Olen tässä viime aikoina mietiskellyt paljon kosmetiikkafriikin taivaltani. Olen ihan tarkoituksella etsinyt keinoja purkaa kevään aikana valtavaksi paisunutta kosmetiikkaähkyä ja tehnyt mielessäni retkiä kosmetiikkajuurilleni. On ollut ihanaa rentoutua noissa muistoissa.
Ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa tänne koko kosmeettinen "historiani" 10-vuotiaasta shampootytöstä 3-kymppiseksi kosmetiikkabloggaajaksi. Juttu on pitkä, mutta ehkä jaksatte lukea..? Näiden muistelu käy ihan terapiasta. ^_^
Kuvituksena kuvia vuosien varrelta ja otoksia kaapeissani asustavasta, krhm, "vintage"-kosmetiikasta. (Olen säilyttänyt joitain tuotteita niiden "museoarvon" vuoksi... :p)
Ensimmäinen voimakas muistoni kosmetiikasta on XZ:n leväshampoo, joka oli ensimmäinen oma shampooni. Olisinkohan ollut joku 10-11-vanha ja valtavan ylpeä siitä, että sain oman shampoon. Jo silloin kiinnitin huomiota ominaisuuksiin kuten tuoksuun ja pullon ulkonäköön. En tiedä johtuiko sitten juuri tästä shampoo-lahjasta, mutta hiustenhoitotuotteista muodostui ensimmäinen syvä innostuksen kohteeni kosmetiikassa.
Ensimmäiset huulipunani vuodelta 1992
12- tai 13-vuotiaana otin ensimmäisen permanentin, ja sen Parhaan Mahdollisen shampoon ja hoitoaineen löytämisestä muodostui erittäin tärkeä harrastus. Kampaamotuotteisiin ei minulla ollut varaa, mutta päivittäiskaupan putelimeri riitti loistavasti täyttämään intoiluni. Harkitsin aina pitkään uuden shampoo-hoitis-parin ostamista, ja tein päätöksen useimmiten putelien ulkonäön ja pakkaustekstien lupausten perusteella. Muistan kuinka pettynyt olin aina jos/kun tuote ei tehnytkään hiuksista silkkiä.
Yksi erityisen suuri pettymys on jäänyt mieleeni; Freeman Botanicals -sarjan Kiwi-shampoo ja Kirsikka-hoitoaine. Lähes 500 millin putelit kestivät käytössäni ikuisuuden, eikä edes tainnuttavan ihana tuoksu auttanut surkeaa pesu- ja hoitotulosta. Luonteelleni tyypillisesti käytin kuitenkin väkisin pullot loppuun. Muistan kuinka hämmentynyt olin siitä, että "miten näin kauniit pullot voivat kätkeä sisäänsä näin huonoa tavaraa"...? Siitä oli vielä pitkä matka markkinointimielikuvien ja totuuden välisen epäsuhdan oivaltamiseen... ;)
Puuterimuodossa oleva huulipuna jonka voitin jonkun lehden arvonnassa joskus yläasteella. Ei käytetty kertaakaan
13-vuotiaana 7-luokalle mennessä aloin myös käyttää meikkejä. Perusmeikkiini kuului peitepuikkoa silmien alle, paksu kerros kivipuuteria meikkipohjana, sähkönsinistä maskaraa, sinistä kajalia ja liilaa huulipunaa. 13-vuotiaana sain tehdä ensimmäisen oman tilauksen Yves Rocherille. Siitä lähtien en enää jakanut edes suihkugeelejä tai vartalovoidetta muun perheen kanssa - minulla piti olla kaikki omaa. :)
Luomivärit ja kiinnostus kynsilakkoihin tulivat mukaan. Eräänä iltana ystäväni Sarin luona keksin yhtäkkiä, että haluan alkaa kasvattaa kynsiä. :) Sari teki minulle manikyyrin, ja seuraavana päivänä tilasin Yves Rocherilta koko Soin Beaute des Ongles -sarjan kynsille! (Mistäkö muistan jopa sarjan nimen...? Minulla on edelleen tallessa yksi tilauksen tuotteista - kynsikylpy...!)
Yves Rocherin kynsikylpymaito vuodelta 1993, taustalla Rocherin kylpyvaahto niinikään vuodelta 1993.
Aloin hoitaa kynsiäni tunnollisesti kynsinauhavoiteella ja kynsikylvyillä ja kas, nehän eivät enää lohkeilleet ja alkoivat saavuttaa pituutta. Kynsien "kulta-aika" sijoittui kuitenkin vasta lukioon, jossa niiden pituus oli jotain aivan järjetöntä ansaiten minulle "Se Kynsityttö" -lempinimen.
