Tämän jutun a.k.a -otsikko voisi olla; Erään kosmetiikkamyyjän eettis-arvopohjaiset ongelmat.
Jutun aihe on muhinut luonnoksissani jo vuosia. Minun on ihan kamalasti tehnyt mieli kirjoittaa siitä, mutta samalla on tuntunut, että ehkä se on väärin. Ehkä en saisi sanoa tällaista ääneen kauneusalan ammattilaisena ja kaupallisella alalla työskentelevänä.
Nyt kuitenkin sain aiheeseen taas kipinän lukiessani Nude-Erikan kirjoitusta liittyen kulutushysteriaan, kosmetiikkavuoreen ja hänen tarkoitukseensa kauneusbloggaajana. Saatoin nyökkäillä hyvin monille Erikan esiintuomille asioille, mutta enemmän kuin bloggaajana, entisen työni edustajana. Kommenttiosiossa sitten törmäsin kommenttiin, joka resonoi minussa erittäin vahvasti:
"Työskentelen myyjänä vaateliikkeessä ja ajoittain kohtaan samanlaisia fiiliksiä työstäni. On ristiriitaista kun tehtäväni on myydä, mutta oikeasti tekisi mieleni sanoa toisinaan asiakkaille että tarvitsetko todella näitä kaikkia, eiköhän vaatekaapissasi ole jo vaatetta?"
Juuri näin. Paitsi että minun tapauksessani halusin sanoa näin työnantajalleni, en asiakkaalle.
Sillä tiedättekö mistä en pitänyt työssäni?
Kerron ensin mistä pidin, sillä aina on hyvä aloittaa positiivisesta. Ja minähän todella pidin työstäni, minä rakastin sitä. Olin mielestäni siinä hyvä ja sain toteuttaa jotain, joka sopi minulle valtavan luonnollisesti.
Kirjoitan preesensissä, sillä pidän näistä asioista edelleen :)
Pidän auttamisesta ja ongelman ratkaisusta. Pidän siitä kun joku tulee luokseni ja hänellä on ongelma, olkoon se sitten sopivan päivävoiteen tai matkakohteen löytäminen, ja voin auttaa häntä löytämään ratkaisun. On ihanaa neuvoa, jakaa tietoa ja inspiroida. On ihanaa luoda hyvää mieltä. On ihanaa innostaa toisia. Pidän siitä kun asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä. Sillä tunteella, että sai hyvää palvelua ja palaa mielellään uudestaan. Haluan, että hänellä on vielä kotona kasseja avatessaankin hyvä mieli.
Äsken kuvaamassani hattarapilvessä on yksi tärkeä kohta, joka ei rimmaa yhteen kaupan alan tavoitteiden kanssa. (En tietenkään voi puhua kaikkien kauppojen puolesta mutta tunnette eron asiakkaina. On kauppoja ja kauppoja. On myyntiä ja on voiton maksimointia.)
Tärkeä kohta on "asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä". Tämä ei ole liikkeen kannalta optimi, vaan minun on - oli - myyjänä tähdättävä siihen, että asiakas poistuu sekä etsimänsä tuotteiden että mahdollisimman monen muun tuotteen kanssa. Tarvitseeko asiakas näitä kaikkia on sivuseikka, pointti on myydä hänelle mahdollisimman paljon. Ja tämä, ystäväni, oli minulle lopulta aika vaikea pala henkilökohtaisen arvomaailmani näkökulmasta.
Lisämyynti, sillä termillä toimintaa kutsutaan kaupan alalla. Myydään siis asiakkaalle muutakin kuin mitä hän tuli hakemaan.
Kauniimmin ilmaistuna asiakas inspiroidaan ostamaan lisää. Hyvä myyjä ei myy vaan inspiroi, hän ei kuulosta siltä että tuputtaa, hän esittelee tuotteita siten että asiakas innostuu ja keksii tarpeensa itse. "Hei, minultahan puuttuu juuri tällainen..!"
Kotona asiakas saattaakin ahdistua. Mitä olen mennyt ostamaan... näihinhän meni kaksi sataa euroa..! Tarvitsinko kuitenkaan elektronista jalkaraspia ja limited edition kultaista glitter-eyelineria..? Milloin olen viimeksi edes meikannut...
Nämä tuntemukset eivät tietenkään ole liikkeen ongelma. Kulutusyhteiskunnassa kun elämme, palveluiden ja hyödykkeiden tarjoajat lähtevät siitä, että johonkin asiakkaan roposet kuitenkin menevät - eri liikkeet ja palvelut vain kilpailevat näistä roposista. Sen voitto joka asiakkaan eurot saa. Sen voitto jonka viivan alle jää suurin plussa.
Mutta tämä asetelma oli minulle ongelma. En halunnut inspiroida asiakasta hankintoihin, joita hän ei tarvinnut. En halunnut olla osallisena lisäämässä jonkun turhaa tavaramerta tai pahimmillaan ylipuhumassa henkilöä ostamaan yli varojensa. En pitänyt siitä, että 'hyvän myyjän' status ylipäänsä mitattiin kuiteilla ja tuotemäärien keskiarvoilla.
Minä rakastan myyjän työtä, mutta minulle hyvä myyjä ja hyvä asiakaskokemus on jotain muuta kuin iso kuitti.
Minun ihanteeni ei välttämättä ole kauppiaan ihanne.
Siitä en pitänyt työssäni.
Kauneusbloggaajan ja tuotesuosittelijan roolissa koen aivan erilaista vapautta ja mielekkyyttä kuin kosmetiikkamyyjän työssäni. Erikan ajatuksia herättävään kirjoitukseen vielä tarttuen, tähänkin työhön liittyy omat ahdistuksensa - eikä vähiten kulutushysteriaan ja purkkimereen liittyvät. Kyllä, me kauneusbloggaajat inspiroimme ihmisiä kuluttamaan ja ostamaan lisää, sitä ei voi kiistää. Joidenkin kohdalla se voi kenties johtaa ylikuluttamiseen ja tarpeettoman purkkirojun nurkkiin kertymiseen. Mutta Erikaa kompaten, kosmetiikka voi myös tehdä ostajansa onnelliseksi ja kohentaa jonkun itsetuntoa. Ja bloggaaja voi auttaa vähentämään jonkun turhia ostoksia arvioidensa kautta. Kosmetiikkabloggaajana olen vapaa kertomaan mistä tuotteista haluan ja tekemään sitä mitä tässä työssä rakastan; neuvomaan, innostamaan, auttamaan löytämään ratkaisuja.
Se ratkaisu voi olla viimeisen päälle optimoitu anti-age-voide tai kahden euron Lidl-pesuvaahto. Onnistumisen mittarina lukijan ilo ja hyöty. Kuitin koolla ei väliä. <3
47 comments on “Tästä en pitänyt kosmetiikkamyyjän työssä”
Kyllä. Ahdistunut myyjä täälläkin. Työskentelen lentoalalla ja kaikkea pitäisi myydä.
