Tänä kesänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun vaihdoin ruokavalioni vähähiilihydraattiseen.
Muutin ruokavalioni ja ruokailutottumukseni täysin päälaelleen: siihen saakka päivittäinen ruokani oli koostunut jopa 90% hiilihydraateista.
Tarkoitus oli kesällä 2011 tehdä kokeilujakso, jonka avulla vieroittaisin itseni pahimmasta pasta- ja leipäaddiktiosta ja jatkaisin ns. fiksummalla ja terveellisemmällä lautasmallilla. Uusi ruokavalio tuntuikin niin hyvältä, että paluuta pastan tai muun tyhjäenergisen höttöhiilarin pariin, edes kohtuudella, ei enää tullut. Koska niitä ei kerta kaikkiaan tee enää mieli. Tällä on nyt menty kymmenen vuotta :)
Ensimmäisen kirjoitukseni ruokavalioremontista kirjoitin otsikolla: Hyvä ruoka, parempi mieli.
Vähähiilarisuuden sisällä ruokailutottumukseni ovat eläneet vuosien aikana. Välillä olen ollut tiukemmalla vhh:lla, eli lähellä tällä hetkellä niin trendikästä ketogeenista ruokavaliota, välillä taas rennommalla vhh:lla, johon kuuluvat hedelmät, juurekset ja maitotuotteet sekä hitaat viljat.
Nyt ruokailutapani on vakiintunut ja noudatan rentoa, hiilihydraattitietoista ruokavaliota jossa lautanen täytetään ravinnerikkailla kasviksilla ja proteiinin lähteellä, mutta viljaakin syödään kohtuudella. Kaikki vehnä- ja sokeripitoinen loistaa täysin poissaolollaan, ja vältän yleisesti tyhjää energiaa sisältäviä ruokia.
Tyypillinen lounas #1: parsakaalia ja kalapihvejä
Kymmenen vuoden aikana olen oppinut seuraavaa minusta ja hiilihydraateista:
🥐 Nopeat hiilihydraatit kuten sokeri ja raffinoidut viljat ( = vehnä) aiheuttavat minussa erittäin voimakkaan addiktion.
🥐 Hiilihydraattipitoiset ruoat, edes ne terveelliset, eivät sovi minulle suurina määrinä. Ne johtavat aina väsymykseen, turvotukseen ja raskaaseen oloon.
🥐 Erittäin vähähiilihydraattinen ruoka (keto-ruoka) pitää oloni kaikkein virkeimpänä ja energisimpänä.
🥐 Erittäin vähähiilihydraattinen ruoka on kuitenkin pitkässä juoksussa tylsää, koska se karsii lautaselta monia terveellistenkin lähteiden hyviä makuja kuten hedelmät, juurekset ja jogurtit (maustamattomatkin). Olen kulinaristi ja rakastan hyviä makuja. Siksi keto-ruokavalio ei ole minun elämäntapavalintani.
🥐 Kokonaisuuden kannalta minulle sopii parhaiten ei-ketogeeninen, ns. hiilihydraattitietoinen ruokavalio, jossa syödään kohtuudella myös hedelmiä, juureksia, hyviä viljoja ja maitotuotteita.
Tyypillinen lounas #2: tonnikalasalaatti
Ennen kesää 2011 söin tavalla, jota nyt tuntuu vaikealta uskoa todeksi. Mutta niin vahvoja voivat addiktiot olla. Söin 90-prosenttisesti pastaa ja voileipiä. En pystynyt kuvittelemaankaan syöväni muuta.
Halusin joka ikinen päivä syödä pastaa, ja saatoin syödä sitä sekä lounaaksi että päivälliseksi. Annokset olivat hervottoman kokoisia. Pastan ainoa seuralainen oli purkista suoraan kylmänä päälle kaadettu Barillan oliivi-tomaattikastike. Päälle vähän juustoraastetta.
Salaatteja en syönyt juuri koskaan, en myöskään lämpimiä vihanneksia, poislukien silloin tällöin vaatimaton annos wok-vihanneksia riisiröykkiöiden kera. Leipienkään päälle en juuri laittanut kasviksia.
Proteiinia söin todella huonosti, koska pääruokaani oli vilja. Proteiini tuntui lähes turhalta lisältä pasta- ja riisilautasillani, koska vilja oli se, jota minun teki mieli. Välillä tsemppasin lisäämällä pastaan tonnikalaa, tai söin ranskalaisten perunoiden kyljessä muutaman Hälsan's Kökin soijapullan..!
Makeat ruoat ja jälkkärit kuuluivat jokaiseen päivääni. Söin aina jälkiruoaksi keksejä tai vohveleita, tai korvasin koko aterian rahka- ja voipullilla. Rakastin leivonnaisia ja kaikkea vehnäistä yli kaiken.
(Karkki ei kumma kyllä ole koskaan koukuttanut minua, aikuisiässä karkista tuli nopeasti paha olo ja sokeriöverit. Leivonnaisia taas saattoi syödä enemmän ilman makeusövereitä.... sitten vain kärsittiin kroonisesta turvotuksesta ja ilmavaivoista....)
Klassinen Sanni-aamiainen
Syön kaikkein eniten kasviksia. Syön niitä ihan valtavia määriä, jopa kilon päivässä. (<- siitäkin olen kirjoittanut jutun!)
