Matka on jälleen ollut täynnä tunteita laidasta laitaan, eikä pelkkää hyvää.
Olen saanut vuosien varrella Kreikassa paljon ystäviä, tuttuja ja tutun tuttuja. Osan olen tuntenut jo pari vuosikymmentä, osan vuosia.
Uusimmat ystävät sain vasta viime viikonloppuna Amorgoksen Yperia-festivaalilla; nyt minulla on kutsu viettämään kreikkalaista Halloweenia Thessalonikiin, maistamaan ruukussa kypsytettyä juustoa Kythnokselle, kiertämään Roomaa kahden ihan samannäköisen italialaisen filmintekijän kanssa ja syömään illallista Amsterdamiin eläköityneen mediaopettajan ja hänen vaimonsa kanssa.
Ateenassakin kaveripiiri kasvoi kahdella animaatioita työkseen piirtävällä hepulla ja matkatoimiston omistajalla.
Reppu täyttyy joka vierailulla.
Välillä joku lähteekin.
Sain viikonloppuna musertavia uutisia erään hyvin erityisen ystäväni poismenosta, ystävän, joka yhdisti minut ja Amorgoksen pysyvästi. Hän on niitä ihmisiä, jotka ovat jättäneet poikkeuksellisen vahvan jäljen elämääni. Tutustuimme kolme vuotta sitten emmekä ole sen jälkeen tavanneet kuin kahdesti, mutta jo ensitapaamisella meistä tuli sielunystäviä 15 minuutissa. Kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Tiedätte, jos tällaisia ihmisiä on sattunut polullenne.
Olemme pitäneet yhteyttä ja seuranneet toistemme kuulumisia sähköisesti. Tiesin, että ystäväni on viime vuoden matkustellut Espanjassa ja Portugalissa, mutta toivoin, että jonkin yllätyskäänteen kautta hän olisi taas Amorgoksella.
Vastassa oli toisenlainen yllätyskäänne uutisen myötä.
Olen viime päivät miettinyt ihmisten jalanjälkiä elämässä.
Aiemmin kuvasin erään toisen minulle hyvin tärkeän ihmisen aikaa elämässäni, aikaa, joka oli ja meni. Jonkin aikaa minulla oli ikävä tätä ystävää, ja olin vähän loukkaantunutkin siitä että hän etääntyi. Sitten tunteeni muuttui. Voin arvostaa häntä ja vaalia sitä ystävyyttä mikä meillä oli, surematta enää hänen etäisyyttään. Hän kuului yhteen vaiheeseen elämääni. Kaikkien ei ole tarkoitus jäädä.
Uskon, että Amorgoksen ystäväni kanssa käy samoin. Tavallaan hän ei olekaan poissa, sillä hänen vaikutuksensa on jäljellä, kaikki se mitä olen saanut hänen kauttaan. Ihmiset, oivallukset, melkein kokonainen kyläyhteisö ja verkosto ystäviä joka ulottuu pieneltä Kreikan saarelta Valtameren toiselle puolelle.
Tietysti suren sitä, että en enää koskaan voi tavata häntä. Mutta iloitsen siitä, että tapasimme. Että hän sattui elämääni.
Saavuttuani eilen Ateenaan sain kuulla seuraavan ikävän uutisen. Jo valmiiksi suuresta elämänkriisistä toipuva hyvä ystäväni on juuri menettänyt työnsä.
Arvatkaa onko minulla ihan kummallinen olo. Olen monen päivän ajan kokenut kaikkea hauskaa, tutustunut kiinnostaviin ihmisiin, verkostoitunut, oppinut uutta, syönyt hyvin (ja liikaa) ja nauttinut olostani Egeanmeren auringon alla. Ja sitten saan kahden päivän sisällä kaksi uutista, jotka vetävät fiiliksen ihan pohjaan.
Valoa ja varjoa.
Istun aurinkoisella katolla Ateenan Psyrrissä, lempikaupunginosassani. Tunnen auringon ihollani ja näen katolta Akropolin kukkulan ja Parthenonin temppelin. Yhdenlaisia kreikkalaisia ystäviä nekin.
Akropolin vasemmalla puolella maisemaa reunustaa Imittos-vuori. Ystäväni talon katolta näen sen vielä lähempää, hän asuu kaupunginosassa ihan vuoren vieressä. Olen kuvannut vuorta auringon nousiessa ja laskiessa. Olemme patikoineet siellä joskus ystäväni kanssa.
Kirjoitan tietokone sylissäni, sen ja ihoni välissä on musta kangaskassi ettei iho mene hikiseksi. On vieläkin tosi lämmin, vaikka on marraskuu. Tampereella oli aamulla -8 astetta, täällä 20 astetta.
Istun tässä ja olen samaan aikaan onnellinen ja surullinen.
Eilen purin suruani kirjoittamalla poismenneelle ystävälleni muistokirjoituksen. Tänään vien työnsä menettäneen ystäväni hemmotteluhoitoon läheiseen hammamiin. Lähetin viestin; ”Tule kello 18.00 Monastirakin asemalle. Vien sinut yhteen paikkaan.”
Toivottavasti hän ilahtuu.
Ajatuksia Ateenassa, kuudes marraskuuta.
Aamut tai ilta, tämä maisema on aina kaunis ja palkitsee katsojansa joka kerta vähän erilaisilla värinyansseilla.
Aamuisin sininen on vähän eri sävyinen sininen pilvistä, ilmankosteudesta ja vuodenajasta riippuen, iltaisin auringonlaskun kirjo on milloin violetti, milloin punainen, milloin persikkainen tai intensiivisen pinkki.
Pilvet tuovat tähän luonnon elävään maalaukseen vielä oman taiteellisen lisänsä, niiden muodot tekevät teoksesta joka kerta ainutlaatuisen hattaroineen, kiehkuroineen tai dramaattisine tummanpuhuvine reunoineen jotka välillä kiipivät puolen taivaan yli.
Rakastin nuorempana viettää matkoilla aikaa museoissa ja taidegallerioissa. Nyt meri, valo, pilvet, kylät, torit ja vuorenrinteitä halaavat tiet ovat minun taidegalleriani. Niitä menen katsomaan kun matkustan.
Ja sitä miten ne kuvastuvat paikallisten kasvoilta.
***
Olen parhaillaan Amorgoksella Yperia-matkailufestivaalilla.
Sallittehan "poissaoloni" kommenttilaatikossa, syvennyn siellä käytyyn keskusteluun etenkin buffetkäytöksestä kun löydän siihen sopivan hetken festivaaliviikonlopun aikana.
