Tänään haluan kirjoittaa kroatialaisesta ruoasta ja ravintolakulttuurista. Erityisesti kreikkalaiseen ruokaan tottuneen matkailijan perspektiivistä.
Katsaukseni on rajallinen siinä mielessä, että en ole syönyt kroatialaisessa perheessä paikallista arkiruokaa, vaan kokemukseni on ravintoloista turistin näkökulmasta. Mutta yhtä kaikki näkökulma se on tämäkin - ja relevantti juuri matkailijalle.
Vietettyäni Kroatiassa nyt 10 päivää minulle on muodostunut ravintolatarjonnasta seuraava kuva: ruokailumahdollisuudet jakautuvat karkeasti ottaen pikaruokaravintoloihin ja fine dining -ravintoloihin.
Näiden välissä on totta kai myös rentoja, bistro-tyyppisiä ruokaravintoloita (kroatialaisittain konoba), mutta nämä ovat selkeästi vähemmistössä verrattuna pizza/hampurilais/sandwich-paikkoihin. Kaikenlainen fast food -tyyppinen ruoka sekä pasta, gnocchit ja risotot dominoivat täällä. Italialaisen ruokakulttuurin läheisyys näyttää vaikuttaneen Kroatiaan lähinnä pikaruoan muodossa.
Menut ovat kautta linjan suppeampia kuin Kreikassa ja annokset kalliimpia - helposti tuplasti tai triplastikin kalliimpia.
Meze-tyyppisiä annoksia on hyvin vähän, ja jos niitä on, niiden korkea hinta rajaa tehokkaasti mahdollisuuksia ottaa useampia. Meze on alkupalan kokoinen suupala-annos (kuin "tapas"). Kroatialaiset starter-annokset maksavat tyypillisesti 13-20€, kun Kreikassa hinnat alkavat kolmesta eurosta.
Kaltaiselleni pesco-vegetaarille pääruokalistalla on tarjolla tonnikalapihviä, vaaleaa kalaa ja grillattua kalmaria. Kasvisruoat rajoittuvat risottoihin ja pastoihin, joten kasvisruoat jäävät osaltani väliin. Syönkin joka päivä kalaa tai mereneläviä.
Tuoretta kalaa on toki myös tarjolla, mutta erittäin kalliiseen hintaan. Ylipäänsäkin kaiken ruoan, niin ravintolassa kuin marketissa, hintataso on korkea, käytännössä Suomen tasolla. Ruokakaupoissa monet elintarvikkeet ovat kalliimpiakin kuin Suomessa; esimerkkinä 150 g pakkaus fetaa, joka maksa täällä yli 5 euroa..!! (😮) Olen tarkistanut hinnan useammassa kaupassa ja todennut, että jääköön hyllyyn.
Kreikkalaisen ruoan ystävän näkökulmasta Kroatian ruokatarjonta on siis ollut jonkinlainen pettymys. Ruoka on hyvää, paikoin erinomaista, mutta todella kallista ja vaihtoehdoiltaan Kreikkaa huomattavasti suppeampi ja mielikuvituksettomampi.
Toisaalta - tunnistan, että voi olla epäreilua verrata muiden maiden keittiöitä Kreikkaan. Kreikan ruokakulttuuri - yhdessä Turkin kanssa - on Euroopan tasolla aivan poikkeuksellisen rikas ja omaa luokkaansa.
Turkin vaikutus näkyy kreikkalaisessa ruoassa täysin olennaisella tavalla etenkin kasvisruokien ja -lisukkeiden ällistyttävässä kirjossa. Turkki puolestaan on omaksunut paljon Lähi-Idän ruokakulttuurista.
Kreikassa menut voivat olla niin pitkiä, että ne ovat joskus kuin kirjoja. 😅 Sivut vain jatkuvat ja jatkuvat. Yhden painajainen - toisen onni.
Mitä eniten kaipaa tällä matkalla ovat erilaiset lämpimät kasvisruoat ja salaatit - ja JUUSTO osana ruokia. Juustoa näkee lähinnä alkupalaruokien juustolautasilla, mutta ei muuten.
Mutta! Ei ole tarkoitus vain valittaa. Olen syönyt täällä parikin sellaista ravintola-annosta, että ne jäävät kaikkien reissujeni parhaiden ruokakokemusten historiaan. ✨ Kerron näistä sekä muista Kroatian ruokakokemuksista tässä postauksessa. :)
Tässä esimerkkinä yhden suositun ravintolan menu.
Ravintola sijaitsee Hvarin saarella Stari Gradin kylässä. Hinnat ovat vähän halvemmat kuin turistien suosimassa Hvar Townissa.
Mitä täällä on eniten tarjolla halvemmasta kalasta on tonnikalapihvi. Sitä on kuta kuinkin joka ravintolassa. Kuvan tonnikala on nautittu Korčula Townin Aterina-ravintolassa.
Hyvin poikkeuksellisesti bongasin Aterinan ruokalistalla munakoisorullat vuohenjuustolla, ja olin innolla tilaamassa 😍😋 - kunnes kuulin, että niitä ei ollut sinä päivänä saatavilla. Joten - back to tonnikala.
Puitteet ruokailuun ovat täällä kyllä enemmän kuin kohdillaan, sitä ei käy kiistäminen..! ☺️
Tonnikalapihvin ohella katkaravut, grillattu kalmari tai vaalea kalafile ovat olleet lautaselleni päätyneitä ruokia tällä matkalla.
Kuvassa on reissun toistaiseksi edullisin annos, joka nautittiin Mljetin saarella Pomenan kylässä Adriatic-ravintolassa. Grillattu kalmari ja grillatut kasvikset (vaihdoin perunan niihin ;) maksoi 25€. Ja oli kyllä hyvää! Samoin kuin viini.
Viinistä puheen ollen:
Kroatialaiset viinit ovat erittäin hyviä.
Ainakin tässä asiassa Krotian cuisine lyö Kreikan, sanoisin. 🍇 Te, jotka olette juoneet Kreikassa tavernoiden "talon viiniä", tiedätte, miten erikoinen makuelämys se saattaa olla. Kreikastakin saa hyviä viinejä, mutta ne ovat tyypillisesti ihan muuta kuin edullista talon viiniä. Kroatiassa taas en ole huonoa viiniä maistanutkaan, täällä myös se 4€ talon viini on oikein tyylikästä.
Dalmatian alueen yleisin valkoviiniä tuottava rypälelajike on Pošip. Maistoin sitä ensimmäisen kerran Suđurađin kylässä Šipanin saarella paikallisen valmistajan wine tasting -baarissa (kuvassa) - jonka kuvauksellinen sijainti Suđurađin satamassa ei olisi voinut olla mukavampi. ☺️
Suđurađissa on nautittu myös tämä annos. Olen ehtinyt unohtaa mitä kalaa lautasella tarkalleen ottaen on, mutta jotain hyvin miedon ja neutraalin makuista.
Suđurađissa tapahtui sellainen erikoisuus, että pikkuruisen kylän satamassa sijaitseva ainoa ravintola ei ottanut sinä päivänä vastaan muita kuin ennakkoon pöytävarauksen tehneitä. Ainoa paikka, josta kylässä sai ruokaa, oli hotellini ravintola, jossa tuon vaalean kala-annoksen nautin.
(Tästäkin annoksesta muuten pyysin vaihtamaan perunat kasviksiin. Peruna on toki yleinen lisuke ympäri maailmaa, mutta Kroatiassa se on pääruokien lisukkeena poikkeuksellisen usein. Ottaen huomioon, että annokset ovat kalliita, en oikein arvosta sitä, että lisukkeena käytetään halvinta mahdollista ainesta. Onneksi vaihdosta kasviksiin ei kuitenkaan ole veloitettu extraa. ☺️)
Mennään seuraavaksi matkan parhaaseen makuelämykseen. 🔥 Myönnettävästi en tehnyt tätä löytöä itse, vaan bongasin paikan Lonely Planetin suosituksista: Dubrovnikin Lucin Kantun.
Paikka oli muuttanut tyyliään sitten opaskirjan maininnan. Lonely Planetin mukaan Lucin Kantun on vuosikymmen sitten ollut "vaatimattoman näköinen paikka", ja todetaan, että ruoka kuitenkin ylittää ensivaikutelman. Vuonna 2025 Lucin Kantun on erittäin viehättävä ja fiksu bistro, jonka ruoka oli niin hyvää, että voisin matkustaa takaisin vain maistaakseni läpi menun muutkin annokset. 🤩
Tilasin juusto-pinaattirullat, rapsakoiksi fritatut sardiinit sekä savustettuja simpukoita. Kaksi annoksista ei sovi ruokavaliooni, en normaalisti syö vehnää, mutta tilasin ne silti - ne vain kuulostivat niin hyviltä. 😍 Maku oli todellakin hiilarifuskauksen arvoinen!
Ai niin joo - unohtui melkein mainita - tämä paikka ei edes ole hervottoman kallis! Kolme annostani maksoi yhteensä 32,20€ ja itse asiassa kaksi olisi riittänyt, olivat hyvin täyttäviä.
Sardiineista on todettava, että en tavallisesti yhtään pidä mistään leivitetystä ja friteeratusta, mutta nämä olivat taivaallisen herkulliset..! Liekö tuo leivitys panko-murua, mutta rapeus oli joka tapauksessa ennenkokematonta ja itse sardiinitkin erittäin maukkaita, ja annoksen kruunasi todella hyvän makuinen kermaviili-kurkku-retiisi-pistaasi-dippikastike. 👌
Aterian tähti oli kuitenkin simpukka-annos, joka oli todellinen gourmet-taidonnäyte kekseliäine maku- ja tekstuuriyhdistelmineen. Harmittaa, että en ottanut kuvaa menusta, sillä en enää muista, mitä kaikkea annoksessa tarkalleen ottaen oli. Pääraaka-aineina oli joka tapauksessa simpukkaa kermaisessa, kuohkeassa juustokastikkeessa. Punaiset raidat ovat punajuurigeeliä, ja pinnan alta paljastui hieman marjaisen ja kirpsakan makuista oranssia kastiketta, voisiko olla tyrnillä maustettua..?
Kokonaisuus tarjoili pehmeää, rasvaista ja neutraalia makua juustokastikkeesta, savun makua simpukoista, kevyesti makeaa makua punajuuresta ja kirpeää makua tyrni(?)kastikkeesta - todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä.
Lopuksi lautasen pohjalta paljastui mustia, rouskuvan rapeita murusia jotka toivat kontrastin simpukoiden ja juustokastikkeen pehmeydelle. Ei aavistustakaan mitä muruset olivat, mutta tämä annos oli niin herkullinen ja niin taidetta! 💯 Jos käytte Dubrovnikissa, käykääpä maistamassa tämä!
Arkisempi simpukkaelämys koettiin Hvarin saaren Soley-ravintolassa.
Suositus muuten Soley'lle hintojen puolesta: tämäkään "tapas-baariksi" itseään nimittävä paikka ei ole kovin kallis Kroatian standardeissa, vaikka sijaitsee yhdessä Kroatian kalleimmista saarikohteista. (Hvar on kuin Kroatian Mykonos.)
Tämä kokemus puolestaan oli hämmentävä.
Menin Dubrovnikissa syömään suosittuun ja palkittuun kalaravintola Adio Mareen vanhankaupungin sydämessä. Adio Mare ei ole ihan fine dining -kategoriaa, mutta valkoisine pöytäliinoineen ja couvert-maksuineen kuitenkin perusbistroa fiinimpi paikka.
Hämmästykseni olikin suuri, kun tilasin katkarapusalaatin, ja eteeni tuotiin esitys, joka raaka-aineiltaan ja esillepanoltaan muistutti jotain, mitä saattaisit saada huoltamon lounaskahviossa. Lautasella oli isoiksi paloiksi revittyä, märkää jäävuorisalaattia, vähän kurkkua ja pari kirsikkatomaattia, ja niiden päälle heitetty kasa katkarapuja. Ympärilläni muissa pöydissä syötiin kauniisti aseteltuja annoksia. Mietin hetken, oliko tämä vitsi.
No, katkaravut sentään olivat hyviä, ja ne oli lämmitetty (!). Mutta märkä, mauton salaattipohja ja sen laatu ja esillepano oli todellinen tunnelman laskija ja jotain, mitä en kuunaan odottaisi muualla kuin just ABC:llä, - jos sielläkään.
Koska salaatilla ei lähtenyt nälkä, tilasin sitten vielä juustoja. Huomio: kroatialaiset juustotkin ovat todella hyviä. 👌
Elämäni parhaan tonnikalapihvin söin Lopud-saaren ravintola Dubrovnikissa.
Tämä komeus oli kypsennetty viimeisen päälle täydellisen roséeksi. Se oli niin hyvän makuinen ja rakenne niin täydellisyyttä hipova, että melkein liikutuin.
