Hyvää joulukuuta..! On vuosittaisen blogijoulukalenterin aika. :)
Ehtiköhän joku lukijoista jo odottaa luukun avautumista..?
Olin vielä kuukausi sitten melkein päätynyt siihen, että jätän joulukalenterin tänä vuonna väliin.
Miksi? Koska tunsin, että en enää keksi yhtä hyvää mieltä tuovia kalentereita, kuin edellisinä vuosina. Ja materialististen tavarapalkintokalenterien aika kohdallani on jo ohi, ne eivät enää ole sellaisia, joita jouluisin haluan järjestää. (Kosmetiikka-arvontoja on Karkkipäivässä jo niin paljon ympäri vuotta :))
Viime vuoden avustajakoirille omistettu kalenteri oli sellainen, että tuntui, että en enää edes halua "ylittää" sitä. Se oli suosikkikalenterini. ❤️
Mutta sitten ajattelin: miksi pitäisi joka vuosi ylittää edelliset..? Pitääkö joulukalentereissakin suorittaa, olla aina hitusen parempi kuin edellinen suoritus..? Ei, ei todellakaan tarvitse...! Mitä *ittoa! Mä tykkään tehdä joulukalentereita, koska ne tuovat hyvää mieltä. Ja kyllä mä haluan tehdä tänäkin vuonna sellaisen. Se on perinne. ❤️
Niin syntyi Karkkipäivän joulukalenteri 2020, jonka teema on koronavuoden hengessä omistettu kotimaan ihanille kohteille. Jokaisessa luukussa jaan muiston kotimaan kohteesta, jossa olen vuoden aikana vieraillut. Ja onpa muutamassa luukussa myös Karkkipäivän tyyliin erikoisyllätyksiä.... Saattaa olla, ettei arvonnoiltakaan täysin säästytä tämän vuoden kalenterissa 😊
Tervetuloa mukaan avaamaan luukkuja ja laskemaan päiviä jouluun :)
Luukun 1 muisto on Kemin matkalta.
Vierailin Kemissä tänä vuonna ensimmäistä kertaa koskaan. En tiennyt kaupungista muuta, kuin kaikkien tunteman Lumilinnan. Hyvä jos osasin sijoittaa Kemin kartalla oikeaan kohtaan..!
On oikeastaan ihan parasta, kun matkustaa kohteeseen, jota kohtaan ei ole mitään ennakko-odotuksia tai -asenteita. Ilman odotuksia kohteella on parhaat edellytykset avautua juuri omana itsenään, ja kokemus piirtyy matkailijaan kuin tyhjään tauluun. Matka on kuin sokkotreffit. Millainen kemia minulla ja tällä kohteella on..? Se selviää vasta perillä.
Päivä, jona saavuin Kemiin, oli hyvin sumuinen. Kaupungin yllä makasi paksu harsovaippa, joka loi kaupungin kaduille salaperäisen Tim Burton -maisen tunnelman.
Kaikkialla oli hiljaista, ja paksut luminietokset vaimensivat vähäisetkin äänet. Kaduilla vastaan tuli vain muutamia ihmisiä. Kävelin kaupungin keskustan ympäri rantoja seuraten, ja hengitin utuisen tummaa tunnelmaa. Todellisuus oli kuvaa hämärämpi.
Illan laskeutuessa Kemi kylpi aivan erityisen kiehtovassa valossa.
Kemi-postaukseeni kirjoitin: "Ulkona valaistus oli muuttunut täysin, ja horisontissa hehkui jotain, jonka täytyi kaiketi olla auringonlasku. Aurinkoahan ei ollut koko päivänä näkynyt, mutta nyt se muistutti olemassaolostaan värjäämällä horisontin kultaoranssiseksi.
Näky vain korosti päivän mystistä tunnelmaa; sumupilvien alareuna roikkui oranssin taivaanrannan päällä kuin uhkaava verho jostain Sormusten Herran maailmasta. Jäin katsomaan valoilmiötä pitkäksi aikaa."
Helmikuinen viikonloppuni pienessä, tuntemattomassa Kemissä Suomen Meri-Lapissa muodostui yhdeksi vuoden mieleenpainuneimmista matkaelämyksistäni.
Kun mietin tämän eriskummallisen vuoden aikana tapahtuneita asioita, mieleni palaa usein Kemin sumuisille kaduille. Hetkeen, kun avasin kohmettuneilla käsilläni ravintola Meripaviljongin oven vain putkahtaakseni kuin toiseen maailmaan, lämpimän tunnelmalliseen vanhan ajan ravintolaan.
Tai tuokioon, kun istuin yksin historiallisen hotelli Merihovin Bar Ankkurissa nauttimassa lasillista siideriä ja kirjoittamassa postikorttia. Baari oli kiinni, ja hotellin vastaanottovirkailija päästi minut kuitenkin ystävällisesti sisään lämmittelemään aikoinaan maankuulun taiteilijakapakan tunnelmalliseen saliin. Ostin respasta kuivan siiderin.
Pieniä, ohimeneviä hetkiä. Jotka kuitenkin ovat lopulta suuria ja ajattomia ja elävät mielessä pitkään.
Sellainen oli minun Kemini.
Alkuperäisen Jutun Kemin vierailustani voi lukea täältä.
