Vuosi sitten olin näihin aikoihin pakkaamassa Etelä-Korean matkaani varten, elämäni ensimmäinen vierailuni Aasiaan. Olin vain kolmea viikkoa aiemmin hetken mielijohteesta päättänyt varata Ateenan sijaan lennot Souliin.
Reissusta palatessa en ollut ihan varma, oliko Soulista ja minusta kuitenkaan tullut mitään soul mateseja. Matka oli hurjan mielenkiintoinen, mutta minulla ja Korealla ei klikannut samalla lailla kuin joidenkin muiden matkakohteiden kanssa.
En kokenut Etelä-Korean vierailulla kiintymystä. Tunne, joka minut valtaa tietyissä kohteissa, toriaukioista puistoihin ja kokonaisista kaupungeista vuokrahuoneiden keittiöihin.
Mutta nyt. Haluaisin ihan kamalasti palata uudestaan Etelä-Koreaan. (En ole nyt kuitenkaan ihan lähikuukausina palaamassa, tämä juttu ei kerro siitä.)
On sellaisia matkailun harrastajia, jotka mieluusti menevät joka matkallaan uuteen kohteeseen. Lisää maita ja kohteita listalle, check, "olen jo käynyt 25 maassa...!" Sitten on niitä, jotka uskollisesti palaavat vuodesta toiseen samoihin paikkoihin, jopa yhteen ja samaan. Tuttu, mukava hotelli Kanarian saarilla. Se ihana ranta Thaimaassa. Lontoo teattereineen ja shoppailuineen.
Minulla on se ongelma, että tekisin mielelläni tätä kumpaakin, mutta sehän on mahdotonta. Vaikka uudetkin kohteet ovat aina aivan erityisen jänniä, olen todennut, että minulle kaikkein mieluisin matka on paluumatka kohteeseen, jossa olen jo käynyt. Etenkin toinen kerta. Toinen kerta toden sanoo, niin kuuluu kulunut lause, ja se pitää aika hyvin paikkansa. Edit. Öhmmm, joo, sehän on kolmas kerta joka toden sanoo :D No, pointti ehkä välittyy väärälläkin sanonnalla... :D *facepalm*
Oikeastaan kaikissa lomakohteissa pitäisi käydä minimissään kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta on vain maistelua, sampler tour, tutustut alueen infrastruktuuriin, tunnelmaan ja klassisiin nähtävyyksiin, saat fiiliksen paikallisten mentaliteetista. Kokemus on kuin piirroksen ääriviivat. Vasta toisella kerralla alat värittää sitä ja saat enemmän esiin.
Kun palaat, tiedät jo paremmin mikä kyseisessä kohteessa oli kiinnostavaa ja mihin juttuihin haluat pureutua lähemmin. Ensimmäisen matkan maut ovat kypsyneet ja suodattuneet. Ahmivan haahuilun ja itsestäänselvien nähtävyyksien bongailun sijaan osaat käyttää aikaa syvempään tutustumiseen ja keskittyä kohteen vahvuuksiin. Koska ääriviivat ovat jo esillä, hahmotat kokonaisuuden paremmin
Minä olen lopulta halunnut palata kaikkiin paikkoihin joissa olen käynyt. Ja toinen matka on lähes poikkeuksetta ollut aina ensimmäistä parempi. Joissain kohteissa seuraa sitten vielä kolmas, neljäs, viides kerta. Kymmenes +.
Juuri nyt haluan myös palata Alaskaan. Ihan hirveästi <3
Olen todella iloinen että päätin vuosi sitten lähteä ex tempore Etelä-Koreaan. Kulttuuri- ja ruokamatkan ohella se oli myös kuin pikakurssi korealaiseen kauneuden maailmaan. On selvää, että en ole missään päin maailmaa ollut yhtä hengästyttävän kiinnostavassa kosmetiikkaympäristössä. USAn suurimmat Sephoratkin jäävät kauas taakse. Pulssi nousee kun näkee pelkän kuvan Myeong-dongista tai Hongdaen ihanista kaduista, Garosu-gil'istä puhumattakaan. Tietysti kauneuteen liittyy Etelä-Koreassa myös traaginen puoli, mikä jätti minut ihastuksen ohella surulliseksi ja voimakkaiden ristiriidan tunteiden valtaan.
Jos Korea kulttuureineen on saanut kypsyä kokemusaltaassani nyt vuoden päivät, niin niin on myös suhteeni korealaiseen kosmetiikkaan. Yksitoista kuukautta on hurahtanut kuin huomaamatta, enkä ole juurikaan kirjoitellut matkalta ostamastani matkalaukullisesta kosmetiikkaa. Siihen on ei-dramaattiset syynsä, kuten se, että K-Beauty ei ole muuttanut minun ihoani, eikä sitä myöten johtanut hurmiolliseen tuotteiden esittelyyn, mutta tokihan olisin voinut tuotteista enemmän kirjoitella. Täytyy korjata asia lähitulevaisuudessa.
Mutta tänään, muistoissa Soul. <3
Kaikki Korean matkan seikkailuni kosmetiikkayltäkylläisyydestä ruokaongelmiin ja taifuunivaroituksista maailman tylsimpään saareen voi lukea täältä. ... ja oliko se saari nyt kuitenkaan maailman tylsin? ^_^ Ainakin antoi aihetta mielenkiintoiselle itsetutkiskelulle :D Snobi.
.
Tähän vielä special-featurena lempikauppoihini lukeutuva, dinosaurus- ja kananmunakosmetiikastaan tunnettu Too Cool For School.
Too Cool For School -myymälöiden sisustus on kuin Edward Scissorhands -maailmasta.