Ensimmäiset luomivärini olivat pinkkiä ja violettia (Lumenen paletti edelleen tallessa! :)) ja siitä siirryin 80-luvun vaikutteiden pikkuhiljaa hiipuessa beigeen, luunvalkoiseen ja ruskeaan. Kulmakarvoja aloin meikata kun kampaajani kerran hiustenvärjäyksen yhteydessä ehdotti kulmien värjäystä. Muistan aina sen suuren oivalluksen hetken, kun katsoin värjäyksen jälkeen peiliin ja tajusin, miten paljon kulmakarvat vaikuttavat ulkonäköön. Ei ollut enää paluuta "kulmakarvattomuuteen"! ^_^
Yläasteen aikaisista kirjevihoista on selvinnyt, että haaveilin tuohon aikaan Cliniquen ihonhoitotuotteista. Tuohon aikaan selektiivinen kosmetiikka perusteinin ihonhoidossa oli kuitenkin suunnilleen yhtä yleistä kuin Aqualan L Paris Hiltonin kylppärissä.
Aloin vihdoin ostaa kampaamotuotteita ja Helsingin Museokadun Hairstore-liikkeestä tuli minulle ja muutamille ystävilleni "pyhiinvaelluskohde". Käsittääkseni Hairstore-konsepti sai alkunsa juuri tuosta liikkeestä. Olin seitsemännessä taivaassa kun pystyin Hairstoresta ostamaan esimerkiksi neljä L'oreal Osmose-tuotetta kolmella kympillä (siis markkaa :)) tai kolme Kerastasea neljällä kympillä.
Muistan miten uskomattoman hienolta tuntui pestä hiukset kampaamotuotteilla..! Ei puhettakaan että muut perheenjäsenet olisivat saaneet koskea puteleihini - säilytin niitä visusti turvassa omassa huoneessani ja vein ne kylppäriin vain suihkun ajaksi. Voi *lol*...
Latvaseerumi vuodelta 1995. Tuohon aikaan laki ei vielä vaatinut tarkkaa ainesosalistaa ja pakkausteksti kertoo seerumin koostuvan "silikonimakromolekyyleistä". :)
16-vuotiaana ostin ensimmäiset selektiiviset meikkituotteeni; Lancômen puuterin ja ripsivärin (Definicils, edelleen markkinoilla! :)). Olin heti huomaavinani eron puuterin laadussa, muistan kuinka ihailin kiillottomana pysyvää ihoani lukion vessan peilissä. Käytin edelleen meikkipohjana pelkkää puuteria 90-luvun puuteroidun trendin mukaisesti.
Rakkaat TBS:n tuoksuöljyni 90-luvun alkupuoliskolta; Woody Sandalwood (edelleen paras puutuoksu minkä tiedän..!) ja ällömakea Dewberry.
16-vuotiaana aloin myös toden teolla kiinnostumaan hajuvesistä. Ensimmäiset "kunnon" hajuveteni ostin Lontoosta syksyllä 1995; Calvin Kleinin CK Onen ja Rochasin mausteisen makean Tocaden (joka myös on minulla edelleen..!).
Vaihdoin puuterin meikkipuuteriin. Suosikikseni muodostui Lumenen meikkipuuteri, jota käytinkin pitkään aina siihen saakka kunnes löysin mineraalipohjan.
Kosmetiikkaharrastukseni pysyi tässä vaiheessa vuosia staattisena, eikä siihen juuri ilmestynyt mitään uusia elementtejä. Olinhan "aikuinen" ja tyylini ja lempimerkkini löytänyt. Rakastin kosmetiikkaa, mutta sen käyttö pysyi vielä "normaalin" rajoissa. Kaikki tuotteeni mahtuivat muutamalle kylppärin hyllylle ja meikit pieneen meikkipussiin. "Jemmaan ostaminen" ei kuulunut tapoihini ja ostin uuden tuotteen vasta kun edellinen oli lopussa. Ainoastaan kynsilakkoja minulla oli useita, ja pidin n. 12 lakan kokoelmaani jopa suurena...! :)
Suosikkimerkkejäni olivat Yves Rocher, Lumene, Bonacure, Elvital (ainoastaan hoitoaineet), Aqualan L, Revlon ja The Body Shop. TBS tosin oli minun näkökulmastani luksuksen rajoilla, ja ostin merkin kalliina pitämiäni tuotteita vain harkitusti.
Hiustuoteperhe anno 2006
Tapahtui monta asiaa. Koin epäonnistuneen permanentin seurauksena hirveän hiuskriisin, ja tajusin etteivät Bonacuret ja Elvitalit pelastaneet kuontaloani. Löysin tieni netin keskustelupalstoille (tätä ennen en ollut käyttänyt nettiä ollenkaan kauneusinnostukseni tiedonlähteenä), ja uusi maailma avautui eteeni. Innostuin hetkessä kosmetiikan raaka-aineista ja ainesosien merkityksestä ihon/hiustenhoidon tulokseen.
Samoihin aikoihin, ihan kiitos netin, löysin myös VÄRIT. Kaikki lähti mineraalimeikeistä, joiden edulliset sample-koot mahdollistivat meikkikokeilut kaikissa mahdollisissa herkullisissa sävyissä. Tätä ennen ei olisi ollut puhettakaan, että olisin ostanut kerralla joku 10 luomivärisävyä!
