Luukun 18 muisto on ehkä kaikkein erikoisin.
Posti julkaisi vuonna 1988 postimerkin juhlistamaan Matti Nykäsen kolmea olympiakultaa Calgaryn olympialaisissa.
Olin Matin triplakultavuotena 9-vuotias ja seurasin Nykäsen kisoja siinä missä muutkin suomalaiset, se "kuului asiaan". :) Mikään Nykäs-fani en sentään ollut mutta kyllä kisoja oli aina tosi jännä katsoa. Ja puhuivathan niistä kaikki. Katsoimme mäkihyppyä aina yhdessä äidin kanssa. Siskoni olivat liian nuoria ymmärtääkseen urheilusta mitään.
Kun juhlamerkki ilmestyi, äitini osti sen minulle lahjaksi. Muistan, että jo silloin pidin sitä erikoisena lahjana. Enhän harrastanut postimerkkeilyäkään.
Äiti kuitenkin ajatteli, että Nykäs-postimerkki juhlisti tärkeää virstanpylvästä suomalaisen urheilun historiassa ja sillä saattaisi olla tulevaisuudessa arvoa. Ensipäiväkuoren mukana tuli kirje, jossa äiti kirjoitti että minun kannattaa laittaa kuori hyvään talteen koska se saattaisi myöhemmin olla arvokas keräilykohde. Kirjeessä luki myös jotain Matti Nykäsestä poikkeuksellisen lahjakkaana urheilijana ja ilmiönä.
Kirje on kadonnut, mutta muistan hyvin nuo sanat kuoren tärkeydestä ja sen tallettamisesta.
Nyt 30 vuotta myöhemmin Matti Nykäsen olympiakulta-postimerkki ei ole arvokas, sitä myydään 50 sentillä. Ensipäiväkuoren arvosta en tiedä, en löydä siihen mitään referenssiä netistä.
Mutta kuori on tallella ja erikoisuudestaan huolimatta se on yksi mieleenpainuneimpia lahjoja joita olen saanut elämässäni. On siinä jotain sympaattistakin. Siihen on taltioitunut jotain olennaista 80-luvun suomalaisista ilmiöistä ja puheenaiheista.
Ja 30 vuotta myöhemmin suomalaiset seuraavat edelleen Matin edesottamuksia. :)
Kuten tunnettua, sillehän ei mitään voi että netissä julkaisemansa kuvat voivat päätyä vaikka mihin ja kenen käyttöön. Ei ole käsittääkseni keinoa estää ketään ottamasta kuvaa jos heitä huvittaa. Meikkikuviani on aikaisemminkin käytetty niin virallisemmissa kuin epävirallisemmissa yhteyksissä nettikaupoista sanomalehtien verkkojulkaisuihin.
Eilen illalla sain kaverilta viestiä että hän oli törmännyt Amazonin meikkivoideilmoituksessa tutun näköisiin kasvoihin.
Katsos, meikän naamahan siellä "mainostaa" jotain random-merkkistä "Color Changing" -meikkivoidetta :)
Liekö ilmoituksen kaikki meikkikuvat otettu netistä vailla yhteyttä kaupiteltavaan tuotteeseen, näyttävät ihan eri yhteyksistä napatuilta.
Jep.
Ja joku ostaa sitten tuotteita näiden ihan muita meikkejä demonstroivien kuvien perusteella. Varmasti sitä tapahtuu näillä suurilla eBayn ja Amazonin kaltaisilla saiteilla kaiken aikaa monien eri tuotteiden yhteydessä.
Tuo ilmoituksessa käytetty kuvani on jutusta jossa esittelen Vichyn Dermablend-meikkivoidetta. (On muuten hyvä meikkivoide.) Millähän hakusanalla "Color Changing" -meikkivoiteen promomateriaalin laatija on kuvia netistä esinyt kun on päätynyt valitsemaan mun dermablend_test1-nimisen kuvan... :P
Amazonilla on useita myyjiä jotka myyvät tätä TLM:n Color Changing -meikkivoidetta. Kaikkien käyttämissä promokuvissa on mukana mun naamakuva.
