Jaan taas ajatuksiani asiasta, joka on mietityttänyt pitkään.
Some.
Minua varmaan pidetään jollain mittapuulla somevaikuttajana.
Kun aloitin bloggaamisen 12 vuotta sitten, some käsitteenä oli vielä nuori. 'Some’ ilmiönä ja käsitteenä taisi vakiintua Suomessa kunnolla siinä vaiheessa, kun Twitterin ja Instagramin kaltaiset sovellukset löivät kunnolla läpi ja tulivat meilläkin osaksi monien jokapäiväistä elämää. Ja ihan tavalliset ihmiset nousivat sisältöineen YouTube-staroiksi.
Olen seurannut somen kehitystä yli vuosikymmenen ajan paraatipaikalta, mutta yhtä lailla "takapenkiltä." Olen yli kymmenen vuoden ajan ollut mukana ammattimaisissa someverkostoissa ja päässyt seuraamaan läheltä alan muutoksia ja innovaatioita. Ja samalla… päässyt toteamaan, että vuosikymmenen aikana tapahtunut kehitys, suunta ja innovaatiot eivät ehkä olekaan minua varten.
Kyse ei ole vain iästäni ja siitä, että olen ”liian vanha” lähtemään mukaan viimeisimpiin sometrendeihin. Ehkä iälläkin on jonkin verran merkitystä, mutta monet kypsään ikään ehtineet menestyneet instagrammailijat sun muut osoittavat, että ajan hermolla oleva somevaikuttaminen ei ole iästä kiinni.
Minun kohdallani se on vain omasta kiinnostuksesta, preferensseistä ja persoonallisuudesta kiinni.
Myös asenteesta. Minulla on jonkinlainen viharakkaussuhde someen, mitä en ole koskaan kätkenyt. Somessa on paljon aivan fantastisen hyvää; sen kautta saa vertaistukea, iloa ja hyötyä, sen kautta voi verkostoitua – jopa työllistyä. Minullekin some tuo käytännössä leivän pöytään. Annan siis somelle kaiken sen ansaitseman kunnian hyvistä puolistaan.
Mutta samalla…. some on aikavaras. Aivan pahimmanlaatuinen sellainen, ja lisäksi mukana on liuta muita tunnettuja lieveilmiöitä kiusaamisesta itsetunto-ongelmiin ja siihen, että osa etenkin nuorista menettää kosketuksen realismiin tottuessaan somen edustamaan kuvaan siitä, millainen ihmisen kuuluu olla saadakseen tykkäyksiä ja hyväksyntää.
Some ei ole näin mustavalkoinen, mutta se on omiaan luomaan ahdistusta siitä, millainen pitäisi olla – ja ennen kaikkea viemään aikaamme pois muilta asioilta.
Kerron nyt rehellisesti yhden jutun. Mä toimin somessa, ja onhan minukin etuni, että ihmiset lukevat mun sisältöjä ja tykkäävät siitä mitä teen. Mutta mun mielestä ihmiset viettävät ihan liikaa aikaa somessa ja minusta on suorastaan väärin ja ahdistavaa kannustaa ihmisiä tekemään sitä vielä lisää. Mä en jaksaisi enkä haluaisi viettää joka päivä tuntitolkulla seuraten Tiktokia, YouTubea ja Instaa. Olen esimerkiksi tietoisesti valinnut jäädä Tiktokin ulkopuolelle, koska en halua enää yhtäkään lisäsovellusta viemään mun aikaa.
En halua viettää somessa nykyistä enemmän aikaa vapaa-ajallani – enkä myöskään työkseni.
Tulemme kirjoituksen otsikkoon.
Mä olen somevaikuttaja, joka ei haluaisi olla somevaikuttaja - niillä ehdoilla, mitä menestyvä somevaikuttajuus tänä päivänä on. ”Näin teet IG-tilistäsi Suomen huipun, osallistu valmennukseen!” ”Perusta podcast, se on tämän hetken juttu!” ”Reelssit on kova sana, kannattaa panostaa videosisältöön!” ”Jengi ei enää jaksa lukea pitkiä juttuja, nyt sisältöjä kuunnellaan ja katsellaan, tuota sitä mitä yleisö nyt haluaa..!”
Mä ymmärrän kaiken tämän. Ajat muuttuvat. Harrastukset muuttuvat. Mielenkiinnon kohteet muuttuvat. Se mitä TV:stä katsotaan muuttuu. (TV:täkään ei enää katsota vaan katsotaan suoratoistopalveluita.)
Yleisön käytös muuttuu.
Mutta… aina kaikki eivät osaa tai halua muuttua mukana.
Mä tykkään kirjoittaa. Nimenomaan kirjoittaa. Juuri siksi mä olen aikoinani aloittanut blogin, ja juuri siksi yhäkin kirjoitan blogia.
Termi ’bloggaaja’ on jo aikaa sitten vaihtunut influensseriksi (aarghh..), mutta mulle mä olen yhä bloggaaja. Se on se, missä mä koen olevani hyvä. Ihan hyvä. ❤️ On kivaa ja antoisaa kirjoittaa eri aiheista, oli se sitten kosmetiikkahöpinää, matkatunnelmia, ruokareseptejä ja yleistä ihmettelyä niin paikallisista kuin maailman ilmiöistä. On kivaa, kun tekstit herättävät keskustelua. On vielä kivempaa oppia keskustelujen kautta. Tykkään, kun saan paneutua ja ottaa oman aikani. Yhteen blogitekstiin saattaa kulua kahdeksan tai kymmenenkin tuntia kuvineen kaikkineen. Se sopii minulle. Se sopii mun tahtiin ja mulle luontaiseen tempoon.
Joo, varmasti osaisin tehdä reelssejä jos lähtisin opettelemaan. Ja voisihan sitä alkaa tykittää Instagramiin päivittäisiä oivalluksia ja ihonhoito- ja tuotevinkkejä. Paitsi että en mä voisi, vaikka osaisinkin. Se on mulle liian hektistä ja vääränlaista tekemistä. Aikaa on vain rajallinen määrä ja mieluummin teen muuta, kuten kirjoitan, vajoan ajatuksiini, katson luontodokumentteja tai menen ulos kävelylle.
Instagram saattaa olla tämän hetken suurin juttu kaupallisessa somevaikuttamisessa, ja ne, jotka haluavat tehdä somesta itselleen työn, kouluttautuvat nyt kilvan IG-tilien mestarikursseilla ja ottavat algoritmeja haltuun. Näin minunkin pitäisi tehdä, jos seuraisin aikaani. Enkä haluaisi jäädä pian vanhanaikaiseksi jäävän median pölyisiin museosaleihin edustamaan.
Olen miettinyt tätä tosi paljon. Kyllä minusta on tosi kivaa saada tehdä tätä myös työkseni, en mä sitä laita piiloon. Mutta…. en voi muuttua joksikin, mitä en ole. Enkä halua siirtyä kuluttamaan aikaani ympäristöön tai sellaisen tekemisen pariin, joka ei sovi minulle.
Jos se tulevaisuudessa tarkoittaa, että mä en ole enää somevaikuttaja, niin sitten mä en ole. Olen vain bloggaaja. Hiljaisessa mutta palkitsevassa museossa.
.
Mitä te ajattelette somesta tänä päivänä? Millaisessa somessa ja millaisen sisällön parissa te tykkäätte viettää aikaa?
80 comments on “Entä jos ei haluakaan seurata aikaansa somessa..?”
Tää on just hyvä näin. 👍
❤️
Musta leivottiin työpaikalla melko yllättäin jokin aika sitten "somevastaava", kun perustettiin verkkokauppa. Kuvaaminen on ihan kivaa, mutta aikaavievää. Reelseissä omaan feediin mun nähtäville päätyy vain koko maailman parhaimpien editoijien kelat. Siinä maailmassa on todella vaikeaa olla perfektionistina... Työpaikalla ei ehkä ymmärretä, ettei sellainen menevä, sekunnilleen ajastettu, kaunis mainosvideo synny muutamassa minuutissa tyhjästä.
Yritän itse olla vertaamatta itseäni niihin puolen miljoonan seuraajan somettajiin, joille taatusti esim. Adobe maksaa hiukan parempaa palkkiota, kuin itse ikinä tienaan. :D Ja hehän voivat tehdä sitä yhtä videopätkää päivä-tai viikkokausia, kun itse väsään pienen järjestön somea muun työn ohella.
