Voi muistot...
Tekee mieli tehdä vähän kevyempi spontaani postaus - onhan tuossa ollut pari "painavaa" tuotepostausta, ja väliin sopii jotain kevyempää hömppää! ☺️
Olin tänään taas nauttimassa harvinaisesta herkusta eli konsulenttityöstä myymälässä. Vaikka halusin aikoinaan jättää myyjän työt omistautuakseni kirjoittamiselle ja omille luoville ideoille, kaipaan kentällä oloa ja suoraa kontaktia asiakkaiden kanssa. 🥹 Ja rehellisesti, vaikka luulisi mun saavan ihan tarpeeksi purkkialtistusta kotona ja työhuoneella, niin kyllä niiden purkkien keskellä vain on ihanaa olla töissä, ja auttaa ihmisiä löytämään juuri sen Heidän Purkkinsa satojen joukosta. ❤️
Kohtasin tänään sattumalta pitkästä aikaa myös vanhan esihenkilöni omilta myyjäajoiltani. Olemme kummatkin nyt eri hommissa - vaikkakin samalla alalla - emmekä ole tavanneet vuosikausiin. Kohtaaminen sai aikaan voimakkaan nostalgia-aallon. Mieleen tulvi niin paljon muistoja.... Miten ihanaa, jännää ja parasta oli aloittaa työt unelmaduunissaan - 30-vuotiaana..! (Ei sillä ettenkö olisi viihtynyt aiemmissakin työpaikoissani. Ne vain eivät olleet intohimoni.)
On hullua, että nuo ajat oikeasti tuntuvat nyt todella kaukaisilta, kuin toiselta elämältä, vaikka eihän niistä ole kuin 14 vuotta - ja Karkkipäivän ensimmäiset vuodet olivat täynnään kertomuksia, fiiliksiä ja havaintoja noista ajoista. Karkkipäivä oikeastaan ammensi ja ponkaisi noista ajoista. Olin ehtinyt kirjoittaa blogia puolisen vuotta ennen kuin aloitin työt kosmetiikkamyyjänä, ja oikeastaan vasta silloin aloin saada "voita leivän päälle" ja laajempaa materiaalia josta kirjoittaa.
Ai, se oli niin ihanaa! Ette tiedä, miten onnellinen olin, kun astuin ensimmäisen kerran jalallani kosmetiikkaliikkeeseen harjoittelijana. Ja sitten seuraavana talvena - oikeana työntekijänä. Olin sanoinkuvaamattoman innoissani. Sitä tunnetta ei voi unohtaa, olin kuin lapsi karkkikaupassa. Tuskin saatoin uskoa todeksi, että sain työkseni viettää aikaa purkkien ja meikkien keskellä ja että mulle maksettiin palkkaa siitä, että sain perehtyä naamarasvoihin ja maskaroihin ja kertoa niistä asiakkaille. 😍
Noista onnellisista ajoista kertoo mm. tämä sympaattinen postaus vuodelta 2010:
Vaikka olen hurjan onnellinen myös nykyisestä työstäni ja ylipäänsä siitä, mihin suuntaan ammatillisesti lähdin, olen niin iloinen, että mulla on nuo vuodet myyjänä. Vaalin niitä.
Haluan jakaa yhden muiston ajalta, jolloin olin aivan tuore keltanokka. En tiedä, miettivätkö asiakkaat koskaan tätä puolta tullessaan asiantuntijan palveltaviksi..?
Vaikka olin onnesta ymmyrkäisenä vetäessäni työpaidan päälle ja meikkivyön lanteille (kuin "meikki-cowboy", latasin aseeni ja varustauduin joka aamu! 😍), arvaatteko, mikä sai minut kauhusta kankeaksi?
Kosmetiikkaliikkeessä on myynnissä kymmeniä tai jopa satoja sarjoja ja sadoittain tuotteita. Kuinka kauan yhdellä ihmisellä voi mennä omaksuakseen ne kaikki? Miten voisin mitenkään olla kaikkien myymäläni tuotteiden asiantuntija?
Tämä suorastaan ahdisti minua. Mitä ihmettä muka tiesin työpaikkani sadoista tuotteista kun olin vasta aloittanut? Miten voisin palvella asiakkaita asiantuntevasti? Harjoitteluaikana saa lopulta vain pintaraapaisun satojen tuotteiden valikoimasta, eri sarjojen filosofioista, aktiiviaineista ja historioista puhumattakaan.