Hongdaen myymälä on Too Coolin lippulaivamyymälä ja täällä järjestetään myös meikkikursseja liikkeen omassa meikkistudiossa.
Hyllyn tyypit ovat dinosauruksia <3
Palkittu Dinoplatz-kokoelma on tehty yhteistyössä newyorkilaisen arkkitehdin ja taidemaalarin Hatori Sandon kanssa. Meinasin ratketa kun näin dino-kosmetiikat ja tässä on oiva esimerkki pakkaus-designista, jonka perusteella olisin valmis ostamaan koko sarjan. Koko. sarjan.
Rakastan dinosauruksia.
Toinen tunnettu tuotelinja ovat Egg-tuotteet. Näistäkin ostin monia ja muutama on tainnut ehtiä blogissa vilahtaakin. Olen tykännyt kaikista, paitsi emäksisestä putsarista.
K-Beauty ei ole tunnettu juuri värikosmetiikastaan BB-voiteita ja cushioneita lukuunottamatta, mutta Too Cool For School on todella omaa laatuaan, ja merkki joka kannattaa tsekata. Too Coolin tuotteita myydään myös joissain valituissa Sephora-liikkeissä USAssa (tietääkö joku Euroopan liikkeiden tilannetta..?).
Söpöimmät kosmetiikkatuotteet jotka omistan. Hands down.
Voi Korea.
Sitä toista tapaamista innokkaana odotellessa <3
44 comments on “Korea-muistoja ja ajatuksia matkailusta”
Vähän aiheen sivusta matkailuun ja yöpymiseen liittyvä kysymys :D Kyselinkin sulta muutama viikko sitten suosituksia ensi keväälle Kreikan kohteista ja nyt ollaan miehen kanssa saatu pari mieleisintä saarta valittua vaihtoehdoiksi ja olen viime päivinä vähän etukäteen selaillut majoituksia netistä. Sulla ilmeisesti oli booking.com -sivustosta kokemuksia huoneiston varauksen suhteen ja mitä itse katselin tässä jo hurjan etukäteen sitä kautta huoneistoja ja hotelleja niin lähes kaikki on jo varattuja ja jokaisen kohdalla lukee tyyliin "Vain 1 jäljellä tähän hintaan". En jotenkin jaksa uskoa, että joka paikasta ihmiset tosiaan olisivat varanneet hotelleja/huoneistoja jo yli puoli vuotta etukäteen eli onkohan tämä vaan joku tuon sivuston kikka saada mut varaamaan se hotellihuone nyt ihan älyttömään hintaan vai mitä kummaa? Ja vähän huononlaisesti sitten taas googlettamallakaan löysin muita varaussivustoja, joista löytyisi vuokrahuoneistoja, joka ehkä olisi meillekin se ensisijainen yöpymismuoto. Olisiko sitten hotellien omat sivut parempia paikkoja tehdä varaus, jos huoneistoja ei tahdo löytyä ja hotellimajoitukseen päädytään?
Ei hätää, tuo "vain yksi jäljellä" on tosiaan vain majoittajien kikka saada asiakas valitsemaan juuri heidän huoneensa ja varaamaan mahdollisimman nopeasti huoneen menettämisen pelossa. Majoittajat siis ilmoittavat järjestään vapaina olevien huoneiden määrän alakanttiin, jotta varaajalle näyttäisi siltä että nyt on kiire ja pitää tehdä päätös nopeasti. Kun tuollainen "vain yksi enää jäljellä" -huone on varattu, niin kappas kummaa, kun katsot samaa hotellia/pensionaattia ja päivämäärää seuraavan kerran, on sinne taas ilmestynyt "vain yksi huone" :D :D
Tietenkään tämä ei AINA pidä paikkaansa, mutta se on standardikäytäntö etenkin halvempien majapaikkojen kuten kreikkalaisten domatia/pensionaattityyppisten majoitusten kohdalla. Jonkin viiden tähden luksushotellin tai supersuosittujen hotellien kohdalla on todennäköisempää, että vapaiden huoneiden määrä on validi eivätkä he käytä näitä kikkailuja - heidän ei tarvitse.
Kyllä. Hotelleilla on omat huonekiintiönsä jota he myyvät suoraan, ja sitten ulkoisille varaustahoille on luovutettu oma kiintiönsä.
Totta tämä. Valtaosa vuokrahuoneistoista ei ole netissä vaan ne myydään suoraan paikan päällä tai tutuille vanhoille asiakkaille sähköpostitse tai word-of-mouth tyyppisesti. Tämä on tietysti tylsää ja epäkäytännöllistä sen asiakkaan kannalta joka ei tunne kohdetta eikä huoneen vuokraajia ja haluaisi varata majoituksen etukäteen. Joillain domatioilla on jo nettisivut, mutta se on sitten "herran haltuun" löytääkö Google nämä sivut. Olen kokenut Bookingin kaikkein helpoimmaksi tavaksi löytää vuokrahuoneita kootusti netin kautta. Tietysti edustettuna on vain pieni murto-osa kohteen tarjonnasta, mutta se on parempi kuin mitään - tai yrittää onneaan googlehakujen kautta.
Kiitos jälleen perusteellisesta vastauksesta :) Vähän näin ajattelinkin, että tuo on vain joku majoittajien kikka saada minut jo nyt varaamaan se huoneisto/hotellihuone eli eiköhän nuo samat "Vain 1 jäljellä tähän hintaan" -tarjoukset ole voimassa vielä ensi vuoden puolellakin, kun majoituksen varaaminen on ajankohtaista :D
Hyvin todennäköisesti :D
Terveisiä Koreasta, täällä juuri reissaan. 😊 Olenkin blogistasi kahlannut kaikki k-beauty-vinkit, kun en ole aiheeseen itse aiemmin perehtynyt. Kiitos niistä!
