Niin se vain on edessä toinen kotimaan lomakesä.
Toinen kotimaan vuosi.
Vaan voiko kesälläkään vielä reissata rennoin mielin ja vastuullisesti..? Voiko tilanne lomakauden alkaessa olla yhä se, että olisi parempi lomailla omassa pihassa, mökissä tai lähimetsässä välimatkan päässä muista ihmisistä? Voihan se.
Olen oivaltanut koronavuoden aikana, kuinka paljon matkailu minulle todella merkitsee. Ei vain se, että pääsee maan rajojen ulkopuolelle, vaan ylipäänsä poistuminen omasta kotipiiristä kokemaan muita seutuja. Oli se sitten Zakynthos, Kööpenhamina, Lappeenranta tai Ivalo. Että pääsen halutessani vaikka Sodankylään merkitsee minulle vapautta.
Matkailuun liittyvät rajoitukset ja vapaa-ajan matkustukseen liittyvät syyllisyyden tunteet täällä kotimaankin sisällä ovat vaikuttaneet vapauden tunteeseeni täysin ratkaisevasti.
Tajusin yhtäkkiä, että olen kuin vankilassa. Kehossani on tunne, että olen sidottu.
Koko kroppa huutaa, että haluan ulos. Haluan ulos nyt heti! Haluan hypätä junaan tai bussiin ja matkustaa ensimmäiseen mieleen tulevaan kylään tai kaupunkiin, kaivautua illalla majatalon pehmeisiin vällyihin ja mennä seuraavana päivänä vetämään 15 ruokalajin maistelumenu lähimmässä sellaista tarjoavassa ravintolassa. Vaikka se sitten olisi naapuripitäjässä. Ja vaikka sinne pitäisi ottaa taksi, koska en aja.
Keho ja mieli janoavat tuntea, näkeä, kokea, haistaa tuoksuja, kuulla ääniä, aistia tunnelmia..... muualla kuin mun omassa kotikorttelissa!
Katsoin tällä viikolla tv:stä Uutisaamun pätkää Islannin tulivuorenpurkauksesta. Iloiset ihmiset tanssivat, joivat skumppaa ja valokuvasivat luonnon ihmeen äärellä. Ilman maskia. Vapautuneina.
"Tämä on kuin jokin festivaali, niin paljon ihmisiä, aivan mahtava tunnelma", paikallinen opas kertoi haltioissaan kameralle.
Yhtäkkiä mun päässä naksahti ja sanoin, että nyt mä lähden saman tien Islantiin, oli mikä oli. En kestä enää. Minäkin haluan nauramaan ja paistamaan soijanakkeja tulivuoren äärelle.
Olin tunteen vallassa joitain tunteja. Selvitin, pääseekö Suomesta ylipäänsä tällä hetkellä matkustamaan Islantiin. Joo, pääsee, kun on negatiivinen koronatestitulos ja viettää ensimmäiset 6 päivää Islannissa karanteenikeskuksessa, ja ottaa kaksi uutta negatiivista koronatestiä paikan päällä. Sitten olisi loma Islannissa avoin.
Iltapäivään mennessä olin selvinnyt ja palannut todellisuuteen.
En mä olisi lähtenyt missään tapauksessa, tietenkään.
Mutta se hetki, kun näin ne ihmiset tulivuorispektaakkelin äärellä... joukoittain normaalisti iloitsevia ihmisiä, ei maskeja, ei turvavälejä... kuin kuvajainen menneisyydestä. Tällaista on joskus ollut.
*
Tällä hetkellä en oikein tunne iloa edes kotimaan matkailusta. Mikään ei tunnu 100% vastuulliselta ja "oikealta". Kesä on tietysti vielä parin kuukauden päässä ja tilanne voi muuttua, mutta huomaan, että en uskalla suunnitella. Tunnen vain apatiaa ja epävarmuutta. En uskalla ilahduttaa itseäni suunnitelmilla, jotka eivät mahdollisesti toteudu.
Huomaan ajattelevani myös sitä, kuinka rentouttavaa ja mukavaa lopulta on lomailla, jos se tapahtuu maskit naamassa ja etäisyyttä muihin pitäen. Jatkuvasti varoen. Mikä on hyvin todennäköistä.
Kaipaan niin paljon kasvoja, vapautta ja läheisyyttä.
Että tämä kirjoitus ei menisi pelkäksi negatiiviseksi itkuksi, kirjoitan loppuun myös jotain positiivista.
🌻 Vaikka haluaisin jo matkustaa, Tampere on silti ihana paikka.
Tänään kävelin koirien kanssa Amurissa ja Pyynikinrinteellä, ja hymyilin itsekseni alueen kauniille puutaloille ja pääsiäisistutuksille ja ihailin jälleen kerran Pyynikintorin komeita rakennuksia. Ajattelin, "Toivon, että pian pääsen viimein testaamaan Pyynikintorin Liha & Kahvin viinibaarin...! Näyttää niin tunnelmalliselle..!"
🌻 Ja: pääsen mä itse asiassa ihan vähän matkustamaan. Mun alivuokralainen muuttaa ensi viikolla pois Maarianhaminan asunnostani ja menen tarkistamaan asunnon kunnon. Jään samalla vähäksi aikaa Ahvenanmaalle. Sekin tarkoittaa 7 päivän karanteenia. (Ahvenanmaan viranomaisten suositus kaikille Ahvenanmaan ulkopuolelta saapuville, myös manner-Suomesta saapuville). En voi nähdä kavereitani enkä tehdä muuta kuin kävellä kaupungin laitamia ihmisiä vältellen viikon verran, mutta olen silti iloinen minun ja Maarianhaminan jälleennäkemisestä.
🌻 Ja kyllä mä ajattelin kaikesta huolimatta kirjoittaa tänne blogiin joitain lomavinkkejä Tampereelle ja Ahvenanmaalle. ❤️ Sekin varmasti piristää.
Onko teillä jo lomasuunnitelmia..?
61 comments on “Minne mennä kesälomalla? Ja napsahduksia”
Kyllä kiitos Tampere-lomavinkeille! Muutin Tampereelle loppuvuodesta 2019 ja tuntuu, etten edes ehtinyt kokea uutta kotikaupunkiani, kun korona iski. Masentavaa.
Samaistun täysin tähän postaukseen. Matkustamattomuus kovertaa sydänalaa
joka hetkessä, etenkin kun lukee juttuja Aussien, Uuden-Seelannin ja esim. brittien parantuneesta koronatilanteesta. Yhtä lailla, kun sinulla napsahti Islannin kohdalla, minä vauhkosin avopuolisolleni toissapäivänä muuttavani Australiaan. :D I wish...
En haluaisi katkeroitua, mutta kovin vaikea on enää löytää positiivisia näkökulmia vallitsevaan tilanteeseen. Ehkäpä Tampere-vinkkisi saisivat edes poistumaan kotoa muualle, kuin lähimmille lenkkipoluille. 🤷🏼♀️
Joka tapauksessa – ihanaa reissua sinulle Ahvenanmaalle, toivottavasti matka ilahduttaa! :-) Toivottavasti nähdään kuvia ja tunnelmia vaikkapa Instagramin puolella.
