Tänään esittelyssä pyhyydestään ja kymmenistä kylistään tunnettu Tinos.
Edellisellä vierailulla oleskeluni rajoittui vain pääkaupunkiin, mutta tällä kertaa näin monia muitakin kyliä ja pääsin saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle. Amorgoksella asuvalla ystävälläni Melinalla on ystävä Tinoksella; Robert, joka ystävällisesti tarjoutui kierrättämään minua ympäri saarta ja tutustutti minua tinoslaisuuteen.
Tinos on kaunis, perinteinen ja niin kooltaan kuin väkiluvultaan suuri saari Kykladien saariryhmässä, tunnettu lukuisista kylistään ja uskonnollisesta merkityksestään. Sen naapurisaaret Syros ja Mykonos ovat alle 10 km etäisyydellä, ja Mykonokselle pääsee ympäri vuoden jopa usealla laivavuorolla päivässä. Tinos on siis yhteyksiensä puolesta ihanteellinen saarihyppelykohde.
Saarella asuu 8600 ihmistä mikä tekee siitä Kykladien mittakaavassa väkirikkaan ja vilkkaan paikan.
Charter-turismi ei ole tärkeää Tinoksen kaltaiselle vauraalle ja pitkälti omavaraiselle saarelle, ja valtaosa saaren vierailijoista on kreikkalaisia. Pääkaupungissa sijaitseva Panagia Evangelistria -kirkko (kuvassa) on yksi Kreikan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita, ja saari vetää paljon uskonnollista turismia.
Pääkaupunki Choran asukasluku on runsas 4000 ja se on tyyliltään ja olemukseltaan enemmän kaupunki kuin kylä.
Vierailin Tinoksella nyt toista kertaa, ja vaikka yleisesti pidän enemmän kylämäisistä asutuskeskuksista, on Tinoksen Chora minusta oikein viehättävä paikka. Etenkin muutamien katujen muodostama alue Evangelistria-kirkon tuntumassa, josta kerron lisää alempana, on aivan erityisen kuvauksellinen.
Olinkin hämmästynyt, kun paikalliset puhuvat Chorasta vähätellen ja melkein kaikki joiden kanssa juttelin, kuittasivat pääkaupungin "viimeisenä paikkana jossa Tinoksella kannattaa vierailla", ellei ole tullut Evangelistrian takia. Ulkomaisen vierailijan silmiin kaupunki varmasti näyttäytyy hyvin eri lailla kuin paikallisille.
Panagia Evangelistria on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ei-uskonnollisillekin. Kirkko on upea ja se kannattaa käydä katsastamassa vähintään arkkitehtuurin ja ainutlaatuisen tunnelmansa pohjalta. En ole uskonnollinen, mutta kyllä täällä voi aistia aivan erityisen seesteisen tunnelman. Se viehättää minua. Olen aina pitänyt kirkoista rakennuksina ja paikkoina.
Kun eilen illalla tein kävelyn kirkolle, siellä oli juuri esiintymässä kuoro. Kuvasin hetkestä pienen videopätkän joka löytyy postauksen lopusta.
Kirkko on niin pyhä, että hartaimmat vierailijat konttaavat koko kadun ylös kirkolle. Kukkulan laella seisovalle kirkolle johtaa kaksi katua joista toinen, Leoforos Megalocharis, on reunustettu konttausmatolla. Matolla näkee ihmisiä melkein mihin aikaan päivästä tahansa, toki enemmän uskonnollisten merkkipäivien aikaan.
Kukkakaupan kaunista loistoa sataman päässä "konttauskatua".
Yksi Tinokselle ominainen symboli ovat kyyhkyset. Kaikkialla näkee kuvia, veistoksia ja marmorireliefejä kyyhkysistä. Saarella on myös ainutlaatuinen nähtävyys; koristeelliset, erittäin taidokkaasti valmistetut kyyhkystalot. Niitä on sadoittain ympäri saarta eikä vastaavia löydy mistään muualta Kreikasta.
Kyyhkyset tulivat Tinokselle venetsialaisten mukana 1200-luvulla. Saarella oli ollut kyyhkysiä aiemminkin, mutta venetsialaiset opettivat saarelaisille miten hyödyntää lintuja. Perinteisen viestinviejä-tehtävän lisäksi kyyhkysiä hyödynnettiin käyttämällä niiden sydämiä lääkkeissä ja ulostetta lannoitteena. Kyyhkysen ulostetta parempaa lannoitetta ei kuulema olekaan..! Kyyhkystalot rakennettiin, että lintujen ulostetta olisi helppo kerätä.
Kuvauksellinen Tinos
Lähin uimaranta, Agias Fokas, sijaitsee noin kaksi kilometria kaupungin ulkopuolella.
Tähän aikaan vuodesta ranta on aika lailla autio ja sitä reunustavat tavernat kiinni. Yksi paikka on kuitenkin auki – Marathia, joka Robertin mukaan on Choran parhaita ravintoloita. (Robert ei ylipäänsä ole kovin altis suosittelemaan mitään Choran ruokapaikkoja ”kun Chora on niin ankea ja siellä on vain turistillisia kuppiloita”, mutta Marathia saa häneltä korkeat pisteet. Kävimme Marathiassa illallisella ja seuraavana päivänä päädyin sinne lounaallekin.
Marathian ruoka ei ole taverna-tyyppistä vaan niin sanotusti vähän fiinimpää, ja hinnatkin sen mukaiset, oikeastaan aika lailla Suomen ravintolatasoa. Kerran voin tälläkin reissulla maksaa vähän enemmän ruoasta ;) (Jo kympillä syö tavernassa hyvin.)
Artisokka on yksi Tinoksen perinteisiä raaka-aineita ja joka ravintolalla on omat artisokkaruokansa. Artisokkaa voi nauttia mm. piirakoissa, pyöryköinä, marinoituna, grillattuna, salaateissa ja keitoissa. Marathiassa söimme alkuruoaksi grillattua artisokkaa paikallisen graviera-juuston ja aurinkokuivatun tomaatin kera, mums!
Olen usein maininnut, että en juurikaan tee ruokavaliossani ns. kohteliaisuuspoikkeuksia, ja jätän mm. tarjotut makeiset ja pullat ottamatta.
Tällä kertaa olin kohtelias. Sekä Robert että ravintolan henkilökunta suosittelivat pääruoaksi kokin itsetekemää orzo-pastaa sfirida-kalan kanssa, ja olisi tuntunut äärimmäisen huonolta käytökseltä kieltäytyä. Totta kai otin pasta-annoksen – ja oli se kyllä hyvän makuinenkin. Orzo on kreikkalainen pastalaji joka valmistetaan suuren riisinjyvän muotoon. En ole koskaan aiemmin maistanut sitä, ja annos niin maistui kuin näyttikin hyvin risottomaiselta.
Talo tarjosi jälkiruoan; etualalla sitruunanmakuista moussea ja paahdettua mantelia, takana kukkaruukun muodossa tarjottu suklaajuttu jossa oli kerroksittain tummaa suklaamoussea ja jotain vastustamattoman herkullisia tummasuklaa"möykkyjä" ^_^ Kukkana basilikaa.
Seuraavana päivänä jatkoin ”hiilarilinjalla” ja tilasin niinikään ravintolan henkilökunnan suositteleman rapean maalaispiiraan purjo-pinaatti-juusto-täytteellä. Aivan taivaallisen makuista. Minulle tuli rannalla istuessa vähän Eat, Pray, Love –kirjan Italia-vaiheen Elizabeth-olo; Kreikkaan voisi todellakin, todellakin tulla vain syömään.
Hiilariruoan tuomasta turvotuksesta voisin kirjoittaa oman "Minäkö pinnallinen?" -tutkielman...
Ruoasta puheen ollen, Tinoksen Choran ravintolakadut ovat värikästä ja tunnelmallista aluetta (postauksen lopussa myös video):
Satamaa reunustavien laivalippumyymälöiden ulkopuolelta voi tsekkailla ajankohtaiset laivayhteydet (toki ne näkee netistäkin - luotettavin ja kreikkalaisten matkatoimistojen itsekin käyttämä on Openseas.gr.)
Huhtikuussa voimassa ovat vielä talven aikataulut eikä Tinokselta tähän aikaan vuodesta pääse suoraan esimerkiksi Parokselle tai Iokselle. Kesällä pääsee.
Jos vierailet Tinoksen Chorassa ja viihdyt kameran takana, suosittelen ehdottomasti Konstantinou Trochani,- Garyfallou- ja Agiou Nikolau-katujen pittoreskia aluetta – valokuvaajan unelma. Yllä kolme kuvaa alueelta.
Täällä kävellessa tulee vahvasti se Kreikassa usein valtaava tunne; ”käykö joku täällä ihan tarkoituksella maalaamassa ovia ja ikkunankarmeja, rakentamassa miniatyyrikirkkoja ja sijoittelemassa kissoja ja pastellinvärisiä kukkaruukkuja strategisiin paikkoihin?” Niin sieviä nämä kadut ovat – ja tuon tuostakin kadulta lähtee yhä pienempiä viehättäviä kujia ja rappusia jotka johtavat tiheässä seisovien talojen välisiin sokkeloihin. Sinne vain seikkailemaan! :)
Näillä kaduilla, etenkin Garyfalloulla, on myös paljon domatia-majapaikkoja. Jos haluat tehdä hieman pidemmän kävelyn, aloita ylhäältä kirkon läheltä Agia Varvaras -kadulta - todella viehättävä muurin reunustama katu joka vaikuttaisi muurista päätellen olleen kaupungin muinainen raja. Ränsistyneen charmin ystäville <3
Juttu on jo aika pitkä mutta en malta olla liittämättä muutamaa kuvaa myös saaren muista kylistä. Tinoksella on yhteensä 62 kylää - valtava määrä mihin tahansa muuhun saman kokoluokan Kreikan saareen verrattuna. Tinos tunnetaankin kylistään jotka ovat toinen toistaan kuvauksellisempia. Niissä käytyään saattaa ehkä jotenkin ymmärtää paikallisen "meeeh" -asenteen pääkaupunki-Choraa kohtaan. Kylissä näet perinteisempää kykladista arkkitehtuuria, Choran rakennukset ovat modernimpia.
