelle ei käytä tuotteissaan sinkkiä eikä nanopartikkeleita.
ARVONTASETTI 1: Aurinkosuojaspray SK 30 100 ml ja ihoa hoitava vartaloöljy 75 ml.
Vesimäisen emulsiomainen suihke on koostumukseltaan miellyttävän ohutta ja hyvin levittyvää. Sisältää sekä UVA- että UVB-suojan. Hyvin miedossa tuoksussa voi aistia kevyesti frangipania. (Tuoksu on niin mieto että itse en ensin haistanut mitään, ehkä siksi kun testailin tätä heti voimakkaasti tuoksuvan Algamariksen perään, mutta tarkemmin nuuskuteltuani pakkauksessakin mainittu frangipanin viehko tuoksu erottui vihdoin.)
Vartaloöljy ei suojaa auringolta mutta hoitaa auringon kuivattamaa ihoa. Se sisältää erittäin antioksidanttista karanjaöljyä jonka on tutkimusten mukaan todettu antavan myös alhaisen UV-suojan, mutta tämä tuote ei lupaa aurinkosuojaa (minkä veikkaan liittyvän karanjaöljyn pitoisuuteen).
ARVONTATUOTE 2: Kasvoaurinkovoide SK 50. Ei sävytetty.
Korkean suojan hajusteeton aurinkovoide herkälle iholle. Sisältää sekä UVA- että UVB-suojan. Hoitava koostumus sisältää patentoidun AOA-antioksidanttiyhdisteen joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta.
ARVONTATUOTE 3: Sävytetty kasvoaurinkovoide SK 50, sävy Light.
Hajusteeton, sävytetty kasvoaurinkovoide keskivaalealle, ei-lämpimälle iholle (sävy on harmahtava beige). Sisältää sekä UVA- että UVB-suojan sekä patentoidun AOA-antioksidanttiyhdisteen joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta.
Tässä kyseisessä sävyssä on se erikoinen, hieman "hiekkaisen" tuntuinen koostumus. (Arvonnassakin täytyy olla rehellinen ;D)
ARVONTATUOTE 4: Sävytetty kasvoaurinkovoide SK 50, sävy Apricot.
Hajusteeton, sävytetty kasvoaurinkovoide hyvin lämpimän sävyiselle keskivaalealle iholle. Sisältää sekä UVA- että UVB-suojan sekä patentoidun AOA-antioksidanttiyhdisteen joka suojaa ihoa vapailta radikaaleilta.
(Tuubissa on painovirhe; sävy on Apricot vaikka kylkeen on painettu 'Light'.)
ARVONTATUOTE 5: Sävytetty kasvoaurinkovoide SK 30, sävy Gold.
Tämä ihana voide on se suosikkini Acorellen aurinkotuotteista ja tätä olen käyttänyt kymmenisen kertaa. Jos omistaisin monta päätä pitäisin Gold-voiteen mielelläni itse, mutta koska en mitenkään ehdi käyttää kaikkia blogin kautta saamiani tuotteita, arvon tämänkin mieluummin jolle kulle jolle se päätyy hyötykäyttöön.
Gold-sävyssä on kahta muuta sävyä alhaisempi suojakerroin mikä saattaa selittää voiteen miellyttävämmän ihotunnun ja notkeamman koostumuksen. Myös tässä on UVA- ja UVB-suoja sekä AOA-antioksidanttiyhdiste. Toisin kuin kaksi muuta, Gold on kevyesti hajustettu, tuoksussa on pakkaustekstin mukaan temppelipuun vivahteita. Minulle tuoksu on niin mieto että hädin tuskin aistin sitä. Sävy sopii keskivaalealle, jo hieman päivettyneelle iholle jonka pohjasävy on neutraalista lämpimään. Gold on reilusti neutraalimpi kuin kellertävän lämmin Apricot.
Tästä kuvasta voi vielä tsekata sävyt:
Osallistumisaikaa on lauantaihin 9. kesäkuuta 2018 saakka.
Tässä vielä GDPR:n mukainen uusi arvontoihin liittyvä "litania":
*
Arvonta suoritettu ja voittajiin on otettu yhteyttä. Onni suosi seuraavia henkilöitä:
Setti 1: Taru
Voide 2: Mirva
Voide 3: Hanska
Voide 4: Anna from Herwood
Voide 5: Katjaana
Olen saapunut kotiin aikaeroväsymyksestä uupuneena - mutta niin onnellisena ja uusien kokemusten täyttämänä :)
Olipahan hieno reissu, ja nälkä vain kasvoi syödessä. Alaska ei ole mikään pieni kakku naposteltavaksi, ja 10 päivän matka tuntui lopulta vain maistiaiselta. Nyt vasta ikäänkuin tietää mitä kaikkea Alaskassa todella haluaa tehdä. Ja mitä siellä taas välttämättä ei halua tehdä yhtä paljon kuin jossain toisessa luontomatkakohteessa (--> ne karhut...) ^_^
Alaskassa aika hyvä nyrkkisääntö on, että melkein mitä tahansa aktiviteettia tai retkiohjelmaa suunnittelee, sen kesto mitataan päivissä, ei tunneissa. Ja kaikki paitsi ruoka on kalliimpaa kuin muualla Yhdysalloissa, niin majoitus, julkinen liikenne kuin auton vuorauskin. Ruokakin maksaa enemmän kaikkein etäisimmillä seuduilla ja pikkukylissä joissa hyödykkeitä on käytettävissä rajallinen määrä ja niiden kuljetus sinne on kallista. Alaskan matkailusesonki on lyhyt ja turisteista otetaan kaikki irti. (Yhtä kallis Alaska ei kuitenkaan ole kuin Islanti... ;))
Downtown Anchorage, Chugach-vuoret taustallaan
Olisin halunnut käydä Fairbanksissa, joka on Alaskan toiseksi suurin kaupunki. Vierailu siellä olisi kestänyt minimissään kolme päivää (päivä junassa suuntaansa ja yksi päivä perillä, kaupunkiin on vain yksi junayhteys päivässä) ja pelkkä juna olisi maksanut halvimmillaan 390 dollaria. Nyt kun kuukausi vaihtui kesäkuuhun, halvin hinta pompsahti satasella ylöspäin.
Olisin myös halunnut käydä Aleuttien saarilla. Mutta jo matka Kodiakin saarelle, joka sijaitsee paljon lähempänä manner-Alaskaa, olisi kestänyt Anchoragesta lyhimmillään viisi päivää - joista vain yksi perillä. Kun käytettävissä oli vain 10 päivää, joista viikko meni pelkästään Anchorageen ja sen lähitienoon kyliin tutustumiseen, saattoi pian ymmärtää ettei näin lyhyellä matkalla voi oikein muuta kuin targetoida yhden alueen tämän massiivisen osavaltion maista ja vesistä. Tämä ohje annetaan Alaskan matkailuoppaissakin mutta realiteetit tajuaa kunnolla vasta paikan päällä.
Minulle iski enimmäistä kertaa elämässä jopa jonkin kaltainen paniikkikohtaus tajutessani, että en voi ahmia kaikkia niitä Alaska-kokemuksia ja kohteita joita olisin halunnut. Se oli outo ja vähän pelottava kokemus. Olin melkein kokonaisen päivän ahdistunut siitä, että niin paljon jäi näkemättä, ihan rintaa puristi. Onneksi se päivä sattui olemaan matkan aurinkoisin ja lämpimin ja olo helpotti pikku hiljaa kun menin rauhoittumaan aurinkoon ja hyväntuulisen puheensorinan keskelle Anchoragen värikkäille viikonloppumarkkinoille. :)
Tässä kuvia ja tunnelmia reissun viimeisiltä päiviltä.
FLATTOP MOUNTAIN
Pääsin kuin pääsinkin lopulta yhdelle patikkareitille, eikä tällä kertaa näkynyt karhuja. (Mutta sitäkin enemmän koiria <3) Flattop Mountain Trail on Anchoragen suosituimpia ulkoilureittejä ja kaupungissa vierailevan "must". Chugach-vuoristoon kuuluva Flattop sijaitsee vain 24 km päässä kaupungin keskustasta, polku on suhteellisen helppo ja vuoren laelta on todella palkitsevat maisemat.
Vain reitin viimeiset 100 metriä vaativat kiipeilyllisiä otteita ja monilla koirillakin oli vaikeuksia päästä ylös jyrkkää kalliota. Jotkut omistajat työnsivät tai vetivät koiriaan ylös, toiset kannustivat turrejaan ylhäältä käsin.