(ja ps. kiitos, kun jaoit tämän. kai se jollain tapaa lohduttaa, ettei ole yksin ahdistuksen ja turhautumisen tunteiden kanssa.)
Voi että, voin vain kuvitella, miten kurjaa 😔
Sama. Tuntuu, että tosi pitkään jaksoin aika hyvin, ja totaaliset väsymyksen puuskat olivat aina vain väliaikaisia ja pian taas piristyin, mutta nyt on kuppi jotenkin tullut täyteen. Ihan hirveä tunne, kun koko olemus ja mieli on täysin saturoitunut tunteesta, että kaikki sosiaalinen on kiellettyä. Se tiivistyy tähän: toisten ihmisten läheisyys on "kiellettyä". Jotain, mitä tulee välttää ja mikä on nyt pahasta tai voi johtaa johonkin ikävään. Se on niin vastoin ihmisyyttä, että vähemmästäkin murtuu. Tämä on kuin omansalaista deprivaatio-kidutusta. Yli vuosi tätä tunnetta on kyllä jotain, mitä ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan joutuvansa kokemaan.
Mua alkaa jo toden teolla pelottaa, miten kauan keholla menee palautua tästä sitten, kun pandemia on jonain päivänä ohi. Miten kauan menee, että voi vapautuneesti nauttia toisten ihmisten seurasta ja vapaasta liikkumisesta. Kun näin pitkään on joutunut varomaan, kyllä se tulee säilymään kehon muistissa pitkään.... 😓
❤️
Ravintola-vinkit saa ehkä unohtaa, mutta laitan vaikka kävelyretki-vinkkejä. :) Tampereen keskusta tehdas- ja koskimiljöineen on todella antoisaa kävelyaluetta. Rakastan kosken ja Finlaysonin aluetta yli kaiken. Jos jotain, olen sentään kiitollinen siitä, että saan viettää koronavuotta Tampereen kaltaisessa kaupungissa. Sekä tietysti välillä Puruveden rannalla Etelä-Savossa, joka on tarjonnut suomalaisen järvi-luonnon maagista voimaa.
🙏🏻
Kyllä olisi kiva taas päästä edes johonkin, vaikka epävarmalta vaikuttaakin.. Kaipaan aurinkoa, vihreitä maisemia ja hyviä rantoja, erilaista kulttuuria, kukkapuita, hyvän ruuan ja nähtävyyksien lisäksi ja myös kauppojen erilaista valikoimaa kaipailen nyt. Olin ennen omatoimi kiertomatkoilla, joten rantalomat on jäneet väliin usealta vuodelta. Kiertelin kaupunkeja, nyt kiinnostaisi luontokohteet. Toisaalta en kyllä haluaisi rannalle niin että jos uidessakin olisi pakko pitää kasvomaskia. Toisaalta tekisi mieli vaan lähteä, mutta toisaalta se ei tunnu samalta kun ennen koronatilannetta. Rajoituksia esim. etelässä on alettu laittamaan uudestaan.
Mä kaipaan myös kauppoja, vaikka en edes shoppaile..! Mulle kaupat, etenkin ulkomailla, on kuin "museoita", ne on omansalainen ikkuna paikalliseen kulttuuriin. Etenkin ruokakaupat. Voin käveleskellä ruokakaupoissa tuntikausia ja se on syvästi tyydyttävää ja kiinnostavaa. Mä voisin joskus lähteä jonnekin vain "elintarvikelomalle", tuijottelemaan erilaisten markettien tarjontaa... (En odota, että kukaan samaistuu... :D 😅)
Haa, täällä ilmottautuu yksi ruokakauppoja tutkiva matkaaja! Mitä isompi, sitä kiehtovampi - valikoiman laajuuden lisäksi sen vuoksi, että toisin kuin Suomessa, missä Prismat löytyvät monesti keskustoista, muilla mailla megamarketin etsiminen ja löytäminen on jo matkakokemus itsessään.
😀👍
Täällä kans samastuminen: uudessa paikassa pitää aina kävellä vähintään yhden ruokakaupan kaikki hyllyvälit ajatuksella läpi :D
😀👍
Täälläkin ilmoittautuu ruokakauppojen tutkija ulkomailla, käyn mieluusti joka hyllyn läpi, just ajan kanssa ja ajatuksella. Etenkin mausteosasto on jotenkin tosi mielenkiintoinen. Mies jää poikkeuksetta aina odottelemaan lähiterassille, kun ei jaksa notkua siellä kaupassa niin pitkään kun minulla siellä kuluu :-D Olen ajatellut, että tämä on mun outo tapa, joten kiva kuulla että muitakin löytyy! :-)
😍🙏🏻
Todellakin ihana kuulla, että meitä "ruokakauppaturisteja" on muitakin ❤️
Samnalaista fiilistä on ilmassa täälläkin, joten I feel ya :D 2019 kävin Puolassa, sitä aikaisemmin reissasin lompan kestävyyden mukaan silloin tällöin. Nyt kun olisi varaa reissata, ei pääse mihinkään. Minulla on elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma ja jos hyvä tuuri käy, saan sen pidettyä samaan aikaan, kun tuo mieheke, nii tänään suunnittelin oikeasti, jos tekisi jotain maakuntamatkailua Suomessa. Mutta sitten heti toinen ajatus oli "kannattaako mitään suunnitella, kun ei tiedä mikä tilanne on kesällä?". Täytyy katsella ja seurata tilannetta ja toivoa, että kesällä pääsis ees vähän tekemään jotain spessua :)
Toivon sormet ja varpaat ristissä, että pääsette lomailemaan jonnekin ihanaan kotimaan helmeen..! <3 Täällä on valtavasti upeita paikkoja, kun vain tartuntatilanne sallisi niissä vierailun turvallisin mielin... (Jos jotain hyvää, niin ainakin korona on saanut monet suomalaiset löytämään kotimaan lomamahdollisuudet ihan uudella tavalla.... <3)
Lomavinkit Tampereelle kiinnostaa! Oon käynyt monesti, mutta jotenkin seura on aina ollut sellaista että on tullut tutustuttua lähinnä Tampereen pubitarjontaan 😅 tänä kesänä tahtoisin nähdä *Tamperetta*!
Hehe, siitä taas mä en osaisi kertoa mitään, edes yli 10 Tampereella asutun vuoden jälkeen..! 😆 Muutin tänne pubien ja yöelämän kannalta väärän ikäisenä, eli 3-kymppisenä. Maarianhaminan yöelämästä taas osaan kertoa kaiken... 😁
Mulla on varmaan eniten Tampereen keskustan miljöö-vinkkejä - ja tietysti olisi joukoittain hyviä ruokaravintolavinkkejä, mutta niiden mielekkyydestä vallitsevassa tilanteessa ei ole tietoa... :/
Oletko koskaan käynyt Kouvolassa? Täällä on Repovesi jossa on ihanat maisemat ja retkeilyreitit, vanha Verlan ruukkialue josta varmaan pitäisit, Kouvolan Lakritsa jne jne. Ja vaikka betoniseksi haukutaan, niin kesällä on kyllä älyttömän kaunis paikka.