On se kai ihan viihdyttävä ajatus, että jotkut saattavat ostaa tällaisen halpismeikkivoiteen kenties mun Dermablend-meikkikuvan vakuuttamana :D
(Näille kuvavarkauksille ei myöskään voi oikein tehdä mitään. Kuvan ottanut taho todennäköisesti kyllä tietää, että mikäli kuvan tekijänoikeuksien omistaja, useimmissa tapauksissa "vain" bloggaaja, pääsee vihille kuvan käytöstä, ei kuvavarkaalle kuitenkaan tule seuraamuksia koska harva jaksaa lähteä oikeusteitse vaatimaan korvauksia kuvan käytöstä. Itse olen mm. laittanut laskun kuvani käytöstä isolle islantilaiselle sanomalehdelle, ja turha luullakaan että he maksoivat. Tiesivät etten kuitenkaan tee jatkotoimenpiteitä jos eivät maksa.)
Luukku 17 vie Ateenaan.
Tämä on yksi parhaita konsertteja joissa olen koskaan ollut.
Kun syksyllä 2012 matkustin Kreikkaan, sain kuulla ystävältäni Eryniltä että edelliskuussa uuden pitkäsoittonsa (16 vuoden tauon jälkeen) julkaissut Dead Can Dance oli saapumassa konsertoimaan Ateenan Lykavittos-teatteriin matkani aikana.
Tykkään Dead Can Dancesta mutta en nyt voi sanoa olevani mikään kaikki levyt omistava fani. Sen verran kuitenkin olen yhtyeen musiikkia kuunnellut että kiinnostuin konsertista, ja olin jo ehtinyt vähän kuunnella uutta Anastasis-levyäkin. No, Ateenan konsertti oli tietysti loppuun myyty.
Eryn sai kuitenkin konserttipäivän aamuna hommattua minulle lipun jonkun kaverinsa kautta, ja niin pääsin keikalle.
Erynin kanssa Lykavittoksella
Ja - mikä keikka se olikaan. Iho oli melkein kananlihalla koko kaksituntisen ajan. Jos joku teistä tuntee Anastasis-levyn ja kiertueelta julkaistun livelevyn, tiedätte mistä puhun. Ja jos kukaan on sattunut olemaan Ateenan Lykavittos-ulkoilmateatterissa, niin tietää, mikä mieletön akustiikka siellä on. Kuin tehty tällaisille esityksille, äänille kuten Lisa Gerrardin ja Brendan Perryn.
Olen kokenut monet elämäni parhaat musiikilliset elämykset sellaisten artistien keikoilla, joihin minulla ei ole ylitsepursuavan intohimoista suhdetta. Kun jotain tahoa oikein fanittaa, se vaikuttaa vahvasti siihen miten live-esiintymisen kokee, miten sitä tarkkailee. Musiikkiin suhtautuu eri lailla, kuin tietynlaisen filtterin läpi, ja huomio kiinnittyy myös muihin juttuihin. Kun fanitus on riisuttu, jäljelle jää vain musiikki.
Ja mitä musiikkia Dead Can Dancen Anastasis-konsertti tarjosi..! Suosittelen In Concert -levyä jos DCD yhtään kolahtaa - tosin jos se kolahtaa, olet varmaan jo kuunnellut levyn. Ei herranjestas, edelleen tulee kylmät väreet kun kuulee levyn aloittavan Children Of The Sunin majesteetillisen melodian ja Perryn kumean, dramaattisen äänen. Kuvitelkaapa kuulevanne tuo Ateenan yön pimeydessä kaupungin parhaimman akustiikan ympäröimänä...
[vimeo 50041843 w=640 h=360]
Tämä video kyseiseltä keikalta ei sinällään ole mikään erityinen highlight mutta se on ainoa pätkä jonka kuvasin keikalla ja muisto illasta.
Tiedättekö mikä on minusta uskomattoman kiehtovaa?