21 comments on “Karkkipäivän joulukalenteri 2020: luukku 1”
Ihana kalenteri-idea! :)
❤️
Tosi kiva kalenteri-idea! Kotimaan kohteet on ihania ja olet todella taitava tunnelmallisten reissukuvausten kirjoittaja 😊 muistelen aiemminkin sanoneeni tämän, mutta sun pitäisi kirjoittaa sellainen epäperinteinen matkakirja. Sellainen missä fiilistellään, muistellaan ja nostalgisoidaan... 😄
Ihanaa joulukuuta ja joulun odotusta! 🎄🌠
Kiitos Momo ❤️❤️😙
...jospa sitten eläkepäivilläni kirjoitan tällaisen.... 🤗
Hei!
Anteeksi aiheeseen liittymätön kysymys, mutta en tiedä luetko enää vanhempien postauksien kommentteja...joten. Onko sinulla kokemusta millaisia Yves Rocherin hajuvedet ovat? Ovatko ne laadukkaita, vai ihan "kärpäsmyrkkyä"? Tekisi mieli tilata ja kokeilla, mutta en ole käyttänyt mitään Yves Rocherin tuotetta varmaan yli kymmeneen vuoteen...
Luen kyllä niitäkin :) Näkyvät aina tässä blogin hallinnassa tuoreina, vaikka ne olisi jätetty vanhaan postaukseen :)
En ole enää vuosiin kokeillut Rocherin hajuvesiä, joten nykytilannetta en valitettavasto tunne. Ennen vanhaan kyllä käytin Rocherin tuoksuja säännöllisesti. Tuoksujen "fiilis" vaihteli minusta paljon, osa tuoksui halvemmalle päänsärky-osastolle, osa taas oli hyvinkin hienostuneita ja tyylikkäitä. Rocherilla oli myös erikseen kalliimpi Secrets d'Essences -tuoksusarja, joka oli kalliimpi ja laadukkaampi kuin muut tuoksut. Tämä sarja on sittemmin lopetettu, joten en osaa sanoa, onko valikoimassa tällä hetkellä tyylikkäitä ja ei-halvan tuoksuisia hajuvesiä.
Harmi juttu kyllä, kun Suomessa ei enää ole YR-liikkeitä joissa käydä tuoksuttelemassa... :/
"halvemmalle päänsärky-osastolle" :D Juuri sitä tarkoitin...joo ehkä se on liian riskaapelia tosiaan tilata mistään, jos ei ensin voi käydä missään tuoksuttelemassa...oli merkki sitten mikä tahansa!
Jep, en itsekään tilaisi tuoksuttamatta.
Heräsi kyllä kiinnostus Kemiä kohtaan. Oletko muutes lukenut lähiaikoina juttua Kakslauttasen yrittäjän tekemistä ympäristörikoksista. Muistan että teit sieltäkin kerran blogitekstin. Käsittämätöntä jos syytökset pitävät paikkansa, asiaan on yritetty puuttua useaan otteeseen tuloksetta jo vuosia sitten.
Olen lukenut, ja tuli entistä suurempi harmitus, että vierailin koko paikassa :( Puitteet ovat upeat, mutta koko konsepti ihan järkyttävää rahankiskontaa meidän hienon Lappi-kokemuksen nimissä. Ei ihme, että suomalaiset eivät siellä käy.
Tais olla takkapuutkin hinnoiteltu erikseen. Kiitokset minultakin sinulle matkapostauksista, vaikka nyt toinkin tuon vähemmän positiivisen Kakslauttasen esille. Tuli käyntisi mieleeni kun uutisen näin.
Näin oli 🤭😡
No, joka tapauksessa; tulipahan ainakin tehtyä yksi omituisimmista reissuista, näin niinkuin rahallisen sijoituksen näkökulmasta...
Oi mä muistan tän postauksen ja hieman mystisen Kemin! Kiva kalenteri-idea ja matkatarinoitasi on aina todella kiva lukea. Olet tarkka havainnoitsija ja jopa tunnelmakin välittyy tarinoistasi hyvin.
Ihana kuulla, kiitos mukavista sanoista Iines :) 💜
En kauheasti välitä talvesta mutta nämä kuvat!!! Tänne Etelä-suomeenkin voisi tulla hiukan lunta, olisi valoisempaa ja kauniimpaakin. Viime talvenakan ei ollut lunta. Mukavaa joulun odotusta!
Lunta odottelen itsekin ❄️
Hyvää joulun odotusta myös sinulle :)
Onpa kiva ida! Kiva katsella hienoja kuvia. Niistä päsee ihan tunnelmaan mukaan :)
❤️
Kiva, että päädyit pitämään joulukalenteria. :) Ja ei, ei tarvitse aina ylittää itseään tai edellisiä vuosia, mutta ymmärrän tunteen siitä että itse ajattelee että pitäisi.
Itselleni tulee tuollainen tunne usein lahjojen kanssa. Jos on jonain vuonna keksinyt ja ostanut tosi hyviä lahjoja,niin seuraavalla kerralla ajattelee mielessään, että "onko tämän nyt pettymys viime kertaan verrattuna?". :D Vaikka eihän itsekään ajattele niin lahjaa saadessaan.
Ja lopuksi kiitos siitä, ettei tänä(kään) vuonna ole arvontakalenteria. :) Ymmärrän kyllä niiden suosion, mutta arvontoihin ei-osallistuvan lukijan kannalta ne ovat aika epäkiitollisia.
🙂❤️
Kaunis kirjoitus