Kylien kuningatar on ihastuttava Pyrgos. Kylä kuin nukkekoti <3
Robertin sedällä on talo Pyrgoksessa (kuvan valkoinen talo), ja minut kutsuttiin vierailulle.
Setä on kunnostanut historiallisen talon huolella ja rakkaudella ja esitteli sitä suurella ylpeydellä - ei ihme. Sain luvan julkaista kuvia myös blogissa.
Näin jo sieluni silmin jonkun sisustuslehden toimittajan pyörimässä täällä ihan innoissaan...
Pyrgos on tunnettu marmoristaan, ja täällä sijaitsee myös, check this out; marmoriyliopisto...! ^_^ Tai sillä nimellä Robert sitä kutsui. Itse asiassa koulu on osa Ateena yliopiston taiteiden tiedekuntaa.
Robertin kotikylä on kalastajakylä Panormos saaren pohjoisrannikolla.
Pysähdyimme Panormokseen lounaalle ja sain kerrankin todistaa naapuritavernassa näyn humaltuneita kreikkalaisturisteja...! Tällaiseen en ole ennen törmännyt :D Ja keskellä perjantaipäivää pyhän saaren pienessä kalastajakylässä..! ^_^ Ryhmällä oli ihan oma bussinsa jonne he lastautuivat ilmeisen kostean lounaansa jälkeen.
Robertilla on muuten mielenkiintoinen ammatti; hän järjestää Cyclades Trail Cup -saarijuoksuja. Jos laji kiinnostaa niin seuraava kisa on kesäkuussa Kimoloksella ;) Trail Cup järjestetään joka vuosi eri saarilla mutta se huipentuu aina Tinoksella.
Tarambadoksen kylä on erityisen tunnettu kyyhkystaloistaan. Katsokaa niitä - eivätkö näytä ihan pikkuisilta linnoilta..! 😍
Kyllä on kyyhkyillä hulppeat oltavat - ja kaikki tämä vain, jotta niiden arvokas uloste saadaan kerättyä talteen..! Kun kysyin, miksi taloista on tehty niin koristeellisia - linnut tuskin piittaavat linnamaisista asumuksista - Robert kertoi, että tällä on juurensa saaren taiteellisessa perinnössä. Tinos on aikojen alusta ollut tunnettu taiteellisuudestaan ja kyyhkystalot ovat yksi tapa ilmentää kauneutta.
"Alun perin varmaan joku rakensi silkasta taiteellisesta ilosta erityisen kauniin kyyhkystalon, sitten naapuri halusi rakentaa vielä kauniimman ja seuraavan kylän tyypit vieläkin kauniimman, ja niin perinne kenties lähti", Robert kertoi. 
Volaxin kylässä talojen seinillä on runoutta ja kylän ympäristö on Kreikan tunnetumpia bouldering-alueita - suuret pyöreälinjaiset graniittimöhkäleet antavat ymmärtää, että alueen on täytynyt joskus muinoin olla veden alla.
Auringon laskiessa kiipesimme saaren toiseksi korkeimman vuoren huipulle jossa on muinoin sijainnut venetsialaisten linnoitus. Linnoitukselta on 360 asteen näkymät ympäri saarta.
Upeaa.
.
Viivyin Tinoksella vain kolme päivää mutta ehdin nähdä niin paljon, ja nyt tunnen saaren paljon paremmin. Ainakin 57+ kylää jäi vielä näkemättä joten syitä on palata... ^_^ Ja nähtäisiinköhän minutkin joku vuosi juoksemassa Cyclades Trailia? :D Haaste...!
[vimeo 264824318 w=800 h=1423]
Tinos Chora Cafe Streets from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 264820018 w=800 h=1422]
Tinos Domatia from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Majapaikkani Tinoksella; domatia eli yksityinen vuokrahuone. Yövyin samassa paikassa edelliselläkin kerralla, on mukava palata tuttuihin paikkoihin. Viimeksi maksoin huoneesta 15€, nyt 20€.
Amorgoksen Aegialiksen kaltainen hotellimajoitus on minulle todella harvinaista herkkua, yleensä majoitun Kreikassa aina domatiassa. Domatioista olen kertonut enemmän tässä postauksessa: Opas Kreikan saarihyppelyyn.
[vimeo 264815723 w=800 h=1422]
Kaupallinen yhteistyö: Raw Beauty
Aika esitellä nämä söpöläiset! Aaaww, tällaiset suloisuudet on niiiin suunnattu meikäläisen kaltaiselle kuluttajalle, joka rakastaa kaikkea hellyttävää. Lyö jonkin tuotteen kylkeen sympaattinen ponihahmo, ja olen jo kaivamassa kuvetta… :P
Yksi viime vuosien hittituotteita; puhdistavat konjac-sienet. Pakattuina übersöpöjen eläin- ja merenneitohahmojen seuraan. Kyllä, kiitos :)
Turkulainen luonnonkosmetiikkaliike Raw Beauty otti minuun yhteyttä aiemmin talvella ja ehdotti yhteistyötä The Konjac Sponge Companyn Mythical Beast -sienten ympärille. Nähtyäni sienet halusin ilman muuta esitellä ne, ja iloksenne Raw Beauty Store tarjoaa Karkkipäivän lukijoille alennuksen ei pelkästään konjac-sienistä, vaan koko liikkeen valikoimasta.
Kaikki merkit poislukien Kypris ja Amala ovat -20% alennuksessa viikot 16 ja 17, eli 16.4.-29.4. Tarjouksen saa Turun kivijalkamyymälässä ilmaisemalla olevansa Karkkipäivän lukija. :)
Konjac-sienet alkavat varmaan olla tuttuja melkein kaikille, mutta kertaus on opintojen äiti. Sienet valmistetaan konjac-kasvin juuresta saatavasta glukomannan-kuidusta. Konjac-kuidulla on erinomainen syväpuhdistava vaikutus, samalla kun se on rakenteeltaan pehmeä ja hellävarainen eikä raavi ihoa.
Sieni on kuivana koppuraisen kova, mutta pehmenee silkkiseksi, kimmoisaksi ”tyynyksi” kun sen kostuttaa. Kastele sieni kokonaan märäksi ennen käyttöä.
Konjac-sientä voi käyttää monella tapaa: joko yksinään, puhdistusaineen kanssa tai viimeistelemään puhdistus. Se auttaa vaahdottamaan miedosti vaahtoavia puhdistusaineita ja sillä voi poistaa kasvonaamioiden ja –kuorintojen jäämät.
Jos kasvoilla ei ole meikkiä, sieni riittää puhdistamaan ihon yksinään; likahiukkaset ja ihotali tarttuvat sienen kuitumaiseen rakenteeseen. Olen kuullut joidenkin poistavan myös meikin konjac-sienellä, ja ehkäpä sillä tosiaan saa irti kevyen, vesiliukoisen meikin, mutta meikkivoidetta en lähtisi yksinään tällä poistamaan. Toki jokainen on vapaa kokeilemaan :)
Itse tykkään käyttää konjac-sientä puhdistuksen viimeistelyyn, takertuvien naamioiden poistoon sekä vartalolla.
Olin itse asiassa alun alkaen vähän nihkeä "ihmessieniä" kohtaan, kun joitain vuosia sitten ensimmäisen kerran tein tuttavuutta niiden kanssa. Luulen, että odotin karheampaa pintaa ja kuorivampaa tulosta - konjac-sieni on todellakin äärimmäisen hellävarainen ja pehmeä. Olin ihan että "tekeekö tämä jotain..?" Sittemmin oivalsin konjac-sienen hyödyt etenkin vartalolla ja takertuvien tuotteiden poistossa, ja nykyään konjac-sieni kulkee minulla aina mukana matkoilla; se on "aseeni" syväpuhdistaa aurinkovoiteet kasvoilta ja vartalolta. Vettä hylkiviä aurinkovoiteita ei ole helppo poistaa iholta perusteellisesti, ja etenkin monen viikon matkalla aurinkorasvat alkavat ihan kerrostua iholle ilman asianmukaista puhdistusta. Nimimerkillä "Kokemusta on". Pikkuinen konjac-sieni sujahtaa näppärästi käsimatkatavaralla matkaavan rajalliseen laukkutilaan, en enää osaisi olla ilman.
Korealaisen The Konjac Sponge Companyn Mythical Beast -sarjan söpöyssieniä on kuudella erilaisella hahmolla. Sain niistä viisi.
Kaikkien sienten materiaali on konjac-kuitua, mutta osaan on lisätty hiiltä tai savea lisähyödyksi eri ihotyypeille. Sienten mukana tulee tarrapohjainen kiinnityskoukku, johon sieni on kätevä ripustaa kuivumaan käytön jälkeen.
Ponisieni on 100% puhdas konjac-sieni ja sopii kaikille ihotyypeille.
....ja tietysti meille ponifaneille 💗
Poni-kuviota on kahtena eri versiona, mutta kummassakin itse sieni on "nude" ilman lisättyjä hoitavia aineita.
Lohikäärmesienessä on ranskalaista vihreää savea, tämä sieni sopii erityisen hyvin sekaiholle.
Valassienessä on syväpuhdistavaa bambuhiiltä joka sopii erityisesti rasvoittuvalle ja epäpuhtaalle iholle.