Minusta tuli kosmetiikkahamsteri. Aloin ostaa netin arvosteluiden ja hehkutusten perusteella hulluna hiustuotteita ja pian huomasin "tarvitsevani" ehdottomasti myös Diorin ja MACin meikkejä. Koin ns. Totaalisen Hurahtamisen. :) Kaapit ja meikkipussit täyttyivät ja pian kosmetiikkaa piti alkaa varastoida vaatehuoneeseen ja meikeille oli ostettava oma pakki.
Aiemmin töissä huomiota olivat herättäneet vain kynteni, nyt työkaverit ja asiakkaat alkoivat kommentoida sateenkaaria luomillani. :) Luomivärileikistä tuli joka-aamuinen suosikkihetkeni. Valitsin aina illalla keittiön pöydälle (jossa meikkasin) valmiiksi sävyt seuraavan päivän meikkiä varten. Suunnittelin meikkejä paperille ja kirjoitin ylös onnistuneiden meikkien "kaavoja" ja sävy-yhdistelmiä. Parin vuoden ajan pidin myös meikkipäiväkirjaa (!!), johon kirjoitin joka ikinen päivä mitä tuotteita olin silmämeikkiini käyttänyt. Freak-yyyyy.
Aloin jakaa töissä vinkkejä hyvistä tuotteista ja nettikaupoista, ja pian yhdelle jos toiselle alkoi saapua liilalla nauhalla solmittuja paketteja.... ^_^
Jouduin muuton takia alanvaihdoksen eteen, ja kosmetiikkaan liittyvä työ tuntui aikalailla ilmiselvältä seuraavalta askeleelta. Löysin kosmetiikkamyyjän koulutusohjelman ja pian olinkin jo tiellä kohti uutta työtä ja entistä kokonaisvaltaisempaa kosmetiikkaelämää.
Samana vuonna aloin myös kirjoittaa Karkkipäivää. :)
Luin Rita Stiensin kirjan "Totuus Kosmetiikasta" ja päätin vaihtaa kaikki ihonhoitotuotteeni luonnollisiin. Ensin kokeilun piti olla vain projektinomainen, mutta löytäessäni yhä vain parempia koostumuksia ja huomatessani eron ihollani, jäi luonnonkosmetiikka pysyväksi valinnaksi elämääni.
Vuoden loppuun mennessä kosmetiikka oli täyttänyt päiväni ja ajatukseni käytännössä 24/7.
Työllistyin heti koulusta valmistuttua ja olin onnellisempi kuin vuosikausiin. Lähdin päivittäin töihin kestohymy naamalla ja hyräilin hyllyjen välissä. Teki melkein mieli halata jokaista asiakasta, olin niin iloinen uudesta työstäni. Purkit ympärilläni olivat kuin uusi perheeni enkä saanut tarpeekseni niiden sisältöihin perehtymisestä. Kirjoitin päivittäin inci-analyyseja, vertailin työpaikkani eri tuotteita ja testasin kaikkea loppumattomalla innolla. Hyvä jos maltoin lähteä illalla kotiin...! :)
Työpaikan purkkiperheen alkaessa täyttää kosmetiikkatarvettani, alkoi ostomaniani hiipumaan. Ostin kosmetiikkaa edelleen peruspirkkoa runsaammin, mutta jätin nettikaupat lähes kokonaan ja kielsin itseltäni täysin hiustuotteiden oston jotta saisin jemmani joskus kulutettua loppuun.
Kosmetiikan syrjäytettyä lähestulkoon kaikki muut harrastukseni liikuntaa lukuunottamatta alkoivat ensimmäiset kosmetiikkaähkyn merkit nostaa päätään. Nautin edelleen työstäni, mutta kun meikeistä ja purkeista oli tullut ammatti, suhtautumiseni niihin alkoi muuttua. En enää meikannut joka aamu väreillä vaan valitsin yhä useammin nopean, vanhan beigeklassikon. Itse haalittujen tuotejemmojen ylpeä kuvailu ja listailu netin keskustelupalstoilla alkoi vaihtua ahdistukseen töiden ja blogin kautta sikiävästä purkkimerestä.
Ensimmäistä kertaa kosmetiikan kulutukseen alkoi liittyä negatiivisia tuntemuksia.
Ensimmäinen luomiväripalettini vuodelta 1992
Tajusin, että kosmetiikka oli vallanut aivan liian suuren osan elämääni. Päätin hidastaa bloggaustahtia lähes päivittäisistä postauksista kolmeen julkaisuun viikossa ja aloin aktiivisesti palauttaa vanhoja harrastuksia elämääni. Otin yhteyttä vanhoihin kirjeystäviini (joiden kanssa yhteydenpito oli viime vuodet ollut lähinnä Facebook-tasoa) ja aloin sinnikkäästi opettelemaan taas lukemaan kirjoja. Myös ruoanlaitosta oli tässä vaiheessa tullut rakas harrastus.
Kosmetiikkaostokset hiipuivat hiipumistaan koska en enää tarvinnut mitään.
