Olen 16 vuoden aikana kirjoittanut sadoista kosmetiikkatuotteista ja tehnyt yhteistyötä kymmenien yritysten kanssa. Monet brändit ja yhteistyökumppanit ovat kulkeneet blogin mukana monia vuosia, jopa aivan alkuvuosista saakka.
Haluan tällä kirjoituksella avata lukijoilleni, etenkin uudemmille, kuinka kosmetiikka-alan osaamiseni sekä nykyinen verkostoni on syntynyt. En ollut ammattilainen blogia aloittaessani, eikä ole sattumaa, miksi tietyt brändit ja yritykset näkyvät tänäkin päivänä blogissani enemmän kuin toiset. Vahva verkosto syntyi jo ennen kaupallista kumppanuutta, aikana, jolloin toimin ammattibloggaajana kuukausipalkalla, eivätkä maksulliset mainosyhteistyöt olleet välttämättömiä vaikuttajan työssä.
Haluan kirjoituksella myös lisätä läpinäkyvyyttäni kosmetiikkasisältöjen kirjoittajana. Toivon, että teille lukijoina on mielenkiintoista nähdä, miten eri brändit ja maahantuojat ovat päätyneet Karkkipäivän yhteistyökumppaneiksi.
Tärkeimpiä yhteistyökumppaneitani, ja mistä saakka olen tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä:
Yves Rocher lähti Suomesta vuonna 2023, ja siihen päättyi se yhteistyö. Yves Rocherilla tulee kuitenkin aina olemaan kiistaton rooli kosmetiikkaelämässäni sinä ensimmäisenä kosmetiikkasarjana, johon teininä hurahdin. ☺️
Taipaleeni ammattivaikuttajaksi on hyvin erilainen kuin nuoremman sukupolven somevaikuttajien, joista moni on aloittanut aikana, jolloin kaupalliset kytkökset ja tienaaminen oli alalla itsestäänselvyys. Kun itse aloitin, ei somea kuten TikTokia ja Instagramia vielä ollut, ja blogeja kirjoitettiin, koska haluttiin jakaa innostustaan jostain aiheesta.
Ensimmäinen ammattini on matkailualalta, ja kosmetiikka oli minulle pitkään ”vain” intohimo ja harrastus. No, erittäin syvä sellainen. Ammatiksi kosmetiikka muuttui vasta, kun olin täyttänyt 30.
Aloin kirjoittaa Karkkipäivää keväällä 2009, muutettuani Ahvenanmaalta Tampereelle silloisen puolisoni luokse. En tuntenut Tampereelta juuri ketään, ja sain aluksi vain osa-aikaista työtä. Täyttääkseni tyhjiä päiviä aloin kirjoittaa meikeistä, jotka tuohon aikaan olivat suurin kosmetiikkakiinnostukseni kohde. Samana vuonna päätin vaihtaa ammattia, ja bongattuani Valkeakosken Ammattiopistosta kosmetiikkamyyjän ammattitutkinnon, hain kouluun opiskelemaan.
Tutkinto oli minulle täydellinen. Se oli lyhyt ja keskittyi juuri siihen mistä olin kiinnostunut: kosmetiikan markkinointiin ja ainesosaoppiin. Kosmetologin työ ja asiakkaiden ihon hoitaminen ei minua kiinnostanut, vaan nimenomaan kosmetiikkaneuvonta.
Tutkinnosta valmistuessani työllistyin saman tien kosmetiikkamyymälään, jonka nimen voi kai nyt vuosia myöhemmin sanoa ääneen: Kicks. Tuohon aikaan en voinut puhua blogissa työpaikastani, sillä kirjoitin Karkkipäivässä paljon myös kilpailevien yritysten tuotteista, ja halusin pysyä blogissa riippumattomana.
