Vinkki Kreikan off-season-matkailijoille: kreikkalainen lentoyhtiö Aegean lentää tällä kaudella Kreikkaan suorin lennoin kahdesti viikossa melkein vuoden ympäri.
Marraskuu: Kreikka vs Suomi
Aegean lentää Helsingistä Ateenaan tiistaisin ja perjantaisin 8. tammikuuta 2019 saakka ja jatkaa samalla aikataululla alkaen 15. maaliskuuta. Ja lentoja irtoaa halvimmillaan 65 eurolla! :) Jei!
Aegean ei ole varsinainen halpalentoyhtiö kuten Norwegian ja Ryanair, ja lipun hintaan kuuluvat aina mm. ateriat ja juomat, mutta silti yhtiöltä bongaa usein saman hintaluokan halpalippuja.
Halpojen lippujen vaanijoita auttaa Aegeanin Low Fare Calendar, josta näkee yhdellä silmäyksellä jokaisen kuukauden halvimman lipun hinnan 11 kuukaudeksi eteenpäin.
Kalenterin käytettävyttä tosin parantaisi vielä se, jos sen näyttöperusteeksi voisi valita pelkästään suorat lennot. Nyt se näyttää sekä suorat että vaihdolliset lennot, ja suorat selviävät vain klikkailemalla auki eri päiviä. Tai lukemalla tämän postauksen, jossa kirjoittaja on jo kolunnut lentopäivät läpi ja osaa kertoa, että suorat lennot ovat tiistaisin ja perjantaisin. :)
Marraskuu - Kreikka vs Suomi
Kreikassa vallitsee lämpötilan puolesta oikein miellyttävät matkailusäät yleensä jopa joulukuuhun saakka, kylmimmät kuukaudet ovat helmikuu ja maaliskuun alkupuoli. Kyllä - paikallisten mukaan maaliskuu on usein kylmempi kuin tammikuu, mitä ihmettelen kun huhtikuu sitten voi jo olla ihan kesäinen... Toisaalta tammikuun lopussa ilmaa lämmittää Halcyon Days -ajaksi nimetty ilmiö, jolloin sää kirkastuu ja lämpenee noin 10 päiväksi.
Vaikka maaliskuussa voi olla kylmää, sain vinkin, että maaliskuu on ehdottomasti toukokuuta parempi kuukausi tulla nauttimaan kevät-Kreikan vehreydestä ja kukkaloistosta, toukokuussa kuulema kukkaloisto jo kuivuu pois kuumimmilla saarilla. Näin on mm. Naxoksella ja Paroksella paikallisten mukaan.
Huhtikuu on totta kai se ihan paras kevätsesongin kuukausi.
P.S. Muistatteko kun kritisoin viime syksynä lentoyhtiöiden ruokaa... (Kukapa sitä ei kritisoisi...) Nyt olen kokenut ehkä parhaan lentoyhtiöruoan koskaan.
Aegeanilla eri ruokavalioiden ja ateriavaihtoehtojen joukossa on myös 'seafood', ja tämän vaihtoehdon raksimalla sain katkaravuilla, sienillä ja kasviksilla höystetyn munakkaan. Siis kunnon ruokaa, ei mitään höttöä! :) Ei mikään esteettisin annos tietenkään, kauniisti tarjoillusta lentokone-appeesta saa sitten maksaa jo bisnes-luokan hinnan, mutta tämä munakas oli todella hyvän makuinen!
P.P.S. Postauksen kuvista huolimatta tykkään myös Suomen marraskuusta :)
(eli kuinka säästät matkanvaraussivustojen törkeissä matkatavara-lisämaksuissa)
Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, että Kreikassa on paikallisissa ravintoloissa vain miestarjoilijoita, ja ylipäänsä miesvaltainen henkilökunta?
Naisia näkee tarjoilijoina ja tiskin takana kahviloissa ja baareissa, mutta ei juuri koskaan ruokaravintoloissa. Monissa muissa maissa asia on juuri päinvastoin.
Olen ihmetellyt ilmiötä pitkään, mutta vasta tällä reissulla tulin selvittäneeksi mistä tapa johtuu. Haastattelin kreikkalaisia ystäviäni ja ravintoloiden henkilökuntaa.
Paroslaisen taverna Apostoliksen tarjoilijalta Dimitriltä saan kuulla, että tarjoilijan ammattia pidetään Kreikassa raskaana työnä, joka ei sovellu naisille.
"Raskaana?"
"Kyllä, tarjoilija joutuu kantamaan päivät pitkät painavia tarjottimia täynnä astioita ja työskentelemään keittiön kuumuudessa, Dimitris kertoo."
Kahvilassa työ on kevyempää joten se soveltuu paremmin naisille. Hmmm... :)
Illallisella uuden taiwanilaisen ystävän kanssa Parikian illassa
Kuitenkin, naisia näkee nimenomaan keittiön puolella.
Ateenalaisen ystäväni Mariannan mukaan "Et koskaan näe mieskokkia kreikkalaisessa tavernassa." Kokkaus on naisen tonttia.
"You go to a Greek taverna to eat “mama’s food”, Marianna kertoo. Ja tämän vaikutelman olen itsekin saanut.
Mieskokkeihin olen törmännyt Kreikassa lähinnä fine dining -paikoissa kuten Ateenan Funky Gourmet -ravintolassa joissa ruokaan suhtaudutaan ihan eri asenteella kuin perinteisissä ravintoloissa.
Taverna Adoron tarjoilijoita naurattaa
Mariannan mukaan ainoastaan hienostokahvilat käyttävät (kauniita) naistarjoilijoita houkutellakseen sisään tietyntyyppistä asiakaskuntaa, mutta perinteisessä tavernassa näkee naisen tarjoilemassa vain jos hän omistaa tavernan itse.
Mielenkiintoista.
