Tämä kuva Skyrokselta on yksi lempikuviani minusta. Itselaukaisimella otettu kuva ei ole hienosti sommiteltu, mutta pidän valtavasti siitä tunnelmasta mitä kuva välittää. Näytän onnelliselta ja seesteiseltä. Minulla on selvästi rauhallinen olo.
Kuva on otettu syksyllä 2014. Olen tuolloin jo ollut matkalla uupumukseen ja raja työn ja vapaa-ajan välillä oli vakavasti katoamassa kotioloissa. Matkoilla pystyin kuitenkin vielä rentoutumaan ja irrottautumaan niistä sisäisistä vaatimusten äänistä, jotka kotona pitivät minulle kuria.
Kuva tekee minut iloiseksi, mutta se tekee minut myös hieman haikeaksi.
Tunnen naisen kuvassa, ja kaipaan häntä. Tämä on ristiriitaista. En ole varma, mitä hänessä kaipaan. Moni asia oli tuolloin toisin, ja moni asia on nyt paremmin.
Sisäisesti olen nyt eri paikassa. Kuri on vaimentunut ja olen pehmentynyt. Olen sulanut ja antanut myöten. Silti tuo seesteinen, onnea ja rauhaa henkivä Skyroksen Sanni ei ole palannut.
Näytän ihan erilaiselle. Enkä pelkästään siksi, että olen 6 vuotta vanhempi.
Kasvoni ovat kuin jonkun toisen. Ne ovat minun, mutta jotain puuttuu. Kasvoillani on selittämätön kireys ja kuivuus, joilla ei ole tekemistä ihosolujen kosteusvarastojen kanssa.
Niistä kuvastuu väsymys, jota en ole vielä nukkunut pois. Viime vuosien kumuloitunut matka.
Siksi Skyroksen Sanni nostaa haikeuden pintaan. Kaipaan häntä. Pehmeää katsetta ja olemusta, jossa on rauhaa ja luottamusta.
Jonain päivänä haluaisin vielä nähdä tällaisen kuvan itsestäni. Kun olen 48. Tai 54.
Otan sen tavoitteeksi. ❤️
Nyt on kova kattaus: esittelyssä ei enempää eikä vähempää kuin luonnonkosmetiikan parhaat nestemäiset meikkivoiteet!
Allekirjoittaneen mielestä parhaat.
Tässä ne ovat, ja ainakaan yksi ei tule tämän blogin lukijoille yllätyksenä. ;)
Postaus on toteutettu yhteistyössä Biodellyn kanssa - verkon parhaimpiin kuuluvaa palvelua luonnonkosmetiikan saralla! ❤️
Kärkikvartetissa ovat australialaisen Zuii Organicin Lux-meikkivoiteet, saksalaisen Nui Cosmeticsin "klassikko jo syntyessään" Natural Liquid -meikkivoide sekä alan viimeisin haastaja, latvialaisen Mádaran Skin Equal -meikkivoide.
Mikä näille neljälle on yhteistä, on seuraava:
Zuii Flora Luminescent-meikkivoide
"No, pitääkö luonnollisen meikkivoiteen sitten tuntua normikosmetiikalta?", kysytte.
Ei pidä, mutta on joitain kosmetiikan tuotekehityksen alueita, joilla synteettisen kosmetiikan teknologia yksinkertaisesti peittoaa luonnollisen formuloinnin mahdollisuudet.
Meikkivoiteet kuuluvat niihin; on todella haastavaa saada väripigmenttiä sisältävä voide liukumaan ja levittymään iholle kauniisti ilman silikoneja.
Kun katsotte normikosmetiikan meikkivoiteita, niissä jokaisessa on silikoniyhdisteitä. Silikoniyhdisteet helpottavat levittymistä sekä hidastavat voiteen "tarraamista" ja imeytymistä ihoon, mahdollistaen paljon pidemmän työstöajan kuin mihin silikonittomalla koostumuksella pystytään. Luonnonkosmetiikassa ei käytetä silikoneja, jolloin jää paljon rajallisemmat keinot tehdä voiteesta kuluttajan toiveiden mukainen.
Nämä kolme valmistajaa ovat onnistuneet luomaan erityisen hyvin levittyvän koostumuksen, joka tuntuu miellyttävältä ja kosteuttavalta.
Kokeile näitä etenkin, jos sinulla on kuiva iho.
Aloitan Zuiin Lux -meikkivoiteista, joita en ole aiemmin esitellyt blogissa.
LUX-linja on Zuiin uusi premium-meikkilinja, johon kuuluu kahden meikkivoidekoostumuksen lisäksi huulipunia ja irtopuuteri. Lux-meikkivoiteet ovat hoitavia ja ylellisen tuntuisia (- ja näköisiä ;))
FLAWLESS lupaa peittävää ja mattaista pintaa.
LUMINESCENT lupaa läpikuultavaa ja luonnollista kuultoa tuovaa pintaa.
Luminescent-pinta vs. Flawless-pinta, kumpikin sävyssä Driftwood
YLEISESTI ZUII LUX-MEIKKIVOITEISTA:
Flawless ja Luminescent tuntuvat ihollani hyvin samanlaisilta; niiden koostumus on ohuen voidemainen ja tuntuma jopa vesimäisen raikas ja kosteuttava. Zuii Lux-meikkivoiteiden selkeä ero Nui- ja Mádara -meikkivoiteisiin on nimenomaan raikkaus. Mádara ja erityisesti Nui tuntuvat täyteläisemmiltä ja ravitsevammilta = vielä parempia kuivalle iholle.
Sävy Driftwood on Flawless-meikkivoiteessa hitusen tummempi kuin Luminescentissa.
FLORA FLAWLESS LIQUID FOUNDATION
45,90€ / 30 ml
Flawless on siis kahdesta Lux-meikkivoiteesta peittävämpi ja vähemmän kuultava.
Minun kokemukseni? Omalla ihollani Flawless ei tunnu tai näytä "erittäin peittävältä", mitä valmistaja lupaa, mutta koostumus on hyvin miellyttävä ja täyttää ylläkuvailemani Erinomaisen Meikkivoiteen ominaisuudet; koostumus on notkea ja kauniisti levittyvä, ja sitä ehtii työstää rauhassa ilman pelkoa "karahtamisesta" ihoon.
Lämmin sävy Driftwood sopii minulle hyvin, Flawless-version sävy vielä hitusen paremminkin kuin Luminescentin.
Flawless jättää selvästi vähemmän hohtavan pinnan kuin Luminescent, mutta on ihollani peittävyydeltään lähes samaa luokkaa kuin sisarmeikkivoide. Kuvasta näkyy, että ihoni pienet sävyn epätasaisuudet (läiskät ja luomet) kuultavat meikkipohjan läpi.
Flawless-koostumuksessa sävy on aavistuksen tummempi ja 'persikkaisempi', Luminescentissa vaaleampi ja kellertävämpi.
FLORA LUMINESCENT LIQUID FOUNDATION
45,90€ / 30 ml
Luminescent-koostumus lupaa kevyttä hehkua ja luonnollista peittävyyttä. Hoitavassa koostumuksessa on bambukasvin mehua, auringonkukkaöljyä, kehäkukkauutetta, manteliöljyä, kaakaovoita ja skvalaania. (Flawlessissa on samoja ainesosia ja lisäksi sheavoita.)
Luminescent jättää ihon lupauksensa mukaisesti kuultavaksi. Tulos on hyvin luonnollinen ja ei-meikkimäinen.
MÁDARA SKIN EQUAL SOFT GLOW FOUNDATION
37,90€ / 30 ml
Mádaran viime syksyllä lanseeratun meikkikokoelman tähtituotteisiin kuuluva meikkivoide ei ensin meinannut vakuuttaa minua, mutta paljasti vahvuutensa kun yhteistä tuttavuuttamme kertyi enemmän.
Skin Equal on erittäin kosteuttavan ja hoitavan tuntuinen. Sen koostumusta tuntuu olevan mahdoton saada jymähtämään ihoon. Sen ravitseva ja hehkuva koostumus on onnen omiaan erityisesti kuivalle ja samealle iholle.
Lisäplussaa Skin Equal saa suojakertoimesta - siinä on SK 15. Olin jotenkin onnistunut missaamaan suojakertoimen läsnäolon kun alunperin esittelin Mádaran uutuusmeikkivoiteen, mutta ainakin nyt suojakerroin mainitaan selkeästi tuotetiedoissa. Tämä on hieno juttu!
Skin Equal meikkivoiteen sävy #40 Sand sopii minun iholleni.
Pinta on kuultavampi kuin Zuiin Luminescentissa, ja hieman peittävämpi.
48,00€ / 30 ml
Nui vetää korkeimmat pisteet tässä kilvassa, ei ole Nuin voittanutta minun kirjoissani. 🙌
Sen upealla koostumuksella saan täydellisen lasi-ihon. Nuin koostumus on ravitsevan voidemainen ja aivan ihanasti iholla liukuva. Vaikka se on täyteläinen, se ei tunnu rasvaiselta ja jättää himmeämmän pinnan kuin esimerkiksi Mádaran Skin Equal ja Zuiin Lux Luminescent. Se myös asettuu iholleni parhaiten ja kaikkein kestävimmin tästä nelikosta.