Tuolloin, vuosina 2010-2014, Kicksissä myytiin myös luonnonkosmetiikkaa. Itse asiassa Kicks oli ensimmäisiä kosmetiikan erikoisliikkeitä Suomessa, joka satsasi tarkoin harkittuun luonnonkosmetiikkavalikoimaan. Esimerkiksi Sokoksella oli vain pari hyllyä perus-luonnonkosmetiikkabrändejä, Stockalla tuskin sitäkään. Kicks taas toi valikoimaansa kiinnostavia uusia luonnonkosmetiikkabrändejä yksinoikeudella.
Olin kesällä 2009 vaihtanut kaikki ihonhoitotuotteeni luonnonkosmetiikkaan, ja mennessäni töihin Kicksiin olin jo syvällä scenessä. Minusta tuli nopeasti Kicks-myymäläni luonnonkosmetiikkaan erikoistunut myyjä, ja kerrottakoon, että olin myös - kiitos oman mineraalimeikkirakkauteni - liikkeen kirkkaasti paras Bare Minerals -myyjä. 😁 Hehkutin mineraalimeikkipohjaa ihan kaikille. Oma suosikkini tosin oli toinen merkki, Lily Lolo, mutta sitä ei myyty Kicksissä. Tilasin omat mineraalimeikkini ulkomailta, Loloakaan ei tuolloin saanut Suomesta.
Noina ensimmäisinä vuosina luonnonkosmetiikka vakiintui nopeasti Karkkipäivän tärkeimmäksi ihonhoitoteemaksi, mutta kirjoitin laajasti myös muusta kosmetiikasta, johon tutustumisen mahdollisti työni Kicksissä. Kävin tiheästi erilaisten sarjojen kuten Dior, Clarins, Lumene, Korres ja Lancôme koulutuksissa, ja työn kautta pääsin tutustumaan ensimmäisten joukossa myös Mádaraan, joka oli juuri lanseerattu Suomessa. Mádarasta oli myöhemmin tuleva yksi läheisimpiä brändikumppaneitani.
Kaiken kaikkiaan työ Kicksissä antoi minulle laajan ymmärryksen ja osaamisen erilaisista kosmetiikkasarjoista – kuten myös asiakkaiden tarpeista ja siitä, mitä juuri suomalaiset asiakkaat ihonhoidolta tyypillisesti hakevat. Olen kiitollinen näistä vuosista, jotka olivat aivan korvaamaton portti kosmetiikan maailmaan ja alan moninaisten ilmiöiden tarkasteluun.
Työn kautta sai myös testata niin paljon tuotteita kuin vain ikinä mieli teki. Kosmetiikkamyyjälle se on käytännössä vaatimus; tuotteisiin tulee tutustua, jotta niiden ominaisuuksista osaa kertoa asiakkaille. Ja minähän testasin! Kylppärin kaapissa oli jatkuvasti kasoittain näytepurkkeja. Yhdellä viikolla selektiivisiä seerumeita, toisella viikolla vaahtovia putsareita, kolmannella kuorivia kasvovesiä, ja otetaanpa tällä viikolla kosteuttavat meikkivoiteet. Jne.
Kicks-vuosina perehdyin lukemattomiin brändeihin ja Karkkipäivän sivuilla intoilin työstäni, jota niin rakastin. Tuon ajan blogipostauksia on ilo lukea – niihin on tallentunut paljon oppimiani asioita sekä kiinnostavia huomioita – ja kritiikkiäkin – kohdentuen kosmetiikkabisnekseen.
Aloin tienata blogin kirjoittamisesta pientä korvausta vuonna 2010, kun blogini liittyi osaksi Suomen ensimmäistä blogiportaalia, Indiedaysia. (Yllä profiilikuvani Indiedaysilta - hädin tuskin tunnistan itseäni..! 😆) Siihen asti en ollut osannut kuvitellakaan, että blogin pitämisestä voisi jotenkin hyötyä taloudellisesti. Olin kuullut muutamista ammattibloggaajista kuten Stella Harasek, mutta minähän olin ”vain kosmetiikkaintoilija”, en muotibloggaaja.
Indiedaysin myötä pääsin PR-toimistojen listoille, ja aloin saada yhteydenottoja. ”Haluaisitko testata tätä uutuustuotetta?” ”Olet sydämellisesti tervetullut brändin X PR-tilaisuuteen.” Varovasti vastasin myöntävästi joihinkin PR-tuotetarjouksiin. Sitten yhä useampiin.