Muutama koira oli melkein aiheuttaa vaaratilanteen kun ne säntäilivät kalliolla osuen kiipeäviin ihmisiin, itsekin olin muutamaan otteeseen lähellä menettää tasapainon kun ylöspäin rämpivä koira puski ohitseni. Perheystävällisyydestään huolimatta myös Flattopilla sattuu silloin tällöin pahojakin onnettomuuksia.
Seurana minulla oli mieheni ystävän tuttavaperheen tytär Morgan.
Morganin perhe muutti aikoinaan Alaskaan eteläisemmästä USAsta Morganin isän työn takia, ja heille kävi kuten niin monille Alaskan vierailijoille; he ihastuivat luonnonläheiseen, aktiiviseen elämäntyyliin ja muutaman vuoden työvisiitti venyi pysyväksi alaskalaisuudeksi. Morgan oli 4-vuotias perheen muuttaessa ja on kasvanut alaskalaiseksi. Jo 9-vuotiaana hän harrasti koiravaljakko-ohjausta, (englanniksi mushing), yksi Alaskan perinteisimmistä "urheilulajeista". Alaskassa järjestetään vuosittain kymmenittäin ellei satojakin koiravaljakkokilpailuja joista merkittävin, 1700 kilometrin mittainen Iditarod, on vuoden seuratuimpia ja uutisoiduimpia tapahtumia koko osavaltiossa.
Mushing ei ole vain harrastus vaan aikaa ja omistautumista vaativa elämäntapa, oli hurjan kiehtovaa oppia siitä. Morganin perheellä on 12 koiraa ja myös hänen äitinsä ajaa nykyään kilpailuissa.
Kuvan koira ei ole Morganin vaan tuli tekemään tuttavuutta Flattop Traililla :)
Paljon matkustellut Morgan ei vaihtaisi Alaskaa Havaijiin, Kreikkaan tai Uuteen-Seelantiin. Opiskellessaan Missourissa hän kaipasi kaikkein eniten koiriaan ja Alaskan talvia. Tämän kesän Morgan viettää kesätöissä Alaskan Metsästys- ja Kalastusviraston viranomaisena - työ joka vie hänet keskelle Alaskan asumattomia erämaita. Työetuihin kuuluu mm. vapaa kalastus ja työntekijät kokkailevat ruokansa itse pyydystämästään saaliista mökissään, jossa ei ole sähköä tai juoksevaa vettä. "Saamme laittaa generaattorin päälle pari kertaa viikossa ja silloin voi ladata kännykkää ja soittaa kotiin, joskus voi tuurilla päästä myös nettiin." :)
Mitä elämää....
SEWARD
Kenain niemimaan kupeessa sijaitseva viehättävä Seward oli pitkään Alaskan merkittävimpiä satamakaupunkeja, kunnes vuoden 1964 maanjäristys tuhosi suuren osan kaupunkia (ja sen talouden) ja Anchoragesta tuli tärkein satamakaupunki. Seward on vuosien saatossa palannut jaloilleen ja on tänä päivänä monien Alaskanlahden ylittävien risteilyalusten pohjoinen päätesatama, tuoden eteläiseen keski-Alaskaan vuosittain tuhansia vierailijoita.
Sewardista käsin voi myös vierailla Kenai Fjordsin kansallispuistossa, jonne pääsee lukuisilla eri mittaisilla risteilyillä. Kenai Fjords on yksi Alaskan varmimmista valaanbongausalueista. Ryhävalaiden, harmaavalaiden ja miekkavalaiden lisäksi puiston vesiä asuttavat merileijonat, pyöriäiset, merisaukot, lunnit ja hylkeet. Monille risteilyn parasta antia ovat huikeat jäätikkömaisemat ja vuonot joiden mukaan kansallispuisto on saanut nimensä.
Sewardin pääkatu 4th Avenue
Kuten oikeastaan kaikissa paikoissa joissa Alaskassa kävimme - Anchoragen keskustan korkeita moderneja toimisto- ja hotellirakennuksia lukuunottamatta -, myös Sewardissa tuntuu aika pysähtyneen. Monen kylän ja kaupungin ilme ei ole paljonkaan muuttunut perustamisensa jälkeen sadassa vuodessa.
Alaskan kaupungit ovat hyvin nuoria, oikeastaan ihan vastasyntyneitä verrattuna moniin historiallisiin kaupunkeihin Euroopassa, Lähi-Idässä ja ympäri maailmaa. Silti täällä tuntuu kuin menisi jollain tapaa ajassa taakse päin, ainakin pois päin 2000-luvun moderniteeteista ja teknologian valtaamasta elämäntyylistä.
Se viehättää minua.
Olisiko oikea sana tähän sitten maalainen, kiireetön tai luonnonläheinen. Suurkaupunkien kiihkeä pulssi ei täällä tunnu ja kuten aiemmassa Alaska-jutussani kirjoitin, paikalliset lähtevät töiden jälkeen kalaan, eivät someen.
Arvostettuihin ominaisuuksiin Alaskassa kuuluvat erä- ja lento(!)taidot. Yhdellä 70. alaskalaisesta on lentolupakirja ja oma pienkone. Moni oppii kalastamaan ja metsästämään jo tenavana - itse asiassa hämmästyin aika lailla kun kuulin Morganilta, ettei Alaskassa ole ikärajaa sille minkä ikäinen voi luvallisesti käsitellä metsästysasetta. Morgan oli oppinut metsästysaseiden käytön isältään alle 9-vuotiaana.
Vaikka en juurikaan omaa niitä attribuutteja joista "alaskalaisuus" on tehty, viihdyin Alaskassa mahdottoman hyvin. Tunsin oloni kodikkaaksi ja jotenkin joukkoonkuuluvaksi. Luulen, että se johtuu paikan epähienostelevuudesta ja äärettömästä rentoudesta. Koko osavaltio on ns. "tuulipukukansaa", jos nyt tällaista ilmaisua voi käyttää vastakohtana urbaaneille ympäristöille joissa vallalla ovat harkitut olemukset design-laukkuineen, asusteineen ja huolellisesti punattuine huulineen.
Konkreettinen esimerkki. Olen kuin kotonani pikkuisen Talkeetnan hämyisen Roadhouse-majatalon aamiaisella, jossa kuoriudun fleece- ja kuoritakkikerroksistani ja pyyhkäisen hupun alla littaan menneet hiukseni kasvoiltani. Helsinkiläisen PR-toimiston järjestämässä cocktail-tilaisuudessa pälyilen hermostuneena ympärilleni kauniisti ehostettujen kasvojen ja korkokantakenkien keskellä ja toivon, ettei kukaan kiinnitä huomiota 20 euron tekonahkaiseen olkalaukkuuni ja hainhammasklipsillä kiinnitettyihin hiuksiini. Olen epämukavuusalueellani.
Alaskassa tuli jälleen kerran mietiskeltyä sitä jännää ristiriitaa, jota olen aina tuntenut roolissani ns. kauneusbloggaajana. En tiedä miksi on niin, mutta omassa maailmassani kauneusalan ihmiset edustavat yleisesti harkittujen kokonaisuuksien joukkoa, ihmisiä, jotka nauttivat siitä että saavat laittautua kauniiksi ja ovat olemukseltaan siistejä ja tyylikkäitä. He ovat luonnollisia tässä olemuksessa eikä se ole mitään "maskia", se on heitä itseään. Oma tyylihän tulee siitä, mikä tekee olon hyväksi, iloiseksi ja itsevarmaksi, mikä kuvastaa itseä.
Minäkin olen kauneusalan ihminen, enkä ainakaan millään lailla vähättele kiinnostustani ja vilpitöntä innostustani purkkeja, meikkejä ja kaikenlaisia härpäkkeitä kohtaan. Kiinnostukseni on niin harrastuksellista kuin ammatillista. Mutta en kuulu tyylillisesti siihen ryhmään, jonka näen tyypillisesti edustavan tällaista harrastaja- ja ammattikuntaa.