Nui-meikkivoide on minusta niin hyvä, että se kilpailee jopa normikosmetiikan meikkivoiteiden rinnalla.
Olen esitellyt ja kuvannut kaikki Nui-meikkivoiteen sävyt aiemmin täällä.
Minulle sopivat sävyt ovat lämpimiä tai neutraalin lämpimiä. Näistä Zuiin sävyt ovat lämpimimpiä, Nuin taas neutraalein. Zuiin sävyt ovat kellertävämpiä, Nuin ja Mádaran sävyt beigempiä.
Kaikki sävyt ovat syvyydeltään eli tummuusasteeltaan medium-vaaleita. Kaikilla merkeillä on myös paljon näitä vaaleampia sävyjä.
Zuii Flawless Driftwood: lämmin, aavistuksen persikkainen, kaikkein lämpimin.
Zuii Luminescent Driftwood: lämmin, Flawless-koostumuksen sävyä vaaleampi ja kellertävämpi
Mádara #40 Sand - lämmin-neutraali beige.
Nui Intense Taiao - lämmin-neutraali beige, sävyssä on aavistus roosaa Mádaraan verrattuna.
MILLAINEN? KENELLE?
NUI - hoitavan ja ylellisen tuntuinen, keskivahvasti peittävä. Sinulle, joka haet hoitavaa, kosteuttavaa ja peittävää meikkivoidetta. Täyttä peittoa ei saa Nui'llakaan, mutta tästä kvartetista se on peittävin.
MÁDARA - hoitava ja kosteuttava, ohut mutta voidemainen, puolipeittävä. Sinulle, jolla on kuiva ja samea iho ja haet erityisesti kuultavaa glow-meikkipohjaa.
ZUII LUMINESCENT - ohut, vesimäisen raikas ja kosteuttava. Kevyesti peittävä. Sinulle, joka haet hyvin luonnollista ja kuulasta, ei-meikkimäisen näköistä meikkipohjaa. Erittäin laadukkaat ainesosat!
ZUII FLAWLESS - ohut, vesimäisen raikas ja kosteuttava. Kevyt/puolipeittävä vahvuus. Sinulle, joka haet luonnollista ja ei-hohtavaa meikkipohjaa laadukkailla ihoa hoitavilla ainesosilla. Zuiin meikkivoiteiden ainesosat muistuttavat eniten ihon kosteusvoiteen inciä.
Tarvitsetko apua oikean meikkivoidesävyn löytämiseen? Biodellyn ammattilaistiimi auttaa sinua! Laita Biodellyn Iinalle ja Miilalle sähköpostia ja neitokaiset auttavat sinua juuri sinulle sopivan meikkivoiteen ja sävyn kanssa. Tätä tiimiä voin lämpimästi suositella ❤️ Biodellyn naiset tavoitat sähköpostilla asiakaspalvelu (at) biodelly.fi.
Havahduin siihen, että kylppärin kaapista minua katsoi hyvää tavaraa sisältävä sininen pullo, jonka olen unohtanut tuoda blogiin saakka.
Ostin sen viime syksynä ja oli kovasti tarkoitus jakaa ihastus jo joulun alla. Niin paljon ihania tuotteita, niin rajallisesti ruutuaikaa :) (Rajattu ruutuaika on sekin kyllä ihanaa ;))
NEAL'S YARD REMEDIES REHYDRATING ROSE DAILY MOISTURE -kasvovoide.
Kiinnostuin Sinisestä Pullosta, kun sen esitteli minulle yhtenä all-time-lempparituotteenaan Biodellyn Iina ollessani toissasyksynä Biodellyssä työharjoittelussa.
Kysyin henkilökunnan lempparituotteista - sehän kiinnostaa aina! - ja Iina nimesi ykkösrakkaudekseen Neal'sin kevyen ja tosi riittoisaan pulloon pakatun Rehydrating Rose -voiteen.
Iinan toinen suosikki oli Naturativin ruusukasvovesi.
Itsekin olen aina ollut kevytkoostumuksellisten emulsiovoiteiden ystävä, joten kiinnostuin kovasti Iinan rakkaustuotteesta.
Viime syksynä sain viimein aikaiseksi ostaa sen, ja se osoittautui juuri niin supermiellyttäväksi kuin Iina oli kuvaillut.
Voide on ohutta emulsiota (ei kuitenkaan fluidimaisen ohutta) ja imeytyy hetkessä. Sen tuntuma on hyvin moderni ja "normikosmetiikkamainen", peruskäyttäjä ei todennäköisesti erottaisi että se on luonnonkosmetiikkaa. 'Kosmeettisesti miellyttävä', näin tällaista koostumusta kutsutaan.
Voide on kehitetty normaalille ja pintakuivalle iholle. Vaikka oma ihoni on viime vuosina muuttunut kuivemmaksi ja viihtyy nykyään myös täyteläisempien voiteiden parissa, on henkilökohtainen koostumusmieltymykseni edelleen ohuempien puolella.
Nyt talven ja pakkastenkin tullessa arvelin, ettei Rehydrating Rose ehkä enää riittäisi iholleni, mutta kappas vain, se tuntuu riittävän.
Tänäkin aamuna laitoin vain tavanomaisen kasvovesi"kylvyn" iholle, C-vitamiiniseerumin ja päälle Neal'sin Ruusu-voiteen. Ei kiristele, eikä puuterimainen meikkipohja jää ihon pintaan jauhoiseksi = kertoo ihon pinnan riittävästä kosteustasosta.
Iho tuntuu pehmeältä ja hyvältä. <3
Rehydrating Rose -voiteen hoitavia ainesosia ovat soija- ja auringonkukkaöljy, kehäkukkauute, rohtopurasruohon siemenöljy, Rosa centifolia -ruusun uute ja Rosa Damascena -ruusun öljy. Hyaluronihappoakin on mukana tujaus sitomassa kosteutta.
Litrahinta tässä voiteessa on tosi edullinen - 100 millin pullo maksaa halvimmillaan 35,90€.
* Mainoslinkkejä:
Rehydrating Rose -voidetta voi ostaa esimerkiksi * Biodellystä (36,50€), * House Of Organicilta (35,90€), * Joliesta (36,51€) tai Ruohonjuuresta (35,95€).
Liittymättä mitenkään Neal'siin, tekee vain mieli todeta, että on jotain, mihin luonnonkosmetiikan SOS-öljyt ja salvatkaan eivät ole auttaneet. Mikä on ihmetyttänyt minua. Mutta klassinen Bepanthen auttaa..!
Minulle ilmestyi viime kesän aikana atooppinen iholäiskä kulmakarvojen väliin, vasemmanpuoleisen silmäkuopan viereen. Hoidin sitä pitkään Amorgoksen "rohtotohtorilta" ostamallani Mäkikuisma-SOS-öljyllä, ja läiskä lievittyikin aluksi, mutta alkoi lopulta taas hilseillä.
Sitten koitin pihkavoidetta ja pitkään käytin myös Egyptian Magicin erittäin hoitavaa ja antiseptistä salvaa, mutta aina hetkellisen lievittymisen jälkeen läiskä alkoi taas punoittaa ja hilseillä.
Lopulta käännyin vanhan apteekkiklassikon puoleen. Hemmetti, kokeillaan sitten vanhaa kunnon Bepanthenia. Sen voidepohja muodostuu lanoliinista, vaseliinista ja parafiiniöljystä, vaikuttavana aineena on dekspantenoli. Ja tällä atooppinen läiskä on pysynyt parhaiten "aisoissa". Läiskä ei ole kadonnut, mutta Bepanthen-hoidolla se ei hilseile eikä punoita ja pysyy hyvänä jopa pari päivää vaikka unohtaisin rasvata jonain iltana.
Ihan mielenkiintoista.
Miksi ylipäänsä halusin puhua tästä keissistä?
Ehkä siksi, että vaikka suosinkin luonnonkosmetiikkaa ja myös uskon luonnollisten antibakteeristen ja ihoa uudistavien ainesosien tehoon, joskus ne eivät vain riitä. Aineet kuten propolis, hunaja, pihka ja öljyyn uutettu mäkikuisma ovat kaikki tehokkaita, luonnollisia, mikrobeja tuhoavia sekä kosteuttavia aineita. Tällä kertaa tarvittiin kuitenkin Bepanthenin sisältämää (synteettisesti valmistettavaa) dekspantenolia parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi.
Lappi vetää minua puoleensa. Tänä vuonna päätin viimein ottaa tämän kiehtovan, "villin" pohjolan paremmin haltuun, ja omistaa talven kotimaan matkailulle.
Lappiin pääsee kätevästi ja ympäristöystävällisesti yöjunalla vaikka vain viikonlopuksi; lauantaiaamuna herää Rovaniemen asemalla ja maanantaiaamuna taas etelässä.
Päätin toteuttaa haaveeni ja vierailla Lapin tunnetuimpiin luksuskohteisiin kuuluvassa Kakslauttasessa, jonka kuuluisat kuvat ovat hurmanneet minutkin.