Ihanaa viikonloppua sinne Suomeenkin <3
Monen vuoden toivepostaus: opas Lily Lolon meikkipohjasävyihin!
Kuinka valitset sopivan sävyn omalle ihollesi? Lue tämä juttu niin tiedät!
Postaus on toteutettu yhteistyössä Lily Lolon maahantuojan, House Of Organicin kanssa.
Lily Lolo on nykyään saatavilla yhä laajemmin, ja meikkipohjat ovat juuri tulleet myyntiin myös Prismoihin.
Miten löydät oman sävyn? Ihan ensiksi Sinun tulee tietää ihosi pohjasävy; se on joko pinkkipohjainen eli viileä tai keltapohjainen eli lämmin. Se voi olla myös neutraali, jolloin iho ei taita pinkkiin eikä keltaiseen, vaan pohjasävy on kutakuinkin "beige".
Klassinen tapa määritellä ihon pohjasävy on katsoa ranteen verisuonia. Jos ne ovat sinertävät, olet viileä. Jos ne ovat vihertävät, olet lämmin. Jos väri on jotain siltä väliltä, olet todennäköisesti neutraali.
Toinen tapa on miettiä, minkä sävyisissä vaatteissa, asusteissa ja koruissa viihdyt. Yleensä viihdymme luonnostaan siinä sävymaailmassa, johon ihomme kuuluu, sillä "oikeat" sävyt saavat meidät näyttämään hyvältä. "Väärän" sävyinen vaate voi saada ihon näyttämään kalpealta tai likaiselta ja koko olemuksemme jotenkin tunkkaiselta. Ihon sävyymme sopivat värit taas saavat meidät hehkumaan.
Klikkaa kuva isommaksi nähdäksesi sävyt paremmin
Lily Lolo jaottelee sävyt neljään ihon pohjasävyyn ja kuuteen sävysyvyyteen. Tähän taulukkoon yhdistin kaksi tumminta sävysyvyyttä yhdeksi.
Ihon pohjasävyistä 'oliivi' edustaa Välimeren alueelle tyypillistä, hyvin lämmintä, keltapohjaista ihon sävyä joka voi vivahtaa oliivinvihreään. Pohjoismaisella iholla oliivin sävy ei ole kovin yleinen, mutta sitäkin näkee.
Pohjoismaalaiselle iholle sopivat parhaiten Lily Lolon vaaleimmat sävyt.
Suosituin sävy Suomessa on alusta saakka ollut neutraali Blondie. Myös kaikkein vaalein sävy Porcelain sopii monelle, valintasi on se mikäli hipiäsi on Lumikin vaalea.
PORCELAIN - neutraali kalpean vaalea, kaikkein vaalein sävy - valitse tämä jos olet tosi vaalea
CHINA DOLL - neutraali hyvin vaalea
BLONDIE - neutraali vaalea - suhteellisen varma valinta "perusvaalealle" iholle, kun olet vaalea mutta et "posliinisen" vaalea, eikä ihosi ole selvästi kellertävä. Blondie menee viileällekin iholle mutta ei selkeän lämpimälle.
BARELY BUFF - vaalea neutraali, Blondie-sävyä hieman punertavampi, aavistuksen persikkainen
CANDY CANE - viileä vaalea - valitse tämä jos ihosi pohjasävy on pinkki
WARM PEACH - lämmin vaalea - valitse tämä jos ihosi pohjasävy on kellertävä.
VINKKEJÄ:
Blondie ja Barely Buff on luokiteltu saman luokan sävyiksi (neutraali, vaalea), mutta Blondie on Barely Buffia aavistuksen vaaleampi.
Jos Blondie sopii sinulle mutta koet sen jäävän hitusen liian kalpeaksi, kokeile Barely Buffia tai Warm Peachia.
Keskivaaleat sävyt sopivat iholle, joka ruskettuu helposti ja on vaalea, mutta näyttää päivettyneemmältä kuin edellisen kategorian "perusvaalea" iho. Minun ihoni kuuluu tähän luokkaan.
Keskivaalean sävyluokan sävyt ovat hyviä kesäsävyjä vaalean sävyluokan iholle.
IN THE BUFF - neutraali keskivaalea - Blondie-sävyn asteen tummempi "pari", sopii erinomaisesti kesäsävyksi Blondien talvikäyttäjälle
POPSICLE - viileä keskivaalea
POPCORN - lämmin keskivaalea (Nykyinen oma talvisävyni. Minulle sopivat sekä In The Buff sekä Popcorn, mutta pidän Popcornista enemmän.)
BUTTERSCOTCH - oliivi keskivaalea (kuuluu Lolon omassa luokittelussa Medium Skin -syvyyteen, mutta minusta sävy on enemmänkin keskivaalea) - valitse tämä jos ihosi on todella lämmin ja Popcorn tuntuu tekevän ihosta kalpean
VINKKI: Jos käytät talviaikaan Blondieta ja päivetyt kesäisin vain miedosti, voi kesäsävyksi sopia paremmin Popcorn kuin In The Buff. Popcorn on neutraalimpi ja vaaleampi.
Medium-sävyt sopivat iholle, joka on ympäri vuoden päivettyneen sävyinen ja ruskettuu kesällä helposti ja syvästi.
COOKIE - neutraali medium, "vaaleanruskea" - selvästi ruskettuneelle / ruskettuneen näköiselle iholle
COOL CARAMEL - viileä medium - valitse tämä kun ihosi on selvästi punertava
WARM HONEY - lämmin medium (minun nykyinen kesäsävyni)
Lily Lolon tummat sävyt sopivat pohjoismaalaiselle iholle aurinkopuuterin tavoin käytettynä, TAI sekoitussävynä kun haluat tuunata talvisävystäsi kesäaikaan sopivan.
TUMMAT SÄVYT
DUSKY - neutraali tumma - sopii erinomaisesti sekoitussävyksi kun haluat tummentaa talvimeikkipohjasi sävyn kesään
COFFEE BEAN - lämmin tumma
SAFFRON - oliivi tumma
SYVÄN TUMMAT SÄVYT
HOT CHOCOLATE - lämmin syvä tumma - sopii erinomaisesti sekoitussävyksi kun haluat tummentaa talvimeikkipohjasi sävyn kesään
CINNAMON - oliivi syvä tumma
Lopuksi vertaan Lily Lolon Popcorn-sävyä muihin vakituisesti käytössäni oleviin mineraalipohjasävyihin.