Muistan, kuinka PR-tarjousten yhteydessä tarkistin aina, oliko samainen tuote esitelty jo kymmenessä muussa blogissa – jos oli, en ottanut tuotetta vastaan. Minulla oli vahva tahto erottautua muista, enkä halunnut kirjoittaa aina samoista tuotteista kuin muut.
PR-tuotteiden esittelyyn saattoi joskus liittyä jopa kiusaantuneisuuden tunnetta; jos moni muukin oli esitellyt tuotteen, ajattelin, että seuraajani ehkä luulevat minun kirjoittavan tuotteesta vain kun ”se on lähetetty kaikille ilmaiseksi”. Jo tuossa vaiheessa minulle oli tärkeää, että motiivini kauneusbloggaajana olisi seuraajille selvä: kirjoitin rakkaudesta kosmetiikkaan, en saadakseni tuotteita veloituksetta.
Vuonna 2013 aloin saada blogista täysipäiväistä työtä vastaavaa palkkiota.
Tuohon aikaan, kun blogien kaupallinen arvo oli vahvassa nousussa ja suurimmista bloggaajista jopa kilpailtiin eri sivustojen ja portaalien kesken, kuukausipalkka tai -palkkio oli yleinen tapa, jolla portaali kiinnitti sisällöntuottajan ”talliinsa”. Kaupallisia sisältöyhteistöitäkin tehtiin, mutta niitä oli harvakseltaan, eivätkä ne olleet välttämättömiä tienestien suhteen. Portaalit itse tienasivat ennen kaikkea bannerimainonnalla, joka oli vielä vuosina 2010-2012 valtavan tuottoisa mainonnan muoto.
Portaalin maksama kuukausipalkkio mahdollisti sen, että saatoin kirjoittaa mistä tahansa aiheesta ilman kaupallista ”riippuvuutta” yrityksistä. Sain keskittyä tutustumaan minua kiinnostaviin brändeihin ja tuotteisiin ilman kilpailutilannetta, ja kirjoittaa kauneusaiheista ja -tuotteista kriittisestikin.
Koska olin kiinnostunut kosmetiikasta, sen valmistuksesta ja raaka-aineista pintaa syvemmältä, tutustuin yrityksiinkin pintaa syvemmältä. Tutustuin, jopa ystävystyin maahantuojien, valmistajien sekä verkkokauppojen omistajien kanssa. Tein vierailuja valmistajien tehtaille, haastattelin kemistejä, raaka-ainetuottajia ja tuotekehittäjiä ja hakeuduin omatoimisiin työharjoitteluihin mm. kosmetiikan maahantuontiin ja luonnonkosmetiikan kivijalkamyymälään.
Olin tavattoman onnellinen. Sain todellakin uppoutua maailmaan, joka oli minulle niin superkiinnostava, ja kertoa kosmetiikka-alasta seuraajilleni monista eri näkökulmista. Haluni tuottaa monipuolista sisältöä lukijoille koulutti minua itseänikin.
NHS Oy:n Emilia ja Liisa Kauneusmessuilla 2009
Nimet kuten Ekovista, Biodelly, Natcos ja Nordic Health Systems eivät olleet vain yritysten nimiä, ne olivat minulle ihmisiä kuten Suvi, Tanja, Minna ja Liisa. Ihmisiä, joiden kanssa saatoin vaihtaa innostuneita viestejä kosmetiikasta ja pohdiskella alan ilmiöitä ja trendejä. He olivat yhteistyöverkosto, ja samalla kuin kosmetiikkakavereita, joiden kanssa jakaa into alaa kohtaan.