Kyllä, tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Kauniin, laadukkaan ja hyvän somemateriaalin luominen vie todellakin aikaa, oli kyse sitten blogipostauksesta, harkitusta IG Story -kokonaisuudesta tai Reelsseistä. Blogien puolella, jossa tekstit ovat usein aika pitkiä, sisältöön käytetyn ajan saattaa hahmottaa paremmin, mutta IG:n puolella moni helposti kuvittelee, että sisällöt saa luotua tuosta vain käden käänteessä, "kun nehän on vain lyhyitä videopätkiä tai yksi kuva". Jos ne haluaa tehdä hyvin, niin kyllä niihin saa uppoamaan varmasti yhtä paljon aikaa kuin pitkiin blogipostauksiinkin. Enemmänkin. (En ole itse editoinut videoita mutta voin käsittää, että laadukkaat sellaiset eivät synny vartissa.)
Siinä yksi syy, miksi mulla ei ikinä olisi aikaa pitää yllä sekä aktiivista blogia että tarkasti harkittua, yhtä aktiivista IG-tiliä.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ehkä osin ikänikin puolesta (50+) on TikTokit yms. jääneet väliin. Instaa seuraan jonkin verran ja Facessa vietän liikaa aikaa. Minusta on mukavaa lukea blogeja, joissa on monipuolisesti sisältöä ja jossa on ajatuksia herättelevää luettavaa. Kiitos sinulle! Hiukan huolestuneena seuraan esim. Instan ulkonäkökeskeisyyttä ja mietin, että millaista mallia nuoret ihmiset sieltä helposti saavat. Arvoni ovat aina olleet toisenlaiset ja nyt vielä enemmän, kun on vuosia takana. Somessa on paljon hyvää: saa vertaistukea niin halutessaan, voi jutella kavereittensa kanssa jne. Mutta kyllä minullekin tekisi hyvää tavata enemmän livenä niitä ihmisiä. Kiitos Sanni virkistävän erilaisesta, lämminhenkisestä ja hienosta blogista.
Kiitos kommentistasi ja ajatusten jaosta, Nina! ❤️ Nämä ovat kiinnostavia ja tosiaan, paikoin myös huolestuttavia ilmiöitä. :/
Ihanaa, kun pysyt bloggaajana. Vielä on monia meitä, jotka haluavat lukea. Itseä ärsyttää suunnattomasti esim. iltapäivälehtien tapa julkaista joitakin uutisia vain videoina. Ne jää minulta katsomatta. Instakin tuntuu vieraalta, vaikka sitä satunnaisesti vilkuilenkin. Haluan lukea nettisisällön itse. Sinänsä hassua, koska kirjani kuuntelen nykysin äänikirjoina.
Toivottavasti saan lukea blogiasi vielä useiden vuosien ajan <3
Kiitos kommentistasi, Jena ❤️ Mielenkiinnolla luen vastauksianne aiheeseen ja miten erilaiset somesisällöt teille näyttäytyy.
Ihanaa, kun blogeillekin vielä riittää lukijoita..!
Puit todella hyvin sanoiksi kaiken sen, mitä itsekin olen viimeiset vuodet pyöritellyt mielessäni.
Olen myös jättäytynyt TikTokin ulkopuolelle samoista syistä kuin sinäkin. En oikein tykkää Instagraminkaan nykyisestä kehityksestä. Aluksi se oli paikka katsella kauniita kuvia, nyt siitä yritetään TikTokin kaltaista, kun Instagram alkaa näytöissään suosia Reelsejä, videoita ja Storieseja Feed-kuvien sijaan. Tämä on jollakin tapaa surullista. Mä en koe olevani yhtään tyyppi joka esiintyisi omalla naamallaan storieseissa, saatika päivittäisi sinne elämäänsä aamusta iltaan, se ei ole vaan mun juttu, sen sijaan juurikin kirjoittaminen on. Olen mielelläni pelkästään bloggaaja, vaikka nykyään iso osa haluaa yhteistyönä juurikin sitä nopeaa Instaa, josta jutut katoavat hyvin nopeasti taivaan tuuliin ja unohduksiin, toisin kuin blogissa Googlen kautta kirjoitettu juttu on luultavasti lähes ikuinen mainos brändille.
Tämän vuoksi teen blogia vain osa-aikaisena työnä ja sitten toisen osan työstä toteutan vakituisella hyvin simppelillä työllä, jotta voin sitten toteuttaa intohimoani eli blogiani muulla ajalla. Haave oli aikoinaan tehdä blogia kokopäiväisesti, mutta se haave tuntuu lipuvan Instagramin suosion myötä koko ajan kauemmaksi, vaikka onneksi blogissa edelleen riittää lukijoita, mutta sen kasvattaminen on entistä vaikeampaa.
http://keyword-love.blogspot.com
Jep, tämä ärsyttää minuakin. (Mutta joo, muutoksila on kai tapana ärsyttää... oli kyse melkein mistä tahansa...)
Sama. Mulle säännölliset stoorit tuntuvat luontevilta vain esim. Kreikan matkojen kaltaisissa olosuhteissa, kun on oikeasti jotain erityistä näytettävää päivän aikana. Ei mun normiarjessa ole mitään, mikä vetäisi ihmisiä tuijottamaan mun stooreja - enkä todellakaan jaksaisi alkaa varta vasten kehittämään jotain "jännää ja kohahduttavaa" tavallisiin päiviini vain, että saisin mehevät Story-statistiikat... Juuei. Ei vain ole mun juttu.
Just näin. Mä vilpittömästi usein ihmettelen erilaisissa työyhteyksissä, miksi IG koetaan niin tärkeänä . Joo, IG-julkaisu voi tavoittaa paljon ihmisiä yhden-kahden päivän aikana. Ja sitten se katoaa, kuka muistaa julkaisun kuukauden päästä? (Blogijuttuja taas voidaan muistella - ja löytää hakukoneilla - vuosienkin päästä...) IG-jutut ovat "pikaruokaa". Blogissa sisältö taas on lähes ikuinen, kuten kirjoitit.
Minua viehättää blogeissa juuri se, että parhaimmillaan niiden sisällöt voivat olla kuin kirja, johon palataan uudestaan ja uudestaan.
Ihana kuulla, että sinäkin jatkat bloggaajana ❤️
Jatka kirjoittamista blogiin, minä jatkan sen lukemista! Vaikka käytän itsekin somea, tykkään silti lukea juttuja blogeista. Toivottavasti kaikki eivät muutu somettajiksi.
❤️
"Ei, älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot!" alkoi jostain syystä soimaan mun päässä, enkä edes tiedä onko se tuon biisin sanoma vai mitä.. mutta mä kuulun ehdottomasti samaan heimoon: nelikyppinen hyvät ATK-taidot :D:D omaava teinien äiti, joka tietää kyllä suurinpiirtein mikä on TikTok, Instagram, Jodel, Snäppi jne... mutta ne ei vaan kiinnosta mua. Mulla oli yli neljä vuotta sitten Insta-tili, mutta lopetin sen, kun huomasin, että jatkuva kännykällä olo, tykkäyksien odottaminen ja tyhjänpäiväisten päivitysten seuraaminen aiheutti mulle niin fyysisesti ja henkisesti huonon olon. Ja siitä lähtien olen lakannut kokemasta FoMoa (fear of missing out..) ja mulla on ihan älyttömästi aikaa kaikkeen muuhun, vaikka sohvalla istumiseen ja tv:n katseluun perinteisesti yhdessä perheen kanssa ohjelmista jutellen, jes Selviytyjät tulee tänään!
En siis käytä kännykkääni lähes muuhun kuin soittamiseen ja tekstaamiseen (paitsi yksin reissatessa se toimii pyörän vuokrauslaitteena, karttana, sanomalehtenä ja uusien paikkojen aukiolojen etsimiseen), avaan tietokoneen iltaisin tai aamupäivin työvuoroa ennen tai jälkeen ja lueskelen muutamia blogeja, ekana aina Karkkipäivä!, sanomalehtiä, kurkkaan Facebookia ja sähköpostit :) Blogeja olen lukenut melkein niin alkamisesta ja niiden maailma oli silloin ja on vielä nytkin ihan mun juttu, joten jatka vaan Sanni valisemallasi linjalla, täällä yksi lukija hamaan tulevaisuuteen <3
Tähän. <3
🙏🏻🙏🏻 Hyvä Merja!! 👊 Ihan mahtavaa.