Kaikki näistä ovat olleet käytössäni kesästä syksyyn. Aliman sävy on tummin ja sopii silloin kun olen oleskellut auringossa (rusketun todella nopeasti). Korennon Warm 03 taas on näistä vaalein.
Lily Lolo Popcorn - mattaisin. Peittokyky Korennon ja Everydayn välimaastossa. Sanoisin, että sopii näistä neljästä parhaten normaalille ja sekaiholle.
Alima Satin Matte Beige 3 - kermaisin/voidemaisimman tuntuinen, tummin, selvästi ruskettuneelle iholle. Peittävin. Sopii parhaiten kuivalle iholle.
Everyday Minerals Golden Beige 3 W Jojoba Base - kuultavin, "ohuin". Vähiten peittävä. Oikeastaan kaunein kuultonsa vuoksi, pinta on satiinisen kuultava muihin verrattuna. Jojoba-pinnoite ei tunnu levittäessä. Sopii normaalista kuivalle iholle kun pidät kuultavasta jäljestä ja iholle, joka ei kaipaa paljon peittoa.
Korento Warm 03 - lähes saman sävyinen kuin Lolon Popcorn, hieman vaaleampi. Peittävä ja mattainen. Sisältää lesitiinipnnoitteen joka tekee koostumuksesta paremmin liukuvan. Sopii normaalista kuivalle iholle kun pidät mattaisesta jäljestä.
*
Toivottavasti oppaasta on apua ja hyötyä :)
* Mainoslinkki
Lily Lolo -meikit löydät myynnistä * House Of Organicilta sekä monilta jälleenmyyjiltä, nyt myös Prismoista.
Viime päivinä on puhuttu paljon järkyttävästä buffetkäyttäytymisestä, keskustelu jonka katalysaattorina toimivat keittiöpäällikkö Aki Koivuniemen järkyttävät kuvat aamiaisvieraiden jäljiltä.
Olen itsekin pohtinut tätä paikoin ihan älyttömiin sfääreihin kohoavaa aamiaisbuffetilmiötä reissuillani.
Noutopöydät todella koettelevat tavallisen kuolevaisen itsehillintää - hotellien aamiaispöytiin kasataan toinen toistaan notkuvampia näytöksiä valikoimalla, jossa on sata eri syötävää marjoista munakokkeliin ja pekonista piirakoihin. Pelkästään kakkuja, leivoksia ja juustolaatuja saattaa olla yhteensä kymmeniä.
Jokainen meistä tietää, ettei aamiaisella - tai millään aterialla - tarvitse syödä niin paljon mihin noutopöydät, khm, inspiroivat, mutta kun edessä avautuu herkkujen meri josta saa ottaa miten paljon haluaa, on kohtuudessa pysyminen vaikeaa.
Seuraus: valtavasti hukkaan menevää ruokaa. Ihmiset kahmivat tarjottimet täyteen ja jättävät puolet syömättä.
"Yllätyit toki varmasti itsekin ettet jaksanutkaan syödä puolta kiloa pekonia, 20 kpl nakkeja, 10 kpl lihapullaa, 4 viipaletta leipää, kahta kulhoa jugurttia, kolmea kanamunaa, lautasellista munakokkelia, puolikasta vesimelonia, neljää pikkupullaa, kahta lasia mehua ja viittä kuppia kahvia?" kirjoittaa Koivuniemi päivityksessään.
"Meillä on meneillään valtava ekokatastrofi, jota pahentavat merkittävästi luonnon resurssien liikakäyttö ja älyvapaa tuhlaaminen. Siksi on täysin järjetöntä ja painajaismaista, että hotellit kilpailevat keskenään siitä, kuka voi kasata esille eniten roskiinheitettävää ruokaa", kirjoittaa puolestaan koomikko Iikka Kivi.
En paasaa ilmastokriisistä, mutta asiahan on ihan totta. Minne se paljon puhuttu ilmastoahdistus jää, kun poistutaan buffeteista jättäen jälkeensä kukkuroittain syömättä jäänyttä ruokaa?
Luin uutista paheksuen ja päätä pyöritellen, mutta hetkinen - enpä ole itsekään tällaisen käytöksen yläpuolella. Ihan yllä kuvatun kaltaisia övereitä ei ole tullut vedettyä tarjottimelle, mutta kyllä, liikaa ruokaa monet kerrat joka tapauksessa. Niin että sitä on jäänyt lautaselle.
Myönnän, että en myöskään ole aina ajatellut käytökseni seurauksia. Jäänyt ruoka on näyttänyt nololta, mutta muuta en ole miettinyt, suhtautumiseni on ollut kutakuinkin, "Kaikkihan täällä jättää lautaselle, en ole sen kummempi kuin muutkaan." Mutta juuri tämä ON se juttu, ongelman ydin: kun kaikki jättävät, kertyvä hävikki on aika paljon enemmän kuin ne minun puuron ja raejuuston jämäni.
Maailmassa tuotetusta ruoasta kolmannes menee hävikkiin, kolmannes. Se on ihan valtavasti.
Sittemmin olen alkanut skarppaamaan noutopöytähoukutusten äärellä, ja vaikka edelleen tulee lähes aina syötyä tarpeeseen nähden ihan liikaa, en enää jätä ruokaa lautaselle. Aina voi hakea lisää jos siltä tuntuu - miksi siis on koskaan tullut kasattua yhdellä kertaa hervoton määrä ruokaa?
(Muuten, kuka tiesi että jopa yhden juomatta jätetyn kahvimukin vesijalanjälki on 280 litraa...!)
Niin, me ihmiset olemme tällaisia. Yhdessä mediassa esillä olleessa hävikkijutussa puhutaan valintahalvauksesta; psykologinen ilmiö jonka itsekin tunnen läheisesti monella elämän osa-alueella.
Kun ihmiselle annetaan liikaa vaihtoehtoja, hän ei kykene valitsemaan niistä mieleistään. Buffetpöydässä ilmiön seurauksena henkilö päätyy varmuuden vuoksi valitsemaan kaikkia vaihtoehtoja, toisissa yhteyksissä, kuten vaikka kiinnostavan kulttuuritarjonnan keskellä (oma kokemukseni), henkilö ei valitse lopulta yhtään mitään ja jättää kokonaan menemättä.
Mediassa käydyssä keskustelussa kiinnostavaa ovat olleet kannanotot vastuusta. Kummalla on asiassa painavampi vastuu; hotelleilla jotka kilpailevat asiakkaista pröystäilevän suurilla noutopöydillään jotka oikein kerjäävät ylikulutukseen, vai yksilöillä, jotka eivät osaa ottaa ruokaa sen verran kuin jaksavat syödä?