Kakslauttanen on tunnettu lasi-igluistaan, joista ensimmäinen rakennettiin jo 2001. Nykyään lasi-igluja tarjoaa yksi jos toinenkin paikka Lapissa, mutta Kakslauttanen oli tiettävästi ensimmäinen.
Lasi-iglu on osittain maan alle kaivettu hotellihuone, jonka lasikatto mahdollistaa revontulten ihailun oman huoneen lämmössä. Koko konsepti pohjautuu revontulten bongailuun. Ja ovathan lasi-iglut eittämättä myös aika kiehtovan näköisiä.
Tämän (linkin takana olevan) kuvan on kuulema nähnyt yli miljardi ihmistä. Kuvassa valaistut lasi-iglut hohtavat arvoituksellisesti kaamosajan sinisessä illassa.
Kiitos sen kuvan, Kakslauttanen on tunnettu ympäri maailmaa. Linkin takana olevasta YLEn artikkelista voi myös lukea Kakslauttasen historian. Kuopiolainen Juhani Eiramo perusti Kakslauttaseen 70-luvun alussa turvekattoisen tienvarsikahvilan ja rakensi ympäristöön kahdeksan mökkiä. Siitä on nyt tultu tämän päivän luksus-resorttiin, jossa asiakaskunta on lähes yksinomaan ulkomaalaista.
Vieraillessamme sisareni kanssa Kakslauttasessa, olimme todennäköisesti paikan ainoat suomalaiset sillä hetkellä. Respan nainen muisteli kohdanneensa suomalaisen vieraan edellisen kerran kaksi viikkoa aiemmin.
Pääsääntöisesti tänne tullaan nauttimaan majoituksesta kuuluisissa lasi-igluissa keskellä lumista satumaata, ja ihailemaan revontulia. Jututtamamme ulkomaiset vierailijat tuntuivat olevan kaikki yhtä mieltä siitä, että paikka todellakin on talven ja lumen paratiisi. He tulevat näkemään ja kokemaan lunta, kylmää ja tietysti revontulia.
"Halusimme tulla sinne, missä on todellinen winter wonderland ja puhtain luonto", sanoo hollantilaispariskunta silmät tuikkien, kun kysyn miksi he valitsivat pohjoismaista juuri Suomen Lapin. Voisihan sitä myös mennä Norjan tai Ruotsin Lappiin - jotka moni mestä suomalaisista ehkä vaatimattomuuttamme mieltää "meidän Lappia" vetovoimaisemmiksi. "Kun Norjalla on ne vuonotkin ja silleen..."
Ihan turhaan olemme vaatimattomia. Suomen Lapilla ja koskemattomalla luonnollamme on upea maine, ja vieraat ovat todella vaikuttuneita.
"This is definitely worth it!" vastaa rouva Briteistä. Hän on saapunut Kakslauttaseen Norjan puolelta Kirkenäsistä.
Kun kommentoin Kakslauttasen hintatasoa, ja selitän, että moni suomalaisperhe valitsee mieluummin parin viikon loman etelässä kuin maksaa viikonlopusta Kakslauttasessa, brittipariskunta näyttää hämmentyneeltä. "Niin, paikkahan on todella kallis", painotan.
Pariskunnan ilme kertoo, että kaikki on suhteellista. Heille tämä on kaiken arvoista ja fantastinen paikka.
Ja hienoa niin.
Entä minä? Palkittiinko odotukseni? Oliko haavekohteeni hintansa arvoinen?
Vastaan kysymykseen jutun lopussa. Lähdetään nyt kierrokselle Kakslauttaseen.
Kuva: Kakslauttanen
Resort koostuu nykyään kahdesta kylästä, East ja West Villagesta. Kuvassa on West Village, jossa minä ja sisareni majoituimme. West on uusi alue, East se alkuperäinen resort.
Läntinen kylä on isompi ja sinne on rakennettu enemmän tekemistä ja näkemistä.
West Villagessa on mm. iglunäköalatorni, taidegalleria, ravintola, matkamuistomyymälöitä, kokoustiloja, Joulupukin Talo ja pian valmistuva planetaario.
West Villagen näköalatorni
Kelo-iglu
Kakslauttasessa voi majoittua lasi-igluissa, kelomökeissä tai iglun ja mökin yhdistelmässä; kelo-iglussa. Tarjolla on myös maan alle kätkeytyvä hääkammi sekä 1930-luvulla rakennettu perinnetalo, sekä pieni määrä lumi-igluja.
Kelo-iglut ovat resortin uusin majoitusmuoto. Varasin sellaisen.
Kelo-iglusta on sanottavana seuraavaa:
Kelo-iglumökkiin mahtuu kuusi ihmistä; siellä on kunnon vuoteet neljälle ja lisäksi kerrossänky kahdelle.
Hinta kahdelle? Tammikuussa (hiljaisempi sesonki) 867€ / yö. Lisähenkilöt? 333 € per henki...! Luit oikein: kolmesataa-kolmekymmentä-kolme euroa. Lisää. Per naama. Myös niiltä jotka nukkuvat yksinkertaisessa kerrossängyssä.
Olin alun perin ajatellut pyytää reissuun mukaan useammankin perheenjäsenen, kuvitellen että mökin hinta on sama majoittujien määrästä riippumatta. Hinnan kuullessaan muut mukaantulijat suorittivat exitin suunnitelmasta. Kelo-iglu yhdeksi yöksi kuuden hengen porukalla maksaisi 2229 euroa. Huh!!
Mitä 867 eurolla saa? Sillä saa tämän mielettömän ihanan mökin.
Kyllä, se on viihtyisä. Se on kodikas. Se on rustiikkinen. Ei telkkareita. Ei modernia viihdettä. Vain takka ja se kuuluisa iglu.
Mökissä on myös oma sauna.
- Jossa tosin on aika laimeat löylyt tekevä kiuas - jalat pysyvät viileinä ja vettä saa heittää kauhatolkulla että ylälauteella alkaa yhtään tulla hiki.
Saunasta suuri miinus. Emme lämmenneet lauteilla sen vertaa, että olisimme viitsineet edes käydä ulkona piehtaroimassa lumessa.
Entä takka? Sen saa käyttöönsä lisämaksusta (!).
Sylillinen puita ja takan sytytyspalvelu maksaa 35€. Takkaa ei saa sytyttää itse. En tosin tiedä miten sitä valvotaan, mutta harva turisti varmaankaan raahaa tänne itse mukanaan puita.
Ensimmäisen illan jälkeen seuraavat takansytytykset maksavat 15€, samoin lisäsylillinen puuta on 15€.
Hmmmm.
Joo. Mökki todellakin on ihana.
Mutta....
...kyllä tässä on rahastuksen makua.
Ymmärrän, että resortin rakentaminenkin on maksanut paljon enkä odota ison kelomökin olevan halpa, mutta yli 300€ veloitus per lisähenkilö saa kyllä kurkun kuivaksi. Siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta motiivia kuin rahastus.
Kaksi ihmistä tai viisi ihmistä, sama mökkihän heillä on käytössä joka tapauksessa. Samat lakanat ja pyyhkeet hotelli pesee yöpymisen jälkeen, oli niitä käyttänyt yksi tai kuusi henkeä.
Kakslauttasen West Villagessa asiakkaita palvelee Aurora Restaurant, East Villagessa Kelo Restaurant.
Jotain saatoin arvella ravintoloiden tasosta jo siitä, ettei niiden menu ole nähtävissä resortin nettisivuilla. Eihän tänne pääasiallisesti olla syömään tulossakaan, eikä asiakkaiden ilmeisesti odoteta olevan kovin kiinnostuneita ruokalistasta ennen paikalle saapumista.
Yllätykseksemme illallisen kerrottiin kuuluvan majoituksemme hintaan, vaikka nettisivujen varaustiedoissa sitä ei mainita. Meillä oli siis half-board.
Majoituspakettiin kuuluva illallinen on fixed, eli sitä ei tilata a la cartelta. En tiedä olisivatko a la carte -annokset olleet fiinimpiä esillepanoltaan, mutta meidän illallisemme oli sekä maultaan että esillepanoltaan tavallista kotiruokaa. Ihan hyvää, mutta ei sellaista, mitä ehkä kuitenkaan odottaisin luxus-resortista.
Vegaanille (sisareni) oli tarjolla vegaaninen annos pyydettäessä.
Seuraavana iltana tarjolla ei ollut lainkaan kalavaihtoehtoa, ja kun en syö lihaakaan, sain lautasellisen kasviksia ja curry-kastiketta.
A la carte -menu oli yksinkertainen, ulkonäöltään Rosso/Amarillo-tyyppiselle kartongille painettu lyhyt lista, jossa oli tyypilliset lappilaiset poro- ja kalaruoat. Kasvisruokavaihtoehtoja oli yksi. Ei mitään erityisen innostavaa.
Aamiaisbuffet oli riittävä, mutta ei sekään millään lailla linjassa luxus-imagon kanssa.