Ja huippua, että olet mukana tässä museolaivassa..! ☺️
Jos some ei olisi mulle myös työ, enkä nauttisi niin suuresti sen mahdollistamasta vapaudesta (--> tehdä työtä missä vain, mökin laiturin nokassa tai matkustajalaivassa Kreikassa), mä nipistäisin someni myös totaaliseen minimiin. Jäisin todennäköisesti seuraamaan vain kavereita, rescue-koiratilejä ja muita hyvän mielen eläintilejä. Eläintilit on mun suosikkeja IG:ssä, eikä moniin niistä liity kaupallisuutta piiruakaan 👏🐶💗
Oon ihan samaa mieltä somesta: se on sekä parasta että pahinta! Olen myös usein miettinyt kuinka rasittavaa olisi yrittäjänä olla läsnä jokaisessa kanavassa. Varsinkin kun postaustahti pitäisi kaikkialla pitää tosi tiiviinä, ettei "katoa".
Mulle instagram on paras some, tykkään kuvista ja storeista. Reelssejä katon välillä, mutta niissä mun mielestä kivointa on vitsit ja eläinjutut. Mitkään kosmetiikkavinkit ei kiinnosta niiden kautta. En halua saada informaatioo niin lyhyissä pätkissä ilman mahdollisuutta pysäyttää kuvaa. Muutenkin tuntuu että suurin osa kaikista "instahypeistä" on ihan huuhaata (siis varsinkin kosmetiikan osalta). Jengi vaan tekee näyttäviä ja hölmöjä juttuja jotta saisi hetken suosion koska... Noh, 15 minutes of fame on aina kiinnostanut ihmisiä.
Mä tykkään sun tavasta kirjoittaa pitkiä ja perusteellisia juttuja ja blogi on kyllä paras alusta siihen. Kiva kuitenkin että olet myös instassa, ja sinne voikin halutessaan jakaa pienempiä oivalluksia ja fiilistelyä. Uskon että itsensä kuunteleminen on ainoa oikea tie, myös somen suhteen. Ja jos ens vuonna mieli muuttuu ja haluatkin tykittää reelssejä niin sitten sekin on ok 😊 En tiedä oletko koskaan pitänyt livejä, mutta se voisi olla ehkä sellainen formaatti mikä toimisi sulla paremmin kuin reels. Niissä voisi itse määrittää pituutta ja tempoa ja olla vuorovaikutuksessa. Mutta mielelläni jään myös tänne "blogimuseoon" seuraan sun juttuja ☺️
Ihan samat ajatukset! Mikään nopea video kosmetiikasta ei toimi, vaan rakastan Sannin nörtteilyä ja inci-analyysejä. Täältä saa aina ns. kättä pidempää ihon- ja kauneudenhoitoon, kiitos siitä! ❤
Tykkään IG:stä ja selaan sitä päivittäin ihan liikaa, mutta Storiesit ja Reelsit katson äänettömällä. En kuuntele äänikirjoja vaan luen paperisia tai e-kirjoja, enkä jaksa podcasteja ollenkaan. Oon liian kalkkis tähän videoviihteen aikakauteen! 😄
Tekstinörtteily kunniaan! 🙏🏻☺️
Kiitos kun luet! ❤️
Kiitos kommentistasi ja osallistumisesta keskusteluun, Jenni :) On tosi mielenkiintoista lukea teidän suhteesta someviihteeseen.
Tätä minäkin mietin ja pidän sitä superahdistavana. Ehkä joku voi hyvin elämässä, jossa suuri osa hereilläoloajasta kuluu somessa olemiseen ja erilaisen sisällön ideoimiseen, luomiseen, kommentoimiseen ja tykkäilyjen seuraamiseen. Mä en voisi... tulee paha olo ajatuksestakin. Olen itse aloittanut aikana, jolloin blogeista rauhallisine tahteineen sai kuukausipalkkaa. Nyt nämä ajat ovat takana - ja niinpä myös se, että itse jaksaisin enää olla 100% someyrittäjä ja paukuttamassa sisältöä miljoonassa eri kanavassa jokainen päivä.
IG Livet saattaisi muuten olla mun juttu... jos en olisi mielestäni niin auttamattoman huono kameralle esiintyjä. 🙈 Vaikka olenkin sitä mieltä, että ihmisen on välillä hyvä mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, kameralle esiintyminen on mulle vähän turhan suuri epämukavuusalue. En koe olevani kameralle puhuessa oma itseni. Kirjoittaessa olen. ❤️
Kiitos, Jenni T, kun seuraat mun blogia ❤️
Musta on ihanaa että sä olet juurikin bloggaaja, ja että sä edelleen kirjoitat. Mä olen lukija, ja nautin hyvien tekstien lukemisesta. Siksi olen sinunkin juttujasi lukenut jo vuosia.
Tunnistan luonteessani taipumusta kaikenlaisiin ”addiktioihin” ja asioissa jumittamiseen. Siksi olen suosiolla jättäytynyt somemaailman ulkopuolelle,ettei kaikki vapaa-aikani menisi sosiaalisen median selaamiseen. Monille muille some ei varmasti ole ongelma, mutta uskoisin sen olevan sitä minulle, joten mieluummin käytän aikani ja energiani muuhun. Lisäksi olen ihan kiitollinen siitä, että valintani vuoksi en myöskään joudu niin usein menettämään hermojani muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi, kun en näe kaikkea sitä mitä muut suoltavat someen ”totuutena”.
Kiitos Immu ❤️
Mulla on tämä sama. Jumitun minua kiinnostaviin/kiehtoviin asioihin ja niistä on vaikea irrottautua. Tosin nuorempana addiktiot olivat sentään sivistävämpiä, kun esimerkiksi kirjat. Kun nuorempana halusi sukeltaa ja perehtyä johonkin asiaan, se tapahtui kirjojen kautta, ja sellainen hidas ja keskittyvöä tiedonkäsittely ei uuvuttanut lainkaan. Nyt sama tiedonhaku tapahtuu netissä sivulta toiselle pomppien... ja samalla tulee tietysti myös selattua Instagramin viimeiset päivitykset ja jäätyä kommentoimaan ja-ja-ja....
Ehdin olla vuosia pahassa somekoukussa. Siitä selvittyäni ja uusia priorisointeja tehtyäni on ollut helppo pysyä kaukana Tiktokeista sun muista. Mulle on hyvin vaikea kuluttaa soma kohtuudella, tiedostan sen äärimmäisen hyvin, ja kun tämän on todella oivaltanut, osaa sentään tehdä edes joitain omaa hyvinvointia palvelevia ratkaisuja.
Hienoa, että sinä olet omat addiktiot tunnistettuasi osannut jäädä niitä lietsovan ajanvieton ulkopuolelle 🙏🏻 Hyvää syksyä sinulle Immu! ❤️
Mun suosikkeja ovat juuri blogit ja pitkät kirjoitukset. En useinkaan vaan jaksa katsoa videopläjäyksiä;)
👍 :)
Somessa niinkuin kaikessa muussakin tarvitaan vaihtoehtoja. Eivät kaikki jaksa lukea nopeasti väsättyä höttöä, joita some on nyt tulvillaan. Tästä syystä olen jo vuosikausia sitten lopettanut myös ns naistenlehtien lukemisen. On raivostuttavaa miten kaikkia yritetään väkisin laittaa samaan muottiin, mainostajat seuraavat tarkasti analytiikalla klikkauksien ym määrää ja sillä perusteella syöttävät entistä enemmän samanlaista materiaalia.
Tämä on oikeasti erittäin huolestuttava suuntaus ja emmekä edes itse huomaa sitä, miten meidän maailmankuvaamme muokataan ja typistetään. Some tai millä sitä halutaan kutsuakaan on tullut jäädäkseen ja mielestäni vaihtoehto ei ole se, että lopettaa koko somen käyttämisen, vaan pitää yrittää muokata sille uusia vaihtoehtoisia muotoja. Uskon ja toivon, että nykyisen somen rinnalle alkaa nousta myös vastarinta, jossa myös esimerkiksi syvällisemmälle pohdinnalle on paikkansa.
Tämä. Just näin.