Mielenkiintoinen kysymys. Loppukädessä vastuu on tietysti yksilön.
Me voimme myös käytöksellämme ja valinnoillamme ohjata palveluntarjoajien toimintaa. Jos kuluttajina vähennämme aamumässäilyn tärkeyttä osana majoituspalvelukokemusta, ohjaamme hotelli- ja ravintola-alan yrityksiä myös järkevöittämään aamiaistarjoilua.
Tätä kirjoittaessani söin Ateenan hotellissani aamiaisen, joka tilataan listalta.
Onneksi kaikissa majoituspaikoissa ei harrasteta sadan lajin aamupaloja, ja pienmpi, harkittu valikoima voi olla elämyksenä aivan yhtä hieno tai fiinimpikin kuin notkuva noutopöytä.
Onko runsas aamiaispöytä kymmenillä eri vaihtoehdoilla olennainen osa kokemusta?
Ja se viimeinen:
P.S. Vedetäänpä takaisin, etten enää "koskaan" jättäisi ruokaa lautaselle. Kyllä minä välillä jätän. Tänään jäi tämän verran. Jogurtti kera rusinoiden, hunajan ja granolan oli minulle liian makea.
Vähän hiuskuulumisia. (Mun hiukset tuntuu välillä ihan omalta "sidekickiltä" blogissa :D, nekin ovat niin puheliaat ja niillä tuntuu olevan paljon asiaa ja erikoinen persoona...)
Viimeisimmät:
-> Elokuun lopussa hiuksistani poistettiin violetti väri ja tilalle laitettiin pastellipinkki.
-> Seuraus: hiusten omistaja tykästyi muutokseen kovasti, hiusten kunto taas sukelsi miinukselle pyyhkien mukanaan edelliskuukausien huolellisen hoidon tulokset.
- > Olen jatkanut Curly Girl -linjalla pyrkien palauttamaan hiusten kunnon ja saavutetut jäntevät kiharat
Curly Girlin noudattaminen vaatii olosuhteet, joissa on aikaa tehdä "kiharapesuja" niiden vaatimalla tavalla, eikä minulla viime kuukausina ole ollut joka viikko aikaa tähän aikaavievään rutiiniin. Silloin kun olen pystynyt tekemään CG-pesun kaikkien "taiteen sääntöjen" mukaan, hiukset ovat näyttäneet mukavan kiharaisilta.
Muutoin ne ovat näyttäneet tältä:
Hiukset lokakuun alussa Kreikassa.
VAHVISTUNUT OIVALLUS: Curly Girlin onnistumisessa on (ainakin omalla kohdallani) ratkaisevaa juuri oikeanlainen pesu- ja hoitotapa, eivät ehdottoman "oikeat" tuotteet.
Kreikan matkalla pesin hiukset Curly Girliin sopivilla tuotteilla, mutta en Curly Girl -tekniikalla. Tuloksena yllä olevassa kuvassa näkyvä tukka.
Curly Girl -tekniikasta voit lukea lisää täältä, mutta pähkinänkuoressa: kaikkein tärkeintä on puristella hoitoainetta hiuksiin runsaasti, pitkään ja huolellisesti, ja huuhtoa hoitoaine pois eeee-rit-täin hitaasti kämmenvedellä ja lisätä kosteuttavaa leave-in-hoitoainetta. Mielellään myös hyvää geeliä. JA KUIVATA HIUKSET PLOPPAAMALLA. Ehdottomasti.
Silloin tulos on tällainen:
Tältä hiukseni näyttivät eilen aamulla, kun pesin hiukset Curly Girlin mukaisesti.
Pesin hiukset L'Oreal Botanicalsin Rose & Geranium -tuotteilla, jotka eivät kaikilta osin täytä hardcore-Curly Girlin kriteerejä. Kiharahomman ydin ei ole ainesosien puritistisessa kyttäyksessä vaan tuotteiden oikeanlaisessa käytössä omaan hiustyyppiin sopien.
Palataanpa vielä hiusteni romahtaneeseen kuntoon.
Hiukseni ottivat värinpoistossa sen verran damagea, että kampaajanikin ehdotti suoraan, josko vaalennettaisiin mun tyvikasvu vasta parin kuukauden kuluttua - kun toissa viikolla menin kampaajalle aikeissa värjäyttää tyvikasvu piiloon.
Tyven käsittelyn sijaan otin hiuksiin kosteuttavan tehohoidon (Goldin vegaaninen Vitamin Miracle) ja sävynfreesauksen.
Nyt kun hiukseni ovat näin vaaleat, on kontrasti juurikasvuun näinkin "paha", mutta eipä auta kuin olla tyven kanssa. Ja, joo - - eipä tämä nyt lopulta mitään suurta mielen lujuutta vaadi :D Ainakin voi täsmällisesti seurata miten paljon hiukset kasvavat.
TUOTTEISTA
Sävyttävä shampoo, jolla minun oli tarkoitus alkaa ylläpitää hiusteni uutta pastellipinkkiä sävyä, on ollut maahantuojalta lopussa kaksi kuukautta ja sillä välin ostin hätäapuna Cutrinin pastellipinkin Aurora-hiusnaamion. Tulos ei ole lähelläkään Celeb Luxuryn shampoon intensiteettiä. Hiukseni ehtivätkin haalistua lähes valkoisiksi ennen kuin kävin kampaajalla värin freesauksessa.
Onneksi Celeb Luxuryn shampoota saatiin viime viikolla viimein Suomeen, ja nyt sävy onkin pysynyt helposti hyvänä. Tämä shampoo on aika miracle worker; hiusten sävyn ylläpitoon riittää 10 kertaa pienempi määrä kuin mitä sävyttävää hoitoainetta tarvitsisi. My choice, definitely! Shampoo on jopa niin intensiivisesti sävyttävää, että stä tarvitsee käyttää vain joka toinen pesukerta.
Mistä puheen ollen (siis pesusta): hiustenpesuvälini on venynyt jo melkein viikkoon. Ihan uskomatonta. Hiuspohjani ei vain enää tunnu rasvoittuvan. En tiedä onko kiittäminen sulfaatittomia shampoita, kehon yksilöllisiä hormonaalisia muutoksia, kuun asentoa vai kaikkia, mutta hiuspohjani on kokenut totaalimuutoksen. Freesailen kiharoita pesujen välillä kosteuttavilla suihkeilla, mutta shampoopesua kaipaan enää harvoin.
