Eilen tapahtui jotain niin noloa että olen vieläkin jäätävän järkytyksen tunteen vallassa.
Onnettomuushan se oli mutta.... ei herranjestas. Kaikki oli niin pienestä hetken mielijohteesta kiinni.
Taustaa:
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen valinnut tälle matkalle aivan erityisiä majoituspaikkoja koska mukana on äitini, jolle haluan näyttää Ateenan deluxe-versiona parhailla mahdollisilla maisemilla. Tämä on ensimmäinen äiti-tytär-matkamme sitten vuoden 1995, eli koko tilaisuus on todella erityislaatuinen.
Matkamme kolmannelle yölle olin varannut hotellin, jossa yöpymisestä olen henkilökohtaisesti haaveillut vuosikausia. Minähän en majoitu omilla reissuillani luksushotelleihin (enkä Kreikassa ylipäänsä hotelleihin vaan pääsääntöisesti domatioihin tai kavereiden luokse), enkä ole luksuspaikoista niin kiinnostunutkaan - mutta kun paikoilla on tarjota jotain ihan spesiaalia... Erityisesti maiseman ja miljöön puolesta. Silloin kiinnostun. Kolmannen yön paikkamme on juuri sellainen:
Hotelli St. George Lycabettus, viiden tähden hotelli Lykavittos-kukkulan juurella Ateenan hienostokaupunginosassa Kolonakissa.
St. Georgessa minua on vetänyt puoleensa hotellin kattoterassi Akropolis-maisemineen. Olen ihan sucker for rooftops...
St. Georgen katolla on myös uima-allas, mikä lisäsi paikan sopivuutta tälle matkalle, äitini kun rakastaa uimista. (Badkrukan-Sannille allasmahdollisuudet ovat toissijainen intressi.)
Noniin. Olimme siis viettäneet mitä antoisamman yöpymisen St. George Lycabettus -hotellissa nauttien kattoterassin maisemista ja palveluista.
Kysellessäni hotellin conciergelta vinkkejä miten helpoiten päästä illalla teatteriin Kerameikokseen, päädyimme juttelemaan myös Kreikka-rakkaudestani ja lopulta blogistanikin, ja siitä, että kirjoitan paljon Kreikasta. Siinä sitten concierge innostui esittelemään minut hotellin johdolle ja yhtäkkiä olin vaihtamassa käsipäivää'tä niin johtajan, PR-managerin kuin myynnin päällikönkin kanssa. Apua, ajattelin, luulevatko nämä että olen joku tärkeä tyyppi...
Huoneeseemme ilmestyi korillinen hedelmiä ja juotavaa kera hotellin johdon terveisten. Respan henkilökunta hymyili meille ylitsevuotavasti aina kulkiessamme ohi. Se tuntui tietysti kivalta mutta vähän kiusalliseltakin, koska olen jo valmiiksi hieman "vieraammilla vesillä" luksushotelleissa enkä halua vetää huomiota puoleeni. Se tekee minut epämukavaksi.
Kaikki meni kuitenkin hienosti, ja ainoa vajaaksi jäänyt juttu oli internetin heikko toimivuus. Netti katkesi tuon tuostakin, ja jouduin käymään respassa useamman kerran pyytämässä apua. Teen matkalla etätöitä työnantajalleni ja olen riippuvainen toimivasta internet-yhteydestä.
Check-out-aamunamme työt jäivät jälleen kesken netin katkettua. Ollessamme kirjoittautumassa ulos, concierge sekä hotellin myyntipäällikkö tulivat kilvan pahoittelemaan internetongelmia. He olivat ilmeisen noloissaan teknologian pettämisestä sen tason huippuhotellissa. Siinä seistessämme netti alkoi sitten taas toimia (tyypillistä).
Tässä välissä concierge-rouva halusi myös ikuistaa minut ja äitini hotellin aulassa. Kaikki olivat yhtä hymyä ja lämpöä.
Tämän kuvan oton jälkeen tapahtui kamala juttu.
Tunnelma oli mukava, ja hetken mielijohteesta päätin, että viimeistelen aamulla kesken jääneen työhomman ennenkuin lähtisimme kohti seuraavaa hotellia. Ei kai tässä niin kiire ollut. Vain kahta minuuttia myöhemmin saatoin vain katua syvästi, että tein tämän päätöksen.
Kävelimme matkalaukkujemme kanssa aulan sohvaryhmän luokse, kun matkalaukkuni kaatui. Kaatuessaan se osui korkeaan keraamiseen taide-esineeseen, ihmisen kokoiseen kapeaan maljakkoon. Joka puolestaan myös kaatui - - ja hajosi sirpaleiksi.
Rikkoutuvan maljakon helinä hiljensi aulan ja hetken oli vain täysi hiljaisuus kun kaikki tuijottivat minua ja kaatunutta laukkua. Ja rikkotunutta taide-esinettä.