Niin ja jos tulee mieleen jokin hyvä vinkki koralaisesta hoitovedestä pintakuivalle ja muuten ”normaalille” iholle, niin kerro ihmeessä. Whamisaa en ole vielä kaupoista löytänyt. Kiitti! 😊
Whamisaa ei sieltä ihan helpolla löydäkään, se on korealaisittain superselektiivinen merkki ja jos sitä jostain löytää, niin hienojen tavaratalojen selektiivisten kosmetiikkaosastojen palvelutiskeiltä. Itsekään en nähnyt Whamisasta vilaustakaan omalla Korean matkallani, kuten en monista muistakaan selektiivisistä K-Beauty-merkeistä.
Monia korealaisia hoito- ja kasvovesiä en ole vielä ehtinyt kokeilla (no, käytännössä vain Whamisan + ne jotka ostin omalta Korean matkaltani :)), ja niiden pohjalta vinkkaan Skinfoodin The Perfect First Essencestä, josta kirjoittelin täällä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/hoidan-ihoani-talla-hetkella/
Myös Primeran Miracle Seed Essence on tosi hyvä. (Siitä en ole ehtinyt vielä kirjoittaa.)
Moi! Kiitos näin jälkijunassa vastauksestasi ja vinkeistä. 😊
Ostin Primeran Miracle Seed Essenceä ja hyvältä vaikuttaa. Ei tämä hoitovesi aivan korvaa seerumia, tai ainakaan itselleni ei jää mikään superkosteutettu tunne, mutta oikein riittävä kuitenkin. Tykkään! Jään innolla odottamaan kirjoitustasi ko. tuotteesta.
Whamisaa lopulta myös löysin, mutta en uskalanut ostaa täysikokoisena, kun minulla on vuosia sitten ollut pod-taipumusta. Pitää ostaa minipullot testiksi.
Lähinnä Soulissa ja Busanissa tuli pyörittyä. Jejulla oli taifuuni.
Kiitos vielä avustasi ja mukavaa syysviikkoa!
Ole hyvä vain :)
Joo, ei korvaa seerumia mutta en ehkä tajunnut että etsit seerumin tyyppistä tuotetta..? Tuo on tosi hyvä nimenomaan essencenä ja hoitavampana kasvovetenä, mutta ei korvaa seerumia. Kosteutetumman tunteen varmasti saisi jos jaksaisi kerrostaa sitä ohjeellisen määrän mukaan (ne pullon reunassa olevat viivat), itse en jaksa niin paljon laittaa. Minusta se suositusmäärä on kyllä ihan käsittämätön..! :D Enemmän 7 Skin Methodin mukainen, luulen.
Se taitaa olla siellä tosi yleistä... Tuliko sinullekin varoituksia puhelimeen?
Mistä paikasta tykkäsit reissussa eniten? :)
Ymmärsit ihan oikein, etsin nimenomaan kosteuttavaa hoitovettä. :) Viittasin seerumiin, kun joku joskus hehkutti esim. Whamisan hoitoveden olevan seerumin veroinen. Ja minäkin joskus sain tosi kosteutetun fiiliksen vähän vahingossa ihan vaan kasvovesikerroksilla, mutta Primeralla en ole sellaista tunnetta saanut. Kuten sanot, vaatisi varmaan enemmän lotrausta, mutta en mä sellaista jaksa. :) Primera+seerumi+voide-kombo toimii oikein hyvin vähemmilläkin kerroksilla.
Minullekin tuli hätätiedotteita puhelimeen. Tai niitä niiden oletan olleen kun ei tuo korea taivu.
Tykkäsin Soulista eniten. Monipuolinen ja kiva kaupunki, kivoja putiikkeja, kahviloita ja toisaalta vuoret ja luonto lähellä, bussillakin pääsi vaellusreitille.
OK :)
Minulla jäi Soulin lähialueen vaellukset odottamaan seuraavaa kertaa. Selvittelin miten reiteille pääsisi ja tosiaan bussillakin olisi päässyt hyvin, mutta lopulta aika ei riittänyt ja päätin keskittyä Soulissa kauneusjuttujen ahmimiseen ja urbaaniin kulttuuriin :) Toivottavasti seuraava kerta tosiaan tulee ja pääsen näkemään enemmän luontoa :)
Oih, terveisiä sinne :) Missä päin Koreaa pyörit?
Mää haluaisin Walesiin palata aina vaan uudestaan. Kolmesti oon käyny ja sinne mieli haluaa kaiken aikaa. Wales jotenkin jysähti mun mieleen, sieluun ja sydämeen jo ekalla käyntikerralla. Tuntuu kuin olisin jossain entisessä elämässäni ollu walesilainen. Pembrokeshiressä oon aikaani viettäny ja käyny myös kerran Cadair Idriksellä vaeltamassa.
Mulle kelpaisi myös Wales ja Irlannissakaan en ole vielä käynyt, kumpikin huhuilee nimeäni 🙂
Minä käyn mieluummin uusissa kohteissa, koska lomaa ja rahaa ei ole rajattomasti. En laske paikkoja sinällään vaan maailmassa on niin paljon paikkoja mitä haluan nähdä. Esim. Espanjassa olen käynyt monta kertaa, mutta aina uusissa paikoissa, koska miksi ei. Joissakin Euroopan kaupungeissa olen ollut monta kertaa, joten niissä toteutan tuota sinun tapaasi. :)
Etelä-Afrikka on luultavasti ensimmäinen maa, johon palaan uudestaan; tosin olisi kiva yhdistää reissuun jotain uuttakin. Sinällään kyllä haluaisin palata lähes kaikkialle missä olen käynyt, mutta mieluummin menen johonkin uuteen paikkaan, kun pitää valita. Nykyään en myöskään välttämättä käy must see- nähtävyyksillä vaan rakennan loman sen hetkisen fiiliksen mukaan. Onneksi mieheni kanssa olemme samanlaisia reissaajia, useimmiten reissaan hänen kanssaan.