Kosmetiikkaähky kasvoi musertaviin mittoihin. Kosmetiikkablogin kirjoittajana aloin jopa kokea syyllisyyttä tuntemuksistani kosmetiikkaa kohtaan.
Helpotti kun sai sanottua ääneen, että en minä aina jaksa kosmetiikkaa. Oikeasti. :) Jokin paine hellitti ja sen jälkeen on löytynyt taas aivan uutta inspiraatiota purkki"paholaisia" kohtaan. Ja nyt olen antanut itselleni "virallisesti" luvan saada ottaa etäisyyttä kosmetiikkaan kun siltä tuntuu. Arvostelujonossa odottavat purkit eivät enää saa tulla niskan päälle! ^_^
Aiheeseen liittyviä:
Minä ja hiukset - lyhyt historia
Hirmukynsien tarina, eli kuinka kasvatin pitkät kynnet
P.S. Olen keksinyt tällaisen hassun "juurille palauttavan" leikin, jota aion harrastaa tässä lähiaikoina. :) Menen erilaisiin kosmetiikkaliikkeisiin ja leikin, ettei minulla ole kotona yhtään kosmetiikkaa. Mitkä merkit kiinnostaisivat minua? Mitä tuotteita haluaisin ostaa? Tietenkään en oikeasti osta mitään, mutta kirjoitan ylös mitä tuotteita hankkisin jos minun pitäisi aloittaa "puhtaalta pöydältä". :)
35 comments on “A Trip Down Cosmetic Memory Lane”
Voi nostalgiaa... Mullakin oli tuo Yves Rocherin kynsikylpy ja rakastin myös merkin Monoi-öljyä ja parfyymeja. Muutenkin äidin kanssa oli aina kova kaupankäynti, että saako YR:ltä tilata ja jos saa, niin mitä :)
Hauska postaus :)
Ei ihme jos sinulle on tullut kosmetiikkaähky kun olet ollut noin kiinni siinä. Jokaiselle tulee omaan työhönsä (tai harrastukseensa) joskus tuollainen tunne, oli työ miten hauskaa tahansa. Pois syyllisyys - taivas ei putoa niskaasi jos otat hiukan etäisyyttä - teet vain sen mistä nautit!
Ihana postaus! Arvaa vaan muistanko minäkin tuon yläasteen kivipuuteripohjan, jessus sitä puuteria kului aamuisin, sitten sitä lisättiin monta kertaa päivässä. (joka välitunnilla), yleensä purkin pohja pilkotti jo parin viikon käytön jälkeen. :D
Kuulostaa tutulta...! ^_^
Ihana postaus.. voi huokaus :)
Luen ja kuuntelen aina nautinnolla juttuja ihmisistä, joille jo pienestä joku juttu on ollut "the thing" - ja joilla on kaiken lisäksi ollut mahdollisuus toteuttaa itseään aiheen saralla.
Mä en meinaan itse voi mitenkään samaistua mihinkään sellaiseen, edes mun äiti ei muista mun koskaan kertoneen pienenä miksi haluan tulla isona.
Mulla ei ole varmaan tämän takia riittänyt sen enempiä paukkuja lähteä opiskelemaan mitään erityistä alaakaan, koska mikään ei vain ole ollut niin kiinnostavaa. (Ja tätä kun epäilin lukiossa opolle, niin jessus minkä paasauksen sain laiskuudestani.)
Mä olen ilmeisen intohimoton ihminen. No, mikäs tässä hyvin on pärjätty :)
Pakko kommentoida tähän, mulla oli ihan sama fiilis nuorempana. Lapsena ystäväni-kirjoihinkin kirjoitin haaveammatiksi aina vain jonkun ammatin minkä joku muukin oli maininnut kun oletin, että vaan piti jotain sanoa.:D Lukiossa ilmoitin välivuodesta johon sain opolta paasauksen, kunnes eräs mukava opettaja paljasti minulle hänen pitäneen neljä vuotta kun mietti mitä haluaa. Uskaltauduin pitämään välivuoden (ööh niitä kertyikin n.5)ja tein töitä, kunnes vihdoin tajusin tahtovani kosmetologiksi. Nykyän olen kosmetologiyrittäjä ja rakastan työtäni,mille en olisi varmasti ikinä päätynyt jos en olisi ehtinyt rauhassa tallailla omia polkujani.:)
Ihana postaus!! Miten sulla onkin jäljellä jotain ensimmäisiä luomiväripalettejasi? :D Ihan alkoi harmittamaan, kun en ole omiani säästänyt... Voi sitä nostalgian määrää! Kiitos tästä postauksesta, näitä lisää :)
http://inthispartoftown.blogspot.fi/
Ihan ku joku olisi ikääsi joskus kommentoinutkin mutten muistanut sitä. Ihmettelin että miten nää luvut vaan yhä suurenee, ethän sä voi olla noin vanha :D Jotenki 28v kohdalla viimeistään olin varma et on vika numero :O
Oi, miten palasin omaan nuoruuteeni, paljon samaa....