Lautasmallikseni on vakiintunut 2/3 kasviksia, 1/3 proteiinia kuten kalaa, juustoa tai tofua. Hiilarin lähdekin on silloin tällöin mukana, mutta ei välttämättä edes viikottain. Minulle mieluisimmat hiilarin lähteet ovat juurekset kuten porkkana ja bataatti, hedelmät kuten omena ja päärynä sekä viljoista kaura. Hedelmiä yhdistän aina suolaiseen ruokaan kuten juustoihin ja salaatteihin. En syö hedelmiä yksinään, koska pelkän makean syöminen ei enää ole mieliteko, jota ikinä tuntisin.
Hyvin tyypillinen ruokapäiväni näyttää tältä:
AAMIAINEN: kananmunaa, juustoa ja kasviksia. Tai: kaurapuuro raejuustolla, kananmunalla ja siemenillä.
LOUNAS (päivän pääateria): salaattia tai höyrytettyjä vihanneksia kera lohen tai tonnikalan.
ILLALLINEN: fetasalaatti tai juustolautanen kera pilkottujen vihannesten. Tai: siemennäkkäri tuorejuustolla ja kylmäsavulohella + raikas salaatti.
Tyypillinen lounas #3: parsakaalia, lohta ja raastettua emmentalia
Välipaloja syön äärimmäisen harvoin. Joskus treenin jälkeen tulee välipalan tarve, ja silloin se voi olla pala kauraleipää juustolla ja paprikaviipaleilla, tai sekoitus raejuustoa ja luonnonjogurttia.
Juurekset kuuluvat minulle eniten talviruokaan. Bataatti, porkkana ja palsternakka ovat hervottoman hyviä erityisesti paahdettuina..! Kesäisin suosin raikkaampia salaatteja sekä suursuosikkiani höyrytettyä parsakaalia, joka on kenties omalla laillaan nykyinen "pastani" - minun tekee sitä mieli joka viikko..! :D (Joskus joka päivä....!)
Lähtiessäni kymmenen vuotta sitten opettelemaan ihan uutta tapaa syödä, minulla oli pitkään luova ja hyvin kokeilullinen kokkailukausi. Tein mitä mielikuvituksellisempia ruokia ja näin valtavasti vaivaa. Oli hurjan hauskaa kokeilla mm. täysin viljattomia pizzan, pastan ja sämpylän korvikkeita. Pitkään harrastin myös viljatonta ja sokeritonta leivontaa.
Makean mielitekojen pikku hiljaa kadotessa hiipui leivontaharrastuksenikin. Nykyään syön hyvinkin rutinoituneesti, ja samat salaatit, kasvikset, kalat ja juustot löytyvät lautaseltani päivittäin.
Tinoksen Marathia-ravintolassa nautittu harvinaisuus: jälkiruoka
Ravintolat ovat ainoa ympäristö, joissa saatan tehdä välillä poikkeuksia ruokavaliooni. Useimmiten vaihdan perus-hiilarilisukkeet kasviksiin, se onnistuu jokaisessa ravintolassa, mutta jos olen nauttimassa useamman ruokalajin fine dining -makumatkaa, maistan kaikkia annoksiin kuuluvia komponentteja. Jopa makeita jälkiruokia. (Tosin en pysty syömään niitä kokonaan, mutta yleensä seuralainen on vain iloinen, kun saa enemmän jälkkäriä..! :D)
On vaikea selittää "tavallisesti" syövälle, miten kiinnostus makeaa kohtaan voi oikeasti kadota aivan kokonaan. Välillä ihmiset eivät halua uskoa sitä, vaan ajattelevat, että välttelen makeaa esimerkiksi kalorien takia. Ja että makean välttely on minulle jonkinlaista taistelua ja itsensä kiusaamista. Sitä se ei ole. Ainoastaan hedelmien luonnollinen makeus on jotain, josta yhä rehellisesti pidän. Lisätyn sokerin maku taas on lähes vastenmielinen.
Liha on ainoa ruoka, jota en missään tapauksessa syö. Lopetin lihan ja kanan syömisen 14-vuotiaana, eikä ole aikomuksia tai syytäkään palata niiden pariin.
Siemenet, maapähkinävoi ja usein myös kaneli maustavat puurojani <3
Ravinteikkaita, hitaasti imeytyviä viljoja on monia, mutta minä käytän melkein pelkästään kauraa. Viljapitoisilla lisukkeilla ei edelleenkään ole luontaisesti paikkaa lautasellani, sillä täytän sen mieluummin kasviksilla, mutta aamupuuro maistuu, sekä välipalana tai iltapana kaurapitoiset näkkärit tai 100% kauraleipä.
Kaura on minulle hyvä vilja. Vaikka se(kin) aiheuttaa muiden viljojen tavoin selvästi voimakkaita mielitekoja jos syön sitä liian tiheästi, se ei kuitenkaan turvota, väsytä tai tee raskasta oloa. Se on vatsaystävällinen vilja. :)
Nykyään on ilokseni saatavilla paljon erilaisia 100% kauratuotteita sekä kauraa ja siemeniä yhdistäviä leipiä ja näkkäreitä. Nämä ovat aivan erityisen mieluisia, sillä siemenistä saa energiaa ja proteiinia. :) Lisäksi ne sopivat erinomaisesti hiilihydraattitietoiseen ruokailuun, sillä siemenet vähentävät leivän hiilaripitoisuutta ja tekevät siitä ravinteikkaamman.