Mä sovin juuri eilen uuden pomon kanssa muutaman vapaapäivän syksylle ja nyt pitäisi sitten päättää, että mihin mennään. Mies on sitä mieltä, että joki uusi kohde, mutta musta olis ihana mennä jonnekin tuttuun kaupunkiin pitkäksi viikonlopuksi. Sellaiseen paikkaan jossa tiedän viihtyväni.
Oon samoilla linjoilla tuosta toisesta kerrasta samassa kohteessa, mutta kaikkiin paikkoihin ei vaan kaipaa takaisin. Kuitenkin se mieli saattaa myöhemmin muuttua..
Oltiin miehen kanssa Lissabonissa kolme vuotta sitten. Mulla oli sitä ennen ollut tosi kiirusta duunissa ja omien kolmikymppisten kanssa. Loma on rentouttavampi kuin mikään muu vuosiin; säät suosi, kämppä oli ihana ja kaupunki oli tosi kiva. Kuitenkin, ekaa kertaa pitkään aikaan tuli fiilis, että tänne ei tarvitse palata. Jostain syystä kuitenkin nyt 3 vuotta myöhemmin mä haluaisin kauheasti takas Lissaboniin. Oon tosin tullut siihen tulokseen, että todellisuudessa ikävöin sitä rentouttavaa lomaa enkä niinkään sitä kaupunkia. Eli pitänee tähdätä johonkin missä on Loka-marraskuun vaihteessa vielä kesä, kämpässä parveke ja löytyy ranta mihin pääsee kävelemään :)
Nizza is it. Varattiin just matka lokakuun lopulle :) :) :)
Ihanaa :) Kelpais mullekin ^_^ Nizza on ollut Islannin ja Pariisin ohella mun top 5 Euroopan want-listalla varmaan teinistä saakka. Islanti ja Pariisikin saivat odottaa että saavutin 30+ iän ennenkuin sain raksittua ne listalta ja Nizza odottaa yhä vain... Se on jännä miten mulla on ollut tiettyjä paikkoja todella vahvoina kiinnostuksen kohteina nuoresta saakka, mutta en sitten syystä tai toisesta ole kuitenkaan niihin päätynyt. Puolakin on yksi sellainen.
Mikä Nizzassa kiehtoo? Ei minulle ollut mikään järisyttävä kokemus, tosin ihmiset kaipaavat eri asioita.
Nizza on aina näyttäytynyt minulle kohteena, jossa yhdistyy hyvin moni minua kiinnostava tekijä; se on meren rannalla, se on arkkitehtuurisesti viehättävä (eli siinä on "postikortti-idylli"-laatua :)) ja siellä on sekä kulttuuria että ostosmahdollisuuksia. Minua vetävät puoleensa monipuoliset kaupungit joissa sielu täyttyy rakennusten, aukioiden ja katujen muodostamasta esteettisestä kokonaisuudesta ja halutessaan voi mennä museoon tai teatteriin ja vaeltaa ostoskaduilla (vaikka en itse edes shoppaile) ja ruokailla hyvissä ravintoloissa. Jos kaikki tämä toteutuu vieläpä meren rannalla, ja kaupungissa on tunnelmallinen satama-alue, niin kohteessa on kaikki ainekset minun unelmakohteekseni.
Mulle Lissabon oli juuri sellainen "tänne ehdottomasti takaisin" -paikka, ehkäpä jopa ihan ensimmäinen joka toi tuon fiiliksen 🙂 Aiemmin en ollut varmaan "ystävystynyt" minkään matkakohteen kanssa.
Meilläkin oli muuten miehen kanssa hakusessa jokin uusi kohde lokakuulle, ja Slovenia oli kova kandidaatti (uusi miehelle, ei mulle), mutta päädyttiin sitten kotimaan kohteeseen ja lähdetään vaeltamaan Lappiin.
Tosi moni kaveri on sanonut Lissabonista samaa, mut mä ehkä sitten lämpeen enemmän Itä-Euroopan suuntaan :) Puolalle iso suositus! Varsovan ja Krakovan lisäksi ollaan ajettu pari kertaa ympäriinsä autolla ja mä tykkään kovasti.
Ensimmäinen kaupunkirakkaus oli Pariisi. Se tosin selittyy myös sillä, että se oli mun ensimmäinen oikea ulkomaanmatka. Mähän olen aloittanut matkustelun vasta aikuisena miehen kanssa.
Pariisin lisäksi suosikkikaupunkeihin lukeutuu mm. Split, Varsova, Berliini ja Pietari. Pietarissa olen toistaiseksi vieraillut vain kerran, Berliinissä kolmesti ja muissa kahdesti.