Tummia pilviä tämänkertaisessa Kreikka-kokemuksessa
Olisin voinut kuolla siihen paikkaan. Olin niin järkyttävän nolo että en pysty sitä kuvailemaan. Maljakon kaatuminen oli tietysti onnettomuus, mutta se oli niin mielettömän turha onnettomuus, niin pienestä hetken mielijohteesta kiinni. Olimme jo käytännössä poistumassa hotellista, mutta sitten päätin viimeistellä työni.
Concierge toipui ensimmäisenä, puhjeten rauhoittavaan hymyyn. Respan naiset katsoivat tiskin takaa edelleen mykkinä, kasvot peruslukemilla. Myyntipäällikön kasvoilla oli äärimmäisen vakava ja kiusaantunut ilme, hänen selvästi kamppaillessa sen ristiriidan kanssa että jotain hyvin ikävää oli tapahtunut, ja ikävyyden oli aiheuttanut vieras joka hänen silmissään oli tärkeä ja arvostettu.
Sopersin pahoittelujani ja kysyin, miten arvokas maljakko oli ja mitä olin velkaa. "It was an accident, what can you do. It is ok", myyntipäällikkö vastasi. Mutta ilme kertoi, että kyseessä ei ollut mikään ihan halpa maljakko.
St. George Lycabettuksen aulassa on kreikkalaista design-muotoilua myyvä liike, ja maljakko todennäköisesti oli yksi myymälän esineistä.
Concierge hoiti osuutensa hämmentävällä ystävällisyydellä ja kiirehti kysymään haluaisimmeko kahvia tai teetä ja pyysi meitä istumaan. Saatoin itse vain tuijottaa sirpaleita lattialla ja taistella kuumottavaa tunnetta vastaan. Voisinpa vain kadota savuna ilmaan.
Hotellin siivooja lipui paikalle ja onnettomuuden jäljet korjattiin ääneti pois.
Puheensorina palautui. Eteemme tuotiin tarjottimella teetä ja suklaakakkuja.
"Se oli onnettomuus, älä nyt huoli," äiti sanoi.
Minä näin vain tyhjän kohdan jossa maljakko oli seissyt.
Accident scene
Lähdimme St. George Lycabettuksesta, ja hotelli on nyt etsautunut mieleeni tunnelatauksella, jollaista en olisi todellakaan toivonut.
En ole vielä tänäkään aamuna täysin toipunut häpeän tunteesta.
Auttaisikohan tähän ouzo tai tsipouro.
Ateena-terveisin,
Sanni
27 comments on “Noloin hetkeni Kreikassa”
Voi ei! Vahinkoja sattuu kaikille. Ymmärrän että harmittaa ja nolottaa, mutta koita olla armollinen itsellesi. Tämmöisiä juttuja varten on vakuutukset, niin sinulla matkailijana kuin hotellilla ja design-putiikeilla omien ja asiakkaiden vahinkojen varalle. Eihän korvaus tuo hienoa taide-esinettä takaisin, mutta kattaa kuitenkin taloudelliset vahingot. Mieti, jos jollekin muulle olisi sattunut sama vahinko vieressäsi - kohtele itseäsi yhtä ymmärtäväisesti kuin kohtelisit heitä.
No mitä ihmeellistä tuossa nyt oli?
Hotellin moka jos asettelevat särkyviä esineitä alueelle, jossa vieraat liikkuvat matkalaukkujen kanssa. Accident waiting to happen.
Maljakko oli seinän vieressä, ei keskellä hotellin aulaa. Eli kyllä tässä oli aika huono tuuri kyseessä, maljakko ei sijainnut sellaisessa kohdassa jossa voisi olettaa vieraiden kaiken aikaa kulkevan matkalaukkujen kanssa.
Nyt sinut varmasti muistetaan! Onneksi olit viiden tähden hotellissa, jossa asiakkaita pidetään kuin kukkaa kämmenellä, eikä tosiaan veloiteta tuollaisista. Ja on heissä vähän syytä myös, jos laittavat jotain helposti kaatuvaa matkalaukkujen kanssa kulkevien lähelle. Sinä vaan satuit nyt olemaan se, joka osui.
Muistan lapsuudesta kun oltiin veljeni ja isäni kanssa matkoilla jossain...( maata en muista kylläkään). Odoteltiin ulkona kun isä chekkasi meidät ulos ja totta kai törmättiin ihan helkutin isoon ruukkuun oven ulkopuolella, muistan edelleen kuinka pahalta se häpeä tuntui lapsesta, aikuisena var
...varmaan vielä pahempi.