Onneni keskellä olin pienessä shokissa siitä, että enhän voi olla kunnollinen asiantuntija oikeastaan pitkään aikaan..!
Niin sitten tulin myymälään aina ennen työvuoron alkua muistivihkoineni opiskelemaan sarjoja ja tekemään muistiinpanoja. Tai jäin opiskelemaan töiden jälkeen. Luin kaikkien sarjojen koulutuskansiot kannesta kanteen, käänsin purkit ympäri, luin incejä ja tenttasin kollegoita ja konsulentteja. Silti koin oloni epävarmaksi aika pitkään.
Rehellisesti, olin vähän hämmentynyt ymmärtäessäni tämän: ennen kuin kokemusta on kertynyt riittävästi, hyvä myyjä puhuu tuotteista vakuuttavasti, vaikkei niitä niin hyvin tuntisikaan. Asiakkaalle ei voi näyttää, ettei tiedä mistä puhuu.
Mutta miettikää, kuinka kauan menee, että yksi ihminen ottaa vakuuttavalla ja asiantuntevalla tasolla haltuun sadoittain tuotteita...? Se vie vuosia. Alussa - - on vain osattava vakuuttaa.
Tämä oli ehkä ainoa asia, josta en työssäni pitänyt. Vaikka samalla käsitin, ettei kukaan ole seppä syntyessään.
En nytkään ole mestariseppä, mutta olen omien sarjojeni asiantuntija. Tykkään nykyisessä työssäni erityisesti juuri siitä, että saan rauhassa perehtyä syvällisesti rajattuun määrään brändejä, sen sijaan että pitäisi "tietää jotain seitsemästäkymmenestä neljästä sarjasta".
Vaikka minusta aikoinaan tulikin mielestäni hyvä myyjä ja opin tuntemaan myymälämme valikoiman oikein hyvin, aina siellä oli ne muutamat sarjat, jotka tuottivat epävarmuutta. Asiakastilanteessa sitä saattoi äänettömästi toivoa, että "toivottavasti hän ei kysy nyt just siitä tuotteesta...." (Samaistuuko joku muu myyjä tähän tunteeseen...?)
En pitänyt tästä tunteesta. Kun taas nyt: kun vedän työpaidan päälle ja jalkaudun asiakkaiden keskelle, mikään sarja ei pelota. ❤️
Vaikka en enää teekään myyjän töitä kuin satunnaisesti, nyt minusta on kultivoitunut se myyjä, joka olisin halunnut olla silloin arkana keltanokkana..! ☺️
P.S. Onko joku mun lukijoista sattumoisin ollut mun asiakkaana vuosina 2010-2013..? ☺️
22 comments on “Muistoja myyjäajoilta”
Mä toivon, että nykyään ei enää ajatella niin, että "vaikka tästä en juuri mitään tiedä niin vakuutetaampas asiakas uskomaan, että tietäisin".
Tulee huijattu fiilis, varsinkin jos olen vertailemassa tuotteita ja etsimässä itselleni sopivinta vaihtoehtoa.
Huomattavasti mukavampaa on, että myyjä rehellisesti sanoo, että juuri tämä tuote/merkki on vieras, mutta voin etsiä toisen henkilön, joka osaa paremmin kertoa.
Niin monet hutiostokset tehneenä ja paljon kuitenkin kyselleenä hieman ottaa päähän, jos myydään niin, että uskotellaan että tiietään mistä puhutaan.
Näin minäkin toivoisin, mutta luulenpa, että on yhä aika yleistä mieluummin esittää, että itse tietää asiasta jotain, kuin että ohjaisi asiakkaan toiselle myyjälle.
Tiedätkö, mistä tämä johtuu? Nämä on ehkä niitä juttuja, joita asiakkaat eivät tule ajatelleeksi. Lähes kaikissa myymälöissä myyjillä sekä konsulenteilla on henkilökohtaiset myyntitavoitteet, ja siksi omalle kohdalle osuneesta asiakkaasta pidetään "kynsin hampain" kiinni, jotta asiakkaan mahdolliset ostokset kirjautuvat sinun myynneiksesi.