Mitäs tuumaatte, te jotka olette Suomessa töissä ravintola-alalla? Onko tarjoilijan työ fyysisesti sellaista että sen voisi perustella sopivan paremmin miehille?
P.S. Off topic - hei, Kreikan aurinko on taas tehnyt mun hiuksiin aika kivan liukuvärjäyksen ^_^ :)
Muita kreikkalaisia ilmiöitä:
On taas joukkoripsariarvostelun aika. Tykkään näistä! :)
Tällä kertaa vertailussa Rimmelin Volume Colourist, Maybellinen The Colossal Spider Effect, Avonin Luxe Extravagant Volume Mascara ja Lily Lolon Big Lash. Kaikki lupaavat tuuheutta.
Olen saanut kaikki maskarat blogin kautta.
11 ml
Tekee joukon vaatimattominta jälkeä.
Ohut, hieman kuivakan tuntuinen massa. Ei kerrostu intensiivisesti, ensimmäinen kerros lähinnä värjää ripsiä. Jälki on siistiä mutta alkaa vetojen myötä "nukkaantua", toinen kerros on jo selvästi hapsuinen.
Volume Colourist -ripsarimassa jättää ripset kuivuessaan aika koviksi, yleensä tällainen koostumus ei ole se kauneimmin kerrostuva. (Kerrostaminen on siistimpää jos ripset jäävät maskaran kuivuessa joustaviksi.)
Rimmel Volume Colourist - hentoiset ripset, ei volyymiä
Myöskään harja ei ole makuuni, se on vähän tylsä enkä saa sen muodosta mitään erityishyötyä omille ripsilleni ja silmänmuodolleni. Harjakset tuntuvat kovilta ripsen tyvessä.
Tuomio? Ei jatkoon.
9,5 ml
"Hämähäkkiefekti" taas tekee ryhmän näyttävintä jälkeä, samalla myös epäsiisteintä.
Spider Effect kerrostuu voimakkaasti ja tekee paksua jälkeä jo parilla vedolla - tosin jälki on nimensä mukaisesti hämähäkkiripsien tyyppistä. Ripsiä liimaantuu yhteen paksuiksi klimpeiksi.
Maybelline The Colossal Spider Effect - paksut mutta hieman klimppiset ripset
Harja olisi periaatteessa muotonsa perusteella tarkka ja sottaamaton, ja sen kärjellä saa loistavasti levitettyä väriä sisänurkan hentoisiinkin, ahtaasti sijaitseviin ripsiin, mutta massa itsessään tekee niin klimppiintyvää jälkeä ettei harjalla paljon pysty auttamaan asiaa.
Tällä ripsarilla ei saa kauniisti esiin piirrettyjä, eroteltuja ripsiä vaan se on heille, jotka hakevat kunnon paksuja "klähmä"ripsiä.
Tuomio? Voisin käyttää joskus iltameikissä kun haluan oikein näyttävät ripset, klimppejä voi yrittää siistiä ripsikammalla.
7 ml
Jälkensä puolesta suosikkini tästä joukosta.
Avonin Luxessa on näppärän kokoinen, siisti, tiheä ja kapea harja, tykkään harjan mallista. Massa on voidemaista. Ei kerrostu vahvasti ensimmäisellä kerroksella, mutta toisella kerroksella saa jo oikein kivasti paksuutta.
Avon Luxe - näyttävät ja sopivan paksut ripset
Jälki on siistiä mutta pientä hapsuuntumista havaittavissa lisäkerrosten myötä. Koostumus ei siis paakuta, mutta tekee aavistuksen nukkaista jälkeä, mikä korostuu kerrostaessa.
Pysyy hyvin, ei varise eikä tahraa.
Tuomio? Tykkään, vaikka harjan kärki saisi olla vielä kapeampi ollakseen täydellinen.
6,5 ml
Joukon jumbo. En valitettavasti pitänyt Lily Lolon ensimmäisestäkään ripsiväristä, eikä uudempi Big Lash tee minusta vieläkään Lolon ripsarien ystävää.
Ripsiväri on vegaaninen, silikoniton ja luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä.
Lily Lolo Big Lash - jättää toivomisen varaa
Ripsarimassa levittyy suttuisesti ja paakuttaa. Jälki on ohutta ja massa tuntuu kuivakalta. Ei kerrostu kovinkaan hyvin, tai ehkä kerrostuisi mutta jälki on niin hapsuista että kerrostus ei ole mielekästä. Muutamalla vedolla jälki on ihan ok mutta efekti on lähinnä vain ripsiä värjäävä.
Harja on liian suuri ja kömpelö silmilleni.
Big Lash myös leviää vesisateessa ja hikijumpassa, kuten lähes kaikki luonnonmukaiset maskarat.
Tuomio? Ei jatkoon.
Aiemmat kimpparipsariarvostelut:
Idun Minerals Gull, Korres Extreme Length, Rimmel Scandaleyes Rockin' Curves, Lavera Front Row Curl
Olen parhaillaan Amorgoksen saarella paikallista kulttuuria ja matkailua promotoivassa tapahtumassa. Tilaisuus järjestetään vuosittain ja tämän vuoden teemana on Gastronomia. Samaan aikaan järjestetään myös Amorgos Tourism Film Festival. Osanottajia on saapunut 25 eri maasta.
Nelipäiväinen tapahtuma on niin täynnä ohjelmaa että kahden päivän jälkeen alkaa jo selvästi olla väsymystä ilmassa.
Kreikassa kun ollaan, ei ole yllättävää että aikataulut eivät pidä ja suunnitellut lepotauot jäävät pois. Esimerkiksi eilen ohjelmaa oli kello 10.00-24.00; kiersimme lähes koko saaren nähtävyyksiin tutustuen ja retkeltä hotellille saapuessa alkoi puoleen yöhön kestävä ohjelma paneelikeskusteluineen ja filminäytöksineen. Itse nautin täysin palkein sillä saari on aivan upea ja mielelläni ahmin kaiken minkä vain saan :) Täytyy kuitenkin minunkin myöntää - ja tällä kertaa ei ole kyse mistään ruokavaliojutuista - että tapahtuman ruokailut on järjestetty hieman erikoisesti.