Olen käynyt kerran vaeltamassa Repovedellä, ihana paikka 🙏🏻
Tällä hetkellä olen autottomassa elämäntilanteessa, joten kansallispuistot ja suurin osa retkeilyalueista on ulottumattomissani 😔 On ironista, että luontoon päästäkseen täytyy olla auto.
Kouvolan kaupungissa en ole koskaan käynyt, vain juna-asemalla :)
Repovedelle pääsee bussilla, kesäisin Lapinsalmelle saakka ja talvellakin Orilammelle. Ja sesonkeina ns. Repovesibussi liikennöi kouvola-verla- repovesi-reittiä.
luontoon.fi/repovesi/saapuminen
Tämäpä mukava tietää :) Olen joskus selvitellyt mahdollisuuksia päästä julkisilla erinäisiin kansallispuistoihin eikä aiemmin ole tärpännyt. Reitit alkavat usein kaukaa maantiestä.
Näin autottomana luonto- ja retkeilyharrastajana olen kanssasi eri mieltä tästä auton välttämättömyydestä :). Ainakin täällä Lapissa suurimpaan osaan vaellus- ja retkeilykohteista pääsee julkisilla (yleensä Rovaniemeltä tai Kolarista bussilla). Myös esim. yllä mainittuun Repoveteen pääsee bussilla. Jotkin kohteet toki saattavat vaatia lyhyen taksimatkan bussi- tai junapysäkiltä. Esim. luontoon.fi -sivustolta löytää tietoa julkisista yhteyksistä eri retkikohteisiin.
Lähiluonto on saavutettavissa myös ihan vaikkapa pyörän selässä. Itselläni on sähköavusteinen maastopyörä ja tämä on avannut aivan huikeat mahdollisuudet tutustua lähiluontoon n. 60 km säteellä kotoa. Ensi kesälle on suunnitteilla lukuisia retkiä sekä julkisia hyödyntäen että sähköpyörällä polkien :).
Mahtavaa 👍 Tätä en tiennyt, ja kokemukseni pohjautuvat eteläisempiin kansallispuistoihin. Ne kohteet, joissa olen itse viimeisen 15 vuoden ajan retkeillyt, ovat kaikki olleet saavutettavissa vain omalla autolla (paitsi näköjään Repovesi 😀)
Sähköpolkupyörä on hyvä vinkki luontoiluun. Tutustuin itse sähköpolkupyörään vasta viime syksynä, ja se avasi kyllä monia mahdollisuuksia uudella tavalla. Harmi vain, että kyseisen vempeleen käyttö on niin kallista :/
Autoton retkeily- ja luontoharrastaja täällä moi! Eilinen viestini taisi hävitä bittiavaruuteen, uusi yritys. Eli, olen eri mieltä tuosta auton välttämättömyydestä :). Ainakin täällä Lapissa suurin osa retkeilykohteista on saavutettavissa julkisilla yhteyksillä (yleensä bussi Rovaniemeltä tai Kolarista). Myös yllä mainittuun Repoveteen pääsee bussilla. Jotkin kohteet saattavat vaatia lyhyen taksimatkan bussipysäkiltä.
Lähiluonto on toki saavutettavissa esim. pyöräillen. Itselläni on sähköavusteinen maastopyörä ja tämä on avannut huikeat mahdollisuudet tutustua luontoon n. 60 km säteellä kotoa. Suunnitteilla on siis useita luontoretkiä sekä pyörällä että julkisilla ensi kesäksi!
Ei se kadonnut..! :) Mä vain en ole ennättänyt viime päivinä lukemaan kommentteja, ja siksi en ole julkaissut niitä. Haluan aina lukea kaikki blogin kommentit ajatuksella, ja julkaisen niitä sitä mukaa kun ehdin lukea :) <3
Sori, mulla vain kone kaatui juuri ekan kerran kommenttia lähettäessä (sivu jotenkin "jähmettyi") ja ajattelin että noh, naputtelen huomenna uudestaan :).Ihana kun vastaat ajatuksella ja tutustut joka viestiin!
☺️
Olen ihan samoissa fiiliksissä sun kanssa. Ihan kauheaa kun ei oikein voi suunnitella mitään, ei oikein uskalla suunnitella mitään tai edes ottaa lomapäiviä. Järjestetäänkö kesätapahtumia? Saako matkustaa? Edes Tampereelle ;)
Haluaisin ihmisten hymyt ilman kasvottomia maskeja, Nauraa, Halata kavereita, mennä keikalle.
Ehkä me päästään, kuka tietää mutta nyt fiilis on enemmän kuin epätietoinen.
Toivotaan, että kesällä tilanne oikeasti on parempi 🙏🏻 Ei tässä voi muuta toivoa. Mutta suunnittelun ilo jää pois... mikä on itselleni ollut käytännössä puolet matkailun ilosta. 😔
Täysin samat fiilikset! Sieluni oikein itkee päästä matkustamaan, mutta mitään ei uskalla suunnitella... Edellisestä matkasta tulee nyt huhtikuun lopussa kaksi vuotta (Agios Nikolaos huhtikuussa 2019, yksi viikko). Kesällä ajoimme vuokra-autolla Fiskarsiin ja hetken olo oli melkein vapaa (yöksi kuitenkin kotiin, koska kissapojat odottivat, heidän vakituinen lapsenlikkansa, äitini, asuu Kuopiossa ja on vankasti riskiryhmässä, häntäkin on ikävä...).
Tämä aika tuntuu todella vankilalta, elämän haaskaamiselta suorastaan. Ymmärrän, että monissa maissa asiat ovat paljon pahemmin ja moni on yksin tässä kaikessa. Minulla on mies ja kissapojat. En saisi valittaa, siitäkin on huono omatunto... niinkuin vähän kaikesta nykyään.
Välillä ajattelee kuin lapsi, että nyt kun käyn nukkumaan niin aamulla on kaikki ennallaan ja tämä kaikki oli vain pahaa unta.
Nauti Ahvenanmaasta, kaikista rajoituksista huolimatta! Pienikin maisemanvaihdos on ihana juttu näinä aikoina! ;)
P.S. Vihaan maskeja päivä päivältä syvemmin!! Kun niistä joskus päästään, lupaan polttaa ne kaikki roviolla ja tanssia ympärillä!
Kiitos :) 🙏🏻
Tajusin muuten eilen, Silja Linen uutiskirjettä lukiessani, että hetkinen, Ahvenanmaan hallituksen karateenisuosituksethan ovat täydessä ristiriidassa matkailuyritysten viestinnän kanssa. Laivavarustamot houkuttelevat turisteja Ahvenanmaalle täyttä häkää ja sekä Viikkarin että Siljan Ahvenanmaa-matkapaketeissa kerrotaan, että "Ahvenanmaalle voi matkustaa". Joo, voi matkustaa, mutta mites turistit ja karanteeni..? Myös kaikki Ahvenanmaan hotellit ovat nyt auki ja vastaanottavat vieraita. Eihän tämä mene ollenkaan yksiin karanteenisuosituksen kanssa. Vai onko ajatuksena, että turisti viettää Ahvenanmaan lomansa eristyksissä mökissään tai hotellihuoneessaan käymättä kaupungilla, kaupoissa tai nähtävyyksissä ja tilaa huoneeseen ruoat hotellin ravintolan huonepalvelusta..?