Aaaww, tämä otus on niiiin söpö, en kestä..! Jos kaupassa on vierekkäin tällainen sieni ja neutraaliin muoviin pakattu sieni, ei tarvitse hirveästi pohtia kumpaanko valinta osuu. <3 Kumpikin toki hoitaa homman ihan yhtä hyvin, mutta jos ohessa saa mahdollisuuden katsella hellyttävää sarvivalasta, otan ilman muuta valaan ja sen tuoman hymyn <3
Tämä ja ponisieni (yllätys... ^_^) ovat suosikkini, tulen niin hyvälle tuulelle näitä katsoessa. Korealaiset kosmetiikkafirmat ovat tunnettuja tämän tyyppisestä lisäarvosta, kosmetiikka saa olla myös lapsekkaan söpöä ja vähän höperöä :)
Merenneitosienissä on ranskalaista punasavea ja vaaleanpunaista savea. Värierot tulevat saven sisältämistä mineraaleista. Eri mineraalit myös tuovat saveen erilaisia hoitavia vaikutuksia, mineraalikokoonpanosta riippuen tietyt savilaadut ovat enemmän kosteuttavia, toiset syväpuhdistavia, kirkastavia tai talin eritystä hillitseviä. Minusta on jotenkin niin jännää että sama ainesosa, savi (yleisin laatu kaoliini), voi olla sekä kosteuttava että puhdistava…!
Punaisen saven sanotaan sopivan kuivalle ja ikääntyneelle iholle, vaaleanpunainen taas hyödyttää sameaa, väsynyttä ihoa.
Konjac-sieni kestää oikein hoidettuna noin kolme kuukautta. ”Oikea hoito” tarkoittaa, että huuhtelet sienen aina hyvin käytön jälkeen ja ripustat sen ilmavaan paikkaan kuivumaan. Sieni alkaa lähestyä käyttöikänsä loppua kun se alkaa murenemaan.
Omat konjac-sieneni ovat kestäneet paljon pidempäänkin kuin kolme kuukautta, koska en käytä niitä päivittäin. Kolme vuotta sitten käyttöön ottamani ”reissusieni” alkaa hajota vasta nyt, koska käytän sitä vain matkoilla.
The Konjac Sponge Companyn sienet maksavat 12,90€, tai alennuksen kera 10,32€.
Raw Beauty sijaitsee Turussa osoitteessa Humalistonkatu 15 A. Myymälän valikoimaan kuuluu seuraavia merkkejä: Neal's Yard Remedies, Juice Beauty, John Masters Organics, Kahina Giving Beauty, tuoksusarja Abel, The Ohm Collection, Algamaris, Ecodenta ja Nailberry. Myös Whamisaa löytyy pieni valikoima.
Myymälä tarjoaa Karkkipäivän lukijoille 20% alennuksen koko valikoimasta Kypris- ja Amala-merkkejä lukuunottamatta 16.4.-29.4. Alennuksen saa ilmaisemalla olevansa Karkkipäivän lukija.
Raw Beauty on myöhemmin tänä vuonna avaamassa myös verkkokaupan. Sitten ei tarvitse lähteä Turkuun saakka ostamaan söpöyssieniä…!
😍😍😍💗💗💗
No niin, nyt sitten uudella alustalla :)
Blogin osoite muuttui muotoon terve.fi ja layout uudistui. En ole vaihtanut blogikotia vaan A-Lehdet uudisti blogialustojaan yhdistämällä Kauneuden & Terveyden, Voi Hyvin -lehden ja Terve.fi -sivun blogit samalle sivustolle. 
Tykkään uudesta layoutista ja etenkin siitä, että saan nyt postattua suurempia kuvia (jessss...!), mutta harmillisesti sivupalkin poistuminen tarkoittaa myös mm. asiasanaluettelon katoamista. En tosin tiedä käyttikö monikaan lukijoista sitä, mutta itselleni se oli tärkeä. Kuhunkin postaukseen liittyvät asiasanat löytyvät kuitenkin edelleen postauksen lopusta ja niiden kautta voi selailla itseä mahdollisesti kiinnostavaa aihealuetta.
Sivupalkin linkit Kreikka-hakemistoon, Ruokaresepteihin ja Suosikkituotteisiini löytyvät nyt yläpalkista heti headerin alta, samoin blogiarkisto. Liitän yläpalkkiin myös joitain muitakin suosittuja aihealueitani, kuten Ahvenanmaa-tägin ja kenties myöhemmin For Dummies -aiheet. Saa ehdottaa jos tulee mieleen joku aihealue johon toivoisi suoraa linkkiä. Tai ylipäänsä antaa palautetta uudesta leiskasta.
Toissapäivänä julkaisemani Lähtemisen vaikeudesta -postaus katosi siirron takia, ja uudelleenjulkaisun sijaan sisällytän postauksen sisältämiä kuvia ja osan tekstistä tähän juttuun :)
Kaikki postauksen kuvat ovat Amorgokselta.
Pitkällisen vitkuttelun jälkeen sain vihdoin tehtyä jonkinlaisen reittisuunnitelman tyngän ja ostin lipun Naxokselle, josta kirjoittelen teille parhaillaan. En kuitenkaan jää Naxokselle vaan hyppään kello 13.55 Tinokselle vievään laivaan. Olen käynyt Tinoksella vain kerran aiemmin, vuonna 2014, ja tuolloinkin viivyin vain kaksi päivää. Tinos on hurmaava paikka ja ansaitsee ehdottomasti lisävierailun/vierailuja - ja enemmän Karkkipäivä-näkyvyyttä :) Viime reissulta kirjoitin vain tämän jutun. Viehättävä Tinos Town kauniine rakennuksineen ja kuuluine Panagia Evangelistria -kirkkoineen (Kreikan tunnetuimpia pyhiinvaelluskohteita) jäi kokonaan blogin ulkopuolelle.
Olen viimeiset päivät nauttinut pääsiäisperinteiden lisäksi leppoisasta oleskelusta ystävien kanssa, patikoinnista, mietiskelystä, ruoasta, hotellin terassilla istumisesta ja – – yrittitietouden kasvattamisesta :)
Amorgoksen ”yrttimies” Vangelis Vassalos on pitänyt minulle omaa pientä privaattia yrttiworkshoppia. Pääsin mukaan keräämään koiruohoa ja olen ollut Vangeliksen "labrassa" oppimassa erilaisista uutosmenetelmistä. Vangelis valmistaa saarella kasvavista villiyrteistä lääkkeitä ja kosmetiikkaa ja voitte arvata, että imin hänestä tietoa kuin konjac-sieni…! ^_^ Oli todella mielenkiintoista nähdä konkreettisesti rohtokasvin tie luonnosta labran kautta kosmeettiseen valmisteeseen :)
Mukaan Amorgokselta lähti mm. Vangeliksen suosituimpiin tuotteisiin kuuluva kasvoöljy jonka käyttäjiin kuuluu - hämmästyksekseni - myös ystäväni Mat. Mat on mies joka ei käytä edes aurinkovoidetta - mutta hän vannoo Vangeliksen kehäkukkakasvoöljyn nimeen..!
Amorgos. Voi Amorgos. Saari, joka tarjoaa pähkinänkuoressa suunnilleen kaiken mistä olen kiinnostunut vaellusreiteistä fantastiseen ruokaan ja eeppisistä maisemista kuvankauniisin, perinteisiin kyliin joita massaturismi ei ole koskettanut - ja Vangeliksen muodossa Amorgos tarjoaa myös paikallista luonnonkosmetiikkaa. <3 Saarella on pieneen kokoonsa nähden aivan mielettömästi nähtävää ja tekemistä. Ainoa Kreikkaan klassisesti liitetty nähtävyystyyppi jota Amorgoksella ei ole on antiikin rauniot, ainakaan merkittäviä tai kulttuurihistoriallisesti tärkeitä sellaisia ei saarelta ole löydetty. Raunioden faneille on sitten ne THE paikkansa kuten Delos.
Tiedättekö, väläytän nyt tällaisen jutun ja idean ihan vain hihasta tunnustellakseni teidän fiiliksiä... Ehkä olen ihan hullu kun edes ajattelen tällaista, mutta löytyisiköhän Karkkipäivän lukijoiden joukosta kiinnostuneita, jos jonain kauniina päivänä järjestäisin lukijamatkan Kreikan saarille..? Olisikohan tällaiselle matkalle lähtijöitä...?
Ette uskokaan miten minua kutkuttaisi järjestää teemamatka lempisaarilleni...! Hyvää ruokaa, aurinkoa, kyläidyllejä, leppoisaa saareilua suuren sinisen keskellä. Fetasalaattia, auringonlaskuja laivan kannelta, lämpimiä iltoja hämyisissä tavernoissa... Kävelyjä tunnelmallisilla kujilla ja Korres-täsmäiskuja apteekkeihin... ^_^ Tämä on varmasti "vähän suurudenhullua" -osaston unelmia, mutta hei, ihmisellä pitää olla unelmia..! :)
Nyt lähden hakemaan vähän lounasta ennen Tinoksen laivaan menoa.
Munakoisoa vai salaattia tänään? Tai sekä että? Miksei..! <3
Näkemisiin Tinoksella :)
Ja huomenna tulee juttua sienistä...!
.
Alla aamulla kuvaamani video lähtiessäni Amorgokselta Egialin satamasta:
[vimeo 264385238 w=800 h=1423]
Amorgos farewell from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
[vimeo 264386224 w=800 h=1422]
Vuohi :) from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.