Huomaa että on tunteet ja nolo olo pinnassa vielä mutta ihanan analyyttisesti johdatit meidät lukijat tähän pieneen välikohtaukseen :). Varmaan kirpaisee sekin siinä että olit jo muutenkin saanut huomiota heiltä osaksesi mitä et erityisesti kaivannut ja loppuun sattui tällainen. Älä huoli varmasti muistavat pitkään vielä erään suomalaisen bloggaajan ;). Ja niin kuin tuossa lukijat jo mainitsivat niin näitä sattuu, jonkun ajan päästä voit nauraa koko jutulle!
Tunteet ovat tosiaan edelleen pinnassa, siitä postaus kumpusi... sai vähän ventiloida. :P Jonkun näkökulmasta välikohtaus ei ehkä ollut kovin paha, mutta minulle se oli, asetelman muu kokonaisuus huomioonottaen. Muutenkin vähän kömpelö olo fiineissä paikoissa ja sitten onnistuu mokaamaan tuolla lailla 😕
Mutta joo, nyt lauantai-iltapäivänä aurinkoisen kävelyn (ja ouzo-lasillisen 😀) jälkeen fiilis alkaa jo lievittyä ☺️
Tuo ouzo on kyllä toimiva juttu tällaisen tilanteen jälkihoidossa 👍 (ja jollei yksinään auta, niin sitten lisäksi tsipouro 🤪)
Mutta oikeesti, vahinkoja aina joskus sattuu, sille ei vaan voi mitään ja ymmärrän kyllä, että harmittaa.
Pääasia kuitenkin aina, ettei kukaan ihminen satuttanut itseään ja mahdolliset taloudelliset vahingot (jos niiden korvaamisesta syntyy keskustelua) hoitunevat matkavakuutukseen sisältyvän vastuuvakuutuksen kautta.
Elikkä anteeksipyyntö, ouzo, tsipouro ja aika kyllä parantavat haavat... tämä on taattu resepti 🤕
Joo, hehheh ^_^ Yhden ouzon eilen vedin mutta tsipuroon ei tarvinnut vielä lähteä :D
En mäkään epäile etteikö hotellin vakuutus korvaa rikkoontuneen esineen, mutta se hetki ja tunnelma oli NIIN jäätävä että muiston kumoamiseen ei vakuutus auta... myyntipäällikön hetkessä hymystä vaikeaan, totiseen naamaan muuttunut ilme oli jo itsessään ihan kamala kokemus. Samoin respan järkyttyneet ilmeet. 😞
Noo, elämä on.
Paljon pienemmästäkin niitä jäätyneitä hetkiä tulee, ei tarvitse kuin aivastaa kuuluvasti väärällä hetkellä kesken jonkun merkkihenkilön puheen niin kaikki katseet kääntyvät sinuun :D
Usein jäätyneen tai järkyttyneen hetken aiheuttaa yllättyminen ja siihen liittyvä, yleensä tahaton jähmettyminen, ei niinkään jonkin esineen arvo tms.
Turha siis nolostella asiaa, joka toiselta osapuolelta unohtuu samantien, kun vakuutusrahoilla hankittu uusi pytty on paikoillaan. Joskin ymmärrän ja empatiseeraan.
Kiitos <3 Ymmärrän että muille tämä ei varmasti näyttäydy yhtä kamalana tapauksena kuin itselleni, en ole ikinä missään aiemmin rikkonut mitään tai joutunut yhtä kiusalliseen tilanteeseen.
Voi harmi mikä tilanne, voin kuvitella että olisin itse ihan nolona vaikkei tuo ole mitenkään pahimmasta päästä.
Asiaan liittymättä, mietin tässä kun luen yleensä blogeja ipadilla, ja karkkipäivä toimii jotenkin tosi huonosti tässä. Tulen tuohon ”etusivulle”, ja kun ensimmäisen postauksen jälkeen odottaisi että tulee seuraava, tuleekin vain mainoksia ja kun selaa alaspäin, mainokset vaan tuplaantuvat mutta postausta ei tule esiin. Enkä oikein löydä listaa ihan vaikka otsikoittain mistä pääsisin klikkaamaan seuraavaan. Enkö mä osaa jotain vai onkohan tämä joku bugi sivustolla? Muiden blogien kanssa en ole huomannut samaa ongelmaa.
Ihanaa matkaa joka tapauksessa sinulle ja äidillesi :)
Hei Mau! Tämä sama ongelma ilmenee joillain lukijoilla aina aika ajoin, ja A-Lehtien it-tuen mukaan siihen auttaa selaimen välimuistin tyhjennys :) Kokeile sitä, toivottavasti auttaa :)
Moikka Mau, mulla oli sama ongelma muutaman vuoden ikäisen iPadini kanssa. Välimuistin tyhjennyskään ei auttanut ja asia korjaantui vasta kun vaihdoin uuteen iPadiin. Ongelmia edellisen padini kanssa kyllä alkoi olla vähän siellä sun täällä eli joskus on vain parasta päivittää nää vekottimet uuteen ja mielellään sellaiseen, jossa muistia on huomattavasti enemmän kuin oikeasti tarvitsee. Sinänsä harmillista kun muuten toimiva laite, mutta näin se vain valitettavasti näyttää menevän...
