Blogissa on tänään vieraskynäkirjoitus: äitini vie meidät aikamatkalle 60-luvun kultaisiin vuosiin ja muistoihin tyylistä ja kauneudenhoidosta. Kuulemme Kleopatra-rajausten haasteellisuudesta, ripsiväristä johon syljettiin, mummon alushousujen värisestä irtopuuterista sekä kuinka tanssiravintolaan pääsi sisään.
Tervetuloa mukaan :)
Ylioppilaskuvassa oli päheät irtoripset
VANHA ROUVA MUISTELEE
Kun vanha rouva oli parikymppinen nuori neiti, hän muutti lapsuuskodistaan ja pikkukaupungista ”isolle kirkolle” aloittaen oman itsenäisen elämän. Tässä vaiheessa myös kosmetiikka tuli osaksi normirutiineja. (Kotona isän ja äidin silmien allahan ei olisi kehdannut naamaansa ”pakkeloida”…)
Ensi töikseen neiti säväytti tiskiveden värisen tukkansa mustaksi Polycolor-tuubivärillä. Musta pysyikin sitten monia vuosia hiuksissani, kunnes tuli punainen ja punaruskea kausi. Olen värjännyt tukkaani vakituisesti näihin päiviin asti – nyttemmin olen, yllätys yllätys, blondi!
SILMÄMEIKKI
Silmämeikkiini Helsingin vuosinani sisältyi ruskea kulmakynä, sivellin + musta nesteväri (tussiksi sitä silloin sanottiin) yläluomien rajausta varten, ja kakkumaskara (Filmstar’s) joka kostutettiin sylkäisemällä (!) ripsiharjaan.
Tavanomaisen mustan lisäksi minulla oli myös vihreä ripsiväri, joka antoi aika sähäkän efektin. Hiukan myöhemmin mukaan tulivat voidemaiset ja kakkuluomivärit ja jopa irtoripset juhlatilaisuuksia varten.
Erityisen vaativaa oli Kleopatra-luomirajausten tekeminen silmän ulkonurkan ”siipineen”. Kaarista ei millään saanut symmetrisiä – eihän voinutkaan, kun silmät eivät ole muodoltaan symmetriset. Tämä otti hermoille ja aiheutti monet uusintayritykset – ja aina tietenkin oli kiire, mikä ei yhtään helpottanut urakkaa.
Huulipunia oli tasan yksi kerrallaan, se käytettiin loppuun ja ostettiin seuraava.
Sävyjen päälle en paljon ymmärtänyt, kunhan oli punaista! Se sipaistiin huuliin ja tasoitettiin pussaamalla paperinenäliinaa.
MEIKKIPOHJA
Entäs iho sitten? Jotain Niveaa varmaankin käytin päivävoiteena – yövoide oli tuiki tuntematon käsite.
Puuteria? Muistan isosiskolta jääneen ”pancaken”, josta hinkkasin putskua kankaiseen sieneen ja siitä poskipäille. Ja nenään, ettei kiillä! Myöhemmin oli mummon alushousujen väristä jauhopuuteria, jota pölähteli pitkin rinnuksia kun sitä vippaili naamaan.
Oli minulla äidin ehostusarsenaalista plokattu ikivanha poskipunakin, mutta se oli niin ärtsyn punainen, että sen kanssa olisin näyttänyt ilokujalta karanneelta…
IHONHOITO
Mitään varsinaista ihonhoitoa ei neitiaikoinani harrastettu. Meikit pestiin pois saippualla eikä kosteutusta ilmeisesti kaivattu.
(Sannin huomio: eikö ylempänä mainittua Niveaa mielletty kosteutukseksi..? :) - - Tähän tuli äidiltä tarkennus: "En mä silloin tiedostanut että voide nimenomaan kosteuttaisi, sitä vain 'kuului' laittaa iholle. Se kuului aikuisena naisena olemisen konventioon.")
Aurinkovoiteita ei ollut olemassakaan eikä auringonoton vaaroista puhuttu. Hartiat kärähtivät joka kesä, mutta sehän kuului asiaan. Itselläni tosin oli ja on aurinkoa hyvin sietävä iho, en ole koskaan palanut pahasti.