Olen sellainen tuulipukukauneusammattilainen. :)
Tokihan minäkin nautin kun välillä saan laittautua ja pukeutua - kampaaja laittaa hiukseni ja vedän korkeat korot jalkaan. On ihanaa mennä juhliin oikein nätiksi laittautuneena - se kuuluu asiaan. Se on rooli joka kuuluu ottaa tietyissä tilanteissa, ja roolin mukainen olemus tekee olon hyväksi ja varmaksi. En nauttisi juhlissa Henkkamaukan trikoissani. Mutta laittautunut versio en ole minä luonnollisesti. Todellinen Sanni on siellä retkeilyvaatekauppojen fleecehuppariosastolla. :)
Alaskassa saa olla kokonaisuudessaan fleecehuppari-Sanni. Se tuntui niin älyttömän mukavalta. <3
KENAI FJORDS
Viimeisen kokonaisen Alaska-päiväni aikana näin Kenai Fjordsin risteilyllä enemmän eläimiä (luonnollisessa ympäristössään) kuin millään matkalla koskaan. 200 dollarin retki oli joka sentin arvoinen.
Ensimmäiset ryhävalaat näimme jo aluksen lähtiessä Sewardin satamasta.
Sää Kenain alueella on lähes aina pilvistä ja sateista, täällä mittarin lukemat ovat järjestään alhaisemmat kuin vain 2,5 tunnin päässä sijaitsevassa Anchoragessa.
Merisaukot ovat varmaan hylkeiden ja siilien ohella söpöimpiä eläimiä mitä tiedän..!
Miekkavalaita ui rinta rinnan parhaillaan neljä. Kun näytin tämän kuvan ystävälleni, hän sanoi että orca näyttää ihan kumivalaalta..! :D Mene siinä sitten kansallispuistoon jos oikeat valaatkin näyttävät "lavastetuilta" ^_^ :D
Jäätiköitä.
Näimme aluksesta käsin myös karhuja, esimerkiksi tässä kuvassa on karhu mutta pisteet sille joka pystyy sen tuolta metsiköstä erottamaan...! :D Kiikarit olisivat olleet tällä risteilyllä kova sana.
Hylkeitä <3
Merileijonia.
Lunneja.
Islannissa näitä näki pilvin pimein matkamuistömyymälöiden hyllyillä, Alaskassa vihdoin ihan livenä :)
RAVINTOLAKOKEMUS RAY'S WATERFRONT
Ravintolat ja paikallinen ruoka ovat tietysti osa matkojen nautinnollisinta antia.
Alaskan hengelle tyypillisesti fine dining'kin on täällä vähän eri juttu kuin mihin olen muualla tottunut, eikä edes Anchoragessa ole mitään tarkoilla pukukoodeilla tärkättyjä hienostuneita valkopöytäliinapaikkoja. (Okei - valkoisia pöytäliinoja hintavammilla maistelumenuillakin on mutta asiakaskunta saapuu näihinkin paikkoihin shortseissaan ja huppareissaan... :))
Sewardissa minulle suositeltiin kahta satamassa sijaitsevaa, paikallisittain "paremmaksi ravintolaksi" luokiteltua paikkaa.
Valitsin mukavamman näköisen terassin omaavan Ray's Waterfrontin. Ei valkoisia liinoja, mutta palvelu hovimestarityyppisine tarjoilijoineen kertoi paremman tason ravintolasta.
Söin täällä matkan parhaimmat ruoat - jos Anchoragen 49th State Brewing Companyn lohipurilaista ei lasketa. Se kalapihvi sitruunamajoneesikastikkeineen jää historiaan maukkaimpina lohiruokina koskaan....
Tilasin alkuruoaksi Hot King Crab Salad'in ja pääruoaksi Seafood Provencale -salaatin. Nämä olivat ehkä sannimaisinta ruokaa johon olen missään etenkään ns. hienommaksi luokitellun ravintolan listoilla törmännyt - oikeastaan todella tuhtia kotiruokaa jossa yhdistyivät suosikkiruoka-aineeni runsaasta juustosta sieniin, pinaattiin, kesäkurpitsaan, kalaan ja äyriäisiin. Comfort food at its best! Tämän lohdullisempaa päätösillallista en olisi voinut toivoa :)
Hot King Crab Salad ei meikäläisittäin ollut salaattia vaan lautasellinen erittäin kermaista, suussa sulavaa, parmesaanijuusto-pinaatti-artisokka-tomaatti-valkosipulipaistosta. Saako sanoa NAMMMM! Mössöä oli tarkoitus levittää mukana tulevien keksien päälle mutta minä lusikoin ihanuuden suuhuni tietysti ihan sellaisenaan.
Noiden keksien kanssa annos olisi täyttänyt vatsaa niin paljon että olisiko sen jälkeen enää mitään pääruokaa jaksanut syödäkään... No, annokset täällä ovat hyvin amerikkalaisia, voi sanoa :)
Pääruoka Seafood Provencale -salaatti oli vaatimattomasta ulkonäöstään ja vähintään kotiruokamaisesta esillepanostaan (fine dining...?) huolimatta varmasti maukkain salaatti jonka olen koskaan syönyt.
Parasta salaatissa oli se että oli lämmin...! Sewardin hyytävän kylmässä säässä lämmin ruoka maistui. Vain vihreä salaattipohja oli kylmä mutta lautasen saapuessa pöytään annoksen äyriäiset ja kalat höyrysivät vasta kypsennettyinä ja paprikat, kesäkurpitsat, sienet ja artisokat oli freesattu pannussa. Salaatti oli maustettu valkoviinipestokastikkeella ja parmesaanilla. Ai että oli hyvää..! Konstailematonta ja toimivaa. Pari lasia chardonnaytakin huuhtoutui mukavasti näiden seurana.
*
Nyt haaveilen jo pitkän retkilistan kanssa seuraavasta Alaskan matkasta. Lentomatka Islannin kautta taittui todella mukavasti ja oli myös mielekkään lyhyt - lento Reykjavikista Anchorageen kesti alle seitsemän tuntia. Pitkät lentomatkat ovat painajaiseni joten jos jonnekin pääsee lyhemmillä pätkillä niin hyödynnän mahdollisuuden mitä innokkaimmin.
Mielelläni tekisin uudestaan saman rutistuksen kera Islannin stopoverin - täytyyhän se Islantikin nähdä uudelleen paremmassa säässä. (Sää oli muuten paluumatkalla koneenvaihdon aikana ihan yhtä harmaa kuin menomatkallakin. Tuntui oikein eksoottiselta saapua aurinkoiseen, lämpimään Helsinkiin.)
Olisi upeaa käydä Alaskassa myös talvella tai keväällä esimerkiksi Iditarodin aikaan. Talvella ei tarvitsisi välittää niistä karhuistakaan... ^_^ <3
Alaska. The Last Frontier. My kind of frontier.
.
P.S. Olen nyt tägännyt kaikki USAn matkajuttuni tunnisteella Matkalla/USA. Tämän tunnisteen kautta löytyvät kaikki postaukseni Alaskan lisäksi niin Utahista, Vegasista, New Yorkista, San Franciscosta, Floridasta kuin Losistakin ja USAn kosmetiikkashoppailuista.
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Tänään vuorossa katsaus valittuihin Dermosilin toukokuun uutuuksiin joista poimin esiteltäväksi tuttuun tapaan minua eniten kiinnostavat tuotteet.
Reissatessa osa postauksista tulee niin sanotusti viiveellä koska matkaillessa tietysti mieluusti jaan ensisijaisesti tuoreita fiiliksiä reissukohteesta. Tämäkin postaus on odottanut luonnoksissa toukokuun alusta saakka ja tänään vihdoin tuntui siltä että NYT on sen vuoro :D Jokos teistä on moni jo tilannut toukokuun uutuuksia?
Apple Shower Gel 6 € / 500 ml
Apple Body Lotion 5,40€ / 250 ml
Kesän kausituoksu on makea omena. Suihkugeeli ja vartalovoide tuoksuvat ihan Sugar Apple -ponille..! Kesätuoksussa on siis haettu jopa karamellimaisen makeaa omenaisuutta, tämä on makean tuoksun ystäville :)
Sugar Applen nimikkotuoksu ^_^ <3 Tämä poni on muuten vuodelta 1988 :)
Vartalovoide edustaa nopeasti imeytyvää ja kevyttä laatua, ihan kuivalle iholle se ei siis riitä. (Itselläni on kylppärissä aina kahden tyyppistä vartalovoidetta; kevyttä ja nopeasti levittyvää ja imeytyvää niihin hetkiin kun on puettava päälle saman tien, eli yleensä aamut, ja sitten täyteläisempää ja hoitavampaa jota käytän silloin kun voide saa rauhassa imeytyä. Kuten iltaisin. Kummallekin tyypille on tilauksensa.