Kiitos tästä, upeaa nähdä alan edustajien viittaavan eettiseen puoleen.
Kaupan tarkoitus on tietenkin olla kannattava(a), mutta ehkä firmoissakin on eroja? Toiset pyrkivät olemaan hyödyllisiä ja palvelevia kaikille asiakkaan varakkuuteen katsomatta, toiset tas... no, voiton maksimointiin.
Ehkä nettikaupoissa ja eri valmistajilla nähdään enemmän yksilöllistä profiloitumista erilaisiin tarpeisiin ja ostomentaliteetteihin, ja todennäköisesti olemme entistä enemmän siirtymässä pois krääsähamstrauksen kulutusjuhlasta kohti valikoidumpaa, tarkemmin harkittua ostokäyttäytymistä (eivätkös erilaiset monitoimituotteet jo osoita suuntaa päin minimalismia..)
Itse en ole koskaan Suomessa (enkä juuri muuallakaan) joutunut kosmetiikan alalla yli-innokkaan myynti-inspiraation kohteeksi.. ehkä olen jo omalla paikkakunnalla niin hankalan asiakkaan maineessa, ettei katsota tarpeelliseksi tuhlata energiaa myyntipuheisiin..! Yleensä tavaratalo on aina niin täynnä ja myyjät / konsultit kiireisiä, niin hyvä jos joku ehtii lainkaan vastata kysymyksiin. Glitteriset rajaustussit osaan katsoa itsekin läpi ja tilata sitten netistä ;-) Jee!
Vaatepuolella taas... kiva, jos jokin sopiva, hyvin istuva vaatekappale osuu kohdalle, siinäkään mikään pakkomyynti tuskin toimii. Jos myyjä osaa jotain oikein sopivaa suositella, niin bravo.. netissä ne heräteostot yleensä syntyvät, kun valikoimaa on paljon enemmän, mutta siellä sitä voi myös jarrutella klikkaamalla tuotteen ostoskoriin ja sitten taas pois..
Juuri näin.
Myyntityö on todellakin taitolaji. Käyn kerran kuussa samalla kosmetologilla. Viimeksi kyselin häneltä meikkivoiteista, joita he myyvät. Ihania ja kalliita. Hoidon jölkeen tämä nainen ei suinkaan alkanut myydä mitään, vaan hän kaivoi mukaani useammat näytteet, joita saan testata rauhassa. Ihan parasta palvelua ja pitkän asiakassuhteen ylläpitoa. Todennäkösesti ostan häneltä vielä monta purkkia, kun entiset ovat loppu ja tarvitsen uutta voidetta!
Tällaista palveluhenkeä minäkin suosin 👍🙂
Välitön myynti ja nopea ostopäätökseen "patistaminen" tuovat ehkä kassaan lyhyen aikavälin plussaa, mutta pitkällä tähtäimellä toisenlainen toiminta voi olla paljon hedelmällisempää ja tuoda lojaalimpia asiakkaita jotka sitoutuvat ja tulevat asioimaan liikkeessä vuosikausia. "Pakkomyynnin" kohde taas tuskin palaa liikkeeseen. (Toki on myös palvelua näiden kahden ääripään välillä sekä onnistuneesti kumpaakin palvelutapaa yhdistävää myyntiä, en siis sano että on vain joko tai.)
Omalla kohdallani koen että kosmetiikkablogien lukeminen lisää tietouttani tuotteista - mitä ne ovat, mitä niiden ainesosat tekevät js mihin tarkoitukseen ne ovat. Kaikki Tämä Tieto vähentää turhia ostoksia, kuten mainitsitkin, ja tekee minusta tietoisemman siitä mitä oikeasti tarvitsen ja haluan ostaa. Joten kiitos :)
Itsekin olen kaupan alalla, mutten onneksi pahimmissa ”tuputushommissa”..
👍👍🙂
Hyvä postaus!
Itse olen niin minimalisti, että kauneusblogit eivät yllytä ostamaan mitään ns. turhaan, päinvastoin tuotearvostelujen lukeminen vähentää hutiostoksia :) Jotka sinnikkäästi nekin käytän, nytkin joku Alverden naamanpesuaine joka on susi mutta läträän loppuun saakka.
Jess 🙂🙂 Silloin olemme onnistuneet!
Oon sun kanssa niin samoilla linjoilla. Oon töissä isossa ruotsalaisessa vaateketjussa ja se huonolaatuisten rytkyjen lisämyynti AHDISTAA. Se, et yritän saada asiakkaan tekemään heräteostoksia sotii täysin omaa arvomaailmaa vastaan. Mut jotain työtä on pakko tehdä, what can you do?
Niinpä.... I feel for you. Moni ihminen joutuu varmasti toimeentulon takia toimimaan ainakin osittain arvojensa vastaisesti. Se on tosi kurjaa mutta niinhän se menee että "sen lauluja laulat jonka leipää syöt"... Olisi ideaali jos kaikki voisivat tehdä työtä jossa ei olisi mitään kurjaa ja jossa he voisivat toteuttaa itseään ja arvojaan, mutta se on nimenomaan idealismia, ei realismia.
Olen kuullut tälläisen lausahduksen, joka on aivan totta: Niin kauan, kun et ole valmis maksamaan arvoistasi, ovat ne vain mielipiteitä. Itse kipuilin pitkään silloisessa työssäni, joka ei ollut arvojeni mukaista. Luulin, ettei vaihtoehtoja vain ole, että pakko tehdä kyseistä työtä joka ei hyvältä tunnu. Opettelin kuitenkin olemaan rehellinen itselleni ja kuuntelemaan sydäntäni, lopetin työni ja hyppäsin täysin kohti tuntematonta ilman mitään "turvaverkkoa", ilman mitään tietoa mitä kohti olen menossa, vain sydämeni ääntä seuraten. Ja voi pojat että kannatti! Tänä päivänä elän 100% arvojeni mukaista elämää, elämäni järjestäytyi mitä ihmeellisimmillä tavoilla aivan mahtavaksi. Mutta se hinta, jonka maksoin, oli rohkeus kohdata pelkoni ja heittäytyä elämän virran vietäväksi ilman mitään varmuutta toimeentulosta yms. Tänä päivänä olen niin kiitollinen että uskalsin tuon hypyn tehdä :)
Apteekissa työskentely. 😍 Itselläkin olisi sama moraalinen ongelma, jollen olisi apteekissa töissä. Toki, sielläkin olisi hyvä saada myyntiä, mutta ikinä ei apteekkari kehota myymään asiakkaalle jotain mitä tämä ei tarvitse. Tavoitteena nimenomaan se, että asiakas saa palvelua, tietoa ja ratkaisun ongelmaansa. Piirit on toki pienemmät (varsinkin värikosmetiikassa), mutta sieltä löytyy silti apu monelle asiakkaalle. Ja mikään ei ole omasta mielestä ihanampaa ja palkitsevampaa kuin se että asiakas palaa myöhemmin kiittämään koska löysin ratkaisun mahdollisesti monen vuoden iho-ongelmaan.
