Mun ei pitänyt.... mutta onneksi en kuunnellut itseäni! ^_^
Ponit <3
80-luvun lempeäilmeiset ystävät
Vuonna 2017 tuli kuluneeksi 35 vuotta ensimmäisten alkuperäisten My Little Ponyjen ilmestymisestä, ja sen kunniaksi on tänä vuonna julkaistu muutamia ensimmäisen sukupolven klassikkoponeja uudelleen.
Innostuin valtavasti kuullessani uutisen, mutta petyin sitten vähäsen kun selvisi, että julkaisut ovat, outoa kyllä, samat kuin 10 vuoden takaiset 25-juhlavuotisjulkaisut. Tuolloin julkaistiin uudet painokset ihan ensimmäisestä kuuden ponin sarjasta joka tunnetaan nimellä Collector Ponies, sekä ensimmäisestä Rainbow Ponies -sarjasta.
25th Anniversary Rainbow Ponies, 2007
Koska olin jo ostanut juhlavuoden retroponit edellisellä kerralla, päätin jättää nämä hankkimatta. Sitten tapahtui pari asiaa:
Selvisi, että tänä vuonna juhlajulkaisuja tuleekin useampia.
Collector-ponien ja Rainbow-ponien lisäksi on julkaistu uudelleen myös iki-ihana leikkisetti Pretty Parlor, ja syksyllä julkaistiin kolmas kokoelma nimeltään Pegasus & Unicorn Collection (kuvassa, kuva MLP Merch).
Juhlajulkaisuista ainakin Rainbow Ponies tuli myyntiin myös Suomeen. Kuulin että juhlaponeja saa ainakin Prismoista.
Menin Prismaan. Enkä voinutkaan olla ostamatta.
Sanni ja ponit vuonna 1988
Näiden tapahtumien jälkeen omistan siis nyt uuden kuuden ponin setin Rainbow-poneja ja Pretty Parlor -setti on tilauksessa Jenkeistä. Ja ihan varmasti ostan myös Pegasus & Unicorn -kokoelman.
Ponit. <3
Vuoden 2017 ja vuoden 2007 Windyillä on erilaiset silmät
Uudelleenjulkaisut ponit näyttävät muodoltaan ihan samalle kuin alkuperäiset, mutta ne on tehty uusiin muotteihin.
My Little Ponyjen valmistaja Hasbro hävitti kaikki alkuperäiset ykkössukupolven ponimuotit lopetettuaan G1-ponien valmistuksen vuonna 1992. En tiedä mitä tapahtui USAn ulkopuolella lisenssillä valmistettujen My Little Ponien muoteille, sillä Euroopassa G1-poneja valmistettiin vielä vuoteen 1995 saakka, mutta asiaan vihkiytyneiden ponifanien ja -keräilijöiden keskuudessa muottien tuhoamisesta puhutaan faktana.
Söpö Peachy-poni ja Pretty Parlor oli Suomessa suosituimpia ponileikkisettejä - nyt tämäkin uudelleenjulkaistuna <3
Kun Hasbro vuonna 2007 päätti ponien uuden suosion mainingeissa julkaista uudelleen vanhoja klassikkoponeja, se joutui valmistamaan uudet muotit. Tämän vuoksi uudelleenjulkaistut versiot ovat MLP-asiantuntijoiden mukaan aavistuksen pienempiä kuin alkuperäiset. Itse en eroa ole huomannut.
Minkä kyllä huomaa on se, että retro-julkaisujen värit poikkeavat alkuperäisistä. Vuoden 2007 julkaisuissa myös silmät ovat erilaiset; ne oli piirretty hieman alkuperäisiä pienemmiksi.
35-juhlavuoden ponit eivät enää ole Hasbron tuottamia vaan niitä valmistaa The Bridge Direct lisenssillä.
Jostain kumman syystä juhlavuoden ponit ovat kumpanakin juhlavuonna tulleet myyntiin vasta varsinaista merkkivuotta seuraavana vuonna; ponit on valmistettu 2007 ja 2017, mutta kauppoihin ne tulivat 2008 ja 2018.
Hypistellessäni Prismassa Rainbow-retroponeja huomasin, että ne ovat hyvinkin eri värisiä kuin 10 vuoden takaiset versiot - alkuperäisistä puhumattakaan. Jo tällä kerälijä pystyi perustelemaan itselleen miksi nämä oli hyvä ostaa ^_^ No, suurin syy oli ilman muuta se, että en yksinkertaisesti voinut jättää niitä kauppaan kerran ne nähtyäni. G1-ponirakkauteni on liian suuri.