Olen omin silmin ja korvin todistanut monet kerrat, kun asiakkaalle kerrotaan äärimmäisen vakuuttavan kuuloisesti tuotteesta jotain puuta heinää. Ikävä kyllä. Kun myyjä esittää asian itsevarmasti, hän on uskottava - ja hyvä myyjä. (Ja mitä enemmän hän saa myytyä kerralla, sitä parempi.) Mutta eipä tästä enempää, tämä on kieltämättä aihe, josta voisin vaikka kirjoittaa esseen... Tunnustan avoimesti, että tämä tietynlainen "semi-epärehellisyys" ja tuotteen ominaisuuksien kaunistelu ja liioittelu silloin kun se palvelee tarkoitusta oli asia, joka vaivasi minua todella paljon myyjän työssä. Vaikka kuinka ymmärrän kaupallisuuden ja markkinatalouden perusteet, itse haluaisin vain myydä tuotteita aitoon tarpeeseen sekä kertoa tuotteiden hyödyistä rehellisyyteen ja faktatietoon pohjaten. Sillä kyllä - tuotteita on mahdollista myydä kaupallisesti ja houkuttavasti myös totuudessa pysyen - kun tietää, mistä puhuu ja tuntee aidosti, mihin tuotteiden vaikutukset perustuvat.
Itse en harjoittanut kaunistelevaa myyntitekniikkaa, eikä minusta siksi koskaan tullutkaan kuittien keskiarvon perusteella huippumyyjää. Mun arvoihin ei sopinut eikä sovi vieläkään myydä jotain, mitä asiakas ei tarvitse, eikä oikoa totuuksia, vain saadakseni jotain myytyä myynnin takia.
Olen kirjoittanut aiheeseen liittyen muinoin postauksenkin:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/tasta-en-pitanyt-kosmetiikkamyyjan-tyossa/
Kuinka tuo suostuttelu/myyntipuhe kokemuksesi mukaan poikkeaa nykyisten työnantajiesi (luonnonkosmetiikan brändien maahantuojien) toimintatavoista ja periaatteista?
Olettaisin myyntilukujen maksimoinnin olevan tärkeää kaikille yrittäjille..
Ainakin omaan sähköpostiin tulvii mainossähköposteja milloin mistäkin kampanjasta, House of Organics, Jolie, Skincity, Natural Goods Company...
Toki palvelualttiutta heillä voi olla enemmän kuin esim. Sokoksilla, mutta tavoitteena on kuitenkin sama - Osta meiltä! :D (ja liian usein ostankin... kiitos Sannin suositusten..!)
Totta, kaupan alalla tarkoituksena on myydä ja liiketoiminnan pitää olla tuottavaa, se on selvää.
Olisi varmaankin tekopyhää väittää, etteivätkö kaikki yritykset haluaisi saada plussan puolelle niin paljon kuin mahdollista. Mutta se, millä keinoin plussaan pyritään vaikuttamaan, voi vaihdella suuresti yritysten välillä. Arvomaailmalla on tässä olennainen rooli.
Maahantuojien toimintaperiaatteita ei kuitenkaan voi verrata kauppiaisiin mitä tulee myynnin strategioihin, sillä B to B -kaupan myynnissä vallitsevat hieman eri "lait" kuin B to C. Koska toimeksiantajiani ovat nykyään juuri maahantuojat eivätkä kauppiaat, ja työnkuvani on toimia markkinoinnin tukena, ei minulla ole sellaisia raameja työssä kuin tavanomaisella, kauppiaalle työskentelevällä myyjällä. Maahantuonnin maailmassa ei puhuta asiakkaiden suostuttelusta ja kuittien maksimoinnista, koska markkinointitoimenpiteiden tarkoituksena on yleisesti vahvistaa omia brändejä ja auttaa asiakkaita löytämään ne. Kun puhutaan pitkän tähtäimen toimenpiteistä, aggressiivinen tyrkytys ei ole toimiva keino.
Mitä tulee eri kauppiaiden (yksittäiset liikkeet, ketjut, tavaratalot) toimintatapoihin, voin tähän astisella kokemuksella sanoa, että periaatteet poikkeavat suuresti. Hienotunteisuussyistä en tokikaan voi alkaa nimetä yrityksiä, mutta kerron vain, että liikevaihdon plussaan voidaan pyrkiä vaikuttamaan täysin erilaisin lähestymistavoin.