Säilytän kauraleipätuotteitani pakkasessa, sillä en syö niitä päivittäin. Myönnän, että olen kuitenkin sen verran kiinnostunut uusista kaura- & siementuotteista, että niitä tulee ostettua vähän yli tarpeenkin..! :D Onneksi on pakkanen...
Lopuksi:
Tekee mieli lisätä tämä kohta, kun eilen julkaisemani oliiviöljy-story Instagramissa on aikaansaanut viestiryöpyn inboxiini 😅 "Mihin kaikkeen sä tätä käytät...?"
Käytän siis ihan valtavia määriä oliiviöljyä. Kerroin eilen Instagramissa, että aina kun menen jonkun luokse useamman päivän vierailulle, ostan mukaan oman oliiviöljyn, koska mun kulutuksella käyttäisin muuten pahimmassa tapauksessa kaikki talon öljyt. Käytän oliiviöljyä vain ruokaan, en ihonhoitoon. (Mutta eilen sitä oli pakko lorauttaa myös suihkugeelin sekaan, koska Ceralan-öljyputsarini on lopussa, ja jollain täytyi saada mineraaliaurinkovoiteet irti ihosta..!)
Olen parhaillaan sisareni luona Helsingissä, ja eilisiltaan mennessä olin käyttänyt ruoanlaittoon yli puolet torstai-iltana ostamastani 250 millin oliiviöljystä.
Kysyin IG:ssä, käyttääkö moni muukin näin paljon oliiviöljyä. Tähän saakka 45 ihmistä on vastannut 'kyllä', 356 ihmistä 'ei'. :D Epäilemättä valtaosa Pohjoismaiden ihmisistä kuuluukin ei-kategoriaan, runsas kasviöljyn käyttö ei yksinkertaisesti kuulu pohjoisen Euroopan kulttuuriin, eikä varsinkaan suomalaiseen keittiöön.
Minun nykyinen kulutustottumukseni on muotoutunut varmaankin yhdistelmästä vähähiilihydraattinen ruokavalio sekä kreikkalainen (Välimeren) ruokavalio. Vhh-ruokailussa öljyjen ja rasvojen osuus ravinnossa korostuu, ja öljyjä käytetään runsaasti maustamaan ruokaa sekä tuomaan energiaa. Välimeren maiden keittiössä oliiviöljy on täysin olennaisessa roolissa, ja sitä hulautellaan mittoja katsomatta melkein ruokaan kuin ruokaan. Ainakin kasvisruokiin. :)
Luulen, että mieltymykseni oliiviöljyyn on peräisin ennen kaikkea Kreikasta, ja kun kerran tottuu maustamaan ruokansa sillä, ei osaa enää olla ilman. 😋
Laadukas oliiviöljy itsessään voi toimia koko ruoan mausteena. 👌 Käytän oliiviöljyä jokaisella aterialla, myös aamiaisella.
Pirkan oliiviöljy ei muuten mitenkään erityisesti kuulu suosikkeihini..! :D Se on ihan hyvän perusöljy, mutta salaateissa suosin laadukkaampia oliiviölyjä kuten Terra Cretaa.
*
Tällaisia ruoanmakuisia ajatuksia ja pohdintoja tänä lämpimänä sunnuntaipäivänä :) Minä lähden tästä pakkaamaan eväskoria pyöräretkelle...! 😊
30 comments on “10 vuotta vähähiilihydraattista - kokeilusta tuli elämäntapa”
Mun pitäis tehdä tällainen ruokatemontti. Nykyiset mielihalut ja -teot vaikuttaa niin kovasti omaan mielialaan, jaksamiseen ja ylipäätään olemiseen, etten halua tuntea näin tai olla tämä ihminen. Olen kiukkuinen, kärsimätön ja alakuloinen suurimman osan ajasta. Pahaa oloa tulee paikattua syömällä, mikä aiheuttaa entistä kurjempaa oloa.
Ja vaikka elämässä on tapahtunut paljon muutoksia puolen vuoden sisällä, niin todellakin uskon ravinnon olevan syypää tähän oloon. Ennen syödessäni toisella tavalla, oli oma vointi ihan eri sfääreissä.
Nyt kun vain saisi energiaa toteuttaa muutos. Varsin kärsimättömänä ja toiminnan on ihmisenä äkkikäännöksen pitäisi tapahtua heti, mielellään yhdessä yössä, ja ilman takapakkia. 🙄
Tsemppiä Jutta...! 💪❤️
Ruoka on niin vahvasti sidoksissa meidän palkitsemisjärjestelmään, että on tosi vaikea muuttaa vääränlaisia ruokailutapoja, jos/kun ne liittyvät ikävien tunteiden lievitykseen (tai sitten addiktioon).
Pysyvä muutoksen tila syntyy vain hitaalla muutoksella, näin uskon. Ei ole helppoa, kun on kärsimätön, mutta muutokselle on annettava aikaa, jos haluaa omaksua jotain pysyvästi.
Tiedän että kuulostan klisheeltä, mutta sanon silti: lempeyttä..! Aloita vaikka muuttamalla aamupala, ja tee seuraava pieni muutos vasta viikon päästä.