Valikoimat vaihtelevat Prismoittain ja ensimmäisestä Prismasta löysin vain puolet kokoelmasta. Eilen ostin loput Hämeenlinnan Prismasta jossa myynnissä oli koko kuuden ponin sarja.
Salaattia, kananmunia ja poneja. Normi kauppareissu :)
35-juhlavuoden pakkauskuvitusta. Kuvat ovat alkuperäisiä.
35-juhlavuoden versiot eroavat aikaisemmista myös sillä, että ne on tuoksutettu. Tästä en ole niin valtavan innoissani, mutta onneksi tuoksu ei ole ihan mahdottoman voimakas. Joissain 80-luvun poneissa tuoksu saattoi olla niin vahva että koko asunto tuoksui (haisi... jonkun mielestä) imelälle hubbabuballe.
10 vuoden takaisen juhlajulkaisun pakkaus. Vuonna 2007 Rainbow-ponit julkaistiin kahdessa kolmen ponin setissä.
Alkuperäisen Rainbow Pony -pakkauksen takakannen kuvitus vuodelta 1984. Kuva My Little Wikistä.
Rainbow Ponies oli ensimmäinen ponisarja jossa poneilla oli moniväriset harjat. Sateenkaariponeja julkaistiin kaksi sarjaa vuosina 1983 ja 1984. Kummassakin setissä oli kuusi ponia; kaksi siivekästä, kaksi sarvekasta ja kaksi "maaponia". Vuoden 1984 sateenkaari-ponien harjoissa oli myös neon-värejä.
Kuvassa alkuperäisiä Rainbow-poneja kokoelmastani; Parasol, Moonstone, Skydancer ja Flutterbye. Parasolin ja Flutterbyen olen ostanut itse lapsena (lue: pyytänyt rahaa äidiltä tai mummilta), Moonstonen ja Skydancerin ostin aikuisena eBaysta.
Suomeen ja todennäköisesti muuallekin Eurooppaan ponit tulivat myyntiin viiveellä. Kun Rainbow-ponit julkaistiin Yhdysvalloissa 1983-1984, olivat ne Suomen kaupoissa noin 1987.
Vuoden 2017 Parasol
Parasol oli rakkaimpia ponejani. Olin antanut sille suomenkielisen nimen Varjotar. Annoin kaikille poneilleni suomenkieliset nimet - ja ihan ensimmäisissä Suomessa myydyissä My Little Pony -pakkauksissa oli niissäkin muuten suomenkieliset tekstit ja suomennetut nimet.
Varjotar oli luonteeltaan lempeä ja salaperäinen, mutta osoitti tarpeen tullen myös temperamenttia. Se ei kuitenkaan ollut leikeissäni mukana missään suurissa draamoissa vaan pysytteli enemmänkin sovittelijan ja neuvonantajan roolissa. Kaikki ponilaakson miehet olivat siihen lääpällään ^_^
Alkuperäinen Parasol (rinnallaan tytär Rusotar, Baby Sunribbon, nämä kaksi olivat leikeissäni perhe).
Vuoden 2007 uudelleenjulkaistulla Parasolilla oli pienemmäksi maalatut silmät kuin alkuperäisellä. Siinä mielessä uusi 2017-Parasol on uskollisempi alkuperäiselle.
80-luvun pehmolelu-Parasol, tilattu eBaysta. (Minulla on vain tämä pienennetty kuva, alkuperäinen meni varastetun läppärin mukana kuten suurin osa pre-2012-vuoden kuvistani...)
2007-Sunlight vs. 2017 Sunlight.
Uusien, vuoden 2017 juhlaponien päät muuten kääntyvät, niissä on sekin ero.
2017-Windy vs. 2007-Windy. 2017-Windy on kiiltävämpi ja violetimpi.
Verrattuna alkuperäisiin 80-luvun poneihin, kaikki uudelleenjulkaistut retroponit ovat materiaaliltaan kovempia ja "muovisempia".
Kuviotkin on toteutettu vähän eri lailla eri vuosien versioissa.