Tilanne oli win/win kummallekin osapuolelle, ja yritykset olivat epäilemättä tyytyväisiä kauttani saamaansa näkyvyyteen. Minä olin tyytyväinen yrityksiltä saamaani oppiin sekä mahdollisuuteen kirjoittaa erilaisista kosmetiikkatuotteista, joista seuraajatkin olivat kiinnostuneita. Seuraajatkin voittivat. Vaikka itse sanonkin, niin luulen, että ohellani ainoastaan Ostolakossa-blogin Virve esitteli sisällöissään yhtä laajasti erilaisia kosmetiikkatuotteita. Tahti oli välillä suorastaan hengästyttävä.
Läheisimpiä yhteistyökumppaneitani olivat mm. Mádaraa maahantuova Natcos, Laveraa maahantuova NHS, kotimainen luonnonkosmetiikan valmistaja Flow Cosmetics sekä verkkokaupat Biodelly, Ekovista ja Jolie.
Biodellyllä oli tuohon aikaan Suomen laajimpiin kuuluva verkkokaupan luonnonkosmetiikkavalikoima. Jolie puolestaan oli ensimmäinen luksukseksi luokiteltavaa luonnonkosmetiikkaa kuten Patykaa maahantuova yritys. Ai että, muistan yhä, kuinka tohkeissani olin päästessäni tutustumaan Patykaan, tuohon "luonnonkosmetiikan Chaneliin". 😍
NHS:n portfolioon kuuluivat mm. Lavera, Cattier, Benecos ja Nurme. Natcos puolestaan toi aikoinaan maahan myös Weledaa, Santea ja Logonaa. Ekovistan brändeihin kuului mm. Acorelle, ja kuinkas moni muistaa, että nykyään Bernerin omistuksessa oleva Pure Beauty -sarja on alun perin Ekovistan omistaneen Ilonan perustama? ☺️
Kaikkinensa olin tekemisissä lähestulkoon kaikkien Suomen luonnonkosmetiikan maahantuojien ja verkkokauppojen kanssa. Normikosmetiikan puolelta läheisiä yhteistyökumppaneita olivat Yves Rocher ja Dermosil, jotka olivat kosmetiikkasuosikkejani jo kauan ennen kuin aloin kirjoittaa blogia.
Vuoteen 2017 mennessä vaikuttajamarkkinointi oli muuttunut merkittävästi. Passiivinen bannerimainonta hiipui pois, tai ainakaan sillä ei ollut enää entisenlaista painoarvoa, ja keskiössä olivat vaikuttajan ja yritysten väliset sisältöyhteistyöt. Tässä vaiheessa termi ’vaikuttaja’ oli sekin vakiintunut osaksi sanastoa.
Muuttunut tilanne heijastui myös kuukausipalkkioon. Tehtiin tiettäväksi, että sisältöyhteistyöt ovat se juttu, jolla tienataan. Moni vaikuttajakollega oli lähtenyt tekemään kaupallisia yhteistöitä jo aikaisemmin, sillähän pystyi kasvattamaan tuloja, mutta itse en ollut lainkaan bisnes-henkinen. Sovitut yhteistyöt säännöllisenä tulonlähteenä oli minulle uutta ja sanalla sanoen vaikeaa. Ettäkö nyt pitäisi sitten pyytää yrityksiltä rahaa siitä, että esittelen heidän tuotteitaan?
Yritykset kuitenkin ymmärsivät tämän. Olivathan he jo vuosia saaneet näkyvyyden ilmaiseksi – periaatteessa blogiportaalini kustantamana. Niin aloin solmia ei-sovittujen tuote-esittelyjen rinnalle myös kaupallisia, palkkiollisia tuote-esittelyjä.
Päädyin myös menemään osa-aikaisesti töihin pitkäaikaisimmalle yhteistyökumppanilleni eli Laveraa maahantuovalle NHS:lle. En ollut enää riippuvainen pelkistä blogituloista. Muuttuneessa tilanteessa se tuntui todella huojentavalta.
Kun vuonna 2020 blogin kuukausipalkkio lopetettiin kokonaan, mietin hetken aikaa, pystynkö enää ylläpitämään blogia entisellä tavalla. Karkkipäivä oli kuitenkin ollut päätoiminen työni kahdeksan vuotta, ja minulla oli ollut mahdollisuus satsata sisältöihin. Nyt näytti siltä, että minun pitäisi hakeutua muun työn pariin, ja jättää blogi harvoin päivittyväksi harrastukseksi. Ajatus siitä, että blogissa olisi pelkkiä kaupallisia yhteistöitä, ei tuntunut vaihtoehdolta.