Vuohi arpoo uskaltaisiko sitä hypätä lähemmäs herkullisia oksia... ^_^ Kaveri siellä jo mutustelee :)
Johan on hassu otsikko, mutta halusin lyödä kaksi kärpästä yhdellä blogi-iskulla. Kerron tänään eilisestä päivästäni Amorgoksella ja luon perinteisen katsauksen matkakosmetiikkaan.
Pitkäperjantai avautui pilvisenä. Katselin parvekkeeltani kun kello 06.55 Egialin satamassa pysähtyvä Blue Star -laiva suuntasi ulapalle. Rakastan laivoja ja satamia ja jos vain mahdollista, majoitun Kreikassa mielelläni paikkoihin joista voi katsella kun laivat tulevat ja menevät. Siinä on jotain kaunista ja rauhoittavaa.
Söin aamiaista ja asetuin ystäväni, hotellilla työskentelevän Mat'in kanssa tekemään työhommia pariksi tunniksi. Aegialis-hotellin terassi on aika mukava "toimisto".
Kello 12 lähdin hotellin omistajaperheen kanssa pitkäperjantain päiväjumalanpalvelukseen läheiseen Tholarian kirkkoon.
Tässä palveluksessa Kristus otetaan ristiltä ja asetetaan arkkuun. En ole itse uskonnollinen enkä kuulu kirkkoon, mutta kirkolliset perinteet kiinnostavat minua ja kreikkalainen pääsiäinen on juhla, joka todellakin kannattaa kokea jos vain sattuu maahan pääsiäisen aikaan. Suomessa ehkä uuden vuoden vastaanoton juhlallisuudet ilotulituksineen tulevat lähelle Kreikan pääsiäisyön mahtipontista juhlintaa, mutta oikeastaan edes joulu ei ole meillä yhtä suuri ja tärkeä juhla kuin pääsiäinen täällä.
Kiirastorstain ja pitkäperjantain perinteet ovat nekin tunnelmaltaan todella vaikuttavia.
Eri saarilla, kylissä ja kaupungeissa on osin omia perinteitään. Amorgoksella pitkäperjantaihin kuuluu hiljattain poismenneiden läheisten kunnioittaminen "leipäseremonialla", johon pääsin osalliseksi eilen Tholariassa. Valitettavasti onnistuin myös mokaamaan, mutta toivottavasti asia kuitattiin "tollo turisti" -leimalla. Noloa joka tapauksessa.
Jo kirkossa olin pannut merkille suuret, koristellut leipäkorit. En tiennyt mihin ne liittyivät, kukaan ei ollut kertonut minulle.
Palveluksen jälkeen kaikki kokoontuivat kirkon pihalle jonne leipäkorit myös tuotiin juhlallisesti. Ihmiset alkoivat jonottaa leipää, ja osa koreista kiersi myös ympäri pihaa. Tietämättä lainkaan mihin seremonia liittyi, pidin tietysti kohteliaana ottaa vain yhden leivän. Kun minulle tarjottiin seuraavaa, kieltäydyin kohteliaasti ja osoitin jo kädessäni olevaa leipää.
Siinä seremoniaa seuratessani huomasin, että ihmiset jonottivat koreille yhä uudestaan ja uudestaan ja osa kahmi syliinsä leipää niin paljon kuin mahtui. Joillain ihmisillä oli mukanaan jopa pussit joihin he sulloivat leipää.
Myöhemmin sain kuulla hotellin omistajan ystävältä, että leivät on leivottu hiljattain poismenneiden läheisten muistoksi, ja kaikki leipäkorit ovat eri perheiden leipomia. Leivällä kunnioitetaan vainajan muistoa, ja leipää kuuluu ottaa niin paljon ja niin monesta korista kuin vain pystyy. Leivästä kieltäytyminen on käytännössä yhtä kuin kieltäytyisit kunnioittamasta poismennyttä henkilöä ja loukkaus leivän leiponutta perhettä kohtaan.
Apua..! Vähänkö tuntui kamalalta kun kuulin tämän :( No, seurueeni olisi tietysti voinut kertoa minulle perinteestä matkalla kirkkoon, enhän voinut tietää.
Hotellin kattoterassi - päivällä ja illalla <3
Päiväjumalanpalveluksesta tultua kuvasin parvekkeella matkakosmetiikkani.
Monia - jopa itseäni :) kiinnostaa, millaisella kosmetiikkasetillä lähden tällaisille pidemmille matkoille. Siksi matkakosmetiikkakatsauksesta on tullut blogin vakkarimatskua. Minusta on aina takautuvasti hauska lukea mitä purkkeja minulla on ollut milläkin reissulla mukana.
Matkustan lähes poikkeuksetta käsimatkatavaroilla, joten nestemäisen kosmetiikan on mahduttava litran pussiin. Isommat ja enemmän kuluvat tuotteet kuten kroppa-aurinkovoiteet, suihkugeelit ja vartalovoiteet ostan paikan päältä.
Ihonhoito. Kuvasta jäi uupumaan silmämeikinpoistoaine joka kulkee aina pienessä Cliniquen Take The Day Off -pullossa.
Pienessä Clarins-pullossa on tällä kertaa Estelle & Thildin misellivettä. Sillä puhdistan kasvot aamuisin.
Essence Almond Milk Scent -käsivoiteen sain joululahjaksi ystävältäni ja se sujahti kokonsa puolesta loistavasti mukaan matkasettiin.
Pienessä läpinäkyvässä purkissa on pihkavoidetta. <3
Syksyn USAn matkalta ostamani Pacifica Sea Foam Face Wash huolehtii kasvojen iltapuhdistuksesta. Tämä sulfaatiton putsari vaahtoaa leppoisasti ja jättää ihon mielettömän hyvän tuntuiseksi, ja tuoksuu kookos-vaniljakreemiltä..! Tätä voisi joskus ostaa täysikokoisen kappaleen. Öljyputsari ei mahtunut tällä kertaa mukaan joten ostin ykkösvaiheen putsariksi Ateenasta meikinpuhdistuspyyhkeet.
Pixin Glow Tonic AHA-hoitovesi (5% AHA) toimii kevyenä happokuorintana matkan aikana.
Kasvojen kosteutukseen mukana on Ekopharman Tyrni-seerumi (ihan hyvä mutta ei niin ihana kuin Tyrni-silmänympärysvoide) sekä Lidlin mahtava Q10-silmänympärysvoide jota käytän koko kasvoilla. Tämä on kyllä niin paras tuote hinta-laadultaan. Koska hinta on niin halpa näitähän voisi ostaa pelkästään matkakäyttöön kasvovoiteeksi. :)
Aurinkosuojasta huolehtivat Dermosilin Summer Dream Primer SK 20 (esitelty täällä, oletettavasti tuote palaa jälleen tänä vuonna uudessa kuosissa) ja itsestäänselvä aurinkokaveri Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SK 50. Dermosil on tosi hyvä mutta mieluiten olisin ottanut suosikkini Aloedermalin - mutta se peijainen unohtui Ahvenanmaalle Sveitsin reissun jäljiltä.
Lisäksi litran pussiin sujahti läjä shampoo-, vartalovoide - ja muita näytteitä.
Hiusvärin sekoitin "hätäpäissäni" kolmesta eri väristä kun en löytänyt kaupoista Biozellin Color Mask INK -värejä. (Mitähän niille on tapahtunut..? Ei ollut Sokoksella, Prismassa tai Cittarissakaan.) Muuten olisin ilman muuta ottanut mukaan taas Color Mask INK Mystic Violet -värin jota minulla oli viimekin kevään matkalla. Superpigmenttisyydessään se on ihan täydellinen matkahiusväri - vain teelusikallinen riittää sekoitettuna hoitoaineeseen.
Tämän porukan ostin Ateenasta. Koska tuotteet tulevat lyhyeen väliaikaiskäyttöön, etsin aina halvimmat mahdolliset (samalla tietysti inci-listat silmäillen, en minä mitä tahansa kuraa osta ;)). Ateenaan on viime vuosina ilmestynyt monia "euron halpiskosmetiikkakauppoja" joista löytää paljon kosmetiikkaa hintaluokassa 1-5 euroa, täydellinen paikka napata mukaansa jotain matkakäyttöön.
Delia Cosmeticsin kasvovesi maksoi 2,50€ ja haisee aika pahalle, mutta sisältö on oikein pätevä kosteuttamaan ja rauhoittamaan ihoa: glyserolia, aloemehua, betaiinia, allantoiinia ja lakritsiuutetta. Myös meikinpuhdistusliinat ostin incin perusteella: L'Orealin kuivan ja herkän ihon liinat eivät 2€ hinnallaan olleet halvimmat, mutta euron maksavien ainesosat eivät olleet sitä mitä hain. Lorkun liinoissa on yllättäen paljon kasviöljyjä ja -uutteita.
Lin Exancen arganöljypitoinen latvaseerumi silottaa hattaraiset latvat ja hiuskiinne laittaa lentävät haituvat kuriin. Viime kevään reissulla jätin latvaseerumin kotiin ja kaduin.
Garnierin Ambre Solaire SK 10 riittänee näin huhtikuun UV-indeksitasolla suojaamaan vartalon ihon. Ensimmäisinä päivinä tosin leivoin hipiälle SK50-näytteitä koska talvi-Suomesta saapuva vartaloni iho ei ole nähnyt aurinkoa puoleen vuoteen ^_^ Ekat aurinkopäivät ovat iholle aina shokki.
*
Kosmetiikan kuvattuani tapasin ystäväni Melinan joka myös työskentelee hotellilla. Rentoilimme terassilla ja jutustelimme matkoista, Melinalla poreilee minun tavoin ainainen matkakuume suonissa ja hän on jatkuvasti suunnittelemassa uusia reissuja. Tammikuussa neitokainen oli käynyt Pohjois-Norjassa uimassa orca-valaiden kanssa..! :)
Kävelimme alas kylään ja hakeuduin tuttuun Katinas-tavernaan syömään. Olin korvannut kunnon lounaan pelkällä jogurtilla ja nyt oli nälkä!