Lähdössä uuden vuoden bileisiin 1970 Helsingin Kalastajatorpalle
PUKEUTUMINEN
Tanssiravintolaan pukeuduttiin ja hiukset tupeerattiin näyttäväksi keoksi. Paitsi jos oli pitkä tukka kuten minulla. Mutta välillä oli lyhytkin – kerran otin jopa muodikkaan Angela Davis-afrokampauksen. Se oli kiva kunnes kasvoi ulos muodostaan. Silloin oli pakko antaa kyniä villiintyneet permanenttikiharat pois.
Uudenvuoden vastaanottajaisiin laitoin irtoripset (kamala taistelu liiman kanssa) ja ompelijan tekemän kalpean sireeninvärisen levenevälahkeisen juhlahaalarin. Minulla oli kaksikin ”ryyppyhaalaria”, kuten niitä kutsuimme, vaikka meidän alkoholinkäyttömme oli kaukana ryyppäämisestä. Toinen kapakka-asuni oli housupuku valkoista pitsiä, tietysti vuorillinen. Avokaulaisia tai muutenkaan paljastavia ei suosittu.
Ja ilman herraseuraahan ei nainen ravintoloihin päässyt. Meillä oli vakikaverit tähän tarkoitukseen – siis vain toimittamaan tanssinhaluiset neidit sisään. Saliin päästyä ei enää pidetty lukua missä seurassa kukakin oli – kunhan pysyi omassa pöydässään eikä missään nimessä lähtenyt lasi kädessä vaeltamaan toisten pöytiin…
Etiketti oli tiukka. Hauskaa ei sopinut pitää näkyvästi eikä tietenkään humaltua. Ja ruokapakko! Jos juot, niin myös syöt. Tämä ei vanhan rouvan mielestä olisi hassumpi käytäntö nykyäänkään.
Äidin look vuosimallia 2017 - 7-kymppinenkin voi käyttää värejä :) <3
Olen aina meikannut töihin ja sosiaaliseen vapaa-ajan viettoon, mutta vasta keski-iässä aloin oikeasti kiinnostua nyansseista ja keinoista häivytellä kasvojeni epäedullisempia puolia.
Meikkaaminen on kivaa, se virkistää mieltä ja antaa huolitellun ilmeen. Olen pannut merkille, että kuntosalilla ei moni ikäiseni käytä ehostusta. Lisäksi moni pitää koko ajan samaa (usein mustaa) treeniasua. Minusta se on tylsää! Mutta jos itse tykkään värikkäistä, vaihtelevista treenikamppeista, se on oma valintani. Kukin saa taaplata tyylillään.
Tällaisia muistoja nousi mieleen nuoruusvuosiltani. Ne olivat kultaisia aikoja, mutta ei ole moittimista nykyhetkessäkään. Ikääntyminen on… ihan mielenkiintoista!
- Vanha rouva
Näytän äitini tyttäreltä :)
Lue myös:
Äidin kosmetiikkasuosikit (vuodelta 2017)
"Ei se muutu 69-vuotiaanakaan" - 'vanhaksi' ei tarvitse tulla :)
Terveisin äiti (kauneusaiheista sähköpostia äidiltäni vuonna 2011) - "Vasta sinun meikkiblogisi myötä olen oikeasti alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten naiset meikkaavat ja mitä sillä viestivät."
34 comments on “Kleopatra-rajauksia, Niveaa ja pancake-puuteria - näin äitini hoiti nuorena kauneuttaan”
Saatan olla muutaman vuoden äitiäsi nuorempi, tunnistin kuvaamon, samassa kuvaamossa on omakin yo-kuvani otettu . Nostalgiaa. Täytän tänään 68 vuotta. Iälle ja ikääntymiselle ei mitään voi, se pitää vaan hyväksyä.
Minulla oli kyllä teini-ikäisenä jo äidin opetus kasvojen puhdistuksesta ja kosteutuksesta. Kävin äitini purkeilla, aika paljon meillä oli Pierre Robertin LdB-sarjaa. Ripsiväri oli Filmstarsin kakku tai jos rahaa oli enemmän, niin Minersin rolli. Vedellä kyllä harjan kastelin, en sylkenyt siihen.
Huulipunat olivat helmiäisvaaleita ja jossain vaiheessa oli muotia ihan nude, jos ei ollut varsinaista huulipunaa, käytettiin finnistikkiä. Huulet kuivina sitten oltiin muodikkaita. Kiva huulipunamerkki oli Shantung tai sitten - enpäs muistakaan merkkejä. Jotkut ostivat kimppaan meikkejä ja sitten käyttivät niitä vuorotellen tai miten nyt mitäkin menoa oli.