Suihkugeeli vaahtoaa pehmeästi ja hoitaa hommansa niinkuin nyt perussuihkugeelin voi odottaa :)
Apple-tuoksuperheeseen kuuluu myös vartalokuorinta, deodorantti, mies(!!)-suihkugeeli (tämän täytyy olla vähemmän makea..!) sekä huonetuoksu.
Kitchen-käsisaippua Salvia 6,60 € / 520 ml
Saippuan suurkuluttajana ja Dermosilin vanhan keittiösaippuan fanina halusin kokeilla tätä uudempaa salvian tuoksuista saippuaa (tosin tämäkin on jo ollut useamman vuoden valikoimassa, ja kuuluu Dermosilin top-sellereihin).
Tyylikäs pakkaus ja todella miellyttävä, kevyesti mutta hyvin pehmeästi vaahtoava koostumus. Keittiösaippuassa on normisaippuaa miedompi vaahtoavuus jotta sen saa huuhdottua käsistä mahdollisimman helposti.
Jos vanha keittiösaippua (puhun nyt siis about 10 vuoden takaisesta) tuntui sellaiselta "arkiselta työhevoselta), on Salvia jopa ylellinen. Koostumus on liukkaampi ja tuoksu ihan eri sarjaa.
Radom-huomio: mun keittiö on niin epätyylikkään näköinen että tällainen kaunis pakkaus-design menee tavallaan mun keittiössä vähän hukkaan :D Mutta silti on aina kivempi käyttää kauniiseen pulloon kuin tylsään pulloon pakattua tuotetta. :)
Keittiökäsivoide löysikin paikkansa työpaikan toimistoympäristöstä
Kitchen-käsivoide Salvia 5,50€ / 250 ml (uutuus)
Kevyt ja nopeasti imeytyvä mutta ei lainkaan vesimäinen. Koostumus tuntuu liukkaalta ja myös hieman suojaavalta eikä jätä ihoa tahmeaksi. Tämä lähti minulle välittömästi työkäsivoiteeksi, aivan täydellinen siihen hommaan. Käsittelen töissä paljon papereita ja myöskin pesen käsiäni jatkuvasti, joten kädet huutavat rasvausta ja iloitsevat myöskin kevyesti suojaavasta, pehmentävästä kalvosta.
Salvian raikas tuoksu hurmaa. Käsivoiteen tuoksu on pehmeämpi ja aromaattisempi kuin saippuassa, sanoisin metsäisempi, kun se saippuassa on yrttisempi.
Nestemäiset luomivärit Breeze ja Lemonade 5,20€ / 3,5 ml
Metallisenhohtoiset, erittäin kiiltävät ja kestävät luomivärit. Kestää koko päivän, ei pelkoa luomivakoon rullaantumisesta.
Breeze on lämmin ja kultakuparinen, Lemonade viileä roosa. Entisillä hiuksillani olisin käyttänyt Breezeä, nyt valinta on Lemonade :) Itse asiassa Breezen sävyinen metallinen luomiväri oli minulla monivuotinen kesäsuosikki vaaleilla hiuksilla. Yhdistin sen mm. turkoosiin sisärajaukseen, niin makea yhdistelmä :)
Nämä voimakkaasti valoa heijastavat kaverukset olivat haastavia kuvattavia, ja oli vaikeaa saada niiden sävyjä toistumaan kuvissa todellisuutta vastaavina. Breeze on selvästi kultaisempi ja lämpimämpi kuin kuvassa.
Nestemäiset ja voidemaiset luomivärit sopivat hyvin pohjustukseksi, ja myös Dermosilin kesäuutuuksia voi käyttää niin, mutta niiden finish on niin voimakkaan metallinen että se luo vahvan helmiäiskajon myös päälle levitettävään puuteriluomiväriin.
Aurinkopuuterikuulat 8,90€ / 42 g
Klassikko. Tutustuin tähän tuotetyyppiin lapsukaisena nimellä "maapuuterikuulat", sittemmin tuo ilmaisu on korvautunut modernimmalla "aurinkopuuterilla", vaikka maapuuteri on mineraalipohjaisten väripigmenttien kannalta loogisempi ilmaisu :D
Puuterikuulilla saa kasvoille kauniin päivettyneen hohteen. Ohjeissa tuotteen kerrotaan sopivan myös koko kasvoille, mutta minusta näissä on sen verran paljon helmiäistä että sopivat mielestäni paremmin poskipunan tapaan käytettynä. Sävy on tummahko, joten kuulat eivät sovi ihan vaalealle iholle.
Oikein päivettynyttä ihoa kuulien sävy korostaa todella kauniisti.
Kuvassa luomilla nestemäinen luomiväri Breeze ja poskilla aurinkopuuterikuulia.
Tässäkin kuvassa Breeze näyttää ihan roosan sävyiseltä, siis enemmän Lemonadelta. Mutta ainakin jäljen huurteinen kimallus tulee esiin :)
Kuivashampoo 5,70€ / 200 ml
Tämä ei ole uutuus vaan on kuulunut Dermosilin valikoimaan jo pidempään. Kuivashampoiden megakuluttaja kun olen, halusin testata tämän :)
Dermosilin kuivashampoo on tymäkkää tavaraa, luokittelisin tämän itse lähemmäs kunnon muotoilutuotetta, ts. hiuspuuteria. Vaikuttavina aineina on tapiokatärkkelystä ja silicaa, ja juuri tuo jälkimmäinen tuo se kunnon muotoilevan, karhentavan vaikutuksen.
Silican plussa on muotoilevuus mutta miinuksena ainakin omissa hiuksissani se, että jos sitä on kuivashampoossa suurena pitoisuutena, se vaatii joskus parikin shampoopesua kunnon pesevällä shampoolla että lähtee irti.
Dermosilin ajankohtaiset uutuudet löydät Dermosilin sivuilta täältä.
.
P.S. Pääsin kuin pääsinkin eilen vihdoin vaeltamaan ja vaellus sujui täysin karhuvapaasti ^_^ :)
Alaska. Onhan täällä upeaa.
Olen jo melkein suunnittelemassa seuraavaa matkaa tänne <3
Tiedättekö, täällä on tavallaan kuin Suomessa, koska ilmasto, valo ja kasvillisuus muistuttavat niin paljon Suomea. Jopa linnut laulavat "suomeksi". Mutta sitten täällä on nämä vuoret. Ja jäätiköt. Ja amerikkalaiset kosmetiikkamyymälät <3
Ja karhut.
Olin tänä aamuna kaavailemassa blogiin postausta otsikolla "Minä ja karhut". Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana paikallista aikaa.
Postauksessa olin ajatellut kertoa, että olen todennut tällä matkalla olevani pahimmanlaatuisesti bearanoid. Kyllä, tälle on ihan oma ilmaisunsa sillä jotkut ihmiset joutuvat Alaskassa rehellisen karhu-paranoian valtaan.
Täällä karhuja nimittäin riittää: Alaskassa asuu yli 130 000 karhua. Alaskassa esiintyy kaikkia kolmea Pohjois-Amerikassa tavattua karhulajia; mustakarhuja, ruskeakarhuja ja jääkarhuja.
Eivätkä nallet suinkaan pysyttele nätisti omilla poluillaan syvissä metsissä - niitä voi kohdata kaupungissakin. Anchoragen alueella on laskettu asuvan ainakin 300 mustakarhua. Ne eivät ole kesyyntyneitä yksilöitä vaan niitä näkee kaupungin alueella koska villi luonto on Alaskassa kaikkialla. Osavaltiossa ei ole olemassa niin urbanisoitunutta aluetta etteikö siellä olisi villieläimiä läsnä. Ne ovat täällä kotonaan kaikkialla.
Asia on oikeammin niin, että ihmiset täällä asuvat karhujen ja muiden eläinten keskellä. Elinympäristö on yhteinen.
Kuultuani paikallisilta tarpeeksi monta tarinaa karhukohtaamisista ja nähtyäni kuvia "Neighbor Bear Alert" -sovelluksessa sekä todettuani, että karhusuihkeen käyttökin vaatii harjoittelua (väärin käytettynä sillä voi sokaista omat silmänsä), masennuin. Karhujen kohtaamisen todennäköisyys täällä ei ole ollenkaan niin pieni kuin olin kuvitellut, päinvastoin. Jos täällä haluaa vaeltaa, on yksinkertaisesti varauduttava karhuihin.