Olipa mukava kuulla myös apteekin työntekijän kontribuutio tähän. Olen miettinyt paljon erityyppisten kosmetiikkaa myyvien paikkojen myyntityyliä ja -tavoitteita, ja arvelinkin kyllä että apteekissa ei varmasti ole samanlaisia vaatimuksia lisämyynnille kuin jossain toisen tyyppisessä kemikalio-liikkeessä. Oi te onnekkaat ❤️
Tätä työtähän olisi aivan mahtavaa tehdä ilman paineita tietyistä kuittisaldoista ja x-määrästä tuotteita per asiakas. Juuri sillä tavoitteella mitä sinäkin kuvailit kommenttisi lopussa; auttaa asiakasta löytämään juuri sopivat tuotteet hänen ongelmaansa ja toiveisiinsa ja saada hänet palaamaan iloisena ja tyytyväisenä asiakkaana. ❤️
Entisenä apteekin työntekijänä huikkaan väliin että riippuu todella paöjon apteekkarista kuinka paljon lisämyyntiä toivotaan tekevän. Käsikauppatavarassa on törkeät katteet ja se on bisnes, mistä apteekkarin leipä pääsääntöisesti tulee. Meillä ainakin oli ohjeistus että jos asiakas ostaa esim viagraa niin pitäisi tarjota liukuvoidetta siihen päälle yms tuotepareja, jolla lisämyyntiä saadaan käsikaupan puolelta
No voihan.... :/
Itsekin myyjänä työskennelleenä voin sanoa että se pakkomyyminen oli yksi tekijä miksi lopetin työt sillä alalla, alkoi tuntua liikaa h*oraamiselta suoraan sanottuna, ja niin vastoin omaa arvomaailmaa. Kosmetiikkablogeista; kyllä ne ainakin mun kohdalla toimii ponnakkeena ostamiseen. Useimmissa blogeissa on vain suitsuttavia arvioita (koska bloggaajan X mukaan tämä haluaa kirjoittaa vain hyvistä tuotteista ja huonoja tuotteita ei ole olemassakaan, on vain erilaisia tarpeita) jossa kehutaan joku tuote taivaisiin asti, jolloin tottakai lukijalle herää kiinnostus juuri tähän tuotteeseen, joka on blogin (klikki)otsikonkin mukaan paras kokeilemani/uskomaton löytö/mullistava uutuus jne. Seuraavana päivänä puhutaankin jostain toisesta, yhtä mahtavasta tuotteesta, ja sama toistuu jonkun samankaltaisen tuotteen kohdalla hieman myöhemmin. Sun blogi on virkistävä tuulahdus tässä seurassa, koska kirjoitat niin rehellisesti, ja kerrot myös niistä mielestäsi hyvistäkin tuotteista niiden huonommat puolet. Ja toi ettei huonoja tuotteita ole olemassa-mantra, jota niin monet bloggaajat toistelevat, niin jos mietitään vaikka luomiväriä, jossa on surkea pigmentti, se ei häivyty ja koostumus on kuiva, niin ketä varten tämä tuote muka on tarkoitettu, tai kenen käytössä se muka olisi hyvä :D
Nojoo, totta, etenkin värikosmetiikan kohdalla löytyy kyllä tuotteita joista voi aika puhtaasti todeta että ne ovat huonoja :D
Ymmärrän minkä tyyppiseen bloggaukseen viittaat kommentillasi, mutta vaikka itse en sen sävyisiä tuotearvosteluja tuota, voin jollain tapaa ymmärtää mitä tuolla "ei ole huonoja tuotteita, on vain erilaisia tarpeita" -perustelulla halutaan sanoa.
Joo, sillä voi pedata minkä tahansa tuotteen parempaan valoon eikä ole "pakko" täysin haukkua jos se ei vaikkapa yhteistyökumppanuussuhteen kannalta tunnu bloggaajasta sopivalta, mutta on siinä myös oikeaa perääkin. Ja ensin ehkä uudelleenmäärittelisin termin 'huono'. Huonon luomivärin kohdalla määritelmä on ilmeinen, jos se ei toimi se ei toimi, mutta entä tuote kuten kasvovoide? Totta kai tuotteilla on laatueroja, ja jos lähdetään yksinkertaisesta kosteuttavasta voiteesta, sitäkin saa hienostuneemmalla koostumuksella ja "karvalakkimallin" koostumuksella. Toinen levittyy silkkisesti ja tuoksuu ihanalta ja hoitaa ihoa eksoottisilla kasviöljyillä ja arvokkailla emulgaattoreilla, toinen tuntuu tahmealta ja koostuu halvoista mineraaliöljyistä ja estereistä. Kumpikin kuitenkin kosteuttaa ihoa, ja kummallekin on asiakaskuntansa: joku haluaa maksaa enemmän silkkisestä, hyväntuoksuisesta voiteesta kun toiselle rittää halpa tahmavoide. Kummankin asiakkaan tarve täyttyy: iho tulee kosteaksi niillä parametreillä jotka ovat heille merkitseviä. Jonkun mielestä tahmavoide on 'huono' koska sen ominaisuudet eivät täytä heidän kriteerejään. Jonkun mielestä se on huono koska siinä on pinnallisemmin hoitavia ainesosia kuin toisessa voiteessa. Mutta voiko voidetta lopulta sanoa 'huonoksi', jos se täyttää jonkun henkilön tarpeen?
Voidaan siis ehkä puhua monien tuotteiden kohdalla eri laatuisista tuotteista, ei niinkään hyvistä ja huonoista. Laaduissa on eroja, mutta vain laadun perusteella ei voi määrittää tuotteen hyvyyttä tai huonoutta. Tällaisia ajatuksia minulla on aiheesta :)
Huippu kirjoitus! Olen itsekin pohtinut kauhuissani eettisiä puolia työssäni kaupan alalla. Olen töissä opiskelujen ohella hypermarketissa ja olen viime aikoina lähinnä ahdistunut ja kauhistunut siitä, mitä kaikkea roinaa ihmiset ostavat. Erityisen kauhistunut olen ollut siitä muovi määrästä, joka menee käsieni läpi joka päivä. Asiaa ei toki helpota omat ympäristönsuojelun opintoni 😁 en ole mikään ns hippi ja seesteinen sensei, mutta olen yrittänyt alkaa kassalla tekemään valintoja asiakkaan puolesta. On oikeasti eri kysyä "haluatko vaatteet pussiin?" kuin "meneekö nämä näin vai haluaisitko pussin". Erityisesti jotenkin on alkanut ahdistamaan se, miten jollekin täysin pienelle tuotteelle, kuten vaikka rajauskynälle pyydetään pussia, vaikka tuote kulkeutuisi helposti kädessä/laukussa/lompakossa autolle saakka. Toisinaan tekisi mieli kiljua ymristön puolesta, mutta halutessani pitää työpaikkani olen alkanut mieluummin "tekemään valintoja" asiakkaiden puolesta.