Ymmärrättehän, että nämä on varmasti kannattavaa omistaa kun eivät ole ihan samanlaisia.... :D ^_^ :p
Alkuperäinen G1-kokoelmani on todella arvokas, kukas sitä tietää jos näillä retro-julkasuillakin on joskus arvoa..? Ei sillä että koskaan myisin näitä, en ikinä..!
Vaikka aluksi en jotenkin innostunut 35-juhlavuoden uudelleen-uudelleen-julkaisuista, nyt olen pelkästään iloinen että päädyin taas pitkästä aikaa rakkaiden 80-lukulaisten maailmaan. Eihän näiden söpöläisten seurassa voi tulla kuin hyvälle mielelle :)
Ehkäpä Collector- ja Rainbow-ponien jo toista uudelleenjulkaisua perusteltiin sillä, että 10 vuodessa on ehtinyt kasvaa uusia poniystäviä jotka missasivat 25-juhlavuoden. Monille Friendship is Magic -sarjan kautta ponit löytäneille nuoremman sukupolven MLP-faneille nämä "pullukkaponit" ovat varmasti toooodella retroa ja niiden arvo jossain kuriositeetin tasolla. Meille 80-luvun lapsille ne ovat tärkeää nostalgiaa. <3
Te joiden elämään My Little Ponyt ovat kuuluneet lapsena, mikä oli teidän lempiponinne? :)
Lue lisää My Little Pony -historiastani:
57 comments on “Ihanat retroponit tulevat taas”
Ihana, että noita aitoja ponejakin taas saa (mulle ne modernit ei ole aitoja). Ostaisin, jos mulla olis lapsia. Mulla ei lapsena ollut kuin yksi pieni my little pony ja yksi iso kopio (ei ollut my little pony, mutta suht lähellä näitä, erotti kuitenkin selvästi, että ei ollut aito, ei ollut niin söpö). Tykkäsin siitä pienestä kovasti just siksi, että se oli aito. Nimeä en muista, kun en ollut niin sisällä tässä poni-jutussa. Ihana tuo keksimäsi Varjotar :)
Mullakin oli myös kopioita :) Ne toimivat alussa "oikeiden" ponien palvelijoina ja taloudenhoitajina, mikä oli kyllä vähän karua nyt jälkeen päin ajatellen... Kun sain enemmän poneja kopiot eivät enää saaneet olla mukana ollenkaan. :/ Säälin niitä kuitenkin enkä heittänyt menemään. En kuitenkaan yhtään tiedä missä ne ovat nyt... Muistan jopa kahden niistä nimet: Unelma ja Kaarina. Onkohan äiti säästänyt ne jonnekin meidän lelulaatikoihin...
Mä kyllä ymmärrän tuon jaottelun (karuudesta huolimatta), varmaan olisin itsekin tehnyt niin, jos olisi ollut enemmän poneja. Vähän kaiholla katselen tuota kuvaa sun ponihyllystä, melkein kateus iskee :D Huippua, että sulla sai olla noin iso kokoelma jo silloin :)
Mä olen ollut innostuksineni ääri-ihminen jo lapsena... :D Siis jos innostun jostain, uppoudun siihen kokonaan ja haalittava aiheeseen liittyvää tietoa tai tavaraa niin paljon kuin mahdollista.... :P (Mikä ei suinkaan ole aina hyvä asia...) Käytin lapsena kaikki argumentointikykyni pystyäkseni perustelemaan äidille miksi mun kuului saada aina vain lisää poneja... Sama jatkui sitten teini-iässä matkailun saralla.
Sä olet ollut aika hyvä perustelemaan! Kun miettii sitäkin, että sait lähteä ulkomaille ilman aikuista (jos muistan oikein).
Jep :) Vielä nuoremman siskoni kanssa ^_^
Voi ihanuutta :D
Ponit eivät koskaan oikein ehtineet omiin leikkeihini koska taisin elää paremminkin Barbien suosion aikana lapsuuttani, ponit tulivat markkinoille kai vasta myöhemmin. Oli silti niin ihanaa lukea tätä tarinaasi! Onneksi ostit kaikki ponit pois Prismoista pyörimästä <3
Hehe ^_^ No eihän niitä voinut sinne jättää, ihanat..!
Meillä sisareni leikkivät Barbeilla, minä olin se ponityttö. Jos sisareni "vahingossakin" saivat lahjaksi poneja pahaa-aavistamattomilta sukulaisilta, omin ponit itselleni perustellen, että "Ettehän te näistä kuitenkaan välitä kun teillä on nuo Barbit". Apua mikä tyranni olin...