Kiva postaus ja terveisiä äidille!
Ensinnäkin: ai että minua ilahduttaa että blogillani on niin laajan ikähaarukan lukijakunta..! ❤️ Ihan parhautta!
Ja samaan hengenvetoon: oikein hyvää syntymäpäivää sinulle! 🍰 💐 🙂
Kiitos sinullekin muistojen jakamisesta, näitä on todella hauska lukea :) Ja ihan mieletön sattuma että oma ylioppilaskuvasi on otettu samassa kuvaamossa kuin äitini..!
"Jotkut ostivat kimppaan meikkejä ja sitten käyttivät niitä vuorotellen tai miten nyt mitäkin menoa oli."
Voi eihh, tämä..! ^_^ Voi aikoja....
Kiitos, Sanni! Taidan olla ylärajalla ikähaarukassa, mutta kun mieli ei vanhene samassa ajassa nahan kanssa niin...
Siihen aikaan, kun äitisi kanssa olemme olleet teinejä, oli tosiaan muoti mitä oli, esim. Twiggy ja muut mallit, joita tietenkään ei voitu suoraan matkia, kun oltiin tavallisia vaan, mutta ihailtiin kovin.
Se, miksi meikkejäkin ostettiin kimpassa, johtui paljolti siitä, että joka pävä ei kouluun meikattu, mutta kun jonnekin ulos mentiin, niin silloin. Rahaa oli vähän, joten se käytettiin tarkkaan. Ja nyt muistin, että Jane Hellen oli nuoruuteni meikkimerkki, samoin Arcancil - nestemäinen rajaus ja juurikin ne rajaukset.
"Taidan olla ylärajalla ikähaarukassa, mutta kun mieli ei vanhene samassa ajassa nahan kanssa niin…."
Se on just hyvä! <3 :) Suosittelen töllaista "vanhenemista" kaikille ^_^
"joita tietenkään ei voitu suoraan matkia, kun oltiin tavallisia vaan, mutta ihailtiin kovin."
Tämä oli jotenkin hellyttävästi sanottu, ettei voinut matkia "kun oltiin tavallisia vaan"...
Jäin ihan miettimään tätä ja ihailukulttuuria ylipäänsä, suurin osahan meistä on niitä "tavallisia"... 2000-luvulla ihailun kohteen jäljittely on kenties yleisempää kuin muutama vuosikymmen sitten, tuntuu että moni nuori haluaa tavoitella julkkisten tyyliä ja ulkonäköä, oli oma lähtötaso millainen tahansa. Se että on "vain tavallinen" ei ole este. Meikkitutorialien avulla jäljitellään julkkisten lookkeja ja muoti- & tyyliblogit ovat tehneet muodista helpommin seurattavaa ja taviksellekin "toteutettavaa" - toisaalta internetin ja somen aikakausi on tuonut somevaikuttajien itsensä muodossa ihan uudenlaisia ja arkisempia ihailun kohteita.
Vielä noista merkeistä - Jane Hellen oli juuri jäämässä pois markkinoilta kun itse tulin teini-ikään (muistan merkin mutta se katosi pian), mutta Arcancilia ehdin minäkin käyttää :) Arcancilin kolmen sävyn beige luomiväripaletti oli ensimmäinen luomväri jota käytin niin uskollisesti että kaikki sävyt kuluivat lähes loppuun ^_^
Mahtava postaus, kiitoksia äidillesi :) Tarinoita menneiden vuosikymmenien kauneudenhoidosta ja hauskanpidosta on aina hauska lukea. Upeita kuvia myös! Kauneus on periytynyt äidiltä tyttärelle.
"Erityisen vaativaa oli Kleopatra-luomirajausten tekeminen silmän ulkonurkan ”siipineen”. Kaarista ei millään saanut symmetrisiä – eihän voinutkaan, kun silmät eivät ole muodoltaan symmetriset. Tämä otti hermoille ja aiheutti monet uusintayritykset – ja aina tietenkin oli kiire, mikä ei yhtään helpottanut urakkaa."
Jotkin asiat eivät muutu :D
"Jotkin asiat eivät muutu :D"
Niinpä ^_^ <3
Ihana ja liikuttava postaus, kiitos äidille :) Vastaavia meikkejä muistan lapsuudesta oman äitini meikkilaatikosta!