Heh, tulipa näin aamutuimaan asiaa muovipusseista.
Itse joudun joskus pyytämään pientä pussia yhdelle kynälle ja silloin aina mietin että mitäköhän myyjä ajattelee. :) Jos käyn lounaalla täsmäostoksilla, niin sen jälkeen saattaa olla työkäynti, jolloin ei ole käsilaukkua mukana tai saatan olla työautolla (joka on sotkuinen), jolloin haluan jonkun suojan esim. meikkituotteelle. Näitä taustoja myyjä ei tiedä, ja joskus tekee mieli selittää miksi tarvitsen pussin. :) Onneksi monissa kaupoissa on nykyään pieniä suojaavia paperipusseja pikkutuotteille.
Voin kertoa vähän samassa hengessä että itseäni ahdisti ihan mielettömästi liikkeeseen saapuvaan tavaraan käytetty pakkausmateriaali. Usein vaikkapa kolme huulikiiltoa oli saatettu pakata isoon 40x30 cm kokoiseen pahvilaatikkoon, I kid you not. Ja siellä hirveät muovikuplatäytteet tietysti. Se roskan määrä jokaisen saapuneen kuorman jälkeen.... ei herranjestas.... ja kaikki se jotta ihmiset pääsevät ostamaan lisää.
Tuputtaminen ainakin minulla toimii vaan tehokkaana asiakaskarkottimena: poistun kaupasta aika nopeasti, jos en saa rauhassa edes katsoa mitä haluaisin kenties ostaa ilman myyjän (tai pahimmassa tapauksessa myyjien) painostavaa läsnäoloa. Minulle ostaminen ei ole mikään sanallinen tai small-talk tapahtuma, vaan punnitsen mielessäni paljon asioita ennen ostopäätöstä. Ja juuri tämän mukavan pohdinnan yleensä tulee myyjä keskeyttämään ja vaatimaan jotain tuotekeskustelua minulta, kun haluaisin vain rauhassa ajatella. Olen kuitenkin aikuinen ja osaan tulla kysymään jos tarvitsen apua. Kun koen olevani myyntityön kohde yleensä poistun, koska tiedän että vaikka ostaisin jotain ei siitä tuotteesta olisi jäänyt kivaa fiilistä, vaan aina kun sen tuotteen näen tulisi vähän paha mieli siitä ikävästä ostokokemuksesta.
Tykkään fiilistellä esimerkiksi kirjakaupassa ja miettiä pitkään mitä ostaisin, mutta en enää viitsi juurikaan käydä yhden ison ketjun myymälöissä kuin ruuhka-aikaan, koska muulloin on sen myyjät jatkuvasti kimpussa kysymässä voiko auttaa, eikä ole mitään rauhaa katsella kirjoja. Tulee sellainen olo, että myyjät haluaa minut nopeasti sisään ja ulos kirjan kanssa ja minun pitäisi heti tietää mitä tahdon, ja jos en tiedä olen vain turhaan vetelehtimässä siellä kaupassa pakottamassa myyjiä tyrkytystoimintaan. Vaikka juuri se "vetelehtiminen" on minulla tärkeä osa kirjan ostokokemusta. Se kun löytää jotain mielenkiintoista, mitä ei edes ajatellut ostavansa kun tulee kauppaan on juuri minulla se juttu. Mutta nyt siis aina katson ovelta ennen ko. kauppaan menoa, että siellä on ennestään kunnolla asiakkaita pitämässä myyjät kiireisinä, että voin rauhassa katsella.
Olen itse asiakkaana ihan samanlainen. Täältäkin pohjalta tuntui väärältä roikkua kenenkään asiakkaan perässä kun olin työroolissani. Onneksi ihan sellaista ei meidän liikkeessämme tarvinnut tehdäkään, vaan tervehtimisen ja avun tarjoamisen jälkeen asiakkaan sai jättää rauhaan katselemaan ja tarkkailla hänen signaalejaan kauempaa - ja olla tietysti käytettävissä heti jos asiakas vaikutti tarvitsevan apua. Joissain myymälöissä toimintamalli on toinen ja myyjä todellakin seuraa asiakasta kunnes tämä lähtee myymälästä.... Tähän olen törmännyt niin Suomessa kuin etenkin Koreassa - ja kyllä, tämä on takuuvarma tapa saada minut poistumaan toisen liikkeen asiakkaaksi.
On todella kummallista, ja tämän koin erityisen vahvasti Etelä-Koreassa, ettei joissain paikoissa tunnuta lainkaan sallivan tai ymmärtävän hidasta ja tutkiskelevaa katselutyyliä. Ikäänkuin asiakkaalla olisi oikeus tulla myymälään vain jos hänellä on tarkka ennalta tiedossa oleva tarve. "Kiitos, vain katselen" koetaan joissain paikoissa epäilyttävänä käytöksenä ja tällaista asiakasta syynätään ihan erityisen tarkasti. Niin sanottua haahuilu-tyylin ostoskäyttäytymistä ei haluta tunnistaa joissain liikkeissä lainkaan. Haahuilu-asiakas voi näyttää päämäärättömältä, mutta tuntien verkkaisen hypistelynsä päätteeksi hän saattaa marssia kassalle ison ostoskorin kanssa. En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi tällaisten asiakkaiden ei anneta rauhassa katsella ja ottaa se aika minkä he ottavat. Koreassa oli lähellä että en heittäytynyt väkivaltaiseksi joidenkin liikkeiden myyjiä kohtaan kun he toistuvista "I'm just looking, thank you", "I will let you know if I need help" -lauseista huolimatta seurasivat minua kuin hai laivaa, tulivat kirjaimellisesti iholle esittelemään voiteita ja seerumeita ja keskeyttivät katseluni jatkuvalla myyntipuheella. Olin raivon partaalla. Sanomattakin oli selvää että näistä paikoista en ostanut mitään. Yritin laittaa ahdistelun kulttuurin piikkiin mutta toisaalta siellä oli myös liikkeitä, joissa käytös oli asiallista ja asiakasta kunnioittavaa.