Laitoin ihan sähköpostia Ahvenanmaan maakuntahallituksen korona-infoon, että pitääkö tämä karanteenisuositus nyt kuitenkaan enää paikkaansa manner-Suomesta saapuville.
Hei Sanni!
Täysin nurinkurisesti tämä kirjoitus lisäsi minulla jotain liekkiä ja vapauden tunnetta rinnassa!
Ehkä sinun kuvailusi vapaudesta olivat balsamia sydämelle. Edes kuvailemasi "vankeus" ei vaientanut sitä.
No katotaan tuleeko tästä "Islannit". Illalla itken rajoituksia :)
Vankilasta voi inspiroida! Nelson Mandela!
(Vitsi!!! En vertaa, enkä halua olla epäkunnioittava Mandelaa kohtaan.)
❤️❤️🌋
Mä suunnittelen kesää jo innolla. On oikeastaan vapauttavaa, kun kukaan ei kyselekään, onko matkasuunnitelmia! Nyt en elämäntilanteesta johtuen pääsisikään Ruotsin risteilyä kauemmaksi.
Aion käyttää kesän urheiluun (rullaluistelu, lenkkeily ja juuri avattu taloyhtiön kuntosali) ja kodin pieneen pintaremppaan. Muuten palaudun vain työuupumuksesta lomaillen. Aion istua satamassa piknikillä, käydä Ikeassa ja yöpyä ulkona. Pienet ovat haaveeni :D <3
Kuulostaa ihanalta ☀️
Kaipaan matkustamista niin,että melkeen sattuu. Ja nimenomaan ulkomaille.Kaipaan uusia tuoksuja ja värejä,auringon nousuja ja laskuja,ihmisiä ja ääniä. Ja vihaan koronaa.Sen aiheuttamaa yksinäisyyttä,fyysistä etäisyyttä ja monotoniaa. Kesäksi en ole mitään uskaltanut suunnitella,mutta lokakuuksi varasin hotellin Ateenasta.Saa nähdä onnistuuko sekään,mutta ainakin voin hetken leikkiä ajatuksella kaupunkilomasta,museoista,lämmöstä ja kreikkalaisesta ruoasta.
Oih... 🙏🏻
Mä en uskalla vielä toivoa pääseväni tänä vuonna Kreikkaan. Ainoa pieni kangastus kaukaisuudessa on marraskuu ja Amorgoksen matkailufestivaali... mutta en vain uskalla vielä toivoa. 😔
Sun Islannista kummunneista ajatuksista nousi pala kurkkuun. Pala tukkii kurkun nykyisin melko säännöllisesti, aina heti kun jää sekunniksikaan liian pitkäksi aikaa ajattelemaan sitä, miten viimeinen vuosi on kulunut ja miltä tilanne näyttää omin silmin tällä hetkellä.
Surun lisäksi on viha. Teen fyysistä keskiraskasta työtä ja pidän maskia työvuoron alusta loppuun niin sanotusti tauotta. Se päänsärky, jonka se maski saa aikaan saa minut toisinaan pidättelemään kiukkukyyneleitä. Olen vihainen siitä, että joudun aiheuttamaan itselleni toistuvan päänsäryn ilman, että saan itse pitämälläni maskilla suojaa virukselta.
Ja entäs turhautuminen? Viimeisimpänä turhauduin koettaessani etsiä ties millä hakusanayhdistelmillä tietoa mahdollisuuksista nauttia kulttuurista ulkona Suomessa. Ei yksittäisiä tapahtumia vaan jotain pysyvämpää, mitä on mahdollisesti ollut jo ennen pandemiaa. En väitä olevani kovin hyvä hakusanojen käyttäjä, mutta voi ettien että miten vaikeaa oli löytää, mitä sellaista kulttuuritarjontaa tässä maassa olisi, mitä rajoitukset eivät voisi sulkea! Pari patsaspuistoa ja soiva metsä. Onhan tässä maassa oltava muutakin!
Pyysin kesälomani tänä vuonna sellaiselle ajankohdalle, että silloin voi ainakin marjastaa. Jos metsässä kulkemista aletaan rajoittaa, tulkoon poliisit sitten sinne sakottamaan.
Voihh. Voin vain kuvitella 😔😔 Kyllä siinä saa varmasti kaiken voimansa käyttää, että tällaista jaksaa päivästä toiseen. Olen niin pahoillani puolestasi.
Samaistun.... Kulttuurin on saanut aika lailla unohtaa, laittaa "pois päältä". :( Toki artisteja ja kulttuuritapahtumia voi tukea osallistumalla ja katsomalla netin kautta (ja voihan museoesineitäkin katsoa netissä, aarghhh), mutta se ei ole ollenkaan sama asia. Ei millään lailla. Se on tukitoimintaa, mikä on erittäin hyvää toimintaa sekin, mutta se on aidosta kulttuurinautinnosta kaukana.
Aina kun kävelen Tampereen Työväen Teatterin ohi tulee valtavan haikea olo. Hiljenneet salit... jotain niin kamalaa.
Muuten - linnoitukset taitaa olla sellaista ulkoilmakulttuuria Suomessa, jota ei voida sulkea rajoituksin. Suomenlinnassa saa varmaan yhä kävellä ympäriinsä (tietysti sinne on pakko mennä julkisilla mitä pitäisi välttää, jos ei ole omaa venettä), ja Hämeenlinnaa ja Olavinlinnaa voi ihailla ainakin ulkopuolelta. Ahvenanmaan Kastelholman linnan alue on aivan upea ulkoilmamuseo lukuisine vanhoine rakennuksineen. ❤️
Tällä hetkellä ajatukset loman suhteen ovat jotenkin hyvin kaukauset. Lomaa tulee tietenkin pidettyä, mutta siihen on aina kuulunut, viime kesää lukuun ottamatta, matkustaminen. Nyt ei en ole edes katsellut matkoja. Matkakuvien katsominen on samalla haikeaa ja surullista, kuin jotain menneisyyteen kuuluuvaa, josta on joutunut luopumaan ulkoisista syistä. Hieman kuin ihmissuhde joka katkesi rakkaudesta huolimatta, kummastakin riippumattomista syistä
On totta, että vaihtoehtona on aina kotimaan matkailu, mutta itselleni se ei ole sama asia. Monestakin syystä, joita en lähde tässä avaamaan.
Matkaan ei liity vain ulkoiset puitteet, kuten aurinko, lämpö tai ravintolat. Siihen liittyy itselleni paljon sellaista, jota ei saa kotimaasta. Tyhmää nyt sanoa näin, kun en pysty julkisesti avaamaan taustoja, mutta tilanne on kuitenkin se, että kotimaan matkailu ei minun kohdallani ratkaise asiaa tai korvaa ulkomaan reissua.
Huomaan, että olen nyt jo alkanut henkisesti ajatella tätä kesää kotikesänä. Kotona täytyy nyt oppia lomailemaan eri tavoin ja tehdä kodista sellainen kesäpaikka, jossa voi rentoutua. Valmistella kesäkotia. :) Onneksi meillä on myös mökki, johon tulee myös nyt panostettua enemmän. Onneksi Suomen kesä osaa olla todella kaunis ja viime vuonna lämpimään aikaan oli aivan ihanaa olla lomalla mökillä ja kotona. Ennen kumpikin ovat olleet lähinnä viikonlopun- ja arjenviettopaikkoja, ei niinkään kesälomapaikkoja.