Toivon sinulle hyvää mieltä ja oloa, mitä kautta ikinä se tuleekaan..! <3
Moi! Tää on mielenkiintosta,kärsin itse pallomahaisuudesta ja muistan, että oot kirjoittanut siitäkin erikseen jutun. En meinaa nyt löytää sitä, muistatkohan mikä juttu oli kyseessä? Selvitän nyt ensin/suljen pois keliakian, laktoosi-intoleranssi ja helikobakteerin, mutta jos niistä ei ala löytyä syytä, voisi kokeilla tätä sinun ruokavaliotasi. Kiitos kun jaoit ruokiasi! Tuo yksinkertaisuus kyllä houkuttaa mua. :)
Varmaankin tämä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/pallomahasta-ja-turvotuksesta/
Jes, salaatti- tai lämpimät kasvikset -pohja ja siihen proteiinit päälle on todellakin herkullisen yksinkertaista 😊
Vinkkejä muihin(kin) vhh-tyyppisiin ruokiin löytyy runsaasti mun ruokaresepti-hakemistosta:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/ruoka/
Ihanan näköisiä annoksia! Olisi kiva lukea tarkempia ruokaohjeita 😊
Runsaasti ruokaohjeita tämän tyyppiseen ruokavalioon löytyy mun ruokaresepti-hakemistosta:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/ruoka/
🍽 🙂
Hei, Kiinnostaisi tietää, kuinka painosi on muuttunut tämän kymmenen vuoden aikana? Paljonko lähti alkutilanteesta ja onko nyt tullut esimerkiksi lisää painoa, kun syöt myös vähän viljaa?
Hei Kitten80!
Olen aina ollut normaalipainoinen, eikä painoni ole vhh:n myötä paljonkaan muuttunut. Ruokavaliomuutoksella en siis hakenut muutosta painooni. Tiukka vhh poistaa kehosta nesteitä, joiden mukana lähtee nopeasti pari kiloa, ja juuri parin kilon sisällä painoni on vaihdellut viimeisen 10 vuoden aikana.
Kun vaihdoin ruokavalion, 2-3 kg lähti nesteiden myötä parissa viikossa. Enimmillään olen vhh-ruokavalion aloitettuani painanut varmaankin jotain 53 kg, ja alimmillaan 48,5 kiloa, mutta alle 50 kilon paino johtui FitFarmin ruoka- & treeniohjelmakokeilusta, jonka totesin erittäin epäsopivaksi itselleni.
Tämän hetkinen viljan taso ei ole vaikuttanut painooni, mutta kun kolme vuotta sitten kokeilin pari kuukautta syödä enemmän viljaa sekä myös riisiä ja perunaa, kehoon kertyi heti pari nestekiloa ja seuralaisena oli myös krooninen turvotus nesteiden sekä kaasujen myötä.
Mä kärsin tällä hetkellä pitkäaikaisista reluksivaivoista, joiden syy ei oikein ole selvillä. Tuntuu, että kaurapuuro on ainoa, mikä ei ärsytä vatsaa, mutta alkaa kyllä tulla korvista jo ulos. Kaikki kasvikset kuorittua kurkkua lukuunottamatta on pitkälti poissa, kun en oikein hahmota mikä ongelmat aiheuttaa. Kaipaan niin raikkaita salaatteja, kasviksia, juustoja ja jugurttia. Odotan pääsyä ravintoterapeutille, jos hän osaisi neuvoa tien ulos tältä suolta jossa olen jo useamman kuukauden rämpinyt. Sun ruokavaliossa on paljon sellaista, mitä itsellekin haluaisin, mutta saa nähdä, miten vatsa hyväksyy suunnitelmani.
Voi eih, kuulostaa kyllä ikävältä, jos paljon mitään kasviksiakaan ei voi tai uskalla syödä..! 😕 Toivottavasti ravitsemusterapeutista olisi apua tilanteeseesi..! 🙏🏻
Olen pikkuhiljaa lämpenemässä ajatukselle, josko minäkin...!
Rakastan hiilareita. Varsinkin leipää ja sokeria. Jäätelö, pizza, irtikset, sokeriset jogurtit..ei tämä nyt hirveän järkevää ole. Sain pudotettua hitaasti reipas 10 kg ja kohta ne ovat kaikki tulleet takaisin, koska stressisyön ja nautiskelusyön ja silloin tietenkin nimenomaan tällaisia hötömpiä huttututtuja.
Ruokavaliossani on paljon hyvää (kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, nykyisin myös kalaa, täysjyväviljaa), mutta syön myös tosi paljon länkkärikuraa.
Haluaisin saada pysyvästi sen 10-15 kg pois ja olla reippaampi. Sisälläni asuu reipas ikiliikkuja, nyt olen hiukan liian helposti hikoileva porsake.😅🐽 Postauksesi tuli tarpeeseen, kiitos ❤️🦄🌷🐽🐈🌻🐿
Sinulla on kyllä peruspalikat jo erittäin kunnossa 👍 :) Hiilarikoukku on kyllä vaikea juttu. :/ Tuntuu, että toisille sokerilla ja tärkkelyksellä herkuttelu kohtuudella on paljon helpompaa, ja toisille taas kohtuus on lähes mahdotonta. Itse kuulun jälkimmäisiin. Varmasti aineenvaihduntaan ja ehkä perimäänkin liittyvä juttu. Muistelen lukeneenikin jostain, että toisilla on geneettisempi alttius sokerikoukulle kuin toisilla.