Mä ymmärrän kaupallisuuden läsnäolon sosiaalisessa mediassa, enkä ole sitä vastaan. Mutta olen vastaan sitä, mihin suuntaan ja volyymiin se on menossa, ja on jo mennyt. Että se sanelee lähes kaiken ja päättää puolestamme, mitä meille näytetään: ja meillehän näytetään kaupallisia tavoitteita palvelevaa sisältöä. Koen myös huolta siitä, että kaikessa someviihteessä korostuu yhä voimakkaammin nopea silppumainen kulutus ja hektisyys, koko ajan mennään pois päin keskittyvästä, pitkäjänteisestä tekemisestä kohti yhä vain nopeampitempoista kulutusta. Samalla mediassa puhutaan aivojen terveydestä ja ollaan huolissaan siitä, mitä nykyajan silpputekeminen tekee aivoillemme - mutta mikään ei muutu, pahenee vain. Nykymenoa voivotellaan kuitenkaan muuttamatta toiminnan tasolla mitään. Someyhtiöt sulkevat kaikelta silmänsä ja irtisanoutuvat vastuusta. Miksipä välittää aivojen terveydestä kun tässä on nyt rahaa taottavana - ja silppuviihde tuo rahaa! Aamen.
Mä haluaisin kovasti myös uskoa tähän, mutta olen rehellisesti jo menettänyt toivoni. Syvällisemmälle sisällölle tulee aina olemaan lukijansa - mutta he jäävät vähemmistöön.
No facesta on tullut aikamoisen mummo, hävettää vanhempien sukulaistensa puolesta kun eivät ymmärrä siellä miten toimitaan, lähtisin jos osa kavereista olis muualla.
Insta on edelleen sekä paska että kiva, saisivat sen vanhan mallin tuoda takaisin.
Twitter harvoin kiinnostaa, sen kanssa oli joskus hauskaa seurata esim euroviisuja.
Snappiin en jaksa ollenkaan, joskus käyn kattoo uudet filtterit .
TikTok on ihana, vaikkakin kun se lykkää sut jonnekin osaan ei sieltä meinaa päästä pois. Esim olen nyt suomi tiktokissa ja suurinosa siellä on sontaa, pitäs päästä pois 😄
Tubessa menee eniten aikaa koska videotkin on pitempiä .
Blogeja luen tasan kahta koska kaverit 😆
Podcasteja kuuntelen kahta myös, ne menee kynsienlakkausten tai monotonisen työn ohessa.
Mainokset ärsyttää kaikissa !
En tuota sisältöä elääkseni joten en ota näistä mitään vakavasti. Eikä mulla muutakaan tekemistä ole. Tosin oon lukenut kirjoja ihan sikana tänä vuonna, että mietin parin suoratoistopalvelen keskeyttämistä . Ei nyt kaikkeen riitä mullakaan aika.
Ihana kooste, tässähän tuli koko sometarjonnan kirjo..! 😄😙 Sinut kun tunnen, niin tiedän, että teet myös paljon muuta kuin seuraat somea ❤️ Mun mielestä sulla on säilynyt ihan hyvä tasapaino IRL- ja sometekemisen kanssa. Ja hei - sä luet vielä kirjoja (ja neulot...! ❤️) Syvä respect. Ehkä minäkin taas jonain päivänä. (...mutta ehkä se päivä vaatii sen, että teen työkseni muuta kuin internettiä....)
Olipa hyvä postaus. Tunnistan itsessäni samoja ajatuksia, vaikka olen vain se kuluttaja. Olen tehnyt tietoisen päätöksen olla seuraamatta joiltain osin somea. En seuraa instaa, twitteriä, tik tokia tms. En halua, vaikka tuntuu että jotta olet mukana yhteiskunnassa, niin pitäisi. Tuntuu hartioilla paine seurata, mutta kun en halua. Facessa olen, mutta sekin tuntuu turhalta. En ilmaise sielläkään itseäni. Harkitsen vakavasti senkin jättämistä.
Mun mielestä kannattaa tehdä asioita niin, että itse on tyytyväinen ja voi hyvin.
Täällä siis yksi sun bloggaamista seuraava ja kiitos pysy tällä kanavalla, sillä näin mä sua seuraan suurella mielenkiinnolla.
Just tää ikävä "fear of missing out " -ilmiö. Mutta hienoa, että pystyt taistelemaan sitä vastaan ja valitsemaan toisin kun tunnistat, mikä on parhaaksi juuri sulle! ❤️ 💪 Hyvää syksyä sinulle, Esteri! Kiitos, että olet lukijani.
Tunnistan itsessäni täysin samoja ajatuksia. Somealustat ovat niin taitavasti rakennettuja, että niihin helposti katoaa tuntikausiksi ja tämä jopa kauhistuttaa välillä.
Yritän taistella somesyöveriä vastaan vaihtelevin tuloksin ja itsekin päätin, etten tiktokiin lähde ikinä.
Kiitos, kun kirjoitat tällaiselle hitaalle (😄) alustalle hitautta arvostaville ihmisille ❤
❤️😚
Mää oon ollu somesta pois kokonaan nyt 8kk. Tuli joku sietokyvyn raja vastaan. Välillä oon miettiny someen paluuta, mutta sillon ahdistus nousee aina pintaan, joten se on jääny siihen. Mulla on Facebook, Instagram ja Twitter. Niihin hujahti aikaa ihan hirveästi. Tunteja joka päivä. Sitte en vaan enää pystyny. Rankkoina aikoina ne oli hyviä, ku ajatukset sai muualle somea selaamalla. Ja tykkäsin siitä, miten helposti ihmisiin sai pidettyä yhteyttä somen välityksellä. Mutta se informaatiotulva. Se on ihan käsittämätön ja todella stressaava. Se sai olon aina kierroksille, kehon stressaantuneeksi. Ja mielenkin. 12 vuotta somea ja nyt 8kk ilman. Ensin tuntu, että mitä teen tällä kaikella ajalla, mikä somelta vapautu. Niin paljon some vei aikaa! Voin sanoa, että voin paremmin ilman somea. Mietinnässä on vielä, että minkä verran käytän somea tulevaisuudessa, vai käytänkö. Jonku balanssin haluan löytää siihen.
Tunnistan tästä tosi paljon omia tuntemuksiani, minäkin olin monta vuotta somekoukussa. (Olen ollut aikoinani jo keskustelufoorumikoukussa ennen kuin Facebookkeja sun muita oli edes olemassa...! Taidan olla ihan someaddiktoitumisen pioneereja.... 😕 Mutta toisaalta - tästä ajasta on jäänyt myös pysyviä ystävyyksiä ja verkostopohja nykyiselle ammatilleni, vaikka se aika otti, se myös antoi ❤️)
Mahtavaa, että olet somepaaston aikana oivaltanut, mikä on sulle parhaaksi. Eli että ainakaan entisenlainen käyttö ei ole parhaaksi. Balanssi olisi hyvä kaikessa, mutta joskus sekin voi olla haastavaa löytää. Tsemppiä sinulle oman sopivan balanssin löytämiseen - some ottaa, mutta myös antaa, kun sitä osaa käyttää oikein.
Täällä tyytyväinen blogin lukija. En seuraa Karkkipäivää instassa, vaikka siellä muuten olenkin. Vaan tykkään juuri näistä ajatuksella kirjoitetuista teksteistä. Reelsejä inhoan, ihan turhia :)
🙏🏻😙
Mun lempihetkiä päivässä on se, kun saan aamukahvia hörppiessä lukea läpi päivän Bloglovin'-koosteen, niin oon vähän surullinen miten (joidenkin mielestä) blogit ovat kuolemassa pois koska itse en juuri Youtubea katso, Instassa en edes muista että storyt ovat olemassa joten harvoin niitäkään tulee katsottua. Kiva että sinä jaksat vielä porskuttaa blogin puolella :)
Kiitos, että luet! ❤️🙏🏻
En itse kestä niitä Instan Reelsejä tai Storyjä. Ne ovat ärsyttäviä lyhytä videoita tai hetkellisiä still-kuvia, joiden taustalla tai päällä vilkkuu eri tekstejä ja joiden aikana soi jokin biisi. Ei kiitos. Tuntuu, että ne on tehty todellä kärsimättömille ihmisille, joiden keskittymiskyky on max 5 sekuntia. Se on maailma, jota yritän epätoivoisesti vastustaa. TikTokin poistin lähes heti, sillä sen sisältö oli niin kaoottinen ja levoton. Jos haluan ottaa puhelimen vapaa-aikana käteen ja rentoutua jonkin kivan sisällön parissa, niin se ei ei ole nopasti ja äänekäästi vilkkuva pikavideo. :D
Älä Sanni lopeta kirjoittamista, meitä kirjoitetun tekstin lukijoita ja kauniiden kuvien katsojia on vielä paljon. <3
En lopeta ❤️ Onnekseni(kin) vahvuuteni on tällä puolella, ei videoissa.