Yksi lähestymistapa on tehdä asiakkaasta uskollinen ja palaava varmistamalla, että asiakas on tyytyväinen ja kokee itsensä arvostetuksi (viihtyy myymälässä, saa apua ja ratkaisut pulmiinsa, kokee henkilökunnan ystävällisenä, kokee että hän on tervetullut vaikka vain katselemaan tai ostamaan hammastahnan). Tässä lähestymistavassa asiakas huomioidaan, mutta hänen ostopäätöksiinsä ei pyritä aktiivisesti vaikuttamaan tarjoamalla esimerkiksi jotain, mitä hän ei tullut hakemaan.
Toinen lähestymistapa on keskittyä kuittien ja ostotapahtumien maksimointiin, jolloin voit saada meheviä kertamyyntejä, mutta asiakkaasta ei välttämättä tule uskollista. Tähän tapaan kuuluu olennaisesti asiakkaan hyvin aktiivinen kontaktointi ja pyrkimys vaikuttaa asiakkaan mieleen, jotta hän innostuisi ostamaan mahdollisimman paljon.
Yllättävän moni asiakas saattaa päätyä ostamaan ison läjän tuotteita vakuuttavalta myyjältä, mutta kokee myöhemmin, että tuli painostetuksi, eikä hänellee jääkään niin hyvä mieli.
On tärkeää, että asiakas kokee, että häntä ja hänen tarpeitaan kunnioitetaan. On äärimmäisen hienovaraista psykologiaa osata tehdä lisämyyntiä ilman, että asiakas kokee sen ärsyttävänä. Ei asiakas ole tyhmä, kyllä jokainen tajuaa, että kaupat haluavat myydä - mutta eivät halua tulla tyrkytyksen kohteiksi vaan päättää itse!
Näin ollen kauppa ottaa aktiivisen lisämyynnin strategialla aina sen riskin, että asiakas kokee palvelutilanteen - tai koko myymälän - ahdistavana, ja että hänen oikeuttaan katsella rauhassa tai ostaa pelkkä huulirasva, kun hän sitä tuli hakemaan, ei kunnioiteta. Silloin asiakkaasta ei tule uskollista vakioasiakasta.
Kummallakin toimintatavalla voidaan saavuttaa samat myynnit. Toisessa myymälässä saa katsella rauhassa, toisessa asiakkaaseen pyritään voimakkaasti vaikuttamaan. Tunnelma ja tyyli on erilainen, mutta lopulta plussan puolelle saattaa kummassakin myymälässä jäädä yhtä paljon.
(Verkkokaupoissa strategia on erilainen, sillä verkkokauppoihin ei voi vain kävellä spontaanisti sisään ohikulkumatkalla, kuten kivijalkaan. Verkkokaupan on saatava asiakas sisään erilaisin keinoin, koska eihän hän muuten sinne tupsahda - tai tupsahtaa vain silloin, kun muistaa tarvitsevansa vaikka ripsarin. Verkkokaupan on jatkuvasti muistutettava asiakkaita olemassaolostaan. Uutiskirjeet ja some ovat tärkeimmät keinot - ja tietysti alekampanjat.)
Olen viime kuussa tilannut aivan liikaa ihonhoitotuotteita, osa tarpeeseen, mutta osaa en olisi juuri nyt välttämättä tarvinnut.. 'syyllinen' löytyy peiliä katsomalla...
Arvostan suuresti markkinointilahjojasi ja asiantuntevia kirjoituksiasi, lukijalta vaaditaan niitä lukiessa itsekuria ja malttia :) Toki jokainen aina on loppupeleissä vastuussa omista ostoistaan, myyjää tai kauppaa ei voi niistä syyllistää (ellei asiakasta suorastaan kidnapata jonnekin takahuoneeseen ja estää tätä lähtemästä, tällaistakin kaupankäyntiä jossain päin maailmaa on harrastettu!)
Heheh, hauska kommentti! 😄 Näen sieluni silmissä asiakaskidnappauksen kun myyjän myyntitavoitteesta uupuu viisikymppiä ja kuukausi on juuri tikittämässä loppuun... 😁 (No ei, tää oli jo ilkeää...)