Tarjolla on tyypilliset leikkeleet, perusjuustot, jauheesta valmistettua munakasta, bulkki-kylmäsavulohta ja kalpeita vihanneksia. (Anteeksi, tiedän kuulostavani nyt ehkä tarpeettoman kriittiseltä mutta muistetaan, että tässä paikassa majoitushinnat lähtevät 500 eurosta. Sillä odottaa saavansa muutakin kuin bulkkiruokaa aamupalapöydässä.)
Aamiaisella vegaaneja on huomiotu vain kasvimaidolla, jota saa erikseen pyytäessä. Mitään vegaanisia levitteitä ei ole tarjolla, ei edes margariinia.
Eräältä resortin kuljettajalta saimme kuulla, että aamiaisen heikkoa tasoa kommentoidaan säännöllisesti. Palaute ei ilmeisesti ole johtanut toimenpiteisiin. Tuleehan tänne maksavia asiakkaita maailman ympäri joka tapauksessa.
LOPPUYHTEENVETO
Elämys Kakslauttanen
Kyllä. Paikka on puitteiltaan maagisen ihana.
Kyllä. Majoitus on riittävän hieno, tunnelmallinen ja erilainen että voi ymmärtää asiakkaiden tulevan tänne jo sen takia.
Mutta:
Ei. Paikka ei vastaa kokonaisuudeltaan sitä luksusta, minkä hintataso sanelee.
Ei. Hinnoittelu saa irvistämään ja viimeistään takkatulipolitiikka luo väkisinkin fiiliksen rahastuksesta. Kai takan käyttöoikeus ja edes yhden illan polttopuut voisivat kuulua tällaisessa paikassa peruspalveluun ja huoneen hintaan!
Palvelun ja imagon kohtaamattomuus. Kakslauttanen jättää kevyesti fiiliksen siitä, kuin saapuisit vieraaksi kansainväliseen leirikouluun.
99% henkilökunnasta on ulkomailta ja edustaa yli 35 kansallisuutta. He saapuvat joukoin Kakslauttaseen kokemuksen vuoksi - heillekin tämä arktisissa oloissa vietetty sesonki on omansalaista lomaa; he tulevat tänne saadakseen tutustua Lapin talveen ja eksoottisiin oloihin.
Eräs työntekijä kertoi, ettei taloutensa puolesta edes tarvitse työtä tällä hetkellä, mutta tuli Kakslauttaseen töihin vain koska nauttii pohjoisen talvesta.
Henkilökunta on reipasta, rentoa ja iloista, mutta olemukseltaan enemmänkin sellaista, jota odotat kohtaavasi hostellissa Berliinissä, et luksus-resortissa.
Ja vielä se viimeinen: suuren resortin epähenkilökohtaisuus.
En useinkaan (no, koskaan?) käy resorteissa tai suurissa ketjuhotelleissa siksi, että ne ovat tunnelmaltaan usein etäisiä. Niissä ei saa henkilökohtaisuuden kokemusta. Et koskaan tapaa paikan omistajia etkä saa pintaa enemmän kosketusta paikan historiaan tai sydämeen. Saakohan joku kiinni siitä mitä tarkoitan...
Muuten, Kakslauttasen puhelin- ja varauspalvelukin on ulkoistettu Viroon, eli voidaan puhua myös ihan konkreettisesta etäisyydestä. Kun soitat Kakslauttasen numeroon, soitat toimistoon Tallinnassa. Tämän toimiston henkilökunta tuskin on koskaan edes käynyt Kakslauttasessa. Palvelu tapahtuu englanniksi, niin puhelimessa kuin paikan päällä resortissa. Tätä perustellaan Kakslauttasen kansainvälisyydellä.
Kun kävin Kakslauttasessa, kävin katsomassa upeaa palaa Suomen Lappia. Majoituin tunnelmallisessa mökissä joka on tehty (toivon mukaan) suomalaisesta puusta. Söin suomalaista ruokaa. Nautin kuvankauniista ympäristöstä.
Mutta siltikin, en tuntenut että oikeastaan kävin jossain. En saanut paikkaan kosketusta. Se ei jättänyt minuun sellaista lämpöä ja hymyä kuin matkakohteet (mitkä tahansa kohteet, vaikka ihana kahvila!) parhaimmillaan jättävät.
Paikka on ehkä lopulta... liian harkittu, liian suunniteltu. Ja lopulta konseptia ei kuitenkaan viedä loppuun asti, jotain taiasta jää puolitiehen.
Kaikki ovat Kakslauttasessa vain käymässä, niin vieraat kuin työntekijät. Kakslauttanen on fantasia, joka on ihana nähdä. Mutta onko fantasialla sielua?
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Kakslauttaseen:
Junat Tampere- Rovaniemi - Tampere: säästölippu 27,50€ / suunta
Bussi Rovaniemi - Kakslauttanen: menopaluu 82,05€
2 yötä Kelo-iglussa puolihoidolla 1734€
*
Ehkä seuraavalla reissullani viikon päästä tulee enemmän sitä Lapinlapin fiilistä..?
Tämän kertaisessa Dermosil-postauksessa esittelen Dermosilin klassikkosarjojen parhaimmistoa! :)
Uutuuksissa on aina oma viehätyksensä, mutta kestosuosikkien asema on vielä tärkeämpi. Ne kertovat erityisesti siitä, missä jokin sarja on onnistunut.
Poimin tähän juttuun omia suosikkejani Dermosilin "core"-sarjoista Classic, Vitamin E ja Sensitive.
CLASSICDermosilin ydin: näistä koko perheen perustuotteista Dermosil on saanut alkunsa. Sarjaan kuuluu yhä Dermosilin alkuperäisiä tuotteita, kuten Original Body Lotion joka tuli myyntiin vuonna 1988.
Dermosilin tarinasta voitte muuten lukea täältä. Tuossa kahdeksan vuoden takaisessa jutussa vierailin Dermosilin tuotantotiloissa Korsnäsissä.
FACIAL WASH ❤️
Minun ja Dermosilin tarina alkoi tästä tuotteesta; Facial Wash on ensimmäisiä tuotteita joita tilasin Dermosililtä, elettiin 2000-luvun alkupuoliskoa. Kasvopesusta muodostui pitkäksi aikaa suosikkikasvoputsarini.
Nyt kun käytin sitä taas vuosien tauon jälkeen, muistin heti miksi olen ollut tähän niin ihastunut; pehmeästi ja liukkaasti vaahtoava koostumus tuntuu iholla erityisen hyvältä ja huuhtoutuu vaivatta. Ihoystävällinen pH ei jätä ihoa yhtään nitisemään. Koostumus tuo mieleen vahvasti niinikään suosikkeihini kuuluvan Korres-sarjan paljon kalliimman vaahtoputsarin ihotunnun.
Tunnustaudun ultimaattiseksi vaahtohifistelijäksi ja voisin puhua vaahtojen laaduista samalla pieteetillä kuin juustoista ja viineistä ☺️ Ehkä senkin postauksen aika on jonain päivänä :)
Tämä tuote on löytö! Mutta käytän sitä eri tavalla kuin sitä oikeastaan suositellaan - minun ihoni tykkää tästä eniten seerumin tapaan päivä- tai yövoiteen alla käytettynä :)
Aloe-geeli on siis kuin superedullinen kosteusbuusteri. Tässä on älyttömän miellyttävä, pehmeästi ihoon levittyvä koostumus, kuin levittäisi iholle "kosteustyynyä"!
Simppeli aloegeeli on monipuolinen tuote; se kosteuttaa, rauhoittaa auringonpolttamat ja muut ihoärtymät ja lievittää myös hyönteisten puremien aiheuttamaa kutinaa. Silikoniton koostumus sisältää aloe vera -mehua, kosteutta sitovaa glyserolia, rauhoittavaa allantoiinia, geeliyttäjän, pH-arvon säätäjän ja säilyvyyttä parantavan aineen.
Aloe-geelin "sisartuote", Hydrogel, löytyy Sensitive-sarjasta. Se esitellään alempana, ja myös se on osoittautunut sikahyväksi herkän ja ärtyneen ihon hoitajaksi!
ORIGINAL BODY LOTION - Se ensimmäinen Dermosil-tuote! Erittäin helposti levittyvä ja nopeasti imeytyvä kosteuttava vartalomaito. Minulle tämän tyyppinen vartalovoide on "kiirevoide" - siis hetkiin kun ei ole juuri lainkaan aikaa hieroa voiteita ihoon.
KARBAMIDI-JALKAVOIDE - ahh, suosikkijalkavoiteeni! Superpehmentävä ja kosteuttava karbamidi eli urea on taikasana kun etsin jalkavoidetta kovettumiin taipuvaisille "koppurajalkapohjilleni". Ureaa on monissakin voiteissa, mutta Dermosilin koostumus on ollut paras tähän mennessä! Ja hinta tietysti 👍
KARBAMIDIPUIKKO KANTAPÄILLE - toinen karbamidisuosikki, tämä on myös Löytö-osaston tuotteita! Ihan älyttömän näppärä tuote hoitamaan halkeilevia kantapäitä, tuotetta voi levittää ilman että tarvitsee lähteä pesemään käsiään. (Runsaasti karbamidia sisältävät tuotteet jättävät iholle nahkean tunteen.)