Olen samaa mieltä kuin sinä, että jos ulkomaille lähtee, niin se että siellä joutuisi viettämään aikaa karanteenissa ja/tai maski päällä ei ole ihan ongelmaton asia. Meidän tapauksessa kyseessä on muitakin vaikuttavia asioita. Se päätös on jo tehty, että tänä vuonna ei ainakaan kesällä tule lähdettyä ulkomaille eikä tuskin edes kotimaassakaan tule vietettyä aikaa muualla kuin mökki- ja asuinpaikkakunnassa. Ehkä se päätös on tavallaan helpotanut, sillä nyt voi mielessään suunnitella erilaista kesää ja suunnitella seuraavan vuoden matkoja. :)
Hyvin kuvattu 💔😔
Minullekaan kotimaan matkailu ei koskaan voi täysin korvata ulkomaan matkailua. Kumpikin on ihanaa, mutta ne ovat eri asioita. Muissa maissa on eri kulttuuri, eri arkkitehtuuri, eri tapoja, eri mentaliteeetteja... aivan eri asioita joihin kiinnittää huomiota kuin kotona. Siksi aivan arkisetkin asiat kuten ostosretki ruokakauppaan tai tuokio kadun kulman kahvilassa voivat olla toisessa maassa kuin pieni seikkailu. Ihan kaikenlainen tekeminen kotimaan ulkopuolella on elämys, koska se on erilaista kuin kotona. Lisäksi ulkomailla matkailu tuo myös eri perspektiivin kotimaahan. Monia asioita arvostaa kotona enemmän, kun on nähnyt maailmaa.
Minulla on viime kesinä ollut, hauskaa kyllä, vihdoin aikaa tutustua kotikaupunkini Tampereen kesään ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun tänne muutin 12 vuotta sitten. Edelleen tekee muuten mieli sanoa asuinkaupunkini, ei kotikaupunki. Olen syvästi kiintynyt Tampereeseen, mutta vieläkin on tunne, että olen täällä vain käymässä, turistina. Se johtuu epäilemättä Ahvenanmaasta ja siitä, että siellä on todellinen sieluni koti. Ruumiini lähti Ahvenanmaalta, sieluni ei.
Muutettuani Tampereelle olen viettänyt kaikki kesät Ahvenanmaalla, yhden töissä. Tampereen kesät ovat siis jääneet etäisiksi. Kesä 2020 oli ensimmäinen, jonka vietin täällä kokonaisuudessaan. Kesästä 2019 vietin täällä puolet, ja silloin, tai varmaan saman vuoden keväänä, aloin systemaattisesti tutustua kaupunkiin uusin silmin. Se on ollut palkitsevaa. Kuten jossain aiemmassa kommentissa totesin, olen kiitollinen siitä, että olen saanut viettää koronavuotta Tampereella. Onhan tämä upea, kiinnostava ja kaunis kaupunki. Tehdasmiljööt ja työväenluokkaisuuden leima tekevät kaupungista sympaattisen ja helposti lähestyttävän.
Sinällään olen siis iloinen ja yhä innoissani jälleen uudesta kesästä Tampereella. Kaupungista löytyy aina vain uutta, ja mitä enemmän kaduilla ja kortteleissa kävelee, sitä enemmän niissä näkee. Saman tutun paikan voi alkaa nähdä eri lailla. Tampereen historiaan tutustuminen on myös avannut kaupunginosia uudella tavalla.
Tuli muuten mieleen, nyt yhtäkkiä kaikkien vuosien jälkeen kun ollaan "tunnettu" täällä kommenttilaatikossa; oletko sinä käynyt Tampereella? :) Onko sinulla suhdetta Tampereeseen?
Olen käynyt Tamperella useinkin, mutta vain hyvin lyhyitä aikoja kerrallaan. On aina ollut jokin muu kuin kaupunkiin liittyvä syy, joten itse kaupunki on sen nykymuodossaan varsin vieras. Historian tunnen hyvin, mutta sekin on kirjatietoa. Ja nyt kun tarkemmin mietin, niin vierailut eivät ole osuneet kauneimpaan kesä-aikaan, joten tässäkin olisi petraamisen varaa. Minulla ei ole ystäviä tai sukulaisia Tampereella, joten sekin luonnollisesti vaikuttaa siihen ettei ole tullu käytyä.
Eräitä häitä varten, mutta niistäkin on jo aikaa, yövyin Tampereella Scandic Rosendahlissa.
Turku on kaupunkina ihan eri tavalla tuttu ja siellä on tullut käytyä useinkin viettämässä aikaa, jopa useita päiviä, samoin Porvoo ja Hanko.
Ehkä pitäisi tänä kesänä ryhdistäytyä ja käydä kunnon retkellä Tampereella. :) Se on varmasti tarkemman tutustumisen arvoinen.
Mulla taas on lähitulevaisuuden tähtäimessä Turkuun tutustuminen, jos vain tilanne sen mitenkään sallii :) Olen käynyt siellä monta kertaa, mutta vierailut ovat aina olleet suhteellisen pintapuolisia, ja Turun todellinen sielu on vielä löytämättä.
On muuten jännä, miten mun kokemus Tampereesta on muuttunut vuosien myötä ja tietysti sitä mukaa, kun olen oppinut tuntemaan kaupunkia paremmin. Alkuun Tampere oli minusta kolkko eikä mitenkään erityisen viehättävä.
Minulle on jäänyt ikuisesti mieleen ensimmäinen talveni täällä, kun oli yksi niitä todella harmaan sohjoisia talvia, märkää ja likaista. Ja japanilainen ystäväni tuli juuri silloin käymään Suomeen..! Muistan, kuinka minua suunnilleen hävetti esitellä Tamperetta hänelle. Muistan myös sen, että olin ihan hukassa, mihin ravintolaan veisin hänet syömään, koska en vastamuuttaneena tuntenut Tampereen ravintoloita ollenkaan. Lopulta veimme ex-mieheni kanssa ystäväni syömään Haraldiin...! 🙈 Ehkä se oli japanilaiselle jonkinlainen elämys kuitenkin....
Olisin kysynyt vielä sellaista, että osaatko nopeasti kertoa Patyka Youth Remodeling Cream Thin Texture -voiteen incistä? Se voide on luottovoiteeni kesäisin, mutta hinta kirpaisee joka kerta. Se on todella kallista ja olisi kiva tietä maksanko jostain oikeasti vaikuttavasta sisällöstä vai ainoastaan voiteen tekstuurista. Luultavasti ostaisin sitä silti, sillä noin hyvää tekstuuria ja ihofiilista en ole löytänyt muista kesävoitesta, mutta ehkä se lohduttaisi, jos sisältö olisi muutenkin hinnan arvoista. :)
Yritin itse etsiä tietoa aineista, mutta ainoa, jonka tunnen on hyaluronihappo. Mikä ainesosa esimerkiksi kiinteyttää ja/tai ennalta ehkäisee ikääntymisen merkkejä?