Mun suhde nopeisiin hiilareihin on lähes sama kuin alkoholistilla alkoholiin; parempi olla kokonaan ilman kuin yrittää jotain "kohtuukäyttöä". Ei vain onnistu, ja tulee paha olo.
Toivottavasti sinä löydät sen parhaiten sinulla toimivan hiilaritien..! <3 Onhan se ihanaa pystyä hyvillä mielin herkuttelemaan ihan millä tahansa ruoalla, kun siitä ei synny ongelmaa. 🙏🏻 Sehän olisi ihannetilanne kaikille.
Minulla on vaikea suhde ruokaan: inhoan ruoanlaittoa ja keittiössä hääräämistä, mutta rakastan makeaa ja se onkin usein ollut minulle lohduke tai palkinto. Paino kuitenkin ajan mittaan nousi, kunnes vuosi sitten havahduin siihen, ettei minulla ole enää ollenkaan hyvä olla. En vieläkään tiedä, mistä sain voiman ryhtyä muokkaamaan ruokavaliota, mutta onnistuin! Aloin popsia raejuustoa melkein joka aterialla, pienensin ateriakokoja ja vaihdoin vehnälettuset ja leivät rahkaan. (En olisi ikinä uskonut, että opin tykkäämään rahkasta!) Syön kuitenkin suklaatakin, jos mieli tekee, mutta en enää niin suuria määriä kuin ennen.
Paino on nyt pudonnut melkein 12 kiloa ja olo on paljon parempi. Ruoka on kuitenkin minulle edelleen vaikea asia, koska sokeriin koukuttuu hirveän helposti. Kevät tuntui olevan hankalaa, koska makeaa teki koko ajan mieli. Nyt on ehkä hieman helpompi olla taas. Vähän tällaista tasapainoilua tämä on, mutta toivon, että ruokasuhde hiljalleen asettuisi.
On kyllä hämmentävää, miten niin perustarve kuin syöminen ja ruoka voikaan olla hirveän haastava. Luin vastikään paleoantropologi Daniel E. Liebermanin kirjan Ihmiskehon lyhyt historia - Evoluutio, hyvinvointi ja sairaudet. Siinä oli mielenkiintoisia juttuja myöskin liittyen ruokaan ja siihen, millaista ravintoa ihmiskeho kaipaa.
Mahtavaa..! Hieno juttu, Heidi..! 💪👊👏
Tiedän niin mistä puhut. Mä elin pasta- ja leipälimbossani yli 15 vuotta, käyden välillä ravitsemusterapeuteilla, inhoten ajatustakin ruokavalion järkevöittämisestä ja tuntien koko ajan syyllisyyttä siitä, että syön päin p*rsettä. Kuten sinä, inhosin ruoanlaittoa eikä ruoka vain kiinnostanut pätkääkään. Mietin, miksei ihminen voisi vain elää voileivillä, ja koin suoranaista suuttumusta siitä, että herkulliset voileivät toivat kehoon huonon olon. Se oli ihan hirveää. Olisin vain halunnut syödä sitä, mitä teki mieli, eli pelkkää viljaa, ja voida hyvin.
Onneksi olet päässyt jo hyvään alkuun...! Sekin auttaa, kun ymmärtää, missä mättää ja millaiset ruoat vievöt pois päin huonosta olosta.
Tsemppiä ja hyvää jatkoa sinulle..!
Mielenkiintoisia ruokajuttuja ja tunnistin joitakin asioita itsessänikin, vaikka olenkin lähinnä kasvispainotteisesti syövä flexaaja (kanaa ja punaista lihaa välttelen riistaa lukuun ottamatta). Syön pizzaa ja pastaakin, mutta harvakseltaan. Sokerista en pidä lainkaan ja oliiviöljyä kuluu valtavat määrät. :-) Maistan usein jälkiruokia fine dining -ravintoloissa, mutta en koskaan tilaa tai pysty syömään kokonaista omaa jälkiruokaa. Makeaa ei tee koskaan mieli, sen sijaan olen koukussa kaikkiin happamiin ja moniin karvaisiin makuihin (sitruuna!, kaikenlaiset marjat esim.). Hammaslääkärini ei ehkä ole yhtä ilahtunut sitruunahimoistani...
Heh, voin kuvitella... 😁
Mä taas en oikein tykkää happamasta, feta taitaa olla happamin lemppariruoka josta tykkään, eikä sekään ole niin kovin hapanta.