*hengittelee...* Huomaa että aihe menee minulla tunteisiin...! :D Mutta joo, luulen että ymmärrämme toisiamme täydellisesti.
Tämä on kyllä aika erikoista, kun ottaa huomioon, miten paljon myymälät Etelä-Koreassa panostavat kauniiseen tuoteasetteluun ja -esittelyyn. Ne kosmetiikkakaupat suorastaan huutavat katselemaan ja 'hiplaamaan', mutta ilmeisesti niitä ei silti saa jäädä liian kauaksi aikaa ihailemaan..? Tekisi mieli kysyä mainitsemiesi puljujen edustajilta, mikä noiden asetelmien ja esteettisten taidonnäytteiden tarkoitus oikein on, jos niitä ei saa jäädä katsomaan...
Lisämyynti tai jopa tyrkytysmyynti on mielestäni lisääntynyt viime vuosina. Joskus oikein näkee kuinka kiusaantunut myyjä on, kun pitää sanoa ne myyntimantrat. Esimerkiksi huoltoasemalla se "otatko tästä vielä autoon mukaan kolme suklaapatukkaa parilla eurolla?" :)
Onko muuten niin, että kosmetiikkapuolella on lista siitä mitä pitää myydä tiettyjen tuotteiden ostajille? Esimerkiksi niin, että huulipunan ostajalle pitää ehdottaa huuliprimeria tai rajauskynää. Tai poskipunan ostajalle sivellintä?
Joo, tunnistan niin tuon.... Tulee melkein rinnakkaiskiusaantuneisuus myyjän kanssa. Kumpikin seisoo siinä tietäen, miksi toinen sanoo niin.
Ei varsinaista listaa (ainakaan meidän myymälässä) mutta suositus. Ja suositus menee juuri noin, että suositellaan ensin niitä tuotteita jotka olennaisesti liittyvät siihen tuotteeseen jota asiakas on ensisijaisesti ostamassa. Tämän ohjeistuksen ohella myyntikilpailut vaikuttavat ihan eniten; kun meneillään on jonkin merkin myyntikilpailu, myyjä pyrkii keksimään tuotteen tämän merkin piiristä, vaikka se ei liittyisi tuotteeseen jota asiakas tuli varsinaisesti hakemaan. Totta kai asiakkaalle siis myydään myös se tuote jota hän tuli hakemaan, mutta sen lisäksi hänelle tarjotaan myyntikilpailumerkin tuotteita.
Myyntikilpailu? Oikeastiko? :) Siis tarkoitatko myyjien kesken sovittua leikkimielistä kilpailua vaiko työnantajan alulle laittamaa tavoitekilpailua?
Tuohon yhteen yllä olevaan kommenttiin liittyen: Minun kohdallani on aina toiminut se että vastaan "Voinko auttaa?" tai "Etsitkö jotain erityistä?" - kysymyksiin "Ei kiitos." tai "Katselen vain." Myyjät ovat aina jättäneet rauhaan.
Jäi myös mietityttämään missä kirjakaupassa ei saa katsella rauhassa. Itselläni on juuri päinvastaiset kokemukset. Yleensä joudun oikein etsimällä etsimään myyjää, jos tarvitsen apua. :D
Merkkien ja maahantuojien asettamia kilpailuja, niitä on joka kuukausi. Esimerkiksi Lancôme, Clinique, Dior ja Estee Lauder ovat tyypillisiä esimerkkejä. Lumenestakin taisi joskus olla, mutta noilla isoilla ulkomaisilla merkeillä eniten. Näistä kilpailuista myyjä saa palkkioksi yleensä tuotepalkinnon, joka ei sinällään useinkaan ole myyjälle suuri porkkana kun tuotteitahan saa joka tapauksessa lahjoina mm. koulutuksista. Mutta kilpailuissa menestyminen on tärkeää liikkelle kokonaisuudessaan, ja myyjät tekevät parhaansa jotta heidän myymälänsä sijoittuu hyvin näissä kilpailuissa. Näyttäähän se hyvältä tilastoissa kun oma liike on korkealla kilpailujen yhteenvedoissa ;) Myyjiä siis ehdottomasti kannustetaan kantamaan kortensa kekoon näissä kilpailuissa.
Minulla on sama kokemus, kirjakaupoissa saa aina olla etsimässä myyjää. Ainakin Suomalaisessa jossa itse asioin eniten. En muista että kukaan koskaan olisi tullut kysymään tarvitsenko apua.
Suomalaisessa minäkin asioin eniten. Välillä myös entisessä Akateemisessa, mutta ei sielläkään ole ollut kovin innokkaita myyjiä. :)
Ymmàrràn hyvin. Vaihdoin alaa vaatekaupasta huonekaluliikkeeseen, eikà tààllà onneksi huono omatunto niin vaivaa, koska tuotteet ovat korkealaatuisia ja ne kàytetààn yleensà lopuun ennen uusien hankkimista, en siis myy mitààn kertakàyttòtavaraa. Sensijaan huono omatunto vaivaa omissa netistà ostetuissa kosmetiikkatuotteissa, jàtettà kun tulee jonkun verran. Itsekin yritàn aina kàyttàà kaikki tuotteet loppuun, vaikkei olisi niin hyvàkààn, ennen uuden ostamista. Tottakai kaupan alalla tàrkeintà on se myyminen, sità ei nuorempana ajatellut vielà eettistà puolta, eikà myòskààn millaiset aukioloajat tàllà alalla on :-D.
No mutta tämähän kumoaa jo tosi hyvin mainitsemasi syyn huonoon omaantuntoon, jätettä tuotteista tulee joka tapauksessa ja sinulla kuitenkin vain niistä jotka oikeas käytät loppuun. Minusta tapasi on tosi hyvä :)
Itse en siihen pystyisi vaikka en bloggaisikaan (eli saisi blogin kautta kosmetiikkaa), olen sen verran kosmetiikkafriikki että en malttaisi ikinä käyttää vain yhtä tuotetta kerrallaan per tuotekategoria (yksi suihkugeeli, yksi shampoo, voide, meikkipuuteri jne.) Ei mikään ihanne luonnolle, mutta ainakin vähentäisin ympärisöäkuormitusta suosimalla sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.