Autoreissuilla ollaan oltu 1-2 yötä per kaupunki ja osassa paikoista nähnyt vain pintaraapaisun. Wien oli ihana. Oltiin siellä yksi yö 2010 tai 2011. Oli täydellisen lämmin kesäilta ja kierrettiin siellä hotellin respan suosittelema turistikierros kävellen. Kierros päättyi puistoon, jossa oli upeat kukkaistutukset ja mun ilta päättyi ehkä elämäni parhaimpaan jäätelöannokseen :D Eli Wienissä ois kiva käydä uudestaan. Tosin en sit tiedä et rikkoisko se vierailu mun idyllisen muiston täydellisestä kesäillasta, joten ei kiirettä :D
Ihana muisto Wienistä :) Itse olen myöskin käynyt siellä vain kerran, osana elämäni ensimmäistä interrailia. Ja vielä palaamatta, on kyllä kareillut mielessä parina viime vuonna.
Varsova ja Krakova ovat sellaisessa maineessa, että olen aina pitänyt itsestäänselvänä että varmasti rakastun niihin. Näin kovilla odotuksilla voi olla haittapuolensakin, jos on jo valmiiksi latautunut erityisen kovalla ennakkomielikuvalla niin saattaa myös pettyä helpommin. Uteliaana odotan miten käy sitten kun lopulta pääsen Varsovan ja Krakovan näkemään :) Puola olisi siinäkin mielessä minulle potentiaalinen unelmakohde kun siellä hintataso sallii enemmän elämyksiä kuin joissain toisissa kohteisa - etenkin ruokaelämyksiä ^_^ :D Kalliimmissa kohteissa etenkin ravintolaruoasta pidättäytyminen (Sveitsi... huokaus!) harmittaa vietävästi.
Ihanaa! Mihin päin Lappia menette? Itsekin pääsen tänä vuonna syyskuun lopussa pitkästä aikaa ruskaretkelle ja vieläpä koko viikoksi, kun saimme sovitettua lomat mieheni kanssa yhteen! Vaeltaminen ja telttaelämä on ihan parasta (etenkin rakkaan kanssa)! <3 Tykkään kyllä Portugalista ja Sloveniastakin. :)
Lemmenjoki on ainakin alustavasti ollut puheissa :)
Voin kyllä allekirjoittaa telttaelämän ja patikoinnin ihanuuden, se on todella mieltä elvyttävää ja ihan paras tapa nollailla niin päätä kuin kehoa perusarjen kiireestä ja staattisesta olotilasta. Mikään ei ole niin parantavaa kuin luonto <3
Olisi ihana matkustaa Aasiaan, käydä useammassa kohteessa niin rantaparatiisissa kuin suurkaupungissakin. En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, harmi vaan ettei mun budjetilla paljon matkustella. Tosta sanonnasta tuli vaan mieleen, että sehän on "kolmas kerta toden sanoo" eikä toinen kerta? Itse en ole ainakaan koskaan kuullut käytettävän tuota käyttämääsi ilmaisua.
Ei hemmetti niinhän se muuten onkin..! *facepalm*.... Kolmas kerta toden sanoo, tosiaan. :p
Niin tuttua. Olisihan se kiva nàhdà uusiakin paikkoja, mutta kun sità aina kiintyy liikaa, lomia on vàhàn, joten on pakko valita. Kun kàvimme Nykissà, ajattelimme ettà mennààn nyt sinne edes kerran ja elimme sen loman kuin tosiaan pààsisimme sinne vain sen ainoan kerran..noh, sen jàlkeen on kàyty jo kahdesti uudestaan ja nyt kiinnostaisi mennà taas. On niin mukavaa palata tuttuihin paikkohin, siihen ihanaan ravintolaan joka sattumalta lòydettiin. Toki joka matkalla nàemme myòs jotain uutta, ehkà seuraavalla kerralla museoita.
Hààmatkaa mietimme myòs..noh mennààn nyt kerrankin kauas Japaniin edes kerran elàmàssà, se kun on niin mielenkiintoinen maa. No, kaipuu jài pààlle ja alkukevààstà kàvimme siellà uudelleen ja puhuimme jo, no ensi kerralla sitten kun palataan Japaniin mennààn sinne ja tànne, joten sekààn ei lienee jàà kahteen kertaan.
Kreikasta puhumattakaan, saaret vaihtuu, mutta maa pysyy. Taitaa olla ainoa paikka maailmassa, jossa pystyn rentoutumaan niin tàysillà, ettei edes jokaviikkoinen migreeni iske.
Eli ymmàrràn hyvin mità kirjoitit. Jos olisi ajallisesti ja rahallisesti mahdollista, niin olisi kiva kàydà uusissa kohteissa vanhojen lisàksi. Esimerkiksi juuri Souliin olisi kiva mennà, mutta Japani houkuttelee kuitenkin enemmàn ja kun matka on suunnilleen yhtà pitkà ja saman hintainen, niin melko varmasti palaamme jàlleen Japaniin. Jos voisikin ottaa monta viikkoa lomaa ja vierailla kummassakin, kun kerran sinne asti menee, mutta se on kàytànnòssà mahdotonta.
Toki on ollut myòs maita joihin en enàà uudestaan menisi, esim. Egypti. Tai paikkoja jotka on jo nàhty lukuisten kàyntien jàlkeen jotka tuntuvat, ettà ovat jo "tarjonneet" kaiken ja mielenkiinto loppuu.
Tuttuun, ihanaan ja muistojen täyteiseen paikkaan on tosiaan ihan erilaista matkustaa kuin uuteen paikkaan. Kahviloista ja kadunkulmista voi todella tulla kuin ystäviä ja seuraava vierailu on yhtä lailla näiden ystävien tapaamista ja jälleennäkemisen lämpöä ja riemua kuin kohteen uusien, vielä piiloon jääneiden nurkkien koluamista ❤️ Ensimmäisellä matkalla olet kuin ensitreffeillä, seuraavilla vatsassa kutittelee kuin tapaisi uudelleen sen kivan pojan tai tytön jonka kanssa kemiat kohtasivat.... ☺️☺️❤️
Saako muuten kysyä mikä Egyptissä sai aikaan sen ettet enää haluaisi palata sinne..? Vai voiko sitä määritellä?