Ja silloin kun pesen shampoolla, pesen melkein aina Yves Rocherilla. Vaahtoamaton Low Poo on ihan ykkönen, sitä ei tarvinne enää jankuttaa, mutta myös sulfaatiton, vaahtoava Reparation-shampoo on älyttömän hyvä. <3
Geelin suhteen Ekopharman Mintulla on yhtä vankkumaton asema kuin Rocherin Low Poo'lla shampoiden puolella.
Sain vihdoin käsiini myös L'Orealin Curly Girl -suosikkia, alkoholitonta Mineral & Control -geeliä - sitä löytyi Maarianhaminan kävelykadun kempparista. Geeli teki oikein napakat, kivat kiharat - mutta jätti hiukset lähmäisiksi. Sitä Ekopharman Minttu-geeli ei tee.
Tulipahan kokeiltua monikansallinen kilpailijakin. Kelpaa hätäapuna paremman puutteessa.
Lopuksi: hiusten harjaamisesta. Tämä on myös jännä muutos, jota en olisi koskaan odottanut kokevani. Olen rrrrakastanut hiusten perusteellista harjaamista, kuulun siihen ikivanhaan "sata vetoa päivässä tekee hiuksille hyvää" -koulukuntaan. Minun ei ole tarvinnut harjata hiuksia takkujen vuoksi, sillä niitä hiuksiini tulee vain harvoin. Olen harjannut koska se tuntuu niin ihanalta.
Nyt en enää harjaa.
Kampaan hiukset kevyesti ja pintapuolisesti ehkä joka toinen päivä. Siinä se.
Hiusharjalle on käynyt kuin pastalle - hädin tuskin muistan entistä tottumusta ja intohimoa.
Olen sellainen luonne, joka herkästi jumahtaa uskollisesti noudattamaan hyväksi havaittua asiaa.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio.
Kreikassa käyminen.
Vaikka se osittain vaatisi vähän epämukavuusalueen ulkopuolelle menoa ja aikaavievän asian änkeämistä hetkiin jolloin olisi nk. "parempaakin tekemistä.
Kuten:
Puntin nostaminen.
Lenkkeily.
Ja
Curly Girl -metodi.
Lähdin kokeilemaan "kiharametodia" silkasta yllytyksestä ja uteliaisuudesta viime keväänä. Ja vielä edelleen tuntuu, että tämä on nyt se juttu jolla jatkan. Ilman muuta.
Ainiin! :) Jos joku muukin teistä jaksaa jauhaa kiharoista tai ylipäänsä tavasta kohentaa hiusten kuntoa merkittävästi, olen marraskuussa Tampereen ja Helsingin Kampin Ruohonjuuressa antamassa aiheesta vinkkejä. Ehkä törmätään siellä? Laitan asiasta vielä myöhemmin muistutuksen. :)
Olen varaamaisillani matkan Kiotoon vain kiitos Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Olen aivan tautisen ihastunut Kankimäen kirjoihin. Sain syntymäpäivälahjaksi Naiset joita ajattelen öisin ja sen ahmittuani latasin Bookbeattiin saman tien Kankimäen esikoisromaanin, joka nyt on siivittämässä minua ensimmäiselle matkalleni Japaniin.
En tiedä kumpiko on ihanampaa; se, että olen taas monen vuoden jälkeen hurmioitunut kirjoista, vai se, että olen yhtäkkiä saanut syyn innostua Japanista. Ja erityisesti Kiotosta.
Tunnustus: Tokio ahdistaa minua jo ajatuksena. Melkein pelottaa. En tiedä Tokiosta muuta kuin mitä populaarikulttuuri ja elokuvat ovat kertoneet, mutta pelkään että hengästyisin ihan lukkoon siellä.
Mutta Kioto. Mia Kankimäki saa Kioton kuulostamaan paikalta, johon todellakin haluan.
"Ajattelen Pariisin syndroomaa, johon japanilaisnaiset sairastuvat Euroopassa, ja luulen nyt tietäväni oman kehoni todistuksella, mikä Kioton-syndrooma on. Se on se, kun tuntuu, että on pakahtua tähän kauneuden määrään. Tätä kauneutta ei voi ilmaista sanoin, sitä ei voi vangita valokuviin, sitä ei voi lakata katsomasta ja samalla tuntuu, ettei sitä pysty katsomaan enää hetkeäkään."
Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin kertoo 900-luvulla eläneestä Sei Shōnagonista, japanilaisesta hovinaisesta ja Tyynynaluskirja-teoksen kirjoittajasta, jota Kankimäki lähtee tutkimaan Kiotoon. Samalla kirja kertoo myös kirjailijasta itsestään.
Kankimäen tavoin en voi välttyä pitämästä Shōnagonia valtavan kiehtovana.
Tyynynaluskirja on "päiväkirjamainen kokoelma listoja, juoruja, runoja, esteettisiä arvostelmia ja sekalaisia huomioita ihmissuhteista ja luonnosta." Kuulostaa hyvinkin tutulta. Listat, sekalaiset havainnot, arvostelut, pohdinnat estetiikasta... Ennenkuin ehdin muodostaa päässäni assosiaation loppuun, Kankimäki kirjoittaa, että Shōnagonin edustama kirjallisuudenlaji (zuihitsu) tuntuu modernissa henkilökohtaisuudessaan jopa "jonkinlaiselta blogin esiäidiltä".
Kirjassa Kankimäki siteeraa monia Shōnagonin listoja.
Miellyttäviä asioita
Kiusallisia asioita
Inhottavia asioita
Harvinaisia asioita
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Tällaisia listoja minullakin on. <3
Kuuntelin tänään kuntosalilla äänikirjasta luvun 11. Piti painaa pausea, kun kuulin kuvauksen jollekin, jota en ole koskaan kuullut kuvailtavan, mutta jota tunnen kaiken aikaa.
Mono no aware.
Kaihoisa tunne, joka syntyy kauniiden asioiden katoavaisuudesta ja hetkellisyydestä.
Mia Kankimäki on huhtikuisessa Kiotossa kirsikankukkien aikaan ja joutuu mono no awaren valtaan.
"Käsitteelle ei ole kunnollista englanninkielistä saati suomenkielistä käännöstä, vaan sen kuvailemiseen tarvitaan pitkä jono sanoja, jotka kiertävät täsmällistä ydintä sitä koskaan tavoittamatta.
Yksinkertaistettuna mono no aware tarkoittaa maailman kauneuden ja sen katoavuuden aiheuttamaa liikuttavuuden tunnetta, asioiden määrittelemätöntä mutta pakahduttavaa surullisuutta."
