Nyt. Vihdoin. Näin revontulet.
Olen pitänyt kutakuinkin päätettynä kohtalona että minun ei kuulu nähdä revontulia, kun jopa ahvenanmaalainen työkaverini on Ahvenanmaalla (!!) nähnyt revontulia - ja minä en, vaikka olen penskasta saakka käynyt Lapissa.
Edellisen kerran missasin 'tulet Ylläksellä keväällä 2017. Se oli vasta ensimmäinen kerta kun olen ylipäänsä ollut tietoisesti jossain revontulien läheisyydessä. Tämän viikon maanantaiaamuna sama toistui - sain kuulla hotellin respassa Ivalossa että "...revontulethan loimottivat puoli kymmenestä aamuneljään saakka, ettekö te nähneet niitä?" Ja somen mukaan koko muukin Suomi oli nähnyt. Paitsi minä. Kun olin hotellihuoneessani puoli kymmenen aikaan tyytyväisenä toteamassa, "Ai että kun jo ramasee...."
Keskiviikon vastaisena yönä odotus palkittiin Lemmenjoen kansallispuistossa Ravadasjärvellä. Odotimme sinnikkäästi yhdeksästä saakka ja lopulta tulet ilmestyivät yllemme puolen yön aikaan. En ottanut edes kameraa mukaan, halusin vain keskittyä nauttimaan.
Kokemus oli lähestulkoon euforinen.
Eilen illalla leiriydyimme Juurakkojoen kotaan. "Olisikohan tänäkin yönä vielä mahdollisuus nähdä revontulia"? mietin, mutta en rohjennut toivoa, se tuntui jo onnen härnäämiseltä.
Vähän kahdeksan jälkeen, soijamakkarat paistettuani, lähdin käymään ulkona kodasta.
Ja siellä ne olivat. Vielä edellisyötäkin upeampina ja vahvempina. Niitä oli joka puolella, koko taivas loimusi niiden valosta.
Joenkielisen tunturin takaa lähti voimakkain valosilta joka kurottui yllämme koko taivaankannen halki, kohti Njurgalahtea, kuin revontulten sateenkaari. En saanut sanaakaan suustani. Tai sain. Sanoin, etten voinut uskoa tätä todeksi. Tuossa, tuossa ne ovat..! Vihdoin..!
Se oli aivan mieletöntä.
Kamerakin löytyi käteen tällä kertaa. Kuvat ovat eilisillalta.
Ovat sanoneet, että nämä ovat upeita. Niin ne ovat - to say the least.
Terveisiä Lapista.
Olen iloinen. <3
8 comments on “Elämäni ensimmäiset revontulet”
Pakko: näin ensimmäistä kertaa revontulet Helsingissä, Vuosaaren Aurinkolahdessa, muutama hassu päivä sitten. Oli ne upeita vaikkei yhtä upeita kuin sinun Lapissa näkemäsi. Upeita kertakaikkiaan.
Sama kokemus keskiviikko iltana. Mökillä Tampereen seudulla. Mies ei houkuttelusta huolimatta malttanut lähteä mukaan, vaan meni saunaan. Oli selkeä ilta ja tiesin että jotain vois näkyä etelässäkin. Ei muuta kuin veneellä pimeälle järvelle tutulle luodolle, josta on hyvä näkymä pohjoiseen. Aina yhtä sykähdyttävää, vaikka nyt kolmisen vuotta revontulia harrastettuani ja aika useinkin niitä nähnyt ja kuvannut. Face ryhmä "Revontulikyttääjät" on huippupaikka saada asiasta tietoa ja purkaa riemuaan muitten samoin hurahtaneiden kanssa. Varoituksen sana kuitenkin: voi jäädä koukkuun.
Ihanaa, että odotuksesi palkittiin! Iloitsen kanssasi :)
<3
Revontulet on niin kauniita❤️ niitä seuratessa aika lähes pysähtyy. Itse olen "onnekkaassa" asemassa, että pääsen näitä ihailemaan aika usein. Asun Oulun korkeuksilla lähellä susirajaa. :D
Te olette onnekkaita siellä pohjoisessa <3 :) En yhtään ihmettele että Suomeen (ja muihin revontuli-aktiivisiin paikkoihin) tulee turisteja vain nähdäkseen tämän ilmiön, onhan se jotain ihan mieletöntä.
(...tosin toiset tuntuvat olevan onnekkaita etelämmässäkin, muiden kokemuksista päätellen minulla on ollut ihan harvinaisen huono revontuli-tuuri koko elämäni... :p )
Tuntuu tosi oudolta, ettet oo nähny revontulia koskaan aiemmin. Ehkä se on vaan, ku ite oon asunu ikäni Oulun seudulla ja näkee niitä suunnilleen joka talvi ni ei osaa muuta ees ajatella.
Kuopiossa, Ahvenanmaalla ja Tampereella elämäni viettäneenä olen onnistunut missaamaan kaikki vähäisetkin mahdollisuudet nähdä 'tulia täällä etelämpänä :(