Kun sitten vielä oma mieskin sanoi, ettei häntä nyt ihan hirveästi huvita lähteä vaeltamaan karhujen pariin (nyt selvisi toinen eläin joka vie tämän muuten-niin-kovapintaisen eräilijän epämukavuusalueelle, ensimmäinen on hyttyset), hyväksyin sen että saisin todennäköisesti unohtaa patikkareitit tällä matkalla.
Bearanoid. Tein lauantaina pienen testivaelluksen Winner Creek Traililla joka kuuluu alueen suosituimpiin lyhyisiin päivävaellusreitteihin, eikä kylmä hiki jättänyt minua patikan aikana. Ei hemmetti, eihän tästä tule mitään.
Päätin, että vaelluksen sijaan jatkan Alaskan ulkoilureitteihin tutustumista pyöräillen.
Ja tänään sitten näin pyöräilyreitillä mustakarhun.
Olin pyöräillyt noin puoleen väliin Anchoragen rannikkoa seuraavaa Tony Knowles Coastal Trailia, kun vastaan tuleva mies sanoi, että nyt kannattaisi kääntyä tai ainakin välttää pysähtymistä ja poistumista pyörätieltä metsään sillä läheisellä parkkipaikalla oli juuri nähty karhu. Punnitsin vähän aikaa mitä tekisin, olin kyllä kovasti halunnut pyöräillä Tony Knowles -reitin Kincaid Park'iin saakka.
"Just don't go in the bushes, stay on the bike path", mies sanoi. No, en tosiaan meinannut poistua pyörätieltä ja jatkoin matkaa kun muitakin pyöräilijöitä meni ohitseni. Mutta siinähän se karhu sitten kohta olikin, juoksi pitkin pyörätietä ja sitten autotielle. En ehtinyt edes säikähtää - aloin vain kuumeisesti kaivaa kameraa esiin karhun vaihdettua suuntaa ja käännyttyä pois pyörätieltä.
En saanut aamulla kirjoitettua karhupostaustani. Nyt siitä tuli vähän erilainen. Hyvä yritys välttää karhuja - mutta ei onnistunut.
Voin nyt raksia listalta seuraavat luonnossa nähdyt Alaskan klassikkovillieläimet: hirvi, valkopäämerikotka ja mustakarhu. Toiveissa olisi vielä nähdä valaita Kenai Fjordsin kansallispuistossa tällä viikolla.
*
Hei, tämä täytyy jakaa :) Kävimme viime viikolla ihanassa pienessä kylässä nimeltä Talkeetna, josta minulle tuli välittömästi Villi Pohjola -tv-sarjan vibat. Luulin ihan "itse" keksineeni tämän assosiaation, kunnes luin eräästä esitteestä että Talkeetnaa pidetään laajalti inspiraationa Northern Exposure -sarjan Cicelylle. Ihanaa! Nyt voin siis melkein sanoa käyneeni Cicelyssä ja kokoeneeni Villin Pohjolan "livenä" ^_^
Tämä oli minulle erityisen kiva juttu Alaskassa koska Alaska merkitsee minulle pitkälti juuri tuon tv-sarjan luomia mielikuvia. Villi Pohjola on kaikkien aikojen lempisarjani Twin Peaksin ohella. <3
Alaska on samalla sellainen mitä odotin mutta myös enemmän. Karhuparanoiasta huolimatta tunnen oloni todella hyväksi ja kodikkaaksi. Täällä on samalla isoa ja pientä. On huikean upeita maisemia isossa mittakaavassa ja hurjan sympaattisia nurkkakuntia pienessä mittakaavassa. Pienuus ja vaatimattomuus viehättävät. Alaskan suurimmassa kaupungissa Anchoragessa ei edes ole viiden tähden hotellia, täällä luksus on jotain ihan muuta. Se on kalaretki eräkämpälle. Koirarekiajelu jäätiköllä.
Oikeastaan resepti takuuvarmalle viihtymiselleni tulee jo luonnon myötä: täällä ei tarvitse lähteä minnekään nähdäkseen National Geographic -luokan luontoa kun ympärillä avautuvat kaikkialla 360 asteen mielettömät maisemat. Tarvitsee vain katsoa ikkunasta. Mutta tietysti haluaa lähteä ;)
Tähän kun yhdistää suloiset kylät, paljon mutkatonta hyvää kalaruokaa ja rennon, paikoin sopivan quirkyn tunnelman ja kuorruttaa moderneilla ihanilla turhuuksilla kuten Sephoralla saadaan aika toimiva cocktail jota siemailisin mielelläni vielä pidempään. Alaskan eristyneisyys ja etenkin pienten "puskakylien" kalastukseen ja metsästykseen perustuva elämäntyyli kiehtoo.
Ja täällähän on niin viileää ettei tahmeiden aurinkorasvojenkaan kanssa tarvitse pelata :D
Haavikalastus Alaskassa on luvanvaraista ja sitä voivat harjoittaa vain paikalliset.
Talkeetnasta käsin voi ihailla Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren Denalin komeaa siluettia.
Seward Highway on Alaskan kuvauksellisimpia teitä. Tiellä kuulema sattuu paljon onnettomuuksia pelkästään siksi että näkymistä lumoutuneet turistit unohtavat katsoa tietä ja seurata liikennettä.
Näin tänään "karhureitillä" myös hirviemon poikasineen. Vasta toinen hirvibongaus tällä reissulla, mikä on erikoista sillä täällä on hirviä todella paljon. Jopa hotellimme pihalla oli kyltti jossa varoitetaan hirvistä. 
Hirvien ja karhujen lisäksi kolmas kaupunkialueella "vaaniva" vaara näkyy kuvassa: rannan mutalieju, mud flats. (En ole ihan varma miten tämä suomennetaan.) Erittäin voimakkaan vuorovesivaihtelun takia Cook-lahden vesi laskee niin alas että se paljastaa jopa kilometreittäin mutaliejua. Muta on erittäin vaarallista: se on kuin juoksuhiekkaa ja tarttuu kulkijaan kuin sementti. Mutaan juuttuneen irrottamiseen voi mennä tunteja, mikäli apu ylipäänsä ehtii paikalle ennenkuin vesi jälleen nousee. Juuri viime viikolla joku nainen oli saatu pelastettua kun vettä oli jo kaulaan saakka. Irrottaminen vaatii palokunnan erityiskaluston.
Muta koituu vuosittain monen kohtaloksi.
Etenkin turisteja päätyy mutaan heidän kuvitellessaan että se on kosteaa rantahiekkaa jolla voi kävellä. Mudasta varoitetaan kylteillä hyvin tiheästi rantareiteillä, mutta aina joku silti päätyy kokeilemaan onneaan, joko tarkoituksella tai tietämättään.
Minulla on vielä Alaskaa jäljellä muutama päivä, mutta saan viettää ne itsekseni misterin lähdettyä kiipeämään. Toista kutsuvat Sephorat, toista vuoret...
Huomenna minulla olisi mahdollisuus patikoida Anchoragen klassisin patikkareitti Flattop Mountainille "paikallisoppaan" kanssa - tutustuimme täällä mukavaan perheeseen mieheni ystävän kautta ja perheen tytär tarjoutui lähtemään minulle patikkaseuraksi kun kerroin karhupelostani. Jos sää on hyvä niin taidan lähteäkin, kai täällä täytyy yksi kunnollinen hike edes tehdä... Ja voisiko ajatella, että kun nyt olen jo kohdannut karhun, ei toinen enää voi osua kohdalle...? ;p
* Sis. mainoslinkkejä
Tänään vihdoin vuorossa luonnonkosmetiikan aurinkovoiteiden vertailu.
Vertailu keskittyy erityisesti sävytettyihin kasvoaurinkovoiteisiin, mutta mukana on myös sävyttömiä "normi"aurinkovoiteita niin kasvoille kuin vartalolle.
Vertailussa Mádaran, Acorellen, Atopikin ja Algamariksen tuotteita.
Ihastuin viime kesänä totaalisesti Algamariksen sävytetyn aurinkovoiteen koostumukseen, ja olikin mielenkiintoista vertailla miten uudemmat tulokkaat Mádara ja Acorelle pärjäsivät sille. (En tiedä kuinka kauan Acorellella on ollut sävytettyjä aurinkovoiteita mutta tutustuin niihin itse vasta nyt.)