Mutta IG:n stooreista mä kyllä rehellisesti tykkään, niin katsella kuin nykyään myös tehdä. En toki tee niitä päivittäin enkä välttämättä edes viikottain, mutta jos on jotain spontaania jaettavaa, tykkään tehdä story-pätkän. (Välillä joukkoon sujahtaa nostoja blogipostuksistakin tai satunnainen kaupallinen yhteistyö.)
Videoita kun lähtökohtaisesti inhoan, mulla meni todella pitkään tulla sinuiksi story-formaatin kanssa, mutta kun hoksasin homman jujun, tykästyin siihen :) Stooreissa on kiva jakaa hetkeen-sidottuja tunnelmia ja kokemuksia. Erityisesti reissuolosuhteissa tämä toimii tosi hyvin, ja Kreikan matkan aikaiset stoorini saivatkin tosi paljon positiivista palautetta. ❤️ Ne ovat kuin mini-matkapäiväkirja reaaliajassa. Mikä parasta: stoorien tekemiseen ei mene juuri yhtään aikaa eivätkä ne kuormita! 😙
Tässä sun tekstissä oli paljon ajatuksia, jotka voin samantien allekirjoittaa. Mä olen itse tietoisesti rajoittanut näitä somejuttuja (käytän vain Instagramia). Jotenkin väsyttävää, kun nykyään on juurikin kaikenmaailman twitterit, tiktokit sun muut. Ja luulenpa että en ole ihan ajan hermoilla, mitkä somealustat sitten nykyään olisi sitä kuuminta hottia. Ja toisaalta mua ei kiinnosta ja en myöskään halua käyttää kaikkea aikaani somessa roikkumalla. Mun mielestä nykyaika on jopa hieman surullista, kun porukka tuijottaa ruutuja liian paljon ja kaikki muu jää. Näin kärjistetysti sanottuna.
Mä toivon ja jotenkin luotan siihen, että tulevaisuudessakin vielä säilyy joukko ihmisiä, jotka tykkää nimenomaan lukea blogeja. Mäkin tykkään kirjoittaa, se on mun juttu. En voisi kuvitellakaan, että alkaisin vaikka tehdä videoita, täysin vieras ajatus :)
Heh. En muuten tunnistanut termiä "reels" (piti googlettaa se). Ja kappas mulle tuli heti olo, että oonkohan mä jo aivan museokamaa ja poissa pelistä :D
Et muuten kommenttien perusteella ollut ainut..! 😊 Ja aplodit sille. :) Ihanaa, etteivät kaikki tiedäkään jokaista some-sisällön formaattia. Kyllähän niissä alkaa itse kukin pudota kärryiltä kun IG:ssäkin on jo kolme eri videoformaattia... Tai neljäkin, jos videon julkaisee feedissä... huokaus...
Just hyvä näin. Älä muutu, ellet itse halua. Puss.
Puss. ❤️
Vietän jonkin verran aikaa ihan oldschool keskustelufoorumeilla sekä kirjoitettujen blogien parissa sekä facebookissa. Osa seuraamistani blogeista siirtyi videobloggaamiseen jo vuosia sitten ja siinä kohtaa putosin itse kelkasta ja lakkasin käymästä niissä blogeissa. Tai halusin pudota. Tuntuu että taistelen yhä "uutta" maailmaa vastaan joka suoltaa informaatiota ja mainontaa joka tuutista. Kuvina ja videoina. Omat tottumukseni ovat vuodessa 2007. Netinkäyttö rajoittuu perinteiselle pöytäkoneelle, eikä älypuhelinta ole vielä. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat itselleni ihan äärettömän tärkeitä. On jotenkin vaikea käsittää että nuoriso on elänyt tällaisessa maailmassa jo syntymästään, kun itse on nähnyt maailman ennen netin yleistymistä sekä nykyajan. Maailmasta on tullut nopeampi ja kaoottisempi. Yksi asia joka on noussut yleisesti mieleeni usein, on tiedon oikeellisuus. Luotan uutisiin vähemmän kuin aiempina vuosina, kyseenalaistan enemmän ja kaivan tiedon muualta jos tarvitsee.
Somesta löytyy ihan viihdyttäviä asioita jos kaipaa kevyttä hömppää,mutta kokonaisuutena minulle jää huonot fiilikset kaikista lieveilmiöistä (minäkuvan vääristymät, väärän tiedon levittäminen, kiusaaminen yms.)
Vähän sama täällä.
...ja vaikka somessa olenkin vaikuttanut vuodesta 2009, minullakin somen käyttö tapahtuu yhä eniten tietokoneella. Älypuhelimen hankin vasta vuonna 2016.... Instaa voin selailla puhelimella, mutta koska en jaksa kirjoittaa puhelimen pienellä näytöllä pitkiä juttuja, vastailen Instan viesteihin läppärillä. Ja useimmiten kirjoitan IG-julkaisujenikin tekstit tietokoneella. :D Luuri on vain mulle liian pieni laite mihinkään, eh, "älylliseen" toimintaan. Mä tarvitsen sitä, että voin nähdä asiat isolla näytöllä hahmottaakseni ja ymmärtääkseni paremmin. Ehkä tämä liittyy myös johonkin visuaalisen kognitioon... en tiedä.
Aivan. Minusta on suorastaan kamala ajatella, että on ihmisiä, jotka eivät ole kokeneet aikaa ilman älylaitteita ja sosiaalista media.... Minusta se on oikeasti jotenkin surullista. Toki älylaite-aikakauden ihmiset ovat kasvaneet monien sellaisten hyvienkin asioiden keskellä, joihin meillä ei nuoruudessamme ollut mahdollisuutta (hyvänä esimerkkinä vaikka usein mainitsemani vertaistuki, jonka saaminen ennen internet-aikaa saattoi olla kiven takana ja vaatia avun tarvitsijalta resursseja, joita hänellä ei ehkä ollut). Mutta silti.... nuo seikat jotka sinäkin mainitsit, kiusaaminen, tiedon överitulva, itsensä jatkuva vertaaminen some-standardiin ja siitä seuraavat minäkuvan vääristymät... ennen somea kaikki nämä ilmiöt ovat olleet jossain määrin lievempiä ja rajoittuneempia. Kiitos netin, ihan mikä tahansa asia on nyt helpompi ja nopeampi tehdä kuin 30 vuotta sitten. Niin hyvät kuin ne pahatkin teot. :(
Olen sun kanssa samaa mieltä. En ole ladannut Instagramia enkä Tiktokia, koska en halua viettää enempää aikaa somessa. En kuuntele yhtäkään podcastia (enkä myöskään äänikirjoja, joita mainostetaan joka paikassa). Sen sijaan tykkään lukea blogeja (ja oikeita kirjoja❤️), kuten esimerkiksi sinun blogiasi. Toivottavasti jatkat omalla tyylilläsi.
Kiitos, että olet lukijani ❤️
Minä olen lukija. Ja kirjoittaja. Rakastan tekstejä ja suomen kieltä. Haluan lukea blogeja, joista näkee, että tekstissä on ajatus, juoni ja rakenne. Sinun blogisi ohella niitä ei ole enää monta. Ainakaan sellaista, jossa joka toinen kirjoitus ei olisi kaupallista yhteistyötä. Olet siis blogimaailman aarre!
Ainoa someni on Twitter. Osin työnkin vuoksi, mutta tykkään formaatista, jossa saa halutessaan miettiä oikein kunnolla, kuinka kirjata sanomansa tiiviiseen muotoon. Hiukan huolestuneena seuraan itseäni, kun pystyn käyttämään päivässä tunnin pari helposti Twitterin kanssa. Mikä olisi tilanne, jos olisin someaktiivi muissakin sovelluksissa..? Onneksi pystyn myös hylkäämään puhelimen ja vaikka valitsemaan kirjan sen sijaan.
Ja hei, mikä Reels?!?
Aaaww, kiitos jenni..! ❤️❤️ Olen niin otettu ja iloinen tällaisesta palautteesta.
Et ole ainoa tämän kysymyksen kanssa... ☺️ (Ja mun mielestä on vain positiivista, ettei ihan jokainen someformaatti ole kaikille tuttu..! 🙏🏻)
Vähän sama jos harrastat liikuntaa ja unohdat laittaa kellon mittaamaan urheilusuoritustasi. Sitä ei ole tapahtunut jos siitä ei ole merkintää. Sama somessa ..eikö voisi vaan nauttia kauniista asioista ilman julkaistua kuvaa? Vai eikö sitä ole sitten tapahtunut 🤔 Eikä kuvien julkaisemisessa mitään väärää ole (lataanhan minäkin niitä ja mielellään myös katselen), mutta nykyään monet kuvat niin ihmisistä, kuin asioistakin on niin aseteltuna ja siloteltuja/lavastettuja..pelkään, että esimerkiksi nuoret ei ymmärrä että ihan tavallinenkin elämä on Ok ja hyvää!!