En ole Anne, mutta vähän arvaan, miksi Egypti ei kutsu puoleensa.. snaotaan nyt, se yleinen ilmapiiri ja mentaliteetti.... :) Turistina saa lähes aina maksaa moninkertaisesti, asenne naisia ja eritoten länsimaisia kohtaan on törkeän halventava, kestohymyjen taa kätkeytyy jääkylmä laskelmointi jne... Itse en haluaisi omin rahoin tukea yhtään maata, missä naisia avoimesti halveksitaan ja missä lainsäädäntö ei ole oikeudenmukainen. (Eri asia on sitten, jos sellaiseen maahan tulee jokin järkevä syy matkustaa. Lomaa en tietyissä maissa halua viettää)
Koreasta ja Aasiasta tulee mieleen, että vaikka koen ne yhteiskunnat todella kiinnostavia, ne ovat myös niin outoja ja erilaisia omista arvoistani, etten kokisi niissä oloani kotoisaksi .. (Historialliset draamat on asia erikseen, niitä on ilo katsella ;))
Miettisin myös alitajuisesti ehkä koko ajan, olenko riittävän huoliteltu kelvatakseni katukuvaan ja niiden menestyneiden ihmisten maailmaan. Vaikka turistina en ehkä joudu kuulemaan 'mikäs sinun ihossasi on vialla?', jo se joka puolelta tulviva yhdenmukaisuuden vaatimus voi olla ahdistava kokemus.
Tosi kurjaa kuulla :( :( Itse en ole (vielä) matkustellut islam-maissa joten se kulttuuri on edelleen omakohtaisesti kokematta. Tai hetkinen, olin 14-vuotiaana viikon Turkissa... en kylläkään muista mitään ikäviä juttuja siltä matkalta, mutta toisaalta 14-vuotiaana tarkkailee maailmaa vähän eri tavalla kuin aikuisena, enkä ehkä olisi osannut aistia nyansseja naisiin kohdistuvasta asenteesta, jos se nyt Turkissa on yhtä paha kuin muissa islamin maissa.
Koreassa kyllä se pinnan alainen kauneuskulttuuri todella ahdistaa, se on niitä asioita jotka melkein täytyy vaimentaa ja tunkea pois tietoisuudestaan että pystyy lomasta siellä nauttimaan - ainakin jos kosmetiikkamarkkinat kuuluvat olennaisena osana lomaohjelmaan.
Saahan sità kysyà. Lomalla haluan rentoutua ja olla rauhassa (aktiivilomasta tai rantalomasta huolimatta), siihen en Egyptissà pystynyt heidàn erilaisen kulttuurinsa vuoksi. Tiesin sen toki jo etukàteen, mutta meninkin làhinnà tapaamaan ystàvààni sinne.
Hmm, on kyllä ikävää :/ NG'n kommentinkin perusteella päättelen, että tuo "ei-rauhassa-oleminen" liittyy varmaankin paikallisten suhtautumiseen (länsimaisiin) naisiin. Islamin maissa reissaaminen olisi korkealla todennäköisyydellä myös itselleni kulttuurishokki monella tapaa. Riskeistä huolimatta toivon että pääsen sitäkin kulttuuria vielä joskus kokemaan.
NG sen hyvin tiivisti. Olin matkassa mieheni kanssa, joten en sentààn seksuaalista hàirintàà kokenut, mutta muuten tulimme mm. huijatuiksi ruokakaupassa (vàhàn tyhmàà, kun kàvimme tàssà kaupassa usein, sen kerran kun huijasivat, emme todellakaan enàà menneet sinne, joten heiltà jài meidàn loppuloman rahat saamatta, sensijaan luulivat olevansa ovelia, mutta todellisuudessa tàmàn tekemàllà hàvisivàt taloudellisesti :-), riitelimme taksikuskin kanssa kun hinta sovitusta nousi maksun hetkellà, vain muutaman epàkohdan mainitakseni. Koko ajan olimme katseiden alla, se teki olosta valppaamman, joten en voi sanoa rentoutuneeni :-) Kun liikuimme paikallisen ystàvàmme kanssa (mies) kohtelu ja kàyttàytyminen meità kohtaan oli kunnioittavampaa.
On kyllä ikävän kuuloista :/ Itselläni tuo vaikuttaisi myös lomatunnelmaan, minulla meni hermo jo Kreikassakin kun vihannekauppias kusetti pari euroa... :p En voi sietää huijausmentaliteetin ihmisiä.
Eräs suuri huijausmuoto Pohjois-Afrikan ja Turkin turistikohteissa on ns. romanssihuijaus. (Kannattaa googlettaa hakusanalla 'Bezness'...) Eli, pyrkimys keinolla millä hyvänsä (rakkautta vannomalla, kiristämällä, vahinkoraskauden avulla..) päästä naimisiin länsimaisen naisen kanssa taloudellisten etujen ja paremman passin toivossa. Yleensä siinä vaiheessa, kun vakituinen oleskelulupa / kansalaisuus on saatu, otetaan ero tai käyttäydytään niin törkeästi, että vaimo ottaa eron selvitäkseen hengissä.. Sitten onkin kätevää tuoda varsinaiseksi vaimoksi se oman kotikylän kunniallinen neitonen, jonka kanssa on oltu kihloissa lapsesta saakka... (ja EU-valtio kiltisti elättää..)