Katsella talojen valaistuja ikkunoita hämärällä.
Minulla on ollut tähän viehtymys vuosikaudet.
Valaistut ikkunat vetävät puoleensa ja herättävät paljon ajatuksia.
Millainen koti niiden takana on? Millaisia ihmisiä kodeissa asuu? Miten huoneet on sisustettu? Kuinka monta eri perhettä, yksinäistä tai pariskuntaa siellä on asunut vuosikymmenten aikana?
Miltä talossa näytti kun se oli vasta rakennettu..?
Minun tekisi mieli kurkistaa sisään. Haluaisin tehdä sitä ihan hirveästi.
Eikä tämä mieliteko rajoitu pelkästään hämärän aikaan. Mutta silloin se on tietysti vahvimmillaan, kun valaistut ikkunat luovat aivan erityisen kutsuvaa tunnelmaa.
Myös sisäpihat vetävät minua puoleensa.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten erilaisia maailmoja kätkeytyy kaupungeissa kerrostalojen ja kokonaisten korttelien sisäpihoille..? Siellä voi näyttää ihan erilaiselta kuin millaisen fiiliksen talon julkisivu antaa. Sisäpihoilla ei ole pelkästään jätekatoksia ja ränsistyneitä mattotelineitä. Siellä voi olla kokonaisia betoniviidakon keskelle luotuja puutarhoja ja mukavia leikkipuistoja lapsille. Taloyhtiöiden panostuksessa viihtyvyyteen on aikamoisia eroja.
Ja entäs sitten taloyhtiöiden kattoterassit.... Niitäkin on.. Ei edes lähdetä puhumaan niiden kiehtovuudesta. :)
Tunnistaako joku muu itsessään ikkuna"stalkkerin"?
Luukussa 16 mennään taas lapsuuteen.
Tämä kirja on ihan mahtava! Klassikkokertomus on vuodelta 1957. Grinch oli suosikkisatukirjojani lapsena.
Sain kirjan lahjaksi Amerikassa asuvalta Irmeli-tädiltäni joskus 80-luvun alkupuoliskolla ja tiedättekö mitä - se tuoksuu vieläkin ihan Amerikalta..! Jos kukaan teistä on saanut lahjapaketteja Amerikasta, ehkä tiedätte että niissä on ihan tyypillinen tuoksu josta ei voi erehtyä. Lapsena tuo tuoksu oli aivan erityisen jännä. Kuusen alla paketteja nuuhkiessa tiesi aina mitkä niistä olivat Amerikan tädeiltä :)
Omistuskirjoituksessa Irmeli kertoo että Dr. Seuss'in kirjat ovat aina runomitassa ja niissä on kaikkia hassuja nimiä ja sanoja joita ei voi kääntää sanasta sanaan, mutta "ehkä äiti voi kääntää tämän kertomuksen, sillä siinä on hyvä sanoma". :)
Ja niinhän siinä on, ikiaikainen. Ystävyys voittaa ja läheiset ovat materiaa tärkeämpiä.
(En muuten ole suostunut katsomaan Jim Carreyn tähdittämää Grinch-elokuvaa koska en halua nähdä mitään Hollywood-versioita tästä sadusta..!)
Jos joku ei tunne Grinchin tarinaa, niin se menee kutakuinkin näin:
Grinch on ilkeä peikko joka vihaa joulua. Hän vihaa myös Who-kylän asukkaita, jotka taas rakastavat joulua. Eräänä jouluna Grinch saa tarpeekseen Who-laisten jouluilonpidosta ja päättää varastaa Who-laisten joulun, jotta ne eivät enää voisi laulaa ja pitää hauskaa.
Grinch vie kaikki Who-laisten joulukoristeet, paketit, kuuset ja jouluherkut jouluyönä ja aikoo dumpata ne alas vuoren rinnettä.
Mutta Who-laiset eivät välitä kadonneista joululahjoistaan ja koristeistaan vaan heräävät jouluaamuun laulaen ja aloittavat iloisen juhlinnan.