"Tutun näköistä mättöä", kuului miehen vastaus kun lähetin hänelle tämän kuvan illallisestani. :)
Tuttuapa hyvinkin, nämä kreikkalaiskeittiön klassiset pöperöt kuuluvat lempiruokiini. Kreikassahan on ihan mahtavaa kun voi syödä pääruoaksi pelkkiä lisukkeita!
Lautasilla hortaa eli höyrytettyjä vihreitä villivihanneksia (lähin vastine näille Suomessa on pinaatti), marinoituja punajuuria ja punajuurenlehtiä seuranaan skordaliaa eli tiheää valkosipuliperunamuusia (käytetään yleisesti dippinä) sekä paistettuja sieniä ja fetajuustoa persiljalla höystettynä. Melkein pelkkiä vihanneksia ja kyllä nälkä lähti :)
Jos kreikkalainen ruoka kiinnostaa enemmänkin, lue kattava postaukseni The Good Stuff - kreikkalainen keittiö.
Ruoan jälkeen tein pienen kävelyn satamassa ja Mat haki minut autolla hotellille.
Lähdimme Tholariaan seuraamaan "Epitaphia", Pitkäperjantain kauneinta seremoniaa jossa jumalanpalveluksen jälkeen Kristusta kannetaan arkussaan ympäri kylää.
Koin seremonian viime vuonna Paroksella Marpissan kylässä, ja Tholarian seremonia oli ehkä vieläkin vaikuttavampi. Kokemus oli yksi kauneimpia mitä olen koskaan Kreikassa kokenut. Koko kylän valot sammutetaan ja arkkua kantavan kulkueen tie valaistaan soihduin ja kynttilöin. Tunnelma on niin herkkä ja upea että sitä on vaikea kuvailla.
Kylän ulkopuolella kulkueen päätepisteessä, pimeyden keskellä, roihusi tulen muodostama kirjoitus. I zoi en tafo. Elämää haudassa.
Taianomainen näky.
Kävelimme Mat'in kanssa kulkueen viimeisinä ja jäimme välillä vain seisomaan hiljaisuuteen, kuunnellen kirkon kelloja ja katsellen tulta.
[vimeo 263627040 w=640 h=360]
[vimeo 263634638 w=640 h=360]
"We are so lucky", Mat sanoi.
Siltä minustakin tuntuu. Aika usein <3
Hyvät huomenet kaikille aurinkoiselta Amorgokselta. :)
Kirjoitin tämän jo Instaan ja kirjoitan sen uudelleen: tätä aamiaista näillä raameilla olen odottanut 12 kuukautta. Nyt olen täällä jälleen. Upea Egiali Amorgoksen saarella.
Olen käynyt 45 Kreikan saarella ja tämä on yksi niistä paikoista joissa on sitä jotain ihan extraa kaiken muun perinteisen saari-estetiikan päälle. Mieletön.
Lue Egialista ja Amorgoksen saaresta lisää näistä postauksistani:
Viisi tähteä ja violetti yllätys
Elysia - osa 2 (paljon kuvia niin Egialista kuin ympäröivistä kuvankauniista kylistä ja nähtävyyksistä)
Saavuin Kreikkaan toissa päivänä ja sää on ollut mitä parhain.
Vietän pääsiäistä (Kreikan pääsiäinen on vasta nyt) Amorgoksella ja pyhiksi on harmi kyllä luvattu vähän sadettakin, mutta ainakin nämä ensimmäiset päivät saan nauttia lähellä 30 hipovista asteista ja kirkkaasta auringonpaisteesta.
Blogi päivittyy huhtikuun ajan Kreikasta käsin ja luvassa on varmasti taas sannimaisia Kreikka-tarinoita kauneusaiheisten juttujen lomassa. :)
Uuden, rennomman bloggaustahtini mukaisesti blogi ei päivity yhtä tiheästi kuin aiemmilla matkoillani, mutta saariseikkailujani voi seurata myös Instagramissa jonne laitan tunnelmia päivittäin.
Olen todennut Instagramin sopivan minulle some-ympäristöistä ehkä parhaiten, sillä en ole koukuttunut sen selailuun eikä se ylikuormita <3 Päivitys vie vain minuutin ja saan "ahh, tämä täytyy jakaa!" -hetken ulos itsestäni :)
Pidemmät tarinoinnit vinkkeineen ja kokemuksineen päätyvät tetenkin blogiin.
Katsotaan mille uusille saarille tällä reissulla päädyn... Alkaa muuten tehdä jo vähän tiukkaa suunnitella uusia saaria kattavia reittejä kun olen käynyt niin monilla saarilla...! :) Esimerkiksi Kykladien asutuista saarista käymättä ovat enää Sikinos, Kimolos, Iraklia, Kithnos ja Schinoussa - kaikki sellaisia, joilla on tähän aikaan vuodesta hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja suuri osa palveluista kiinni. Niillä on siis mielekkäämpää käydä vilkkaammalla sesongilla. Koillis-Egean saaria puuttuu listaltani vielä monia, mutta sinne päin taas on niin harvat lauttayhteydet että logistiikka menee haastavaksi eikä spontaani hyppely ole mahdollista. Katsellaan mihin päädyn. Tällä kertaa ainakin yritän olla pysähtymättä Paroksella tai Santorinilla...! :D ^_^
*
Pääsiäisen kynsilakka-arvonnassa onni suosi nimimerkki Maire-tätiä, onneksi olkoon :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Minä lähden tästä patikoimaan Tholarian kylään. Mukavaa päivää kaikille :)
Kaupallinen yhteistyö: Naturelle. * Sis. mainoslinkkejä
Muistatteko, kun viime lokakuussa kirjoitin jutun siitä, miksi luonnonkosmetiikassa ei juurikaan näe AHA- tai BHA-happopohjaisia kuorivia tuotteita? Niitä on, mutta erittäin vähän.
Tuon lokakuisen jutun yhteydessä minulle vinkattiin amerikkalaisesta Juice Beauty -sarjasta, jonka tunnetuimpiin tuotteisiin kuuluu Green Apple Peel Full Strength -AHA-happokuorinta. Nyt olen päässyt yhteistyössä Naturellen kanssa tutustumaan Green Apple -kuorintaan, ja muutamaan muuhunkin Juice Beautyn kuorintatuotteeseen.
Naturelle on korkealaatuiseen ja sanalla sanoen vähän luksuksempaan luonnonkosmetiikkaan erikoistunut verkkokauppa, sieltä tilasin viime kesänä kalleimman koskaan ostamani kosmetiikkatuotteen; Vintner's Daughter -öljyseerumin. Juice Beautyt eivät ole halpoja nekään, mutta eivät lähellekään VD'n hinnoissa. Naturelle myös tarjoaa yhteistyön myötä 15% alennuksen kaikista Juice Beautyn tuotteista * koodilla KARKKIPAIVA, joten nyt on tilaisuus tutustua tähän maineikkaaseen sarjaan normihintoja edullisemmin.
Sain testiin kolme eri vahvuista ja eri teknologiaan perustuvaa kasvokuorintaa: vahvin on hedelmähappoihin pohjautuva Green Apple Peel, miedoin entsyymeihin perustuva Exfoliating Peel Spray ja teholtaan näiden väliin jää rakeisiin pohjautuva Resurfacing Micro-Exfoliant.
Aloitetaan suosikistani.
Silottavin:
62 € / 88 ml - tarjoushinta 52,70 €
Olen viimeisen vuoden aikana siirtynyt lähes kokonaan happo- ja entsyymikuorintojen puolelle, koska koen, että ne ovat samalla hellävaraisempia että tehokkaampia kuin mekaaniset kuorinnat. Juice Beautyn rakeellinen Micro-Exfoliant-ihanuus kuitenkin muistutti minua siitä, millaisen ihon raekuorinta parhaimmillaan voi jättää. Pakko sanoa, että tämä oli testituotteista suosikkini, vaikka olin ihan varma että lemppari olisi ilman muuta omenainen AHA-happokuorinta.
Kiinteyttävään Stem Cellular -tuotelinjaan kuuluva Resurfacing Micro-Exfoliant on hoitolatason mikrokuorinta, joka jättää ihon niin sileäksi ja pehmeäksi että pinta tuntuu kuin uudelta. Tuote on valmistettu sertifioiduista luomulaatuisista ainesosista ja kuorivina aineina voiteessa on erittäin hienojakoista viinirypäleen- ja jojobansiemenjauhetta sekä kaoliinia. Nimensä Stem Cellular mukaisesti tuotteessa on myös hedelmien kantasoluja.
Micro-Exfoliant levitetään kostealle iholle sormenpäillä kevyin, pyörivin liikkein. Voide kihelmöi iholla aavistuksen. Voiteen voi huuhtoa iholta heti, mutta minä olen antanut sen vaikuttaa iholla hetken jotta voidepohjan hoitavat ainesosat ehtivät hieman vaikuttaa ja imeytyä.
Iho jää niin sileäksi että sitä tekee vain mieli silittää. Kaksi muuta testituotetta eivät jättäneet ihan yhtä hiotun sileää ihoa, mutta toisaalta juuri rakeet saavatkin aikaan tämän korostuneen hiotun efektin. Mikrokuorinta ei sovi herkälle iholle. Minun ihoni on tottunut voimakkaisiinkin kuorintoihin eikä reagoi Micro-Exfoliantiin punoituksella tai muullakaan ärtymyksellä.