Sitten tuli korona. Ja Transmeri osti NHS:n.
(Kuvassa Transmerin järjestämä viimeinen luonnonkosmetiikan mediatapahtuma, ennen kuin pandemia puhkesi täysivoimaisena.)
Oletettavasti sekä korona että NHS:n ja Transmerin välinen yrityskauppa vaikuttivat tilanteeseeni, mutta tapahtui seuraavaa:
Siirryin NHS:n työntekijöiden mukana Transmerin palkkalistoille. Pandemia loi uudenlaisen tilanteen - sekä odottamattoman etätyö-tilanteen - kaikille, ja myös minulle riitti valtavasti erilaisia työtehtäviä. Olin muutaman vuoden todella kiinteästi mukana Transmerin tekemisessä ja työskentelin mm. Essen, Novexpertin, Patykan ja Taikan parissa. Sain myös tehdä kouluttajan töitä, josta avautui uusi aluevaltaus.
Indiedays-vuosien aikana muodostuneet verkostot heräsivät henkiin, ja yhtäkkiä sain yhteydenottoja yrityksiltä, joiden kanssa en ollut ollut tekemisissä vuosikausiin. Sain asiantuntijatehtäviä blogini ulkopuolelta, ja jossain vaiheessa minulla oli niin paljon töitä, että uuvuin. En vain osannut kieltäytyä. Kaiken keskellä suoritin Formula Botanicassa luonnonkosmetiikan tuotekehityksen tutkinnon.
Uuvuttuani tajusin vetää jarrusta; vähensin töitä ja hakeuduin tekemään muitakin juttuja kuin tietokoneen äärellä istumista. Tajusin, että en oikeastaan ollut koronavuosina muuta tehnytkään kuin istunut läppärini äärellä joko tekemässä töitä tai opiskelemassa kosmetiikkaa. Ennen pandemiaa olin onnistunut rikkomaan tämän kierteen, mutta pandemian aikana liu’uin siihen takaisin.
Tällä hetkellä tienaan edelleen elantoni pääsääntöisesti blogin yhteistöillä, mutta teen myös blogin ulkopuolisia töitä kuten asiantuntijasisältöjä asiakkaille, luentoja ja satunnaisia koulutuksia. Viime vuonna sain ilokseni kouluttaa Sokoksen ja Emotionin henkilökuntaa.
Kevennettyyn ammattielämääni kuuluu mm. extraajan duuni Tampereen Ruohonjuuressa. Ulos ihmisten luo! Tajusin kaipaavani todella paljon a) työkavereita ja b) asiakkaiden kohtaamista. Ihan sitä kentällä oloa. Vaikka työvuoroja on harvakseltaan, on työ Ruohonjuuressa antanut minulle juuri sitä mitä kaipaan: tilaisuutta neuvoa ja auttaa kosmetiikka-asiakkaita livenä sekä tunnetta siitä, että kuuluu työyhteisöön. Myös vuosittaiset työkeikat Twistbe'n tiimissä I Love Me -messuilla antavat minulle tämän tärkeän kokemuksen.
Kun saa olla ihmisten keskellä auttamassa ja neuvomassa, tulee eri lailla merkityksellinen olo kuin ruudun ääressä kirjoittaessa. Kumpikin on tärkeää, ja tarvitsen kumpaakin. ❤️
Tavallaan ympyrä Kicks-ajoista on sulkeutunut.
One comment on “Matkani Suomen kosmetiikkakentällä - kuinka verkostoni on syntynyt”
Tosi mielenkiintoinen juttu ja matka ollut sinulla 💜 Moniin luonnonkosmetiikan tuotteisiin oon tutustunut blogisi perusteella. Muistan hyvinkin nuo Indiedaysin ajat 😍 Mukavaa loppukesää sinulle!