Välimeren maissa on totuttu syömään myöhempään kuin pohjois-Euroopassa, ja ohjelman mukainen illallisaika täällä on 21.00. Ensimmäisenä päivänä päästiin illalliselle kymmenen korvilla, kun lounasta oli nautittu kello 12. Kymmenen tunnin väliaikana oli kenties tarkoitus nauttia vain kahvia ja kakkuja. Eilen illallinen venyi alkamaan vasta 23:n jälkeen. Tässä vaiheessa moni oli jo luovuttanut ja lähtenyt nukkumaan. Mm. eräs venäläinen filmintekijä on kumpanakin iltana vaatinut tapahtuman henkilökuntaa järjestämään hänelle mahdollisuuden saada ruokaa aikaisemmin vedoten vatsaoireisiinsa jotka vaatisivat säännöllisempää ruokailua. Ei ole onnistunut.
Tunsin suurta harmia elokuvantekijöiden puolesta eilen filmiosuuden alkaessa kello 21.15 (melkein kaksi tuntia aikataulusta myöhässä), kun tässä vaiheessa puolet yleisöstä oli siirtynyt hotellin ravintolaan odottamaan ruokaa.
Lounasta saimme eilen myöskin odottaa kello 16 asti. Kun leipäkorit kannettiin pöytiin vieraat repivät niitä käsiinsä. Tuntuu ironiselta, että gastronomia-teemaisen turismifestivaalin pääpuheenaihe on tuntunut olevan ruokailujen huono järjestäminen.
Toivottavasti tapahtuman järjestäjät ovat kuunnelleet tarpeeksi nälkäisten vieraidensa palautetta ja tilanne petraantuu tänään ja huomenna. Itse olen varustautunut päiväretkelle tuttuun tapaan pähkinöineni ja proteiinipatukoineni. Ne saivat eilen ahnaita katseita osakseen kun avasin eväspussini muiden vatsojen kurniessa...
Ruokahaasteista huolimatta, Amorgos on rakkautta. <3
[vimeo 298710532 w=640 h=1138]
Aaltojen kohina ja Egialinlahden mystinen valo <3
Naxos, tuo mukava saari jossa on kaikkea. Paitsi kansainvälinen lentokenttä.
Olen käynyt Naxoksella viidesti ja naapurinsa Paroksen kanssa se kuuluu Kreikan lempisaariini. On vihdoin aika antaa Naxokselle blogissa kunnon esittely. :)
Naxos on pinta-alaltaan Kykladien suurin saari ja kuuluu väkiluvultaankin Kykladien rikkaimpiin. Naxosta on siunattu myös luonnon rikkauksilla ja se on käytännössä omavarainen.
Naxokselta löydät myös Kykladien korkeimman vuoren; Zas'in. Naxoksen viehättävä pääkaupunki, Chora tai Naxos Town, on eloisa 7000 ihmisen pikkukaupunki. Se on vilkas kauppakeskus ja monien ympäröivien pienempien saarten asukkaille paikka jossa hoidetaan kuukausittain juoksevia asioita ja tehdään ostoksia.
Naxoksella on paljon yhteistä naapurinsa Paroksen kanssa.
Kummallakin saarella voi sanoa olevan turistin kannalta kaikkea kiinnostavaa mitä kuvitella saattaa; eloisa pääkaupunki palveluineen, kuvauksellisia kyliä, kauniita hiekkarantoja, antiikin nähtävyyksiä, luontoa, vaellusmahdollisuuksia, hyvää ruokaa, ravintoloita, yöelämää, kauppoja... ja kaiken kruunaa keskeinen sijainti Kykladien laivareitillä; täältä on loistavat yhteydet ympäri Egeanmerta. Paros ja Naxos ovat laivaliikenteen "hubeja" ja mitä parhaimpia tukikohtia Kreikan saarihyppelijälle.
Saarilla on myös erinomainen turismi-infrastruktuuri, kuitenkin vailla massaturismin piirteitä. Täällä on paljon turisteja, mutta samalla saaret ovat kuitenkin aidon kreikkalaisia.
Tässä postauksessa tutustutaan Naxoksen pääkaupunkiin Choraan.
Choran voi jakaa kolmeen pääalueeseen; Kastroon (vanhakaupunki), uuteenkaupunkiin jossa sijaitsee kaupungin virallinen keskusaukio sekä Agios Georgioksen rantaan. Neljäs alue on Grotta, joka sijaitsee sataman pohjoispuolella. Grottan alueella sijaitsi saaren pääkaupunki mykeneläisen kulttuurin aikaan, nyt kaupunginosassa on lähinnä majoitusliikkeitä.
Venetsialaisten aikainen Kastro-linnoitus ja sen ympärillä levittäytyvä vanhakaupunki eli Chora on turistin kannalta Naxoksen kaupungin kiinnostavin alue. Labyrinttimainen Chora on uskomattoman kiehtova paikka ja yksi Kreikan viehättävimpiä vanhojakaupunkeja.
Täällä ei pysty suunnistamaan katujen nimien eikä juuri muistinkaan perusteella, joten hyödynnä eri nähtävyyksien ja ravintoloiden opastekylttejä. Esimerkiksi Kastron laella sijaitseva arkeologinen museo on hyvä suunnistusmerkki.
Varaa vanhallekaupungille ja sen kujilla ja käytävillä vaelteluun ainakin yksi kokonainen päivä.
Sataman vieressä kohoaa Naxoksen symboli ja tunnetuin maamerkki, antiikin aikainen Portara-portti. Ainoa jäljelle jäänyt rakenne 530 eaa rakennetusta Apollon temppelistä
Naxoksen Choran kujille katoaminen on antoisaa puuhaa, ja lopulta tupsahdat taas jonkun tutun käytävän kohdalle. Eksyminen ei ehkä koskaan ole ollut yhtä palkitsevaa kuin kreikkalaisten saarten vanhoissa kylissä.