Pystyn niin samaistumaan tähän. Tunnen usein kauniiden asioiden synnyttämää onnea, jota kuitenkin sävyttää tietty haikeus. Vaikka erityisen kauniiden asioiden taika on juuri niiden hetkellisyydessä, sitä kuitenkin jotenkin haluaisi niiden jatkuvan, haluaisi tarrata lujasti, ei päästää menemään.
Ehkä tämänkin vuoksi rakastan niin paljon palata vanhoihin paikkoihin ja maisemiin. Ikäänkuin "jatkan" muinoin kokemaani kauneuden, ilon ja onnen tunnetta.
Kankimäki on Kiotossa lähellä vetää mono no aware -överit ja ymmärrän häntä. Luulen olleeni lähellä vastaavaa kauneuden kokemusta Sveitsin Alpeilla.
Kankimäki kirjoittaa:
"Iltaisin on niin humaltunut näkemästään ettei pysty nukkumaan. Se on kuin huumetta, jota haluaa imeä sisäänsä, vaikka oikeastaan on jo saanut yliannostuksen. Jos tätä kestäisi yhdenkään minuutin viikkoa kauemmin, olisi hautauduttava peiton alle pimeään, nukuttava hikisenä ja tärisevänä ylimääräinen kauneus elimistöstä pois.
Ja koska juuri melkein ei enää jaksaisi, on silti jaksettava. Se - kirsikankukat, elämä - on aivan pian ohi. Ja sitä ennen siitä on otettava kaikki irti."
En tiedä haluanko minäkin juuri tämän vuoksi matkustaa, nähdä ja oppia niin paljon.
Ehkä.
Katsotaan olenko ensi keväänä Japanissa kokemassa kauneutta kirsikankukkien aikaan - tai ehkä luumunkukkien - yhtä kaunista, kuulema, mutta vähemmän turisteja. :)
Tänään jatkoa murustelulle arvonnan merkeissä!
Saan arpoa teille suosikkituotteeni Murumuru-sarjasta. Ne ovat:
C-VITAMIINISEERUMI
Tehokas ja koostumukseltaan supermiellyttävä, liukkaasti levittyvä ja hedelmäisen tuoksuinen seerumi joka kosteuttaa ja kirkastaa ihoa ja ehkäisee sekä häivyttää ikääntymisen merkkejä.
SILMÄNYMPÄRYSVOIDE
Napakka, ihanan sileän tuntuinen ja riittävän ravitseva silmänympärysvoide joka kosteuttaa ja hoitaa ihoa murumuru-voilla, hyaluronihapolla, ruiskukan uutteella, betaiinilla ja c- ja e-vitamiineilla.
Lisäpiste purkin pastelliliilasta sävystä 💜
HOITOVOIDE
Ohut ja helposti levittyvä mutta yllättävän ravitseva vartalovoide joka hoitaa pehmeiksi niin kuivat sääret kuin kädetkin. Sopii erityisesti kuivalle iholle.
*
Osallistut arvontaan kertomalla, onko Murumuru sinulle ennestään tuttu ja käytätkö kotimaista luonnonkosmetiikkaa.
Osallistuneiden kesken arvotaan tuotepaketti, jossa ylläolevat tuotteet, plus yksi vapaavalintainen Murumuru-tuote! Tutustu koko Murumuru-valikoimaan täällä: murumuru.fi
Arvonta suoritettu. Voitto osui nimimerkille Oona. Paljon onnea :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
ARVONNAN SÄÄNNÖT:
Se on täällä tänään! :)
Viimeisin luuppini alle päässyt luonnonkosmetiikkasarja on kotimainen Murumuru, Ekopharman edullisempi "pikkusisko".
Murumuru on Ekopharman valmistajan Naviterin kuluttajasarja, siinä missä Ekopharma on hoitolasarja. Kummatkin ovat sertifioitua, lähituotantona Helsingissä valmistettua luonnonkosmetiikkaa.
Nämä ovat pastellisuudessaan - ja tuoksuissaan - todella poneja..! 🦄
Murumurun tuotteet perustuvat hoitavaan, pehmentävään ja rauhoittavaan murumuru-puun voihin. Se on sheavoin kaltainen, huoneenlämmössä lähes kiinteä kasvirasva joka kosteuttaa ihoa tehokkaasti ehkäisten kosteuden haihtumista.
Murumurun lisäksi tuotteissa on paljon suomalaisia kasviuutteita ja -öljyjä. Sarja on kokonaan vegaaninen ja tuotteilla on Leaping Bunny -tunnus.
Sarjaan kuuluu sekä ihon- että hiustenhoitotuotteita.
Murumurussa tunnusomaista on ulkonäköön mätsäävä my-little-ponymaisen makea tuoksu. Sarja sopii siis kuluttajille, jotka pitävät tuoksuvasta kosmetiikasta.
MISTÄ PIDÄN MURUMURUSSA?
Minua miellyttää kotimaisuuden lisäksi sarjan selkeä, pelkistetty lähestymistapa ihonhoitoon ja yksinkertaiset reseptit (ei monia ainesosia per tuote). Lyhyet incit vähentävät myös herkkyysreaktioiden mahdollisuutta.
Koko Murumuru-käyttöelämys on pastellisen suloinen ja sopivalla tavalla leikkimielinen, vastakohtana kliiniselle cosmeceuticals -suuntaukselle ja hypertieteellisen näköisille, hienon kuuloisia kirjainyhdisteitä ja aktiiviaineita viliseville sarjoille. On virkistävää, kun tuotteissa on selkeät, suomenkieliset nimet - ei viidelle riville venyviä englanninkielisiä rimssuja - kuten joissain kotimaisissa sarjoissa.
Kenelle sarja on? Se sopii koko perheelle ja ekologisuutta arvostavalle kuluttajalle ihon ja hiusten perushoitoon. :)
Murumuru sopii myös erinomaisesti nuoren henkilön ensimmäiseksi kosmetiikkasarjaksi.
Jutun hintatiedot olen poiminut House Of Organicilta.
PUHDISTUSTUOTTEET
Murumurun valikoima täydentyi juuri puhdistusmaidolla. (Se on niin uusi etten tiedä sille hintaa, tuote lanseerattiin viime viikonloppuna I Love Me -messuilla.) Kevyt maitomainen koostumus tuntuu iholla miellyttävältä ja huuhtoutuu helposti jättämättä rasvaista pintaa, vieden mennessään meikit ja lian. Sopii erityisen hyvin kuivalle ja herkälle iholle. Maidon pehmeä tuoksu on sarjan miedoimpia. Soveltuu myös silmämeikin poistoon.