Mahtava postaus.
Iiiihana postaus! ^_^ sai hymyn huulille!
Miten kiva postausaihe, jäin oikein hartaudella lukemaan! Olen pitkään miettinyt toteuttavani samantapaisen postauksen omassa blogissa, tosin minulla tuskin olisi noin syvällistä taustaa purkki-intoilulle :D Nyt sait minut kaipaamaan niitä vanhoja ekoja meikkejäni, joita ei enää ole olemassa... :)
Hei Sanni,
Hieno historiiki :) Tajusin tätä lukiessani, että olen lukenut blogiasi tosi kauan. Löysin sen jonkin naistenlehden (Annan/Me naisten ?) linkin kautta vuosia sitten ja olen lukenut joka postauksen. Kommentoinut en ole koskaan ennen, vaikka niin monesti meinannut.
Minua ei haittaa lainkaan se, että meikki- ja kosmetiikka-aiheiset postaukset ovat vähentyneet, melkeinpä päin vastoin, vaikka kosmetiikkablogia aloin alun perin lukemaan. Matkat, ponit ja Ahvenanmaa kiinnostavat yhtä paljon. Tykkään myös kovasti tyylistäsi paneutua asioihin ja arvostan sitä, miten paljon näet selvästikin vaivaa selvittääksesi asioita meille perin pohjin.
Olen suunnilleen saman ikäinen kuin sinä ja rakastan yli kaiken näitä vanhojen juttujen fiilistelyjä. Minun muistoni Yves Rocheriin tosin liittyy lähinnä kuiviin huulipuniin, kymmeniin pastellisävyisiin arpalippuihin ja palkinnoksi tulleisiin posliinieläimiin!
Kiitos siis mahtavasta postauksesta jälleen kerran!
-Eve
Oi va voi, minä taas suorastaan rakastin niitä muinaisia Freemanin shampoita - ne 500 ml Kirsikka-putelit olivat ihania! Uudistuksen myötä ei Freemanin sarja ole enää ollut entisensä.
Tätä oli ihana lukea :)
Voih, olipa ihana postaus;) Varsinkin kun itse lähes saman ikäisenä muistan noita tuotteita ja sitä kosmetiikan hienoutta ja vaalimista aikana, jolloin ei ollut itsestään selvää, että jo ala-aste ikäisillä on rahaa hankkia "luxusta". Saati sitten tarvetta...
Muistan käyttäneeni jotain, ainakin Lumenen kivipuuteria ja Cliniquen meikkipuuteria, vaikka ne eivät soppineet minulle ja naamani oli kamalan näköinen. Kaikki käyttivät niitä ja niitä vain piti käyttää ja ne vain toimivat sillä tavalla.
Miten ihmeessä ihmisellä ei teini-iässä muka ollut mitään kritiikin tajua tai silmiä päässään, että olisi peiliin katsonut. Tai kykyä kyseenalaistaa jotain, mitä kaikki tekevät. *huokaus*.
Tosin pitää aina muistaa, ettei siihen aikaan ollut nettiä, ainakaan nykyisessä laajuudessaan, eikä sitä niin vain lähdetty Sokoksen kemppariosestolle pyörimään. Saati, että siellä olisi lapsena saanut palvelua...
Kerronpa vielä toisen tarinan. Olin tosi pieni, varmaan alle kouluikäinen tai juuri kouluun menossa, kun sain äidiltäni Lumenen sähkönsinisen luomiväripaletin. Se oli siis hänen vanhansa, eikä minulla ollut aikomusta sitä käyttää. Se oli vain harvinainen, kallisarvoinen aarre;)
(Jeps. Kasarilapsilla ei jostain syystä vielä ollut sitä "rahalla saa ja hevosella pääsee"-asennetta, vaikka ei minunkaan perheeni mitenkään erikoisen köyhä kai ollut.)
Pikkusiskoni oli tuolloin vielä melko vauva, ehkä vuoden ikäluokkaa. Hän oli poissa ollessani ja äidin silmän välttäessä vetänyt koko luomivärinapin naamariinsa. Ei siis syönyt, vaan "meikannut" sillä. Koko naamansa ja itsensä suurimmaksi osaksi muutenkin, koskapa oli askartelupuuhissa yllään pelkkä vaippa.
Olin niin verisesti loukkaantunut, niin pitkään. Osaksi luomivärin tuhoutumisen johdosta (koska millä ikinä saisin moista harvinaislaatuista aarretta korvattua?!) ja osaksi siksi, että kyseinen ipana sai tehdä mitä vaan, eikä hänelle oltu siitä edes vihaisia. Joo, vauvahan olisikin ymmärtänyt rangaistuksen moisesta aiheesta;)
Tosin jälkikäteen ajatellen näyn on täytynyt olla melko huvittava. Ketään ei tosin silloin naurattanut. Ainakaan siskoa, kun äiti yritti putsata smurffibeibeään;)
Sua ei vaan millään vois veikata noin "vanhaks"! Huhhuijjaa!