Grinch kuulee laulun vuorelle ja hämmentyy kun suunnitelma ei toiminutkaan. Who-laiset olivat yhä iloisia ja viettivät yhä joulua.
Ehkä lahjat eivät teekään joulua.
Grinchin ilkeä sydän sulaa.
Grinch palauttaa lahjat ja liittyy Who-laisten joukkoon viettämään joulua.
Joo, kuulostaahan tämä aikuisen korvaan peijakkaan klisheiseltä tarinalta mutta on se vain ihana! Lapsena oli aina yhtä riemuisaa kuulla että Grinch heltyy ja kutsutaan mukaan viettämään joulua Who-laisten kanssa :)
Eikö ole muuten jotenkin ihanaa että lapsena jaksaa - ja haluaa - kuulla samoja satuja kerta toisensa jälkeen? Kertomukset vain paranivat kerta kerralta..! Ja vaikka juonen osasi ulkoa, tarina oli aina yhtä jännä. Lapsen mieli on sellainen. <3
Luukun 15 muisto palaa jälleen Etelä-Amerikassa vuosia seikkailleeseen sisareeni.
Sinä jouluna jolloin sisareni oli ensimmäistä kertaa poissa Suomesta, hän lähetti meille Etelä-Amerikasta joululahjan. Uskomattoman täpärällä ajoituksella se saapui Suomeen äitini osoitteeseen vain päivää ennen jouluaattoa. 
Paketissa oli pitkä kirje sekä hänen itse valmistamiaan koruja. Tekniikat hän oli oppinut matkalla. Sisareni reissasi vailla suurempia säästöjä, ja tienasi matkan varrella mm. myymällä tekemiään koruja (...ja tanssimalla liikennevaloissa..!)
Korujen mukana tuli pienet saatekirjeet joissa kerrottiin niistä ja miksi sisko oli valinnut kullekin meistä juuri sen korun. Saatekirjeen olen valitettavasti kadottanut.
Minun saamani kaunis kaulakoru on tehty siemenistä, joita sisareni oli poiminut jostain metsistä Perusta tai Ecuadorista. (Kysyin ja hän ei enää muista kummastako.) Luulin siemeniä ensin kiviksi ja ajattelin että ne on varmasti maalattu tai käsitelty jotenkin, mutta niitä ei ole käsitelty mitenkään.
Keskellä oleva iso siemen tunnetaan Etelä-Amerikassa nimellä "Lehmän silmä". Punamustat siemenet ovat nimeltään Wairuru, ja niihin liittyy uskomus että ne suojaavat pahoilta hengiltä. Siksi niistä valmistetaan koruja etenkin lapsille.
Makrame-rannekkeista yksinkertaisempi malli tunnetaan nimellä Punto huesito eli pikku luu. Kolmiulotteinen on nimeltään Kalanruoto.
Näissä ihanissa lahjaksi saaduissa itse valmistetuissa koruissa on vain yksi huono puoli - niitä ei meinaa hennoa käyttää kun pelkää että ne katoavat tai menevät rikki. Samanlaisia tarinoita jaettiin joulukalenterin villasukka-luukussa; ihmiset eivät aina raaski käyttää esimerkiksi edesmenneen sukulaisen neulomia kauniita sukkia etteivät ne vain kulu tai mene rikki. Se on vähän surullista - nämä kauniit käsityölahjat on tehty käytettäviksi ja niiden antaja olisi kaikkein iloisin jos lahjaa käytetään.
Silti - minäkin uskallan ottaa siemenkorun esiin ehkä kerran tai pari vuodessa...! Tänä jouluna se on varmasti taas kaulassani.
Kivoja uutisia! Ihana KORRES avaa huomenna lauantaina 15.12. uuden lippulaivamyymälän Helsingin Lasipalatsiin!