Micro-Exfoliant sopii: samean, karhean, velton ja ikääntyneen ihon hoitoon. Sinulle, joka pidät välittömistä tuloksista ja raetyyppisestä kuorinnasta.
Käyttösuositus: 2-3 kertaa viikossa. Itse sanoisin, että kerta viikossa tai kahdessakin riittää normaalille iholle. Ylikuorintaa kannattaa välttää, vaikka siihen voi tulla houkutus :)
Micro-Exfoliantin löydät täältä. *
Kokonaisvaltaisimmin hoitava:
57€ / 60 ml - tarjoushinta 48,45€
Kulttimaineessa oleva luonnonkosmetiikan AHA-happokuorinta, Juice Beauty -kuorintojen bestseller. Omenakuorinta kirkastaa ihoa, kiinteyttää, vähentää juonteita ja häivyttää pigmenttiläiskiä. Tuote on erityisen tehokas tasoittamaan pigmenttimuutoksista johtuvaa epätasaista ihon väriä.
AHA-happoja on mukana kolmea; maito-, glykoli- ja sitruunahappoa, yhteispitoisuudeltaan 13-15%. Tuote sisältää myös BHA-happoa pajunkuoriuutteen muodossa. Tämä muoto BHA-haposta ei ole yhtä tehokas kuin salisyylihappo, mutta sillä on BHA-hapon ominaisuuksia.
Vakuuttavasta incistä löytyy myös A-, C- ja E-vitamiineja.
Green Apple Peeliä käytetään naamion tavoin, ja sen annetaan vaikuttaa kasvoilla maksimissaan 10 minuuttia. Tuotetta ei suositella herkälle iholle ja rosacea-iholle. Tuote on koostumukseltaan - ja tuoksultaan - kuin lasten hedelmäsosetta! ^_^ Mieleen tulee ihan Piltti, melkein tekisi mieli maistaa :)
Iholla voi esiintyä pistelyä ja punoitusta kuorinnan vaikuttaessa, tämä on tavallista vahvojen hedelmähappokuorintojen yhteydessä. Vaikutusajan jälkeen naamio huuhdotaan iholta lämpimällä (tai haalealla) vedellä ja halutessaan voi vielä pyyhkiä pehmeällä kasvopyyhkeellä.
Minun ihollani tuntui kihelmöintiä ja iho punoitti jonkin verran naamion jälkeen, mutta efekti ei ollut voimakkuudessaan lähelläkään Supermood-AHA-kuorinnan aikaansaamaa paloauto-vaikutusta. Juice Beautyn kuorinta tuntuu miellyttävämmältä ja hellävaraisemmalta.
Iho on välittömästi kuorinnan jälkeen sileä ja heleä, ja sen jälkeen levitetyt hoitotuotteet imeytyvät paremmin. AHA-happojen syvemmät vaikutukset kuten liikapigmentaation haaleneminen ja juonteiden pehmittyminen tulevat esiin pidempiaikaisella käytöllä.
Green Apple Peel sopii: kun haet kokonaisvaltaisesti ikääntymisen merkkejä hoitavaa ja välittömästi ihoa kaunistavaa tuotetta. Ihollasi näkyy aurinkovaurioita kuten pigmenttiläiskiä ja juonteita - myös nuorella iholla voi näkyä suuren aurinkoaltistuksen aikaansaamia juonteita.
Käyttösuositus: 1-2 kertaa viikossa. Muista suojata iho UV-säteilyltä suojaavalla voiteella käytön jälkeen.
Kuorinnasta on myös Sensitive-versio jossa on pienempi pitoisuus (8-10%) hedelmähappoja eikä lainkaan BHA-happoa. Nimestään huolimatta sekään ei sovi oikein herkälle iholle.
Löydät Green Apple Full Strength -kuorinnan täältä. * Sensitive-versio (hieman edullisempi, 50€, Karkkipäivä-koodilla 42,50€), löytyy täältä. *
Jännin:
60€ / 50 ml - tarjoushinta 51€
Tämä suihkemuotoinen kuorinta on kolmikon hellävaraisin. Sen teknologia perustuu entsyymeihin, jotka hydroksihappojen tavoin kuorivat ihoa kemiallisesti mutta ovat happoja hellävaraisempia.
Ja siis - tämä tuote on aika jännä...! Testaan vuosittain kymmeniä ja kymmeniä kauneustuotteita, ja olen erityisen tohkeissani kun kohtaan tuotteen, jollaiseen en ole ennen törmännyt. Juice Beautyn Peel Spray on kehitetty erityisesti heille, jotka haluavat aivan välittömiä tuloksia, ja vaikka kaksi muutakin testituotetta sellaisia antavat, Peel Spray tekee jotain vielä konkreettisempaa: suihkeen vaikutuksesta kuollut ihosolukko kirjaimellisesti rullaantuu muruiksi silmiesi edessä. Tämä kuulostaa tietysti hyvinkin voimakkaalta vaikutukselta, mutta on iholle silti hellävaraisempi kuin esimerkiksi hedelmähapot. Suihke ei kihelmöi iholla lainkaan eikä aiheuta punoitusta.
Suihke neuvotaan suihkuttamaan suoraan kasvoille, silmät suojaten, mutta suihkemekanismi on aika voimakas ja itselläni tuotetta kuitenkin päätyy helposti myös silmiin. Luinkin Peel Sprayn käyttäjien kokemuksista hyvän vinkin levittää suihke kasvoille kämmenten kautta; siis pari suihkausta kämmeniin ja siitä neste hierotaan kasvoille. Vaikutus on välitön ja nesteen annetaan vaikuttaa vain muutamia sekunteja. Tuotetta pyöritellään kasvoilla kevyesti, jolloin kuollut ihosolukko irtoaa. Neste huuhdotaan iholta vedellä ja apuna voi käyttää bambu- tai musliiniliinaa. Peel Sprayn neste saattaa takertua hienoihin ihokarvoihin (luin samankaltaisia kokemuksia myös joiltain muilta käyttäjiltä), ja itse tarvitsen musliiniliinaa että saan kaiken poistettua.
Minun ihollani Peel Sprayn ulkoinen vaikutus on odotetunlainen eikä poikkea muista laadukkaista kuorinnoista; iho on käsittelyn jäljiltä kuulas, sileä ja kirkas. Juice Beautyn sivulta sain kuitenkin lukea ihan mieletöntä hehkutusta, moni kokee Peel Sprayn olevan ylivertainen ja antavan kirkastavamman tuloksen kuin mikään muu kuorinta.
Tuoksu on kirpsakan raikas, se tuo mieleen sitruunapitoiset c-vitamiinijuomat. Tuotteessa onkin myös puhdasta C-vitamiinia (askorbiinihappoa) buustaamassa kirkastavaa vaikutusta. Ja onhan tässä myös lakrtsiuutetta, hedelmien kantasoluja ja tehokkaita antioksidantteja kuten resveratrolia.
Exfoliating Peel Spray sopii: kun pidät entsymaattisista kuorinnosta ja saat kicksejä välittömistä, silmin havaittavista vaikutuksista. Kun rae- ja happokuorinnat ovat ihollesi liian voimakkaita.
Löydät Stem Cellular -kuorintasuihkeen täältä *.
*
Koodilla KARKKIPAVA saa 15% alennuksen kaikista Juice Beautyn tuotteista * Naturelle.fi'n verkkokaupassa 1.5. saakka.
Vinkkinä Juice Beautyn matkapakkaukset, joita on kolmea erilaista (ikääntyneelle, akneiholle ja ryppyihin). Age Defy Solutions -pakkaus * on hyvä tärppi Green Apple -kuorinnasta kiinnostuneille; pakkaus sisältää sisältää viisi matkakokoista tuotetta sisältäen Full Strength -kuorinnan (15 ml). Hinta alennuksen kera 41,65€
Puhuin tässä hiljattain kosmetiikkafriikkeyteni eri aspekteista, joihin myös kynsilakka on erittäin vahvasti kuulunut teini-ikäisestä saakka. Nykyään olen kuitenkin todella laiska lakkailija, ja kynsituotteet onkin ehkäpä ainoa kosmetiikan osa-alue joka on kokenut harrastukseni piirissä aikamoisen inflaation.
Lakkaan edelleen kynsiäni enkä voisi kuvitellakaan olevani värittömillä kynsillä, mutta en jaksa vaihtaa sävyä kovinkaan tiheään. Luonnollisen kynteni päällä on geelivahvistus, jonka ansiosta kynsilakka pysyy todella hyvin. Tämän vuoksi lakkaa ei edes tarvitse vaihtaa usein, ja minulla saattaa olla sama lakka kaksikin viikkoa, joskus pidempäänkin.
Tällä pohjustuksella julkaisen tänään vuoden 2018 ensimmäisen kynsilakkajutun - edellisestä on kulunut jo yhdeksän kuukautta :)
Koska kiinnostukseni kynsilakkojen maailmaan on myönnettävästi väljähtynyt (ainakin tällä hetkellä, kuka tietää tulevasta), olin missannut viime vuonna lanseeratun todella kiinnostavan Essie-sarjan, nimittäin sävytetyt hoitolakat! Treat Love & Color -lakat lanseerattiin vuosi sitten, ja tänä talvena kokoelma on kasvanut 12 uudella sävyllä. Sain niistä testiin seitsemän.
Treat Love & Care -lakat ovat kuin kynnenvahvistaja ja värilakka yhdessä. Ne sopivat lohkeileville, hauraille kynsille tai miksei kenelle vain, joka tykkää tällaisista sävyistä - ja sävythän ovat aivan ihania <3
Sävyt jakautuvat läpikuultaviin (sheer) ja peittäviin (cream).
#30 Minimally Modest on läpikuultava haalea vaaleanpunainen.