Awww, miten ihana ja nostalginen postaus. :) Näin Facebookissa tän postauksen linkin ja ekan kuvan, aattelin että oho, on tullu jotain ihania värikkäitä uusia huulipunia. :D No joo, olikin sitten vähän jotain muuta... ;)
Mä aloin myös aika nuorena käyttää OMIA suihku-, hius- ja vartalotuotteita. Menin suihkuun aina mun kosmetiikkaboksin kanssa, ei niihin todellakaan muut saaneet kajota! :D Muistan myös, kun ala-asteikäisenä toivoin joululahjaksi ehdottoman hyväntuoksuista shampoota ja suihkugeeliä, ne oli tärkeitä juttuja jo silloin! :) Mä myös säästelin jostain lehden välistä tulleita mainoksia, mm. Lancômen, ja haaveilin salaa niistä. Tosin kun näin hintoja myöhemmin jostain, se oli kylmä isku vasten kasvoja, nehän oli niin "järjettömän kalliita, etten kyllä ikimaailmassa tule ostamaan tuon hintasia tuotteita". Ja vanhemmilta ei olisi ollut ikinä pokkaa pyytää mitään niin kallista.
Ja mullakin oli tuota Yves Rocherin kylpymaitoa ja joku sarjan tuotepaketti, muistan sen tuoksunkin vielä elävästi...
Ja voi ei, tuo Museokadun Hairstore... Voi että se oli iso juttu silloin joskus! :D Mäkin kävin kotoa Espoosta ihan vaan kattelemassa siellä tuotteita (ja sehän oli ihan "keskustan ulkopuolella"). :D Ostinkin sieltä sitten kaikenmaailman schaibaa, mm. jonkun kesä-/tuotekassin kun halvalla lähti. Siis ei mitenkään omaan tukkaani tarpeellisia tuotteita, oli vaan pakko ostaa kun ne oli KAMPAAMOtuotteita ja ne oli halpoja. :D
Voi huh noita aikoja! :'D
Onko Dewberry muka makea? :D Mä oon pitänyt sitä enemmän raikkaana. Muistan kun kaverini isosiskolla oli Body Shopin Vanilla ja Dewberry-tuoksut ja salaa aina haistelin niitä käydessäni kaverini luona :D
Raikas?? :D hihhii, en tiedä puhutaanko samasta tuotteesta mutta tuo mun Dewberry on aina ollut sikamakea, siis oikein sellainen esanssisen marjainen. Ainakin tuo öljy siis. En tiedä onko edt-versio ollut erilainen, nuo tuoksuöljyt oli kaikki aika raskaita.
No heitetäänpä omatkin kosmetiikkamuistot kehiin.
Mä olen pienestä saakka rakastanut hipelöidä kaupassa meikkejä ja haistellut innoissani saippuoita ja rasvoja kyläpaikoissa salaa :D
Omat saippuat ja shampoot oliva MINUN aarteitani, jotka vein myös mukanani aina suihkuun ja sieltä pois (ihanaa, että täällä on kohtalotovereita :D). Mutta sitten kuitenkin taas kokeilin innolla kaikkia uusia juttuja. Jopa "unohdin" aina omat tuotteeni kotiin mennessäni yökylään, jotta pääsisin testaamaan uutta ja kiinnostavaa kosmetiikkaa. Purnukoiden tekstit olivat mieluisinta vessalukemistakin :D Tämä ei ole vieläkään muuttunut, tosin nyt ymmärrän ihoni olevan herkkä eikä se kestä kaikkea, joten välillä joutuu aika pitkälti pitäytymään omissa hyvissä havaituissa tuotteissa :D Tutkin innolla myös kavereiden meikkipusseja ja swatchailen ja testailen heidän meikkejään.
Mulla on joku äitini Oriflame-luomiväri vielä tallessa ja jopa käytän sitä! Harmittaa, kun väriä on enää reunoilla ja tuo tulee kohta loppumaan :( Teksti on niin kulunut, etten näe sävyn nimeäkään, mutta muistelisin sen olevan joku "moonflower" tms, sellainen ihana vähän lämmin hento ja kevyesti hohtava vaaleanpunainen. Ja tämä on tosiaan ainakin 90-luvulta saakka säilynyt tuote. En usko, että nykyiset Oriflame-luomivärit olisivat näin hyviä, en tosin ole aikoihin tilannutkaan. Töihin tulee esite ja tiirailen, löytyisikö vastaavaa sävyä.
Yves Rocherilta tilasin niitä Les Plaisirs Nature- suihkugeelejä ja vartalovoiteita sekä hajuvesiä. Käytän nykyään sitä persikkaista vessahajuna :D Vadelma oli salainen lemppari, mutta koska periaatteesta vihasin vaaleanpunaista teininä, en voinut sitä käyttää.