Myös viini, tällä kertaa paikallista Chardonnay'ta, vei sekin vei kielen mennessään. Itse asiassa tämän paikan viini oli koko matkan maukkain.
Tämä ihastuttava ravintola Šipanska Lukan kylässä Šipanilla ansaitsee erityismaininnan! Paikan nimi on Tauris, ja sen sijainti vanhan palatsin kupeessa ja vehreän puiston laidalla on kerrassaan hurmaava.
Šipanska Luka on Šipan-saaren kahdesta kylästä vähemmän turistillinen. Ei sillä, että toinenkaan kylä olisi mikään turistirysä, mutta Lukassa on joka tapauksessa uneliaampi tunnelma ja vähemmän ihmisiä. Kun saavuin kylään ottaakseni laivan seuraavalle saarelle, näytti ensimmäisen tunnin ajan siltä, että olin suunnilleen ainoa ihminen liikkeellä Lukan keskustassa. Rantakadun varrella oleva muutama ravintolan tapainen näytti suljetulta, ainakin ne olivat tyhjiä.
Olin aikonut syödä Lukassa lounasta, ja hetken jo huolestuin, saisinko mistään ruokaa. Ilo olikin suuri, kun yhtäkkiä kohtasin Tauris-ravintolan terassin vähän kauempana rantakadusta. Siellä istui vieläpä ruotsalaisseurue. Hyvä, en olisi ainoa ruokailija (tai turisti 😄).
Kun Tauriksen sympaattinen tarjoilija toi pöytään paikallista oliiviöljyä ja kehotti maistamaan sitä leivän kanssa, en tohtinut kieltäytyä. Oli kieltämättä oikein herkullista.
Šipan on muuten tunnettu hyvästä oliiviöljystään, kuten viinistäänkin, ja saarella voi tehdä viini- & oliiviöljy-maistelukierroksen.
Söin Tauriksessa alkupalaksi tarjoilijan suosittelemia sardelleja, ja pääruoaksi miekkakalaa. (Aina se halvin kala, totta kai....)
Lounashetki Tauriksen kaunilla terassilla jäi mieleen yhtenä mukavimmista koko matkalla. 🧡 Tunnelma oli niin viehättävä, ruoka ihanaa, viini maistuvaa ja aurinko lämmitti ihoa. Oli todellinen palkinto löytää tällainen helmi hipihiljaisesta kylästä..!
Mieleen jäi myös ultrasympaattinen ja hitaasti puhuva tarjoilija. Hän oli vanhempi mies ja kotoisin Montenegrosta. Mies kertoi, että oli vanhoilla päivillään aloittanut maalauksen. Hän kertoi saaneensa taiteilijaystävältään perintönä siveltimet ja maalausvälineitä, ja että ystävä oli aina kannustanut häntä maalaamaan.
Mies näytti minulle puhelimestaan impressionistisen, violetin sävyisen maalauksensa. Kerroin, että maalaus oli kaunis. "Pidän violetista, se on lempivärini", sanoin. "Näen sen, mies vastasi. "Sinulla on violettia silmänrajausta. Se ei ole niin tavallista, pidän siitä."
Kun hyvästelin ravintolan ja tarjoilijan, tuntui, kuin olisimme jo ystävystyneet. ☺️
Tähän päättyy kertomukseni Kroatian ruokakokemuksista.
Vielä on vajaa neljä päivää aikaa kerätä lisää paikallisia ruokanautintoja. ☺️
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Kokosin tällaisen UKK-listauksen pohjautuen viesteihin ja kysymyksiin, joita saan eniten aurinkovoiteisiin liittyen.
Kyllä. Lasten aurinkovoiteiden ero aikuisten aurinkovoiteisiin on tyypillisesti vain parempi vedenkestävyys sekä se, että lasten aurinkovoiteissa ei ole anti-age-tyyppisiä ainesosia. Toisaalta, harvoin aikuistenkaan vartaloaurinkovoiteissa on anti-ainesosia, niitä näkee lähinnä kasvoille kehitetyissä aurinkovoiteissa.
👉 Lasten ja aikuisten aurinkovoide ei välttämättä aina eroa millään tavalla.
Aurinkovoiteen tehon kesto riippuu monista seikoista kuten siitä, hikoiletko tai uitko. Muistetaan, että aurinkovoiteen optimaalinen suorituskyky perustuu siihen, että se muodostaa iholle tasaisen kalvon joka peittää kaikki ihon "vuoret ja laaksot". Paljaalla silmällä emme sitä näe, mutta ihon pinta ei ole tasainen vaan on täynnään kumpuja ja kuoppia. Aurinkosuojatuotteen tulee peittää korkeimmatkin ihon "kukkulat". (Itse asiassa tästä syystä paksummat voiteet suojaavat vähän paremmin kuin hyvin ohuet.)
Ihon luontainen aineenvaihdunta eli hikoilu ja talintuotanto sekä kasvojen liikehdintä vaikuttaa siihen, että aurinkovoiteen muodostama tasainen kerros muuttuu pikku hiljaa vähemmän tasaiseksi; "sulaa" ja siirtyilee pois paikoiltaan. Tämä on syy, miksi aurinkovoidetta suositellaan lisäämään kahden tunnin välein. Kahden tunnin jälkeen teho ei enää vastaa pakkauksessa ilmoitettua suojakerrointa (olettaen, että levitit voidetta suojakertoimen vaatiman määrän).
Mikäli et lisää aurinkovoidetta, sen teho säilyy kyllä tuntien ajan - mutta heikentyy tunti tunnilta.
Siitä, kauanko aurinkovoiteen teho kestää iholla, on vähän tutkimusta, mutta kosmetiikkakemisti Michelle Wong siteeraa yhdellä videollaan tutkimusta, jossa testattiin aurinkovoiteen kestävyyttä kasvoilla olosuhteissa, joissa henkilö on päivän aikana sisätiloissa kuten toimistossa, ja käy kerran ulkoilemassa tunnin verran. Tässä testissä aurinkovoiteen teho oli kahden tunnin jälkeen laskenut 16%, neljän tunnin kuluttua 20% ja kahdeksan tunnin kuluttua 30%.
Markkinoilla on olemassa muutamia erikoisteknologiaan perustuvia aurinkovoiteita kuten ruotsalainen Evy-aurinkomousse. Evyn patentoitu teknologia saa aurinkovoiteen tehon kestämään hyvänä jopa 6-8 tuntia, poislukien jos uit tai hikoilet runsaasti.
Vedenkestävyys on tärkein ero. Aurinkovoiteen nimellä myytävä tuote formuloidaan lähes aina vedenkestäväksi, SPF-päivävoiteen nimellä myytävä tuote ei.
Toinen ero voi tulla siitä, että SPF-päivävoiteelle ei aina tehdä UVA-testejä, aurinkovoiteelle tehdään. Kiinnitä huomiota siihen, onko SPF-päivävoiteen pakkaustekstissä mainittu sekä UVB- ja UVA-suoja. Jos pakkauksessa lukee ainoastaan SPF vailla mainintaa UVA:sta, UVA-suojatestejä ei ole tehty. SPF viittaa suojaan UVB-säteilyä vastaan. Huom: enää ei vaadita UVA-merkintää ympyrän sisällä, vaan UVA voi lukea millä tyylillä tahansa ja ilman ympyrää. Ympyrä-logo oli aikaisempi suositus, mutta on nyt poistunut.
UVA-tekstin puuttuminen ei tarkoita, etteikö SPF-päivävoide silti suurella todennäköisyydellä suojaisi UVA-säteiltä, sillä SPF-päivävoiteissakin käytetään tyypillisesti aina sekä UVB- että UVA-filttereitä. (En ole toistaiseksi törmännyt SPF-päivävoiteeseen, jossa ei olisi UVA-filttereitä.) Kuitenkin, UVA-mainintaan on hyvä kiinnittää huomiota, mikäli koet UVA-suojan tärkeänä, sillä tehdyt testit varmentavat, että suoja on EU:ssa suositeltu eli vähintään 1/3 UVB-suojasta.
Ei ole olemassa yhtä parasta aurinkovoidekoostumusta lapsille. Valinta riippuu lapsen ihon herkkyydestä ja perheen arvomaailmasta ja mieltymyksistä; halutaanko esimerkiksi suosia luonnonkosmetiikkaa tai vaikuttaako valintaan tietty budjetti. Sekä fysikaalisissa että kemiallisissa aurinkovoiteissa on hyviä vaihtoehtoja.
Alle 3-vuotiaille lapsille suositellaan joka tapauksessa hajusteetonta koostumusta. Hajusteet ovat kosmetiikassa vain sensorinen lisä ja ne ovat iholle tarpeettomia, ja lisäksi kuuluvat säilöntäaineiden ohella eniten allergisoiviin kosmetiikan kemikaaleihin. Siksi niitä ei suositella ihan pienten lasten iholle, joka on herkempi.
Voit käyttää valintasi tukena näitä seikkoja:
⛱️ Jos lapsen iho on äärimmäisen herkkä ja on tiedossa, että se reagoi herkästi erilaisiin kemikaaleihin, voi fysikaalinen aurinkovoide olla paras valinta. Fysikaaliset UV-suodattimet jäävät ihon pinnan "päälle" eivätkä imeydy lainkaan, ja niillä on tämän puolesta kaikkein vähiten vuorovaikutusta ihon kanssa.
⛱️ Jos ongelmaksi on muodostunut voiteen levitys lapsen iholle ja haluat mahdollisimman vaivatta levittyvän koostumuksen, voi kemiallinen aurinkovoide olla paras valinta. Kemialliset voiteet ovat notkeampia ja kevyempiä kuin fysikaaliset, ja valittavana on myös nestemäisiäkin koostumuksia kuten suihkeita tai roll-oneja. Helposti levittyvän koostumuksen etuna on myös se, että sitä tulee tyypillisesti laitettua enemmän kuin huonommin levittyvää, ja näin ollen iho saa paremman suojan.
👉 Jos sinua huolestuttavat kehoon imeytyvät aurinkosuojakemikaalit ja haluat valita kemiallisen aurinkovoiteen, valitse vain uusia UV-filttereitä sisältävä koostumus. Minulla on tulossa näistä oma suosituspostaus lapsille, olen julkaissut jo lyhemmän version Instagramissa, ja se on löydettävissä täällä.
Tähänkään ei ole yhtä takuuvarmaa vastausta ja koostumusvaihtoehtoa. Moni epäpuhtauksista kärsivä haluaisi välttää öljyisiä aurinkovoiteita, mutta aurinkovoiteet ovat käytännössä pakon sanelemana enemmän tai vähemmän öljyisiä, sillä valtaosa UV-filttereistä vaatii öljymäisen liuottimen.
Aurinkovoiteen öljyisyyttä voidaan vähentää käyttämällä koostumuksessa öljyjä imeviä ainesosia kuten talkkia, silicaa, tärkkelystä tai selluloosaa.
Tässä muutamia seikkoja, joihin kiinnittää huomiota valitessaan aurinkovoidetta ruusufinni- tai akneiholle:
🧑 Vältä kookosöljyä sisältäviä aurinkovoiteita.
🧑 Vältä vanhan koulukunnan UV-filttereitä (katso suositukseni vain uusia UV-filttereitä sisältävistä aurinkovoiteista täältä). Vanhan teknologian UV-suodattimet aiheuttavat uusia filttereitä enemmän ihoärsytystä.
🧑 Kokeile korealaisia aurinkovoiteita; ne ovat usein ei-vedenkestäviä ja vähemmän öljyisiä kuin vedenkestävät koostumukset, eivätkä muodosta iholle yhtä paksua kalvoa, mikä voi ehkäistä aurinkovoiteen tukkivaa potentiaalia.
Yksi valmistaja, joka suoraan ilmoittaa aurinkovoiteensa sopivan hyvin myös ruusufinni-iholle on Laponie.
Laponien voide on fysikaalinen. Se ei sisällä mitään ihoa tukkivaa tai ärsyttävää. Tämän voiteen kohdalla on kuitenkin hyvä tietää, että se on aika paksua. Jos etsit hyvin kevyttä koostumusta, kevyimmät löydät kemiallisten aurinkovoiteiden puolelta, kuten korealaisista.
Riippuu siitä, miten olet säilyttänyt aurinkovoidetta. Jos se ei ole altistunut valolle tai suurille lämpötilan vaihteluille, se on hyvin suurella todennäköisyydellä vielä käyttökelpoinen vuoden kuluttua avaamisesta. Avaamaton, viime vuonna ostettu aurinkovoide on käyttökelpoinen. Testaa voiteen koostumus; jos se ei haise oudolle eikä koostumus ole erottunut, se toimii edelleen.