Uudessa Korres-myymälässä on saatavilla ensimmäistä kertaa Suomessa melkein koko Korresin yli 500 tuotetta kattava tuotevalikoima kasvojen-, vartalon- ja hiustenhoitotuotteita, sekä aurinkotuotteet, tuoksut ja meikit. Jeiii! Vain hiusvärit puuttuvat. Tällaista isoa Korres-storea olen Suomeen kaivannutkin.
Lasipalatsin store avaa ovensa lauantaina kello 10.00. Lippulaivamyymälässä korostuvat kuuleman mukaan Korresin apteekkiperintö, estetiikka ja upea design. Korresin tehtaalla vierailleena tiedän miten paljon brändi panostaa esteettisiin yksityiskohtiin - jopa heidän teolliset tuotantotilansa on viimeistelty brändin mukaisilla visuaalisilla yksityiskohdilla.
Whaaaa..! <3
Harmittaa kun en itse vielä pääse nuuskimaan myymälää mutta käykäähän te jotka olette lähempänä :) Myymälä löytyy osoitteesta Mannerheimintie 22-24. (Vaikka helsinkiläiset tuskin osoitetta Lasipalatsiin kaipaavat..)
(Pitääköhän sitä buukata itsensä tuonnekin työharjoitteluun lähitulevaisuudessa... :D Ympäristö jossa *todellakin* viihtyisin ^_^ Kreikka + kosmetiikka = ei hullumpi yhdistelmä <3)
Lippulaivamyymälän avajaisten kunniaksi saan arpoa teille muutamia ihania Korres-pakkauksia.
Sisältää kuusi ihanan tuoksuista matkakokoista (40 ml) vartalovoidetta, nämä ovat henkilökohtaisia suosikkejani Korresilta :-*
Pakkauksessa on tuoksut Bergamot Pear, Ginger Lime, Lavender Blossom, Santorini Vine, Basil Lemon ja Guava.
Hemmottelupakkaus hiuksille ja vartalolle sisältää kaksi suihkugeeliä, kaksi vartalovoidetta ja shampoon.
2 x suihkugeeli 40 ml: Bergamot Jasmine ja Bergamot Pear
2 x vartalovoide 40 ml: Bergamot Jasmine ja Bergamot Pear
1 x shampoo 40 ml: Almond & Linseed kuiville ja vahingoittuneille hiuksille
Lahjapakkauksessa on kokoelma Korresin klassikkoihonhoitosarjan eniten myyviä tuotteita. Tuotteet sopivat noin 30+ iholle tai iholle, jolla on jo ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä.
Kosteuttava ja kirkastava päivävoide normaalille ja sekaiholle 16 ml
Yön yli -hoitonaamio kaikille ihotyypeille 16 ml
Kirkastava ja ravitseva kasvoöljy 15 ml
Nämä pakkaukset ja monia muita ihanuuksia löydät myös Lasipalatsin myymälästä :)
EDIT. Arvonta suoritettu. Onni suosi seuraavia nimimerkkejä:
The Essential Body Milks - Ines
Mediterranean Breeze - Karo
Wild Rose Activate Radiance - Tipi
*
Voit osallistua settien arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, minkä setin haluaisit voittaa. Vain yksi osallistuminen per henkilö. Ja muistattehan ne (huokaus) GDPR:n mukaiset yhteistietojen käyttösuostumukset :)
Tässä vielä pidemmät säännöt, ken jaksaa lukea:
Luukussa neljätoista tapaamme hyvin vanhan ystävän.
Olen saanut Nassukan mummoltani kun olin hyvin pieni. En muista tarkalleen minkä ikäinen silloin olin mutta varmasti alle 5-vuotias. Nassukka on minulle äärettömän rakas.
Vaikka olin pieni, muistan ihmeen kirkkaasti hetken, jolloin sain Nassukan. Minulla oli nimipäivä, ja mummo oli luvannut ostaa minulle lahjan. Mummo oli sellainen että osti lahjoja nimipäivinäkin. Ehkä mummot välillä ovat sellaisia... <3
Menimme yhdessä lelukauppaan, josta sain valita minkä lelun halusin. Ei mitään kallista tietenkään. :)
Silmäni osuivat hellyttävään ankkaleluun. Muistan elävästi pakkauksessa olleen keinuhevoslogon (nykyinen Ainu-merkki, silloin Infa) ja sen alla tekstin: Nassukka. Ankka oli varmaan tarkoitettu vaippaikäisille, niinkuin kaikki Ainu-tuotteet, mutta minä halusin sen.