Mä luulen, että mun lempimaku on kahden maun kontrasti; suolaisen ja makean. Makeudeksi riittää porkkana tai bataatti, ei tarvitse olla edes hedelmää. Esimerkiksi paahdettu feta & bataatti on ihan taivaallinen yhdistelmä, samoin halloumi ja vaikka kypsä päärynä. Salaatissa laitan suolaisen kylmäsavulohen pariksi aina makeita kasviksia kuten kirsikkatomaatteja tai porkkanaa, tai sitten omenaa. Ai että on nam...! 😋
Kunpa oma suolisto ymmärtäisi yhtä hyvin kasvisten päälle. Mulle suurin turvottaja ja pallomahatriggeri ovat nimenomaan kasvikset ja hedelmät, erityisesti raa'at kasvikset ja fodmap-hiilarit. Enkä edes ole tässä mikään yksisarvinen, vaan fodmap-kasvikset (kuten omenat, kaalit, pavut,kukkakaali, sipuli jne.) ovat monien vatsoille paljon epämiellyttävämpi kokemus kuin höttöhiilarit. Monesti riisi, peruna ja (kaura)leipä ovat paljon turvallisempi valinta kuin vaikkapa omena tai raaka kesäkurpitsa, jonka jäljiltä pyöreä pallomaha ei mahdu yksiinkään housuihin.
Syön silti reilusti kasviksia, mutta oman sietokyvyn arvailu ja yllättävät reaktiot ovat ainainen stressin aihe. Olisi ihanaa, jos terveellinen ruokavalio tuntuisi lempeältä ja lisäisi omaa hyvinvointia, mutta valitettavasti esim. suklaapatukka on itselleni paljon turvallisempi valinta kuin omena. Olen kyllä normaalipainoinen, mutta painonhallinta olisi paljon yksinkertaisempaa, jos kroppa ei esittäisi äänekkäitä vastalauseita suurelle osalle herkullisista ja vähäkalorisista vaihtoehdoista.
Herkkyys fodmap-hiilareille on kyllä ikävä juttu. :/ Olen monesti fodmapista lukiessa miettinyt, mitä ihmettä tekisin, jos mun suolisto ei kestäisi niitä. Esimerkiksi kukkakaali on jotain, jota syön päivittäin ja RAKASTAN sitä ihan kaikessa muodossaan.
Suolisto on kyllä ihme "tyyppi", kun se viitsii ärtyä terveellisistäkin ruoista. Herkkyys fodmap-hiilareille on käsittääkseni jopa hyvin yleistä. Miksihän luonto on järjestänyt tällaisia riesoja, että ihmisen elimistö ei siedä monia luonnossa tarjolla olevia ravintorikkaita aineita. Vai ovatkohan fodmap-herkkyys ja IBS myös ns. elintaso-sairauksia, jotka ovat yleistyneet vasta nykyisten, kaukana luonnosta olevien elintapojemme seurauksena..?
Itse tykkäisin syödä enemmän kasviksia, mutta kun on fodmap, allergia ja närästys, niin kasvikset ja hedelmät jäävät melkein yhden käden sormilla laskettavaksi. Salaatti, tomaatti ja sitrushedelmät sopivat plus marjat. Olen kyllä käynyt ravintoterapeutilla, mutta hänkin totesi että on aika yksipuolinen ruokavalio. Syön kyllä kanaa ja kanamunia, koska sitten ruokavalio supistuisi ihan olemattomiin. Olisi kiva saada jotain listaa, mitkä sopivat vhh. Esim tuo kuva näkkileivistä oli hyvä, koska siinä monta tuttua tuotetta ja uusia kokeiltavaksi.
Onpa kurja kuulla. :/ Kuten edellisellekin kommentoijalle totesin, fodmap-herkkyys on kyllä tosi tylsä riesa.
Tässä sinulle muuten vielä pari hyvää vhh-leipävinkkiä:
Fazer Hiivaton Siemenleipä (kauraa & siemeniä, ei sisällä lainkaan jauhoja, hiilareita 24%)
Fazer Gluteeniton Siemenleipä (kauraa ja vielä enemmän siemeniä, hiilareita 24%)
Kun tavallisessa leivässä hiilareita on yleensä yli 50%, nämä voi luokitella tosi vähähiilarisiksi.
Tämähän kuulostaa ihan kakkostyypin diabeetikon ruokavaliolta. 🙂 On tosiaan jännä seurata, miten keho reagoi. DB2-diagnoosin ja lääkityksen myötä himo sokeriin, viljaan ja syömiseen väheni hurjasti. Ruokavalio on alkanut muotoutua kehon kannalta toimivammaksi ja sekin auttaa voimaan paremmin. Vielä on tulossa yksi lääke, jonka pitäisi entisestään auttaa ja tasapainottaa oloa.
Tämä lähtee nyt hieman ranttingin puolelle, mutta muistutan kaikkia huonon ruokavalion kanssa pyristeleviä siitä, että keho on monimutkainen kokonaisuus. Kakkostyypin diabetes kantaa lisänimeä "elämäntapasairaus", mutta minulla oli kyse nimenomaan elämäntilanteesta joka vaikutti elämäntapoihin. Kova stressi ja ahdistus, rikkonaiset yöunet ja pilkkonaiset päivät juoksuruokailuineen vaikuttivat kehoon ja mieleen niin pahasti, että kaikki meni viduralleen. Lääkityksen avulla saatiin suitsittua tilannetta ja nimenomaan elämänTILANTEEN muutos on tuonut tarvittavaa muutosta elintapoihin.
Eli: superhieno kuvaus järkevästä ruokavaliosta ja tuntuu kivalta, että tällä hetkellä pystyy poimimaan vinkkejä ja ideoita itselleen. 🙂
Jep :) Olen ymmärtänyt, että vhh:ta suositellaan yleisesti kakkostyypin diabeteksen ruokavalioksi. Mikä on loogista, koska vhh tasoittaa verensokerin.