Näitä tapauksia on Euroopassa jo tuhansia ja lisää todennäköisesti saadaan pakolaisvyöryn kautta lisää. Kyse on varsinaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta, jonka uhreiksi on joutunut monia fiksuja koulutettuja menestyviä naisia... Ne rakkauden tunnustukset osataan esittää niin uskottavasti, ettei nainen usein usko lähipiirin tai kenenkään varoituksia ('nehän ovat vain kateellisia ja rasisteja!') suklaasilmän todellisista aikeista.
Itse Lähi-Idässä asuneena osaan katsoa sen teeskentelevän pinnan alle enkä siksi suosittelisi kenellekään lomakohteiksi kyseisiä alueita. Kaikkialla muslimaailmassa ei kulttuuri ole yhtä äänekästä ja räikeää kuin Egyptissä (joissain arabimaissa pyritään pikemminkin vaikuttaa arvokkailta ja kunniallisilta), pohjimmiltaan kuitenkin elää sitkeänä ajatus 'arvottomista ulkomaalaisista naisista'. Sen kun tiedostaa, eikä odota ihmisten olevan luotettavia länsimaisilla mittapuilla, voi matkoilla oppia paljon kiinnostavaa elämästä, historiasta ja ihmiskunnasta :)
"Beznekseen" olen ikävä kyllä päässyt tutustumaan myös oman lähipiirin esimerkin kautta... :/
Tosi ikävää, olen pahoillani :/
Vielä tähän sellainen ajatus, että mielestäni matkojen myyminen tiettyihin lomakohteisiin on matkatoimistoilta suorastaan rikollista. Varsinkin yksinäisille naisille / naisporukoille, jotka eivät ole paikallisten mentaliteetista ja vähemmän hyväntahtoisista tarkoituksista tietoisia... Totuushan on, että koko turismiteollisuus on enemmän tai vähemmän tuon hyötyajattelun kyllästämä (voiton tavoittelu!), mutta se tulee räikeämmin joissakin maissa esiin. Koko matkailuala hotelleista lähtien voittaa - osinkoja riittää anteliaiden länsimaisten kukkaroista oma siivunsa jokaiselle, joka osaa tilaisuutensa hyödyntää.
Seksuaalinen ahdistelu, stalkkerointi, huutelu jne. epätoivottava huomio kuitataan liian usein matkaoppaiden taholta tyyliin, 'Ystävällisellä asenteella ja huumorintajulla selviää joka tilanteessa'. Ongelma kuitenkaan ei ole huumorintajun puute, vaan paikallisten taholla vallitseva totaalinen kunnioituksen puute ulkomaisia kohtaan. He tietävät hyvin, että oman maan naisia kohtaan moinen käytös ei tulisi kuuloonkaan, eikä näiltä edellytetä ymmärrystä, huumorintajua tai suvaitsevaisuutta kuin meiltä länsimaisilta. Kaksoisstandardi on aikamoinen..
Ymmärtäminen, hymyily ja kesksuteluun suostuminen ei ratkaise ongelmaa, sehän vain vakuuttaa paikalliset siihen uskoon, että ulkomaalainen onkin helppo saalis..
Kyseessä on tietyissä lomakohteissa ammatimainen toiminta, missä saalistajat lähestyvät uhria usein yhdessä. Jos ensimmäinen saa pakit, onneaan kokeilee seuraava, eri strategialla..
Yrmeyskään ei automaattisesti suojele ikäviltä kokemuksislta. Valitettavasti tiedän tapahtuneen sitäkin, että kun kohde ei ole suostunut olemaan paikallisille saalistajille ystävällinen, kostotoimenpiteenä on seurannut joukkoraiskaus/ryöstö viimeisenä lomailtana... Eli teet niin tai näin, olet 'vapaata riistaa', jolle saa tehdä mitä tahansa...
Paljon ei ole lomasta iloa, jos sen voi turvallisesti viettää vain hotellin pihalla ja uima-altaalla, ja jokainen askel sen ulkopuolelle on turvallisuusriski :/
Tässä oli sellaista asiaa että piti odottaa sopivaan hetkeen että sain tämän kunnolla luettua ajatuksella (ja sitä myöten julkaistua). Nostit esiin hyvin ikävän ilmiön jolta mitä ilmeisimminkään ei juuri voi säästyä tiettyihin maihin matkustaessa. Itse näissä kohteissa matkustamattomana voin kuitenkin uskoa, että asia on kuten kerrot; ongelma ei ole "huumorintajuttomuudessa" vaan asenne kutoutuu syvälle kulttuuriin ja sen sisältämiin näkemyksiin. Eri kulttuureissa on paljonkin asioita joita meidän länsimaisina ihmisinä on vaikea hyväksyä (naisten ympärileikkaukset, lapsityövoima, monet epätasa-arvoseikat yleisestikin), ja matkailijalle tämä asettaa eettisen ongelman; haluaako tukea tällaisen maan taloutta matkustamalla sinne vai tehdäkö linjauksen, ettei matkusta maihin joiden tapoja, asenteita ja käsityksiä ei pysty hyväksymään. Niin idealistinen en ole, että kuvittelisin, että matkailijat voivat millään vaikuttaa kohdemaansa asenteisiin, me emme näitä tapoja voi turismin kautta muuttaa.
