Tänään haluan jakaa hyvän mielen tarinan.
Ostin taulun. ❤️
Taulu löytyi täysin odottamatta. Tilanteessa, jossa en olisi koskaan odottanut kohtaavani taidemaalausta, jonka haluan ostaa.
Ensin taustaa:
Ostin tammikuussa 2022 ensimmäisen oman kodin. Asunto on hassun muotoinen, ja siinä on pitkä eteiskäytävä. "Hukkaneliöitä", moni sanoisi. Sitä ne tavallaan ovatkin. Minä asun tässä kuitenkin yksin, enkä tarvitse jokaista neliötä.
(Asunto oli minulle mahdollinen ylipäänsä "outoutensa" vuoksi: siinä on kolmion neliöt, mutta vain kaksi huonetta (oh + mh + k), minkä puolesta se ei sovi kovin hyvin perheasunnoksi, ja se oli lisäksi täydessä remonttikunnossa. Tämä teki hinnasta minulle mahdollisen, muuten en olisi pystynyt näin isoa kämppää ostamaan.)
Remontin aikana mietin kaikkia mahdollisuuksia, mitä pitkällä hukkaneliö-eteiskäytävälläni tekisin. Useampi skenaario kävi suunnittelupöydällä: pitkä peilikaapisto, kirja- tai koriste-esinehylly, My Little Pony -vitriini (olen keräilijä 🦄💜), senkki + iso peili....
Lopulta hylkäsin kaapistot ja hyllyt ja päädyin siihen, että haluan jättää tilan mahdollisimman vapaaksi, koska myös tilan tuntu on hyvä asia. Tyhjät neliöt ja tyhjä tila rauhoittavat. Ainakin mun kaltaista, hieman kaoottista ihmistä, jonka pään sisus kuten myös asuinympäristön jokainen pinta on täynnä asioita ja tavarapinoja.
Päätin, että haluan pitää eteisen rauhallisena ja ostaa käytävän seinälle jonkin taulun.
Olen vain odottanut, koska se löytyy.
(Kerrottakoon, että ihania tauluja on tässäkin välissä löytynyt, mutta kaikki kiinnostavat taideteokset eivät suinkaan ole mahtuneet mun budjettiin.)
Tullaan tammikuuhun 2026.
Menin tammikuun alussa vakkarikampaajalleni värjäyttämään tyvikasvuni; toimenpide, jonka teen aina 4-5 kuukauden välein. Kun astuin sisään kampaamoon, silmäni osuivat heti kassan yläpuolella roikkuvaan tauluun. Siinä oli violetin ja sinisen sävyisellä taustalla susi. Se tuntui katsovan minua uteliaan ystävällisesti.
Istuin odotustilaan odottamaan vuoroani ja katselin sutta. Teos näytti aivan ihanalta. Sen värit, teema ja tunnelma puhuivat minulle. En saanut yksinkertaisesti katsettani irti taulusta.
Kampaamo, jossa käyn, järjestää tiloissaan säännöllisesti taidenäyttelyitä. Myönnettävästi yksikään aikaisempi näyttely ei ole mitenkään erityisesti liikauttanut minua. Hyvä jos olin edes huomannut tauluja.
Mutta nyt. ❤️🔥
Vuoroani odottaessa luin taidenäyttelyn esitteen. Näyttelyn nimi oli Metsän Katse, ja se oli avattu vain pari päivää aikaisemmin. Kun pääsin kohtaan, jossa taiteilija esitteli itsensä, jokin läikähti sydänalassani. Taiteilija oli minun ikäiseni nainen; pedagogi ja eräopas. "Minulle luonto on sekä inspiraation lähde että peili, jonka kautta ihminen voi nähdä oman haavoittuvuutensa ja voimansa", taiteilija Reetta Koski kirjoitti.
Siinä hetkessä tiesin, että susi-teos, Suden Maa (kuten teosluettelosta kävi ilmi), oli minun tauluni. Tunsin suurta samaistuttavuutta taiteilijan luontosuhteeseen. Myös minä olen kauan sitten halunnut olla eräopas. Se, että taiteilija oli kanssani samana vuonna syntynyt nainen, ei ainakaan vähentänyt samaistumisen tunnetta.