Ja niin mummo osti minulle Nassukan.
Nassukan sisällä oli koneisto, joka sai ankan vaakkumaan kun lelua käänsi tai ravisti. Nassukka vaakkui vielä heikosti, kun olin lukiossa. Nykyään koneisto on hiljentynyt kokonaan.
Nassukka on ainoa lapsuuteni pehmoleluista joka on kulkenut mukanani koko ikäni. Sillä on minuun rauhoittava vaikutus, sen läsnäolo tuo minulle turvaa. Niinkuin pehmolelut tekevät lapsille.
Nytkin se on tässä vieressä.
Onko joulukalenterin lukijoissa niin vanhoja lukijoita että muistatte Nassukan..? Se on esiintynyt blogissa aiemmin Kuukauden idolina vuonna 2011. Tuon postauksen kommenteista kumpusi idea spin-off-postaukseen johon lukijat lähettivät kuvia omista rakkaista pehmoleluistaan, se oli niin sympaattista :)
Viime viikko kului rattoisasti uusissa vanhoissa työtehtävissä kosmetiikkamyymälässä :)
Olin työharjoittelussa luonnonkosmetiikkaliike Biodellyssä. Myymälä on minulle erittäin tuttu verkosta, olen tehnyt Biodellyn verkkokaupan kanssa yhteistyötä blogissa monta vuotta.
Kivijalkaliike Turun keskustassa avautui muutama vuosi sitten ja olen ehtinyt vierailla siellä pariin otteeseen. Aina vieraillessani ajattelin, "Täällä olisi varmasti niin mukavaa olla töissä..!"
Ja nyt sitten järjestin itselleni viikon tässä inspiroivassa ympäristössä, luonnonkosmetiikan ystävän paratiisissa. (Entisessä työssäni kosmetiikkaliikkeessä aina salaa haaveilin, että saisin jonain päivänä kokeilla samaa työtä mutta vain luonnonkosmetiikan parissa. :) Nyt se toteutui! ^_^)
Rauhankadun myymälässä kuten myös verkkokaupan puolella työskentelevät omistaja Tanja Kipinoisen (keskellä) lisäksi kauneudenhoidon rautaiset ammattilaiset Iina ja Miila. Välillä liikkeessä auttaa myös Tanjan jokapaikanhöylä-mies Jussi.
Mitä viikosta jäi päällimmäisenä käteen?
Se, että kyllä myymäläympäristö vain tekee tuotteet niin paljon elävämmiksi ja inspiroivemmiksi (taipuuko tämä sana näin..?) kuin sähköpostiin tipahtelevat lehdistötiedotteet ja kotiin lähetettävät tuotenäytteet.
Vaikka saan testiin satoja tuotteita vuodessa ja voisin täyttää niillä kokonaisen huoneen, kosmetiikkakokemus kotona purkkien ympäröimänä ei ole ollenkaan sama asia kuin olla myymälässä, jossa saa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia samanhenkisten kollegoiden ja iloisten asiakkaiden kanssa.
Kosmetiikkafriikkeily kotona koneen tai peilin äärellä on aina aika passiivista verrattuna vuorovaikuttavaan, dynaamiseen myymäläympäristöön. Myymälässä tuotteisiin saa myös erilaista perspektiiviä kun niistä voi jutella muiden kanssa joilla sattaa olla hyvin eri näkemys ja kokemus.
Eli tiivistettynä: rakastin olla taas liikkeessä töissä pitkästä aikaa <3 Se oli ihanan raikasta vaihtelua koneen ääressä nököttämiselle.
Sain tehdä viikon aikana kaikkia tavanomaisia myymälätöitä. Kuten....