Ravintolatärppini on ihastuttava, niin paikallisten kuin vieralijoidenkin suosima mezedopoulio Metaxi Mas sataman puolella vanhaakaupunkia, ns. Bourgosin kaupunginosassa.
Bourgos on kaikkein labyrinttimaisin alue Kastron juurella ja jotkut alueen ravintolat ovat piirtäneet yhteisen kartan, joka auttaa asiakasta löytämään perille. Täällä voi pelata Muuttuva Labyrintti -peliä livenä; löydä aarreravintola ^_^
Metaxi Masiin löydät esimerkiksi kun puikahdat sisään vanhaankaupunkiin rantakadulta sataman lähellä olevasta Old Market –portista rantakadulta; käänny vasemmalle käytävän läpi ja Metaxi Mas tulee pian vastaan. Tai vaeltele sokkeloissa kunnes paikka osuu kohdalle.
Turistimaisimmat ravintolat ovat rantakadulla, ne ovat myös pääsääntöisesti kalliimpia kuin vanhankaupungin sisällä olevat ravintolat.
Naxoksella on paljon upeita rantoja joista parhaat sijaitsevat kaupungin ulkopuolella, mutta myös kaupungin ranta Agios Georgios on oikein hyvä. Se on myös suosittu hotelli- ja vuokrahuonealue. Lähestulkoon kaikki uudenkaupungin keskusaukion ja rannan väliset korttelit ovat täynnä majapaikkoja.
Agios Gergioksen alueelta löytää Kykladien edullisimpiin kuuluvia domatioita, kilpailua riittää joten hinnat pysyvät alhaisina. Itse suosin tätä aluetta Kastron ohella; hinnat ovat edullisemmat, rannalla on ihanaa käydä aamukävelyllä ja keskusta on vain 10 minuutin kävelymatkan päässä.
Naxoksella kannattaa maistaa paikallista versiota klassisesta horiatiki-salaatista, täällä sen voi tilata Naxoksen mizithra-juustolla. Nimi on tällöin usein "Naxos salad".
Ravintolatärppini: Taverna Maro lähellä keskusaukiota sekä Yialo’s Taverna rannalla.
Hotellivinkki perheille: Naxos Resort on oikein mukava, moderni resort-hotelli muutaman kymmenen metrin päässä rannasta. Tyylikäs uima-allas-alue ja hyvä aamiainen.
Sokratous Papavasiliou -katu jakaa vanhan- ja uudenkaupungin
Agios Georgiosin ja vanhankaupungin väliin jäävä uusikaupunki käsittää Naxoksen ”bisnes”keskustan pankkeineen, myymälöineen ja elektroniikkaliikkeineen. Mitään erityistä city-henkeä alue ei tarjoa mutta ollakseen saarella, se on varsin urbaani kaupunginosa. Täältä löytyy mm. pieniä kosmetiikkaliikkeitä, kampaamoita ja Mexxin ja Benettonin myymälät.
Ei-niin-vilkas "Central Square"
Karttojen mukaan uudenkaupungin puolella sijaitseva Court Square on toiselta nimeltään "Central Square", mikä saattaa hämmentää turistia sillä aukio on aika vaatimaton ja koostuu lähinnä ravintoloista. Sijaintikaan ei ole ihan keskeinen. Kesäisin tämä on vilkas ravintolakeskittymä, mutta varsinaista kunnon pääaukiota Paroksen Parikian tapaan Naxoksella ei ole - tai vilkasta rantakatua voi käytännössä pitää sellaisena.
Kumpi kampi?
Paros: asukasluku n. 14 000. Pääkaupunki Parikia, asukkaita n. 4500
Naxos: asukasluku n. 18 000. Pääkaupunki Naxos Town eli Chora, asukkaita n. 7000
Paros on kosmopoliittisempi.
Naxos on urbaanimpi.
Naxoksen Kastro on suurempi kuin Paroksen.
Parikian pääaukio on suurempi ja hienompi kuin Naxoksen.
Parikiassa on vähemmän korkeuseroja kuin Naxos Chorassa --> sopii paremmin liikuntaesteisille.
Naxoksen vanhakaupunki on sokkeloisempi kuin Paroksen.
Paroksen vanhakaupunki on hieman vähemmän turistillinen.
Paroksella on Naoussa; pääkaupungin ohella toinen yhtä suosittu kuvauksellinen pikkukaupunki/kylä.
Naxoksella on Zas-vuori, Kykladien korkein vuori upeine patikkareitteineen.
Paras vinkkini on: vieraile kummassakin <3
Naxokselle pääsee Pireuksen ja Rafinan satamasta vuoden ympäri useilla laivayhteyksillä. Laivamatka kestää nopealla katamaraanilla noin kolme tuntia ja hitaalla lautalla noin viisi ja puoli tuntia, Rafinasta vähän vähemmän. Lippu hitaaseen paattiin Pireuksesta kansipaikalla maksaa 36€ (tilanne vuonna 2018).
Lentäen pääset Naxokselle Kreikan sisäisillä lennoilla Ateenasta.
Muita juttujani Kykladien saarista:
Hyttysenpuremat. Ei hemmetti. Miten tämä vaiva on valloillaan vielä marraskuun korvillakin?
Hyttysistä on muodostunut viime vuosina yksi Kreikan matkailun todella ikävistä lieveilmiöistä - sanoisin, että se on itse asiassa ainoa sellainen.
En muista että hyttyset olisivat kertaakaan ennen syksyä 2014 merkittävästi haitanneen lomailuani Kreikassa. Kohtaamiset inisijöiden kanssa jäivät täysin satunnaisiksi. Ei enää.