Ahh, inci-kysymykset ❤️
Vastaan seikkaperäisesti, koska rakastan tämän aiheen pohdiskelua.
Patykan koostumukset ja tuotteiden ihonhoidollisen "filosofian" voi summata näin; niissä käytetään paljon tehokkaita ja hyviä ainesosia, mutta niissä käytetään vielä enemmän koostumusta muokkaavia ainesosia. Patykalla panostetaan eniten voiteiden ultra-miellyttävään ihotuntumaan, ja tämä tapahtunee jokseenkin tehokkuuden kustannuksella. Käytän ei-niin-tarkkoja ilmaisuja kuten 'tapahtunee', koska tosiasiassa en voi tehdä täysin aukottomia päätelmiä. Vain ammattikemistit ja luonnonkosmetiikan tuotekehittäjät tietävät, millä pitoisuudella kaikenlaiset uutteet ja hapot toimivat.
Tämä pitoisuuksiin liittyvä salaisuus on ikuisuus"ongelma", kun me muut pyrimme selvittämään jonkin tuotteen todellista tehopotentiaalia. Öljyjen ollessa kyseessä tehtävä on helpompi, sillä öljyjä voi käyttää iholle vaikka täysin laimentamattomina (esimerkiksi 100% argan- tai ruusunmarjansiemenöljyä), ja tiedämme, että mitä korkeampi pitoisuus öljyä, sitä parempi. 👍 Uutteiden kanssa ei suinkaan ole näin, vaan ne voivat (aikuisten oikeasti) toimia hyvinkin pienillä vahvuuksilla, jopa niin, että vaikutus voi olla ei-toivottu liian suurella pitoisuudella. Uutteiden optimaalisia pitoisuuksia tehoon nähden on "tavisten" mahdoton tietää, tai oikeastaan kenenkään, joka ei työkseen kehitä kosmetiikkaa.
Patykan anti-age-tuotteet ammentavat tehonsa nimenomaan uutteista (sekä hyaluronihaposta ja peptideistä); leväuute, euroopanpyökkiuute, kaurauute, gojimarjauute, sophora-uute, punajuuriuute, tattariuute... Juuri tämä tekee tuotteiden tehon arvioimisesta niin vaikeaa. Monissa Patykan tuotteissa nämä uutteet sijoittuvat incin loppupäähän tai keskivaiheille. Niitä ei siis käytetä suuria määriä, mutta emme voi tietää, vaikuttavatko ne silti lupaamallaan tavalla. Voimme vain tehdä arvion tuotteen potentiaalista, ja iho kertoo lopulta todellisen tehon. Häivyttyvätkö ikääntymisen merkit? Jos kyllä, silloin tuote toimii :)
Mitä Youth Remodeling Cream Thin Textureen tulee, kysyt, maksatko "oikeasti vaikuttavasta sisällöstä". Yksinkertainen vastaus on, että voiteesta suurin osa on koostumukseen vaikuttavia ainesosia. Niitä on 3/4 tuotteesta, ja hoitavia ainesosia 1/4 tuotteesta. Tällä kaavalla voi ajatella, että maksat ennen kaikkea voiteen tekstuurista (sekä tietysti arvokkaista pakkauksista).
Youth Remodeling Thin -voiteen hoitavat aineet, joilla on potentiaalia vaikuttaa ikääntymisen merkkeihin, ovat nämä:
auringonkukansiemenöljy – sisältää E-vitamiinia, pehmentää
alfaglukaani-oligosakkaridi – prebioottinen, emollientti
euroopanpyökkiuute – kirkastaa, kosteuttaa, tuo soluille happea, madaltaa juonteita
alteromonas & wakame -uutteet – kosteuttavia, rauhoittavia, antioksidanttisia, yleisiä anti-age-vaikutuksia
hyaluronihappo (kolmessa molekyylikoossa) – kosteuttaa, täyteläistää, stimuloi kollageenin tuotantoa
hexapeptide-11 – kiinteyttää, silottaa juonteita (pitkällä aikavälillä)
kauran polysakkaridit – liftaa, tuo välittömästi silottavaa vaikutusta
Näistä euroopanpyökki, wakame, peptidit ja hyaluronihappo ovat neljä tärkeintä ainesosaa. Pitoisuuksista emme tiedä, mutta näillä ainesosilla on potentiaalia. Jos pilkotaan vielä potentiaalin vahvuutta, niin näistä hyaluronihapolla on eniten tutkimusdataa taustallaan, sen jälkeen hexapeptidellä, ne ovat siis niin sanotusti uskottavimmat ainesosat. Euroopanpyökistä ei ole paljon tutkimuksia, wakame-levästä jonkin verran, mutta kummatkin ovat todella uusia anti-age-ainesosia verrattuna hyaluronihappoon ja peptideihin. Aika näyttää, millainen asema niille kosmetiikan maailmassa vakiintuu.
Sanoisin näin, että jos ihosi rakastaa tätä voidetta ja olet saanut sillä tuloksia, joihin olet tyytyväinen, miksi vaihtaa toiseen..? :) Minusta tämän voiteen inci ei ole lähelläkään vakuuttavimmasta päästä anti-age-hoitotuotteiden kentällä, mutta kuulun samalla myös niihin, jotka liputtavat iho/tuote/mieli-synergian puolesta. Jos tuote tuntuu hyvältä ja ihokin näyttää sen jäljiltä hyvältä, ja tuote tuo kokonaisvaltaista iloa ja mielihyvää, silloin se tekee tehtävänsä <3
Kiitos ihan mielettömän paljon tästä perusteellisesta vastauksesta! <3
Tuo tuloksiin liittyvä asia on hankala. En tiedä näenkö varsinaisia tuloksia minkään voiteen tai seerumin kohdalla. :) Tai se tulos, jonka näen, on että iho näyttää hyvältä sen jälkeen kun voide on levitetty eikä myöskään reagoi punoituksella tai vastaavalla jäkikäteen. Tai sen, että iho vaikuttaa tasaisemmalta tai rauhallisemmalta tai kosteutetulta. Mutta en tiedä onko voiteilla sen pidempiaikaista vaikutusta, sillä jos esimerkiksi kasvot pesee ja voidetta ei levitä, niin tokihan iho kuivuu, eli ei voide tuo kosteutta sen pidmmäksi aikaa kuin mitä se on iholla.
Itse myös käytän useampaa tuotetta: kasvovesi, seerumi, voide jne. Joten on hyvin hankala sanoa, mikä on loppujen lopuksi se vaikuttava tuote ja mitä ilman iho näyttäisi mahdollisesti ei-niin-hyvinvoivalta. En myöskään osaa sanoa ovatko juonteet pienentyneet tietyllä aikavälillä, sillä ainakin itselläni kosteutus itsessään jo vähentää juonteiden näkymistä.