Hyllyttää Lily Lolon meikkejä (ahh-hiplati-hip...!!)
Koota uuden Korento-meikkisarjan telinettä ( - se tuntui muuten erityisen hauskalta kun minulla Flow-harjoittelun jälkeen on henkilökohtainen suhde Korento-sarjaan ^_^ Sainhan olla mukana valmistamassa näitä meikkejä :))
Järjestää Cattierille uuden hyllytilan.
Ahh, hyllytys! Arkinen tehtävä mutta hyllyjä järjestäessä tuotteet jäävät mieleen ja samalla voi opiskella niiden pakkaustekstejä ja tuotelupauksia ^_^ :)
Tietysti tein myös asiakaspalvelua ja sain ilokseni myydä mm. lempituotteitani meikkipohjia ja seerumeita..! ^_^ <3.
Palvelusta puheen ollen, vaikutuin kuunnellessani biodellyläisten kommunikaatiota asiakkaidensa kanssa - henkilökunta tuntuu muistavan suunnilleen kaikkien asiakkaiden vakkarituotteet tai mitä he ostivat edellisellä kerralla..! Wow! Siinä vasta henkilökohtaisen tuntuista palvelua..!
Ehkä liikkeessä käy paljon vakioasiakkaita joten heidän mieltymyksensä ja hankintansa jäävät siksi helposti mieleen? En tiedä mutta aika huisia.
Tunnen suuren osan Biodellyn myymistä tuotteista, mutta valikoimaan mahtuu myös merkkejä joihin en vielä ole tutustunut. Joihinkin näistä ehdin tehdä hieman tuttavuutta viikon aikana, kuten kuvassa vasemmalla näkyvään uuteen suomalaiseen Muru Muru -merkkiin. Tämäkin merkki oli aiemmin tuttu vain lehdistötiedotteista, mutta tuotteista saa ihan eri vaikutelman kun ne näkee esillepantuina myymäläympäristössä ja pääsee fiilistelemään tuoksua ja koostumusta.
Muru Murun vieressä olevasta Ilona Luonkos -merkistä en ollut kuullutkaan. Ilonan öljypuhdistuskakut (eivät ole saippuoita..!) vaikuttivat todella kiinnostavilta. Sain yhden mukaani Tanjalta mutta testaus odottaa vielä.
Uusiseelantilainen Antipodes herätti sekin kiinnostusta. Olen lukenut aiemmin merkin todella hyvältä kuulostavasta Manuka Honey -naamiosta ja nyt nappasinkin sitä näytepurkkiin kokeiltavaksi.
(Myymälätyöskentelyn etuja, tätä olen todella kaivannut: mahdollisuutta ottaa kiinnostavia tuotteita näytepurkkiin ja pikatestata <3 Rehellisyyden nimissä ottaisin ihan kaikista minulle lähetetyistä testituotteista mieluummin pienen näytepurkin tai matkakoon, en tee mitään täysikokoisilla tuotteilla kun homman nimi on vain testata ja arvioida tuote. Siihen riittää useimmiten alle 10 ml. Toisaalta, avattuja ja testattuja voi sitten antaa lahjaksi perheelle ja kavereille, mutta kyllä ne silti ehtivät viedä valtavasti varastotilaa ennen lahjaksi päätymistään...)
Brittiläisen Oilixian trendikäs Gummy Facial Cleanser on a) ihan minun värinen ja b) erikoisin putsari jota olen kokeillut.
Tämä supertahmea puhdistusmönjä lämmitetään ensin käsien välissä jolloin se muodostaa käsien väliin kuin säikeisen liiman. Sitten se painellaan iholle niin että tahma oikein imaisee ihosta lian ja vahvankin meikin. Tahma emulgoituu veden kanssa ja liukenee iholta helposti huuhdellessa.
Absolution on näitä "pitäisi testata" -ikuisuusmerkkejä mutta tällä kertaa ehdin kokeilla vain sen älyttömän hyvän peiteaineen sekä Miilan ja Iinan hehkuttaman Addiction -kasvoöljyn.