Mä en kestääää! Että nää voi olla ihania. Mulla on myös omat ponit tallessa:). Olen ostanut tyttärilleni myös, varmaan koska lapsi sisälläni ei tiedä mitään ihanempaa! Hehhee. Tuolla jossain näin kuvan hyllystä joka oli täynnä poneja? Onko ne kaikki tallessa? Laita kuvia:)..
Serkullani oli sellainen huippu-makee hepo (jonka yritin pölliäkin:D, mutta kiinni jäin) minkä 'pyllyssä' (onko sille joku hevostelu-nimikin? Lautanen? Yläreisi?) oli huippuhienoja hologrammi-tikkuja. Hitsi, jos vielä näen sen tyyppisiä holo-juttuja kynsilakoissa tai vastaavissa en voi vastustaa ollenkaan <3
Kyllä, kaikki ovat tallessa ja kuvia löytyy noista ponipostauksista joiden linkit laitoin postauksen lopuksi :) Kuten tämä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/suuri-ponipostaus/
Lautanen :)
En muista itse hologrammi-kuvioita G-ykkösillä (eli niillä 80-lukulaisilla), mutta ihania glitterkuvioita oli kyllä :)
Voiiii että🤗!
Siellähän on monta tuttua kaveria.
Joskus podin huonoa omaatuntoa, kun en suostunut myymään sinulle omia ponejani.
(Vaikka eihän niitä nyt kovin montaa olisi ollutkaan.)
Toisaalta🙄... Aina kun olen elvyttänyt poniparkoja jollain superpesulla, niiden koettua kovia seuraavan sukupolven käsissä, olen panikoinut ajatuksella: nyt kun Sanni näkis... 😅
Muistan myös sen "hajuponin" hajun. Tulee mieleen se teidän talon Siwa. Väitän että mun haisevin poni tuli sieltä. Voiko olla🤔?
Myytiinkö Siwoissa poneja?
Heiii kuules, ihan sydänalassa läikähti nyt, oletko sinä "minun" Lottani lapsuudesta...? <3 Sun täytyy olla...! <3 Voi miten mukava kuulla sinusta :)
Siwoissa myytiin poneja, eli se sun "hajuponi" (jonka luulen myös muistavani :)) oli varmaankin sieltä :) Itsekin ostin sieltä muutaman ponin, jännää kyllä mm. aika pienen myyntierän limited edition jouluponi Merry Treat tuli myyntiin juuri Siwoihin, ostin omani sieltä :)
😃👍! Nuinkin suuria eroja, väritkin ihan erilaisia .
Mä haluisin Sonettaren vai mikälie Confetti uutena, koska se oli mun ensimmäiseni.
On näköjään mullakin ollut tollainen mattinykäs- tyyli 😂
Confettia ei ole tainnut tulla uudelleenjulkaisuna. Ja alkuperäinen "in mint condition" maksaa varmaan aika kirpeästi..! :) Oletko nähnyt koskaan eBaylla..?
En uskalla katsos ettei tule pakkomielle 😃
Heheh, voin hyvin ymmärtää... ^_^
Mulla oli toi oranssi siipiponi ja se oli muistaakseni yksi suosikeista. Lemppareita oli kuitenkin kaikki lapsiponit. Meillä oli siskon kanssa mm. hammasponeja, minikaksoset, uimarenkaalla varustettu merihevosponi ja isoilla läpikuultavilla perhosen siivillä varustetut pitkätukkaiset ponit. Kai ne jotain keijuja oli.
Meidän leikeissä ponit oli sukupuolitettu asennon mukaan: kaikki reippaasti eteenpäin astelevat oli poikia ja kainosti päätä kallistavat oli tyttöjä.
Mulla oli kanssa kaikkia näitä :) <3 Ensihammasponit oli nimeltään First Tooth Baby Ponies, kaksoset Newborn Twins, meriponit Sea Ponies ja "keijuponeja" tuli kaksi sarjaa, ekat oli Summer Wing Ponies ja tokat Windy Wing Ponies <3 Minäkin kutsuin niitä keijuponeiksi :) Yksi niistä oli erityinen maskottini, Moon Jumper nimeltään, sen peffassa oli kuva kuutamotaivaalla lentävästä lehmästä joten annoin sille nimeksi... Lehmä Lentää. ^_^
Heheh, hyvä logiikka ^_^ Meillä poikia olivat vain oikeat poikaponit ja niitähän olikin sitten.... vähän! Aika feministinen maailma oli mun poneilla :D 95% naisia.... :)
Nyt kun pläräsin läpi Suuret ponipostaukset, niin sieltähän tuttuja löytyi.