Aurinkovoiteiden hyllyikä on tyypillisesti kolme vuotta, eli ne säilyttävät tehonsa kolmen vuoden ajan valmistuksen jälkeen asianmukaisesti säilytettyinä.
Mikäli et ole varma aurinkovoiteesi iästä, voit kokeilla etsiä sen valmistuspäivämäärän Checkfreshin kaltaisilla sovelluksilla.
Koska suurin osa UV-filttereistä on öljyliukoisia. Tämä tarkoittaa sitä, että liuetakseen voidekoostumukseen ja toimiakseen, UV-suodattimet vaativat öljyisen liuotinaineen, ja tätä tarvitaan sitä suurempi määrä, mitä korkeampi suojakerroin. Monet UV-fltterit ovat itsessäänkin epämiellyttävän tuntuisia. Vesimäisessä pohjassa aurinkovoide ei yksinkertaisesti toimisi.
Mineraalipartikkelit eivät liukene, mutta nekin vaativat öljyvoittoisen koostumuksen toimiakseen optimaalisesti. Mineraalipartikkelit ovat raskaita, ja vesimäisessä koostumuksessa ne eivät asetu voiteeseen tasaisesti vaan kasautuvat herkästi voiteen pohjalle. Öljyisessä koostumuksessa ne asettuvat voiteeseen tasaisemmin ja pysyvät stabiilimpina.
Tahmaisuutta lisää myös vedenkestävyys. Voiteen vedenkestäyys saadaan aikaan öljymäisillä ainesosilla ja kalvonmuodostajilla, joten sekin tuo lisänsä aurinkovoiteen "lähmäisyyteen".
Valkoisuus johtuu partikkelimaisista, ei-liukoisista UV-filttereistä. Näihin kuuluvat mineraalit titaanidioksidi ja sinkkioksidi sekä kemiallisista filttereistä Tinosorb M ja Tinosorb A2B. Nämä ovat partikkeleita jotka heijastavat valoa, ja valonheijastus saa ne näyttämään valkoisilta iholla. Mitä suurempi partikkelikoko, sitä valkoisempana ne näkyvät. Tänä päivänä käytetään hyvin pieniä partikkelikokoja, jopa nano-kokoa, mutta nämäkin saattavat ihon sävystä riippuen erottua iholla vaaleana.
Valkoisuus on yleisempi ilmiö mineraalifilttereitä sisältävissä aurinkovoiteissa kuin kemiallisia partkkelimaisia filttereitä käyttäessä. Tämä siksi, että mineraaleja tarvitaan suurempi määrä tuomaan UV-suoja. Lisäksi kemiallisissa aurinkovoiteissa ei koskaan käytetä vain yhtä tai kahta filtteriä, toisin kuin fysikaalisissa, eli kemialliset partikkelimaiset filtterit yhdistetään aina ei-partikkelimaisiin suodattimiin, mikä sekin vähentää niiden pitoisuutta.
Kirveleminen johtuu UV-filttereistä. Uudemmissa UV-filttereissä on enemmän sellaisia, jotka eivät kirvele, mutta ikävä kyllä ei ole olemassa listausta ei-kirvelevistä UV-suodattimista.
Mikäli kirveleminen on sinulle ongelma, etsi sellaisia voiteita, joiden valmistaja lupaa, etteivät ne kirvele. Tällaiseen lupaukseen vaaditaan testit, eli noin vain ei voi valmistaja heittää tällaista väitettä. Esimerkiksi La Roche-Posayn UV Mune 400 Invisible Fluid -voide lupaa, ettei kirvele.
*
Jos sinulle tulee mieleen muita aurinkovoidekysymyksiä, niitä voi esittää kommenteissa. 🙂
Minulta on monissa viesteissä kysytty, mitä laitan - tai mitä kannattaisi - laittaa aurinkovoiteen alle.
Otetaan teema tänään puheenvuoron aiheeksi. :)
Lyhyt vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on: alle laitettavat tuotteet riippuvat aina kunkin ihotyypistä.
Olen viime päivinä siirtynyt kesäihonhoitorutiiniini. Milloin vaihdan tälle vaihteelle, riippuu säätilasta, ei niinkään siitä, näyttääkö kalenteri kesää. Ihoni reagoi nopeasti aurinkoon ja etenkin ilmankosteuteen, ja kun ilmankosteus nousee riittävästi, jo valmiiksi ei-kuiva ihoni muuttuu vieläkin epäkuivemmaksi.
(Tiesittekö muuten, että UV-säteily saa ihon tuottamaan enemmän keramideja? Se on yksi syy ilmankosteuden ohella siihen, että ihon kosteustasapaino on kesäisin niin paljon parempi, kuin talvella. Aurinko ei siis pelkästään kuivata ihoa, se itse asiassa myös parantaa ihon kosteutta!)
Kroatiassa ilmankosteus on tällä hetkellä 70% tai ylikin. Sen seurauksena ihoni on niin tasapainoinen, että se todennäköisesti tuntuisi mukavalta, vaikka en laittaisi iholleni mitään tuotteita. Koska kuitenkin tykkään ihonhoidosta - ja haluan myös suojata ihoani, laitan iholle hoitotuotteita. Mutta minimaalisesti.
🧴 Kasvovettä
🧴 Anti-pigmentti-seerumin
🧴 Antioksidantti-seerumin
Kaksi seerumia on periaatteessa hieman liikaa ihoni absorptio-kapasiteetin puitteissa, etenkin, kun kumpikin näistä on emulsiomainen eli sisältää rasvoja. Laitan ne kuitenkin, koska haluan hillitä pigmenttiläiskien muodostumista sekä suojata ihoani vapaiden radikaalien haitallisilta vaikutuksilta.
Tämä riippuu täysin ihon tarpeesta (toki myös kunkin henkilökohtaisesta mieltymyksestä). Ihoa voi kosteuttaa eri mekanismeilla, eikä kaikkien iho tarvitse - etenkään kesäisin - paljon rasvakosteutusta.
Jos iho ei ole kuiva, kesäisin voi hyvinkin riittää vesikosteutus kasvoveden ja/tai vesipohjaisen seerumin muodossa. Kokemukseni mukaan moni yliarvioi ihon tarvitsemat hoitotuotteet. Iho tarvitsee aineita, jotka ylläpitävät sen normaalia kosteuspitoisuutta, suojaavat ihoa ulkoisilta ärsykkeiltä kuten happiradikaaleilta sekä vahvistavat ihon suojamuuria. Tähän ei välttämättä suinkaan aina tarvita voiteita tai öljyjä, vaan nämä tarpeet voi täyttää myös vesipohjaisilla tuotteilla, jotka sisältävät antioksidantteja, humektantteja ja vitamiineja.
Jos iho ei ole kuiva, eli sen lipiditasapaino on hyvä, se ei välttämättä ylipäänsä ime kunnolla öljyjä sisältäviä hoitotuotteita. Minun ihoni on tällainen. En pysty talvellakaan käyttämään suurta määrää öljyä tai voidetta, koska se ei yksinkertaisesti imeydy.
Jos sinua miellyttää erillisen kosteusvoiteen tai kasvoöljyn käyttö aurinkovoiteen alla, sen voi ilman muuta tehdä - kunhan aurinkovoide niiden jälkeen imeytyy kunnolla. Ihonhoito ei ole pelkästään ihon tarpeiden täyttämistä, vaan se voi olla myös hyvää mieltä tuova päivittäinen rituaali. Jos sinulle tuo hyvää mieltä käyttää useampia tuotteita, tee niin. 💕
Aurinkovoide toimii parhaiten, kun se asettuu ja "kuivuu" ihoon kunnolla. Aurinkovoide toimii muodostamalla ihon pintaan kalvon, jossa tasaisesti kalvoon levittyneet UV-filtterit neutraloivat UV-säteilyn vaikutuksia. Tuon kalvon asettuminen iholle on avainasemassa, jotta aurinkovoide voi toimia ja suojata ihoa tehokkaasti.
Mikäli aurinkovoide ei kunnolla imeydy vaan jää ihon pintaan kosteana kerroksena, kalvo ei pääse kunnolla muodostumaan, ja huonosti imeytynyt aurinkovoide myös liikkuu helposti pois paikoiltaan. Tällöin suojan teho kärsii. Kannattaa siis valita aurinkovoiteen alle laitettavat tuotteet myös sillä näkökulmalla, että aurinkovoide pystyy kunnolla imeytymään ihoon.
Minulla on reissussa mukana tällainen ihon perushoitokombo.
1. Nuori Vital Unifier Toner, Essence & Mist in One
Tämä on niin kosteuttava, että riittäisi mainiosti yksinään ainoana kosteustuotteena.
2. Nivea 360 Luminous Anti-Dark Spot Serum
(Pienessä matkarasiassa - itse pakkaus on raivostuttavan suuri). Hyväksi havaittu pigmenttiläiskiä hillitsevä seerumi on nyt minulla käytössä toista kertaa. Levitän tätä poskiin, nenään ja "viiksialueelle" eli niille alueille, jotka pigmentoituvat.
3. Föllinge Antioxidant Serum
Tämä on yksi suosikki-antioksidanttiseerumeistani, ja valikoitui matkaan, koska pullon koko on pieni - paljon pienempi, kuin toisen suosikkini Novexpertin C-vitamiini-seerumin. (Eikö ole hassua, miten eri kokoisiin pulloihin 30 ml saakin pakattua - Niveankin pullo on ihan hillittömän suuri - muovin tuhlausta!) Levitän tämän koko kasvoille sen jälkeen, kun Nivea on kunnolla imeytynyt.
4. Bybi Eye Plump -silmänympärysvoide
Tämä on käytössä iltaisin. Aamuisin laitan SPF-silmänympärysvoiteen.
Minulla on mukana ykkössuosikkini kasvoaurinkovoiteista, jo neljättä kesää käytössä oleva Korresin Yoghurt Sunscreen Face Cream. Tykkään yhtä paljon sävytetystä ja sävyttämättömästä, nyt valikoitui mukaan sävytön.
Olen miettinyt, miksi tykkäänkin juuri tästä voiteesta niin älyttömän paljon, kun se ei kuitenkaan ole kevyin suosikkiaurinkovoiteistani. Kun tarkastelee elämänmittaista kasvovoidehistoriaani, olen aina tuntenut vetoa mahdollisimman kevyitä voidekoostumuksia kohtaan, ja esimerkiksi korealaiset aurinkovoiteet ovat huomattavasti kevyempiä, kuin Korres.
Mietintäni tulos on tämä: jotenkin ne superkevyet aurinkovoiteet eivät lopulta kuitenkaan tunnu psykologisesti yhtä luotettavilta kuin täyteläisemmät. Ihan vain siksi, kun ne ovat niin olemattomia.
Luulen, että tykkäisin käyttää korealaisia enemmän ns. tavallisessa arjessa, jos asuisin korkean UV-indeksin maassa - ja tavalliseen arkeenhan ne onkin kehitetty. Korresia, tai muita iholla suojaavamman tuntuisia aurinkovoiteita tykkään käyttää silloin, kun tiedän viettäväni harkitusti paljon aikaa auringossa. Kuten tällaisissa reissuolosuhteissa - eihän tänne tulla sisällä istumaan.
Täyteläisempi aurinkovoide tuo minulle siis psykologisesti luottavaisemman tunteen suojasta auringon säteilyä vastaan. 🌞 Korres on mun iholla todella miellyttävän tuntuinen, ja tykkään myös sen tuoksusta.
Medik8'n Advance Day Eye Protect SPF 30 on uusi tuttavuus. Ostin sen uteliaisuudesta, kun en ole pitkään aikaan testannut silmänympärys-SPF-tuotteita - ja tällaisista on minulta pyydetty vinkkiäkin. Tästä tulee kunnon arvio sitten, kun julkaisen Aurinkovoiteet vertailussa 2025 -juttuni. Toistaiseksi totean, että voide on aika tanakkaa. Ihan miellyttävän tuntuista, mutta yllättävän tanakkaa.
Putsareina mukana on Taikan uusi Sensitive Cleansing Oil sekä Nuorin Vital Foaming Cleanser. Olen saanut Taikan putsarin testiin osana kaupallista yhteistyötä, joka on tulossa ulos viikon päästä. :) Uusista Taikoista onkin jo kyselty.
Normiarjessa enää harvoin teen kaksoispuhdistusta, mutta tällaisina "mega-aurinkovoidepäivinä" kyllä. Täällä tulee levitettyä päivän aikana monta aurinkovoidekerrosta naamaan, ja haluan iltaisin tehdä todella perusteellisen putsauksen.
Suihkuöljy. Totta kai. Kotona käytän ACOa, mutta täällä tuli ostettua Eucerin. Yhtä hyvä.
Tässä on muuten maisema mun tämänhetkisestä majapaikasta Lopudin saarella. ❤️
Tänään siirryn naapurisaari-Šipanille.