Syyskuu 2014 oli ensimmäinen jolloin jouduin niin pahasti hyttysten syömäksi että meinasin tulla hulluksi - ja tämä tapahtui Ateenassa keskellä urbaania kaupunkiasuinaluetta.
Vaaraa vaanii pahaa-aavistamatonta kahvilla kävijää
Hyttyset ovat kiusanneet sen jälkeen enemmän tai vähemmän jokaisella Kreikan vierailulla, ja tänä syksynä ilmiö on jälleen aivan järkyttävän paha. Enpähän osannut varautua että hyttysiä saattaisi olla vielä lokakuun lopullakin, mutta ah kyllä, täällähän ne odottelivat. Istuuduttuani ystäväni kanssa kahville tunti lentokoneen laskeutumisen jälkeen olin jo saanut ensimmäiset paukamat kämmenselkiin.
Mikä kiusasta tekee erityisen ikävän on hyttysten laatu - ne ovat täällä Etelässä ihan eri sorttia kuin Suomessa. Kun hyttynen puree minua kotona, kutiaa paukama ehkä tunnin tai kaksi ja on yleensä laskenut parin päivän sisällä. Kreikan hyttysen purema "vain" kihelmöi ensimmäiset 24 tuntia - vasta vuorokauden jälkeen alkaa raadollinen kutina joka voi kestää runsaan viikonkin. Paukama alkaa punoittaa voimakkaasti ja muuttuu pahimmillaan verenpurkauman näköiseksi raavin sitä eli en. :(
Tällä kertaa lähdin reissuun inisijöille valmistautumattomana. Vailla mitään kutinaa lievittävää ainetta, olen raapinut ihoni mustelmille. En edes tiennyt että raapimisesta voi tulla mustelmia, mutta näköjään voi... Sääret näyttävät ihan mukiloiduilta.
Kevään reissulla paukamien hoidossa auttoi Vangeliksen SOS-ihoöljy, arvatkaa vain olenko muistellut sitä kaiholla.
Pihkavoidetta kyllä on mukana, mutta se on täysin voimaton näille kiusoille :(
Paikallisesta apteekista minulle myytiin tällainen antihistamiinigeeli jota holvaan nyt paukamiin. Se auttaa vähän, mutta ei poista kutinaa täysin.
Ateenan Airbnb-isäntäni totesi, että Kreikassakin tapaa nykyään aasialaista tiikerihyttystä jonka puremat ovat normihyttystä kivuliaampia. Lisäksi tämä hyttyslaji kantaa kuulema yli 20 virusta :/ Kiva.
En tosin usko että minun puremani ovat juuri tiikerihyttysen jäljiltä, mutta tämän hyttyslajin mahdollisuus on hyvä ottaa huomioon Kreikan matkoilla.
Kreikan matkailu ei siis ole pelkästään auvoisaa auringonpaistetta ja fetasalaattia sinisen meren äärellä. Hyttysvaiva alkaa olla niin ikävä että täytyy kotiin palattua selvittää voiko ilmiön jatkossa välttää tai sitä edes lieventää vaikka ottamalla suun kautta antihistamiinikuurin ennen matkalle lähtöä.
...ainakin Visia-analyysin mukaan.
Tämän nuorekkaan 39-vuotiaan baby-soulin (en sano -face) iho on 42-vuotias. Näin kertoi tämän syksyn Visia-ihoanalyysi.
Visia-analyysissa erityiskamera kuvaa ihon pinnan lisäksi pintakerroksen alla olevia muutoksia kuten UV-vaurioita, pigmentaatiota ja syvällä huokosissa olevia bakteerikertymiä. Analyysi mittaa myös ryppyjä, huokosia, aknen jättämiä jälkiä sekä yleistä ihon laatua.
Kävin ensimmäisen kerran Visia-analyysissä neljä vuotta sitten, raportti käynnistä yksityiskohtaisine kuvineen ja ihoarvoineen löytyy täältä.
UV-läiskät, arvo 75%
Tuon ensimmäisen analyysin mukaan ihoni suurin ongelma on UV-läiskät - se ei tullut auringonpalvojalle yllätyksenä.
Nyt syksyn analyysissä tulos oli paljon parempi. Nykyisin käyttämäni paljon korkeampi UV-suojakerroin on mahdollisesti (ja toivottavasti) yksi vaikuttava tekijä.
UV-läikät eivät siis vanhenna ihoani mainittavasti, mutta - - rypyt näköjään tekevät.
Visia-analyysin mukaan ryppyarvoni oli 12%, kun se neljä vuotta sitten oli 45%. Tämän syksyn mittaustuloksen mukaan ihoni on siis huomattavasti ryppyisempi kuin ikäiselläni keskimäärin.
Visian antama numeraalinen arvo perustuu tuhansia ihoja kattavaan tietopankkiin; ohjelma vertaa tuloksia samanikäisten ja saman etnisen taustan omaavien naisten keskiarvoon. (Visia-analyysien tiedot tallentuvat kansainväliseen tietopankkiin jota kaikkien maiden Visia-kosmetologit käyttävät.)
Vertausarvo on 50, sitä korkeampi tulos kertoo, että iho on keskimääräistä paremmassa kunnossa, ja alempi tulos taas kertoo keskimääräistä huonompilaatuisesta ihosta.
Kun ihoni jo aiemmassa kuvauksessa oli keskimääräistä ryppyisempi, on se nyt melkein "romahtanut" muihin mitattaviin arvoihin nähden. Ne on ne silmänympärykset... Tämän vahvisti analyysin tehnyt kosmetologi.
Aijjai, olisikohan pitänyt käyttää niitä aurinkolaseja teininä.. :P ^_^ Aloin käyttää aurinkolaseja säännöllisesti vasta noin 30 ikävuoden tienoilla. Suojavoiteitakaan en todellakaan silmänympäryksille nuorempana levitellyt...