Aivan ihania kuvia! :)
Tuli muistoja mieleen, minä olen nimittäin 63 v. Nuo ripsivärit :D :D Ja ne hirvittävät puuterit... ohhoijaa...
Onkohan sun ikä tullut aiemmin ilmi..? No, ei sillä väliäkään, huomasin vain että olin jostain syystä ajatellut sinut aina suunnilleen itseni ikäiseksi:)
*virn Minulla on vuonna -77 ja -83 syntyneet pojat ja jotenkin olen heidän kanssaan samalla aaltopituudella paljon useammin kuin oman ikäluokkani kanssa. Tänään kun aukaisin Kauneus ja Terveys - lehden uutiskirjeen niin minäpä tunnistin äitisi heti. Ja siis minun kasvomuistini on -1 joten äidilläsi on erittäin mieleenpainuvat kasvot <3
"Minulla on vuonna -77 ja -83 syntyneet pojat ja jotenkin olen heidän kanssaan samalla aaltopituudella paljon useammin kuin oman ikäluokkani kanssa."
😊 😊
"Tänään kun aukaisin Kauneus ja Terveys – lehden uutiskirjeen niin minäpä tunnistin äitisi heti."
Siis onko mun äiti K&T:n uutiskirjeessä..? Tai tämä postaus..? (Mullehan ei näemmä tule K&T:n uutiskirje vaikka lehden alla bloggaankin... hehe.. :p)
Kleopatra-rajauksia, Niveaa ja pancake-puuteria – näin äitini hoiti nuorena kauneuttaan
Blogissa on tällä kertaa vieraskynäkirjoitus: äitini vie meidät aikamatkalle 60-luvun kultaisiin vuosiin ja muistoihin tyylistä ja kauneudenhoidosta.
- Ja tuon tekstin yläpuolella äitisi ylioppilaskuva <3 Ja kyllä siitä pääsee tähän postaukseen = "lue lisää" :)
Okei ☺️ Hauska tietää :)
Ihana äiti, niin kaunis nytkin ❤
❤️
Aivan ihana kirjoitus. Kiitos äidillesi ja sinulle! Tuli niin elävästi mieleeni oman äidin nuoruusmeikkaukset. Ilman maskaran sutinaa ja huulipunaa, ei äitini tainnut ovesta ulos lähteä.....ja jos ei mitään muuta nykyäänkään, niin se HUULIPUNA. Se pitää olla! (Jota toteutan myös itselläni). Isäni oli valokuvaharrastaja ja ne kuvat äidistäni ja toki muistakin, ovat aivan huikeita. Vilunväreet menevät. Kuinka naiset panostivat hiuksiin, pukeutumiseen ja meikkaukseen todellakin. Myös miehillä oli nämä ’suovee-’ tai lainekampaukset, suorasta puvusta puhumattakaan. Naapurin rouva kertoi, että kajalin rajaukset olivat ’surunauhat’ !
"Isäni oli valokuvaharrastaja ja ne kuvat äidistäni ja toki muistakin, ovat aivan huikeita. Vilunväreet menevät."
Ooo, voin vain kuvitella...! <3 Vanhat valokuvat ovat niiiin kiehtovia, ihan jo ne tavalliset "räpsytkin", joten voin vain aavistaa miten hienoja aarteita isäsi ottamat kuvat ovat..!
"Naapurin rouva kertoi, että kajalin rajaukset olivat ’surunauhat’ !"
Mielenkiintoista..! Mistähän tämäkin ilmaisu on tullut..? Kai joku on saanut rajauksilla itselleen ennemmin surullisen kuin kohennetun ilmeen..! ^_^ (Mikä on yhä tänäänkin mahdollista :D)
Tästä tekstistä tuli mielettömän ihana fiilis! Kiitä lämpimästi äitiäsi, kun avasi meille kosmetiikka-ja tyylimuistojaan!
Hän varmasti ilahtuu näistä kommenteista <3
Ah,ihana nostalgiatrippi! Näitä lisää!!!!
Harmi kun minulla ei enää ole isoäitejä jakamassa omia kauneudenhoitomuistojaan, se olisi myös ollut todella kiinnostavaa.
