Kirjotin tänään Instagram-tililleni Kreikka-päivityksen Kean saaresta. Ehkä niitä tuntemattomimpia Kykladien saaria, ainakin vierasmaalaisille.
Kirjoitin, että saari jätti minulle arkisen ja jokseenkin keskiverron vaikutelman. Sellaisen aika välinpitämättömän, tiedättekö. Saari muiden joukossa.
Mutta mitä en maininnut Instagram-päivityksessä, on tämä Ranta.
Pieni ja ehkä joidenkin silmiin arkinen ja vaatimaton, keskiverto, sekin.
Gialiskarin ranta, satamakylä Korissian ulkopuolella.
Minulle tämä ranta on jäänyt mieleen tunnelmallisimpana ja kivoimpana rantana kaikilta Kreikan matkoiltani yli 20 vuoden ajalta. Se on minun The Beach Kreikassa.
En ole yhtään rantaihminen. Uimarannat ovat minulle täysin toissijainen juttu matkoilla, eikä uiminen tai hiekalla makoilu kiinnosta minua muutenkaan. (En osaa edes uida kunnolla.) Olen siinä mielessä ehkä erikoinen Välimeren matkailija. Rannat ovat melkein viimeisinä to do -listallani.
Arvostan rantoja lähinnä esteettisessä mielessä (jos niistä saa hyvän kuvan...!) ja vesielementin vuoksi, VESI on aina hyvä ja puoleensavetävä asia.
Veden "sisään" menen vain jos on tukalan kuuma ja haluan vilvoitella. Tai Suomessa talvella, koska avantouinti on maailman paras keino rentoutua.
Rantahietikon funktio on minulle turha muussa mielessä kuin valokuvauksellisesti.
Mutta kyllä mä tykkään vilpittömästi viettää aikaa joillain rannoilla. Jos niissä toteutuu kaupunkien ja taajamien kahvilakulttuuri "people watching" -harrasteineen.
Kaikkein paras ranta on sellainen, jossa rantabaarin tai -kahvilan terassi sijaitsee niin lähellä vettä kuin mahdollista, ja niin lähellä rannalla oleskelevia ihmisiä kuin mahdollista. Jos tällainen ranta vielä on esteettisesti ja tunnelmallisesti viehättävä, mieluiten kuvailtavissa sanalla sympaattinen, mä viihdyn.
Mielellään ranta saa olla kooltaan pieni.
Sellainen on Kean Gialiskari Beach. Pikkuinen, hienohiekkainen, intiimi, kodikas ja viimeistelty mukavalla rantabaarilla josta voi astua suoraan veneeseen - jos sattuu sellaisella kulkemaan.
Tällaisissa paikoissa voin viihtyä vaikka koko päivän. Käymättä vedessä kertaakaan. Mun biitseilyä.
Voin nauttia pehmeän hiekan ja turkoosin veden kauneudesta oman pöydän takaa, drinkki kädessä ja WC-tilat kätevästi selän takana helpottamassa oloa aika ajoin. Ruokaakin saa jos alkaa hiukoa.
Istuin Gialiskarin rantabaarissa varmaan viisi-kuusi tuntia, lueskellen Lonely Planetia, mietiskellen ja tehden muistiinpanoja matkasta sekä katsellen, kun värit rannalla muuttuivat yhä lämpimämmiksi auringon lipuessa alemmas taivaalla. Lopulta jäljellä oli enää kourallinen ihmisiä.
Se oli paras hetki koko Kean reissulla. Minun ja rannan kemia kohtasi niin, että olisin voinut tulla uudestaan ja uudestaan, joka ilta. Sovin sinne. Se oli minun tyyppiseni ranta.
Mutta seuraavana päivänä lähdin saarelta.
Kirjoitin Instagramin päivityksessäni, että en todennäköisesti palaa enää Kealle. Mutta kyllä mä voisin palata - vain tervehtimään Gialiskaria. Tsekkaamaan, olisiko se yhä mun The Beach.
Missä on teidän ranta?
Kea - ateenalaisten getaway-saari
2 comments on “The Beach”
Mun the rantani on Supetarissa eli Kroatiassa Bracin saarella. Oltiin siellä vajaa viikko kesällä 2017 ja päädyttiin joka ikinen ilta lähes tyhjälle rannalle katsomaan auringonlaskua. Miehellä oli drone mukana reissussa ja sillä sai paikasta aika kivaa kuvaa ja videota otettua :)
Tällä hetkellä oon ihan superonnellinen siitä, että asun niin lähellä merta. Kävin tänäänkin illalla kävelemässä rannalla ja istuskelin tovin kuuntelemassa lokkien huutelua. Mä jotenkin hullulla tavalla tykkään niiden äänestä :)
Mä en osaa nimetä vain yhtä. Mutta yksi tällainen ranta, jossa voisin vaan istuskella rantabaarissa ja ihmetellä edes takas meneviä pikkuveneitä oli telendoksen ranta. Sanoin silloin miehelleni, että voisin varata loman pelkästään telendokselle ja viettäisin rannalla/rantabaarissa koko loman. Huikeita kokemuksia oli myös shiprek zakyntokselle, jos sinne pääsisi yksin/kaksin. Vesi oli uskomattoman turkoosia ja ympäröivät kalliot todella vaikuttavia. Välttämättä paras ranta ei ole se pisin, isoin ja kaunein. Riittää pieni poukama kesken road tripin, johon pysähdytään hetkeksi uimaan ja taas jatketaan matkaa. Tärkeintä on päästä uimaan vain omalla porukalla.