No, voin ainakin sanoa että rypyt ovat seurausta onnellisista hetkistä; naurusta ja ajasta lämpimän auringon alla. Jos pitäisi valita sileä iho + varjo tai juonteet + aurinko, valitsen jälkimmäisen.
Visia-analyysi 2014 vs. 2018
Ylimmät neljä mitattavaa arvoa ovat silmin havaittavia ominaisuuksia, alimmat neljä pinnan alla olevia, silmälle näkymättömiä.
Ylin kohta, Läikät, mittaa yleisesti iholla näkyviä läiskiä, ei siis pelkästään UV-säteilyn aikaansaamia. Tähän arvoon voivat lukeutua pisamat, arvet ja synnynnäiset ihon värin epätasaisuudet. Läikkäarvoni on nyt parempi kuin vuonna 2014, syy voi johtua siitäkin että olin neljän vuoden takaisen mittauksen aikaan juuri palannut 7 viikon Kreikan reissusta jolloin hyperpigmentaatio kasvoillani oli todennäköisesti voimakkaimmillaan.
Pinta kertoo ihon pinnan rakenteesta ja tasaisuudesta. Minun ihoni pinta on suhteellisen tasainen ja on kumpanakin kertana saanut hyvät arvot.
Huokos-arvo kertoo huokosten koosta, minulla huokoset olivat tällä mittauskerralla näköjään edellistä pienemmät. Veikkaan jälleen aurinkoa yhdeksi selittäväksi tekijäksi; pitkäaikainen oleskelu auringossa saa huokoset laajenemaan. Tänä syksynä takana ei ole paljon aurinkoaltistusta.
Ruskeat läikät ovat muun kuin UV-säteiden aikaansaamia pigmenttimuutoksia. Niitä minulla ei juurikaan ole. Punaiset kohdat kertovat couperosasta, ja mittaustulos kertoo samaa kuin omat havaintoni; poskieni aiemmin lähes-huomaamaton punoitus on voimistunut.
Visia 2014
Viimeinen kohta analyysissa on kohta jota pidän arveluttavimpana. Porfyriinit. Edellisen analyysin yhteydessä mittauksen tehnyt sairaanhoitaja kertoi, etteivät porfyriinit eli syvällä huokosissa muhivat bakteerit ja epäpuhtaudet lähde peruspuhdistuksella tai kotikuorinnoilla vaan niiden poistoon tarvitaan järeämpiä keinoja kuten ultraäänipuhdistus.
Voihan tämä toki pitää paikkansakin, mutta koska porfyriinien tyyppiset epäpuhtaudet eivät näy ulospäin, tulee mieleen, että niiden mittaus saattaa (vain) olla kikka saada asiakas varaamaan syväpuhdistustoimenpiteitä analyysin suorittaneeseen hoitolaan. Minä puhdistan ihoani erittäin huolellisesti eikä ihollani juuri koskaan näy näppyjä tai muita epäpuhtauksia. Jos syvällä huokosissa muhiikin porfyriineja, ne eivät haittaa elämääni :D enkä koe tarpeelliseksi lähteä niitä kosmetologipuhdistuksilla häätämään.
P.S. Harmittaa kun en jostain syystä ollut kirjoittanut ylös tai ottanut kuvaa edellisen käynnin TruSkin Age -arvosta. En siis tiedä minkä ikäinen ihoni oli vuonna 2014. :)
Ateenan keskustaa halkova ostoskatu-Ermou jakaa ydinkeskustan kahteen eri henkiseen alueeseen.
Akropolin puolella on Plaka, pohjoisen puolella Psirri, Kolokotroni ja Omonia. Vanhakaupunki Plaka on syvintä turisti-Ateenaa antiikin raunioineen, matkamuistomyymälöiden täyttämine katuineen ja perinteisine turistiravintoloineen. Ermoun pohjoispuolelle jäävä alue on yhtä vilkas ja eloisa, mutta tunnelmaltaan aivan erilainen. Se on leimallisesti ”kreikkalaisten puoli”. Täällä on trendikkäitä nuorten ateenalaisten kansoittamia kortteleita kuten Agia Irini, Iroon-aukio sekä Kolokotronin ja sen pienten poikkikatujen yöelämää kuhiseva alue.
Tänään tutustutaan tähän värikkääseen alueeseen teemakävelyllä, joka vie meidät boheemista ja graffiteistaan tunnetusta Psirrin kaupunginosasta eloisalle Kolokotronille ja sen lukemattomiin kuppiloihin.
Kävely on noin 1 km pitkä ja sen voi aloittaa joko Iroon-aukiolta Psirristä tai Kolokotroni-aukiolta Stadiou-kadulta, ns. bisnes-Ateenan kaupunginosasta.
Lyhyydestään huolimatta tällä kävelyllä saa varmasti kulumaan tunnin jos toisenkin.
Iroon-aukio
Taiteilijoiden, reppureissaajien ja opiskelijoiden kansoittaman, värikkään Psirrin kaupunginosan tunnelma kulminoituu keskusaukiollaan Iroon’illa joka on vilkas päivin ja öin.
Täältä löydät kreikkalaisten suosimia ja edullisia ravintoloita, hintataso on edullisempi kuin turisti-Ateenan puolella Plakassa. Iroonille pääset suoraan Miaouli-katua Monastiraki-aukiolta.
Karaiskaki
Tsekkaa Iroonilta lähtevien Karaiskakin, Mikonoksen ja Agion Anargyron –katujen tarjonta, alue on täynnään toinen toistaan hämyisämpiä ravintoloita ja persoonallisia pikku-kuppiloita. Karaiskaki-kadulta löydät yhden alueen vetonauloista, Little Kook –teemakahvilan.
Protogenous
Kulje Protogenous –katua joka vie sinut vilkkaalle Athinas-kadulle, johon Psirrin alue päättyy. Ylitä Athinas ja jatka Vissis-katua.