Ilokseni saatoin todeta, että kaikki kolme ovat hyviä ja samalla myös erilaisia, ja palvelevat hieman erilaisia ihotyyppejä ja mieltymyksiä.
ACORELLE Tinted Sunscreen
29,90 € / 50 ml (SPF 50 -voiteet)
27,90€ / 50 ml (SPF 30-voide)
UV-suoja: titaanidioksidi, (karanjaöljy)
Acorellen valikoimassa on kolme sävytettyä kasvoaurinkovoidetta. Sävyt Light ja Apricot ovat suojakertoimella 50, sävy Gold suojakertoimella 30.
Mikään sävyistä ei sovi kovin vaalealle iholle, jopa sävy Light on aika tumma, kuten alempana olevasta kuvasta näkee. Light on viileähkö, harmahtava sävy ja Apricot reilusti kellertävä, sopii oikein lämpimälle iholle. Gold on lämpimähkö neutraali.
Koostumuksista
Kaikkien kolmen sävyn koostumukset poikkeavat toisistaan. SK 30 on mielestäni selvästi miellyttävimmän ja parhaiten levittyvän tuntuinen, se ei tunnu yhtään jähmeältä. Myös sävy on SK30-voiteessa kaikkein käyttökelpoisin, se on neutraali medium, ei niinkään kultainen kuten nimi sanoo.
Light-sävyssä on sanalla sanoen aika kummallinen koostumus; se tuntuu karhealta, jopa vähän hiekkaiselta. Testautin voiteen myös sisarellani joka oli samaa mieltä. Koostumus saa miettimään voiko tämän kuulua tuntua tältä, kun saman suojakertoimen omaava Apricot ei ole lainkaan karhean tuntuinen.
Light ja Apricot ovat korkeamman suojakertoimen takia paksumpia ja jäykemmin levittyviä kuin Gold.
MÁDARA
City CC SPF 15 29,90 € / 40 ml (sävyt Light ja Medium)
Plant Stem Cell Age-defying Sunscreen SPF 30 29,90€ / 40 ml (läpikuultava ihon sävy)
Mádaran sävytetyt aurinkotuotteet esittelin hiljattain tässä postauksessa. Algamarikseen ja Acorelleen verrattuna ne ovat pehmeämmän ja täyteläisemmän tuntuisia. Algamariksessa ja Acorellessa on hieman puuterinen tuntu, kun Mádarat ovat voidemaisempia ja tuntuvat kosteuttavammilta.
ALGAMARIS
21,90€ / 50 ml (jälleenmyyjästä riippuen)
Sävyt: Clair (vaalea) ja Dorée (tumma).
Algamariksen sävytetty kasvoaurinkovoide on kolmikosta ohuimman tuntuinen ja koostumus puuterisin. Algamariksessa on myös mielestäni paras tuoksu. Vaalea sävy on loistava ja juuri sopivan neutraali sopiakseen monen iholle. Tumma sävy taas on todella tumma ja vaatii selvästi päivettyneen ihon.
Acorelle SK 30 Gold
Oma tämän kevään suosikkini on lopulta ollut Acorellen Gold, sillä sen sävy sopii tämänhetkiselle ihonsävylleni ihan täydellisesti. Tykkään myös sen tekemästä kuultavasta ihosta.
Itse asiassa tykästyin Goldiin siinä määrin, että olen käyttänyt sitä ihan meikkipohjanakin, ja laittanut päälle kevyesti mineraalipuuteria. Kesto ei myönnettävästi ole samaa luokkaa kuin oikeassa meikkipohjatuotteessa mutta ei sen meikin nyt aina tarvitse niin tip-top ollakaan 12 tunnin kuluttua... :D Kun meikki on kestänyt työpäivän läpi olen jo tyytyväinen :)
Swatch-kuvassa Mádaran sävy ei tule esiin todellisuutta vastaavasti, sillä se on iholla normaalitapaan levitettynä hyvin läpikuultava eikä lainkaan niin tumma kuin miltä se kuvassa paksusti levitettynä näyttää. Mádara itse luokittelee sävyn "transparentiksi" mutta minusta se ei ole ihan sitäkään. En myisi tätä kovin vaalealle hipiälle.
SUMMA SUMMARUM: Algamariksen koostumus on näistä edelleen ihollani parhaan tuntuinen, mutta Acorellen Gold-sävy sopii minulle Algamariksen sävyjä paremmin ja on siksi suosikkini. Mádara sopii kuivemmalle iholle, Algamaris seka- ja rasvoittuvalle iholle jättäessään kaikkein himmeimmän, ohuimman ja puuterisen pinnan. Acorellen SK 30 sijoittuu täyteläisyydessä Mádaran ja Algamariksen väliin ja tekee kolmikon kuulainta, valoaheijastavinta jälkeä. Sopii kasteisen näköisen ihon ystäville. Mádaran SPF 30 ei juuri tuo sävyä iholle, City CC SPF 15 tuo kenties eniten testatuista sävytetyistä.
Acorellen SPF 50-voiteet eivät tee ihan yhtä hohtavaa jälkeä kuin SK 30. Niiden ominaisuuksia on hankalampi verrata muihin koska kaikki muut testatut ovat SK 30 tai alle, ja jo sen puolesta ohuempia ja miellyttävämpiä koostumukseltaan.
ATOPIK SK 30
29,80€ / 50 ml
UV-suoja: titaanidioksidi ja sinkkioksidi
Kotimaisen Atopikin kasvoaurinkovoide on tyyppiä ”ihan mukavan tuntuinen”, mutta ei saa minua ihan tekemään volttia ilmassa. Ei tästä mitään pahaakaan sanottavaa ole, mutta koostumus saisi olla vielä notkeammin levittyvä saadakseen minulta parhaan arvosanan, ja lisäksi voide jättää iholleni aavistuksen vaaleaa pintaa. Efekti lievenee kun voidetta annostelee hyvin vähän kerrassaan ja hieroo huolellisesti.
Voiteessa on myös aistittavissa jälleen tuo tuttu fenetyylialkoholin makeahko tuoksu joka on mielessäni jo assosioitunut Naviterin valmistaman luonnonkosmetiikan signature-tuoksuksi. Suihke-versiossa tuoksua ei ole.
ACORELLE SK 50
23,90€ / 50 ml
UV-suoja: titaanidoksidi, (karanjaöljy)
Tämä voide on iholla kiiltävämpi kuin Acorellen sävytetyt aurinkovoiteet. Se levittyy suhteellisen mukavasti eikä koostumuksessa ole mitään hiekkaisuutta, mutta kyllä, tuotteen lupauksista ("non-whitening") huolimatta iho jää vaaleaksi. Kuten on tapahtunut käytännössä jokaisen testaamani luonnonkosmetiikan SK50-aurinkovoiteen kanssa.
Aloin jo miettiä, voiko ihon omalla sävyllä olla vaikutusta siihen miten selvästi aurinkovoiteen jättämä vaalea pinta iholla näyttäytyy. Ehkä efekti on selkeämpi minun kevyesti päivettyneellä ihollani. Annoin voiteen testiin hyvin vaaleaihoiselle sisarelleni mutta kyllä hänkin kommentoi sen tekevän hänestä selvästi kalpean näköisen.
Olen hämmentynyt siitä miksi aurinkovoidevalmistajat itsepintaisesti painavat pakkauksiin "Non-whitening" ja "Leaves no white residue" -väitteitä, kun empiirinen kokemus kertoo päinvastaista. Alemmilla suojakertoimilla non-whitening onkin mahdollista, mutta SK 50:n voiteessa on niin suuri pitoisuus UV-suojaominaisuuden tuovaa valkoista titaanidioksidia, että on minun maalaisjärjelläni lähes mahdotonta saada voiteesta sellainen etteikö se jätä ihoa edes jonkin verran vaaleaksi.
Millaisia kokemuksia teillä on..?
ALGAMARIS (26,90€ / 125 ml) - ohuin, ihanin, parhain, mahtavin ^_^ Ei voi mitään, muut eivät edelleen hakkaa Algamarista vartaloaurinkovoiteenkaan saralla. Tässä on niin onnistunut koostumus että oksat pois.