Vaaleanpunaisesta väristään tuttu E-vitamiinisarja on sekin Dermosilin klassikkoja. Tiesittekö, että tämän sarjan puhdistusvaahto on Dermosilin kaikkien aikojen bestseller? Se on ollut ilmestymisensä jälkeen joka vuosi Dermosilin myydyimpien ykkössijalla..!
Minäkin olen sitä pari pulloa muinoin käyttänyt, mutta itse asiassa oma pumppuvaahto-suosikkini löytyy Dermosilin Sensitive-sarjasta.
Halusin poimia tähän juttuun muutaman kosteutta buustaavan Vitamin E -kasvotuotteen sekä makean pinkin version klassikkovoide Extra Treatmentista. :) JA - silkkaa uteliaisuutta myös yhden uutuuden ;)
KASVOSEERUMI HYAL x 4 - uutuustuote on tämä! Seerumistina halusin päästä tuoreeltaan testaamaan tätä hyaluronihappopitoista uutuutta. Se osoittautui perusmiellyttäväksi, sileästi levittyväksi ja kevyeksi seerumiksi geelifluidimaisella koostumuksella.
Normikosmetiikkaa käyttävä sisareni tykästyi tähän, mutta itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän Dermosilin muista seerumeista kuten silikonittomista Nature- ja Sensitive -seerumeista.
VITAMIN E -KASVOVESI - ihana, paksu, kosteuttava ja pehmentävä kasvovesi! Täyteläinen koostumus sopii hienosti korealaistyyppiseen kasvoveden kerrostamiseen, jos siitä tykkää.
Kosteuttavien aineiden koostumus on simppeli mutta toimiva, 5 eurolla en odottaisi näin miellyttävää ihotuntumaa; Vitamin E -kasvovesi jättää ihon pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi vailla tahmaa. Oliiviöljy, glyseroli, E-vitamiini ja propyleeniglykoli vastaavat tehosta.
VITAMIN E EXTRA TREATMENT - pinkki ja tuoksullinen versio Dermosilin rakastetusta alkuperäisestä kuivan ihon "jankkivoiteesta". (Ja nyt sanon jankki kaikella rakkaudella... tästä jankista tykkään minäkin <3) Extraa suojaavampaa voidetta saa hakea! ...ja jännä helmiäiskoostumus kiehtoo aina vain! ^_^ Jopa kaltaiseni paatunut kosmetiikkafriikki sanoo näin 15 vuoden jälkeen :)
KASVONAAMIO HYAL x 4 - hyväksi todettu, sheavoi- ja hyaluronihappopitoinen pehmentävä ja kosteuttava voidenaamio. Sopii kuivalle iholle myös yövoiteeksi.
Lopuksi nostoni hajusteettomasta Sensitive-sarjasta. Herkälle iholle kehitetty Sensitive oli Classic-sarjan ohella Dermosilin ensimmäinen ihonhoitosarja.
Vaikka itse pidän tuoksuvasta kosmetiikasta, olen löytänyt Dermosilin tuoksuttomista tuotteista suosikkeja. Aika ajoin on mukava käyttää vaikkapa täysin tuoksutonta putsaria kaikkien päivittäisten tuoksuvien tuotteideni keskellä.
Sensitive-sarjassa muuten miellyttävät koostumukset pääsevät korostumaan, kun tuoksu ei ole vaikuttamassa käyttökokemukseen :)
Kun muu Suomi tykkää E-vitamiini-vaahdosta, minun lemppariksi on muodostunut Sensitive-vaahto! (Ei sillä että E-vitamiinikaan huono on..!)
Olen käyttänyt tätä myös käsien puhdistukseen, koska se on niin hellävaraista ja kuivat käteni eivät meinaa kestää sulfaatti- tai saippuapitoisia käsisaippuoita. Tätä haluan pitää aina kotona.
Toinen Sensitive-suosikki! Yhden ainesosan puhdas lanoliinivoide osoittautui "out of the blue" tosi hyväksi huulirasvaksi..! Mun nirsot huuletko huolivat joskus jotain muutakin kuin Carmexia? Joo, näköjään, ja se yllättää itsenikin silloin aniharvoin kun niin käy..! :D
Lanoliini eli lampaanvillarasva pehmentää ja suojaa ihoa erittäin tehokkaasti. Se muodostaa juuri sopivan, ns. oikealla tavalla tahmean pinnan jota huuleni ehdottomasti haluavat huulivoiteelta, voiteen täytyy tuntua helpottavan suojaavalta. Voiteen täytyy viestiä huulilleni; "Minä suojelen sinua (kaikelta)". Oikealla tavalla tahmea tarkoittaa sitä, että voide pysyy ja tuntuu huulilla eikä liukene, haihdu tai imeydy kokonaan.
Kun '-ex-päätteiset huulirasvani ovat kateissa, lanoliinivoide tarjoaa avun. :)
Tämä rasvaton ja hajusteeton kosteuttaja on ylempänä esitellyn Aloe-geelin sisar. Hydro-sisar ei sisällä aloe-kasvia, ja sopii vieläkin herkemmälle iholle. Geelit ovat monella tapaa samanlaiset ja sopivat koko vartalolle kasvoista varpaisiin, mutta tästä kaverista vain puuttuu aloe ja siinä on allantoiinin ohella myös toinen rauhoittava aine; bisabolol.
Myös tuotteen geeliyttäjä on eri (okei, tämä on jo nörttien aineistoa XD), ja Hydrogeeli tuntuu hieman erilaiselta iholla.
Annoin Hydrogeeliä kerran kokeiltavaksi toimistokaverilleni, jolla on erittäin herkkä ja helposti punoittava iho. Olimme usein keskustelleet herkän ihon seerumeista, ja vinkkasin hänelle, että Dermon Hydrogeeliä voi käyttää myös kasvoilla seerumin tapaan. Pian nainen hehkutti Hydrogeelin taivaisiin, kysyi mistä sitä saa ostettua ja on nykyään tuotteen säännöllinen käyttäjä
Ja lopuksi perushoidon kaksikko:
SENSITIVE-KASVOVOIDE JA -YÖVOIDE
Näissä on todella miellyttävä, neutraali koostumus. Päivävoiteen koostumus on kevyt ja nopeasti imeytyvä, yövoide on hieman ravitsevampaa ja sopii kuivalle iholle päivävoiteeksi.
Yövoiteen koostumus on aivan erityisesti mieleeni, siinä on jojobaöljyä ja sheavoita jotka kasvipohjaisina kosteuttajina tuovat tuotteeseen heti minulle mieluisaa tuntumaa. Entisessä "apteekkivoide-elämässäni" olisin ilomielin käyttänyt tätä voidetta!
*
Löysittekö näistä Dermosil-poiminnoista omiakin suosikkeja?
Onko lukijoiden joukossa muuten sattumoisin jopa Dermosilia ihan 80-luvulta saakka käyttäneitä..? Milloin olette löytäneet sarjan?
Uutuus johon ihastuin päätä pahkaa!
En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut virolaisesta luonnonkosmetiikkamerkki Nurmesta, mutta nyt on syytä! :)
Nurme toteuttaa "hitaan elämän" filosofiaa, eikä uutuuksia ilmesty välttämättä edes joka vuosi. Hyvä niin, ihanaa että on myös kosmetiikkasarjoja joilla ei ole koko ajan kiire uudistua tai laajentua, myös hitaita sarjoja tarvitaan. Nurme on sellainen.
Viime vuonna Nurme juhli 10-vuotissynttäreitään, ja juhlavuoden kunniaksi Nurmen perustaja ja tuotekehittäjä Marit Tiits päätti täräyttää ilmoille kerralla suuremman satsin uusia tuotteita. Näihin uutuuksiin kuuluvat tänään esittelemäni älyttömän hyvät voiteet; samettistakin samettisemmat Rich Cream -hoitovoiteet koko vartalolle.
Nimi kertookin jo oleellisen, eli kyseessä on täyteläinen, runsasrasvainen voide. Rich Cream soveltuu erityisesti kuivalle iholle, ja minun mielestäni myös fantastisen hyvin käsivoiteeksi!
Itse olen käyttänyt Rich Creamia nimenomaan käsivoiteena, sillä sen runsas ja hoitava koostumus on täydellinen yökäsivoiteeksi pehmentämään ihoa ja lievittämään kroonisesti kuivien käsieni kireää ja karheaa tunnetta. Voide ei jää tahmeaksi ja kiiltäväksi, mikä on minulle tärkeää - vaikka laitankin sitä mennessäni nukkumaan :D Ihovoiteen pitää tuntua miellyttävältä aina.
Rich Cream -voiteita on neljä erilaista, tai "semi-erilaista", sillä kolmen voidepohja on sama ja neljännenkin hyvin samanlainen. Voiteet eroavat erityisöljyillään joiden mukaan ne on nimetty.