# 02 Tinted Love on läpikuultava aavistuksen persikkaan taittava haalea vaaleanpunainen kevyellä lämpimällä mikroshimmerillä.
# 55 Power Punch Pink on peittävä, pastellinen creme-vaaleanpunainen.
# 60 Glowing Strong on peittävä, murrettu creme-koralli.
#90 On the Mauve on peittävä, savuinen liilaan taittava taupe.
# 70 Good Lighting (mulla kuvassa kirjoitusvirhe) on aavistuksen liilaan taittava nudebeige. Niin kaunis..!!
# 03 Sheers To You on läpikuultava haalea vaaleanpunainen viileän pinkillä mikroshimmerillä.
.
Sävyt Glowing Strong, On The Mauve ja Good Lighting ovat lemppareitani, aivan ihania! Jälki on todella peittävää, jo yksi kerros riittää tasaiseen tulokseen. Upeita!
Tämän jutun piti olla ilman kynsikuvia sillä kynteni ovat juuri nyt niin karussa kunnossa, että niillä ei paljon parane lakkoja esitellä. Edellisestä kynsihuollosta on kulunut neljä viikkoa ja kynsinauhatkaan eivät ole "kameran-kestävät"... (Rehellisyyden nimissä en myöskään oikein tykkää ottaa kynsikuvia, ne ovat todella työläitä, huh miten vaikeaa saada kynnet näyttämään hyviltä ja siisteiltä, propsit kynsibloggareille..!).
Olin jo kirjoittanut jutun ja sitten ajattelin että ähh, otetaan nyt jonkinlaiset kuvat että sävyistä saa käsityksen livenä :) Etenkin noiden vaaleanpunaisten sävyjen peittävyyttä ei hahmota pullo-kuvista. Olen parhaillaan mökillä ja otin kuvat kännykällä tuossa terassilla, blogin huonoimmat kynsikuvat koskaan :)
Kuvassa näkyy myös Essien kevätkokoelman minttuinen Bon Boy-age-sävy. Ja huomaan, että sävyt Good Lighting ja On The Mauve ovat kuvassa paljon sinertävämmät kuin oikeasti. Aikeeni esitellä sävyt siten kuin ne ovat "pullon ulkopuolella" ei siis oikein onnistunut... :p
Ahh, nuo tyven kasvurajat... Olen levittänyt lakan vain geelauksen päälle.
Treat Love & Color -lakat maksavat 15,90€ ja Essie-lakkojahan taitaa nykyään saada suunnilleen kaikista tavarataloista ja kosmetiikkamyymälöistä.
Sitten arvontaan. :)
Arvottavana Essien kevätkokoelma, miinus sävy Bon Boy-age jonka säästin itselleni koska olen heikkona minttu-sävyihin. Olen saanut lakat blogin kautta.
Sävyistä näette upeat lakkaukset Charming Nailsin blogista. Kaikki sävyt vaaleaa Pass-port to Sailia lukuunottamatta ovat creme-laatua eli peittäviä ja vailla shimmeriä.
At The Helm - oranssilla taitettu lohenpunainen.
Perfect Mate - korallinen murrettu pinkki.
Anchor Down - harmaalla taitettu savuinen sininen.
Stripes and Sails - "teal" eli tumma turkoosi (onko 'teal'-sävylle kunnollista suomennosta..?)
Pass-port to Sail - haalean vaalea läpikuultava beige.
Oma lempparini Bon Boy-age on ihastuttava harmaalla taitettu minttu. Todella peittävä, jo yksi kerros riittää.
Viiden keväisen Essie-sävyn lisäksi arvon satsin muita blogin kautta saamiani kynsilakkoja jotka näkyvät kuvassa. Kaikki ovat käyttämättömiä.
Nyt siis tarjolla kunnon pääsiäisherkkua kynsilakkafaneille :)
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Liitäthän mukaan myös sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.
Osallistumisaikaa on keskiviikkoon 4. huhtikuuta saakka.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Tampereen Laukontorin perimmäiseen nurkkaan on kätkettynä pieni aarre : puurobistro Mama Bear.
Olen tiennyt paikasta jo pitkään, ja pelkkä sana puurobistro kuulostaa niin übersympaattiselta että luulisi minun tutustuneen nurkkaan jo aikaa sitten. Jostain syystä en vain ole tullut poikenneeksi. Mitä parhain syy ilmeni tällä viikolla, kun ystäväni ehdotti aamiaistreffejä Mama Bearissa. "Olen ihan koukussa siihen puuroon", kuului perustelu.
Niin meillä oli eilen aamiaistapaaminen puuron äärellä.
Puurohan on minulle herkkuruokaa, rinnastettavissa elämyksellisesti suunnilleen siihen mitä täytekakku edustaa jolle kulle toiselle. Tulen "puuroperheestä" ja meillä puuro oli usein yhtä kuin lämmin ateria, ei pelkkä aamiainen. Padat porisivat viikottain ja äitini bravuureihin kuuluivat mm. pitkään haudutettu hirssi- ja tattaripuuro. Ruispuurokin oli hyvää, ja etenkin mannapuuro jatkoi tärkeässä asemassa aina hamaan aikuisuuteeni saakka - se oli yksi standardilounaitani.
Herkuksi puuro muuttui kuitenkin vasta vaihdettuani ruokavalioni ja luovuttuani korkeahiilihydraattisista ruoista. Täysin odottamatta entinen inhokkini kaurapuuro ("kun se on niin limaista", Sanni 7-vee) muuttui makuaisteja hiveleväksi houkutukseksi, ja nyt se on minulle harvoin mutta antaumuksella nautittava herkku.
Minun ei tee puuroa mieli joka viikko (niinkuin monen ei tee mieli täytekakkuakaan), mutta sillon kun tekee, valmistan ison kulhollisen sakeaa ja samettista puuroa. Rakastan pitkään hautunutta, oikein tiheää puuroa ja nautin sen mieluiten voisilmän, pähkinöiden ja kanelin kanssa. Uunipuuro jogurttisydämellä valmistuu erityisiin hetkiin. <3
Kodikas Mama Bear on hyvän puuron ystävän paratiisi. Miltä kuulostaa 6 tuntia haudutettu kaurasuurimopuuro? Tai samettinen tattarikvinoa-puuro?
Mama Bearin puuropohjana on aina tarjolla klassinen pitkään haudutettu kaurapuuro sekä gluteeniton vaihtoehto, joka voi olla esimerkiksi tattaria, hirssiä tai kvinoaa. Tai niiden sekoitus. Puuroannos on saatavilla kolmessa eri koossa ja halutessaan hera- tai riisiproteiinilisällä. Täytevaihtoehtoja on yhdeksän makeista suolaisiin. Saatavilla on myös tuorepuuroja, raakakakkuja ja smoothiekulhoja.
Niin, ne täytevaihtoehdot... Tällainen maukas artesaanipuurohan menisi jo pelkällä voisilmällä, mutta Mama Bearissa puurot ovat myös silmänruokaa.
Ottaisitko puurosi tänään glaseeratulla päärynällä, paahdetuilla mantelilastuilla ja kookoskinuskilla? Vai tekeekö mieli suolaista - miten olisi savupaprika-kikherneellä tai valkosipulihummuksella ryyditetty puuro? Nämä täytteet kuulostavat jo vähän liian kokeilullisilta kaltaiselleni perinteisen puuron syöjälle, mutta feta-avokado-kananmunapuuron rohkenin eilen maistaa.
Koska sekä suolaiset että makeat vaihtoehdot houkuttivat, en pystynyt valitsemaan vain yhtä. Makeiden täytteiden listalta päädyin banaani-cashew-kookoshiutale-kaneli-hunajapuuroon. Valkoista sokeria ei käytetä missään Mama Bearin puuroissa.
Ystäväni Johannan vakkaritäyte on kinkku-muna-avokado-vaahterasiirappi.
Kuvan annos on kokoa "pienen pieni" - ei nyt niin kauhean pienen pieni jos minulta kysytään :) Arvioisin, että puuroa oli kulhossa noin kolme desiä.
"Pieni" annos riittää todennäköisesti useimmille, ellei ole tosikova nälkä. (Minun napani veti lopulta kummatkin kulhot kun istuttiin niin pitkään... makeatäytteinen puuro meni haaleanakin :))
Suolaisen puuron pohjaksi valitsin tattari-kvinoan. Maku toi vahvan assosiaation lapsuuteen ja äidin tattaripuuroihin. :) Suhtauduin lievällä varauksella ja samalla uteliaisuudella hapokkaaseen fetaan puuron lempeässä makumaailmassa, mutta se toimi yllättävän hyvin. Valkosipuli kuulostaa edelleen vähän liian eksoottiselta...! ^_^ Maistamalla sekin selviäisi. Ja ihan varmasti palaan maistamaan Mama Bearin puuroja toistekin.
Banaani-cashew-puuron makumaailma oli tuttu ja kotoisa, sillä käytän tämän tyyppisiä täytteitä myös kotipuuroissani. Kuusi tuntia haudutettu kaurapuuro oli juuri niin suussa sulava kuin odottaa saattoi, koostumus oli juuri sopivan sakea ja silkkinen ja maku täyteläisen kaurainen. Tämä täytyy joskus käydä nauttimassa au naturel pelkällä voisilmällä. ^_^
Puuro. Mikä ihana arkinen luksus.
Mama Bear on auki arkisin tiistaista perjantaihin kello 8.30-16 ja lauantaisin 9-15. Saa sieltä kahvia ja (joskus) pullaakin :)
Ruotsalainen Estelle & Thild on tunnetusti lempimerkkejäni ihonhoidon saralla.