Hienoa kuulla, että voit nyt paremmin ja ruokavalio alkaa viilautua kohdilleen. Ja että oireet aiheuttanut elämäntilanne on saatu muutettua, tai siihen on ainakin vaikutettu myönteisin seurauksin..! Se on varmasti kaiken a ja o. Pidän peukkuja, että tulossa oleva lääke kohentaa oloa vielä entisestään. 🙏🏻
Oma ruokavalioni on lähes vastakohta sinun ruokavaliollesi:ateriat koostuvat hyvin pitkälle hiilihydraateista (ei tosin huonoista). Proteiinin lähdettä on vaikea keksiä, ja koen, että varsinkin pakasteina myytävät kasviproteiinituotteet ovat todella kalliita. Pavut eivät oikein toimi minulla, ja kananmunia en osta koskaan (tosin syön kananmunaa kyllä leivonnaisissa). Saattaa kulua päiviä, että en koske lainkaan öljypulloon.
Suurin virhe, minkä kaupassa teen, on varmaankin se, että kävelen onneni ohi jättäessäni ostamatta pakastealtaan kasvissekoituspussit. Ne olisivat helppoa ja halpaa ruokaa, mutta kun jotenkin ne eivät yhtään houkuttele eivätkä minun lailla kokattuna maistu miltään. Lisäksi lämpymällä ilmalla tuollaiset tuotteet sulavat heti kylmälaukussa kuljetettunakin, joten ne pitäisi myös laittaa heti ruoaksi (pakkaseen laittamisen sijaan). En tiedä, miten saisin itseni ostamaan parsakaalta...
Ehkä pitäisi lisätä tonnikalan käyttöä, mutta sekin kyllä vähän potkii vastaan. Myös tiskipöydällä kuivumassa olevat tonnikalapurkit inhottavat minua.Siemeniä tykkään käyttää, mutta en jaksa liottaa niitä.
Loppuun vähän positiivisempaa asiaa: Whamisan Water Cream ja silmänympärysvoide ovat aivan ihania.
Ymmärrän... Erityisesti, jos et tykkää käyttää öljyjä ja rasvoja, pakastevihanneksia voi olla tosi vaikea saada maukkaiksi... Mä lähestulkoon aina paistan pakastevihannekset, koska paistamalla niihin saa makua. Tuoreet kasvikset taas mieluiten höyrytän, mutta silloinkin toki päälle kaatuu aimo annos öljyä..! 😄
En muista, mutta oliko niin, että et syö lainkaan lihaa..?
"Laiskan kokkaajan" proteiinivinkkinä annan kalapihvit. Hätälän Onkimiehen Kalapihvit ovat edullisia ja oikein hyviä, niissä on korkea kalaprosentti eikä oikeastaan mitään kummallisia lisäaineita (vain mausteet ja pihvin normaalit sidosaineet). Välillä syön niitä purilaisen tapaan, välillä pilkon kasvisten sekaan paloiksi, niinkuin yhdessä tämän postauksen kuvissa.
Tilasit ne matkakoot? Voi kun kiva kuulla..! 🤗
Pitänee testata noita kalapihvejä.
Kyllä, tilasin matkakoot (useampina kappaleina vieläpä). Ovat aivan ihania. Varsinkin Water Creamin tuoksu on huippu.
Hyvää juhannusta!
Hyvää juhannusta :) ☀️
Tykkään sun ruokajutuista :) Kiva kun kirjotat.
Oon pidemmän aikaa miettinyt hiilarien vähentämistä. Nykyään tuntuu, että verensokerit sahaa ja siinä missä ennen riitti 3 ateriaa päivässä niin nyt on syötävä 4 kertaa. Silti tulee selkeesti vahvoja "nousuja ja laskuja". Tuohon ja muihin terveysongelmiin olisi mielenkiintoista kokeilla, voisko hiilaritietoinen syöminen auttaa. Ketoilua tai tiukkaa vhh:ta en pysty noudattamaan, koska syön vegaanisesti. Oon kyllä pohtinut palauttausinko kalan ja kananmunat takaisin ruokavalioon (maidolle oon allerginen eli sen kohdalta helppo valinta kieltäytyä ja liha ei enää kyllä ole mun juttu), silloin vhh olisi huomattavasti helpompi toteuttaa. Mutta pohdinnat jatkuu, siihen asti vähennän pikku hiljaa viljoja ja hedelmiä meinasin korvailla vihanneksilla. Ja jos vihdoin opettelisi sen oliiviöljyn käyttämisen :D
Osaatko sanoa paljonko sun makrojakauma on hh,rasvan ja proteiinien välillä on nykyään?
Kiva kuulla että tykkäät näistä jutuista! :)
Minunkin mielestäni ketoilu olisi tosi vaikeaa vegaanisena, koska niin monessa vegaanisessa proteiinin lähteessä on myös suhteellisen paljon hiilihydraatteja, mutta esimerkiksi Ruohonjuuri on promonnut artikkeleissaan vegaanista ketoilua.