Voidepohja rakentuu auringonkukkaöljylle ja sheavoille, ja Monoi Tiare -voiteen pohjassa on näiden lisäksi myös runsaasti kookosöljyä.
Voiteiden silkkinen ja supermiellyttävä koostumus lienee laadukkaan emulgaattorin ansiota - olen viime aikoina oppinut taas lisää emulgaattorien merkityksestä tuotteen ihotuntuun ;) Ihan samoja öljyjä sisältävät kaksi emulsiovoidetta voivat tuntua hyvin erilaisilta iholla riippuen käytetystä emulgaattorista.
Kaikki Rich Cream -voiteet sopivat kaikille ihotyypeille, mutta jos ihosi reagoi ja ärtyy herkästi, on Hamppu-Muskatellisalvia paras valinta.
SEA BUCKTHORN & ORANGE - tyrniöljy ja appelsiinin eteerinen öljy. Mun Rich Cream -suosikki jo tuoksunsa perusteella! Olen heikkona mehukkaisiin sitrustuoksuihin ja appelsiinin eteerinen öljy "always goes home" 🍊🧡
HEMP & CLARY SAGE - hamppuöljy ja muskatellisalviaöljy. Tämä voide sopii erityisesti ärtyneelle tai tulehduksiin taipuvaiselle iholle, sillä hamppu- ja muskatellisalviaöljy ovat antibakteerisia. Samalla näissä öljyissä on myös elvyttäviä ominaisuuksia, mikä tekee niistä hyviä myös ikääntyneen ihon hoitoon.
ARGAN & BERGAMOT - arganöljy ja bergamot-hedelmän öljy. Arganöljy on tunnetusti erityisen hyvä ikääntyneelle ja vaativalle iholle. Bergamot-öljy tuo voiteeseen tyylikkään tuoksun.
MONOI TIARE - kookosöljy ja gardenia-(eli tiaré-kukan) uute. Erityishuomio: Nurmen Monoi-voiteen tuoksu on poikkeuksellisen mieto. Monoiöljy on perinteinen kookosöljystä ja gardenian kukista valmistettu tahitilainen öljy, jossa on tunnistettava makea, kookoksinen tuoksu. Jos pidät tavanomaista monoi-tuoksua liian makeana mutta pidät kuitenkin kookoksesta, tämä voide voi sopia sinulle.
Kysyin, voisinko saada arpoa muutaman näistä Nurme-ihanuuksista, ja sain koko setin! 😍
Joku onnekas siis voittaa kaikki neljä Nurme Rich Creamia. Näistähän riittää annettavaksi vaikka kaverille (- jos raaskii ^_^)
Osallistut arvontaan kertomalla, onko Nurme sinulle tuttu sarja.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 2. helmikuuta 2020 saakka.
Edit. Voittaja on Eija. Onnea :) Eijaan on otettu yhteyttä.
Tyrni-appelsiini.... mmm....
ARVONNAN SÄÄNNÖT
Reporting from -31 degrees. 💙
Jo ennen kuin tiesin että talvi jää tänä vuonna surkeaksi eteläisemmässä Suomessa, olin tehnyt päätöksen pyhittää tämä talvi Suomen Lapille.
Rakastan lunta ja kunnon vuodenaikoja. Talvella kuuluu olla kylmä.
Ja Lappi on minulle etelän asukkina yhä eksoottinen maa, kuin toinen maa.
Kolmas syy tulla Lappiin: sinne pääsee junalla.
Rakastan matkustaa junalla.
Tänä keväänä Kreikka vaihtuu omaan maahan mansikkaan.
Tulen tekemään juttusarjan Lapin valituista kohteista ja tarkastelemaan niitä ei-hiihtävän etelän urbaanin luonnonystävän silmin. Mikään reissuni ei ole sponsoroitu vaan reissailen independenttinä, kuten muillakin matkoillani.
Ensimmäinen matkani suuntautuu pitkäaikaiseen haavekohteeseeni, joka on niin kallis että on ollut millään lailla vaikea perustella sijoittamista tällaiseen asiaan. Siksi en ole tänne aiemmin päätynytkään.
Tänä vuonna annoin matkan itselleni syntymäpäivälahjaksi, ja nyt olen täällä. Lumen ihmemaassa Saariselän Kakslauttasessa. Seuraa pitää rakas siskoni - hän juhlii synttäreitään kolmen päivän sisällä meikäläisestä joten onhan sinä sukulaisuussuhteen lisäksi tarpeeksi syytä tulla mukaan :)
Tulin päästäkseni kylmään ja sinne pääsin.
Tässä fiiliskuvia eiliseltä ja tältä päivältä, Rovaniemeltä ja Kakslauttasesta.
On täällä kyllä upeaa.
Perusteellinen elämysraportti seuraa.
Jo nyt voin sanoa, että rahalla ei saa ihan kaikkea mihin on tottunut huokeammissakin majapaikoissa.
Analytiikasta näen, kuinka vhh/keto-ruokavalioon liittyvät postaukseni ovat jälleen kerran luetuimpien kärjessä näin vuoden alussa. Uusi vuosi, uudet ruokavaliostartit- ja elämäntaparemontit, tämä on sitä aikaa.
Nyt vähähiilihydraattisuuden kysyntä näkyy ihan erityisen vahvasti, kun vuonna 2019 hiilareita oli jälleen trendikästä ja ikäänkuin 'sallittua karsia' - tällä kertaa hienomman soundin omaavalla termillä ketogeeninen ruokavalio. Karppausta pidettiin jotenkin junttina trendinä, ja keto taas kuulostaa hienommalta ja terapeuttiselta - kun itse asiassa keto on karppausta tiukimmillaan ;)
Itse jäin vähähiilihydraattiselle tielle kahdeksan vuotta sitten enkä kuuntele meneviä ja tulevia trendejä tai ”paremmin-tietäjiä”, kuuntelen kehoani. Minulle sopii runsashiilihydraattisen ruoan välttäminen, eikä siinä mitään sen kummempaa. Kehossani on parempi olo, kun syön leivän sijaan juustoa tai pastan sijaan parsaa.
Kun vähähiilihydraattisuus taas kiinnostaa, ja ihmisten jääkaapit aina kiinnostavat (ja itse tykkään myös ruoasta jutella!), niin ajattelin kirjoittaa siitä miten tällä hetkellä syön, mitä hyötyä joku ylipäänsä saattaa vhh-ruokavaliolla saavuttaa - ja mitä mieltä olen markkinoiden uusimmista vhh-valmennuksista.
Runsaammin hiilaria; Fitfarm-kokeilu talvella 2016
Valintani hiilihydraattien suhteen on vaihdellut vhh-vuosieni aikana, ja olen testannut pari jaksoa myös syödä runsaammin hiilareita. Näin olen saanut aika hyvän kuvan siitä, miten kehoni reagoi ja millaisiin hiilareihin se reagoi huonosti. Vehnä, ruis, peruna ja sokeri ovat pahimmat. Kaura taas tuntuu sopivan, ja Korean matkalla huomasin, ettei riisikään aiheuttanut turvotusta. Riisi on kuitenkin niin tylsän makuista, että mieluummin syön kasviksia :D
Ihan yksinkertaisimmillaan runsas nopeiden hiilarien syönti kerryttää kehoon nestettä ja kaasuja, ja saa olon raskaan turpeaksi. Mieluummin olen ilman tällaista oloa.
Koreassa tuli syötyä riisiä päivittäin
Tiukin linjani hiilareihin jäi Fitfarm-kokeilun myötä, enkä ole enää vuosiin syönyt lähelläkään ketoosi-tasoa.
Rakastan esimerkiksi luonnonjogurttia, tuorejuustoa ja porkkanaa, ja ne eivät kuulu ketoosin mahdollistavaan ruokavalioon. - Ellei sitten tavoittele ketoosia energiavajeella ja syö tyyliin yhden porkkanan ja jogurtin päivässä, mutta se on ihan toinen juttu kuin elämäntapa-ketoilu, jossa ei kituuteta vaan syödään normaalilla energiatasolla.
MITÄ JÄÄKAAPISTANI LÖYTYY?Jääkaapissani on aina seuraavia ruokia:
monia eri juustoja, mutta vähintään leipäjuustoa, fetaa ja emmentalia
kananmunia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
kukkakaalia
raejuustoa
THE vähähiilihydraattinen jogurtti: 0%
No Sugars -soijajogurttia
majoneesia
pestoa
voimariinia
rypsiöljyä
Soya Light -maitoa
kermaa
tofua
PAKKASESSA ON:
kalapakasteita kuten seitiä ja kalapihvejä (helpppja reseptejäni täällä)
vihannespakasteita kuten parsaa, kukkakaalia ja pilkottua sipulia (tuo nopeasti makua ruokaan!)