Lähinnä tuota skenaariota toteutetaan tietyissä turistikohteissa, varsinkin off season, kun 'uhreja' on muutenkin tarjolla vähemmän ja joka sentti/dinaari/liira tarpeen...
Jep.... 🙄
Olen lukenut blogiasi ihan sen alusta saakka, mutta tässä välissä kului vuosia etten lukenut säännöllisesti. Nyt olen taas palannut lukijaksi. En ole koskaan kommentoinut, mutta eilinen laukaisi tämän.
Kävelin Sokoksen luonnonkosmetiikkaosastolle ja silmäilin ajatuksissani jotain hyllyä, kun poikkeuksellisesti havahdun takanani jonkun puhuvan ihonhoidosta suurella intohimolla ja yhtään hapuilematta, ei kuulostanut ns. normimyyjältä ja käännyin ihan katsomaan. Hitto vieköön siinä taitaa olla Karkkipäivän Sanni! Menin siitä ihan hämilleni, enkä uskaltanut tulla asioimaan, mutta joskus vielä jossain tulen 😊
Olen itse kirjastonhoitaja ja tunnistan tuon kuvailemasi tilanteen omankin urani alusta. Miten ikinä sen valtaisan kentän saa haltuunsa, niin että pystyisi sen kohteista vakuuttavasti puhumaan. Jännästi sitä vaan ajan kanssa oppii ja ennen kaikkea asiakkaita oppii lukemaan, jolloin pääsee helpommin samalle langalle ja löytää sen mitä asiakas haluaisi tai ei vielä edes tiedä, että haluaisi.
Eilen kuulemani perusteella olet todellakin kultivoitunut mestaritasolle 🤩
Aaaw, ihana kommentti, kiitos Kipi..! 🥰 Kyllä lämmittää! ❤️🥹
Ja hei - mä olen myös kauan sitten ollut kirjastossa töissä! ☺️ Se oli ihanaa, koska silloin olin vielä totaalinen lukutoukka ja rrrrakastin kirjoja! (Rakastan yhä, mutta en osaa enää lukea. 😔) Mun työhön ei kuitenkaan kuulunut osata opastaa kirjoissa, vaan ohjasin asiakkaat kirjastonhoitajalle. Tuon vuoden aikana arvostus kirjastonhoitajan työtä ja tietotaitoa kohtaan kasvoi todellakin 150% 🙏🏻
Olen itsekkin miettinyt paljon myymisen etiikkaa ja tuollainen edellä kuvattu asiakasta kunnioittava tyyli saa minutkin vakiasiakkaaksi. Kosmetiikkaliikkeissä olen törmännyt eniten epämieluisaan myyntiin, se tulee vieläpä niin eri tavalla iholle kuin vaikkapa kodinkonetta ostaessa. Hudit ovat toki silloin edullisempia, mutta usein kiusallisia silti. Nuorena sorruin varsinkin myyjien houkuttamana hutiostoihin, mutta myöhemmin oman ihoni ja hiukseni tuntien en enää. Netistä löytyvä tieto on tässä myös paljon auttanut ja Karkkipäivä on ihan ehdottomasti ollut parhaimpien lähteiden joukossa vuosien varrella. Kokeilun kautta on nyt tänäkin vuonna löytynyt useita nappituotteita mm. Evolven Kalahari, Whamisan Cactus seerumi ja pari tuotetta Novexpertiltä. Hyvin myyty! Perjantaina kävin nuuskimassa Djusien puhdistusöljyä nähtyäni sinut ilmielävänä, mutta vielä se ei lähtenyt mukaan 😄
Omassa työssäni tajusin jossain vaiheessa, että myyntityötä sekin on kun suosittelen asiakkaalle kirjaa. Huomasin vieläpä olevani hyvin myyntihenkinen. Asiakkaiden rahoja siinä ei olla riistämässä, mutta välillä myyntiä saa tehdä oikein tosissaan kun edessä seisoo lukuhaluton lapsi, joka pitäisi saada innostumaan, tai joko ”kaiken” lukenut tai lukujumista kärsivä aikuinen.
Kirjastossa ”myyntityötä” tekevänä minusta on ihan parasta se, että rauhaa haluavan asiakkaan voi antaa olla täysin omassa rauhassaan ja kirjavinkkejä haluavalle voi puolestaan tehdä lisämyyntiä kaikkia kikkojaan käyttäen.