Mulla on ollut siis merihevosista tod näk Surf Rider. Vauvakaksoset oli meillä nimeltään Punalapanen ja Lilalapanen, ne löytyi myös sun kuvista :) Samaten Nuppu ja Kuutamoinen löytyi, en tosin muista mitä ne meillä oli nimeltään. Kuutamoinen oli kuitenkin mun suosikki, kunnes sain keltaisen hammasponini sekä Moon Jumperin. Molemmat oli itse valittuja palkintoja hyvin menneestä neuvola/hammaslääkärireissusta. Siskon keijuponi oli sininen keltaisella harjalla. Nupun taas äitini sai veljeltään syntymäpäivälahjaksi ja sekös meitä lapsia nauratti. Äiti oli silloin kuitenkin jo ehkä 27 :D
Eihh, vähänkö söpöt..! ^_^ Mulla niiden nimet oli Lila ja Rosa :)
Ihana ^_^ :)
Mitämitä? Ehditkö pyörähtää vielä Jenkeissäkin tänä vuonna? 😅
En :D Tilaan Pretty Parlor -setin eBaysta tai kalifornialaisen kaverini kautta, just selvitellään kumpi tapa tulee halvemmaksi, todennäköisesti kaverin kautta.
Tuleekohan tuo Pegasus & Unicorn Collection suomeen? Aivan ihania.
En ole kuullut että tulisi, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Collector Pony -kokoelma ei käsittääkseni myöskään tullut, vain nuo Sateenkaaret.
Hei!
Montako ponia omistat kaikkiaan ja missä säilytät niitä? Kiinostaisi kovasti kuulla;)
Hei Kikka! En ole koskaan laskenut ponejani, mutta arvioisin niitä olevan muutamia satoja. Pääkokoelmani (eli lapsuuden ponit + suuri osa eBaysta aikuisena ostetuista) majailee lapsuudenkodissani Kuopiossa, sillä minulla ei ole ollut missään kodissani tilaa laittaa niitä esille. Uudemmat ponit eli G3-kokoelmani asuu lähes kokonaisuudessaan Maarianhaminan asuntoni varastossa. Odotan että jonain päivänä asun paikassa jossa ponit saavat arvoisensa tilan :) <3
Ihania! Varsinkin nuo aidot ponit. Uusissa ei kyllä oikein iske nuo uudet silmät. Harmi jos ovat vielä kovempaa materiaalia, se alkuperäinen oli oman muistini mukaan ihanan pehmeää eikä oikeastaan muovisen tuntuista ollenkaan. Pitääkin tutkia omista lapsuuden lelu kätköistä mitä poneja olen tallettanut.
Nuo tämän vuoden uusien juhlaponien isot silmät ovat enemmän sitä tyyliä kuin 80-luvun alkuperäisten. Tehtaasta riippuen (USAssa vai lisenssitehdas muualla maailmassa) saman ponin silmät saattoivat olla 80-luvullakin vähän eri näköiset, mutta nuo suuremmat olivat "standardi". :)
Niin oli, se oli sellaista kevyesti puristettavan pehmeää materiaalia. Paljon mukavamman tuntuinen kuin tämä uusi.
Mun suosikki oli maailman kaunein Dainty https://www.strawberryreef.com/images/G1/Ponies/pink/US_lavendarlace%20(38).jpg . Harmittaa, että ponit jäi aikoinaan lapsuudenkaverin luokse kun leikittiin aina hänen luona niillä enkä vanhemmiten koskaan muistanut hakea niitä. Ja nyt ne on jo varmasti myyty / heitetty roskiin(!). En ole mikään tosiponifani, mutta paljon niillä leikittiin ja nyt olisi ihanaa palata lapsuusmuistoihin parin lempilelun kautta!