Olen myös huolissani lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaidosta, koska nopeat videot pätkä toisensa perään ja niitä voidaan tuijottaa tuntitolkulla.
Some, paljon ristiriitaisia ajatuksia herättävä!
En tiedä sainko nyt ajatukseni puettu ymmärrettäväksi tekstiksi..
Iso kiitos luettavasta blogista, toivottavasti näin on jatkossakin❤️
Kirjanikin ennemmin luen, kuin kuuntelen 😊
Mulla tämä jatkuva jakaminen meinasi yhdessä vaiheessa lähteä myös lapasesta. Se oli kai sitä aikaa, kun olin vielä rehellisessä somekoukussa. Huomasi ihan koko ajan ajattelevansa, että tämänkin mä haluan jakaa somessa, ja tämän, ja tääkin täytyy näyttää muille...! Lopulta tajusin, etten yhtään pystynyt keskittymään käsillä oleviin tapahtumiin sydämellä ja ajatuksella, kun koko ajan vain mietin seuraavan kuvan ottamista.... :/ Toivuin tästä sitten pikku hiljaa, ja nykyään julkaisen kuvia somessa vain muutamia kertoja viikossa. Facessa ehkä pari kertaa vuodessa..! :D Tykkään kyllä edelleen ottaa kuvia, se on mun intohimon, mutta onneksi tarve kaiken välittömälle jakamiselle on poistunut.
Sait kyllä, samaistun kaikkiin huoliisi jotka toit esiin. Some on todella ristiriitainen. Välillä listailen mielessäni sen hyviä ja huonoja puolia, ja usein tuntuu, että huonoja on enemmän... Mutta sitten.... some kuitenkin mahdollistaa mulle mun unelmatyön. (Blogit ovat myös somea.) Ilman somea en olisi tässä. Siksi mun täytyy tuntea somea kohtaan osittain myös kiitollisuutta. Olen myös saanut somen kautta joukon fantastisia ystäviä ja verkoston, joka tuntuu melkein perheeltä. Nämä asiat lopulta auttavat mua selviämään vihan tunteista somea kohtaan.
Vaikka sisältö on sen kuluttajien mukana siirtynyt pääosin instaan ja muihin kanaviin, täällä on myös lukijoita, ketkä kaipaavat takaisin siihen vanhaan aikaan kun bloggajien sisältöä pystyi lukemaan muutamia kertoja viikossa :) Näin ilmaista sisältöä (meille lukijoille) kuluttavana tuntuu, ettei voi tai tahdo vaatia jotain vaikutajilta, tai bloggaajilta. Arvostan siis erityisesti tällaista sisältöä, tätä voi rauhoittua lukemaan, muu sisältö on monesti aika hektistä ja hetkessä seurattua. Blogia istuu lukemaan. Kiitos siis sinulle, että uskallat olla oma itsesi :)
Kiitos, kun luet ❤️
Kiitos, kun haluat kirjoittaa blogia! Täällä yksi varhaismummo, joka iästään (24) huolimatta ei ole esim. instassa tai twitterissä, saati sitten tiktokissa. Mua harmittaa kovasti, kun vuosikausia seuraamani bloggaajat lopettavat blogin ja siirtyvät instaan - en ole seurannut perässä.(Toki myös ymmärrän, että siellä täytyy olla missä massit taotaan, ja kiinnostuksen kohteet voivat muutenkin muuttua.) Tykkään enemmän lukea kuin nähdä nopeita katoavia kuvia/videoita. Mulla menee jopa liikaa aikaa nytkin Facebookkiin ja Jodeliin, jotka ovat somet joita tällä hetkellä seuraan, joten en ole halunnut ottaa yhtään enempää käyttöön, vaikka joskus pohdinkin instatilin perustamista.
Myös tuo huoli siitä, että ei ole ajan tasalla someasioissa ja se vaikuttaa työhön/menestymiseen on tuttu, vaikkakin toiselta kannalta. Olen pian valmistumassa alalta, jolla työllistyminen ei ole kovin helppoa. Erilaiset omaan alaan liittyvät some/tiedotusvastaavat voisivat olla juurikin sellaisia töitä, joita vastavalmistunut voisi jopa saada, mutta nyt rajaan itseltäni nekin pois, sillä ikäluokastani löytyy paljon parempia ja jopa ammattimaisia somen käyttäjiä. Toisaalta ei tee mieli liittyä kaikkiin someihin ja kuluttaa niissä aikaa vain sillä perusteella, että ehkä joskus jossain siitä voisi olla hyötyä työelämässä...
Puit hyvin sanoiksi hyvin samanlaisia fiiliksiä, mitä itsekin olen miettinyt :) älä huoli, kyllä meitä hitaita vielä kuljeskelee blogimuseoissa. Ehkä vähemmän kuin blogien kulta-aikana, mutta aina löytyy yleisöä pidemmälle syventymiselle ja pohdinnalle :)
Ihan mahtavaa, että minulla on yhä parikymppisiäkin lukijoita..! 🙏🏻❤️ Ja ihanaa, että myös teissä nuoremmassa sukupolvessa on niitä, jotka valitsevat mieluummin hitaamman somen..! (Tai somettomuuden, for that matter.)
Kiitos, kun luet! ❤️
Sanni, oo just sitä mitä oot <3 Musta tuntuu, että pyörää yritetään aina vain keksiä uusiksi uusilla mausteilla että joku saisi taas kupattua vähän rahaa taskuihinsa. Siinä saatetaankin tulla keksineeksi vain vähän niin ja näin aivan liian nopeaa tahtia eteenpäin rymisevä kulmikas häkkyrä. Parempi pysyä vain siellä pyörän kyydissä omassa tahdissa ja antaa muiden vauhtisokeudessaan mennä kokemaan matkapahoinvointia liian nopeasta ja hytkyilevästä kyydistään (mistähän tämä vertaus nyt pompsahti päähän :D)
Mutta olen kyllä sitä mieltä, että todellakin netissä ja somessa on sijansa myös pitkille, syvällisemmille sisällöille. En tiedä millaisia rahoja missäkin liikkuu, mutta jos itse kokee tekemisen näin merkityksellisemmäksi, niin se on jo äärettömän arvokasta. Itse en edes muita someja seuraa kuin joitain blogeja luen. Joskus harvoin selailen instagramia ja harvakseltaan twitteriä, mutta siellä tulee vain paha mieli kun ihmiset eivät osaa käyttäytyä kauniisti toisiaan kohtaan :/ ihan hävettää ihmisten puolesta kun ihmiset alentavat itseään törkeällä käytöksellään!
Vaikka "nopeissa" someissa saattaa liikkua paljon rahaa, niin uskon, että "hitaat" ja syvällisemmät somet kyllä pitävät pintansa. Joe Roganin pari, kolmetuntiset podcast-pläjäykset ovat maailman kuunnelluimpia podcasteja. Samalla kun perinteinen media on sortunut huonoon journalismiin ja klikkiotsikoilla rahan tekemiseen, nousee uusia medioita joiden ansaintalogiikka ei keskity mainoksiin vaan laadukkaaseen journalismiin josta ihmiset ovat valmiita maksamaan. Näin muutaman esimerkin mainitakseni. Eli jatka just näin. Musta olis ihan kamalaa, jos vaikkapa sun sisällöntuotanto alkaisi keskittyä instagramiin... Itselleni teksti on se juttu, kuva vain lisämauste :)
Kiitos momo ❤️ Ihanaa, kun olet lukijani - ja muidenkin hitaiden sisältöjen lukija ☺️ Hitaat sisällöt tarvitsevat yhä yleisöä, tarvitsemme toisiamme. Vaikka kirjoittaisin varmasti ilman yleisöäkin, ihan vain ajatuksia Word-dokumenttiin tai muistikirjaan, kyllä mä myös vilpittömästi rakastan vuorovaikutteista kirjoittamista jossa oma teksti jatkuu keskusteluna, kommentteina ja vastarepliikkeinä ❤️
Tää oli hyvä ☺️🙏❤️
Dear Sanni,
Thank you for writing just how you write. I have been reading your blog for years but never commented. I read and understand Finnish but writing is not easy, so my comment is in English. Perhaps I am old-fashioned but on the opposite to the trends I would never have patience to watch videos or listen to podcasts, I don't even have an Instagram account. I like texts and I'm happy that you still write your blog after all these years:) Some other bloggers who I read and liked have stopped writing.