ACORELLE (26,90€ / 100 ml) - lähes yhtä miellyttävä kuin Algamaris, tämäkin on ohut ja hyvin levittyvä, mutta ei ihan yllä Algamariksen tasolle. Saattaa olla että tuoksukin vaikuttaa, Acorelle ei nimittäin tuoksu miltään (vaikka siinä on hajusteita) siinä missä Algamariksessa on makea, piña-coladamainen tuoksu.
ATOPIK (34,70€ / 100 ml) - aika hyvä tämäkin, paljon ohuempi ja vesimäisempi kuin voideversio. Atopik-suihke on kuitenkin koostumukseltaan vähän jähmeämmin levittyvä ja raskaamman tuntuinen kuin Algamaris ja Acorelle. Atopikin plussa on tietysti kotimaisuus, jos haluaa tukea suomalaista niin valinta on tämä :) Ja toisin kuin voiteessa, suihkeessa ei ole fenetyylialkoholin aavistuksen makeaa tuoksua. Suihkeessa on hajusteita (inci: parfum) mutta minun nenäni ei niitä haista, minulle tämä on tuoksuton.
*
Olen saanut jutussa esiintyneistä tuotteista Acorellen ja Algamariksen tuotteet House Of Organicilta, Mádaran tuotteet heidän PR:ltään ja Atopikin tuotteet Naviterilta. House Of Organicin Acorelle-valikoiman löydät täältä *, Algamaris-tuotteet täältä * - Algamarikset ovat HOO'lla tällä hetkellä tarjouksessa. Atopik-tuotteita myydään apteekeissa ja verkkoapteekeissa, kurkkaa jälleenmyyjät täältä. Mádaraa myydään laajasti tavarataloista ekomyymälöihin ja lukuisissa luonnonkosmetiikan verkkokaupoissa.
Lempparini koottuna:
Algamaris Tinted SK 30, sävy vaalea, tarjouksessa 18,61€ *
Algamaris SK 30 Spray, tarjouksessa 22,86€ *
Acorelle Gold SK 30, 27,90€ *
Mádara SPF 15 City CC, 29,90€ * (käytän sävyä Medium Beige)
Vielä on viikko viralliseen kesäajan alkuun mutta tänään laitetaan pystyyn kesäinen arvonta :) Ainakin pullot huokuvat kesäistä tunnelmaa :)
Tykkään kovasti kosmetiikkamatkailla USA:ssa, ja haluan antaa palan siitä teillekin.
Arvon lukijoilleni viisi kappaletta ihania, tuoksuvia vartalovoiteita Amerikan suosituimpiin kosmetiikkamerkkeihin kuuluvalta Bath & Body Worksilta.
Voittosetti = 5 x 70 g vartalovoide.
TÄRKEÄÄ: Ennen osallistumista, luethan huolella alempana kertomani asiat osallistumiseen liittyen. Pähkinänkuoressa: nyt kun GDPR astuu 25.5.2018 voimaan, minun on saatava arvontojen yhteydessä osallistujien suostumus sähköpostiosoitteen käyttöön.
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Osallistumisaikaa on 31.5.2018 saakka.
EU:n tietosuoja-asetukseen liittyen on tärkeää, että luet alta vielä arvontaan liittyvät lisätiedot.
Tiedätte varmastikin huomenna 25.5.18 voimaan astuvasta GDPR:stä eli EU:n tietosuoja-asetuksesta. Asetus velvoittaa bloggaajiakin uudella tavalla henkilötietoihin liittyen.
GDPR:n mukaisesti kerron arvontaan liittyen seuraavat asiat, luethan ne huolella. Joudun poistamaan ne kommentit joissa ei anneta suostumusta sähköpostiosoitteen käyttöön. Tylsää, mutta laki ei jätä muita mahdollisuuksia.
*
2.6. Arvonta suoritettu: onni suosi nimimerkkiä Maisa. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Vasta kolmas päivä Alaskassa ja totta kai olen jo ehtinyt tehdä kosmetiikkaostoksia :)
Kosmetiikkafriikin on todennäköisesti mahdotonta selvitä ulos Sephorasta ilman että jotain tarttuu mukaan. Sama todennäköisyys, ellei korkeampikin (jo hintojensa puolesta) on värikkään ja tuoksuvan kosmetiikkakeitaan Bath & Body Worksin kohdalla.
Ihana, "paha" Bath & Body Works
Ensimmäinen ostokseni oli Maybellinen älyttömän ihana metallisen violetti eyeliner, jollaisen ostin marras-joulukuun matkalta ja olen käyttänyt sen jo melkein loppuun. Uusi odottamaan :) Näitä ei saa Suomesta.
Peiteaineen ostin ihan vain siksi kun unohdin peitevärin kotiin. Maybellinen Fit Me -peiteaine vaikuttaa ihan hyvältä, kevytkoostumuksellinen mutta peittää kiitettävästi.
Sephora on uusinut solo-luomivärikokoelmansa sitten edellisen USAn visiittini, eli tänä keväänä. En ainakaan muista joulukuussa nähneeni näitä uuden mallisia ja sävyisiä solonappeja Sephoroissa.
Kahdeksan taalan hinnallaan nämä eivät ole mitään essencen-megahalpuusluokkaa, mutta eivät todellakaan kalliitakaan, minkä vuoksi houkutus on kova ostaa kerralla useampia. Ja nyt kun sävyt olivat uudistuneet, löysin joukosta moniakin jotka huhuilivat nimeäni. "Entisenä" blondina ja kuparisten ja persikkaisten sävyjen suurkuluttajana myös sen sävyosaston kaunottaria oli kovasti kipuamassa ostoskoriini, mutta itseni tuntien, en vain yksinkertaisesti "osaa" käyttää nyt violettihiuksisena kuparisia ja oranssisia luomivärejä.
Tuo oikeanpuoleisin sävy, Sweet Lollipop, oli kompromissi. Se on kuparinen persikkapinkki ja näytti niin mahdottoman makealta viininpunaisen Vamprie Lovers -sävyn rinnalla että se oli lopulta pakko ostaa ihan vain jotta saan kokeilla meikkiä sillä yhdistelmällä <3
Swatchaan sävykandidaatit aina sormella (vaikka se onkin ällöä), sillä sormituntuma kertoo paljon luomivärin laadusta. Vaikka luomivärillä olisi merkin oma tietty koostumusluokitus, kuten Sephora-luomiväreillä on shimmer, glitter ja matta, on näiden eri finishien sisällä paljon vaihtelua. Shimmer on suosikkini, mutta jotkut shimmerit ovat kovia, hyvin vaatimattomasti hohtavia ja vähäpigmenttisiä, toiset taas lähes voidemaisen pehmeitä, runsaspigmenttisiä ja metallisen kuultavia.
Uudistuksen myötä Sephoran luomiväreissä on nyt tämä fantastinen ominaisuus: napin saa vaivatta irti hylsystään jolloin napit voi helposti siirtää omaan magneettipalettiinsa jos niin haluaa. Ja minähän haluan ^_^
Rihannan Fenty Beautyn Killawatt Foil Highlighter Duo tarttui mukaan kiitos myyjän. "I like your hair!" yksi myyjistä huikkasi kun tulin liikkeeseen. "And you know what would look good with that hair?"
Ja hän ohjasi minut Fenty Beautyn hyllylle. Oihh...! 7Daywknd/Poolside-sävyinen duo oli ilmiselvästi minua varten :) Pastellinen syreeniroosa ja sinertävä liila tekevät voimakkaan metallista jälkeä ja niitä voi käyttää niin kuivana kuin kosteanakin. Ei tarvinnut kauaa swatchailla kun paletti oli jo sujahtanut koriini.
Sephoran jälkeen vuorossa oli se melkein pahin paikka. Bath & Body Works. Tiedättekö miksi B&B Works on niin paha? Koska siellä myydään sen tyyppisiä kosmetiikkatuotteita joita tarvitsen kaikkein vähiten, mutta jotka samalla ovat aivan vastustamattomia. Niitä tekee mieli ostaa niin pirusti mutta en IKINÄ ehtisi käyttää niitä.
No, eipä voi sanoa että tarvitsen oikeasti yhtään mitään kosmetiikkaa sen lisäksi mitä jo saan blogin kautta, mutta suihku- ja vartalotuotteita tarvitsen kaikkein vähiten ja niitä on myös kaikkein hölmöintä jemmata odottamaan. Ne vievät kaapeissa eniten tilaa, ja kun minulla on kotona jatkuvasti ainakin parin vuoden tarpeeseen niin suihkugeelejä kuin vartalovoiteita (kiitos Karkkipäivän), on todella vaikea perustella miksi ostaisin niitä vielä lisää.