Karkin tuoksuinen puhdistusvaahto (14,90€ / 100 ml) sopii parhaiten normaalille ja sekaiholle - tai muuten vain meille vaahtofiilistelijöille :)Todella hellävaraisesti puhdistava vaahto sisältää myös kosteuttavia ainesosia kuten sodium pca:ta ja glyserolia. Sanoisin, etteivät tämän puhdistustehot riitä poistamaan vahvaa meikkiä yksinään, vaan tällöin voi tehdä kaksoispuhdistuksen käyttämällä ensin sarjan puhdistusmaitoa.
Kasvovesi (14,90€ / 100 ml) on tuotteista ehkä makeimman tuoksuinen. Se kosteuttaa ja tasapainottaa ihon pH:n. Koostumus on täysin vesimäinen.
Kasvoveden yhdeksän ainesosan koostumuksessa on kosteuttavaa glyserolia, sodium pca:ta, inuliinia ja oligosakkarideja (kaksi viimeistä ovat myös prebioottisia), virkistävää inkiväärinjuurta, säilöntäaineita ja tuoksuaineita.
Silmänympärysvoide (17,90€ / 15 ml) on sarjan kahdesta kasvoille tarkoitetusta voiteesta ns. hienostuneemmin formuloitu ja sisältää monipuolisemman ainesosacocktailin kuin Kasvovoide.
Silmänympärysvoiteessa on murumurun, glyserolin ja sodium pca:n muodostaman, sarjan vakkariainesosa-trion lisäksi hyaluronihappoa, ruiskukan uutetta, betaiinia, askorbiinihappoa (c-vitamiinia) sekä e-vitamiinia.
Miellyttävä, sileä ja semitäyteläinen koostumus levittyy iholle hyvin ja "napakasti" (en tykkää vetisistä sy-voiteista jotka eivät "asetu" kohdistetusti silmänympärysalueelle vaan leviävät ympäri naamaa).
Tuoksu on kukkaisen makea.
Sarjan tähtituote on ehdottomasti C-VITAMIINI-SEERUMI. ❤️ (24,80€ / 30 ml.)
Seerumin koostumuksessa on todella miellyttävä ihofiilis ja tuoksu on hedelmäisen raikas, makea mutta raikkaampi kuin muut sarjan tuoksut. Tykkään tästä tosi paljon!
Murumurun seerumissa on kahta c-vitamiinin muotoa; puhdasta askorbyylihappoa sekä magnesium- askorbyylifosfaattia (MAP). Kummatkin kuuluvat tutkituimpiin ja kosmetiikassa tehokkaimpiin c-vitamiinimuotoihin (puhdas askorbyylihappo on totta kai se tehokkain). Lisäksi pullossa on kaurauutetta, hyaluronihappoa sekä prebioottinen duo inuliini & alfaglukaanioligosakkaridi. Seerumi on vesipohjainen.
IHANA!!! Kuten monesti todettua: c-vitamiinista hyötyy jokaisen iho. Ihan nuorelle en tosin vielä c-vitamiiniseerumeita suosittelisi, mutta heti kun iholla alkaa näkyä iän - ja auringossa vietetyn ajan - merkkejä, on c-vitamiinituote paikallaan :)
Vesipohjaisena Murumurun c-vitamiinseerumi hapettuu suhteellisen nopeasti, ja se kannattaa käyttää 6 kuukauden sisällä avaamisesta jolloin teho on parhain.
Olen tekemässä blogiin lähiaikoina c-vitamiiniseerumivertailua, pysykää kuulolla :) Sen voin sanoa että Murumuru sijoittuu siinä hienosti!
Kasvovoide (18,90€ / 30 ml) on kevyt ja vaniljan tuoksuinen. Koostumus on kevyesti "vanukasmainen". Murumuru-voin ohella voiteessa ihoa hoitavat glyseroli, chiansiemenöljy ja sodium pca.
Vaikka voidetta kutsutaan tuotetiedoissa ravitsevaksi ja se myös tuntuu voidemaisen täyteläiseltä, on voide mielestäni kosteusteholtaan aika kevyt. Kuivaihoisena sekoittaisin siihen sarjan kasvoöljyä :)
Kaiken kaikkiaan Kasvovoiteen kosteusteho perustuu enemmän okklusiivisiin ja emollienttiainesosiin (murumuruvoi, chia-öljy) kuin humektantteihin (glyseroli, sodium pca), minkä vuoksi sen alle kannattaa kerrostaa kosteutta humektanttirikkailla tuotteilla kuten kasvovedellä ja/tai seerumilla :)
BB-voide (16,95€ / 30 ml) tuo tulokseltaan mieleeni Dr. Hauschkan sävyttävän päivävoiteen. Se ei peitä vaan tuo kevyen, terveen (päivettyneen) sävyn kasvoille. Ei sovi kovin vaaleaihoiselle.
Käytin aikoinaan Dr. Hauschan sävyttävää päivävoidetta tuomaan silloin-vielä kalpealle iholleni tervettä väriä. Tämän tyyppinen tuote sopii hyvin siihen tarkoitukseen :)
Murumurun voiteessa plussaa on SPF 15 -suojakerroin. Kinuskivanukkaan tuoksuinen voide levittyy superliukkaasti ja niin notkeasti, ettei tästä ikinä arvaisi suojakerrointa. Hienosti formuloitu! Esimerkiksi Mádaran City CC SPF 15 -voiteeseen verrattuna Murumurun voide on paljon ohuempaa.
BB-voiteen sävy on lämmin, jopa kellertävä (ei kuitenkaan livenä niin kellertävä kuin kuvassa).
Levitettynä sävy jää hyvin läpikuultavaksi.
Sitten ihanan "tyydyttävä" ihonhoitokokemus...!
Annoin Murumurun sinkkivoiteen (15,50€ / 50 ml) testiin ystävälleni, jolla on atooppinen iho.
Sinkkivoide on tehokas apu ärtyneelle ja punoittavalle iholle, myös tulehtuneelle iholle. Sitä voi käyttää hoitamaan esimerkiksi punoittavia finnialueita tai auringonpolttamaa. Se suojaa, rauhoittaa, laskee punoitusta ja tulehdusta.
Katsokaa mitä se teki ystäväni käsille:
Ennen - jälkeen
Parin viikon käytön jälkeen haavainen, punoittava iho on kuin uusi...! Wow! Ystäväni kertoi laittaneensa voidetta käsiin aina yöksi ja välillä pitkin päivääkin.
Murumurun sinkkivoiteessa on sinkin lisäksi hoitavina ainesosina (tietysti) murumuru-voita sekä glyserolia ja e-vitamiinia.