*
Mitä tuotteita te käytätte aurinkovoiteen alla? Tai mitä tuotteita ylipäänsä kuuluu kesäihonhoitoonne?
Terveiset Dubrovnikista!
Minusta on tulossa (tullut) surkea matkabloggaaja. 😅 Saavuin tiistai-iltana Kroatiaan, ja olin asettanut itselleni nöyrän tavoitteen: yritä julkaista jokin lyhyt fiiliskuuluminen blogiin joka päivän päätteeksi. Ei ole onnistunut.
Nyt istun Dubrovnikin satamassa odottamassa laivaa, joka vie minut Lopudin saarelle. Tässä olisi nyt selvästi sellainen hetki, että voisin rauhoittua lyhyeksi toviksi blogin pariin. :)
Olen Kroatiassa kiitos kuvassa näkyvän lehtiartikkelin. Näköjään Apu-lehdestä. Äidilläni on tapana säästää minulle lehtiartikkeleita, joiden arvioi kiinnostavan minua. Hän kerää lehtijutut kirjekuoreen ja postittaa niitä minulle muutamia kertoja vuodessa. Tai antaa kuoren suoraan käteen, jos sattuu vierailemaan Tampereella. Tämän viimeisimmän sain kouraani helmikuussa.
Kuoressa oli mm. matkailuartikkeli Kroatian saarista. Luin artikkelin eräänä iltana juuri ennen nukkumaanmenoa, ja ennen kuin silmäni ummistuivat, päässäni oli syttynyt ajatus: hei - tosiaan, Kroatiassakin on saaria! Siellähän voisi olla kiva vierailla!
Seuraavana aamuna varasin matkaliput.
Nyt olen Dubrovnikissa.
Kroatiassa on paljon saaria, jotka levittäytyvät Istrian ja Dalmatian alueille. Saarille pääsee kätevimmin Zadarista, Splitistä tai Dubrovnikista. Minä valitsin saarikohteikseni Dalmatian saaret. Lensin Helsingistä Dubrovnikiin ja lennän kotiin Splitistä. Välille jää lukuisia kiinnostavia saaria, joista on ollut todella vaikea valita kohteita 12 päivää kestävälle reissulleni.
Parhaimpina Kreikan saarihyppelyvuosinani oli helppoa, kun saatoin matkustaa vailla tiukempia aikarajoitteita, silloin oli vapaus suunnata mihin vain miettimättä, "Onko mulla aikaa käydä sitten siellä-ja siellä"...? Mutta se oli silloin se. Se oli poikkeuksellista aikaa, jonka ei voi odottaa jatkuvan elämän läpi. Nyt olen iloinen niistä mahdollisuuksista, joita nyt on. ❤️
Myös Dubrovnik on kohde, jossa olen halunnut vierailla todella pitkään. Kuvaukselliset vanhat kaupungit viehättävät minua, ja Dubrovnik on Euroopan kärjessä mitä tulee tunnelmaan ja kuvauksellisuuteen. Historiallinen vanhakaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde, ja yleensä tämä status on varma merkki siitä, että paikka on kohde juuri minulle.
Dubrovnik ei todellakaan pettänyt odotuksia tässä suhteessa, kaupunki on yhtä suurta esteettistä nautintoa. Vanhakaupunki oli ehkä pienempi kuin odotin, mutta se ei himmentänyt Dubrovnikin kauneutta millään tavoin.
Dubrovnik-visiitin kohokohta oli ilman muuta kävely kaupungin muureilla. En ole missään toisessa linnoituskaupungissa tällaista mahdollisuutta kokenut, oletettavasti muurit eivät muualla ole täysin ehjät koko kaupungin ympärillä, tai muualla ei ole ylipäänsä muureilla esteettömästi jatkuvaa kävelyreittiä. Dubrovnikissa voi kävellä täyden katkeamattoman muurinharjareitin koko kaupungin ympäri.
Olkoonkin Dubrovnikin turistillisin ohjelmanumero, muurikävely on ainutlaatuisen upea. ❤️🔥 Olen iloinen, että saatoin tehdä tämän toukokuussa enkä heinäkuussa, jolloin ihmismassojen määrä muurilla tekee kävelystä yhtä jonottamista ja etanavauhdilla letkassa etenemistä.
Äärimmäisen antoisa kävely kesti toukokuussa kolme tuntia ilman pysähdyksiä. Toukokuun vierailun etuna on myös siedettävä lämpötila. Heinä-elokuussa kuumuus on kuulema niin tukala, että muurikävelyä suositellaan välttämään keskipäivän aikaan.
Huomionarvoinen osa muurikävelyä ovat näkymät kaupungin punatiilisten kattojen ylle.
Kirkkaanpunaiset tiilet kertovat surullista tarinaa joulukuun 6. päivän pommituksesta 1991. Tuona päivänä Dubrovnikia pommitettiin rajusti serbi- ja montenegrolaisjoukkojen taholta osana Jugoslavian hajoamissotaa. Sadat vanhankapungin rakennukset tuhoutuivat kokonaan tai osittain.
Kirkkaana hohtavat punatiilikatot ovat pommituksen jälkeisen korjaustyön tulosta. Sameamman väriset tiilikatot ovat vanhempia ja säästyivät pommituksilta. Katsellessaan muureilta yli vanhankaupungin kattojen voi ymmärtää sodan tuhojen mittavuuden.
Mitä ehdin helposti panna merkille kahden ja puolen päivän Dubrovnik-vierailuni aikana oli kaupungin huomattavasti fiksumpi käytäntö turismin suhteen verrattuna toiseen suosittuun keskiaikaiseen linnoituskaupunkiin Välimerellä: Rhodos Towniin. Siinä missä Rhodoksen vanhakaupunki - tai osa siitä - on käytännössä pilattu kohtuuttomalla määrällä turistikauppoja, loistavat krääsäkaupat Dubrovnikissa poissaolollaan.
Missään, siis missään en Dubrovnikissa törmännyt Rhodos-ilmiöön. Dubrovnik ei ihan yllä vierailijamäärissä Rhodoksen tasolle, mutta kyseessä on kuitenkin yksi Välimeren tunnetuimmista kohteista joka vetää miljoonittain vierailijoita joka vuosi. Houkutus myyntituloille olisi varmasti merkittävä.
Tässä näkee, miten eri tavalla voi turismia toteuttaa. Kreikka haluaa maksimoida turisteista saadun hyödyn sallimalla myyntitoiminnan puistattavissa volyymeissa Rhodoksen historiallisesti ainutlaatuisessa vanhassakaupungissa, joka Dubrovnikin tavoin kuuluu niin ikään UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kroatia on valinnut toisen linjan. Kiitos siitä heille. 🙏🏻
Dubrovnik on turistillinen, mutta vailla niitä kaikkein ikävimpiä lieveilmiöitä. Kaupungissa on korkeasesongin aikaan rajattu esimerkiksi risteilyaluksilta saapuvien vierailijoiden määrä 4000 päivässä, ja kuten todettua: krääsäkauppoja tai aggressiivisia ravintoloiden sisäänheittäjiä ei näy.
Kaupungissa oli suuri ilo vierailla. ❤️
Totesin, että ihan kärkisuosikkeihini matkailukohteissa Dubrovnik ei siltikään liittynyt. Tämä on sitä kuuluisaa kemiaa. Joidenkin paikkojen kanssa on vahva kemia, toisten kanssa miedompi. Eikä tämä liity mitenkään kohteen yleisiin "spekseihin". Kohde voi olla mielestäni vaikka kuinka kaunis ja tyrmäävä, mutta en siltikään muodosta paikan kanssa syvempää kiintymyssuhdetta.
Pariisi on esimerkki tällaisesta kohteesta. Dubrovnik on toinen. Kaupunki on upea, mutta se ei aikaansaanut minussa "sitä jotakin". Jota ei voi selittää.
Yksi lempipaikoistani Dubovnikissa oli ehdottomasti kotikatuni, joka näkyy tässä kuvassa. Dubrovnik on täynnä jyrkkiä porraskatuja, ja sellaisella minäkin asuin. Rakastan porraskatuja, koska korkeuserot tuovat aina maisemallisen lisäedun..! ❤️
Minulla oli vuokrahuoneeni ulkopuolella tällainen pieni pöytämäinen kivitaso, ikäänkuin pieni pilari, päällään tasanne. Istuin siinä eilen syömässä lähimarketista ostamaani illallista. Kruunattuna kuivakalla, kuukausia säilyvällä saksalaisella low carb -leivällä.
Illallinen ei ehkä saanut viittä tähteä, mutta tunnelma ja miljöö saivat. 🏆
Istuin portailla pimeän tuloon asti. Toukokuussa ei ole vielä hyttysiäkään kiusana.
Mukava muisto Dubrovnikin viimeiseltä illalta.
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Tänään esittelyyn pääsee Dermosilin MEDI-ihonhoitolinja, joka pitää sisällään koko perheen ihonhoitotuotteita.
MEDI-sarjaa kuvataan sanoin: "tuotteita, jotka pitäisi löytyä jokaisen kotiapteekista", ja sarjasta löytyykin tuotteita esimerkiksi haavojen ja ärtyneen ihon hoitoon sekä lievitystä epäpuhtauksiin ja palovammoihin.
Tähtituotteisiin kuuluvat allekirjoittaneen mielestä esimerkiksi Salisyylihappo- ja Pantenoli-vartalosuihkeet, joista pääsette lukemaan lisää alempaa. :)
Myös Dermosilin aurinkotuotteet ovat tänä vuonna siirtyneet osaksi Medi-linjaa.
Medi-linjaan on koottu tuotteita, jotka ovat aiemmin olleet Dermosilin Classic-sarjassa, ja mukana on aivan uusiakin tuotteita. Yhteistä Medi-linjan tuotteille on niiden erityinen hoitavuus ja kohdentuminen tietyn spesifin ongelman ratkaisuun. Osa tuotteista on kuulunut Dermosilin vakiovalikoimaan, osa on ollut limited edition -tuotteita ja osa on aivan uusia. Medi-linjassa on niin kosmetiikkaa kuin ravintolisiä.
❤️🩹 Kuivalle ja ärtyneelle iholle
❤️🩹 Kuiville silmille
❤️🩹 Suojaamaan ihoa auringolta
❤️🩹 Epäpuhtaalle vartalon iholle
❤️🩹 Hoitamaan haavoja ja palovammoja
❤️🩹 Tukemaan yleistä hyvinvointia (ravintolisät)
Kuten osa teistä on jo viestien perusteella huomannutkin, valikoitu joukko Dermosil-Medi-tuotteita on saatavilla myös Prismoissa ja K-Citymarketeissa. 🙂
*
Medi-sarja on laaja eikä kukaan teistä todennäköisesti jaksaisi lukea joka tuotteen esittelyä. Valitsin tähän postaukseen erityisesti Pantenoli-linjan tuotteita sekä aurinkotuotteita. Mukana on myös viime syksynä lanseerattu todella mielenkiintoinen uutuus, Anti-Blemish Body Spray.
8,50€ / 400 ml
Pantenoli-suihkugeeli kuuluu suuriin suosikkeihini! Se käväisi aikaisemmin Dermosilin valikoimassa limited edition -tuotteena, ja ai että olin iloinen kuullessani sen paluusta!
Kosteuttava ja rauhoittava Pantenoli-suihkugeeli sisältää glyserolia, pantenolia, maitohappoa ja allantoiinia ja siinä on ihastuttava, mieto vaniliinin tuoksu. Olen heikkona vaniliiniin, ja tuoksu yhdistettynä tämän suihkuvaahdon ihanan pehmeävaahtoiseen ja hellävaraiseen koostumukseen on tehnyt siitä lempparini.
Kuivakätisenä käytän tätä myös käsisaippuana. Ihanaa, että tämä jää nyt vakkarivalikoimaan.
12,90€ / 400 ml
Pantenoli-linjan tuotteet on kehitetty kuivalle ja ärtyneelle iholle. Pantenoli kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa, ja muuttuessaan iholla pantoteenihapoksi kykenee myös korjaamaan ihovaurioita kuten pieniä naarmuja. Siksi pantenolia näkee myös lääkevoideissa.
Pantenoli-vartalovoide on semitäyteläinen, miellyttävän notkeasti levittyvä ja nopeasti imeytyvä. Se sisältää pantenolin ohella rapsiöljyä, glyserolia, E-vitamiinia ja allantoiinia. Voide on hajusteeton.
Pantenoli-vartalovoide sopii ihanteellisesti kuivalle, herkästi ärtyvälle ja punoittavalle iholle. Ilman muuta voidetta voi käyttää normaalillakin iholla; mielestäni voide toimii erinomaisesti myös koko perheen perus-vartalovoiteena.