Toisaalta.. silti kuitenkin ajattelen (tai toivon!), että laadukkailla aineilla on mahdollisesti jotain pidempiaikaisia hyötyjä. Tätäkään en voi tietää, sillä en pysty tietämään, miltä ihoni näyttäisi nyt, jos olisin kaikki vuodet käyttänyt pelkkää Aqualan L:ää. :)
Kesällä oma ihoni kaipaa hyvin vähän tuotteita, siksi tuo Patyka on ollut ihana. Sen jättämä ihon jälkifiilis on lähellä nollaa (eli ihan kuin ei olisi edes laittanut voidetta), mutta iho on silti kosteutettu ja tasainen. Eli kesällä ihonhoito on päivisin kasvovesi + Patykan voide, joskus jopa pelkkä kasvovesi. Tällöin ajatuksena on, että jos tuohon minimaaliseen hoitoon saisi jotain antiage aineita, niin aina vain parempi.
Kuten kirjoitin, niin päädyn aina ostamaan kesäisin aina Patykaa, sillä se tuo sitä kokonaisvaltaista iloa ja raikkautta. Hinta vain kirpaisee joka kerta.. Tuon sinun analyysisi perusteella aion nyt tuudittautua siihen uskoon, että nuo uutteet vaikuttavat jollain tavalla taianomaisesti ja juonteita ennaltaehkäisevästi. :D
Mulla on sama 😁
Ainoa alue kasvoilla, jossa olen nähnyt kosmetiikan seurauksena erittäin selvän kohentuneen vaikutuksen, on silmien ympärys. Minua oikeasti hämmästyttää, että silmän ympärykseni ovat nyt jopa vähemmän ryppyiset, kuin 4-5 vuotta sitten. Kun sitä edeltävien 4-5 vuoden aikana muutokset olivat ihan järkyttävän nopeat ja iho rypistyi ja veltostui silmissä (heh, kirjaimellisesti). Aloin käyttää retinolia vuonna 2017 (ja samaan vuoteen osuu myös sisäisesti nautitun kollageeniravinteen käytön aloitus), ja juonteiden kehitys käytännössä pysähtyi, ja silmäkulmien juonteet ovat jopa pienemmät kuin neljä vuotta sitten.
Tätäkin mietin usein...! No, juonteisiin se ei varmaan olisi vaikuttanut, mutta saattaa hyvin olla, että ihon yleiskunto olisi pysynyt ihan yhtä hyvänä Aqualan L:llä kuin sillä arsenaalilla, mitä olen käyttänyt...
Oikein ☺️❤️
Itse voin todeta ihan samaa: vaikka mun naama tosiaan näyttäisi aivan samalle Aqualan L-hoidolla, ostaisin mieluummin Urangin seerumin & öljyn, vaikka en voi millään varmuudella tietää, tekevätkö ne iholleni muuta kuin kosteuttavat ja pehmentävät. Ne tuntuvat ja tuoksuvat paremmalta kuin Aqualan ja edustavat ihonhoitofilosofiaa, joka on minulle 100 x parempi ja vetovoimaisempi kuin jokin perusvoide. Se on minulle riittävä syy käyttää näitä tuotteita. Ja kyllä, maksaisin niistä. (Joku voisi nimittäin todeta, että hyvähän sun on sanoa kun saat bloggaajana & maahantuojan työntekijänä tuotteita veloituksetta tai puoli-ilmaiseksi henksualeilla....)
Vastasin aikaisemmin pitkän kommentin tähän koneelta, mutta se ei suostu lähtemään. Yritän uudelleen huomenna. 😊 Mutta kiitos todella perusteellisesta vastauksesta!
Vastasin myös Tampere-kohtaan, mutta sekään kommentti ei suostu lähtemään. Ilmeisesti näin puhelimen kautta onnistuu.
Vastasin aikaisemmin pitkän kommentin tähän koneelta, mutta se ei suostu lähtemään. Yritän uudelleen huomenna. 😊 Mutta kiitos todella perusteellisesta vastauksesta!
Vastasin myös Tampere-kohtaan, mutta sekään kommentti ei suostu lähtemään. Ilmeisesti näin puhelimen kautta onnistuu.
Kummatkin vastaukset kyllä näkyvät mulla saapuneina täällä blogin hallinnassa 🙂 En vain ole vielä julkaissut niitä, julkaisen sitä mukaa kun ehdin vastata (ja lukea ajatuksella ☺️)
Mä yritän olla miettimättä matkustamista ollenkaan. Viimenen vuosi on sen suhteen ollut helppo, koska ero muutti rahatilanteen täysin, eikä mulla todellisuudessa olisi edes ollut saumaa lähteä mihinkään. Nyt maaliskuussa muutin halvempaan kämppään, niin rahallisestikin alkaa helpottaa.
Mä aion joka tapauksessa keskittyä lähiseutumatkailuun tulevana kesänä. Ostin viime vuonna alkusyksystä pyörän ja tarkoitus olisi lähteä tutkimaan paikkoja myös kotisaaren ulkopuolelta. Vaikka mitään jännyyksiä ei sen kummemmin ole tarkoitus suunnitella,niin kivoja juttuja kuitenkin kesältä odotan. Tapasin muutama viikko sitten Paikallisoppaan, miehen joka on asunut mun kotisaarellani koko ikänsä, ja hänen kanssaan ollaankin päädytty viettämään hyvin tiiviisti aikaa yhdessä. Pitkästä aikaa jonkun kanssa vaan tosi hyvä olla.. :)
👍👍
Mulla polkupyörä vaikutti ratkaisevasti "alttiuteen" lähteä tutustumaan lähiympäristöön :) 🙏🏻 Minusta sukeutui oikein kunnon pyöräilijä..! 😍
Ihana kuulla, Kuorotipu ❤️
Hei! Kommenttini ei liity aiheeseen, mutta ajattelin kysäistä yhdestä asiasta kun oot tuommoinen ihonhoitovelho 😄. Mitä mieltä oot siitä jos semmoista perusmarkettikosmetiikkaa (esim lumenen edulliset päivä- ja yövoiteet) tuunaa öljyillä, esim manteliöljyllä/jollain muulla kasvoille sopivalla öljyllä? Tarķoitan että jos sekoittaa vaikka pikku pisaran voidenokareen sekaan ennen kasvoille levitystä. Pienituloisena ihmisenä ei tule hankittua kalliimpia ja parempia ihovoiteita vaikka mieli tekisi, ja edullisemmasta kosmetiikasta tuntuu puuttuvan jokin hoitava tai kosteuttava ominaisuus. Olen vielä alle kolmekymppinen, muttta ihooni tulee joskus
edelleen epäpuhtauksia ja päivän mittaan posket alkaa kiillellä, mutta samalla iho on kuitenkin pintakuiva ja jotenkin samea ja eloton. Käyn parhaillaan läpi noita vanhempia postauksia (mm. ihonhoito for dummies) siltä varalta että olet öljyistä jotain aiemmin maininnut, mutta ajattelin myös tässä ohimennessä asiasta kysäistä. Pohdin myös seerumin käytön aloitusta, se "tyrniseerumi" jota tässä talven mittaan mainostit on ostoslistalla.