Sen haluaisin vielä sanoa, että sydäntäni on särkenyt kun olen lukenut lukemisen haasteistasi. Ethän menetä kaikkea toivoa, aivot ovat loppuun asti muokkautuva elin ja on täysin mahdollista, että palaat vielä joskus rakastamiesi kirjojen pariin. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta ei täysin mahdotontakaan.
🤗🥰
Mitäs muuten tykkäsit Djusien tuoksusta?
Voin vain kuvitella :) Ja kyllä, 'myyntiä' on sellainenkin suosittelu, jossa raha ei vaihda omistajaa. Kun suosittelulla on tavoite :)
Mä aloin jo leikitellä ajatuksella, mitä minulle suositeltaisiin kirjastossa, jos menisin kirjastonhoitajan (vaikka sinun..?) pakeille lukukeskittymishaasteineni.
Mä uskon myös, että jonain päivänä vielä luen jälleen, mutta olen kieltämättä vakavissani miettinyt, että se ehkä vaatii netistä ja ainakin somesta luopumisen. :/ Netti on niin selvästi hajottanut mun kyvyn keskittyä, että en tiedä, voivatko hyvä lukukyky ja netin käyttö elää rinnakkain. 😔 Ongelma ei edes ole pelkkä some, vaan netin tarjoama loputon tieto, joka on huumetta mun kaltaiselle tieto-junkielle. 😔
Siltikin - en ole luopunut toivosta. Ja mä voisin myös yrittää vielä paremmin. ❤️ Ikävä kyllä unohdan herkästi aloittamani kirjaprojektit, ja kun lukuharjoitus ei ole säännöllistä, eivät aivotkaan saa kunnon mahdollisuutta harjaantua. Tässä voisi helposti parantaa. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa, kun lukeminen on kuitenkin jotain, jota syvästi kaipaan takaisin elämääni.
Djusien ensivaikutelma oli metsäinen, en kylläkään ottanut tuotetta kädelle. Pakkaus teki vaikutuksen, korkkikin napsahti kiinni saumattomasti, ei tosiaankaan mikään hatara muovipurkki. Pystyisin varmasti elämään sen tuoksun kanssa, kun pystyin luonnonkosmetiikan käytön aloittaessni vuosia elämään ruusun tuoksussakin, jolta silloin helposti saatavilla olleet saksalaiset kuivan ihon sarjat poikkeuksetta tuoksuivat. Voi niitä aikoja, Logonan ruususuihke ja Weledan ruusuöljykapselit (ne pikku öljypallukat).
Mistäs tietää vaikka joku kerta kutsuisinkin sinut kirjastooni 🤗
Näin etänä voisin kirjakuiskata romaaneja aiemmassa elämässään kahlanneelle Alice Munron novellit. Munrolla on virtuoosimainen taito kiteyttää laaja tarina novellimittaan. Luettuaan Munroa tulee olo kuin olisi lukenut kokonaisen romaanin, vaikka mitta tosiaan on pieneen tuokioon mahtuva.