Vissis sivukatuineen oli vielä muutama vuosi sitten rähjäisen ja epämääräisen näköinen alue mutta on viime aikoina muuttunut värikkääksi taidekortteliksi.
Noel
Ylitä Eolou-katu (kartoissa myös Aiolou-nimellä) ja jatka pientä Nikiou-katua joka tuo sinut Koloktronille. Tämä on Ateenan ydinkeskustan THE ilta/yöelämäaluetta, toinen suosittu on hieman kauempana Gazin alueella. Edessäsi ovat heti supersuositut Noel – ja Booze Cooperativa –baarit. Noel-baarissa on aina joulu – sopii meikäläiselle. :)
Kolokotroni on vilkkaimmillaan pimeän laskeuduttua mutta se on mukava kävelyalue myös päivällä ja sivukaduilta löydät paljon myös lounasravintoloita.
Romvis-katu
Baba Au Rum
Baba Au Rum 2012
Jatka Kolokotronia ja poikkea sivukaduille kuten Kalamiotou, Evangelistrias, Romvis ja niiden välinen pieni Klitiou. Kalamitou vie sinut trendikkäälle Agia Irinin aukiolle jossa sijaitsee mm. suosittu artesaanikahvila Tailor Made.
Klitioulla taas sijaitsee Baba Au Rum, joka valitaan vuodesta toiseen maailman parhaimpien drinkkibaarien listalle.
Kalamiotou-katu
Agia Irini
Drunk Sinatra -baari Thiseos-kadulla
Praxitellous-katu puolestaan vie sinut suositulle Karitsi-aukiolle jonka kuppilat sijaitsevat kirjaimelllisesti kirkon pihalla. Praxitellous-kadulla on niinikään suosittu The Clumsies –baari.
Karitsi-aukio
To Triantafyllo Tis Nostimias
Aution näköinen Lekka-katu kätkee varrelleen paikallisten suosiman kulttitavernan; pienellä galleriakäytävällä piilottelevan To Triantafyllo Tis Nostimias’in.
Läheltä löydät myös värikkään Burgers-baarin jossa on tienoon laajin purilaismenu. Listalla myös vege-burger
Kahvilat, baarit ja kuppilat jatkuvat aina Kolokotronin loppuun (tai numerollisesti alkuun) saakka Kolokotroni-aukiolle, joka puolestaan rajoittuu toiselta puoleltaan yhteen Ateenan keskustan valtakaduista; leveä avenuemainen Stadiou. Stadioun varrella on toimistoja ja hallinnollisia rakennuksia.
Monastiraki-aukio A For Athensin katolta
Jos aloitit kävelyn Stadioun päästä ja päädyit Iroon-aukiolle Psirriin, päätä kävelysi Monastiraki-aukion reunalla seisovan A For Athens –hotellin kattoterassin baariin legendaarisilla Akropolis-näköaloilla. Halvemmat näköaladrinkit opiskelijabudjetille saa läheisen Athens Style –hostellin kattoterassilta.
Tervetuloa Ateenaan <3
Erilainen kävely: löydä ylä-Plakan kätkerry saaristokortteli, ihana Anafiotika.
Kaupallinen yhteistyö: Korres
Kreikan matkan kunniaksi kreikkalaista kosmetiikkaa!
Esittelyssä tänään Korresin suosituin, tänä syksynä täysin uudistunut Wild Rose -sarja. Saan myös yhteistyön myötä antaa teille alennuskoodin, jolla saa Korres Suomen verkkokaupasta koko Korresin valikoimasta 20% alennusta 11. marraskuuta saakka :) Jei! Alennuksen saa koodilla KARKKIPÄIVÄ.
Wild Rose -sarja sopii nuorille aikuisille ja erityisesti ensimmäisiin ikääntymisen merkkeihin. Se kirkastaa, kosteuttaa ja ennaltaehkäisee ikääntymisen merkkejä. Itse tutustuin villiruususarjaan aikoinaan sen ihanan Brightening & Line Smoothing -seerumin kautta joka oli ensimmäisiä suosikkiseerumeitani kun lähdin tekemään syvempää tuttavuutta tähän tuotekategoriaan.
Koko Korres-brändin tarina lähtee villiruusuvoiteesta; Wild Rose 24 h -kosteusvoide oli ensimmäinen tuote jonka Korresin perustaja, apteekkari George Korres kehitti vuonna 1996. Inspiraationsa voide sai apteekin suositusta kauneuseliksiiristä, puhtaasta villiruusuöljystä jota käytettiin pigmenttimuutosten kirkastamiseen. Kirkastava ainesosa ruusuöljyssä on C-vitamiini.
Täältä voit lukea lisää Korresin historiasta sekä vierailustani Korresin tehtaalla Ateenassa syksyllä 2012.
Uudistuneessa Wild Rose –sarjassa on kaksi putsaria (kuoriva ja vaahtoava), kolme päivävoidetta (rasvoittuvalle, normaalille ja kuivalle iholle), yövoide/naamio, silmänympärysvoide, c-vitamiinibuusteri, kosteuttava seerumi, kasvoöljy sekä CC-voide. Suomeen tulevat kaikki muut tuotteet CC-voidetta lukuun ottamatta. Silmänympärysvoide ja seerumi liittyvät Suomen valikoimaan ensi vuoden alussa.
Kuriositeetti: Korres lanseeraa uuden Wild Rose –sarjan kotimaassaan Kreikassa vasta ensi vuoden puolella, ja itse asiassa Suomi oli ensimmäisiä maita joissa uudet Villiruusut tulivat myyntiin. Tuotteita ei siis tällä hetkellä vielä saa Kreikasta. Hassua. :)
Sain esiteltäviksi puhdistusvoiteen, päivävoiteen ja yönaamion sekä tehohoidot; kasvoöljyn ja C-vitamiinibuusterin.
Aloitetaan sarjan tähtituotteesta, ihan uudesta Super-C-vitamiiniseerumista jossa on 15% C-vitamiinia.