Mielenkiintoista pohdintaa. Olen itsekin tehnyt myyntityötä, ja olin siinä jopa niin hyvä, että välillä inhotti. Koin manipuloivani ihmisiä ostamaan tavaraa, jota he oikeasti eivät todellakaan tarvitse, ja joka ei tuo heille sitä ihanaa onnea jonka heille mielikuvilla möin. Tulostavoitteet oli kovat, provisiot hyvät ja oma rahatilanne kammottava, joten nielin nuo ajatukset ja yritin ajatella myyväni sentään oikeasti laadukasta tuotetta, jota voi käyttää vielä vuosia ja vuosia. Väittäisin kyllä tulleeni aika hyväksi ihmisten varallisuustason arvioinnissa hyvinkin pienten vihjeiden perusteella. Välillä tuntui pahalta myydä ihmisille, joille myymäni tuotteen arvo saattoi olla todella iso satsaus kuukausituloista. Jos mahdollista, yritin aina kontaktoida vähän varakkaamman näköistä jengiä, mutta pakko ne päivän myyntitavoitteet oli aina jotenkin saada täyttymään. Ja yritin toki ajatella, että jokaisella on vastuu omasta ostoskäyttäytymisestään, mutta toisaalta itsellänikin on joskus vähän keulinut rahan kanssa (esim. oikeasti pienet tulot, joista olisi järkevämpi säästää, mutta kuitenkin sen verran että kuvittelee voivansa ostaa jotain tosi ihanaa ja kivaa _kun siitä tulee niin iloiseksi_).
Mitä tulee bloggaajan vastuuseen. Mun mielestä sä olet todella eettinen bloggaaja :D Susta huokuu kaiken takaakin se tietty laihialaisuushenkisyys. Olen itseasiassa saanut _vähennettyä_ kosmetiikkakulujani sun blogin vinkkien ansiosta ^_^ Ihanaa, kun monesti esittelet edullisia, toimivia tuotteita. Etkä sä mun mielestä syyllistyy samaan kuin monet (kosme)bloggarit ja jota itsekin myyjänä tein: myymään ihmisille unelmia ja mielikuvia, että omista tämä, niin sinusta tulee ihana moderni keijukainen ja trendikäs citynainen jonka elämä on pelkkiä kauniita brunsseja ystävien kanssa. Tämän kaiken saat, jos vain OSTAT TÄMÄN TUOTTEEN! Mun mielestä sun blogissa näkyy toi, että haluat ratkaista ihmisten oikeita ongelmia ja auttaa (monesti ihmettelen, kuinka jaksat aina vastailla ihmisten avunpyyntöihin kommenteissa, ihailtavaa :D) Nykyään jätän suosiolla sellaiset blogit lukematta, joissa jokainen postaus on törkeän kalliiden tuotteiden linkkimerta, ja joissa ei oikeastaan edes arvostella tuotetta vaan hehkutetaan vaan runollisin kielikuvin niiden ihanuutta. Ihan turhaa laittaa typeriä ostohimoja omaan alitajuntaan kutkuttamaan :D Olen kyllä monesti miettinyt, miten blogit ja sosiaalinen media laajemminkin vaikuttavat varsinkin nuorten ja muiden mielen suojamekanismeilta kehittymättömien käsityksiin siitä, mitä pitää tehdä ollakseen hyväksytty ja cool. Itselläni oli vaihe n. parikymppisenä, kun blogimaailma kunnolla otti tuulta alleen ja ostelin kaikkea typerää ja täysin ylihintaista blogeista saamieni himojen vietävänä. Onneksi vanhemmiten viisastuu ja osaa erottaa himon ja tarpeen :D Siinä mielessä on ihanaa, jos trendikäs minimalismi saisi ihmisten päihin ajatuksen että pelkkä vähentäminen ei tuo autuutta, vaan se, että kaikkea turhaa ja typerää roinaa ei ole alun alkaenkaan pakko ostaa. Vähän skeptisesti suhtaudun, mutta silti toiveikkaana. Haha taas kerran pitkä vuodatus, mutta mielenkiintoinen ja aihe ja hieno blogiteksti xD
...ja hieno kommentti! ^_^
Kiitos kun avasit omaa kokemustasi myyjänä, se oli kiinnostavaa lukea. Harvemmin kuulee näiden huippumyyjien tuntemuksia ja ajatuksia työstään, miltä se taitava manip--, niin joo, inspiroiminen, tuntuu. Riippuu tietysti hyvin pitkälle henkilön persoonasta ja niistä omista arvoista miten tällaiseen työhön suhtautuu. Ei kaikille epäilemättä herää minkäänlaisia ikäviä fiiliksiä, jollekulle voi varmaan myös olla henkilökohtainen triumfi ja vahvistus omalle osaamiselle kun saa jonkun puhuttua ympäri ostamaan jotain mitä tämä ei selvästikään tarvitse tai johon tällä jopa ei välttämättä olisi varaa.
Kiitos tästäkin, ja muustakin mitä minusta kirjoitit ❤️😙 Mä haluan olla just se "laihialaisbloggari" ☺️ Okei, kalliimmissakin tuotteissa on välillä tosi hyviä, mutta kaikkein suurin tyydytys tulee tietysti silloin kun löytää ja pääsee vinkkaamaan jostain HALVASTA ja hyvästä 😊👍 Säästäminen tulee selkäytimestä, ei sille mitään voi :D
Mulla taas todella ristiriitaisia ajatuksia nimenomaan halvasta kosmetiikasta. Ymmärrän ettei kallis hinta tee tuotteesta parempaa eikä hinnalla välttämättä ole tekemistä tuotteen sisällön kanssa. Halpa kosmetiikka herättää kuitenkin itsellä paljon kysymyksiä ja epäilyksiä. Voiko tuote sisältää jotain turhia täyteaineita, joilla hintaa saadaan alas? Varsinkin värikosmetiikassa mietityttää tuotteiden koostumus. Tiedän, että Suomen tasolla (ja taitaa olla EU:nkin tasolla) kosmetiikkatuotteilla on omat määräykset ja niitä myös tarkistetaan. Tilaaminen netistä ympäri maailmaa on nykyään vain niin helppoa. Tietysti silloin vastuu on kuluttajalla mutta kuinka moni, varsinkin nuorempi kuluttaja, edes miettii tuotteiden turvallisuutta? Jos jotain myydään, niin sitä voi ostaa?