Pitkä romaani jää helpommin kesken jos lukemisessa on haasteita, siitä seuraa helposti turhaa syyllisyyttä. Viihtyäkseen lukiessa ei ole mikään pakko tahkota kirjoja loppuun, jos niissä mikä tahansa tökkii. Luettava ei maailmasta lopu ja ainahan kirjaan voi palata takaisin, jos mieli muuttuu. Kun sopiva kirja kolahtaa sopivaan lukijaan, mikään ei sen jälkeen pitele ja kirja voi sujahtaa loppuun kuin huomaamatta. Näen lähes päivittäin eri ikäisiä asiakkaita, joihin kirjat ovat kolahtaneet. Heidän silmissään on tällöin aivan omanlaisensa loiste, kun he tulevat kysymään lisää. ❤️
Tässä on tosiaan ylellinen pakkaus, kaikki mekanismit toimivat moitteettomasti..! 👌
Hei niin tosiaan, yhteen aikaan melkein kaikissa kuivan ihon luonnonkosmetiikkatuotteissa käytettiin ruusua..! Mikähän juttu sekin oli..? :D Kun ei ruusu ole mikään aivan erityisesti kuivan ihon raaka-aine. Laverallakin oli kuivan ihon Wild Rose Cream, se oli Laveran paksuin kasvovoide eikä yhtä paksua ole sen koommin tullut tilalle :)
Kiitos Kipi 🙏🏻😍 Laitetaan korvan taakse..! Sait kuulostamaan erittäin houkuttavalle. Pitäisiköhän ihan tehdä retki Tampereen Metsoon (pääkirjasto) tällä viikolla. :) (Edit. mulle tuli viiveellä mieleen, että Kipi varmaankin tamperelaisena tietää, mikä on Metso... 😂 Hetkellisesti unohdin, että sinähän vaikutat Tampereella, koska olit vieraillut Tampereen Sokoksella... 😀) On totta, että romaanit taitavat nyt olla minulle liian kova pala, ja tunnistan tuon syyllisyyden tunteen. No, en saanut loppuun edes Chris Cornellin elämäkertaa, jonka aloitin viime kesänä. Elämäkerrat ovat tyypillisesti (ainakin minulle) helpompia lukea kuin romaanit. Tosin tuo Cornellin elämäkerta on ikävä kyllä kirjoitettu aika epämukaansatempaavasti, sen on kirjoittanut joku rock-toimittaja ja toimittajista ei aina ole kirjailijoiksi. Harmi, ettei suuri idolini saanut parempaa teosta kertomaan elämästään.
Tekee nyt mieli jakaa sulle tämä, kun syntyi pieni kirjallisuuskeskustelu: mun viimeiseksi loppuunsaamaksi kirjasarjaksi jäivät Harry Potterit. Ne mä vielä luin suurella innolla. Tämä taisi olla viimeisiä vuosia, kun mulla ei vielä ollut kotona nettiä... (Hankin oman nettiyhteyden todella myöhään, ja jälkiviisaana voi sanoa, että onneksi edes niin.... sain elää 30-vuotiaaksi, ennen kuin netti otti ylivallan....)
Voih, ihanaa. ❤️
Yksi idea tuli mieleen: oletko kokeillut lukea sellaisia kirjoja, joita olet jo joskus lukenut? Vaikka nyt Harry Potterit, tai joku ihan lapsuuden lempikirja :) Ehkä siinä ei tulisi niin kova syyllisyys jos kirja jää kesken, ja lukeminen voisi ylipäätään vaatia vähemmän keskittymistä, sinulla on jo päässä kuva hahmoista yms. Tällainen heitto tuli vaan mieleen, itse nautin kovasti hyvien kirjojen uudelleenlukemisesta ihan muutenkin :)
Olen itse asiassa miettinyt tätä - ja juurikin Pottereita..! Vielä en ole saanut ideaa toteutukseen asti, mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa :)
Ihmetyttää se ajattelu ja systeemi, jossa yhden myyjän oletetaan tuntevan kaikki mahdolliset merkit ja tuotteet... Sehän on täysin mahdoton apaja. Paljon hedelmällisempää voida keskittyä kunnollisesti ja pieteetillä muutamiin sarjoihin, kuten nyt saat tehdä.. (tässä tapauksessa niitä kuitenkin varmasti on vielä monia kymmeniä eri brändejä..)
Luulisi myymälöiden ja tavaratalojen panostavan siihen, että joka sarjalla on omat 'eksperttinsä' ja joka myyjällä omat erityisosaamisensa ja perehtyneisyytensä. Toki yleiskatsaus jokaiseen sarjaan löytyisi jokaiselta, mutta keskittyminen muutamaan brändiin toisi asiakkaallekin parhaan kokemuksen.
EIkös moni tavaratalo - mm. Sephora - toimi sillä periaatteella, että joka sarjalla on oma tiskinsä ja asiantuntijansa? Muistaakseni Stocka toimii niin (on joskus ainakin toiminut..)
Onko sitten kustannuskysymys useimmille liikkeille tuo 'joka sarjalle omat osaavat myyjät' ..?