Kun sarjaan viime kesänä lanseerattiin myös meikkikokoelma, olin tietysti vähintään innostunut. Ainakin tuotteiden visuaalinen puoli vakuutti välittömästi - mutta muuta en E & T:ltä odottanutkaan.
Suomeen Biomineral-nimeä kantavan kokoelman tuotteet saapuivat vasta syksyllä, ja minut PR-boksi saavutti lokakuussa. Mukana ollut meikkivoiteen sävy #121 Light Yellow oli tuolloin juuri Kreikasta saapuneelle iholleni liian vaalea, ja päätin odotella talveen jotta voisin esitellä meikkivoiteen myös ihollani.
Ehkä hieman hassusti, meikkivoide näyttää helmikuussa otetuissa kuvissa yllättävän tummalta. Lokakuussa se oli joka tapauksessa liian vaalea senhetkiselle ihonsävylleni.
Olin ladannut ehkäpä kaikkein suurimmat odotukset sarjan meikkivoiteelle. Harmillisesti juuri se osoittautui minulle henkilökohtaisesti sarjan heikoimmaksi tuotteeksi.
31,50€ / 30 ml
Testailin Healthy Glow -meikkivoidetta kuukauden päivät, mutta se ei vain lähtenyt toimimaan, riippumatta siitä millaista voidetta laitoin alle tai mikä aika kuukaudesta oli meneillään. Normaalisti en varmaan vaivautuisi kokeilemaan mitään huonolta tuntuvaa meikkivoidetta näin pitkään, mutta halusin niin kovasti pitää E & T:n meikkivoiteesta että annoin sille uuden mahdollisuuden kerta toisensa jälkeen.
Valitettavasti meistä ei tullut ystäviä.
Sain testiin sävyn 121 Light Yellow
Estellen puolustukseksi heitän tähän linkin toisenlaiseen arvioon, Katja Kokon kokemus Healthy Glow'sta oli kutakuinkin päinvastainen kuin omani. Kannattaa siis aina muistaa, että meikit voivat käyttäytyä eri ihoilla hyvinkin eri tavoin.
No se minun kokemukseni sitten? Surettaa kirjoittaa ihanasta Estellestä näin, mutta en tosiaan voi kutsua tätä hyväksi meikkivoiteeksi. (Joku toinen jättäisi tässä vaiheessa koko tuotteen esittelemästä. Itse koen kuluttajien kannalta hyödyllisenä tarjota myös niitä ei-onnistuneita kokemuksia.)
Healthy Glow tuntuu levittäessä kuin jäävän ihon pinnalle, se ei tule "yhdeksi" ihon kanssa niinkuin hyvä meikkivoide tekee. Se ei "uppoudu", asetu ihoon. Pinta jää herkästi hieman rosoiseksi ja laikukkaaksi, samoin siveltimen vedot jäävät paikoin näkyviin ja kun niitä yrittää häivyttää, pinta menee yhä "meikkisemmäksi".
Meikkivoide ei myöskään kestä koko päivää vaan "sulaa" ja liikkuu paikoiltaan. Töistä kotiin tullessa kello 17 tienoilla pinta on jo liejuuntunut.
Kuva-aineistoa:
Healthy Glow -meikkivoide aamulla juuri levitettynä.
Pinta näyttää mielestäni kamerassa paremmalta kuin peilissä, ja joissain kohdissa meikkivoiteen pinta on ihan ok. Mutta ei kiitettävä. Peittävyys on hyvin kevyt ja jälki on hohtavaa ja läpikuultavaa. Healthy glow.
Pinta on puuteroitava, muuten se jää kiiltämään liikaa.
(Katja Kokon kokemus: "Meikkivoide on ohut, mutta se peittää yllättävän hyvin. Meikkivoiteen pinta kuivahtaa iholle niin, ettei se jää rasvaiseksi, joten puuteria ei ole pakko käyttää lainkaan. Pinta jää hieman valoa taittavaksi ja samettisen näköiseksi.")
Healthy Glow -meikkivoide illalla työpäivän jälkeen.
Katja Kokko: "...sanoisin, että tämä on täydellinen meikkivoide rasvoittuvalle ja sekaiholle tai iholle, joka kiiltää päivän aikana helposti."
Aamu - ilta
Ymmärrän, että osalla ihmisistä meikkivoide harvemmin kestää koko päivää muutenkaan, mutta minun ihollani monet kestävät, ja luonnonkosmetiikastakin sellaisia löytyy. Kuten Nui.
Tässä vielä kuva toiselta päivältä, kun meikki on juuri tehty.
Toinen heikommin suoriutunut tuote testisatsissani oli ripsiväri (josta tajusin unohtaneeni ottaa kuvan joten tämä kuva on E&T:n sivulta).
20,90€ / 12 ml
Long Lash -maskara on itse asiassa aika hyvä mitä tulee jälkeen; se kerrostuu oikein mukavasti, ei paakkuunnu ja harjakin erottelee ihan kiitettävästi.
Ensi fiilis olikin oikein hyvä - mutta arvio veti miinukselle kun aloin ottaa kuvia. Oli kirkas päivä ja ikkunasta sisään tulvinut valo sai silmäni vuotamaan samalla kun kuvasin meikkiä.
Maskara levisi saman tien.
Koska silmäni vuotavat hyvin herkästi, en voi käyttää näin helposti leviävää maskaraa joka ei vastusta edes silmäkulmasta pusertuvaa pientä kyyneltä.
Luonnonkosmetiikan maskarat ovat tunnetusti heikompia kestämään kosteutta kuin synteettiset, eikä E & T:n maskara suinkaan ole ainoa jonka kohdalla olen joutunut sotkun uhriksi. Lähes kaikki luonnonkosmetiikan maskarat ovat vähintään tahrineet silmänympärysihoa jos olen joutunut niiden kanssa vesi- tai lumisateeseen, mutta ihan niin herkästi kuin Estelle & Thildin ei mikään ripsari ole aiemmin levinnyt edes silmien vuotaessa.
Mutta tosiaan - nättiä jälkeä se tekee. Täytyy vain pysytellä kuivilla.
.
Kokeilemistani Estelle & Thildin meikeistä parhaan arvosanan saavat luomivärit. Esittelen niistä tässä kuusi (koko valikoima koostuu 16 luomiväristä).
"Finishejä" on sekä mattana että shimmerinä.
24,50 € / 3 g
Shimmer-osastoa: punertava luumu Dark Mauve, kaunis viileä beige Bare ja viileä vaaleanruskea Icy Copper (kuparin kanssa tällä ei mielestäni ole mitään tekemistä).
Näistä Bare on loistava arkisävy ainakin meille hohtavan ystäville. Icy Copper'kin on oikein mukava sävy neutraaliin nudemeikkiin. Bare ja Icy Copper ovat sellaisia sävyjä jonka tyyppisiä käytin lähes yksinomaan 15-vuotiaasta 27-vuotiaaksi (löysin värit vasta vuonna 2006 ;)).
Mattaiset: lämmin keskiruskea Walnut, vaalea ihonsävyinen Blonde ja tumma kaakaonruskea Cocoa.
Kaikki testaamani E & T:n luomivärit, niin shimmerit kuin mattaisetkin, ovat hyvälaatuisia, jopa erinomaisia. Ne levittyvät silkkisesti ja niissä on oikein hyvä pigmentti. Mattaiset laadut (ainakin nämä sävyt joita kokeilin) eivät tunnu jauhoisen kuivilta ja jätä "pölyisen" näköistä pintaa, mitä jotkut mattaluomivärit valitettavasti tekevät, kalliidenkin merkkien. Cocoa on pigmenttisyydessään erinomainen sävy rajauksiin tai vaikkapa ruskeaan smokey-meikkiin.
Meikissä liikkuvalla luomella Blonde ja Walnut ja rajauksena sekä ylä- että alaluomella Cocoa. Luomivaossa uloimpana sekoitus Walnutia ja Cocoaa, sisemmässä kaaressa Bare. Kulmaluulla Blonde.
Ripsissä Long Lash -maskara.
30,50 € / 10 g
Poskipunasävyjä on neljä, joista sain testiin sen mielestäni kauneimman, hennon persikkaisen Sweet Coralin.
Olen käynyt "nuuskimassa" kaikki Estelle & Thildin meikkisarjan tuotteet Sokoksella ja poskipunat jakautuvat kahteen superneutraaliin, hentopigmenttiseen sävyyn (Sweet Coral ja Soft Pink) ja kahteen rusehtavaan, jopa aurinkopuuterimaiseen sävyyn (Nude Sienna ja Dusty Rose). Kirkkaan ja näkyvän poskipunameikin käyttäjälle ei Estellen kokoelmasta löydy sävyä. Myös päivettyneellä ihonsävyllä Sweet Coral ja Soft Coral ovat vähän liian vaaleita toimiakseen "punana". Oikein tummalla ihonsävyllä nämä menisivät highlighterina.
Sweet Coral ja Soft Pink ovat vähän samaa osastoa tyttömäisessä hentoudessaan kuin Lily Lolon ihanat poskipunaduot, mutta Lolot ovat raikkaampia ja Estellet murretumpia.
Tässä kasvoilla Sweet Coral (ja silmissä tuo sama ylempänä nähty meikki). Kuten näkyy, Sweet Coral on erittäin mieto. Juuri niitä poskipunia joita voi suositella "poskipuna-arkailijoille" joita pigmenttisemmät sävyt jännittävät.
Estelle & Thildin huulikiilloista minulla ei ole sanottavaa, sillä testiin saamistani sävyistä vain yksi oli sellainen josta tykkäsin ja sen laitoin arvottavaksi joulukalenteriin (enkä näin ollen kokeillut sitä itse).
Estelle & Thildin meikkejä saa ainakin Sokokselta, Kickseistä, eleven.fi'stä ja Joliesta.