Tässä yksi artikkeli:
https://www.ruohonjuuri.fi/blogs/ajankohtaista/ketogeeninen-ruokavalio-onnistuu-myos-vegaanisena
👍🙂
Jos kaipaa makeutta vihannesten muodossa, kirsikkatomaatit ovat klassikko! Vinkki: kypsennä ja paista "kasaan" kirsikkatomaatteja miedolla lämmöllä paistinpannussa (oliiviöljy on tässä kova sana..!). Kypsentyessään ja nesteiden haihtuessa kirsikkatomaattien aromit sen kuin tiivistyvät ja makeutuvat. Kun jäähtyneet ja paistetut kirsikatomaatit nostaa salaatin sekaan, niistä pursuavat makea oliiviöljyn ja tomaattimehun muodostama kastike maustaa salaatin taivaallisesti..! 😙👌
Tietysti myös perus-porkkanaraaste salaattiin lisättynä on helppo ja klassinen makeamman maun tuoja :) Mitä pienempää raastetta, sitä makeampi maku..!
Ja vielä kolmas vinkki: ruusukaalit ovat todella vähähiilihydraattisia mutta yllättävän makeita. Ainakin mun suussa niissä on selvästi makeaan taittava vivahde, jota en muissa kaaleissa aisti lainkaan. Makean vivahde tulee parhaiten esiin paistamalla, mun suosikkitapa valmistaa ruusukaaleja on pilkkoa ne puoliksi ja paistaa runsaassa oliiviöljyssä valkosipulin kera. 😋
Mä en yhtään tykkää ravintojuttujen laskemisesta, joten en osaa oikein sanoa, mikä mun makrojakauma nykyään on. En ole tainnut laskea makroja sen jälkeen, kun tein keväällä 2016 Fitfarm valmennus -kokeilun, siihen kuului tarkka laskeminen ja se oli toisaalta opettavaista, mutta samalla ei-yhtään-sellaista, jota jaksaisin tai haluaisin tehdä pidemmässä juoksussa.
Mutta veikkaan, että proteiini vetää isoimman lohkon mun makroissa, koska esimerkiksi kananmuna-aamiaiseni on valtava "proteiinimättö" ja syön joka päivä runsaasti juustoa. Juusto kuuluu mun kaikille aterioille. Toisaalta, juustossa on myös paljon rasvaa, ja holvaan niin hulluna kaikkeen oliiviöljyä, että vaikea sanoa, olisiko rasva kuitenkin suurimmassa roolissa...
Itseasiassa oon lukenu ton Ruohonjuuren jutun ja joo, on toki mahdollista. Mutta liian rajatulta vaan silti kuulostaa omaan makuun.
Mahtavat vinkit, kiitos! Ruusukaaliin oon myös ihastunut noin vuosi sitten. Ne on myös jotenki vaan niin suloisiakin :D
Ymmärrän hyvin ton, ettei laskeminen kiinnosta. Ite koen, että mulla on liian iso riski "jäädä koukkuun" siihen, joten ei ole mullekaan toistuva juttu. Lähinnä kun siirryin vegaaniksi niin laskin hetken, jotta hahmotin, että kylläpä sitä proteiinia tuleekin yllättävistä asioista. Ja nyt ihan vertailuksi, jotta tiedän lähtötason ja jutut joihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Ehkä jossain vaiheessa olisi kiva verrata laskelmaa mikäli olossa tapahtuu muutosta. Vatsan takia otan hyvin hissukseen. Mutta oliiviöljyn ostin tänään :)
Jep, tuon koukunkin tunnistan, mulla on pitkä historia lähes pakonomaisesta asioiden tilastoimisesta ja numeraalisesta arvottamisesta... 😕 Nyt olen päässyt siitä eroon. Koen kyllä edelleen viehätystä numeroita ja niihin perustuvaa vertailua kohtaan, mutta onnekseni tämä viehätys ei enää ilmene pakonomaisen ja jatkuvan toiminnan tasolla.
Niinkuin sinulla vegaaniuden alussa, minunkin piti vhh:lle siirryttyäni ensin laskea makroja, jotta pystyin omaksumaan uuden ruokavalion ja hahmottamaan, mistä kaikista ruoista ja millaisista määristä hiilareita kertyy. Mutta kun periaatteen ja eri hiilarin lähteiden ravintotekijät oli sisäistänyt täysin, ei enää tarvinnut laskea. Tietysti myös oman kehon kuunteleminen on tärkeä tekijä, kun on hyvä yhteys omaan kehoon, tuntee ilman laskemistakin, millä lailla koostettu ruoka tekee hyvää ja millainen vähemmän hyvää.
10 vuotta sitten olin aivan pihalla siitä, miten ravinto voisi hoitaa kehoa - ja mieltäkin. Kyllä vhh-taival on tuonut mukanaan niin paljon enemmän, kuin vain uudenlaisen lautasmallin. Vhh on omalla kohdallani ollut "kurssi" kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. <3
Mutta oliiviöljyn ostin tänään :)
Jei...! Hyviä ja maukkaita hetkiä öljyn parissa..! :D
(Muuten, jos öljy ei maistu hyvältä, kannattaa kokeilla matalahappoisia oliiviöljyjä, jotka tosin yleensä ovat niitä vähän kalliimpia premium-öljyjä. Oliiviöljyissä on todella suuria eroja, toiset maistuvat pippurisilta ja vähän kitkeriltä, toiset taas pehmeiltä ja jopa hedelmäisiä. Mun suosikki on Terra Creta; kaikki tuon merkin oliiviöljyt ovat hyvin matalahappoisia.)