Se on oikein hyvä idea 😊👍 Tämä ei periaatteessa eroa mitenkään siitä, mitä valmistajat itse suosittelevat öljyjen käytöstä; eli "käytä yksinään tai sekoita voiteeseen". Sillä, minkä laatuinen voide on kyseessä, ei ole väliä. Lisäämällä öljyä saat mistä tahansa voiteesta ravitsevamman ja paremmin kuivaa ihoa hoitavan 🙂👌
Annanpa samalla myös toisen vinkin: voit sekoittaa myös vesikosteuttavaa seerumia voiteeseen, ja tehdä siitä toisella tavalla kosteuttavamman 🙂 Tietysti seerumit ovat tavanomaisia öljyjä kalliimpia, joten en tiedä onko se lopulta hyvä vinkki budjetti-lähestymistapaan. Kuitenkin, tuli mieleen antaa myös tämä vinkki. Itse sekoitan välillä hyaluronihapposeerumia kasvovoiteisiin, joista tuntuu uupuvan humektanttisuutta (eli kykyä sitoa ihoon vesikosteutta). Tälläkin tavalla voiteesta saa tuunattua kosteuttavamman, mutta toisella lailla kosteuttavamman kuin öljyä lisäämällä.
Vinkki todella edullisesta ja hyvästä hyaluronihapposeerumista, jos vaikka innostut joskus kokeilemaan myös tätä vinkkiä (tai kiinnostut ylipäänsä kokeilemaan hyaluronihapposeerumia):
https://www.houseoforganic.fi/collections/lue-by-jean-seo/products/lue-by-jean-seo-balance-hyaluronihapposeerumi-30ml
Kiitos! Tuo ei nyt mahdottoman hintainen vielä ole, jospa sen hankkisi itselle vaikka etukäteen synttärilahjaksi 🤔🙂🧴
☺️
Mä en varsinaisesti tällä hetkellä haaveile matkoista (no niistäkin, mutta ilman koronaakaan en pääsisi tänä vuonna mihinkään, joten ne haaveet on sellaisia yleisiä) mutta kaipaan niin paljon perhettä ja ystäviä. Sain viime vuoden puolella toisen lapseni ja omat isosisarukseni tai kukaan kavereistani ei ole vielä päässyt häntä näkemään ollenkaan ja ristiäisetkin täytyi pitää etänä, kun silloin oli 10 hengen kokoontumisrajoitus. Mieheni kuuluu riskiryhmään, joten ollaan eletty jo yli vuosi tosi tiukasti kaikki ylimääräiset menot jättäen ja tämä yksinäisyys alkaa kyllä nakertaa syvältä, vaikka oman perheen kesken tiiviisti eletäänkin vauva-arkea. Vanhempi lapseni jo ymmärtää, että missään ei voi käydä tai ketään nähdä, koska korona, mikä on kyllä ihan liikaa vaadittu leikki-ikäiseltä jo toisena vuonna peräkkäin. Yritän toki keksiä kivoja leikkejä kotona sisällä ja ulkona, mutta olisihan se ihanaa myös välillä käydä muuallakin. Huoh. Onneksi mieheni ja vanhempamme ovat saaneet jo ensimmäiser rokotteet, joten laitan kaiken toivoni peliin, että kesällä pystyttäisiin jo edes ulkotiloissa turvallisesti näkemään porukalla ilman syyllisyyttä ja stressiä. Ja näin kun itsellä on yksinäinen olo, vaikka molemmat lapset kirjaimellisesti roikkuu mussa kiinni päivät, niin miten sitten niillä, jotka oikeasti ovat täysin yksin 😿 Voi sitä päivää, kun tämä kaikki on ohi ja elämä taas jatkuu vähän normaalimmin ❤
❤️❤️
(Pahoittelut viipyneestä julkaisusta, mulla on ollut viime päivinä haasteita ehtiä lukea blogikommentteja ajatuksella. Julkaisen kommentit aina vasta kun ehdin ne ajatuksen kanssa lukemaan, koska kommenttien sisältö aidosti kiinnostaa minua enkä halua missata niitä. ❤️)
Voin vain kuvitella 😞
Tämä.... 😔😰
Vaikea käsittää, millaisena tämä vaikea aika jää mieleen loppuelämäksi. Millaiset jäljet se jättää. Satoihin tuhansiin (miljooniin...) ihmisiin...
Pandemioita on tullut ja tulee aina olemaan. Ne ovat ilmiö, jotka tuskin katoavat koskaan maailmasta (ainakaan tältä planeetalta). Meidän ajallemme osui nyt yksi. Samanlaisia ajatuksia ovat varmasti läpikäyneet ihmiset kautta historian pandemioiden koetellessa. "Miksi juuri minun elämäni aikana".... Jonkun elämän ajalle ne tulevat. Nyt sattui meidän.
Manse-vinkeistä puheen ollen: Tiedätkö Tampereen kattokävelyistä? Apu-lehdessä kerrotaan Finlaysonin katolla avatusta näköalaterassista, "jonka pitkospuilta avautuu uusi näkökulma lähialueen koskimaisemiin". Ja "Todellinen seikkailija varaa paikan tunnin pituiselle kattokävelylle (29e/hlö), jossa liikutaan historiallisten rakennusten katoilla turvavaljaissa. Samalla opas kertoo tarinoita ympärillä avautuvista maisemista." Kattokävelyt alkavat huhtikuussa. Aika hurjaa! Tarjona on myös opastettuja Manserock-kävelyjä Juicen, Popedan, Eppujen ym jalanjäljillä ja Pispala-kävelyjä siellä asuneiden/asuvien kuuluisien tyyppien nurkille. Kyllä minullekin Tampereen matka maittaisi - tai mikä tahansa reissu pois kotikujilta. Tämä yhä jatkuva rajoitusten kanssa eläminen rassaa todella.Mutta päivä kerrallaan lähestytään sitä hetkeä, kun tämä on ohi.Lohdullista!?
Joo, kirjoitinkin siitä viime kesänä 😍:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/tampereen-kattojen-ylla-cafe-katto-ja-finlayson-roof-walk/
Jee, piristyn ajatuksesta, että kattoterassi avautuu taas..! (..Roof Walkin nettisivujen mukaan varaus huhtikuulle ei tosin vielä ole mahdollinen... Onkohan Apu-lehden juttu tehty aikana, jolloin kevään korona-tilanne ei vielä ole ollut selvillä...?)
Pärjään hyvin ilman ulkomaanmatkoja, mutta ajatus siitä, että ensi kertaa kuulemani Pyynikintorin Liha & Kahvin viinibaari jäisi käymättä, on paha :) Tahdon ystävien kanssa viinibaariin, ohjatulle liikuntatunnille, näyttelyyn, leffaan...ajatusta siitä, ettei tarvitse hätkähtää, jos joku tulee liian lähelle ja ehkä jopa yskähtää. Ehkäpä kesällä tilanne on jo parempi ja suuntaan Pyynikintorille<3
😄😄
Ehkä nähdään siellä kesällä...! ❤️
Minua hämmentää, että matkustamattomuus saa ihmisissä aikaan niin suurta ahdistusta. Ei meidän lapsuudessakaan tehty joka vuosi matkoja vaan matkat olivat suuria tapauksia. Minusta on ihan kiva olla kotona ja ajatella. Kaiken ei tarvitse tulla ulkoapäin.
En siis tarkoita kritisoida, vaan tämä kulttuurin nopea muutos hämmentää.
Ymmärrän hyvin tämänkin.