I can also relate to you in that I also like to write and surf the web on a laptop, not so much on a phone.
I bought some cosmetic products inspired by your blog and I also like your lifestyle texts. Your travel photos and texts from Greece have been one of my favorites and reading them feels almost like being on a vacation, especially in the cold Nordic autumn. So happy for you that you could travel again to your favorite places. Some words also about photos- It is perhaps easy now to take photos with a phone but in the old days it wasn't so and I remember thinking back then that your blog had quality photos. Keep on writing, about everything that is important for you, just like you have done. Terveisiä Tallinnasta:)
Thank you so much T, I really appreciate you taking time to comment - and taking time and interest to be my reader ❤️❤️ I cherish each and every one of you who return time and time again to my content. It is the best gift a writer of any kind can have ❤️
Thank you especially for your lovely words about my photos from Greece. Photography is very meaningful to me and it makes me so happy to hear you enjoy and value my travel photos 🙏☺️🇬🇷
I hope to ”see” you here again 😙
Ihanaa kun on vielä olemassa tällainen ihana blogi, joka päivittyy säännöllisesti! Tällainen laadukas sisältö, teksteineen ja kuvineen, on jotain niin paljon parempaa kuin hektiset someklipit.
Itse en vaan rentoudu nopeatempoisten, katkonaisten videovirtojen äärellä, vaan mieleni on sellaista selailtuani levoton. Tulee jopa ärtynyt olo. En ole facessa tai instassa, ja välillä harmittaa kun tuntuu että moni asia on siirtynyt kokonaan näille alustoille. Tykkäisin esim. lukea keskustelufoorumeita itseäni kiinnostavista aiheista. Ne vain ovat paljolti kuihtuneet ja kaikki on siirtynyt facebookiin. Instaa kokeilin, mutta ahdistuin siitä. Koin velvollisuutta tykkäillä toisten kuvista, vertailin omaa feediä toisiin, pelkäsin että joku puolituttu loukkaantuu jos en seuraa häntä/hyväksy seuraajaksi, en innostunut kaiken maailman haasteista mutten oikein kehdannut kieltäytyäkään niistä, jne... Kehitin itse itselleni kaikenlaisia odotuksia ja paineita, joista pääsin kun poistin tilin ja sovelluksen. Tiktok kammottaa jo ajatuksena. Aivoni surraisivat varmasti aivan ylikierroksilla ja keskittymiskyky huonontuisi entisestään.
Kuvailit tyypillisen kirjon someahdistuksen aiheuttajia... Tässä tiivistyvät hyvin somen keskeiset ongelmat; some aikaansaa tunteen, että pitäisi olla reagoimassa ihan kaikkeen. Ja jos ei reagoi, tulee syyllinen tai huono olo, sellainen, että "nyt tuo ajattelee että en välitä". Tuo loputon reagointikehä on omiaan ajamaan kenet tahansa ihan uuvuksiin.... Ja jos tuottaa sisältöä itse, reagointeihin voi jäädä koukkuun ja niitä alkaa odottaa kuin palkintoja... Vaikka ahdistaa ja stressaa, eikä aina saakaaan palkintoa, rottakin ehdollistuu kokeissa aina vain painamaan namiluukkua palkinnon toiveessa... koska aina välillä se nami putoaa sieltä.... Siksi palaamme aina vain takaisin odottamaan palkintoa. Se on somen negatiivinen vaikutus tiivistettynä.
Hienoa, että jätit sovellukset, kun ne aiheuttivat enemmän huonoa kuin hyvää 🙏🏻
Ja kiitos, kun luet Karkkipäivää..! ❤️
Seuraan kyllä Instagramia ja Facebookia mutta kyllä blogeillekin on paikkansa. Mitä enemmän tekstiä sen parempi. Ihan turhaan moni bloggaaja pyytelee anteeksi, kun tuli taas niin pitkä teksti, ettei kukaan jaksa lukea. Minä jaksan. Toki kuvat tuovat sopivassa määrin lisää sisältö ja varsinkin sinun matkateksteissä ovat ihan ehdottomia.
Kiitos.
❤️
Itse olen aikoinaan ihastunut juurikin blogeihin, ja seurannut useita blogeja. Kuitenkin moni bloggaajana aloittanut on siirtänyt "toimintaansa" paljolti instagramiin, ja nyt tulee tosiaan seurattua heitä sielläkin. Blogitekstien määrä tuntuu monessa blogissa vähenevän vähenemistään ja se harmittaa itseä suunnattomasti, kun mieluummin lukisin pitkiä, pohdiskelevia blogitekstejä, kuin katselisin lyhyitä storyjä. Poikkeuksena meikkitutoriaalit, mutta toisaalta niidenkin soisin mieluummin löytyvän youtubesta, koska siellä niihin voisi palata vaikka viikkojenkin päästä.
Sun blogi on siis iloinen "harvinaisuus" tänä päivänä, täältä kun löytyy edelleen luettavaa ❤️😊
Ihana kuulla, ja ilolla me jäljellä olevat "museobloggaajat" täytämme tarvetta pidemmille teksteille...!
Täällä myös kehityksen kelkasta suosiolla tiputtautunut 25+ muinaisjäänne, jolla on käytössä tasan yksi somekanava eli teini-iän villityksessä avattu Facebook 😁
Tunnustan, että somessa on paljon hyvää, mielenkiintoista ja inspiroivaa sisältöä, mutta vastapainoksi niitä negatiivisia ilmiöitä varmaan kaksin verroin enemmän. Uudet somevillitykset saavat minut usein lähinnä pudistelemaan päätäni, enkä millään keksi miten elämäni rikastuisi esimerkiksi hölmöjä tanssivideoita katselemalla (eläinvideot tietysti ymmärrän 🐶). Olen siis tosi tyytyväinen elämääni näin somekuplan ulkopuolella.
Blogimaailman muutosta kyllä suren paljon! Viiden vuoden sisällä todella moni pitkäaikaisista suosikeistani on lopettanut bloggaamisen kokonaan, ja myös nyt korona-aikana toiminta on hiljentynyt valtavasti useammassa ennen niin aktiivisessa osoitteessa. Podit ja vlogit eivät minua kiinnosta, joten välillä on ollut ihan työ ja tuska etsiä mielekästä sisältöä. Onneksi Karkkipäivä on ja pysyy laadukkaana vuodesta toiseen 💜
Kiitos Katri..! ❤️
Blogi-scene on kyllä todella hiljentynyt. Minun tarvitsee vain katsoa omaa portaaliani (terve.fi) jossa on enää jäljellä vain pari hassua bloggaajaa, ja minua lukuunottamatta nämä blogit tuntuvat päivittyvän kerran viikossa tai harvemmin.
Olen tätä ilmiötä seuratessa ihmetellyt, eikö meitä kirjoittamista rakastavia bloggaajia olekaan enemmän. Jotenkin kuvittelin, että moni pitkän linjan bloggaaja pitää blogiaan samoista syistä kuin minäkin, ja nimenomaan kirjoittaminen on tärkeää ja mielekästä. Olen ehkä ollut väärässä. Ehkä osalle mielekästä on ylipäänsä näkyä ja vaikuttaa somessa, ja muut kanavat ja tavat ovat vetäneet kirjoittamista pidemmän korren.
Keep up the good work!
Minä olen superlukija ja työkseni myös kirjoittaja, ja juuri tekstisisällöt ovat se, minkä parissa viihdyn. Kuuntelen mielelläni myös hyvin tehtyjä ja toimitettuja podcasteja. Instaa selailen kyllä, vaikka olen liittynyt niihin alunperin lähinnä seuratakseni mitä jälkikasvuni siellä huseeraa. Instassa parasta ovat ruokareseptit! Stooreja, tiktokkeja, vlogeja ynnä muita en jaksa yhtään... niiden nopeatempoinen kuvavirta kuormittaa enemmän kuin virkistää. Facebookissa parasta antia ovat mielestäni erilaiset omiin kiinnostuksenkohteisiin liittyvät ryhmät.