Mietityttää myös halvan kosmetiikan valmistusprosessi. Missä tehdään, kuka tekee ja saavatko tekijät palkkansa? Tämä on silti hyvin avoin kysymys itselle ainakin ihan kaikessa kosmetiikassa. Taas uskoisin EU:ssa valmistetun kosmetiikan prosessinkin olevan "turvallisempi" tai oikeudenmukaisempi kuin EU:n ulkopuolella valmistetun. Erot ovat varmasti suuria pienten valmistajien tai merkkien ja isojen, globaalien merkkien välillä. Tai näin kuvittelisin. Tietoa ei kyllä itsellä ole, kysymyksiä ennemminkin. :)
Vielä se isoin harmitus itellä halpaan kosmetiikkaan liittyen on heräteostosten helppous. Kuluttaja ehkä miettii helposti, että ei se muutaman euron panostus tee isoa lovea omaan pörssiin, jos vaikka tuote ei toimisikaan. Mutta kun tämä ajatusmalli monistetaan, niin turhaa tavaraa kerääntyy melkoinen määrä. Toki kuluttajat ovat erilaisia ja moni saattaa silti kuluttaa hyvän tuotteen loppuun ennen uuden ostamista, vaikka se uuden ostaminen ja houkutus tehtäisiin mahdollisimman helpoksi myös halvan hinnan avulla. Mietin myös ,että halvan hinnan kosmetiikan volyymit pitää olla suuria, että ne tuottavat sitä voittoa ja pitävät yrityksen pyörimässä. Väkisinkin tulee mieleen, että jatkuvasti on tuotava markkinoille uutta tuotetta, jolla pitää kuluttajien kiinnostus yllä ja saa niitä ostajia. Pitää tietysti paikkansa kaikilla yrityksillä mutta yhdistän vielä enemmän halpoihin kosmetiikkamerkkeihin. Niistä on ehkä totuttukin ajattelemaan, että uutta tuotetta tulee usein eivätkä välttämättä ole pysyviä tuotteita, jolloin sekin nostaa himotuskerrointa, kun jos en hetken päästä enää saakaan tuotetta X! Kalliimmilla sarjoilla ehkä luotetaan enemmän siihen laatuun (ja brändiin, jonka ylläpito tietysti maksaa myös) ja sarjat ovat pysyvämpiä. Tämäkin tuntuu kyllä nykyään olevan muutoksessa. Ja pitää tietysti muistaa, että kuluttajien tulotasot ovat hyvin erilaisia ja siksi se halvan määritelmäkin vaihtelee mutta itse miellän halpiskosmetiikaksi ne muutaman euron tuotteet. Ehkä kalliimman tuotteen hankkiminen pysäyttäisi edes hetkeksi miettimään tarvitsenko sitä todella ja olisiko sillä rahalla parempaakin käyttöä. Meni kyllä vähän ohi sun ajatuksen, kun ymmärrän senkin, että turha maksaa ylimääräistä tuotteesta, jos yhtä hyvän ja toimivan saa halvemmalla. Mutta niin, näin pohditutti nyt. :)
Tosi hyviä pointteja sinulla tässä, Etusormi. Erityisesti minuunkin kolahtaa tuo viimeinen, eli että halvat tuotteet kannustavat heräteostoihin ja turhaan ja epäeettiseenkin kuluttamiseen. Tässä mielessä halpuudella, jopa niillä laadukkaillakin halvoilla tuotteilla, on huono puolensa. Mikä tahansa mikä kannustaa kuluttamaan yli tarpeen ja tuottamaan ympäristöä kuormittavaa jätettä on vähemmän positiivinen asia. Ihmisten olisi hyvä ennemmin pohtia, miksi he tarvitsevat tiettyä tuotetta. Ei todellakaan ole järkevää ostaa jotain vain siksi että "saan halvalla". Ja niin moni meistä tekee niin, ajatellen että nyt tein hyvät kaupat ja hyödyin... sivuseikka tarvitsinko todella 40 servettipakkausta 10 hinnalla..? :p
Kyllä se taitaa niin mennä, että yksikään yritys ei ole olemassa sen takia, että tuottaisi iloa asiakkaalleen, vaan perimmäinen olemassa olon tarkoitus on tuottaa voittoa. Näin jokaisessa yrityksessä mihin tahansa alaan katsomatta. Tämän kun muistaa, niin ei haksahda myyjien myyntipuheisiin.
Totta kai, onhan yritystoiminnan oltava kannattavaa. Mutta kannattava ei ole sama kuin voiton maksimointi. On voittoa ja on maksimoitua voittoa, siinä on se ero. Ja vaikuttaa ratkaisevasti yrityksen palvelukonseptiin ja -mentaliteettiin.
Pakko kommentoida, että mulle nää blogit lisää turhia ostoksia ja purkkien määrää, tässä on petollisen helppo napsia saman tien nettikaupasta joku kiva tuote, mistä luen. Kynnys siihen, että lähtisin mihinkään kivijalkaliikkeisiin taas on tosi korkealla, pakollliset tuotteet ostan marketista.
Mutta kuitenkin, ei se ole blogin eikä bloggaajan vika ja saan näistä myös paljon iloa, kun käyn lueskelemassa ja opin uusia juttuja. Loppupeleissä se on aina kiinni ihmisen omasta itsehillinnästä, tavarahan ei tästä maailmasta ostamalla lopu, tyrkytti joku jotain tai ei.
Mä niin samaistun! Kaupallisen alan tutkinto on mutta myyjä minussa ei halua myydä pakolla mitään kenellekään. Lisämyynti on mulle kauhistus enkä pääse siitä yli enkä ympäri. Alan vaihto on mielessä, kun en oikeasti halua tehdä myyjän töitä.
Itse kävin jokunen tovi sitten Powerissa, ostin puhelimen ja oheismyyntiä oli panssarilasin, suojakuorien ja uuden liittymän muodossa. Kahteen ensimmäiseen sanoin "ei kiitos", mutta jälkimmäinen olisi kiinnostanut, mutta sopparia ei voitu tehdä, kun olin vasta sen uusinut (ei voi kaikkea muistaa :D).
Useimmiten saan itse olla rauhassa, useasti myyjät ei edes huomioi, joskus vaan moikataan. Yleensä sitä oheistuotetta tmv. myydään miulle Clas Ohlsonilla tai Suomalaisessa, toki en kosmetiikkamyymälöissä harvemmin mitään kysykään myyjiltä, olen se, joka tietää mitä etsii ja missä ne on.
Itse olen myyntityötä tehnyt vähän ja sellaisissa paikoissa, jotka ei ole isoja, kuten viime kesänä yksityisyrittäjällä hommissa ja myyntiartikkelit on vähän erikoisempia :D Useimmiten asiakkaat osasivat sanoa mitä etsivät ja mitä kaipaisivat lisäksi.
Word! Juuri tämän asian kanssa painin juuri nyt nykyisessä työssäni ja itse asiassa olen alkanut etsiä uutta työtä. Ahdistun tosi paljon kun työnantaja hehkuttaa esimerkiksi pitkää kuittiani ja sellaiset asiat määrittää minut työntekijänä. Jos tälläisiä kuitteja ei taas vähään aikaan tule, aletaan pohtia onko nyt jokin hullusti kun en keskity siihen että asiakas ostaa mahdollisimman paljon ja kallista. Nyt ajatus on vahvistunut siitä että tämä ei ole enää juttuni ja siksi tuntuu itse asiassa hankalalta mennä välillä töihin kun tuntuu että joka asiakkaan jälkeen mielessä ovat vain luvut ja häviää ilo siitä, että asiakas saattoi olla hyvinkin tyytyväinen johonkin yhteen pieneen ostokseen ja neuvoihini sen tiimoilta eikä hyvä asiakaspalvelu ole sitä että saat mahdollisimman suuren summan kuittiin.