Silti rääkkään itseäni käymällä Bath & Body Workseissa. <3 Ihanan värikkäät, iloiset pakkaukset ovat niin kertakaikkisen karkkipäivää kuin voi olla, koko liike on kuin yksi kosmetiikan karkkikauppa jossa tulee samanlainen olo kuin 6-vuotiaana Aurinkokioskin ikkunan takana irtokarkkilaareja tiiraillessa...
Mutta - tuotteilla voi ilahduttaa myös muita :) Keksin jo aiemmin että minun ei tarvitse vastustaa himoani ostaa B & B - tuotteita, sillä voin ostaa niitä muille :) Siitä tulee oikeastaan vielä parempi mieli kuin jos ostaisi niitä itselleen.
Bath & Body Worksin tuotteita onkin jo ollut parissa blogin joulukalenterissa.
Niinpä ostin setin ihania vartalovoiteita jotka arvon teille. Laitan arvonnan huomenna erikseen omaan postaukseen niin on helpompaa, kun osallistumiskommentit tulevat omaan postaukseensa.
Hyvää yötä ja huomiseen :)
Alaska. The final frontier.
Mitäpä täältä voi nyt ensimmäisen kokonaisen päivän jälkeen sanoa kuin... täällä on ihanaa ja sympaattista :) <3
Anchorage
Anchorage on Alaskan suurin kaupunki ja siellä asuu noin 300 000 ihmistä. Koko Alaskan väestöluku on 750 000. Kaakkois-Alaskassa sijaitseva osavaltion pääkaupunki Juneau on Anchoragea pienempi ja on muuten ainoa Yhdysvaltojen osavaltion pääkaupunki johon ei pääse teitä pitkin - Juneauun täytyy mennä joko lentäen tai laivalla.
Anchoragen keskusta on lättänyydessään ja USAlle tyypillisine tikkusuorien, leveiden katujen ruutukaavoineen ensisilmäykseltä jopa aika tylsän näköinen. Kaupunki on perustettu vuonna 1915 joten mitään kovin historiallisia rakennuksia ei täältä löydä, kaupunkiarkkitehtuuri ei saa kameraa varsinaisesti juuttumaan käsiin. Vaatimattoman näköistä kaupunkia ympäröivät kuitenkin joka suunnasta upeat vuoristomaisemat jotka nostavat välittömästi tunnelmaa ja esteettistä kokonaisuutta huikeasti.
Ja kun lähtee kävelemään Anchoragen kaduille, karun laatikkomainen ensivaikutelma väistyy sympaattisen pikkukaupungin lämpimän tunnelman tieltä.
Anchorage tuntuu itse asiassa selvästi väkilukuaan pienemmältä. Ydinkeskustan kadut kävelee läpi parissa tunnissa - nopeamminkin, jos ei pysähdy herttaisiin souvenir shoppeihin hipelöimään söpöjä hirvi- ja karhumatkamuistoja :) Kun lunnit olivat vallalla Islannissa, täällä dominoivat nallet ja sarvipäät.
Alaskalaiset ovat ulkoilmakansaa, mikä ei liene yllätys. Täällä luonto kuuluu elämäntyyliin yhtä luonnollisesti kuin saunavasta suomalaisen käteen.
Anchoragea pidetään Yhdysvaltojen ulkoilma-aktiviteettien pääkaupunkina, eikä missään muualla Yhdysvalloissa asuta yhtä lähellä villiä luontoa - ja villieläimiä. Vaellusreitit Chugach-vuorille alkavat kaupunkilaisten takapihoilta eikä Anchoragessa ole mikään erikoisuus kohdata työmatkalla tai pihallaan hirviä tai jopa karhuja. Kyllä - kaupungin alueella asuu karhuja. Karhusumute (tai ase) kuuluvat alaskalaisten perusvarustukseen.
Juuri nyt on sekä karhujen että hirvien osalta vaarallisin aika, kun kummatkin ovat juuri poikineet. Hirvet aiheuttavat vielä karhuja enemmän vaaratilanteita, eivät pelkästään liikenteessä vaan myös luonnossa vaelluspoluilla sillä vasoja puolustaessaan ne hyökkäävät paljon karhuja herkemmin ihmisten päälle. Karhujen kohtaaminen luonnossa on hyvin tavallista, mutta hyökkäykset harvinaisempia. Karhut välttävät ihmiskontaktia viimeiseen saakka ja hyökkäävät käytännössä vain jos tulevat yllätetyiksi tai vaeltaja sattuu lähelle sen poikasta tai saalista. Ihan hiljattain patikoitsija oli päässyt hengestään kun oli sattunut polullaan karhun hautaaman saaliin lähelle.
Täytyy myöntää että kyllähän tässä vähän jännittää kun vaellus Alaskassa saa tällaiset extramausteet... ^_^
Neljäs ja viides Avenue muodostavat Anchoragen kaupallisen keskustan.
Kaupoista puheen ollen, eilen vierailimme sekä miesten että naisten suosikkipaikoissa :)
"Mr Karkkipäivän Sephorassa" eli retkeilytavaraliikkeessä riittää kyllä kivaa hiplailtavaa minullekin. Erinäiset violetit reput, pusakat ja merinovillaiset puserot houkuttivat siirtymään kassalle... :D Mutta toistaiseksi en tehnyt hankintoja.
Ulkoilmaharrastukseeni riittää hyvin se tarkoituksenmukainen ja harkittu vaatevarasto jonka jo omistan, vain housuja voisin mielelläni ostaa toisenkin parin mutta olen tullut siihen päätelmään että vaellusvaatteita ei yleisesti suunnitella koon 32 tai 34 naisille. Etenkään housuja. Rehellisesti suututtaa kun en todellakaan ole kooltani mikään oikeasti petite nainen, ja 95% retkeilyhousuista valuu päältäni. Murrr! (Tähän hieman kiukkuinen hymiö mutta toisaalta en halua kiukkuilla Alaskapostauksessa koska retkeilyvaateongelma ei ole Alaskan syy :D))
Omat kauneusretkeilyni suuntautuivat tietysti Sephoraan ja Bath & Body Worksiin ja tuttuun tapaan ihan Walmartinkin kosmetiikkaosastot vetävät kummasti puoleensa :) <3
Havainnoin jälleen kummeksuen USAssa vallalla olevaa superkorkeiden SPF-arvojen trendiä jossa ei vain ole mitään järkeä - yli SK 50:n olevat arvot eivät tutkimusten mukaan lisää UV-suojaa käytännössä lainkaan. Jo SK 30:n ja SK 50:n välillä on vain ihan pieni ero UV-suojassa: SK 30 blokkaa oikein (eli riittävän runsaasti) käytettynä noin 97% UV-säteistä ja SK 50 98%.
Aika hulluja siis nämä SK70- ja jopa satasen aurinkovoiteet... En juurikaan ole törmännyt tällaisiin Euroopassa. Ostolakossa-Virven aurinkosuoja-infopostauksesta olen lukenut, että USA:ssa testattuihin aurinkotuotteisiin saa helpommin korkeamman suojakertoimen vakuuden kuin EU:ssa testattuihin, eli myös se, mikä labra testit suorittaa, vaikuttaa aiaan. Ei ole kuluttajaressuilla helppoa...
Teillä on siellä jo tiistai-ilta ja minulla vasta aamu. Tämän päivän suunnitelma ei ole vielä täysin muotoutunut mutta aion ainakin käydä tekemässä Historic Anchorage -kävelyn kaupungin keskustassa. Reitillä on infokylttejä jotka kertovat vasta 103-vuotiaan kaupungin historiasta, merkittävistä vuosiluvuista ja henkilöistä.
Illaksi meillä on varaus lukijani suosittelemaan Brewhouse-ravintolaan :)
Ihana, kodikas Alaska!
P.S. Maistoin eilen ensimmäistä kertaa lohi-jerkyä, nam! Ja Islannista ostin turskaraksuja - proteiinipitoisuus ällistyttävät 90%....! Miksi ihmeessä Suomesta ei saa tällaisia kuivakala-snackseja? Jos niitä onkin niin niiden täytyy rajoittua hyvin harvoihin erikoisliikkeisiin, itse en ole näitä koskaan kotimailla nähnyt. Ihan fantastista retkeily- (ja lentomatka..!)ruokaa lihaa syömättömälle!