Oi niitä aikoja! Itse olen jo 38, mutta minullekin Yves Rocherilla kaikki alkoi. Muistan kun eilisen päivän sen ekan pakettini. Tummille hiuksille tarkoitettua shampoota, santelisuihkugeeliä, peeling vegetal-kuorinta, kuusama-tuoksu ja suihkugeeli. Ja siitä se sitten lähti. Tuli tilattua ja käytyä liikkeessä todella usein. Kivipuuteria ja niitä palleroisia huulikiiltoja kului. Harmitus, ettei sitä pomme api-omenahammastahnaa enää saa. Jotkut sen aikaiset tuotteet olivat oikeasti hyviä. :) Voi kun olisi vielä tallessa sen aikaisia kuvastoja! Sittemmin isoksi jutuksi tuli myös tuoksun hankkiminen laivalta, mistä se oli just ja just mahdollista. Boucheron taisi olla ensimmäinen. Kosmetiikkafriikki olin kersasta asti. Äitin Payotin kosteusvoidepurkki oli hyvin kiinnostava. Ja Lumenen ultrakuivat huulipunat. Hiustuotteet olivat tietty oma lukunsa. Näitä riittäisi.. :) Joskus tekisi vielä mieli kouluttautua jotenkin alalle. Tällä hetkellä kosmetiikkakiinnostus on juurikin tuossa luonnonmukaisessa + Lush, TBS ym..
Tässä vielä lisää Rocher-nostalgiaa:
https://karkkipaivablogi.com/2011/01/31/yves-rocher-muistoja/
:)
Joo - ja se niiden haju...! :-X Aivan kauhea!! Onneksi tuotekehitys on mennyt Lumenella eteenpäin... :D
Ihan super mielenkiintoisia nämä "historia-katsaukset"!! Luin heti noi kaikki loppuun linkatut tekstit, vaikka olen ne varmaan jo julkaisuaikana kertaalleen lukenut.
Mä jäin eilen oikein miettimään omaa kosmetiikkataivaltani joka on paljon pidempi kuin teillä muilla ;) Yves Rochesin muistan minäkin. ArtDekon ja IsaDoran aikakauden. Juvenan rajauskynät. Ja nuo puuterit, huh huh.
Mikään ei ole kovin erikoisesti jäänyt mieleen, paitsi Ella Bachen tomaattivoide ja Lancasterin happivoide. IsaDoran meikkejä olen käyttänyt ja muistan miten keväisin ja syksyisin tuli uudet värit :) Ja sellaisen kesän kun aivan must oli keltainen kynsilakka :D :D Kaikki vanha tulee siis tosiaan takaisin
Olipas kiva postaus, tämmöisiä on aina kiva lukea! Samalla voi miettiä sitten omaa historiaansa. Muistan miten vuonna 2008 löysin kosmetiikkablogit sekä Youtuben hius ja meikkitutoriaalit, mutta silloin vielä silmiini ei kantautunut yhtään suomalaista kosmeblogia/kanavaa. Hullaannuin tästä tiedonsaantikanavasta, mutta pian niiden seuraaminen jäi unholaan. Pari vuotta myöhemmin jostain syystä päätin katsoa taas mitä seuraamilleni blogeille kuuluu ja ilokseni löysin silloin paljon suomalaisia kosmetiikkaan ''hurahtaneita'' ja innokkaita bloggaajia. Muistan vielä, että päädyin lukemaan Karkkipäivää hakiessani Lushista tietoa ja olit juuri tehnyt Mr. Karkkipäivä goes Lush- postauksen ;) Tykästyin heti blogiisi ja luin kaikki vanhat postaukset muutamassa päivässä läpi. Myös värit innostivat minua silloin paljon ja kokeilin kaikkia yhdistelmiä, joita blogissasi olit postaillut. Suorastaan rakastuin meikkaamiseen ja siitä tuli minulle intohimo.
Nykyään meikäläinen opiskelee kauneusmeikkaajaksi ja valmistuu onnellisesti kesäkuussa :) Kaikki kiitos tästä kuuluu sinulle Sanni, että löysin unelma-ammattini inspiroivan blogisi kautta. Eikö ole hassua? :D
Wow, aivan mahtavaa! :) Tosi kiva kuulla! :)
Hei,olen ihan uusi blogisi parissa ja heräsi heti kysymys,että mikä kosmetiikkamyyjän tutkinto/koulutus/kurssi? :) Siis onko sellaisiakin? :)
Kivanoloinen blogi,jään seuraamaan!
Moi Hennu!
Kyllä on :) Mutta ei mitenkään tiheästi tai monissa kouluissa. Kyseessä on täydentävä ammattitutkinto (ei siis perustutkinto, joka on pidempi koulutus) joka kestää täysipäiväisenä n. 5 kuukautta. Joissain kouluissa tutkinnon vaatimat oppitunnit on siroteltu työnkäynnin oheen pidemmälle aikavälille ja tutkinnon suoritus voi kestää vuodenkin (tai enemmän?). Tällöin opinnoista ei saa opintotukea. Tutkintoja järjestävät ammattikoulut tai aikuisopistot. Ja jotkut yksityiskoulutkin, esim. Tampereella Hämeen Kosmetologikoulu järjesti kosmetiikkamyyjän tutkinnon yhtenä vuonna (tosin itse en käynyt sitä koulua). Ota selvää oman paikkakuntasi ammattikoulujen tarjonnasta.