Tuo linkki ei toiminut :/
Oliko se tämä "isosiskoponi":
http://mylittlewiki.org/wiki/Dainty
Tuo oli jännä asento kun se oli niin hoikka verrattuna "perus"-Gee-ykkösin. Muistaakseni tuolla muotilla julkaistiin vain tuo yksi Sweetheart Sister Ponies -sarja. Minullakin oli niistä yksi - violetin sävyinen ^_^
Juu näköjään linkki katkesi pisteen kohdalta, mutta juurikin tuo! Tykkäsin siitä juuri siksi että se oli eri näköinen ja laihempi (!) kuin muut, ja se oli leikeissäni ihailtu prinsessa. En edes muista muiden ponien rooleja, liekö sitten seikkailin aina tuolla yhdellä vain... Varmaan samaistuin siihen kun olin kovin pitkä ja hoikka lapsi! :D
:) :)
Oli ne "siskoponit" kyllä sellaisia prinsessan näköisiä..! :)
Onpa söpöjä! Minä synnyin vuonna 1992 ja leikin poneilla pienenä, mutta silloinhan ne olivat jo niitä vähän hoikempia. Oli meillä kaksi tuollaista pullukkaakin, mutta ne tuntuivat minusta jo silloin retroilta ja ne oman sukupolveni ponit olivat minulle niitä "varsinaisia poneja". Nykyään olen kyllä ehkä vähän sitä mieltä, että nuo pullerot ovat kivemman näköisiä.
Lemppariani en kyllä muista. Vaikka leikin poneilla tosi paljon, muistan tarkkaan oikeastaan vain yhden värit. Se oli tummanvioletti ja sillä oli sellainen neonlime häntä, ja kontrasti oli mielestäni tosi hieno. Toinen kissoistamme oli myös suuri ponifani, hän kävi aina hakemassa ponikorista sen oman suosikkinsa, joka varmaan haisi kaikista kivoimmalta <3 Nyt vähän kyllä harmittaa, etten yhtään tiedä, missä ponini ovat. Ne annettiin joskus nuoremmalle serkulle leikkeihin enkä ole varma, ovatko palautuneet äidille. Toivottavasti niitä ei ole annettu eteenpäin.
Joo, hoikat G2:et tulivat 1997. Tämän sukupolven ponit olivat tyylillisesti kauimpana "pyöreämuotoisista" Hasbro MLP-poneista, mutta kyllä mä lopulta hellyin ja piti näitäkin muutama ostaa kokoelmaan..! :D <3
^_^ <3
Minulla on lapsena 90-luvulla ollut vain yksi tällainen poni! Olisikohan se tarpeeksi pätevä syy ostaa nyt näitä uusia.. en ole mikään keräilijä niin täytyy jotenkin saada itselleen perustelua, jos poni tarttuu kaupasta mukaan. ;)
Mun mielestä tarpeeksi pätevä syy on se jos tällaisesta ponista tulee hyvä ja iloinen mieli :) <3
Mulla oli tosi vähän poneja lapsuudessa 80-luvulla (rakkain ja ihanin oli Blossom), mutta niin oisin ostanut "tytölleni" (hoho) näitä ihania retroponeja, jos vaan olisivat ilman tuoksua (mitä prismassa tuoksuttelin, niin ei pahimmasta päästä, mutta silti, lisätuoksuja en kotiin halua, ainut poikkeus mitä siedän on lapsen Cientan kengät).
Mulla oli Baby Blossom, se oli itse asiassa ensimmäinen poni jonka sain (tähän monta sydäntä!) ja vasta vuonna 2007 sain äiti-Blossomin kun se tuli ekassa juhla-uudelleenjulkaisussa. Blossom on niin hellyttävä..!
Nuo tuoksut on kyllä harmi juttu, ehkä he ovat silläkin seikalla halunneet erottaa 35th Anniversary -poneja 25th Anniversarysta, mutta ei ollut kyllä toivottu feature.
Löysin juuri oman alkuperäisen Parasolini jostain jemmasta, loput ponit on äiti aikanaan lahjoittanut eteenpäin kun siskon kanssa lakkasimme leikkimästä niillä. Harmi että joku innokas poninhoitaja on vähän parturoinut sekä harjaa että häntää, taitaa tämän varjoponin jälleenmyyntiarvo olla mennyttä :D
Joo, tuo "parturointi" taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus 80-luvun lasten leikeissä - niin ponit ja barbitkin saivat herkästi uusia "kampauksia"... :D Mä olin kai outo lapsi kun en kajonnut ponieni häntiin ja harjoihin ollenkaan, annoin jopa tehdasvalmisteisten kiharoiden olla rauhassa. Kaikkien kutrit näyttää kutakuinkin samalta kuin paketista ulos ottaessa.