Kuulostan jotenkin mummolta, vaikka tässä neljänkympin hujakoilla mennään :D
Mitä sometrendeihin tulee, aika monikin 4-kymppinen lienee jo "mummokerhossa".... ❤️ Meidän sukupolvi ei ole kasvanut tähän nopeatempoiseen viihteeseen ja varmaan siksi aivommekin yhä kaipaavat hitaampaa kulutusta. Luonnollista. ❤️
(Olisi muuten todella mielenkiintoista nähdä jokin tilasto, kuinka moni tämän hetken 13-vuotias vaikkapa lukee päivittäin 2-3 tuntia kirjaa somen seuraamisen sijaan....)
Oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi ja myös muiden kommentteja. Itse en juurikaan ole somessa. En tuota sinne mitään itse. Luen paria blogia. Aikoinaan seurasin useampia, mutta ei vaan ole aikaa. Blogit on mulle edelleen mieluisin kanava eli seuraamisen lopettaminen ei johdu kanavasta vaan ajankäytöstä. Instasta seuraan kahta tiliä/kanavaa (hah, en edes tiedä, miksi niitä kutsutaan). YouTubesta seuraan yhtä kanavaa, joka postaa vain kerran viikossa ja max. 20 min video, yleensä paljon lyhyempiä ja hyvä niin. Joskus katselin hetken sellaista kanavaa, johon tuli pitkä video joka päivä. Ahdistuin siitä tahdista, vaikka sisältö olis kiinnostanutkin. Kaikki nämä somekanavat seuraan "omasta aloitteestani" eli kirjoitan osoiteriville osoitteen. Tykkään tästä tavasta. Luen/katson silloin, kun itselle sopii ja itsestä nousee halu.
Aikoinaan olin facebookissa, mutta päivitin tosi harvoin ja luin muiden juttuja harvoin. En pitänyt siitä, että ihmiset olettivat, että tiedän sen, mitä he kulloinkin ovat julkaisseet. Hyvä ystävä meni kihloihin ja jos en olis sattunut lukemaan hänen postaustaan, en olisi saanut kuulla koko asiasta "ajoissa". Se oli mulle viimeinen niitti ja lähdin facesta kokonaan. Totesin, että haluan kuulla ystävien uutiset suoraan minulle jaettuina.
Huomenna lento :)
👍🙏🏻
Mua ärsytti ja ahdisti tämä myös silloin, kun olin vielä aktiivinen Facessa. Nyt en ole enää vuosiin ollut FB-aktiivi. Face tavallaan teki mun puolesta päätöksen vieraannuttaa minut sieltä kun lopetti näyttämästä mun ystävien päivityksiä ja näyttämällä sen sijaan mainoksia ja ihan random-sisältöjä. Ei kiitos.
😍😍
Nyt oletkin siis jo siellä...!
Suuri kiitos kaikille kommenteistanne! ❤️ En ole vielä ehtinyt vastata kaikkiin mutta sen aion tehdä, ja vastaaminen jatkuu huomenna. :)
Mikä on reels :D? Oon -87 syntynyt ja aikaa sitten pudonnut kehityksen kelkasta. Instaan menin viime vuonna "pakosta", kun on tiettyjä sisältöjä joita voi joskus haluta katsoa sieltä, mutta oikeasti käyn instassa 1-2 kertaa kuukaudessa..? Instaa tai facea en ole ottanut sovelluksena puhelimeen enkä todellakaan haluaisi mitään notifikaatioita joka asiasta. Wilma-viestit riittää :D
Mulle nautinnollinen sometus on edelleen sitä, että kirjoitan selaimeen "karkkipäivä" ja katson, onko tullut jotain uutta. Jos on enempi aikaa laittaa, voin katsoa bloglovin:n kautta, onko muita postauksia tullut ja niistäkin valikoin, mitä jaksaa/kiinnostaa sillä hetkellä lukea.
Mielestäni internetin ongelma on se, ettei sen kanssa tule koskaan valmiiksi. Mikään ei suoraan kerro, milloin on hyvä lopettaa, koska sisältöä on loputtomasti. Lopulta on olo, että on nähnyt paljon ja tuhat ajatusta on kulkenut pään läpi ja silti jää epämääräinen tunne, olisiko vielä pitänyt jotain lukea/tarkistaa. Ei ole minun aivot sopeutuneet tähän aikaan.
Ratkaisuni onkin jomo eli joy of missing out. Kaikki paitsi Karkkipäivä on turhaa ja niitä muita katsellaan jos siltä tuntuu/aikaa liikenee :D Jokaisen olisi varmaan hyvä aika ajoin "marittaa" seuraamiaan somekanavia/sisältöjä. Ihanaa syksyä :)))
Allekirjoitan tämän täydellisesti. JUST tämä on internetin ongelma, onko kukaan voinut tätä paremmin tiivistää 🙏🏻
Mahtava..! 😄👏
Nöyrä kiitos ja kumarrus ❤️
Mä rakastan blogeja koska pidän yhteen aiheeseen ns syvällisemmin paneutumisesta ja siten myös vinkit saa helpommin talteen!
Instassa koen että feedi päivittyy niin nopeasti että en tänään ollenkaan muista mistä kaksi viikkoa sitten kliksuttelin ja se on pelottavaa sekä harmillista - useat jutut mitä blogeista etsin on kuitenkin ihan tiedonvälitystä; ravintola-arvostelu, meikkivinkki, resepti, matkakohteen tärpit ja siksi niitä on täydellistä bookmarkata ja palata sitten kun olen kohteeessa tai etsinyt tarpeeksi infoa esim. hankintaa varten ja palaan asiaan. Omassa käytössä bookmarkit pysyy selaimessa paremmassa tallessa kuin instassa, ehkä käyttäjässäkin vikaa 🤭
Eli siis ehdottomasti jatka blogia ja kyllä täällä ollaan sinun kanssa juurikin niiden pidempien ajatustenvaihdon vuoksi! Täällä minun "ei tarvitse" juosta kommentoimaan uutta postausta samana päivänä kun se ilmestyy ollakseni mukana koska seuraavana kaikki ovat jo siirtyneet eteenpäin vaan voin lempeämmin valita milloin ja mitä luen ja miten lukemaani käytän tai siihen reagoin. Kokemus on tätä myötä myös siten itselle "syvempi" ja keskityn lukemaani - instassa minusta kuoriutuu enemmän häiriöille herkkä otus. Eli tämä bloggaaminen ainakin on itselle sopiva tahti ja malli ja ihanaa että toit esiin sen vaalimisen 🙏💛
Kiitos ajatusten ja kokemusten jakamisesta aiheesta. ❤️ Voin samaistua paljoon, mitä kirjoitit. IG on aivan liian hektistä että sen tarjoama informaatio jäisi vaikuttamaan pidemmäksi aikaa. Koska feed päivittyy jopa useita kertoja päivässä, ei oletuskaan varmaan ole, että vanhoihin sisältöihin juurikaan palataan. Vaikka IG:ssä moni vaikuttaja koettaa hyötypohjaista tietoa jakaa, kyllä se taitaa jäädä nopean fast food -viihteen jalkoihin. Mä en henk.koht. edes viitsisi panostaa IG:n kaltaisessa pikaympäristössä syvallisempään tai perusteellista informaatiota sisältävään sisältöön. Menee hukkaan.
Kiitos, kun olet lukijani ja pysyt kanssani täällä museossa. ❤️
Harmittaa, kun monet bloggaajat ovat siirtyneet instaan ja päivittävät blogejaan ehkä kerran puolessa vuodessa, elleivät ole kokonaan lopettaneet. Kiitos, kun jaksat kirjoittaa blogiasi minulle ja muille seuraajille.
❤️ Kiitos sinulle, kun luet.
Olen aika lailla samaa mieltä kaikesta, mistä kirjoitit. En itse seuraa tai ole somessa enkä myöskään lue iltapäivälehtiä, sillä en saa niistä mitään mistä olisi itselleni hyötyä. Blogeista käyn lukemassa ainoastaan sinua, ja jos etsin netistä tietoa esim. jostain tuotteesta, saatan eksyä jonnekin toiseen blogiin. En koe jääväni mistään paitsi vaikka luen uutisia ainoastaan paperisesta sanomalehdestä. Tietokonetta käytän tiedon etsimiseen ja puhelinta soittamiseen/viesteihin/navigaattorina ja äänikirjojen kuunteluun. Toimii minulle :)
P.S. Jatka samaa linjaa blogisi kanssa! Näitä pohdintoja on mielenkiintoista lukea.
Kiitos a.m.! ❤️❤️