8,50€ / 50 ml
Pantenoli-kasvovoide on uusi tuote, joka tuli valikoimaan muistaakseni vuodenvaihteessa. Täyteläinen koostumus sisältää pantenolia, sheavoita, rapsiöljyä ja skvalaania. Täyteläisyydestään huolimatta voide ei jätä ihoa rasvaisen tuntuiseksi.
Erittäin miellyttävä kasvovoide kuivalle iholle. Koostumus on hajusteeton.
8,50€ / 60 ml
Kuivan ja ärtyneen ihon klassikko! 5% pantenolia sisältävä hoitovoide tuo helpotusta kuivalle, punoittavalle ja ärtyneelle iholle. Runsas ja rasvainen voide sopii paikalliseen hoitoon erittäin kuiville ihoalueille ja on saanut kiitosta mm. psoriaatikoilta.
Käyttökohteita: halkeileva iho, ihottumat, pienet naarmut, käsien haavaiseksi kuivunut iho.
11,90€ / 125 ml
Päästään uutuustuotteiden suosikkiini! 🤩 Pantenoli-suihke on tosi erityislaatuinen tuote (kuten on seuraavanakin esiteltävä), enkä muista törmänneeni ihan vastaavaan kosmetiikkaurani aikana: kyseessä on nestemäinen kosteuttava voide spray-muodossa.
Panthenol Spray on olomuodoltaan maitomaista nestettä ja sisältää yhtä tehokkaan pitoisuuden pantenolia kuin sarjan tehovoide: 5%. Suihke tuntuu mielettömän kosteuttavalta ja muutenkin aivan ihanalta! Odotin tämän olevan "vesimäistä", ja maitomainen koostumus oli myönteinen yllätys. Koska spray sisältää pienen määrän rasvamaisia aineita, se on käytännössä nestemäinen emulsio ja myös pehmentää ihoa. Suihke imeytyy välittömästi.
Panthenol Spray on loistotuote vartalon ihon nopeaan kosteutukseen ja ärtyneen ihon hoitoon. Suihke auttaa myös kutinaan.
11,90€ / 125 ml
Tässä seuraava sankari! Anti-Blemish-vartalosuihke sisältää 2% salisyylihappoa ja vähentää erittäin tehokkaasti vartalon ihon epäpuhtauksia kuten finnejä ja mustapäitä selässä ja hartioissa. Suihke auttaa myös lievittämään sarveistappeja eli keratosis pilarista.
Kolmas vinkki on käyttää suihketta ehkäisemään sisäänkasvaneita karvoja. Salisyylihappo kuorii ihon pintaa ja auttaa estämään karvojen "loukkuunjäämistä" ihon alle. Anti-inflammatorisena aineena BHA- eli salisyylihappo auttaa lisäksi rauhoittamaan karvatupen tulehdusta.
Kasvoille kehitettyjä salisyylihappotuotteita on kaupoissa pilvin pimein, mutta yhtä lailla myös vartalon iholla voi olla epäpuhtauksia. Näen tämän edullisen BHA-vartalotuotteen todella hienona lisänä Dermosilin valikoimassa. 👏
Sitten päästään aurinkovoiteisiin. 🌞 Medi-sarjaan siirtyivät Dermosilin toissa kesänä lanseeratut Allergia-tunnuksen aurinkovoiteet sekä aurinkovoidepuikko. Nyt valikoimassa on jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen myös SPF 50 -voide.
UV-filttereistä: Dermosilin aurinkovoiteissa käytetään pääasiallisena UV-suojateknologiana uuden sukupolven ympäristö- ja ihoystävällisiä UV-filttereitä, sekä ns. tuki-UV-filttereinä kahta vanhaa; Ensulizole SPF 30 -suihkeessa ja Octisalate muissa. Näillä ei ole tunnettuja ihohaittoja. Lisäksi SPF50+ -puikko sisältää Avobenzonea. Avobenzone voi suuremmalla (>3%) pitoisuudella aiheuttaa herkällä iholla ärsytystä. Dermosilin SPF50+-puikon Avobenzonen pitoisuus ei ole tiedossa.
Kaikki Dermosilin aurinkovoiteet ovat hajusteettomia.
14,90€ / 150 ml
⛱️ Mun suosikki, olen käyttänyt tätä useamman tuubin. Levittyy helposti, imeytyy nopeasti ja tuntuu kevyeltä.
⛱️ Klassinen emulsiokoostumus
⛱️ Vedenkestävä (säilyttää tehonsa vedessä vähintään 40 minuuttia)
⛱️ UV-filtterit: Tinosorb S, Octisalate, Uvinul T 150
⛱️ Tuotteella on Allergia-tunnus.
16,50€ / 150 ml
⛱️ Tämän kesän uutuus
⛱️ Helposti levittyvä ja miellyttävän tuntuinen voide.
⛱️ Klassinen emulsiokoostumus
⛱️ Vedenkestävä (säilyttää tehonsa vedessä vähintään 40 minuuttia)
⛱️ UV-filtterit: Tinosorb S, Uvinul A Plus, Octisalate, Uvinul T 150
Tuoksusta: on hyvä tietää, että SPF 50 -tason aurinkovoiteissa voi olla voimakkaampi raaka-aineen tuoksu kuin SPF 30 -tason voiteissa. Tämä johtuu UV-filttereiden ja niiden toimintaan liittyvien liuottimien ominaistuoksusta. Koska niitä on SPF 50-voiteissa korkeampi pitoisuus, myös niiden tuoksu voi erottua selkeämmin. Siksi esimerkiksi Dermosilin SPF 50 -aurinkovoiteessa on (mun nenään) selvä raaka-aineiden tuoksu, mutta SPF 30 -voiteessa ei juuri lainkaan.
Mainitsen tämän ihan vain siksi, että minulta kysytään ihonhoitotuotteiden tuoksusta niin paljon, myös hajusteettomien.
16,50€ / 200 ml
⛱️ Tämän kesän uutuus
⛱️ Helposti levittyvä ja miellyttävän tuntuinen, povaan tästä itselleni suosikkia SPF 30 -voiteen rinnalle.
⛱️ Ohut, suihkutettava emulsiokoostumus
⛱️ Erittäin vedenkestävä (säilyttää tehonsa vedessä vähintään 80 minuuttia)
⛱️ UV-filtterit: Uvinul A Plus, Tinosorb S, Iscotrizinol, Uvinul T 150, Ensulizole
6,90€ / 15 g
⛱️ Suosikkini huulten SPF-rasvana; koostumus on miellyttävän huulirasvamainen eikä liian tahmea. Olen suositellut tätä kaikille, jotka ovat kysyneet hyvää UV-suojaa huulille. (Mulla on tosi nirsot huulet, eivätkä ne ole kelpuuttaneet muita korkean SPF:n huulivoiteita.)
⛱️ UV-filtterit: Uvinul A Plus, Avobenzone, Iscotrizinol, Uvinul T 150, Polysilicone-15
10,90€ / 50 ml
⛱️ Aurinkovoide kasvoille
⛱️ Klassinen emulsiokoostumus
⛱️ Vedenkestävä (säilyttää tehonsa vedessä vähintään 40 minuuttia)
⛱️ UV-filtterit: Tinosorb S, Octisalate, Uvinul T 150
⛱️ Tuotteella on Allergia-tunnus.
14,90€ / 29 g
Solistica-kapselit ovat niin kutsuttuja "aurinkokapseleita" ja parantavat ihon sietokykyä auringossa. Suosittelen näitä kaikille, jotka tietävät viettävänsä aikaa auringossa. Aurinkokapselit eivät toki missään nimessä korvaa aurinkovoidetta, eikä niiden ole tarkoitus rohkaista käyttäjäänsä viettämään kohtuutta enempää aikaa auringossa. Niistä on apua erityisesti aurinkoherkälle iholle, sillä ne vähentävät ihon herkkyysreaktioita. Ja mikäli olet kaltaiseni helposti ruskettuva ja auringossa viihtyvä henkilö, kapseleista on se etu, että ne vähentävät UV-säteiden aiheuttamaa hapettumisstressiä ihossa.
Solistica-kapselit:
Kapselien tärkein vaikuttava aine ovat karotenoidit. Ne ovat peräisin viherlevä Dunaliella Salinasta.
*
Medi-linjan muita tuotteita ovat mm. kosteuttavat silmätipat, kylmägeeli, puhdistussuihke haavoille, ensiapusetti, sinkkisuihke sekä ravintolisävalmiste mm. hoitamaan menopaussin oireita. Tutustu kaikkiin Medi-linjan tuotteisiin täällä.
*
Joko olit bongannut Medi-tuotteita kaupoista? 🙂
Lupasin helmikuun lopun CeraVe-jutussani palata CeraVeen kevään aikana, ja nyt on se hetki. Tällä kertaa luupin alla on kaksi CeraVe'n kasvovoidetta: suojakertoimellinen päivävoide ja "tavallinen" kasvovoide.
CeraVe'n oman suosituksen mukaisesti aamuisin tulee käyttää suojakertoimellista voidetta ja iltaisin ei-suojakertoimellista. Mitään yö/päivävoide-jaottelua heillä ei muutoin ole. Ei-suojakertoimellista voidetta voi toki käyttää myös aamuisin.
Olen ostanut jutun tuotteet itse.
Tämä kasvovoide vaikuttaa olevan kesällä 2020 esittelemäni CeraVe SPF 25-voiteen jälkeläinen, tai päivitetty versio. Kun luen tuon viiden vuoden takaisen arvioni, huomaan, että SPF 30-versio tuntuu ihan samanlaiselta. Eli: ei hyvältä.
Kuten SPF 25-edeltäjässä, myös SPF 30-voiteessa on jähmeän tuntuinen koostumus joka vie ajatukset old school -aurinkovoiteisiin. Koostumus ei tunnu modernilta; tänä päivänä on täysin mahdollista valmistaa kevyitä ja täysin notkeasti levittyviä SPF-voiteita korkeillakin kertoimilla.
Ja kuten SPF 25-versiossa, tässäkin on tympeä, hieman lääkemäinen raaka-aineiden tuoksu.
CeraVe'n SPF 30 -voide antaa suojaa sekä UVA- että UVB-säteille, kuten käytännössä ihan kaikki SPF-voiteet tätä nykyä tekevät. Yliopiston Apteekin sivulta löytyy tieto, jonka mukaan voiteen UVA-suoja on 20. Pakkauksessa tai CeraVe'n omilla sivuilla ei tällaista tietoa mainita, mutta hienoa, jos tieto pitää paikkansa. Hyvin harva länsimainen brändi ilmoittaa aurinkovoiteensa UVA-suojan tason, mitä ihmettelen, kun UVA-säteilyltä suojautuminen on myös tärkeää, ja korostuu tietyllä kuluttajaryhmällä, kuten hyperpigmentaatioon taipuvaisilla.
Voiteen UV-filtterit ovat Octisalate, Tinosorb S, Avobenzone ja Uvinul T 150. Näistä Octisalate ja Avobenzone ovat vanhan ajan filttereitä, Tinosorb ja Uvinul uuden sukupolven. Euroopassa myytävissä CeraVe'n SPF-voiteissa on eri UV-filtterit kuin USAssa, koska Yhdysvalloissa on yhä käytössä pelkästään vanhan koulukunnan UV-suodattimia.
Hoitavat aineet vaikuttavat olevan samat kuin viiden vuoden takaisessa versiossa, eli glyseroli, hyaluronihappo, niasiiniamidi ja tietysti keramidit.
Erityisen kosteuttavalta tämä voide ei tunnu minun ihollani, mutta se johtuu mahdollisesti siitä, että oma ihoni on tottunut kasviöljyjä sisältäviin ihonhoitotuotteisiin. CeraVe'n voide on öljytön (vaan ei rasvaton), joten se hoitaa ihoa hieman eri mekanismilla kuin kasviöljypitoinen tuote.
Toisin kuin synteettiset rasvat, kasviöljyt sisältävät Omega-rasvahappoja, jotka ovat tärkeässä roolissa ihon suojakerroksessa. Omegaöljyt ovat tyydyttymättömiä ja imeytyvät syvemmälle ihoon ja tekevät ihosta eri tuntuisen kuin tyydyttyneet rasvahapot, joita taas synteettiset rasvat sisältävät.
"Iltaversio" on vailla UV-suodattimia ja sisältää muuten samat hoitavat aineet kuin SPF-versio, eli glyserolia, niasiiniamidia, keramideja ja hyaluronihappoa.
Koostumus on ikäänkuin vähän "geelimäinen" ja tuntuu vähärasvaiselta. Tässä onkin varmasti vähemmän rasvamaisia aineita kuin SPF-voiteessa, sillä tähän ei ole tarvinnut laittaa UV-suodattimien vaatimia öljymäisiä liuottimia.