En odottanut hetkeäkään; laitoin saman tien taiteilijalle sähköpostia esitteessä annettuun osoitteeseen ja kysyin, onko Suden Maa -teos yhä vapaa ostettavaksi. Käteni suunnilleen tärisivät.
Menin sitten kampaajan tuoliin ja tuijotin koko värjäysoperaation ajan Sutta peilin kautta. Se oli takanani.
Tyvikasvu-operaation aikana taiteilija ehti vastata viestiini. Hän kirjoitti, että Suden Maa on alustavasti varattu toiselle, ja tämä toinen asiakas on miettimässä Suden Maan ja toisen, kettu-aiheisen maalauksen välillä. Voi eih...!, ajattelin. "Arvasin tämän, joku muukin haluaa sen..!"
Mutta illalla sain Reetta Koskelta uuden viestin. Toinen asiakas oli päätynyt kettuun. Suden Maa oli minun.
Se oli minun! 🥰
Eilen koitti se päivä, kun sain taulun kotiini. Se on juuri niin upea, kuin kampaamon seinällä.
En tiedä, miksi juuri tästä teoksesta tuli Minun Tauluni. Susi ei ole mikään itsestäänselvä aihe, jonka voisi odottaa päätyvän minun kotini seinälle. (Vaikka onhan siellä jo pari suden sukulaista; edesmenneet lemmikki-chihuahuat Totti ja Viivi ikuistettuina isoihin valokuvaprintteihin..!)
En ollut koskaan miettinyt, millaisen aihepiirin maalauksen seinälleni haluaisin. Tiesin, että tunnistan sen sitten, kun se taulu tulee kohdalle. Aihe ei ole tärkein, tunnelma ja se, että teos puhuu minulle, on.
Suden Maa tuntui ensisilmäykseltä minun taulultani. Olen niin onnellinen, että siitä tuli minun!
Pääsin eilen myös tapaamaan itse taiteilijan. Reetta Koski kutsui minut messuille, jossa hän myi teoksiaan.
Messujen jälkeen Reetta toi Suden Maa -taulun minulle kotiin. Ehdin kuulla hieman Reetan elämästä ja taustoista, ja nyt Susi on saanut vieläkin enemmän "tarttumapintaa".
Sain myös kuulla, että suteni alle kätkeytyy..... Ozzy Osbourne!
Kyllä!
Suden Maa -teoksen kankaalla oli alkujaan hahmotelma Ozzy Osbournesta, josta Reetta oli saanut tilaustyön. Hän kuitenkin päätyi maalaamaan Ozzyn toiselle kankaalle, ja hahmotelma jäi tulevan Suden Maan alle.
Tieto siitä, että Suden alla lymyilee Ozzy, tuo tauluun vain lisäarvoa..! 💖
Mahtavaa! ("Play Paranoid"...!)
.
Tässä vielä katsaus mun eteisen eri vaiheisiin. Eteinen ei ole vieläkään valmis, sillä mulla loppui remonttikassa keittiön jälkeen. 😂 Jonain päivänä eteinen saa lopullisen muotonsa, eli vanha naulakko ja vanha kaapisto sen vieressä tullaan vaihtamaan.
Asunto on juuri ostettu.
Seinät on maalattu. Ruokailutila eteisen päässä odottaa yhä ruokapöytää & tuoleja.
Tämä päivä. (Ja susi tulee toki pääsemään ihan seinälle asti, mutta nyt se lepää välikaikaisesti vanhan Billy-kirjahyllyni irto-osien päällä. ☺️)
Toisesta suunnasta. Tässä hahmottelen mahdollisen senkin paikkaa eteiskäytävään.
Ehkäpä Suden alle vielä joskus tulee pieni senkki..?
Mutta nyt - haluan vain pitää mun mieltä tyhjentävän ja rauhoittavan tyhjän tilan. Jossa vartioi tästä eteenpäin Susi.
*
Reetta Koski kirjoittaa tauluilleen aina runollisen kuvauksen. Suden Maan kuvaus kuuluu:
Se ei unohda polkujaan, ei ääniä yön takaa.
Sen katse palaa aina sinne, mistä se kerran lähti.
Hiljaisuus kantaa sen tarinaa.