Ahvenanmaalta tuotua VHH-leipää (käytän mm. retkieväänä)
puolukoita
vadelmia
KUIVA-AINEKAAPISSA ON:
oliiviöljyä
tonnikalasälykkeitä
herkkusienisäilykkeitä
oliiveja
kaprista
kookosmaitoa ja -kermaa
pähkinöitä (saksan-, hassel- ja pekaanipähkinät ovat suosikkejani)
siemennäkkäriä (joko itsetehtyä tai viime aikoina useammin kaupasta ostettua, kun ei ole jaksanut leipoa)
AAMIAINEN
Aamiaisen kulmakivi ovat yhä kananmuna, kasvikset ja juusto. Rakastan tätä aamiaista niin paljon että siinä jäävät jogurtitkin toiseksi. Haluan joka aamu kananmunia. Ne maistuvat aina yhtä älyttömän hyvältä.
Kananmunissa parasta on niiden täyttävyys ja ruokaisuus – pari kananmunaa tuo nopeasti kylläisyyden tunteen, joka kestää. Soijajogurtti ei pidä nälkää, ja aamulla haluan syödä hyvin energiatiheää ruokaa.
Klassinen aamiaiseni:
puoli litraa kahvia ja 3 dl soijamaitoa (+kermaa!)
2-3 kananmunaa
muutama reilu juustoviipale (Koskenlaskija toimi erityisen hyvin aamupalalla! :)
pieni salaatti, jossa pilkottua kurkkua, tomaattia, kukkakaalia, paprikaa ja oliiviöljyä
Arkirealistinen kuva keittiöstä: illalla on valmistunut seuraavan päivän lounas (mifurouhetta) sekä saman päivän illallinen (salaatti)
LOUNAS
Olen yksinkertaistanut lounasruokailuni samana toistuvaan kaavaan, joka toimii. Tällainen yksinkertaistaminen on ollut myös tarpeen, kun olen voinut huonosti ja ollut stressin uuvuttama.
Lounaani kaava: (pakaste)vihanneksia + proteiinin lähde + kastike (kuten majoneesi, pesto, oliiviöljy, ranskankerma, tomaattimurska).
Valmistan lounaan edellisenä iltana:
Laitan kasvikset huoneenlämpöön sulamaan pari tuntia aikaisemmin. Sitten rasva ja kasvikset pannuun ja kasviksiin mukavasti ruskeaa paistopintaa. Sekaan perusmausteet suola, pippuri ja grillimauste. Siirrän kasvikset sivuun.
Sitten pannuun proteiinin lähde kuten tofu, kalapihvi, lohisuikaleet tai mifu. Taas paistetaan.
Paistetut kasvikset ja proteiini ikkunan ääreen jäähtymään. Sitten eväsrasiaan ja jääkaappiin. Saken är klar.
VÄLIPALA
Syön välipalaa aika harvoin, kolmen aterian ruokailurytmi on minulle vakiintunut ja toimiva.
Kun välipalalle on tarvetta, se on yleensä jogurtti-raejuustosekoitus pähkinöillä tai vaikkapa runsas viipale leipäjuustoa, jonka nykyään tykkään paistaa kevyesti pannulla ennen syömistä. Leipäjuusto on parhaimmillaan lämpimänä!
Myös siemennäkkäri kera juusto- ja kylmäsavulohitäytteen on hyvä välipala.
ILLALLINEN
Ennen söin usein illallakin lämpimän ruoan, nyt illallinen on melkein aina jokin salaatti tai juustolautanen kasvisten kera.
Monilla nämä menevät ihan päällekkäin, mutta ne eivät ole sama asia.
VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on tapa syödä, jossa suositaan ravinnetiheitä ja vältetään runsashiilihydraattisia ruokia, mutta ei pyritä (ainakaan jatkuvasti) ketoosiin. VHH:lla syödään yleisesti juureksia, hapanmaitotuotteita, kohtuudella hedelmiäkin sekä mahdollisesti pieniä määriä itselle sopivia ravinteikkaita viljatuotteita kuten ohraa ja kauraa. Näitä ei nautita keto-ruokavalossa.
KETO- eli ketogeenisellä ruokavaliolla tavoitellaan elimistön pysyvää ketoositilaa, eli aineenvaihdunnan tilaa, jossa elimistö käyttää energianlähteenä rasvanpolton sivutuotteena syntyviä ketoaineita.
Elimistö siirtyy ketoosiin, kun hiilihydraattien määrä ravinnossa on tarpeeksi alhainen. Raja on yksilöllinen, ja asettuu yleensä välille 20-50 g hiilihydraattia vuorokaudessa.
Ketoosi ei ole epäluonnollinen tila, vaan vaihtoehtoinen aineenvaihdunnan järjestelmä glukoosin poltolle. Muinoin ihmiselimistö on ollut säännöllisesti ketoosissa, kun hiilihydraattien saatavuus ravinnossa on vaihdellut. Ravintomme on alkujaan perustunut niukemmalle hiilihydraatin saannille kuten lihalle, kalalle, marjoille ja kasviksille.
Vasta viljelyn myötä ihminen on alkanut pikkuhiljaa hyödyntää ravinnossaan enemmän runsashiilihydraattisia lähteitä. Vilja- ja sokerituotteiden siirryttyä ravintomme pääasiallisiksi energianlähteiksi, glukoosipoltosta tuli nykyihmisen pääsääntöinen aineenvaihdunnan muoto.
Kulttuureissa (kuten esimerkiksi Grönlanti ja muut arktiset ympäristöt), joissa ravinto edelleen perustuu pääsääntöisesti muulle kuin viljoille ja tärkkelyspitoisille kasviksille, ketoosi on yhä elimistön normaali aineenvaihdunnan tila.
On siis huvittavaa, että ketoosista välillä kuulee puhuttavan ”epänormaalina” tilana. Joo, sitä se on ehkä länsimaiselle ihmiselle, joka leipomotuotteineen ja sokerikuorrutettuine Risi-frutteineen on kaukana metsästyksellä ja kalastuksella elävästä ihmisestä, mutta biologisesti ketoosi ei ole epänormaalia.
Kaikille ei ole tarpeen kokeilla minkään sortin "erityis"ruokavaliota. Suuri osa ihmisistä voi oikein hyvin syömällä tasapainoisesti kaikkea. Toisille taas ruokavalion hienosäätäminen tuo hyötyä. Jokainen tuntee itse, voiko keho hyvin vai voisiko ruokavalion muutoksella saavuttaa paremman olotilan.
Hyötyjä normaalipainoiselle:
Hyötyjä painonhallintaan:
Keto-tason aloitus voi auttaa monia suuresta ylipainosta pois pyrkiviä erityisen hyvin, sillä tulokset alkavat näkyä nopeasti ja makean mielitekojen luontainen hiipuminen auttaa merkittävästi hallitsemaan sokeriherkkuihin lankeamista.
Kaikille keto ei sovi, ja silloin myös lempeämpi vhh auttaa yhtä lailla, mutta tulokset alkavat näkyä hitaammin. Hitaampi tapa toisaalta voi myös olla osalle se paras tapa omaksua pysyvä elämäntapamuutos.
Moni aloittaa ketolla ja siirtyy siitä pikku hiljaa vhh:n puolelle, jos selviää, että vähähiilihydraattisuus sopii itselle. Jokaiselle löytyy lopulta oma sopiva hiilihydraattien taso, se voi olla täysin viljaton ja maidoton tai sisältää pienessä määrin ihan kaikkia ruoka-aineita.
ALLE 100 G HIILARIA = VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN
Kun vuorokausittainen hiilihydraatin saanti jää alle 100 gramman, puhutaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. 100 grammaan mahtuu jo kohtuudella myös perinteisiä hiilarilisukkeita kuten pastaa ja perunaa, eikä ole mitään syytä jättää niitä pois, jos ne itselle sopivat ja niitä haluaa syödä - eivätkä ne vähennä kasvisten määrää ruokavaliossa. Terveellisellä VHH:lla kasvikset ovat aina lautasen pääasiallinen sisältö, puolet lautasesta tulisi olla (mielellään maan päällä kasvavia) kasviksia.
Jos haluat pitää lautasella VHH:n myötä myös perinteiset hiilarilisukkeet, valitse kuitenkin ravinnerikkaampi vaihtoehto kuten täysjyvävilja tai villiriisi, tai perunan sijaan bataatti.
Tyypillisesti VHH-ruokavaliota noudattavan hiilarimäärä jää vuorokaudessa kuitenkin keskimäärin alle 50 grammaan, sillä ateriointivälin luontaisesti pidentyessä myös ruokailukerrat vähenevät, eikä 3-4 kasvisrikkaaseen ateriakertaan päivässä lopulta usein saa edes mahtumaan 100 g hiilaria.
Kuva: Fitfarm.fi
Ostin itselleni ihan silkasta mielenkiinnosta Fitfarmin keto- ja vhh-valmennukset. Halusin nähdä, millä lailla ne on koostettu. Valmennusten tarkkaa sisältöä ei ole lupa avata julkisesti, enkä sitä tässä teekään, mutta kommentoin yleisesti valmennusten lähestymistapaa ja mitä mieltä itse niistä olen:
KETO49
Tämä valmennus perustuu ketoosin saavutukseen energiavajeella ja on suunnattu painonhallinnan ja rasvanpolton starttityökaluksi. Se ei ole paras valinta, jos on kiinnostunut ketoilusta elämäntapana. Tätä dieettiä en esimerkiksi itse voisi kuuna päivänä noudattaa, riutuisin pois näillä kaloreilla.