Kyllä se oma ja ainut ponini Peachy on ihanin. Voi että, toivottavasti se on vielä isin varastossa, pitäisikin käydä katsomassa ettei kukaan ole heittänyt sitä kirppikselle.
Peachy on todellinen klassikko <3
Olen 90-luvun lapsi, mutta sain leikkiä siskoni ihanilla G1-poneilla. Oli mulla pari omaakin, mutta ihanimmat oli kyllä siskon. Confetti ja toi sateenvarjotyyppi on ainakin jääneet mieleen :D Varmaan pakko käydä ostamassa noita, niin ihania ne on. Onneksi voin perustella asiaa sillä että olen raskaana ja ehkä tuleva pikkutyyppi haluaisi leikkiä niillä jossain vaiheessa :D ehkä ihan hyvä, etten omista itse mitään suurta G1-kokoelmaa koska sitten pitäisi painia kauhean kysymyksen kanssa, että uskaltaako niitä keräilyharvinaisuusihanuuksia antaa ihan pikkuruisen leikkeihin vai pitäisikö odottaa xD Olen nimittäin vähän traumatisoitunut kun lapsuuden leikkikaveri aina teki tuhoa mun Barbeille yms, repi päitä ja raajoja irti ja leikkasi hiuksia. Toivottavasti oma lapsi on leikeissään enemmän kuin mä olin pienenä :D
:) :) Voi olla kyllä oikeasti viisas hankinta, My Little Ponyt ovat menestyksessään kuitenkin kiistatta tosi suuri osa lelujen historiaa. Olisi mukavaa saada näyttää lapselleen jotain tällaista historiallista :)
Annat pikkuiselle just nämä retro-uudelleenjulkaisut ja säilytät itsellä alkuperäiset harvinaisuudet, jotka jälkikasvu voi periä sitten vähän varttuneempana :)
Tuli mieleen tosta "olisi mukava näyttää lapselleen" kommentista ehkä vähä kumma kysymys, mut ootko koskaan miettiny, kuka perii sun ponit ja meikit sitte, ku aika susta jättää? Kysyn, koska oon about ikäisesi ja myös lapseton (lisäksi vielä "säälittävä" sinkku toisin kui sä) nainen ja oon miettiny paljon, että mihin ihmeeseen mun rakkaudella vaalitut asiat (mm. mummin kaunolla kirjoitettu reseptikirja) joutuu sitte, ku oon pois. Jotenki tuntuu ihan kauheelta edes ajatella koko asiaa, mut kai sekin on mietittävä valmiiks. Ja siks tää oudohko kysymys.
Olen mä tätä joskus ajatellut, ja vastaus on että en tosiaan tiedä :/ Ehkä testamenttaan ne jollekin lelumuseolle. Onhan näitä aika ikävä miettiä...
Mäkin mietin joskus tollasia mutta oon tullut siihen tulokseen ettei millään materialla ole väliä kun oon ite poissa :) miksi niiden pitäis olla arvokkaita muillekin mitä itse on haalinut? Mulla oli kaverin kanssa tärkeä pikkukoirakokoelma joilla leikittiin AINA 😁 koirat on missä mikäkin, pääasiassa kaverin sisaruksien lapsille niitä meni kun siellä sitä sukua jatkettiin ahkerasti toisin kuin mun suvussa :) mun mielestä on hauskaa että ne rakkaat lelut seilaa pitkin maailmaa, myös muut lelut mitä on äitini myynyt kirpparilla ja mitä on annettu sukulaisille yms. On kauniimpi ajatus että lelut ovat käytössä ja saattavat olla yhtä rakkaita jollekin lapselle kuin aikanaan minulle, mieluummin kuin säilöisin aarteita jossain kaapinperukoilla.
Tuon reseptikirjan minä varmaan antaisin sisaruksilleni tai muille sukulaisille joka sitä osaisi arvostaa. Ja oon mä sitäkin miettinyt että arkkuun mukaan tärkeimmät muuttumaan kanssani mullaksi! :D :D ainakin sellaiset mitkä maatuu hyvin.
Totta tämäkin.... :) Kyllä se "huoli" tosiaan maallisesta mammonasta katoaa siinä vaiheessa kun lamput sammuu...