Mun aare oli pienenä äidin jostain ulkomaan matkalta ostama shampoopullo (joku ihan perusshampoo joka oli ostettu jostai marketista kun äiti ei ollut ottanut Suomesta shampaata mukaan). En muista miten mä sain käsiini sen tyhjän pullon, mutta jostain kuitenkin. Säilytin liilaa pulloa salaisisessa paikassa ja otin sen aina välillä itselleni ja "pumppasin ilmaa" pullosta ulos ja haistelin sitä tuoksua. Pullo oli mulla monta vuotta, lopulta siitä oli lähtenyt jo etiketit pois, mutta yhä edelleen sen sisältämä ilma tuoksui shampoolta. Jos nyt jossain tulisi sama tuoksu vastaan niin en voisi erehtyä!
Kiinnostukseni kohdistui erityisesti shampoisiin, hoitoaineisiin, pesuaineisiin ja ehdottomasti eniten huulirasvoihin (mulla oli niitä yhdessä vaiheessa 32 erilaista!!). Hieman läheltä liippaava kiinnostuksenkohteeni oli hammasharjat; mun oli pakko saada _kaikki_ markkinoille tulevat Pepsodentit/colgaten harjat :D Voi sitä riemua kun näin uuden hammasharjan mainoksen!
Eikä...! :D Ihan mahtava friikki olet ollut! <3
Tämä oli lukunautinto, kiitos;)
Ihana postaus :) Oli ilo lukea. Ja näitä viestejä kans!
Vähän muisteloita multakin:
Olen vm. 91 eli pian 22-vuotias.
Ollessani noin + - 10v., muistan miten äitin Yves Rocherin tilauksien mukana tuli näytteitä, esim. minihuulipunia läpinäkyvissä hylsyissä. Muistan myös tuoksut Pivoine ja Clea sekä tietenkin iki-ihana Desir de Nature (olikohan ne tämän nimisiä... No, suurinpiirtein :D). Myös Pomme d'Api tuoksui niin ihanalta!
Äitillä oli myös Lumenen kivipuuteri, mascaraa ja luomiväripaletteja, joissa oli tummaa violettia. Sain kaikki tummat luomivärit leikkeihini, sillä ne eivät olleet "oikeassa" käytössä. Leikin olevani hurjan hienostunut, upea ja menestyvä noita vetäessäni tuhdit violettikerrokset luomilleni.
Mitä aarteita ne olikaan! Ihan harmitti, kun äitillä ei niin paljoa kosmetiikkaa ollut käytössään (ei ole tänäkään päivänä), olin niin kiinnostunut purkeista ja puteleista silloin. Mitä hienomman näköinen purnukka, sen parempi, vaikken niitä olisi käyttänyt.
Esimerkiksi pieni pyöreä, tummansininen, kuvioitu pelti(tms?)purnukka, jossa oli kiinteä nappi valkoista ainetta oli lempiaarteitani, jonka kinuamalla kinusin äitiltä itselleni. Siinä oli suorastaan huumaava tuoksu. Koostumuksesta päättelin sen olevan huulirasvaa ja hipelöin pinnasta ohuen kerroksen huulilleni. Noh, eihän se huulirasvaa ollut vaan tietenkin tuoksu minulle silloin uudessa koostumuksessa. Tämän hiffaamiseen meni vuosikausia :D
Meikkaamisen aloitin seiskaluokalla. Olen ihan viime vuosiin asti ollut (ehkä sen violetin luomivärin seurauksena) todella väritön ehostautumisessani. Aluksi meikkiin kuului ripsiväriä ja vaaleanpunaista luomiväriä, huulirasvoja ja -kiiltoja. Siinä se. Rippikouluikäisenä kuvaan astui vaaleansininen ja valkoinen, ostin vaaleansinisen rajauskynän yläluomen rajaamiseen. Pikku hiljaa aloin pakkeloimaan meikkivoiteen kera kasvoni, sitä tulikin paksu kerros... :D Lukiossa vaalea poskipuna astui kuvioihin. Ja ripsiväriä on pitänyt aina olla todella paljon, käytin monta mascaraa kerrallaan ja säästin pitkään vanhatkin bakteeripesät, peilipöydän laatikko oli täynnä niitä. Huhuh!
Ps. Pakko huudella täällä vielä, että ensimmäinen kavojenpesuaineeni varhaisteininä oli Herbinan Clear Line -geeli, jonka superraikas sitrusmainen tuoksu piristi silloin jokaista päivääni, ostin sitä monta purkkia!
Ihana kirjoitus. Itselleni kosmetiikka ei ole ollut mitenkään erityisen tärkeää lapsuudessa, mutta jos näin esimerkiksi jonkun vanhan VO5-mainoksen, niin se kiidättää kyllä pikavauhtia omiin ihaniin lapsuuspäiviin.