Ajatuksesi siitä, että matkatoimistoilla ja -järjestäjilläkin olisi tietty eettinen vastuu matkakohteiden suhteen, on mielenkiintoinen, mutta en pysty sitä itse ihan allekirjoittamaan. Palveluntarjoaja tarjoaa vaihtoehtoja ja on yksilön itsensä vastuulla punnita, mitä vahvuuksia ja heikkouksia kuhunkin vaihtoehtoon liittyy, ja millaisten riskien kohde sopii hänen matkailullisiin intresseihinsä. Joku saattaa nimenomaan haluta matkustaa kontroversiaalisiin kohteisiin kokemaan maan kulttuurin juuri sellaisena kuin se on, ymmärtäen, että siihen voi kuulua myös länsimaisten arvojen pohjalta tuomittavia asioita. Ei ole matkatoimistojen asia valita asiakkaidensa puolesta, minkä tyyppisiä kokemuksia nämä matkoiltaan hakevat ja kuinka paljon meidän arvojamme vastaan riiteleviä asioita he ovat valmiita kestämään.
Ymmärrän kyllä mitä ajoit takaa (luulen), sen matkailijatyypin näkökulmasta joka ei ole niin valveutunut eri kohteiden kulttuuriin liittyvistä epäkohdista. Näen kuitenkin, että matkanjärjestäjät eivät voi ns. "holhota" asiakkaitaan ja ohjata heidän lomakäyttäytymistään rajaamalla kohteita tiettyjen kriteerien mukaisesti - vaikka nämä kriteerit olisivat eettisesti perusteltuja. Yksilöllä on aina oma vastuu, ja vain sen perusteella, että osa yksilöistä ei ole yhtä altis hahmottamaan ja ymmärtämään eri kohteiden riskejä kuin toiset, ei voida rajata vaihtoehtoja koko matkailijakentälle. Tästä voisi toki jatkaa keskustelua vaikka kuinka pitkälle, esittämällä seuraavana argumenttina että ne "valveutuneemmat" matkailijat x-todennäköisyydellä harrastavat enemmän omatoimimatkailua jolloin he eivät ylipäänsä muodosta suurta asiakaskuntaa valmismatkoja myyville matkanjärjestäjille, ja nuo valmismatkavalikoimat tulisi rakentaa sen vähemmän perehtyneen, "hyväuskoisen" asiakaskunnan käyttäytymisen ja oletettujen odotusten mukaan, mutta ei lähdetä enää sinne :)
Mutta tosiaan, toit esiin tärkeää, vaikkakin kamalan surullista ja ahdistavaakin asiaa. Niin monia asioita maailmassa on vaikea hyväksyä tai edes yrittää ymmärtää. Miesten asenne naisia kohtaan tietyissä kulttuureissa - ja alttius tavoitella omaa hyötyä satuttamalla toisia - ovat räikeitä esimerkkejä sellaisesta :(
Yksilön vastuu - olen samaa mieltä, että jokaisella on se. Niin myös matkatoimistojen päättäjillä, kohteiden suunnittelijoilla ja markkinoijilla, jotka eri kohteita esittelevät. :)
Vapaa markkintalaous ja vaihtoehtojen antaminen ei voi olla niin arvovapaata 'villiä länttä', että mahdollista matkailijaa ei edes varoiteta kohteen ikävämmistä puolista. Kukaanhan ei estä asiakasta silti valitsemasta kohdettaan itse: päinvastoin, kunnollinen informaatiopaketti nimenomaan auttaa valistuneen valinnan tekemisessä ja vahvistaa yksilön vapautta :)
Tulee mieleen ne Kiinassa toimivat matkatoimistot, jotka myyvät länsimaisille nuorille matkailijoille Pohjois-Korean seikkailuja, mm. mainoslausein, 'Matka, josta et halua kertoa äidillesi'... Mukaan houkutellaan naiiveja nuoria, jotka uskovat vuorenvarmasti amerikkalaisen passin suojaavan automaattisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Yleensä turistit saavatkin olla Pohjois-Koreassa turvassa, mutta jotain meni pieleen sen amerikkalaisen kohdalla, joka pakkotyötuomion saatuaan palautettiin puolikuolleena takaisin kotimaahansa.. P-Korea syytti nuorukaista valtion omaisuuden varastamisesta, mutta totuutta on mahdoton selvittää... Matkatoimiston vastuuta ei voi kiistää, kyseessä oli törkeä rahastaminen ihmisten hengen ja elämän kustannuksella. (Vähän sama, jos joku järjestäisi kiertomatkan ISIS:in hallinnoimalle alueelle...)
Olen muuten ollut mukana järjestössä, joka on pystynyt vaikuttamaan naisten silpomisen vähentämiseen ja joidenkin heimojen kohdalla miltei poisjäämiseen, valistustyön avulla. :) Hyväksyä ei siis tarvitse kaikkea muissa maissakaan tapahtuvaa vääryyttä, asioihin voi pyrkiä osallistumalla vaikuttamaan.
Otto Warmbier oli siis nuoren miehen nimi, kuoli palattuaan kotiin USA:han.
Selkeä kartoitus Pohjois-Korean matkan riskeistä olisi voinut auttaa miestä punnitsemaan tarkemmin mukaan lähtemistä..
Luin tuon tapauksen aikoihin kaikki uutiset aiheesta. Niin kaamea tapaus ettei ole sanoja.
Venytin tämän julkaisua taas toivoen, että löydän aikaa kirjoittaa (ja jäsentää) pidemmän vastauksen, koska aihe on todellakin erittäin mielenkiintoinen, ja paljon ajatuksia herättävä, mutta en vain saa ajatuksiani kiinteään ja järkevään muotoon kohtuullisessa ajassa. Tyydyn siis vain toteamaan, että olet oikeassa joidenkin esimerkkien kuten Pohjois-Koreaan markkinoitujen matkojen suhteen. Tuo amerikkalaisen nuoren miehen tapaus oli aivan järkyttävä :(