Wild Rose 15% Super C-vitamiini-tehohoito
62€ / 30 ml (alehinta 49,60€)
Sannin suosikki
Innostuin älyttömästi tästä tuotteesta elokuun lanseeraustilaisuudessa! Tämä kaksifaasinen seerumihoito sisältää peräti 15% c-vitamiinia erittäin tehokkaana tunnetun askorbyylitetraisopalmitaatin (Ascorbyl Tetraisopalmitate) muodossa. Mm. The Ordinary käyttää tätä johdannaista. 15% on määrä joka tosiaan tekee jotain!
Askorbyylitetraisopalmitaatti on rasvaliukoinen, stabiili C-vitamiinijohdannainen jota voidaan käyttää korkeinakin pitoisuuksina ihoa ärsyttämättä. Sopii siis myös herkälle iholle. Super C-Vitamiini-tehohoito on Korresin tehokkain tuote ihon epätasaisen sävyn tasoitukseen ja hyperpigmentaation ehkäisyyn ja häivytykseen. Lisäksi se kosteuttaa, pehmentää ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Tuotteen mieto tuoksu tulee aidoista ruusuista.
Seerumia tulee ravistaa aina ennen käyttöä jotta öljy- ja vesifaasi sekoittuvat. Tehohoitoa voi käyttää aamuin illoin, mutta minusta sen täyteläinen koostumus sopii ihanteellisesti iltakäyttöön. Super C-vitamiini-hoitoa voi myös käyttää kuuriluontoisesti kun stressi tai ilmasto ovat vaikuttaneet ihon kuntoon ja se kaipaa kirkastusta ja pehmennystä.
C-vitamiinitehohoito levitetään iholle aina alimmaksi, sen jälkeen voi halutessaan lisätä vielä esimerkiksi kosteuttavan seerumin ja hoitovoiteen.
Wild Rose Foaming Cream Cleanser
29€ / 200 ml (alehinta 23,20€)
Täyteläinen vaahtoava kasvoputsari sopii kaikille ihotyypeille paitsi ihan kuivimmalle (kuivalle iholle suositus on aina maitomainen tai rasvamainen putsari).
Tykkään! Koostumus tuntuu iholla hienostuneemmalta kuin "tavallinen" geeliputsari, tuote on oikeastaan kuin täyteläistä nestettä ja muodostaa iholla hienovaraista ja silkkistä vaahtoa. Iho-ystävällinen pH ja saippuaton koostumus. Iho ei jää narskuvaksi. Putsarissa on mieto ruusun tuoksu.
Wild Rose päivävoide normaalille ja sekaiholle
36€ / 40 ml (alehinta 28,80€)
Normaalin- ja sekaihon päivävoiteessa (kuvassa oikealla) on ihanan sorbettimainen, raikas koostumus. Tuntuma iholla on syväkosteuttava ja vesimäisen raikas. Voide imeytyy nopeasti jättäen sileän tuntuisen, samettisen pinnan.
Wild Rose -päivävoide kosteuttaa, kirkastaa, tuo antioksidanttista suojaa ja häivyttää pieniä juonteita. Se sisältää kahta eri c-vitamiinijohdannaista; ylempänä mainittua erityisen stabiilia askorbyylitetraisopalmitaattia sekä yleisemmin käytettyä askorbyylipalmitaattia.
Voiteesta on myös täyteläisempi versio kuivalle iholle ja ohuempi versio rasvoittuvalle iholle. Lisäksi normaalin ja sekaihon voiteesta on myös 16 millin matkakoko.
Wild Rose Sleeping Facial
43€ / 40 ml (alehinta 34,40€)
Samettinen yövoide toimii sekä tavallisen yövoiteen tapaan että yön yli -hoitonaamiona. Koostumus on yllättävän kevyt ollakseen yövoide, mutta monet "sleeping cream" -voiteet ovatkin sellaisia; ne on formuloitu vähemmän rasvaisiksi kuin perinteiset yövoiteet jotta ne paksusti levitettynäkin imeytyvät hyvin eivätkä sottaa vuodevaatteita yön aikana.
Kuten kaikki Wild Rose -linjan tuotteet, myös yövoiteen tärkein vaikutus kosteutuksen ohella on kirkastaminen. C-vitamiini tekee yön aikana taikojaan, samalla kun silkkinen voide silottaa ja pehmentää ihoa.
Yönaamiosta on myös 16 millin matkakoko.
Wild Rose kirkastava ja ravitseva kasvoöljy
59€ / 30 ml (alehinta 47,20€)
Tähän ihanaan kasvoöljyyn tutustuin ja ihastuin jo aikaisemmin, siinä on todella miellyttävä kuivaöljymäinen, nopeasti imeytyvä koostumus. Ei jätä ihoa rasvaiseksi. Tämä on ollut yksi suosikkikasvoöljyjäni sen jälkeen kun hurahdin öljyihin.
Wild Rose -kasvoöljy sisältää aprikoosinkiviöljyä, skvalaania, auringonkukansiemenöljyä, ruusuöljyä sekä 5% pitoisuuden askorbyylitetraisopalmitaattia.
***
KARKKIPÄIVÄ -alennuskoodilla saa Korres Suomen verkkokaupasta 20% alennuksen kaikista normaalihintaisista tuotteista 11. marraskuuta saakka.
***
Aamun terveiset:
Kello 06.25. Hetki ennen auringonnousua.
Kello 10.15. Auringonnousun jälkeen. Yritettyäni turhaan saada läppäriä pysymään majapaikkani wi-fi-verkossa... Ei pysynyt joten ulos lähimpään kahvilaan. :)
(Jos joku it-nero osaa kertoa miksi eri laitteet liittyvät internet-verkkoihin eri tavalla, esim. puhelin liittyy mutta kannettava tietokone ei, saa valaista....)
Mukavaa sunnuntaita! :)