Voide imeytyy nopeasti ja jättää himmeän ja vähän "muovisen" tuntuisen pinnan ihoon. Kai tunnetta voisi myös kutsua pehmeäksi, mutta pehmeys on "muovista" verrattuna aitoihin öljyihin. Tämä on, hmm, kovempaa pehmeyttä. Iltaversio ei tuoksu miltään; tässä ei ole ikävää raaka-ainetuoksua, mikä todennäköisesti johtuu UV-filtterien puutteesta. Monissa UV-suoja-aineissa on teollinen, vähemmän miellyttävä ominaistuoksu.
CeraVea testatessa minun on yksinkertaisesti todettava, että sarjan tuotteet sekä koostumustyyli eivät ole minulle. Voiteet ovat jopa aika kamalan tuntuisia, kun vertaan tunnetta siihen, millaisen ihofiiliksen normaalisti käyttämäni hoitotuotteet jättävät.
Keramidit. Keramidithan ovat iholle erittäin hyviä ainesosia.
Toinen hyvä asia on tuotteiden sopivuus herkälle iholle. Selvästikin kuluttajien palautteen perusteella - minunkin seuraajieni - CeraVe sopii monen iholle. Vaikka pidän CeraVe'n tuotteita selvästi heikommin hoitavina kuin luonnollisia vastineitaan, synteettisissä ainesosissa on se etu, että ne ovat aina tasalaatuisia ja voivat sen perusteella aiheuttaa luonnollisia ainesosia vähemmän ihoreaktioita. Siksi monet synteettiset apteekkisarjat sopivat hyvin herkälle iholle: ainesosat ovat niin yksinkertaisia sekä tasalaatuisia. Kasviuutteet ja öljyt eivät ole koskaan samanlaisia. Seuraavan sadon raaka-aineissa on aina hieman erilainen ravintoainekoostumus.
CeraVe'n koostumukset on säädetty hyperneutraaleiksi. Ne voivat olla tässä neutraaliudessaan tosi tylsiä kosmetiikkanörtin näkökulmasta, ja sensorisestikin anti-elämyksellisiä, mutta yhtä kaikki tämä ultraneutraalius tekee niistä sopivia monelle.
Itse en kuulu heihin, mutta jokaiselle on ne omat, sopivat ihonhoitotuotteensa. :)
Vapun piristykseksi jaan teille äitini vanhimman hajuveden tarinan. ☺️
Hajuvesi, Bourjoisin Soir de Paris Eau De Cologne, täyttää tänä vuonna 60 vuotta.
Kaunis sininen pullo asuu äitini kylpyhuoneen peilikaapissa ylimmällä hyllyllä. Sen sisällä on yhä noin viidesosa hajuvettä jäljellä, ja tuoksu on oikein sellainen ihanan vanhanaikaisen parfyymimainen; puuterinen, myskinen, kukkainen ja vähän salaperäinen.
Taisi olla viime joulu, kun tulin kysyneeksi, miten vanha kyseinen hajuvesi onkaan - muistan sen nimittäin jo lapsuudestani. Tummansinisen pullon takaa paljastui hauska tarina.
Täytyy myöntää, että iloitsen siitä, että meidän perheessä on tämä "jemmausgeeni", jonka seurauksena yhden jo toisen perheenjäsenen hyllyistä löytyy vuosikymmeniä vanhoja kosmetiikkatuotteita. Vievät turhaan tilaa - mutta kyllähän ne museoiduttuaan tuovat omanlaistaan viihdettä ja iloa. ☺️
Soir de Paris'in tarina on seuraavanlainen.
19-vuotias äitini teki teatteriryhmänsä kanssa kesällä 1965 matkan Bulgariaan kansainväliselle nuorisoleirille. Ulkomaanmatka, kuten myös lentomatka, oli nuoren Maritan ensimmäinen. Kuvassa Aulangon satuteatterilaiset ovat Seutulan lentokentällä lähdössä matkaan.
Lentokoneessa äiti teki ostoksia. Lentoemännällä ei ollut antaa vaihtorahaa, joten hän antoi vaihtorahana Bourjoisin hajuveden.
Sen jälkeen hajuvesi on seurannut Maritaa läpi elämän, ja on viettänyt viimeiset neljä vuosikymmentä kuopiolaisen kerrostalon kylppärissä. 60. vuotenaan se päätyy ilahduttamaan tuntemattomia ihmisiä tämän blogipostauksen kautta. ☺️ Ainakin toivon, että hajuveden tarina tuo hymyn lukijan huulille.
Olen tänään saanut kuulla tarinoita tuolta matkalta Bulgarian aurinkorannikolle, jossa nuoret ympäri maailmaa tapasivat yhdessäolon ja kansainvälisen ystävyyden merkeissä.
Eri maiden nuoret järjestivät iltamia, joissa esiteltiin oman maan kulttuuria ja järjestettiin hauskaa ohjelmaa. Äitini mukaan suomalaisten ilta oli ollut suosituin, olivathan suomalaisryhmän jäsenet kaikki teatterin harrastajia. :)
Suomalaisillan ohjelma huipentui juuri maailmalla breikanneeseen letkajenkkaan, joka oli kuulema eeppinen menestys! ☺️
🎈 Mukavaa vappua kaikille, ja ihanaa kevään viimeistä kuukautta! 🌼
Terveisiä myös Maritalta!
Kuluttaja- ja kilpailuvirasto on vastannut minulle yhteydenottooni koskien markkinoinnin tunnistettavuuden yhtenäistämistä kaikessa mediassa.
Yhteydenottoni liittyy ohjeistukseen, joka on erilainen vaikuttajamedialle sekä perinteiselle medialle. Tiivistettynä kyse on siitä, että markkinointimenettelyt sekä se, mikä katsotaan mainonnaksi, on määritelty eri tavoin vaikuttajamedian ja perinteisen median ohjeistuksessa. Esimerkiksi lehdistö on vapaa hyödyntämään ilmaiseksi saamiaan tuotteita vailla mainosmerkintöjä ”journalistisin perustein”, kun taas vaikuttajamediassa samat saadut tuotteet ovat viranomaisen tulkinnan mukaan ”mainos”.
Tämän seurauksena kuluttajan on vaikea tunnistaa tai tietää, mikä kaikki on mainontaa, ja käytäntöjen erot vaikuttavat myös siihen, että kuluttaja voi pitää yhtä mediaa riippumattomampana kuin toista. Asiaa avaa myös tämä postaukseni.
Vaikuttajien ohjeistuksesta vastaa Kuluttaja-asiamies, perinteisen median ohjeistuksesta Journalistin Ohjeet. Ohjeiden pääasiallinen ero liittyy siihen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan julkaisuun päätyneen tuotteen tai palvelun alkuperä määrittää julkaisun mainonnallisen luonteen, Journalistin Ohjeiden mukaan taas tapa, jolla aihetta käsitellään.
Kummassakin mediassa maksettu markkinointi on aina mainontaa, eikä maksetun mainonnan merkinnöissä - ainakaan pääsääntöisesti, tietojeni mukaan - ole ollut puutteita. Tulkintaero koskee ilman palkkiota tai julkaisuvelvoitetta saatuja tuotteita, palveluita tai muita etuja, joita median edustaja kuten toimittaja tai vaikuttaja saa asemansa vuoksi.
Kuluttaja-asiamies näkee median edustajalle annetut ilmaiset tuotteet aina markkinointina, koska annettujen tuotteiden taustalla on pohjimmiltaan kaupallinen intressi eli toive siitä, että tuote saa näkyvyyttä julkaisijan mediassa. Journalistin Ohjeet eivät ota lainkaan kantaa siihen, ovatko ilmaiseksi saadut tuotteet "markkinointia" ja lehdistö itse näkee ilmaiset tuotteet työvälineinä. Myös moni vaikuttaja, joka kirjoittaa tietystä aihepiiristä työkseen, näkee tuotteet työvälineinä.
Sillä, miten vaikuttaja saamansa tuotteet näkee, ei kuitenkaan ole ohjeistuksen kannalta merkitystä, sillä ohjeet on luotu yleisellä tasolla kaikille sosiaalisessa mediassa sisältöjä luoville tahoille. Vaikuttajia on monenlaisia; osa toimii ammattimaisesti, osa ei tiedä mitään markkinointiin liittyvistä lakipykäkien velvoitteista. Edes sillä ei ole merkitystä, kutsuuko henkilö itseään vaikuttajaksi.
KKV:n selvennöksen pohjalta ymmärrän nyt entistä paremmin tarpeen tarkalle ohjeistukselle. Ohjeistus on välttämätön.
Kuitenkin, pidän edelleen ongelmallisena, että mainonnan tunnistettavuuden säännöt eivät ole kaikessa mediassa yhtenäiset. 👉 Koska kuluttajansuojalakia tulkitsevan viranomaisen mukaan ilmaiseksi saatu tuote omaa mainonnallisen luonteen tuotteen käsittelytavasta riippumatta, ei ole johdonmukaista vaatia tämän mainonnallisen luonteen esiintuomista yhdessä mediassa mutta ei toisessa.
Jos ohjeistus ja käytännöt mainosmerkintöjen suhteen ovat eri medioissa erilaiset, miten kuluttajalla on mitään mahdollisuutta erottaa, milloin taustalla vaikuttaa yrityksen kaupallinen intressi ja milloin ei? Miten perustellaan, että tuo kaupallinen intressi on tärkeää tunnistaa yhdessä mediassa, mutta ei toisessa? Viranomaisen tulkinnan tulisi näkyä tasapuolisesti kaikessa mediassa.
KKV:lta saamastani vastauksesta tulkitsen, että Kuluttaja-asiamiehen näkemyksen mukaan myös perinteisen median tulisi merkitä ilmaiseksi saadut tuotteet. Kuluttaja-asiamies kertoo, että ohjeiden puute johtuu priorisoinnista; toistaiseksi Kuluttaja-asiamies ei ole arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta. Ohjeiden puute ei tarkoita, etteikö merkintöjä tulisi tehdä. Se tarkoittaa vain sitä, että KKV on priorisoinut muita asioita.
Joka tapauksessa tilanne tällä hetkellä on se, että lain tulkinnan puitteissa jokaisen median tulisi ilmoittaa, kun tuote on saatu ilmaiseksi, mutta käytännössä perinteinen media ei tätä tee - tai tekee hyvin harvoin, poikkeuksiakin* on - ja oma oletukseni on, ettei merkintöjä tehdä, koska mikään ohjeistus ei kirjaimellisesti ohjeista tähän.
* Yksi poikkeus on Anna-lehti, joka käyttää esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden esittelyssään ilmaisua: "Artikkelissa mainituista tuotteista osa on ostettu ja osa saatu toimitukseen saaduista näytteistä". Tämä merkintä erottaa Annan positiivisella tavalla kaikista muista ns. naistenlehdistä, mutta ei olisi sallittu vaikuttajamediassa, sillä vaikuttajien ohjeistus vaatii tuotteiden alkuperän sekä yritysten tarkan erittelyn ja maininnan.
Palaan aiheeseen vielä toisessa postauksessa, jossa avaan Journalistin ohjeita markkinoinnin näkökulmasta ja kerron siitä, miten lehdet näkevät ilmaiseksi saatujen tuotteiden luonteen toimituksellisissa sisällöissään.
. . .
Tässä KKV:n minulle kirjoittama vastaus. Julkaisen sen, koska se antaa vastauksia kanavissani käytyyn keskusteluun ja vastauksella on kuluttajille merkitystä.
Vastauksen väliotsikot ovat minun lisäämiäni - lisäsin ne lukemisen sekä vastauksen sisällön jäsentämisen helpottamiseksi. Olen myös lisännyt värikorostuksen tärkeiksi katsomiini kohtiin.
KKV, 28.4.2025
"Kiitos viesteistäsi. Vastaamme samalla alla olevaan viestiisi ja 23.4. lähettämääsi viestiin.
Juuri näin, kun perinteisessä mediassa on kaupallista sisältöä, tulee kuluttajansuojalakia noudattaa. Sivulla Mainonnan tunnistettavuus - Kilpailu- ja kuluttajavirasto on perusperiaatteita mainonnan tunnistettavuuteen liittyen.
Kun kuluttaja-asiamies on ottanut vaikuttajamarkkinointiin tarkemmin kantaa linjauksessa, ohjeita on nostettu myös tuolle sivulle. Perinteisen median osalta ei ole linjattu tarkemmin ja siten myös Mainonnan tunnistettavuus -sivulla on vain perusperiaate.
Se, että sivuilla ei ole ohjeita PR-tuotteiden ja perinteisen median osalta, ei ole kannanotto, jonka mukaan kyseisiä julkaisuja ei tarvitsisi merkitä perinteisessä mediassa. Se tarkoittaa sitä, ettei kuluttaja-asiamies ole toistaiseksi arvioinut ja ohjeistanut merkintöjä perinteisen median osalta.