Kiitos avusta Sanni ja Jukka! Tämä ipad ei ole vissiin edes vuoden vanha vielä, mutta tuo välimuistin tyhjennys tuntui toimivan :)
Jesss, hyvä juttu :)
Sorry mutta mä repsahdin nauruun.... Mä kun näen sieluni silmillä kaiken mitä luen ja näin teidät kaikki siinä kohtauksessa. Se maljakko oli vain ESINE ja ihmisten pelästyneet ilmeet tulivat tod näk ihan just pelästymisestä kun kuului kilinää ja kolinaa. Mutta joo, mä ihan suoraan sanottuna inhoan tuollaisia paikkoja juuri sen takia että ne ei ole mitään rentoja vaan ihmiset on kuin heinäseipään nielleitä - suurin osa. Vakuutus korvaa sen maljakon ja oppivatpa laittamaan tuotteensa vaikka vitriineihin :D <3
Voi ei, ikävä tapahtuma. Ja ymmärrän, että siitä jää itselle kurja olo, eikä mikään, mitä kukaan sanoo oikein poista sitä tapahtumasta itselle jäänyttä tunnetta. Mutta oikeasti hotellin henkilökunta törmää varmasti ihan päivittäin paljon kimurantimpiinkin tilanteisiin, joista suurimman osa asiakkaat aiheuttaa ihan tahallaan. Sen maljakon tilalla on jo jotain muuta, eikä kukaan enää edes muista tapahtunutta. Hotelleilla on aivan varmasti tosi kattavat vakuutukset, koska ihmiset rikkoo ja varastaa tavaroita ihan rutiinilla.
Se oli kuitenkin heille vain työpaikalla sijainnut esine. Et rikkonut kenenkään kotona mitään kellekään ihmiselle henkilökohtaisesti tärkeätä. Mä ymmärrän, että tilanne on tuntunut itselle kuumottavalta, mutta oikeasti ihmisten reaktiot johtuivat todennäköisesti lähinnä yllätyksestä. Ja koska itse koet tapahtuman todella kamalana, on myös ihan luonnollista, että kuvittelet muiden ihmisten reaktiot pahemmiksi, kuin ne ehkä todellisuudessa ovat olleetkaan.
Asia on varmastikin juuri niinkuin sanot. Tai ainakin toivon että se on niin. Vielä pari viikkoa (tai kuukautta :P) niin olen ehkä päässyt tästä täysin yli.
Kiitos lievittävistä sanoista.
Voi ei! No ainakin jäit mieleen 🙈🙊
Ei liity postauksen aiheeseen, mutta miten Benecosin väritöntä kulmakarvageeliä saa laitettua siten, että siitä ei jää valkoista töhnää kulmiin? Itselläni kulmat ovat sen verran tummat, että jo pienikin määrä tuotetta näyttää kulmissa liimamaiselta.
Onpa ikävää. Itse olen huomannut tuon ilmiön vain, jos olen laittanut geeliä liikaa. Geeliä kannattaa "niistää" hylsyn reunaan ennenkuin sitä harjaa kulmakarvoihin ettei kerralla mene liikaa. Lisäksi geeliä ei kannata laittaa montaa kerrosta. Minä dippaan harjaa hylsyyn kahdesti per kulmakarva ja vedän ehkä 3-4 vetoa per kulmakarva. Ei jää valkoista jälkeä.
Voi ei, mikä tilanne. Mun on pakko sanoa, että olisin itse varmasti puhjennut itkuun. Jälkikäteen se aina nolottaa, mutta mulle tulee vastaavissa tilanteissa tuo itkureaktio (mikä sinänsä ei yhtään vähennä sitä nolouden määrää, varsinkaan jälkikäteen..). Sitten kun tilanne on ohi, niin olen muun lisäksi itselleni tosi vihainen, että reagoin niin. Kerran puhkesin noloudesta itkuun, kun peruutin vahingossa erään minun taakseni parkkeeranneen henkilöauton puskuriin. Auton omistaja oli ratissa myös. Sitten oltiin tilanteessa, että vaikka minä olin mokannut, niin hän lohdutteli minua, että "ei se nyt niin iso juttu ollut, tällaista sattuu.."
Liekö tämäkin erityisherkkyyttä <3 Ymmärrän sinua.
Voi ei, ymmärrän nolouden määrän! Mutta kaikkea voi sattua - ja sattuu meille jokaiselle joskus. Toivottavasti olet jo toipunut tästä, Sanni <3
Olen kyllä, nyt tuntuu jo siltä 🤗 Kiitos Mirkka ❤️