Ahhahha tulipa tästä postauksesta ihan älyttömän hyvä mieli! Kasvoin itse en niin varakkaassa perheessä ja muistan että sain lapsuuden aikana peräti yhden ponin itselleni,pitääkin alkaa selailla kuvia jos muistuis mieleen mikä se oli :D ♡ On nää vaan ihania!
Nää on harvoja puhtaasti hyvän mielen asioita joita muovista on syntynyt...! <3 (Harm ettei varmaan voi valmistaa kierrätysmuovista...)
Kiva postaus! Pakko oli minunkin vanhana ponikeräilijänä käydä uusi ponitulokas noukkimassa kokoelmaan. Jouluksi saatan ostaa itselleni toisen :) Lapsuudessa suosikkiponini oli Boysenberry pie. Violetin ja keltaisen yhdistelmä viehättää edelleen!
Minullakin on Boysenberry Pie...! Todellakin, sen väriyhdistelmä on superherkullinen :)
Oih, ihanaihanaihana. Piti oikein käydä katsomassa että mitäs poneja mulla olikaan, ekani perin serkkutytöltä ja muutaman sain ihan itse. Muistin, että mulla olisi ollut vain yksi (jonka harjan ja hännän vaihdoin juuri seuraavan sukupolven leikkejä varten uusiin), mutta nyt kun kävin vilkuilemassa nimiä, hoksasin että kyllä niitä vain oli enempi!
Jos joku muukin etsiskelee nimiä, niin täältä löytyy näppärästi värien perusteella! https://data.mlpmerch.com/g1/characteristics/#color
Aaah. Baby Moondream, Wave Runner ja se yksi, jota en osaa nimetä ja jonka ulkonäöstä en muista kuin että se oli sininen ja sai toimia aina leikeissä poikana. Naapurintytöllä oli rullaluistin-Melody ja yhdellä kaverilla Hip-Hop, joista olin todella kateellinen.
Ihania muistoja :) <3 Ja siis... vaihdoit ponien harjat ja hännät uusiin seuraavaa sukupolvea varten..? Osaat siis tuunata poneja? Wow :) Mistä tilasit harja-ainesta?
Ebaysta! Katsoin muutaman youtube-videon että miten G1:n pään saa irti, ja sitten hyödynsin työkalupakkia ja virkkuukoukkua. Oli se aika työläs homma, mutta ainakin poni puhdistui. Se löytyi vanhempieni pihalle jääneestä leikkimökistä kun suvun uusin tulokas kävi purkamassa sieltä kaiken pihalle. Poni oli aikamoisessa ryönässä oltuaan vuosikausia kosteassa, mutta värit oli pitäneet tosi hyvin. Harja ja häntä oli menneet pilalle jo silloin kun itse leikin poneilla, en jaksanu koskaan suojella niitä. Mulla oli yksi valkoinen barbiehevonen, jonka harja ja häntä oli pilalla viikossa. :)
Vaikka se olikin työläs homma, niin innostuin sen verran, että oon nytten ostanut kirpparilta barbeja ja poneja kun on löytynyt muuten hyväkuntoisia, ja sitten vain vaihtanut tukat uusiksi. On kyllä aika lellitty tuo nuoriso meillä, veli justiinsa valitti että ne hukkuu leluihin.
Ei vitsi, mahtavaa :) :) Myönnän että itse en jaksaisi tällaista hommaa tehdä, ja ponin pään irrottaminenkin tuntuu niin väkivaltaiselta :D että tuntuisi tosi pahalta tehdä niin omille poneille - - vaikka palkintona olisi uusi, kuohkea harja :) Ehkä jollekin tosi huonokuntoiselle kirppariponilöydölle voisi tehdä niin, kun siihen ei ole tunnesidettä. Mutta omat vanhat ponit... huijui...!
Täällä myös yksi ponikeräilijä, ei kyllä todellanaan ole noin huippua kokoelmaa kun sulla mut muutama kymmenen löytyy :) lapsena tuli leikittyä aina vain poneilla mutta niitä poneja ei oikein viitsi missään näkyvillä pitää, sen verran rajut otteet ollut lapsena leikeissä :D nyt tekisi kyllä mieli ostaa nuo kaikki juhlaponit! Pari jo tilasinkin prisman verkkokaupasta ja noita muita katselin ebaysta, mutta aikalailla hintaa näyttäisi kyllä postikuluineen tulevan :/