Kuluttaja-asiamies on tietoinen, että PR-tuotteita lähetetään myös toimittajille ja toimituksiin. Toistaiseksi kuluttaja-asiamies ei tosiaan ole ohjeistanut perinteistä mediaa tarkemmin.
Kuluttaja-asiamies joutuu priorisoimaan sekä valvontaa että ohjeistamista.
Kuluttaja-asiamiehen priorisointiperiaatteet löytyvät täältä: Kuluttaja-asiamiehen valvonnan priorisointiperiaatteet - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Ohjeistaminen vaatii tarkkaa juridista arviointia, jossa otetaan huomioon muun muassa alan erityispiirteet. Siten mahdollisuus ohjeistamiselle on aina arvioitava priorisointiperiaatteiden nojalla.
Kuluttaja-asiamies pyrkii valmentavalla valvonnalla tukemaan yritysten mahdollisuuksia toimia lainmukaisesti (ks. Kuluttajansuojan valmentava valvonta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto).
Muun muassa kuluttaja-asiamiehen linjaukset ovat osa valmentavaa valvontaa.
Kuluttaja-asiamies on katsonut tarpeelliseksi ohjeistaa vaikuttajia mm. siitä syystä, että useat heistä ovat yksinyrittäjiä, joilla ei useinkaan ole juridista apua kuluttajansuojavelvoitteiden selvittämiseen.
Vaikuttajamarkkinointi on tutkimusten mukaan erityisen tehokasta mm. siitä syystä, että kuluttajat luottavat tutuiksi kokemiensa henkilöiden suosituksiin.
Koska vaikuttajien sisällöissä on sekä kaupallista että vaikuttajien henkilökohtaista, ei-kaupallista sisältöä, vaikuttajamarkkinointia voi olla vaikeaa tunnistaa.
Markkinoinnin tunnistaminen on erityisen haastavaa lapsille. Nämä seikat korostavat tarvetta vaikuttajamarkkinoinnin selkeille merkinnöille, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, että kuluttaja-asiamies on päättänyt antaa aiheesta ohjeistusta.
Myös osa vaikuttajamarkkinointialasta itse on toivonut ohjeistusta.
Lisäksi myös kuluttajat ovat tehneet kuluttaja-asiamiehelle ilmoituksia vaikeasti tunnistettavasta vaikuttajamarkkinoinnista.
Kiitämme esiin nostamistasi huomioista ja kyselysi vastausten jakamisesta. Otamme ylös toiveen arvioida ja ohjeistaa menettelyjä perinteisessä mediassa.
Tuotesijoittelua ja markkinointia televisiossa koskee oma erityslainsäädäntönsä, jota valvoo Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, ja heidän sivuiltaan löytyy siihen liittyvää ohjeistusta (ks. Markkinointi, sponsorointi ja tuotesijoittelu | Traficom).
Tuotesijoittelua koskeva lainsäädäntö on osin tiukempaa kuin vaikuttajamarkkinointia koskeva sääntely. Tuotesijoittelussa ei saa esimerkiksi rohkaista hankkimaan tuotteita tai palveluja, mainosluonteisesti viitata tuotteisiin tai aiheettomasti korostaa tuotteita. Nämä ovat vaikuttajamarkkinoinnissa sallittuja markkinointikeinoja.
Mainostarkoituksessa saatuja tuotteita koskevien vaikuttajamarkkinointilinjauksen merkintäsuositusten osalta on hyvä huomioida, että kuluttajien medialukutaidossa ja erilaisten merkintöjen ymmärtämisessä on eroja.
Osa kuluttajista ymmärtää, mitä esimerkiksi "PR" tarkoittaa, mutta kaikki eivät. Osa kuluttajista mieltää, että esimerkiksi "saatu" viittaa sisällön kaupallisuuteen, mutta kaikki eivät.
Mainonnan tulee olla tunnistettavaa kaikille sosiaalista mediaa käyttäville kuluttajille esimerkiksi siitä huolimatta, kuinka tottuneita sosiaalisen median käyttäjiä he ovat. Mainonnan tulee olla selkeästi tunnistettavissa myös esimerkiksi lapsille ja nuorille.
Siksi kuluttaja-asiamies on katsonut perustelluksi suositella merkinnöissä käytettävän ilmaisuja, jotka viittaavat selkeästi mainontaan.
Tieteellisen tutkimustiedon valossa uudet suositukset merkinnöiksi on katsottu perustelluiksi (ks. esim. Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Hanna Reinikaisen teksti Vaikuttajamarkkinointi on tehokasta – siksi sen tiukempi sääntely on perusteltua - Viestijät).
Asiaa on avattu lisää vaikuttajamarkkinointilinjauksen UKK-sivulla: Kysymyksiä ja vastauksia vaikuttajamarkkinointilinjauksesta - Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Sivulla on lisäksi muun muassa:
• vastattu kysymykseen siitä, miten linjausta tulisi soveltaa ns. vanhoihin saatuihin tuotteisiin, jos niitä esitellään vielä pitkän ajan jälkeen. Kuluttaja-asiamies on todennut muun muassa, että kuluttaja-asiamiehen ei ole mahdollista asettaa ajallista rajaa sille, kuinka pitkään merkinnät tulee tehdä. Tällainen raja ei perustuisi lainsäädäntöön. Vaikuttaja voi käyttää harkintaa siinä, kuinka pitkään merkintöjä tekee. Tieto siitä, että tuote on saatu mainostarkoituksessa, on kuluttajalle todennäköisesti merkityksellisempi, jos julkaisu tehdään pian tuotteen saamisen jälkeen, mutta ei välttämättä enää esimerkiksi vuosien päästä.
• vastattu kysymykseen siitä, tuleeko julkaisu merkitä, jos vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen mainostarkoituksessa, mutta myöhemmin ostanut sen itse. Kuluttaja-asiamies on todennut, että merkintävelvollisuus koskee vain mainostarkoituksessa saatua tuotetta tai palvelua. Jos vaikuttaja ostaa tuotteen tai palvelun itse kuluttajana tämän jälkeen, ei julkaisussa tarvitse tuoda esiin, että vaikuttaja on aikaisemmin saanut tuotteen tai palvelun.
• annettu lisätietoa liittyen omien tuotteiden mainosten merkitsemiseen. Sivulla avataan tarkemmin, missä tilanteissa merkintöjä suositellaan.
Viittasit viestissäsi valtioneuvoston asetukseen ja maksamisen käsitteeseen. Valtioneuvoston asetuksessa tosiaan todetaan, että kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla sopimattomana pidetään tiedotusvälineen toimituksellisen sisällön käyttämistä kulutushyödykkeen myynnin edistämiseen siten, että elinkeinonharjoittaja on maksanut myynninedistämisen, mutta siitä ei ilmoiteta selvästi sisällössä tai kuluttajalle selkeästi tunnistettavin kuvin tai äänin.
EUT on täsmentänyt linkatussa ratkaisussa, ettei maksamisella tarkoiteta vain rahallista maksua, vaan myös rahanarvoisia etuja.
Ystävällisin terveisin
Kilpailu- ja kuluttajavirasto"
*
Vastauksessani KKV:lle ehdotin, eikö Mainonnan tunnistettavuuden perusperiaatteisiin voisi lisätä kohtaa, joka määrittelee ilmaiseksi saadut tuotteet markkinointina. Tällöin asia olisi kaikkein selkein, eikä vaatisi erillisiä ohjeistuksia perinteiselle medialle.
.
Kyselyyni vastasi 1271 ihmistä. Tärkeimmät kuluttajan kokemusta kuvaavat vastaukset yllä.
Ahh, viimein! Istuin alas ja sain koottua katsauksen ihanaan Milokseen, jossa vierailin viime syksynä.
Milos on Kreikan saarten verrattomia helmiä ja tarjoaa sellaisen kattauksen toinen toistaan upeampia - ja erilaisia - uimarantoja, että paatuneinkin rantojen välttelijä antautuu.
Allekirjoittanuthan ei ole millään muotoa biitsihengailija, ja saattaa lomailla Kreikassa käymättä kertaakaan rannalla. Miloksella oli minunkin kuitenkin myönnyttävä - rannat ovat monipuolisuudessaan todellakin Nähtävyys isolla N:llä. Kun ne vieläpä ovat sirottuneet mukavasti eri puolille Milosta, tarjoaa niille retkeily mitä mukavinta ajanvietettä.
Miloksella kannattaa vuokrata auto tai skootteri ja huristella ympäri saarta eri biitsejä bongaillen. Täällä voisi viettää viikon tai kaksiksin käyden joka päivä eri rannoilla.
Viime syksyn Kreikan loma oli minun ja Kalastajan ensimmäinen yhteinen oikea ulkomaan loma, muutoin olemme ulkomailla vain miehen työn vuoksi. Reissun aikana paljastui, että olemme tosi erilaisia lomailijoita. Ei se nyt ehkä varsinaisesti yllätyksenä tullut, onhan miehelläni esimerkiksi tiedossa, ettei Sanni juuri muuta teekään kuin valokuvaa, mihin ikinä päätykään, ja voi tällä viitekehyksellä olla ei-valokuvaavalle hieman hidasta seuraa. 😅
Minulle taas tuli (sinällään positiviisena) yllätyksenä, kuinka aktiivinen lomailija Kalastaja on, eikä hänkään tykkää varsinaisesti lojua rannalla. Sen sijaan hänestä on kivaa ajella ympäriinsä ja kokea maisemia, rantoja, sukeltaa tai snorklata. Rannalle ei tarvitse jäädä moneksi tunniksi, vaan voi viipyä hetken ja nousta sitten skootterin selkään ja hurauttaa seuraavaan mestaan.
Itse en koskaan tee tällaista, koska en aja (edes skootteria), joten muodostimme varsin toimivan tiimin. Sain nauttia ulkoilmasta ja maisemista skootterin selässä ja nähdä - sekä valokuvata - upeita rantoja, Kalastaja puolestaan sai uida ja snorklata. Ja kyllä minäkin uskaltauduin pari kertaa snorklaamaan...! 😌 Vesi on minulle jossain määrin pelottava elementti joten olin ylpeä itsestäni - ja jopa huomasin nauttivani snorklaamisesta.
Koska en pidä uimisesta, eivät rantakohteet siinäkään mielessä ole minulle kiinnostavia - muuten kuin esteettisesti. Miloksesta kuitenkin paljastui rantalomakohde, jonne voisin palata biitseilemään koska vain.
Olen käynyt Miloksella kerran aiemminkin, 11 vuotta sitten, mutta tuo reissu oli hyvin lyhyt ja kokemuksiltaan suppea. Nyt löysin uuden Miloksen, ja haltioiduin. On Miloksella ihania kyliäkin, joten saarelle voi matkustaa myös kokemaan klassista kreikkalaista kylätunnelmaa. Mutta kyllä rannat ovat Miloksella se juttu. Nyt ymmärrän, miksi.
🇬🇷 Kreikan saari Egeanmeressä, Kykladien saariryhmässä.
🇬🇷 Asukasluku noin 5000.
🇬🇷 Pääkaupunki (eli pääkylä) on vuorilla sijaitseva Plaka, suurin asutuskeskus satamakaupunki Adamas (käytetään myös nimeä Adamantas)
🇬🇷 Milokselle matkustetaan useimmiten laivalla Pireuksesta, mutta saarella on myös pieni lentokenttä, jonne lentävät Ateenasta Olympic Air ja Sky Express.
🇬🇷 Miloksella on yli 70 erilaista uimarantaa.
🇬🇷 Milos tunnetaan rantojen ohella myös upeista kalliomuodostelmistaan, joiden tunnelma on paikoin kuin Maan ulkopuolelta.
Tervetuloa mukaan retkelle ympäri Milosta! :)
Me majoituimme pääkylä Plakassa, joka on saaren kuvauksellisin kylä. Suurin osa Miloksella vierailevista majoittuu Adamantasissa, ja kolmanneksi suosituin kohde on viehättävä rantakylä Pollonia. Pollonia on Miloksen paras kohde perheille.
Mandrakia on pieni kalastajakylä Miloksen pohjoisrannikolla. Tämä oli ensimmäinen kohde, jota meille suositeltiin, kun kysyimme vinkkiä hyvästä ruokapaikasta meren äärellä. Mandrakia tunnetaan ennen kaikkea syrmata-venevajoistaan, jotka ovat Milokselle tyypillinen arkkitehtuurinen nähtävyys, mutta täällä sijaitsee myös erittäin suosittu kalaravintola Medusa.
Syrmatat ovat värikkäillä ovilla ja usein myös värikkäillä parvekkeilla varustettuja 1- tai 2-kerroksisia venevajoja, joissa kalastajat säilyttivät entisaikoina veneitään, ja saattoivat myös asua. Tunnetuin syrmata-kohde Miloksella on Klima, mutta syrmatoja voi ihailla myös Mandrakian, Firopotamoksen, Fourkovounin ja Aretin kylissä.