Ja sitten vielä aiempaan aiheeseen. Työni puolesta sain tuota bioeffectin seerumia kokeiluun ja minun ihollani se seerumi on tahmeana vielä parinkin tunnin jälkeen laitosta :/ haluaisin kovasti pitää tuotteesta, mutta esimerkiksi tuulisella säällä tuotteen käytön jälkeen (mikäli en siis meikkaa) on iho niin tahmea että hiukset liimautuvat kasvoihin. Käyttömukavuus hieman kärsii mutta pitää ehkä käyttää tuota nyt vain iltaisin. (Day seerumin kanssa sama homma).
Kulta- ja kelloalalla sama juttu.
Ihanaa työskennellä myyjänä, mutta ne oheisseikat oli mun ajatusmaailma vastaan.
Myin pitkään laadukkaita tuotteita, kunnes siihen sivuun tulikin ulkomailta halpasälpää, jonka kestävyys oli nolla. Osa tuotteista rikki jo tullessa. Olihan ne halpoja ja jakotavaraa, muttei niistä palkanmaksuihin ja muihin varmaan katetta jäänyt samalla tavalla, kuin jos olisimme edelleen keskittyneet laadukkaisiin ja kestäviin tuotteisiin.
Pahaa teki ne kaikenlaiset kotelot ja laatikot, joihin tuotteet pakattiin.
Sen jälkeen, kun asiakas osti haluamansa tuotteen, hän erittäin erittäin usein halusi brandikohtaisen paketin vielä lahjapakettiin ja pussiin.
Eräällä isolla eurooppalaisella pukukoruvalmistajalla on aivan sama juttu, kuin kosmetiikkatuotteilla, pahaa teki pienen pienien tuotteiden pakkaaminen kuljetuksiin järkyttävän kokoisiin pahvilaatikoihin kuplamuoviin kätkettynä. Siinä sitä avattiin paketin sisältä pakettia.
Mietin usein, kuinka paljon nämä turhan suuret toimituspakkaukset kuluttaa tilaa vieden logistiigan palveluita...
Logistiikan kannalta ajateltuna pienet paketit putoavat, katoavat ja särkyvät todella helposti ollessaan rullakossa tai lavalla, mistä syystä usein käytetään tarvetta suurempia pakkauslaatikoita. Pahvilaatikot on onneksi helppo kierrättää meillä Suomessa, joten ongelma on vastaanottajapäässä usein oleva tilapula eli pahvilaatikot pitää purkaa ja pinota litteänä jonnekin siksi aikaa että niistä pääsee eroon.
Täällä kans eräs pitkään kosmetiikkamyyjänä ollut ja en voisi tyytyväisempi olla lopettamispäätökseen. Elämänlaatuni on suorastaan parantunut, kun ei tarvi ahdistuneena iltaisin ajatella kuinka olisi vielä pitänyt myydä lisää.. Tuntui ettei koskaan myynyt tarpeeksi ja vaikka kuinka ylitti itsensä, niin silti olisi pitänyt olla parempi. Työ itsessäänhän on aivan ihanaa ja asiakkaat ihania ja kosmetiikkaa ihanaa, mutta se lisämyynti ja kaikki valmiiksi suuhun laitettavat lausahdukset, kilpailu asiakkaista ja juuri vain oman myyntisaldon kartuttaminen eikä yhteen hiileen puhaltaminen uuvuttavat vuosien mittaan. Nykyisin itse työskentelen kosmetologiyrittäjänä ja on ihanaa kun työ ei ahdista.
I hear you. :/ Työ on todellakin aivan ihanaa, mutta sen toteutustapa kaikissa ympäristöissä ei sovi kaikkien luonteelle ja arvomaailmaan. Onneksi on myös toisenlaiseen myyntitapaan rohkaisevia ympäristöjä.
En lue itseäni kosmetiikkafaniksi ja meikkaan vain arkimeikin verran. Neljäkymmentä täytettyäni ihonhoito alkoi ykskaks kiinnostamaan :D.
Olen seurannut blogiasi noin viitisen vuotta, löysin tänne kun etsin jotain vinkkejä naamarasvan ostamiseen. Nykyisin etsin kaikki kosmetiikkakokemukset kauneusblogeista ja koen hutiostosten vähentyneen. Minua kiinnostaa hirvittävästi minkälaiseksi jokin tuote on koettu, onko se hintansa väärti tai mikä vaihtoehtotuote sille löytyy.
Olen siirtynyt ihonhoidossa pitkälti luonnonkosmetiikan pariin ja se on isoksi osaksi kauneusblogien ansiota. Opettelin vuosi sitten myös mineraalimeikkipohjan tekemisen blogisi avustuksella - ja olen tykännyt! Myös Madara-alepäivät olen poiminut blogistasi ja tehnyt ostoksia niiden perusteella. En olisi ilman suositustasi tutustunut SOS-seerumiin, jonka olen sittemmin todennut kyllä älyttömän hyväksi (viime alepäivältä tilasin niitä anti-age tuotteita, hyviä nekin).
Aloittaessani oman palashampookokeiluni pläräsin blogistasi palashampooseikkailusi Kreikassa ja poimin asioita ylös. (Aloitin Flow'n shampoopalalla, mutta se teki tukan klähmäiseksi. Tällä hetkellä kokeilussa Meow Meow Tweetin rosemary-avokado shampoopala).
Vaikka kosmetiikka saatetaaan kokea hömpäksi, niin ainakin kauneusblogit ovat varsinaisia tietopakkauksia.
Kaupoissa minua ärsyttää lisämyynti. Posti on näistä pahin (ei asiamiespostit, vaan ihan postin oma toimipiste), aina pitäisi ostaa postimerkin lisäksi suklaalevyä, heijastinta yms.
Oli tosi kiva kuulla mitä kaikkea olet löytänyt Karkkipäivän kautta :) Aina ilostuttaa kuulla kun joku on löytänyt jotain itselle hyödyllistä ja toimivaa vinkkieni tai esittelyjeni kautta :) Jess :) Itsellenikin on muuten tosi hyödyllistä kuulla ihmisten palautetta suosittelemistani tuotteista, tällöin saan vielä laajemman käsityksen tuotteen sopivuudesta erilaisille ihoille - itsellä kun voi lopulta konkreettisesti olla vain se oman ihon kokemus. Joten kiitos kaikille jotka jaksavat käydä myöhemmin kertomassa miten joku vinkkaamani tuote on heillä toiminut <3
Joo - tämä..! "Saisinko arkin postimerkkejä". "Näin ole hyvä. Ja huomasithan Fazer-tarjouksemme, kaksi suklaalevyä saisi vitosella!" Öhm huokaus....