Onpa sun äiti kaunis! Mun äiti ei ole koskaan meikannut ripsiväriä enempää. Mutta äidinäiti sitäkin enemmän. Mummun kanssa laitettiin kasvonaamioita ja lakattiin kynnet. Mummulla oli myös punaiset kestokynnet ja aina mustat rajaukset ja ripset. Myös navetassa! Merkkejä oli ainakin Yves Rocher, Oil of Uleu vai mikä se oli ja jo mainittu Jane Hellen. Mummo kuoli jo vuonna 1992. Mutta kyllä on edelleen kova ikävä. Äitistä on viime vuosina tullut parempi ihon hoitaja...kuulemma tyttären ahkeran nalkutuksen tuloksena. Äiti sai ikävä kyllä ruusufinnin...joten auringolta suojaaminen on alkanut kiinnostaa myös.
"Mummulla oli myös punaiset kestokynnet ja aina mustat rajaukset ja ripset. Myös navetassa!"
<3 <3 :)
"Merkkejä oli ainakin Yves Rocher, Oil of Uleu vai mikä se oli ja jo mainittu Jane Hellen."
Oil Of Olay - joka myöhemmin lyhentyi pelkäksi Olayksi. Olay on edelleen myynnissä :) Ja tämä merkki muuten erottuu edukseen monista muista ns. markettibrändeistä, Olay on jo yli vuosikymmenen käyttänyt tuotteissaan mm. kosmetiikan tähtiainesosiin lukeutuvaa niasiiniamidia jonka käyttöön muut edullisemmat merkit ovat heränneet vasta viime vuosina ainesosatietouden tullessa trendiksi :)
Minunkin toinen mummoni kuoli 1992, ja myös hän käytti huulipunaa. <3 Mitään muuta meikkiä en muista hänellä koskaan nähneeni - toisaalta alle 13-vuotiaana en sellaisiin asioihin varmaan paljon kiinnittänyt huomiotakaan. Mutta se on jäänyt mieleen, että juhlavammissa tilanteissa mummolla oli punaista huulipunaa... Huulipuna on ollut värikosmetiikan saralla vuosikymmenet naisille se ykkösjuttu. Ihan harmittaa, että itse en ole koskaan löytänyt sellaista kunnon signature-huulipunaa jota aina käyttäisin vuodesta toiseen... Monia lemppareita kyllä on, mutta ei mitään yhtä sellaista sävyä joka olisi yli muiden ja joka tuntuisi yhtä luonnolliselta osalta minua ja tyyliäni, kuin vaikka siipimäiset silmärajaukset. Silmämeikkeihin verrattuna huulipuna on ikoninen ja paljon kiehtovampi tuote....
Kestokiharat! Ei kestokynnet😣
Aaa, auto-correct..?
Aivan ihana postaus ja ihana äiti! Teissä on paljon samaa näköä, kaunottaret :)
Kiitos 🤗
Ihan mahtavaa palata nuoruuteen blogisi kautta. Hiukseni minäkin sävytin olikohan Melody sävyte ja ripsiväri oli sellainen kakku jonka myös syljellä kostutin! Ei vettä ollut aina niin helposti saatavilla..leveälahkeiset housut koulubileisiin , itse ommellut koulussa..vaalean huulipunan sain kauppa-autosta 13 vanhana, se oli ihana...kotona ei tykätty meikkaamisesta mutta tansseihin oli pakko meikata ripset ja huulet ainakin...Ihanaa aikaa mutta ei enään 65 kaipaa takaisin, nyt on hyvä..
Minäkin muistan Melody-sävytteen, sitä oli vielä kaupoissa kun olin teini :) Se oli sellaisessa alumiinituubissa. Mun äitikin käytti sitä ja väitän voivani jopa muistaa miltä se tuoksui... ^_^
Ihana lukea sinunkin muistoista :)
Ihanaa aikaa tuo nuoruusaika.
Aivan ihania pilkahduksia 60-70-luvuille <3 jotenkin lohduttavaa että silmien rajaukset ovat kautta aikain olleet vaikeita asioita :"3
Äidissäsi nuorena on paljon samaa Scarlett Johanssonin kanssa!
"jotenkin lohduttavaa että silmien rajaukset ovat kautta aikain olleet vaikeita asioita :”3"
Niinpä ^_^ Mitenkähän kauan itse Kleopatra aikoinaan harjoitteli... :D (Tai ehkä hänellä on ollut joku hovimeikkaaja joka on taituroinut rajaukset kuningattaren silmiin... Todennäköisesti!)
Ihana postaus. <3