Medusa-ravintolaan ei voi tehdä varausta, vaan sinne jonotetaan. Lokakuussakin ravintola on niin vilkas, että sinne on jatkuva jono. Me saimme odottaa melkein tunnin, että saimme pöydän, mutta odotus oli sen arvoista.
Mandrakiassa ei ole uimarantaa, mutta lähistöllä niitä on sitäkin enemmän, kuten maineikas Sarakiniko.
Sarakiniko on Miloksen tunnetuin ranta ja yksi koko Kreikan kuvauksellisimpia kohteita. Vulkaanisten kalliomuodostelmien muodostama paljas maisema tuo monelle mieleen näkymän, jota odottaisi ennemminkin Kuussa kuin Kreikan saarella.
Sarakinikon kalliot ovat täynnään luolia.
Uimaan voi pulahtaa joko suoraan kallioilta tai pieneltä hienohiekkaiselta rannalta.
Sarakiniko on tähän saakka ollut turismin kehitykseltä suojeltu luonnontilainen alue, eikä siellä ole ollut mitään palveluita. Vuoden vaihteessa sain kuitenkin kuulla kreikkalaiselta ystävältäni, että Sarakinikoon oltaisiin rakentamssa luksushotellia.
Sääli, että monet luonnonkauniit alueet niin usein lopulta taipuvat kaupallisuuden lonkeroille, kiitos tuloja ajattelevien päättäjien.
Googlasin vähän tilannetta, ja tällä hetkellä näyttää siltä, että hotellihanke on kuitenkin kevään aikana laitettu kreikkalaisten ympäristöviranomaisten taholta jäihin. Ilmeisesti lupa-asiat eivät ole olleet täysin kunnossa. Mitä hankkeen osalta ikinä päätetäänkään, toivottavasti se tehdään aluetta kunnioittavalla tavalla.
Firopotamoksesta tuli suosikkirantamme. Pienen lahden pohjukassa sijaitseva ranta on pieni ja erittäin tunnelmallinen. Rannalla on varjoa antavia puita, rantabaari sekä vuokrattavia lomahuoneistoja.
Erityistä tunnelmaa luovat poukamaa reunustavat syrmata-venevajat, joita niitäkin voi vuokrata loma-asunnoksi, sekä Agios Nikolaoksen kirkko ja sen takana kohoavat vanhat rauniot.
Firopotamoksen rannalla vesi on kristallinkirkasta.
Täällä snorklasin ensimmäisen kerran..! Minulle jo pään painaminen veden alle on vaikeaa ja vaatii rohkeutta. Olen aina kokenut vesiympäristön epämiellyttävänä, eikä sille ole mitään ymmärrettävää syytä. Tuntui lähes terapeuttiselta, kun viimein uskalsin kurkistaa vedenalaiseen maailmaan ja pystyin rentoutumaan. 🩵
Miloksen pääkylä Plaka edustaa kreikkalaista kylätunnelmaa perinteisimmillään. Idyllinen kylä on taskukokoinen ja autoton; sen pikkuinen keskusta muodostuu kapeista labyrinttimaisista kujista ja pienistä hurmaavista aukioista.
Tunnetuin aukioista - ja samalla koko Miloksen suosituin paikka ihailla auringonlaskua - on kuvassa näkyvä Panagia Korfiatissan kirkon aukio.
Kirkon edusta muodostaa täydellisen "parvekkeen" auringonlaskun katseluun. Pehmeän autereinen valo ja aava näkymä merelle saarekkeineen tuo mieleen auringonlaskut Santorilla, myös siellä valo on samankaltaista.
Lukemattomia auringonlaskuja Kreikassa nähneenä olen oppinut yhdistämään tietyn valon ja tunnelman tiettyihin saariin. Santorinilla käyneet ja calderan reunalla auringonlaskuja ikuistaneet varmasti tunnistavat sen erityislaatuisen valon, josta puhun. 🧡
Valitsin majapaikkamme Plakassa puhtaasti maiseman perusteella. Olen maisemahaukka ja majoitun mielelläni paikoissa, joissa voi nauttia kauniista näkymistä vain avaamalla ikkunan tai astumalla parvekkeelle.
Tässä majapaikassa oli kahden huoneiston jakama terassi upeilla merimaisemilla.
Hauskana sattumana myös naapurihuoneistossa majoittuvat olivat Suomesta. ☺️
Plaka ei ole kylä Sinulle, joka etsit yöelämää ja shoppailumahdollisuuksia. Sellaisia on muutenkin Miloksella tarjolla vähän - jos niitä etsii, on paras kohde Adamas. Plaka ei myöskään ole paras kohde perhelomailuun, täällä ei ole rantaa eikä uima-altaita. Plaka on kylä Sinulle, joka tykkäät rauhallisesta fiilistelystä esteettisesti nautinnollisessa ympäristössä.
Kastro on linnoitus Plakan yläpuolella. Kastrolta avautuvat huikeat 360 asteen maisemat ympäri saarta, ja myös tämä paikka on erittäin suosittu paikka auringonlaskun katseluun.
Plaka ylhäältä käsin.
Maisemia Kastron laelta.
Neljän kilometrin päässä Plakasta sijaitsee saaren kuvatuimpiin nähtävyyksiin kuuluva pieni kalastajakylä Klima. Sen syrmata-venevajat ovat Miloksen komeimmat.
Tätä nykyä kaikki Kliman syrmatat on remontoitu loma-asunnoiksi, joten halutessasi voit herätä aaltojen huuhtoessa kotioviasi, kuten Klimassa usein tapahtuu. Kämpille pääsee harvoin kuivin jaloin!
Kliman lähellä sijaitsevat myös Miloksen tärkeimmät arkeologiset nähtävyydet: antiikin aikainen teatteri sekä varhaiskristilliset katakombit.
Klima on ällistyttävän kuvauksellinen, ja allekirjoittanut vietti täällä jo edellisellä Miloksen visiitillä tovin jos toisenkin kameransa takana. Meikäläisen kuvatessa - tälläkin kertaa - Kalastaja pulahti uimaan. ☺️
Klimassa sijaitsee yksi saaren suosituimpia kalatavernoita, Astakos. Täällä tosin ei ollut sellaisia jonoja kuin Mandrakian Medusassa. Astakos todennäköisesti houkuttelee asiakkaikseen enemmän turisteja kuin paikallisia. Astakoksessa myös hintataso on korkeampi kuin Medusassa.
Yhtä kaikki söimme täällä erittäin hyvän lounaan ja tilasimme vähän arvokkaamman viininkin, olihan kyseessä viimeinen päivämme Miloksella.
Pollonia edustaa klassista kreikkalaista rantalomakylää, ja on ainoa laatuaan Miloksella. Täällä voit istua kalatavernaan varpaat suoraan pehmeään rantahiekkaan kaivautuneina ja nauttia leppoisasta lomailusta aurinkovarjon alla.
Pollonia ei kuitenkaan ole mikään turismin ehdoilla rakennettu lomaympäristö, jollaisia Kreikan saarilta myös löytää, vaan perinteinen kalastajakylä. Miloksella ei ylipäänsä ole varta vasten rakennettuja turismialueita. Miloksen suosio kasvaa vuosi vuodelta, mutta se on yhä kaukana mainstream-turismikohteista, ja hyvä niin.
Minun matkailumieltymyksiini Milos on kutakuinkin täydellinen. Saarella on erinomaiset palvelut ja monia vilkkaita kyliä, ja matkailijan on helppo saada ruokaa, majoitusta ja vuokrapyörät alle melkein missä vain. Samalla Milos on kuitenkin hyvin kreikkalainen, eikä turismin leima ole (ainakaan vielä) muokannut alueita siten, että aito kreikkalaistunnelma olisi kärsinyt tai kadonnut.
Pollonian valkoiset sokerikuutio-talot edustavat Kykladien klassista arkkitehtuuria. Jos matkustat Kreikassa vaikkapa Sporadeille tai Joonian saarille, talot ovat aivan eri näköisiä.
Vinkki: Polloniasta pääsee naapurisaari-Kimolokselle lyhyellä laivayhteydellä. Laivamatka kestää noin 20 minuuttia.
Me vierailimme Polloniassa vain lounaspysähdyksen verran. Se olikin täydellinen valinta: söimme käsittämättömän edullisen sekä huikean herkullisen seafood-lautasen, joka oli niin runsas, että emme kahteen pekkaan saaneet kaikkea tuhottua. Hintaa lautasella oli 25€.
Vähemmän turistillisten Kreikan kohteiden etu on ilman muuta myös edullisemmat hinnat. Vaikka hintataso on merkittävästi noussut viimeisen 10 vuoden aikana kaikkialla Kreikassa, on yhä mahdollista löytää edullisia helmi-paikkoja niin majoituksen kuin ravintoloiden suhteen.
Tsigrado on Miloksen etelärannikolla sijaitsevan uimarannan nimi, mutta kuvailisin Tsigradoa geologisesti kokonaisvaltaisen upeaksi alueeksi. Katsokaa kuvaa!
Tsigradossa vulkaaniset, värikkäät kalliot kohtaavat massiiviset hiekkadyynit jotka tuntuvat kuin valuvan alas mereen. Se joka rohkenee kiivetä jyrkät tikkaat alas varsinaiselle rannalle, palkitaan mahdollisuudella pulahtaa uimaan upeaan kirkasvetiseen poukamaan. Halutessaan voi sukeltaa läheisiin luoliin.
Tsigradon rannalla ei ole palveluita, joten ota mukaan eväät, vettä ja varjoa!
Firiplakan ranta sijaitsee lähellä Tsigradoa ja maisemat täällä ovat, jos mahdollista, vieläkin tyrmäävämmät. Karun sekä rehevän luonnon kontrastit luovat vivahteikkuutta, kalliomuodostelmien värit sen kuin paranevat ja hienohiekkainen, ilta-auringosta nauttiva ranta on kerrassaan upea.
Kirkas vesi kutsui minut jälleen snorklaamaan, ja ihastelin kivien välissä lymyilevien värikkäiden kalojen "tanssia" kuin lapsi konsanaan. Viivyin vedessä niin pitkään, että Kalastajan piti jo tulla tarkistamaan, oliko kaikki kunnossa.
Olin niin innoissani uudesta vedenalaisesta aluevaltauksestani..! Ehkä ostan seuraavalla reissulla omat snorklausvälineet?
Firiplakan rannalla on pieni rantabaari, mutta se on auki vain korkeasesonkina. Lokakuussa rannalla ei enää ollut palveluita.
Toinen hienohiekkainen ja snorklaukseen soveltuva ranta on saaren luoteisrannikolla hieman eristyksissä sijaitseva Plathiena. Täällä palvelu pelaa, musiikki soi ja rantakuppila tarjoilee drinkkejä ja ruoka-annoksia aurinkotuoleissaan lojuville asiakkaille aamusta iltaan vielä lokakuussakin.
Plathienassa voi myös vuokrata aurinkotuolin ja aurinkovarjon.
Varjoa tarjoavat myös tamarind-puut rannan toisella laidalla. Me pötköttelimme täällä.
Milos-retkemme päättyy Paleochorin vulkaaniselle rannalle saaren etelärannikolle. Täällä sinua odottavat jälleen värikkäät, dramaattiset kallioseinämät.
Ranta on pitkä ja tilaa sekä palveluita riittää. Valvotulla rannalla on useita ravintoloita, aurinkotuolien ja -varjojen vuokrausta sekä loma-asuntoja. Hiekan laatu vaihtelee karkeasta hienoon ja pikkukiviseen.
Paleochorin erikoisuus on Sirocco-ravintola, joka kypsentää ruoan vulkaanisessa hiekassa.
Meillä ei harmiksemme ollut Paleochori-vierailun aikaan nälkä, joten Sirocco-kokemus jäi odottamaan seuraavaa Miloksen vierailua.
Laivalla
Laivamatka Pireuksesta (Ateenan satamakaupunki) kestää nopeimmillaan 3 h 25 min (kantosiipialus).
Hitaammalla autolautalla matka kestää 4 h - 6 tuntia reitistä ja laivayhtiöstä riippuen. Hitaammat alukset ovat huomattavasti edullisempia kuin kantosiipialukset.
Lentäen
Miloksella ei ole kansainvälistä lentokenttää. Voit lentää Milokselle Suomesta Ateenan kautta, ja ottaa Ateenasta Kreikan sisäisen lennon Milokselle. Milokselle liikennöivät Olympic Air (nykyään osa Aegeania) ja Sky Express.
Lähtisitkö? ☺️
Toivotan kaikille leppoisaa ja mukavaa sunnuntaita.
Kaikki juttuni Kreikan saarista ja manner-Kreikan kohteista löydät tästä hakemistosta.