Se onkin mahdotonta. Kuitenkin, erityisliikkeissä palvelukonsepti on se, että asiakas tulee sinne asiantuntijan palveltavaksi, ja se on se juttu, jolla erityisliikkeet erottautuvat esimerkiksi tavaratalojen kosmetiikkaosastoista. Tavarataloissa myyjän ei odoteta tuntevan kaikkia sarjoja, ja paikan päällä on vakituisesti sarjojen omia konsulentteja. Toisin on erillisissä kosmetiikkamyymälöissä. Siellä odotus ja konseptikin on se, että liikkeen myyjät on koulutettu tuotevalikoiman asiantuntijoiksi. Mikä tietenkään ei voi realistisesti olla mahdollista, koska ei vain voi olla satojen tuotteiden asiantuntija. Mutta jotain kaikista tuotteista tulisi tietää.
Myymälöillä onkin ns. sarjanhoitajansa, eli kukin myyjä (okei, puhun nyt vain omasta entisestä työpaikastani) koulutetaan yhden tai kahden sarjan päävastaavaksi jolla tulisi olla se ihan kattavin tieto. Kuitenkaan kaikki sarjojen hoitajat eivät tietenkään ole samanaikaisesti töissä.
Tietysti myyjien oma henkilökohtainen kiinnostuskin vaikuttaa. Mä esimerkiksi olin meidän liikkeen luonnonkosmetiikkaan erikoistunut myyjä, mutta en siksi, että liike olisi minut siihen tehtävään ohjannut, vaan se tuli mun omasta kiinnostuksesta ja perehtymisestä. :) (Olin myös liikkeen the mineraalimeikkipohjien myyjä... ☺️)
Mä arvostan todella hyvää asiakaspalvelua ja se on jotain paljon enemmän kuin vain myynti. Minusta Sanni sinusta välittyy myös loistava asiakaspalvelija! 🙂
Omalla Sokoksella luonnonkosmetiikasta myyjät tuntuvat tietävän aika vähän. Sen huomaa helposti, kun omat kysymykset on aika spesifejä 🙂 Sekin käy selväksi, jos myyjä on saanut koulutusta johonkin sarjaan, kun puhetyyli muuttuu. Yleensä ottaen mulle on vaikea "myydä" mitään,koska olen hyvin tarkka tuotteista.
Kiitos Kati 🙏🏻❤️
Sokoksen myyjillä ei ole kyllä helppo tehtävä, siellä on niin mieletön määrä sarjoja. Myyjänä koen sympatiaa heitä kohtaan, ei varmasti helppoa.
Suurimpien kaupunkien Sokoksilla on onneksi säännöllisesti luonnonkosmetiikan sarjojen omia konsulentteja. En tiedä missä kaupungissa asut, mutta ehkä sinunkin Sokoksella on joskua..? Toivottavasti. 🙏🏻
Minulla olisi ehdotus postaukseksi: parhaat meikkipaletit. Matkustan paljon työni vuoksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Pidän meikkaamisesta ja työssäni on hyvä näyttää edustavalta. Mutta usein ärsyttää se miten paljon meikit vievät tilaa matkalaukussa. Käytän päivittäin poskipunaa, muutamaa luomiväriä, puuteria, ja highlighteria, silloin tällöin myös aurinkopuuteria. Purkkia ja purnukkaa riittää. Mikä olisi hyvä paletti? Katsoin että YSL ja Milani ainakin myyvät monen tuotteen paletteja, mutta ovatko ne sitten hyviä, vaikea tietää.
Tämä on varmasti tylsä vastaus, mutta mä sanon ehdottomasti: itse koottu paletti. Tällöin saat takuuvarmasti juuri sinulle toimivat parhaat värit ja jokaista sävyä tulee myös käytettyä, ei hukkasävyjä.
Osta tyhjä magneetillinen paletti, kuten MACin tai Maria Åkerbergin, ja osta siihen irtonappeja sarjoilta kuten MAC tai luonnonkosmetiikan puolelta NUI, Benecos ja Kjaer Weis, joilla myös on irtonappeja.
Mä en ole ikinä löytänyt valmiiden palettien joukosta sellaista, jossa olisi JUST mun sävyt (luomiväri, poskipuna, highlighter jne), joten itse täytettävä on mulle ehdoton. Olen ostanut Sephorasta ihanan kevyen ja helppokäyttöisen Zed-paletin (en tiedä onko näitä enää myynnissä, en löydä Googlella), ja täyttänyt sen lempisävyilläni. Täydellinen.