Harjoitteluviikollani liikkeeseen tuli myös kokonaan uusi sarja, itävaltalainen hiussarja Less Is More. Ainoa luonnonkosmetiikan ammattilaishiustuotesarja ainakin Euroopassa. Sarjasta pidettiin meille koulutusta ja ammuimme kouluttajaa kiperillä kysymyksillämme :) Mm. "Mihin lämpösuojan sisältävien tuotteiden lämpösuoja perustuu?" Se luvattiin selvittää.
Harjoittelun viimeisenä päivänä pyysin Biodellyn tyttöjä valitsemaan ja esittelemään lempituotteensa.
Tehtävä kuului: "Valitse kaksi - ja vain kaksi - lempituotettasi myymälän valikoimasta."
Tanjalle ensimmäinen valinta on itsestäänselvyys - Nui-meikkivoide. "Ei vain ole parempaa luonnonkosmetiikan meikkivoidetta." Olen samaa mieltä.
Toiseksi tuotteeksi hän nimeää tuotekategorian, kosteuttavat ja suihkutettavat kasvovedet. "Rakastan suihkutella kasvovesia, voisin valita vaikka kuinka monta suosikkia." Olin tiukkana, rouva Omistaja valitsee nyt yhden suosikin kuvaan ^_^ :) Lopulta Tanja nappaa käteensä Lovely Dayn Hyaluron + Bloom -kasvoveden. Tässä kosteuttavassa, vaikutuksiltaan 2-n-1 kasvovedessä on myös kevyesti kuoriva vaikutus.
Iinan ykköslemppari oli yhtä itsestäänselvä kuin Nui Tanjalle, Iinan rakkaus on Neal's Yard Remediesin Rehydrated Rose -kosteusemulsio kasvoille. Olin saanut tästä tuotteesta jo kuullakin Iinalta viikon aikana joten se ei ollut yllätys, Iina on käyttänyt tätä monta pulloa. Siinä on Iinan mukaan ohut ja nopeasti imeytyvä mutta todella kosteuttava koostumus, ja mukava litrahinta - pullo on 100-millinen ja hinta vastaa 50-millistä.
Iina on hurahtanut Naturativin puhdistustuotteisiin ja hänen toinen valintansa on Naturativin ruusukasvovesi. "Ihanan kosteuttava ja sopii myös ihon aamuputsaukseen."
Miila valitsee hänkin Neal's Yard Remediesiä. Miilan suursuosikki on Wild Rose Beauty Elixir -seerumi, joka saa seuraavat perustelut: "35-vuotiaana kaipaan jo ravitsevampia seerumikoostumuksia, ja lisäksi Beauty Elixir on todella antioksidanttinen. Sen sisältämä kurkumauute on selvästi häivyttänyt kasvojeni pigmenttimuutoksia."
Kakkosvalinta on Orgaidin c-vitamiini-kangasnaamio. Tämä erittäin kosteuttava naamio on Miilan mukaan todellinen SOS-tuote ja pelastaa väsyneen ihon vaikka vain parin tunnin yöunien jälkeen. "Käytän tätä ennen ja jälkeen juhlien, se tekee ihosta hehkuvan ja elinvoimaisen."
Lopuksi Miila ei malta olla uhmaamatta tehtävänantoa ja hakee vielä kolmannen lempituotteen. "Samperi, tämä unohtui, sen on pakko päästä vielä mukaan!"
John Mastersin Sinkki & Salvia 2-in-1-shampoo ja hoitoaine. Tästä sain kuulla jo Biodelly-viikon ensimmäisenä päivänä, on kuulema "ihan paras hoitava luonnonkosmetiikan shampoo".
Pakkohan minun oli tästäkin ottaa vielä näyte ennen kotiin lähtöä ^_^
*
Kiitos mukavasta viikosta Tanja, Iina, Miila ja Jussi :) Ehkä otetaan joskus uusiksi?