En tykästynyt KETO49-valmennukseen yhtään, tosin en ole sen kohderyhmääkään. Eri ihmisillä totta kai toimii eri jutut, ja kenties monille sopii tämän tyyppinen niukkaenerginen dieetti jossa on siedettävä nälän tunteita. Tuloksia varmasti tulee, mutta nälkä on seuralaisena.
Jos itse lähtisin kokeilemaan painonhallintaa ketolla, valitsisin ilman muuta normaalikalorisen keton, jossa ketoosi saavutetaan hiilihydraattien rajoituksella, ei energiavajeella.
FITFARM VHH
Tämä valmennus on selvästi parempi, ja siinä korostuu kestävän elämäntavan omaksuminen terveellisen, kasvisrikkaan ruokavalion keinoin. Hiilihydraatteja rajoitetaan, mutta mitään hiilarin lähteitä ei varsinaisesti suljeta pois.
Tämä voi sopia tueksi monelle VHH:n sopivuutta pohtivalle, joka tuntee ettei ole valmis jättämään sokeriherkkujakaan pois.
Oma mielipiteeni? Minusta rajatumpi vhh-startti, jossa kaikki viljat ja sokeripitoiset ruoat jätetään pois, on mielekkäämpi siinä mielessä, että henkilö saa kunnollisen kokemuksen siitä, miltä kehossa tuntuu, kun runsaat hiilihydraatin lähteet ja kaasuja ja nesteitä keräävät ruoka-aineet jätetään pois.
Etuna on tulosten nopeampi näkyminen, ja kun on kokeillut rajatumpaa vhh:ta, on helppo oman kehon palautteen mukaan lisätä eri hiilhydraatteja. Näin löytää mielestäni helpoimmin oman hiilihydraattien sietokyvyn ja balanssin.
Kaikille rajatumpi vhh ei kuitenkaan sovi, joten yleisesti Fitfarmin VHH -valmennus antaa oikein hyvät eväät monipuoliseen ja terveyttä edistävään ruokailuun sekä tiedostavampaan hiilihydraattien käyttöön.
Kuva: Hätälä
LOPUKSI
Vinkkini VHH-ystävällisiin valmisruokiin.
Valmistan valtaosan ruoasta jalostamattomista ruoka-aineista kuten käsittelemättömistä kasviksista ja kalasta, joihin ei ole lisätty mitään ylimääräistä, mutta toki arkeani helpottavat – ja monipuolistavat – myös jotkin valmisruoat.
Anamma Vegobullar-soijaproteiinipyörykät
Tällaisia VHH:n mukaisia (eli noin. max 5% hh sisältäviä) valmisruokia ovat:
SUOSIKKINI: HÄTÄLÄN ONKIMIEHEN KALAPIHVIT (2,9% hh)
APETIT KASVISJAUHIS-PYÖRYKÄT (4,6% hh)
ANAMMA VEGOBULLAR (3,9% hh)
MIFU -SUIKALEET JA -ROUHE (1,7 – 2,4% hh)
JA IHAN VIIMEINEN LOPPUKEVENNYS:
”Soijamaitotakinkääntäjä” 😄
Käytän yhä soijamaitoa kahvissani, mutta on pakko myöntää KAURAN voittaneen! Kauramaito ei sovi perinteisen linjan VHH:ruokavalioon, sillä se sisältää vielä lehmänmaitoakin enemmän hiilihydraatteja (6,6%), mutta *rhana, on se vain hyvää! Erityisesti Oatlyn iKaffe, ei ole sen parempaa kahvimaitoa. 😋
Olen kahvinautiskelija, ja iKaffella pehmennetty latte on jotain ihan tajutonta herkkua. iKaffe myös maistuu hämmentävän täyteläiselle ja rasvaisemmalle kuin sen 3% rasvapitoisuus antaa odottaa, se maistuu paljon täyteläisemmälle kuin esimerkiksi 3,5-prossainen täysmaito.
Nautiskelijana olen antanut myöten kauramaidolle, ja tätä nykyä vähintään toinen aamun kahvimukeistani on täytetty puoliksi Oatlylla. Aijjai.
Ihanaa, nautiskeltavaa sunnuntaita kaikille! :)
Ajattelin kertoa, että olen huomenna Helsingin Stockmannilla meidän brändien Luonnonkosmetiikkatapahtumassa, mutta kerronkin ensin mikä teki minut tänään iloiseksi. Minulle tuli siitä niin hyvä mieli, että ajattelin laittaa hyvän kiertämään.
Kuvatessani työhuoneella jälleen uutta settiä purkkeja, oveen koputettiin ja sisään kurkisti toimistoni pomo. (Ei työnantajani, vaan toimistoni josta vuokraan työhuonetta.)
"Hei Sanni, onko sinulla hetki aikaa?" hän kysyi.
Olihan minulla. Melkein jo kutsuin naisen ihailemaan kuvaamani avonaisen purkin kermaisena aaltoilevaa, herkullisen keltaista voidepintaa, mutta toimiston johtaja, noin 5-kymppinen nainen, siirtyi asiaansa.
"Minulla on yksi ystävä jota tapasin tässä hiljattain, ja nyt minulla on sinulle terveisiä häneltä."
Jäin kuuntelemaan.
Toimiston johtaja kertoi, että hänen ystävänsä matkustelee usein Kreikassa. Kun he olivat tavanneet edellisen kerran, juttu oli jälleen päätynyt Kreikka-aiheisiin. Ystävä oli alkanut kertomaan, kuinka "netissä on yksi blogi joka on ihan paras paikka Kreikka-vinkeille, sieltä saa ihan parhaat vinkit!" Ystävä oli kertonut, kuinka hän suosittelee tätä blogia kaikille, ettei ole parempaa paikkaa josta lukea Kreikasta.
"Sen blogin nimi on Karkkipäivä", oli ystävä sanonut.
Toimistoni pomo oli ystävän yllätykseksi vastannut, että kyllä hän tietää kyseisen blogin, ja tuntee vielä bloggaajankin.
"Ai? Mistä sinä hänet tunnet?" ystävä kysyi.
Pomoni oli vastannut, että kyseinen bloggaaja vuokraa heiltä työhuonetta, ja ystävä oli kuulema puhjennut melkein huutamaan että ei voi olla totta - siis ilmeisen positiivisesti ^_^
Sitten hän oli lähettänyt minulle valtavasti terveisiä. Ja halunnut kertoa, kuinka paljon hän tykkää Kreikka-postauksistani.
Minulle tuli tästä niin hyvä mieli. Ihan älyttömän hyvä mieli.
Minusta on niin kiva kirjoittaa Kreikasta, maa on minulle rakas ja loputtoman inspiraation lähde. Mieletöntä, että yhden syksyn reppureissusta lähtenyt Kreikka-juttujen sarja on onnistunut tuomaan jotain siitä rakkaudesta myös muille ihmisille, koskettamaan ihmisiä niin että jotkut reissaavat Kreikkaan minun tarinoideni perässä. En tiedä voiko kirjoittaja parempaa palautetta saada. ❤️
Tänä aamuna itkin tosi paljon. Olen päivän aikana juonut viisi kupillista kahvia, kävellyt tunnin juoksumatolla ja vienyt koirat ulos räntään uusissa vilkkuvissa heijastimissaan jotka ostin heille toissa päivänä. Olen tehnyt töitä ja puhunut puhelimessa ystävän kanssa. Olen mennyt päivän läpi.
Vasta odottamattomat terveiset tuntemattomalta ihmiseltä saivat minut pysähtymään hymyyn. Tuntematon ihminen jossain oli halunnut kertoa toiselle ihmiselle, että hän saa iloa siitä mitä kirjoitan. Että olen antanut hänelle jotain merkityksellistä.
Aika hyvä juttu tässä päivässä ❤️
...ei pöydällä sentään pelkkää kosmetiikkaa ole... ;)
Niin, se mistä minun piti kertoa...! ^_^
Helsingin Stockmannilla on Luonnonkosmetiikkatapahtuma koko viikon, ja minäkin olen siellä huomenna perjantaina sekä lauantaina. Mukana ovat meidän brändit Lavera, Cattier Paris ja GRN, ja meikäläinen on paikan päällä avaamassa sanaista arkkuani näiden ihanien sarjojen tiimoilta kaikkien kanssa, jotka kaipailevat tuotesuosituksia tai muuten vain tietoa meidän sarjoista ja luonnonkosmetiikasta. Laveran meikit ovat tarjouksessa -20%.
GRN on ihan uusi lanseeraus Stockalla ja sarja on varmasti vieras vielä monellekin - ei sen jälkeen jos käännytte mun puoleen :)
Olen paikalla perjantaina kello 12-18 ja lauantaina kello 10-16.
Räätälöin sinulle vaikka ihonhoito-ohjelman odottaessasi :) ....ja räätälöidään samalla seuraava loma Kreikkaankin..! (vitsivitsi)
Hyvää yötä.
Sen pituinen se. ❤️