Lopuksi vielä koko vartalolle tarkoitettu hoitovoide (15,90€ / 100 ml). Viinirypäleen siemenöljyä, betaiinia ja e-vitamiinia sisältävä koostumus on niin ravitsevaa, että sopii minulle myös rutikuivien käsieni yöhoitoon. Tuoksu on makean karkkimainen.
Voide ei ole "paksua jankkia" vaan levittyy hyvinkin notkeasti, mutta koostumus on rasvavoittoinen ja kuivaakin ihoa tehokkaasti kosteuttava. Oletettavasti ravitsevuuden takana on korkea pitoisuus murumuru-voita, viinirypäleensiemenöljyhän taas on kevyen tuntuinen öljy :)
Arvontaakin taas pukkaa, mutta sen laitan ulos erikseen huomenna :)
Murumurua saa mm. Ruohonjuurista, valikoiduista Yliopiston Apteekeista ja Life-myymälöistä sekä monista verkkokaupoista kuten House Of Organic, Biodelly ja Hyvinvoinnin Tavaratalo.
* Mainoslinkki:
Parhaat Murumuru-hinnat verkossa näyttävät olevan * House Of Organicilla, laajin valikoima taas * Hyvinvoinnin Tavaratalossa, jossa on myös BB-voidetta. Esimerkiksi * C-vitamiini-seerumi on Housella 24,80€, toisilla jälleenmyyjillä jopa 28,90€.
Lue myös:
Järjestin Suomi-Kreikka-yhdistyksen illanistujaisissa yllätysohjelmanumeron; fetajuustojen sokkomaistajaiset. Jep, olen varsin viehättynyt sokkotesteihin ^_^
Kreikan ystävät jos ketkä varmasti osaavat arvioida eri feta-juustojen makua ja laatua.
Ujutin testiin myös pari "feikkifetaa" eli ns. salaattijuustoa, mutta en kertonut siitä osallistujille. :) Halusin nähdä, erottaisivatko maistajat epäaidon fetan aitojen joukosta.
Itse suosin muutaman merkin "feikkifetaa", ja toinen niistä oli mukana testissä. Hauskaa kyllä, sokkona maistellessa tämä suosikkini ei maistunutkaan kovin kummoiselta :)
Olisin halunnut testiin mukaan myös K-Menun salaattijuuston joka myös on minusta ihan maukasta, mutta lähikaupassani ei tällä kertaa ollut sitä.
Mukana kisasivat nämä juustot.
Lidlistä edustaa poikkeuksellisesti kaksi juustoa; Milbonan aito feta sekä Milbonan Greek Style Salad Cheese.
Olympus on testin juustoista ainoa merkki joka valmistaa itse juustonsa, se on pitkän linjan kreikkalainen meijeri. Muut merkit ostavat juuston alihankintana ja brändäävät sen itse.
Aito feta on aina Kreikasta, valmistettu lampaan tai lampaan sekä vuodenmaidosta ja PDO (Protected Designation of Origin) -sertifioitua. Feikit on usein valmistettu lehmänmaidosta.
Milbona, Rainbow, Xtra ja Olympus - mikä juusto voitti? Erottuivatko "huijarit" joukosta?
Viidestä juustosta kaksi oli epäaitoa, Xtran ja Lidlin salaattijuustot. Näistä Lidlin epäaitoutta ei keksinyt kukaan, kun taas Xtra paljastui maistajien suussa heti "väärennökseksi" ja valittiin yksimielisesti huonoimmaksi juustoksi koko joukosta.
Voittaja oli... RAINBOW'N LUOMU-FETA.
Katsotaan mitä Kreikan ystävät sanoivat!
1 OLYMPUS FETA
Lampaan- ja vuohenmaito. Rasvaa 23%, suolaa 2,2%
"Pehmeä, voimakas ja raikas jälkimaku".
"Mieto, vähän mauton".
"Paras".
"Paras, pehmeä."
"Sopivan hyvä."
"Toiseksi paras."
"Toiseksi paras."
"Sopivan suolainen."
Sanni: "pehmeä, väriltään valkoisin, mieto, neutraali."
2 MILBONA SALAD CHEESE
(Lehmän)maito. Rasvaa 20,5%, suolaa 2,2%
"Parempi kuin eka, makea".
"Tasainen."
"Tavallinen."
"Huonoin."
"Kermaisempi kuin ensimmäinen."
"Kova."
"Paras."
"Suolainen, pehmeämpi kuin ensimmäinen."
Sanni: "Maultaan aika samanlainen kuin edellinen, eli vähän tylsän ja arkisen makuinen. Koostumus tosi pehmeä. Väri kellertävä." (Tämä on oma suosikkini feikki-fetoista, ostan tätä tosi usein. Pehmeä koostumus sopii erityisen hyvin pannulla paistettaviin ruokiin.)
3 XTRA SALAATTIJUUSTO
Lehmänmaito. Rasvaa 21%, suolaa 2,9%
"Kovahko, ei voimakas, vähän karvas."
"Vähän kumimainen".
"Mieto, mauton".
"Saisi olla vähemmän suolaa."
"Kova."
"Suolainen, kumimainen."
"Kumimainen, tämä ei ole fetaa?"
Sanni: "Kumimainen, kova, aika tympeän makuinen. Koostumus tuntuu inhalta, tästä huomaa heti ettei ole aitoa fetaa. Huonoin."
4 MILBONA FETA
Lampaan- ja vuohenmaito. Rasvaa 23%, suolaa 2,2%
"Paras"
"Rakeinen, jälkimaku makea".
"Aika hyvä, makea".
"Pehmeä."
"Aito, enemmän makua."
"Suolaa ja muuta makua.
"Kitkerähkö".
Sanni: "Pehmeä, arkisen ja neutraalin makuinen."
5 RAINBOW LUOMU FETA
Lampaan- ja vuohenmaito. Rasvaa 23%, suolaa 2,8%
"Pehmeä, jälkimaku suolaisen makea".
"Paras, maukas."
"Murea."
"Hyvä, paras!"
"Paras."
"Hyvä, makea aromi."
Sanni: "Paras, pehmeä ja kaikkein murenevin koostumus, aromaattinen. Väri valkoinen."
Voittajajuusto salaatissa :)
Rainbow'n luomufeta on todellakin hyvää ja aromikasta ja aika lailla täydellisesti murenevaa.
Tämän illan jälkeen Rainbow sai ainakin Tampereelta uuden joukon feta-asiakkaita ^_^
YHTEENVETO:
Lue myös:
