Tänään Lidl-viikolla puhdistetaan kasvoja.
Ostin testiin kaksi suosikkityyppini putsaria eli vaahtoavia; toinen geelimäinen, toinen nestemäinen pumppuvaahto.
Kummatkin ovat oikein hyviä mutta lopulta paremmuus"kisassa" ykkössijan vei:
Aqua Rich Gentle Facial Wash -puhdistusgeeli 1,69€ / 150 ml
Cien Aqua Rich on miedosti ja laiskasti vaahtoava geeli joka ei jätä iholle monille geeliputsareille ominaista hieman niljaista tunnetta, eikä liioin toisten geelien jättämää supernarskuvaa pintaa. Juuri tämä ominaisuus nosti Aqua Rich -putsarin Suosikki-kategoriaan.
Pidän vaahtoavista putsareista, ja geeliputsarit perinteisesti vaahtoavat, mutta en voi sietää geeleille tyypillistä niljaisuutta. Joitain geeliputsareita saa huuhtoa iholtaan minuuttitolkulla (hmh, ehkä pieni liioittelu sallitaan pointin alleviivaamiseksi..? ^_^) että niiden niljapinta liukenee. Tätä ongelmaa ei ole koskaan pumppuvaahtojen kanssa. Olen todennut olevani hyvinkin kärsimätön hifistelijä mitä tulee puhdistusaineen iholta huuhtoutuvuuteen - aineen täytyy liueta todella nopeasti ja vaivattomasti tai tulee miinusta.
Aqua Rich -putsarin vaahdontapainen ohut mousse muodostuu hitaasti parissa minuutissa kun geeliä pyörittelee vedellä kostutetuilla kasvoilla. Vaahto tuntuu miellyttävältä ja sopivan liukkaalta. Huuhdeltua iho jää ihanan pehmeän ja mukavan tuntuiseksi.
Simppeli tuote joka hoitaa hommansa miellyttävästi vailla ylellisyyksiä. Tuoksukaan ei ole tässä tuotteessa häiritsevä, ilmeisesti se on hyvinkin mieto ja neutraali ollakseen Lidl-kosmetiikkaa kun en ole edes tehnyt tuoksusta muistiinpanoa.
Putsari on sulfaatiton ja siinä on erittäin hellävaraisesti peseviä ainesosia: decyl glucoside, sodium cocoamphoacetate ja cocamidopropyl betaine. Koostumukseen on myös leivottu yksi kasviperäinen ainesosa: ukonkaurauute. :) Tai ainakin tämä on nimen perusteella ainoa kasviperäiseksi tunnistettava. Kosteuttavia ainesosiakin tuubista löytyy ja niitä ovat glyseroli, lesitiini ja propyleeniglykoli.
Sensitive Cleansing Mousse 2,99€ / 150 ml
Olen koko teemaviikon ajan puhunut Lidl-kosmetiikan voimakkaista tuoksuista, mutta Cien-valikoimassa on myös täysin hajusteeton linja: Sensitive. Eli hajusteherkille ja -allergisillekin on vaihtoehto :)
Sensitive-vaahto on täyteläisyydeltään ja liukkaudeltaan medium-luokkaa, ei yhtä liukas ja kermainen kuin vaikka Lumenen pumppuvaahto ja luonnonkosmetiikkaputsareista YA:n vaahto (ihan paras..!!), mutta ei niin ohut kuin esimerkiksi Laveran pumppuvaahto. Se kulkee iholla oikein miellyttävästi.
Huuhdeltua iho jää erittäin mukavan tuntuiseksi eikä sitä kiristä. Pesevissä ainesosissa on kyllä sulfaattia (SLES), mutta muut ainesosat vähentävät putsarin voimakkuutta ja SLESiä on todennäköisesti käytetty alhaisehkolla pitoisuudella. (Se, että jossain putsarissa on sulfaatteja, ei tarkoita suoraan että se on voimakkaasti pesevä vaan tuotteen koko kompositio vaikuttaa ja muilla, lempeämmillä tensideillä saadaan koostumuksesta tehtyä hellävaraisempi vaikka mukana olisikin myös tuo joidenkin silmissä sulfaattimörkö.)
Kummatkin testatut putsarit jättävät ihon yhtä hyvän tuntuiseksi mutta Aqua Rich -geeli voitti Sensitiven lopulta liukkaammalla, moussemaisella vaahdollaan. Vaikka hajusteeton pumppuvaahto-kaveri on nimetty mousseksi, niin ei sen vaahto ihan moussea ole ainakaan siten miten minä mousse-koostumuksen ymmärrän. Sensitive Cleansing Mousse on tuoksuttomuudessaan ja arkisemmassa vaahtoisuudessaan lopulta näistä kahdesta se, heh, täältä se sana taas tulee: epäelämyksellisempi. Se on myös kalliimpi kuin geeli.
Mutta kummatkin saavat peukalon ja geelin käytän mielihyvin loppuun :)
Lidl-viikon perjantain aiheena käsivoide.
Se kuuluu Lidl-testituotteiden suosikkeihini ja sijoittuu kolmoseksi silmänympärysvoiteen ja puhdistusgeelin jälkeen (putsarit tulossa huomisen postauksessa :))
Milk & Lavender Hand Lotion 0,99€ / 30 ml
Tässä ei kyllä ole tuote hinnalla pilattu :D Täydellinen käsilaukkukoko ja iloiseksi tekevä hinta, loistotuubi eurolla!
Ensimmäinen kirjoittamani arvio voiteesta oli tällainen:
"Vaikka koko sopii käsilaukkuun, voiteen täyteläinen koostumus ei välttämättä tee siitä kaikkein parasta käsivoidetta kesken-hommien-päiväkäyttöön, ellei ole aikaa odottaa imeytymistä muutamia minuutteja. Voide jättää käsiin ihanan pehmeän, suojaavan kalvon. Nannaa oikein kuiville käsille mutta tarkoittaa tietysti myös sitä, että kädet jättävät rasvaisia sormenjälkiä hyvän aikaa voiteen levityksen jälkeen."
Tämän kommentin luonnoksiin jätettyäni olen tehotestannut voidetta töissä jossa joudun koko ajan käsittelemään papereita ja näppistä. Voiteesta on itse asiassa muodostunut ihan lemppari työkäyttöön, vaikka sen kuivumista joutuu hetken odottamaankin. Olen ihan katsonut aikaa kellosta :D ja menee runsaat viisi minuuttia että voide kuivuu työskentely-ystävälliseksi :)
Miksi voiteesta on tullut työlemppari hieman hitaasta kuivumisesta huolimatta on sen muodostama ihan täydellisen miellyttävä kalvo joka suojaa käsiäni paperien pyörittelyn kuivattavilta seurauksilta. Rasvainen kalvo ei toimi sillä silloin sormenjälki-efekti kestää vaikka kuinka pitkään, ja kevyt, vetinen, ei-kalvoa muodostava voide taas on hoitotehoiltaan yhtä tyhjän kanssa eikä suojaa ihoa ollenkaan.
Lidlin voiteen muodostama kalvo on äärimmäisen miellyttävää laatua; se kuivuu jotenkin samettiseksi ja tavallaan kuivan tuntuiseksi. (Hahah - kun on kuivaöljyjä niin ehkä on myös kuivarasvoja..? :D) Vaikka kalvo on selvästi aistittavissa, se ei ole yhtään tahmea. Se tuntuu vain pehmeältä ja sileältä ja kestää seuraavaan käsienpesuun saakka. Itse asiassa, ja tämä kuulostaa ihan oudolta koska sen ei pitäisi olla mahdollista, minusta tuntuu, että voide ei edes täysin huuhtoudu käsistä yhdellä saippuapesulla. Tunnen pesun jälkeen etenkin sormissa edelleen pehmeän kalvomaisen pinnan, eikä käsienpesua seuraa tarve välittömästi levittää uusi kerros voidetta. En kyllä ymmärrä miten voide muka pystyisi vastustamaan saippuaa mutta joka tapauksessa, tällainen tunne käsiini jää - ja Lidl-voiteesta tulee minulle ehdottomasti pysyvä kaveri töihin. <3 :)
Cien-käsivoiteen tehoista vastaavat pääosin glyseryylistearaatti, octyldodecanol, butyleeniglykoli ja dicaprylyl ether (en osaa suomentaa näitä kaikkia :D). Dicaprylyl ether vaikuttaisi kuvauksensa perusteella olevan vastuussa kuvailemastani "kuivarasvaisesta" tunteesta; "A skin conditioner, emollient and solvent that's primarily used to create a smooth and soft appearance for the skin. Unlike most emollients, it provides a dry and non-greasy feel to the skin". (Lähde: Truth in Aging ainesosatietokanta.)
Entä maito ja laventeliainesosat? Niitä ei ole voiteessa lainkaan, laventelikin vain synteettisenä tuoksuna. :) Mistä lie nimi keksitty - vaikka kuulostaahan se myyvemmältä kuin Octyldodecanol & Lavender Hand Lotion... ^_^
Lidlillä on useitakin käsivoiteita, onko muilla kokemusta niistä?
Ja uteliaisuudesta: kuulutteko täyteläisten vai kevyiden käsivoiteiden fanikuntaan?
Tähän aamuun pieni välikevennys Lidl-aiheisiin. Tein hiljattain aikamatkan itseeni 13 vuoden taakse.
Kävin toukokuun aikana läpi kotimme vanhoja kirje- ja paperitavaralaatikoita osana ilmeisesti elämän mittaista jemmojen raivausoperaatiotani. (Hitaasti etenevästä raivauksesta on tullut jo vähän niinkuin elämäntapa...) Intohimoisena kirjeenvaihtajana minulla on ollut aikoinaan aivan valtavat varastot erilaisia kirjepapereita, kuoria ja koristeluvälineitä.
Näistä suurin osa on edelleen tallella. Osa niinkin kaukaa kuin lukioajoilta.
Joissain kirjepapereissa on vielä markka-määräinen hintalappu... ^_^ Nämä söpöt Tiimarissa myytävät kirjepaperisetit olivat suosikkejani.
Söpön paperitavaran jemmailijan ominaisuudessa olin säästänyt myös monia Julia Vuoren Jänis-aiheisia Helsingin Sanomien NYT-lehden kansia.... :) Vanhin oli vuodelta 1999. Rakastin - ja rakastan edelleen Julia Vuoren kuvituksia.
Kävin läpi myös Mr. Karkkipäivän monivuotisia kirje-, kortti- ja lehtileikepinoja (näitä löytyi mm. eteisen vaate- siivoustarvikekaapin ylähyllylle säästettyinä...) Pinot kertoivat osaltaan vähän haikeaakin tarinaa aikojen muuttumisesta, enää juuri kukaan ei lähetä kirjeitä ja harvemmin edes tervehdyksiä posti- ja maisemakorttien muodossa. Tai no, eihän sitä tarvitse välttämättä haikeana nähdä vaan kehityksenä, nyt tervehdyksiä kulkee entiseen verrattuna nelinumeroinen luku viestiapplikaatioiden ja sosiaalisen median kautta.
Yhdestä korista löytyi huolellisesti säästettynä myös pino minun miehelle lähettämiäni kirjeitä ja kortteja.
Päällimmäisenä näkyy muuten ensimmäinen koskaan Kreikasta miehelle lähettämäni kortti :) Vuosi 2006 ja Hydran saari.
Kirjeet ovat ajalta, jolloin minä asuin vielä vuoden ympäri Ahvenanmaalla ja olimme etäsuhteessa. Vuosilta 2004, 2005, 2006... Etenkin suhteemme alkuaikoina kirjoittelimme toisillemme paljon pitkiä ja seikkaperäisiä kirjeitä joiden sisällössä avasimme välillä teemoja joista emme tavatessamme juuri puhuneet, tutustutimme itseämme toisiimme niin riveillä kuin rivien välissä.
Kirjeiden joukosta löysin lähetyksen joka liikutti ja huvitti minua niin, että päätin heti tuolloin jakaa sen teidänkin kanssanne. Aikomus jäi kuitenkin silloin vain Instagramin ja yhden kuvan tasolle.
Tänä aamuna Lidl-viikon keskellä löytyi vihdoin hetki julkaista laajempi juttu blogissa. Breikki kahden euron purkeista ja tuubeista :)
(Lidl palaa kyllä taas illalla ;)
Olin lähettänyt miehelle ensimmäisen seurusteluvuotemme aikana Sannin käyttömanuaalin ^_^
Opukseen olin näemmä käyttänyt kaikki tekstin- ja kuvankäsittelytaitoni ja briljeerannut Clip Artilla :D
Olin täysin unohtanut tehneeni tällaisen. Sitä oli valtavan hauska lukea ja nauroin monille jutuille jotka edelleen pitävät paikkansa, mutta samalla kirjoitelma palautti mieleen ajat, jolloin olen monelta osin ollut erilainen Sanni.
"Hitusen pedantti"..? ^_^ :D Aijaa? :D
...mikä puuttuu..? :-0
Tämä sivu sai minut mietteliääksi. Ja ehkä lukijankin. Ei ole tarkoitus hämmentää teitä väläyttämällä yhtäkkiä tällainen pala menneisyttäni, mutta pala on lopulta yhtä paljon minua kuin värikkäät jänikset, tuoksuvat voidepurkit, säilyketonnikala-ateriat ja Santorinin auringonlaskut. Tuon ajan kokemukset ovat osa minua ja sitä millaiseksi olen kasvanut ja muovautunut. Kepeään ja humoristiseen muotoon puetun tekstin pinnan alla on minun jäävuoreni. Ehkä kirjoitan siitä joskus.
Mutta tämä julkaisu haluaa kuitenkin olla positiivinen, hauska ja viihdyttävä ja tuoda ehkä hymyn jonkun teistä huulille siellä aamukahvin tai lounaan äärellä. Ajat ovat aikoja ja vaiheista kasvetaan seuraaviin. Nyt olen onnellinen ja siivoan paljon vähemmän ^_^ (Enkä todellakaan kenenkään muun kotona... :D)
Lopuksi ohjeet Sympatux emotionaluxin hoitoon:
.
Mukavaa päivää kaikille, missä päin ikinä olettekaan :)
Tämän päivän Lidl-postauksessa meikkejä.
Ostin testiin Cien-merkin BB-voiteen, ripsivärin, luomivärin ja huulipunan.
Kaikki osoittautuivat oikein hyviksi, tai sanoisinko hyväksi peruslaaduksi. Jos nyt mitään ihan fantastisia loistoyksilöitä ei tästä joukosta löytynyt niin ainakaan mikään tuote ei ollut täysi floppi. Huulipuna oli tuotteista suosikkini. Kuvassa Lidl-testituotteilla luotu look.
BB Cream 3,99€ / 50 ml
BB-voidetta on kahta eri sävyä, josta minä ostin päivettyneelle iholleni tummemman, Medium to Dark -sävyn. Se osoittautui nappivalinnaksi ja sävy sulautui ihooni oikein hyvin. Voiteessa on suojakerroin 15.
Koostumus on aika jähmeästi levittyvää, tuntuu hyvin puuteriselta ja pinta jää heti mattaisen himmeäksi. Raikas, mutta samalla tyypillinen halvan kosmetiikan tuoksu. Jähmeydestään huolimatta voide levittyy lopulta kuitenkin niin, että pinta jää ihan kauniiksi, jälki ei näytä kökköiseltä, epätasaiselta tai jauhoiselta. Koin, että voide levittyy parhaiten seerumilla kosteutetulle iholle. Vaikka BB-voide lupaa myös kosteutusta, ei tämä voide millään riitä yksinään ainakaan kuivalle iholle.
Ennen / jälkeen Cien BB Creamin
Peittävyys Cienin BB-voiteessa on BB-voiteille ominaista luonnollisen läpikuultavaa luokkaa. Voide ei mielestäni kerrostu kovinkaan tehokkaasti enkä koe saavani mainittavasti lisää peittoa lisäämällä toisen kerroksen vaadittaviin kohtiin.
Lisäkerrokset eivät myöskään usein kaunista meikkipohjan pintaa, ihanteellisinta olisikin aina käyttää meikkipohjaa jolla saa jo yhdellä kerroksella makunsa ja tarpeensa mukaisen peittävyyden. Mitä ohuempi pohja, sitä luonnollisempi, siistimpi ja kauniimpi :) Siksi en ylipäänsä juuri harrasta muiden kuin mineraalipohjan kerrostamista, mineraalit eivät ala rullata ja murustua iholla mitä nestemäinen meikkivoide voi saada aikaan.
Medium to dark -sävy
Cien BB Cream on paras levittää sormin, se on aivan liian jähmeää siveltimellä levitettäväksi. Kokeilin ensimmäisellä kerralla (kun olen niin tottunut sivellinlevitykseen) ja Kicksin BB Cream -sivellin jäi ihan lähmään tämän jäljiltä.
Luomiväri Blue Sapphire 3,99€
Kaunis savuinen sininen himmeästi hohtavalla satiinisella koostumuksella.
Laatu tuntuu ihan hyvältä; luomiväri ei esimerkiksi ole rakenteeltaan kuivan pöllyävää eikä toisaalta liian tiiviiksi pakattua jota pitää hinkata että väriä saa irti.
Pigmentti on vahvuudeltaan keskiluokkaa; se asettuu iholle aika peittävästi ja tasaisesti vaahtomuoviapplikaattorilla leitettynä mutta jää läpikuultavammaksi siveltimellä laitettuna. Tarttuvuus ei myöskään ole ihan kiitettävimmästä päästä; luomiväri lähtee osittain siveltimen mukaan kun sitä alkaa häivyttää. Varovasti häivytellen tulos on kuitenkin ihan siisti eikä läikikäs. (Sävy näkyy postauksen alussa olevassa meikkikuvassa.)
Huulipuna Berry Passion 3,99€
Pehmeä, mukavasti liukuva koostumus joka ei tunnu huulilla yhtään kuivalta.
Peittävyys on oikein hyvä; siveltimellä levittäessäkin saa yhdellä kerroksella peittävän tuloksen. Puna asettuu huulille niin ettei se tahraa, ihan yllätyin kun punaa ei tarttunut yhtään hampaisiin. Myöskään juomalasin reunaan ei jää kovin tummia jälkiä.
Se, miten huulipuna asettuu huulille ja tarttuu huulten pintaan vaihtelee hyvin paljon huulipunasta ja merkistä toiseen. Asia ei liity huulipunan hintaluokkaan, myös halpispunista löytyy erittäin miellyttävän tuntuisia ja samalla kestäviä punia.
En ole perillä siitä, mikä teknologia saa perushuulipunankin asettumaan ja "fiksautumaan" huulille niin, ettei se tahraa paljon. En puhu nyt kestohuulipunista, ne ovat asia erikseen ja tuntuvatkin huulilla ihan erilaisilta kuin perushuulipunat.
Esimerkiksi Viva La Divan huulipunat kiinnittyvät huuliin niin, että kestävät selvästi keskivertoa paremmin eivätkä tahraa pahasti. Ihan suosikkejani halvoista huulipunista, tosin hylsy saisi olla tyylikkäämpi :)
Volume Mascara 3,99€
Kun mascaran avaa, tuntee heti makean tuoksun jonka tyyppinen on tuttu esimerkiksi joistain L'Orealin ja Maybellinen ripsareista.
Olen aina ihmetellyt miksi jotkut ripsarit parfymoidaan, mutta en ole vieläkään perillä syistä. Mitenkään positiivista lisäarvoa se ei ainakaan minulle tuo, päinvastoin tuoksu on joskus niin voimakas että se häiritsee.
Cien Volume-maskara: ei volyymia mutta erottelee
Cienin mascarassa on toimiva, näppärä polymeeriharja jos tykkää erottelevista harjoista. Joustava polymeeriharja erottelee ripset oikein kiitettävästi ja annostelee massaa niin maltillisesti että märkiä mössöripsiä ei pääse millään syntymään. Volyymia tämä maskara ei kuitenkaan tuo, massa on siihen liian ohutta ja heikosti kerrostuvaa ja harja ehkä liiankin erotteleva jotta se jättäisi ripset paksun muhkeiksi. Oikein nätit, siistit, paakuttomat ja erotellut ripset tällä kyllä saa. Ja jos malttaa odottaa että edellinen kerros kuivahtaa kunnolla, saa lisäkerroksilla tietysti vähäsen lisää paksuutta.
(Kuitenkin, jos mielii saada mahdollisimman siistit ja paakuttomat ripset, massan olisi hyvä olla kosteana kerrostuvaa laatua. Kuivakerrostaminen, eli uusien kerrosten vetäminen jo täysin kuivuneen kerroksen päälle, aikaansaa usein hapsuisen ja paakkuisen tuloksen verrattuna kosteakerrostukseen.)
Summa summarum: minun kaltaiselleni kuluttajalle Lidl-meikkien suurin "ongelma" ei ole laatu, joka on siis lopulta erittäinkin hyvä hintaansa nähden, vaan valikoiman piskuisuus ja ulkoinen epähoukuttavuus. Cien-värikosmetiikkakokoelma on kosmetiikkafriikin silmissä todella pieni ja suppea eikä valikoimassa ole mitään kiinnostavia erityistuotteita. Ymmärrän ettei ole tarkoituskaan, sillä tyypillinen Lidl-asiakas sellaisia tuskin hakee.
Eli: Cien-valikoimassa on hyvät, toimivat perustuotteet meikkailijalle jonka kaunistautumisrutiiniin kuuluu kevyt meikkipohja ja ripsari ja ehkä joskus juhliin huulipunaa. Meikkifriikille taas en keksi syitä rynnätä Lidlin meikkihyllylle. Samaan hintaan saa myös friikille paljon kiinnostavampia meikkejä kuten Essenceä.
Tämän päivän Lidl-postauksessa ehdoton suosikkini! Pieni 15 millin tuubi ja se saa ihan oman postauksen.
Q10 Anti-Wrinkle Eye Cream 2,89€ / 15 ml
Aqua Rich -putsarin ohella ihan paras testaamani Cien-tuote! Älyttömän hyvän tuntuinen silmänympärysvoide, ei voi kuin olla ihastunut.
Täyteläisyysaste ja koostumus ovat ihan täydellisiä minun makuuni ja voide on hajusteeton ja silikoniton. Semi-täyteläinen koostumus levittyy notkeasti olematta liian rasvainen tai liian vetinen ("taikasanoja" kuvaamaan minulle parasta silmänympärysvoiteen koostumusta). Pehmentää erinomaisesti ja iho jää täydellisen kosteutetun tuntuiseksi. En keksi tästä mitään huonoa sanottavaa. Paitsi sen, että ainahan olisi vielä parempi jos voide olisi sertifioitua luonnonosmetiikkaa vailla mitään synteettisiä täyteaineita, joita tässäkin voiteessa kuitenkin on.
Jos arvioin kuitenkin vain pelkästään voiteen tuomaa tunnetta ja toimivuutta, annan tälle täyden kympin.
Ja hinta..? Alle kolmella eurolla saa saman tuntuisen ja yhtä toimivan silmänympärysvoiteen kuin joltain selektiiviseltä brändiltä viidellä kympillä..!
Voiteeseen liittyy seuraavanlainen hauska tapahtuma; olin juuri ostanut Cien-testituotteet ja alkanut käyttää Q10-sy-voidetta, ja menin kavereilleni yöksi Helsinkiin. Kerroin Lidl-testiprojektistani, ja ystäväpariskuntani mies huudahti, "Hei, Lidlillä on muuten yksi ihan törkeän hyvä silmänympärysvoide, hakkaa kaikki käyttämäni kalliimmat tuotteet..! (Kyseessä on ihostaan huolta pitävä, tavallisesti selektiivisiä tuotteita suosiva mies ;))
Ja hän juoksi kylppäriin hakemaan tuotteen. Se oli juuri tämä Q10-silmänympärysvoide. Kaivoin omani kosmetiikkapussista ja se oli aika hauska hetki; istuimme siinä töölöläisen olohuoneen lattialla innostuneina Q10-tuubeinemme, minä ja ystäväni mies..! Vaimon nauraessa ja komppaillessa.
Myöhemmin alkoi selvitä, että minä ja ystäväni mies emme suinkaan ole ainoita tämän halpishelmen löytäneitä. Niin Instagramiin, Karkkipäivän Facebookiin kuin aiempiin Lidl-viikon postauksiin on jätetty kommentteja Cien-silmänympärysvoiteen mahtavuudesta. Olenko jopa ihan myöhäisherännäinen tuotteen suhteen..? Onko "puoli Suomea" jo tiennyt pitkään tästä tuubista..? ^_^
Silmänympärysvoiteen ainesosakattaus tarjoaa paljon enemmän kasvipohjaisia ainesosia kuin Lidlin kasvovoiteet; avokadoöljyä, risiiniöljyä, kaakaovoita, hamamelis-uutetta, klorella-levän fermentoitua proteiinia (siis kaikenlaista... ^_^ alkaa jo kuulostaa ihan superfood-smoothielta)), hirssiuutetta ja venäjänjuuriuutetta. Lisäksi voiteessa on kofeiinia, hyaluronihappoa, ubikinonia (eli nimiainesosa Q10) ja pantenolia. Kelpaa minulle! ^_^
Ja ehkä kohta muutamalle teistäkin? :)
Vihdoin testattu, parin vuoden viiveellä suurimmasta hypestä (in true Karkkipäivä-style ^_^):
Kuva: NikkieTutorials You Tube -kanava
Nivea After Shaven uusi elämä meikinpohjustusvoiteena lähti elämään YouTubessa kauneusguru NikkieTutorialsin keksittyä vahingossa, että partabalsami teki meikkipohjasta erittäin kestävän ja kauniin.
Nikkie keksi after shaven salatut ominaisuudet kokeillessaan poikaystävänsä toilettipussukasta löytämäänsä after shavea kasvoilleen hätäapuna kosteusvoiteensa loputtua. Ja loppu on YouTube-historiaa lukemattomien muiden kauneustuubaajien innostuessa ideasta ja levittäessä Nivea After Shaven ilosanomaa.
Säpinä "keksinnön" ympärillä oli kuumimmillaan vuonna 2015 ja tuolloin joku lukija kysyi minunkin mielipidettäni.
Uteliaisuus tietenkin heräsi mutta en lopulta napannut ideasta koska en muutenkaan kuulu primereiden käyttäjiin. Mutta nyt, kun Nivea After Shave -toive pulpahti uudelleen esiin toukokuussa, päätin vihdoin kokeilla mokomaa hassutusta. Totta, en varmaankaan pysty tällä iholla toteamaan aineen vaikutusta meikin kestävyyteen, sillä meikki pysyy minulla muutenkin hyvin, mutta ainakin voin testata miten tuote ylipäänsä toimii ihoni kanssa ja meikin alla - ja tyydyttää samalla oman ja lukijan uteliaisuuden.
Katsotaanpa after shaven ainesosia:
Kosteutta sitovaa glyserolia sekä ihoa rauhoittavia, kalvoa muodostavia ja iholta rasvoja imeviä ainesosia.
Kuulostaa siis ihan toimivalta "alustalta" meikille vähintään noiden kalvonmuodostajien ja rasvaisuutta poistavien ainesosien perusteella. Nikkie perusteli After shaven primer-toimivuutta glyserolilla, joka hänen mukaansa saisi meikin tarttumaan ihoon paremmin. Glyseroli itsessään on tahmeaa ainetta, ilmeisesti Nikkien ajatus pohjautui tähän ("it is sticky so makes other things stick to it"), mutta en ole muissa yhteyksissä aiemmin kuullut että tuo tahmeus jotenkin auttaisi meikkivoidetta kiinnittymään..? After shavessa glyserolia on joka tapauksessa niin vähän ettei aine jätä ihoa millään lailla tahmeaksi.
.
Oma kokemukseni?
Nivea After Shave Balm tuntuu iholla oikein miellyttävältä, lähinnä tunne muistuttaa kosteuttavaa seerumia.
Ja kyllä, tuote jättää iholle sileän pinnan joka todellakin toimii pohjustuksena. Vaikka meikin kestoa en pystykään kommentoimaan, väittäisin, että meikkipohjatuotteet niin mineraalipuuterista nestemäiseen meikkivoiteeseen todellakin levittyvät After Shaven muodostamalle siloitetulle pinnalle jotenkin tasaisemmin ja nätimmin.
Erityisen miellyttävä tässä After shave primerissa on silikonittomuus. After shaven aikaansaama kalvo on ohuempi kuin silikoniin pohjautuvissa primereissa ja sanalla sanoen vähemmän tukkivan tuntuinen. Nivea after shaven kalvonmuodostajat ovat maltodekstriini (jep, sama aine jota löydät hiilarina esim. palautusjuomista ^_^) ja sodium carbomer. Maltodekstriini toimii lisäksi absorbenttina eli imee iholta rasvaa, samaa tekee after shavessa myös tapioka-tärkkelys. Nämä rasvaa imevät ainesosat auttavat osaltaan meikkiä kiinnittymään ja pysymään paremmin, sillä ihon omat rasvat ovat yksi eniten meikin kestoon vaikuttava juttu --> liuottavat meikkiä iholta.
Ei kai tässä muuta voi todeta kuin antaa Nivea After Shavelle iso peukku primerina! :)
Ainoa miinus tulee voimakkaasta tuoksusta, hajustetta (ja tietenkin miesmäistä sellaista) on tässä aika isolla kauhalla. Onneksi tuoksu kuitenkin haihtuu nopeasti.
After Shave maksaa 7,75€ (ainakin sen verran se maksoi Sokoksella).
Tämän päivän Lidl-jutussa kokemuksia shampoosta ja hoitoaineesta.
Valitsin sortimentista testiin vaurioituneiden hiusten Repair-shampoon ja sille pariksi Intensive Repair -naamion.
Repair Shampoo 1,99€ / 250 ml
Hmm, nojaa. Hoitaa hommansa vailla lisäarvoa. Näillä sanoilla voi tiivistää Cien Repair Shampoo-kokemuksen.
Cien Repair shampoo:
Yhteenveto: elämyksellisesti ihan peruskauraa, toiminnaltaan oikein hyvä, tekee mitä hoitavan shampoon kuuluu.
Ollakseen vain kahden euron shampoo, voi sanoa että Cien Repairin hinta-laatu-mittarilla laatu ylittää hinnan, huonoa tämä shampoo ei epäelämyksellisyydestään huolimatta ole. (Eiväthän kaikki kuluttajat edes ole kiinnostuneita maksamaan elämyksestä vaan toimivasta tuotteesta.)
Ainesosa-check:
Puhdistavat: sodium laureth sulfate, cocamidopropyl betaine (+ cocamide mea ja sodium lauryl sulfate, mutta paljon myöhemmin incissä)
Hoitavat: dimethiconol, polyquaternum-10, panthenol, styrene/acrylates copolymer = kalvoa luovia yhdisteitä ja kosteuttava & sähköisyyttä vähentävä pantenoli. Pullon kyljessä mainostettu keratiini on incissä viimeisen viiden joukossa.
Tämä tukka jos mikä oli intensive repairin tarpeessa...
Cienin naamio ei kuitenkaan olisi ainesosiensa puolesta pystynyt tekemään tälle pehkolle mitään muuta kuin helpottamaan harjaa sujahtamaan läpi.
Intensive Repair Mask 2,49€ / 250 ml
Erittäin voimakkaasti hajustettu hoitoaine. Tuoksu on saman henkinen geneerinen halvan kosmetiikan tuoksu kuin Lidlin tuotteissa kautta linjan, mutta tässä hiusnaamiossa se on aivan erityisen voimakas. Tuoksu leijuu hiuksissa seuraavaan päivään saakka, hajusteherkät älkää vaivautuko... Koostumus on miellyttävän paksu ja kermainen, jopa ylellisen tuntuinen, mutta tuoksu verottaa elämystä.
Levittyy liukkaasti ja selvittää erinomaisesti. Jättää hiukset huuhdellessa oikein mukavan tuntuisiksi, mutta ei yhtä silkkisiksi kuin ne ihan parhaat hoitoaineet. Joka tapauksessa täysin kiitettävä tulos. Hiukset tuntuvat kuivuttuaan sileiltä ja jämäköiltä. Miinuksena sähköisyys, huolimatta hoitiksen sisältämästä antistaattisten ainesosien armeijasta, hiukset lentelevät Cien Repair Maskin jäljiltä todella sähköisinä.
Mitään "syväkorjaavia" tehoja Cienin maski tuskin tarjoaa, vaan on ainesosiensakin puolesta
enemmänkin pikahoitoaine jossa vain on paksumpi koostumus. Myös vaikutusaika 2 minuuttia vahvistaa pikahoitoainemaista funktiota. Jos aihe kiinnostaa, käy lukemassa juttuni jossa haastattelin hiuskosmetiikan kemistiä hiusnaamion ja pikahoitoaineen eroista; millaisten ainesosien hoitoteho ylipäänsä hyötyy pidemmästä vaikutusajasta. Cienin naamiossa ei sellaisia ole kuin yksi (keratiini), ja sekin melkein viimeisenä.
"Mässäilen" näillä parin kuukauden takaisilla hamppuhiuskuvilla ^_^
Ainesosa-check:
Koostumusta luovat: stearyl alcohol ja cetyl alcohol. Näillä tehdään naamion paksuus ja niillä on myös hiusta pehmentävä vaikutus. Nimestään huolimatta nämä eivät ole kuivattavia alkoholeja vaan niitä "hyviksiä", pehmentäviä rasva-alkoholeja.
Hoitavat: cyclopentasiloxane (haihtuva silikoniyhdiste, tuo hoitoaineisiin erittäin liukasta tuntua), stearamidopropyl dimethylamine (vesiliukoinen, tehokkaasti selvittävä kationinen tensidi, "kvatti", silottaa hiusta jättämättä sitä raskaaksi), behentrimonium chloride (samat ominaisuudet kuin edellisellä), dimethiconol (ei-vesilukoinen silikoniyhdiste, kalvonmuodostaja; silottaa ja tuo kiiltoa, voi kerrostua jos käyttää liikaa), panthenol (kosteuttava ja antistaattinen), polyquaternium-37 (kevyt vesiliukoinen kalvonmuodostaja, ei kerrostu), hydrolyzed keratin (kalvonmuodostaja, humektantti, ja antistaattinen aine).
Tämäntyyppisten ainesosien (keratiinia lukuunottamatta) hoitovaikutus ei tehostu pitkällä vaikutusajalla, on siis aika lailla sama pitääkö tällaista naamiota hiuksissaan minuutin vai 30 minuuttia. Kvatit ja silikonit eivät tee hiuksia sen sileämmiksi pitkällä vaikutusajalla.
Jos Cienin "intensiivi"naamiosta haluaa tehdä kotikonstein vähän hoitavamman, siihen voi lisätä lorauksen oliivi- tai kookosöljyä. Tällä lisällä sitä voi jo muhitellakin päässä, sillä öljyjen hoitavuus tehostuu pidemmillä vaikutusajoilla; ne eivät imeydy hiukseen hetkessä.
Sanni Suosittelee: mihin tahansa hoitoaineeseen kannattaa lisätä kasviöljyjä, se on iisein tapa upgreidata heikompisuoritteinen hoitoaine syvähoitavan naamion tasolle :)
*
P.S. Keskustelu käsienpesupostauksessa jatkuu edelleen mielenkiintoisena (ja kenties herkempiä hygieniafriikkejä pelottavana) jo yli 100 kommentin vahvuudella... Kaikkea sitä onkin oppinut ihmisten tavoista, tottumuksista ja suhtautumisesta hygieniaan kommentteja lukiessa. On kiinnostavaa, miten niin itsestäänselvänä perusjuttuna itse pitämät tavat eivät välttämättä ole kaikille itsestäänselviä ja perusteltuja tai ylipäänsä edes kasvatuksen mukanaan tuomia. Viimeisimpänä opin, etteivät kaikki naiset välttämättä pyyhi ykkösasialla vessassa käytyään. Oletko jo ottanut osaa keskusteluun? :) Kyseenalaistaminen sallittua ^_^
Tänään potkaistuu käyntiin halvalle kosmetiikalle omistettu teemaviikko: Lidl-kosmetiikan viikko. :)
Viikon aikana esiteltävien tuotteiden joukossa on kasvovoiteita, putsareita, naamioita, hiustuotteita ja meikkejä. Testikassillisesta valtaosa vastasi hintatason ja brändin asettamia (kenties vaatimattomia) odotuksia, mutta joukosta löytyi muutama yllättävä helmikin.
Aloitetaan päivävoiteilla.
Ostin testiin kolme eri ikäryhmän voidetta: Aqua Moisturising Cream (peruskosteuttava voide kaikenikäisille), Q10 Anti-Wrinkle Day Cream (anti-age-voide juonteiselle iholle) ja Regenerative Vital Day Cream (ikääntyneelle, vaativalle ja kuivalle 40+ iholle).
Tuotteen hintaan vaikuttavia tekijöitä ovat ainesosien lisäksi mm. pakkaus, myyntikanavat ja -volyymit. Vaikka "markettituotekin" voi olla tyylikäs ja jopa ylellisesti muotoiltu, valtaosa edullisesta päivittäistavarakauppakosmetiikasta ei juuri pakkauksillaan briljeeraa. Vai mitä sanotte vaikkapa näistä Lidlin värikäskantisista purkeista? :)
Kosmetiikan tuotekehittelijöiltä olen saanut kuulla, että tuoksuainesosat kuuluvat hyvinkin arvokkaisiin kosmetiikan raaka-aineisiin ja hienostunut tuoksu voi muodostaa suurenkin osan tuotteen kulurakenteesta. Joillain merkeillä, etenkin selektiivisillä, on erikseen tuoksujenkehittelijät jotka suunnittelevat kullekin tuotteelle tai sarjalle niiden tunnusomaiset "parfyymit".
Sille on syynsä, miksi edulliset tuotteet usein tuoksuvat... no, juuri siltä eli halvalta. Kun tuote maksaa pari euroa, voi ymmärtää ettei sen hajusteisiin tai tuoksujen kehitykseen ole juuri upotettu budjettia. Tuotteisiin todennäköisesti ostetaan valmis tuoksucocktail. Tällä pohjalla Lidlin Cien-voiteiden tuoksumaailma oli hyvin odotetunlainen.
Aqua Moisturising Cream -päivävoide 3,29€ / 50 ml
Koostumus
Jännä koostumus; samalla raikkaan ja vesimäisen kosteuttavan tunteen jättävä, samalla kuitenkin paksuudeltaan huomattavasti täyteläisempi kuin kevyet, kosteuttavat voiteet yleensä. Voiteen rakenne tuntuu erilaiselta kuin luonnonkosmetiikka ja veikkaan, että täyteläisyyttä on tuotu synteettisillä koostumuksen paksuntajilla varsinaisten hoitavien rasvojen, öljyjen ja estereiden sijaan.
Voiteessa on odotetusti myös synteettisiä kalvonmuodostajia, sekä akrylaatti- että silikonipohjaisia. Kaiken kaikkiaan voiteen ainesosaluettelosta saa vaikutelman hyvin synteettisestä tuotteesta, vaikka mukana on myös muutamia kasviuutteita ihan incin loppupäässä.
Vaikuttavat ainesosat
Usein näitä luonnollisia, kasvipohjaisia ainesosia käytetään markkinointistoorin tukemiseksi ja positiivisten mielikuvien luomiseen, mutta Lidl ei tee niin. Pakkaustekstit kertovat, että Aqua Moisturising -voiteen kosteustehoista vastaa Cienin oma Liftan HYDRO -yhdistelmä joka koostuu glyserolista ja pantenolista. Nämä ovat perusainesosia kosteusvoiteissa, mutta aina kuulostaa hienommalta kun yhdisteelle annetaan jännä ja innovatiiviselta kuulostava kauppanimi ^_^
Ulkopakkauksen kyljestä selviää myös, että Aqua Moisturising -voiteessa on myös UVA- ja UVB-suoja... peräti SK 4..! Hahah, tämä oli kyllä hauska, nelosta tuskin voi pitää minkäänlaisena varteenotettavana suojana ultraviolettisäteilylle. Ehkä se voi tuoda hitusen lisäarvoa jollekin syntyjään tummempi-ihoiselle kuluttajalle jonka iho jo itsessään suojaa UV-säteilyltä, mutta esimerkiksi vaaleahipiäisen suomalaisen iholla SK4:n on vaikea kuvitella tekevän oikein yhtään mitään.
Tuoksu
Tuoksu on geneerinen halvan markettituotteen tuoksu; ihan raikas mutta niin tavallinen ja "halpa" kuin olla voi. Lisäksi se on aika voimakas.
Ihofiilis
Voide tuntuu ihollani kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan miellyttävältä ja ehdottomasti riittävän kosteuttavalta, mutta se tekee yhden jutun jollaiseen en muista hetkeen törmänneeni missään voiteessa: iholla tuntui voiteen levityksen jälkeen joinain testipäivinä hetken verran pientä kihelmöintiä. Siis todella pientä, mutta havaittavaa kuitenkin. Syytä tähän on aika lailla mahdoton lähteä etsimään Cien-voiteen kilometri-incistä, mutta ensimmäisenä mieleen tulivat hajusteet. Nehän ovat tunnetusti kosmetiikassa eniten herkistymistä ja allergiaa aiheuttava ainesosaryhmä.
Q10 Anti-Wrinkle Day Cream 3,49€ / 50 ml
En enää pura kahta muuta voidetta yhtä yksityiskohtaisiin "analyysiosiin" ettette ihan nukahda kesken tekstin, mutta en malttanut säästellä sanoja tuon ensimmäisenä testaamani voiteen kanssa... ^_^
Koostumus ja tuoksu
Tuntuu käytännössä hyvin samanlaiselta kuin Aqua Moisturising Cream, ilman yhtä raikasta jälkifiilistä. Aquaan oli selvästi haettu vesimäisen raikasta (nuorekasta?) tunnetta, Q-kympistä se puuttuu ja pehmeämpi, puuterinen tuoksu tukee fiilistä "aikuisemmasta" voiteesta. Tuoksu on siis pehmeämpi kuin Aquassa, mutta se on yhtä lailla halvan oloinen ja tunteita-herättämättön. Voidepohja akryyli- ja silikoniyhdisteineen on hyvin samantyyppinen kuin Aquassa mutta joukkoon on leivottu incin loppupään kasviuuteiden lisäksi vielä yksi kasviainesosa; shea-voi. Koostumus on kokonaisuudessaan ihan miellyttävän tuntuinen iholla.
Vaikuttavat ainesosat
Tämän voiteen vaikuttava ainesosakompleksi on nimetty Liftan INTENSIVEksi ja koostuu Q10-koentsyymistä ja hyaluronihaposta. Ihan hyviä hoitavia ainesosia mutta pitoisuudesta ei tietenkään ole tietoa, sijoittuvat incissä loppupäähän ennen kasviuutteita.
Myös Q10-voide lupaa ruhtinaallista SK4:n aurinkosuojaa, tämän ominaisuuden pointti jää minulta kyllä ymmärtämättä näinä kunnollista aurinkosuojaa korostavina ja suosivina aikoina. Jos haluaa laittaa aurinkosuojan päivävoiteeseen, miksei tekisi niin ihan reilusti ja kunnolla valmistamalla erikseen vaikka SK20-päivävoiteen?
Regenerative Vital Day Cream 3,29€ / 50 ml
Koostumus
Jäykempi ja täyteläisempi kuin Aqua ja Q10 -voiteet, tuntuu selvästi jotenkin "ryppyvoidemaiselta". Hassua kyllä, vaikka pakkaustekstit kertovat Vital-voiteen olevan ikääntyneelle ja kuivalle iholle, se tuntuu minun ihollani jostain syystä vähemmän kosteuttavalta kuin kaksi muuta. Se sisältää muita voiteita enemmän kasviöljyjä ja rasvoja (shea-voi ja soijaöljy incissä aika ylhäällä) ja paljon vähemmän silikoniyhdisteitä (eikä yhtään muovia), mutta onnistuu silti tuntumaan minun ihollani jopa epämukavalta, melkein kiristävältä... Iho ei jää rasvaisen kiiltäväksi mutta voide jättää selvästi aistittavan pinnan.
Vaikuttavat ainesosat
Purkin sisällölle ei ole tällä kertaa kehitetty hienoa yhdistenimeä, vaan pakkaustekstit nimeävät vaikuttaviksi aineiksi nätisti kollageenin, kalsiumin ja soijaöljyn. Sekä... tralaa, suojakertoimen luvulla 6...! Nyt on edetty kahdella luvulla ylöspäin, 4-kymppinen iho ansaitsee Lidl-kemistien mielestä jo näin vaikuttavaa UV-suojaa :) Incistä löytyy myös ubikinonia ja beetakaroteenia. Oikeastaan Vital-voiteen inci on näistä kolmesta parhaimman kuuloinen sisältäen selvästi enemmän hoitavia kasvipohjaisia aineita kuin kaksi muuta, plus vähemmän koostumukseen vaikuttavia täyteaineita. Harmi että se kuitenkin tuntui iholla epämiellyttävimmältä.
Tuoksu
Tuoksu on näistä kolmesta voiteesta miedoin, voisi ehkä taas käyttää sanaa 'puuterinen', mutta halvalla tavalla. Ja... pakko, sanoa... tuoksu on jollain tapaa "mummomainen". Vaikka sehän voi olla myös hyvä asia :) Koska mummoihin liittyvät muistot voivat olla hyvinkin lämpimiä... ^_^
Millaisia kokemuksia teillä on Lidlin voiteista?
Oletteko ylipäänsä koskaan ostaneet kosmetiikkaa Lidlistä?
P.S. Teemaviikon kaikki postaukset eivät ole näin pitkiä ;) Ja viikolla tulee muunkin aiheisia postauksia.
Tänä kesänä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun jätin sokerin ja monet muut höttöhiilarielintarvikkeet pois ruokavaliostani. Joitain runsashiilihydraattisia ruokia olen palauttanut ruokavalioon kohtuudella ennen kaikkea liikunnan vuoksi, kuten kauran, ohran ja kvinoan, mutta kaksi asiaa pysyy tiukasti poissa: sokeri ja vehnä.
Tällaiselle entiselle pullahiirelle (jonka lounas ja päivällinen saattoivat olla rahkapullaa ja vehnäpaahtoleipää Nutellalla...) muutos tuntuu kestävyydessään ja kokonaisvaltaisuudessaan lähes yli-inhimilliseltä. Vanhat, harvemmin tapaamani kaverinikin tuntuvat ihmettelevän että "Ai vieläkö sinä olet sokerittomalla... miten olet jaksanut näin pitkään?"
Mehän olemme vain ihmisiä. Ja ihmiset retkahtavat helposti mielihyvää tuoviin asioihin ja vanhoihin tapoihinsa.
Miten minä, pahimmanlaatuinen pulla- ja keksi-junkie, olen pystynyt jäämään tälle tielle?
Sokerin välttäminen ei vaadi minulta enää mitään itsekuria eikä sokeriton elämäntapa tarkoita uhrausten tekemistä, kompromisseja tai tunnetta siitä, että jäisi jostain paitsi.
Muutoksen pysyvyyden helppous piilee siinä, että kun keho on tottunut pois sokerista, se ei yksinkertaisesti enää kaipaa makeita ruokia. Tottumus ja tarve makean syömiseen poistuu, sitä palikkaa ei ikäänkuin enää ole minun tarvekattauksessani.
Totta, pois-totuttaminen ei tapahtunut ihan hetkessä ja ylimenokausi kesti lopulta noin kolme vuotta, mutta vaikeaksi en kokenut tätä aikaa millään lailla. Sokerittomia makeita vaihtoehtoja herkuille riittää niin paljon, että juuri sokerimakean välttäminen makean mieliteon yhteydessä ei lopulta ole haaste eikä mikään.
Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina pahimmat kun lähtee vieroittumaan mistä tahansa ruoka-aineesta, sillä makuaistilla kestää kaksi viikkoa tottua johonkin muutokseen. Makean himoon liityvät psykologiset tekijät muuttuvat sitten vähän hitaammin perässä.
Ensimmäiset viikot kamppailin melkein päivittäin jälkkäri- ja välipalakeksitottumustani vastaan ja taltutin mielitekoja mm. stevialla makeutetulla kermavaahdolla ja myöhemmin manteli- ja kookosjauhoon leivotuilla marjapiirailla ja -muffinseilla.
Seuraavien vuosien aikana makean mieliteot vähenivät pikkuhiljaa, asteittain. Varsinainen himo makeaa kohtaan poistui kokonaan sen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta makeaa teki edelleen mieli sellaisella "normaalilla", kohtuullisella tavalla.
Aluksi söin makeita vähähiilihydraattisia herkkuja muutaman kerran viikossa, sitten pari kertaa kuussa. Näihin herkkuihin lukeutuivat tumma prosenttisuklaa ja ennen kaikkea itse leipomani kaikenlaiset hauskat leivonnaiset. Innostuin vehnättömästä ja sokerittomaasta leivonnasta noina vuosina ihan valtavasti ja innostuksen seurauksia näkyi tiheästi Karkkipäivässäkin. Porkkanakakkua, muffinseja, piirakoita, täytekakkua. Olin ihan liekeissä uudesta tavasta leipoa!
Suklaasta muodostui omansalainen mittari makuaistini ja makean mieltymysteni muutoksille. Moni "karppaaja" aloittaa 70-prosenttisella suklaalla ja siirtyy siitä pikkuhiljaa prosenttitikapuilla ylöspäin kun alemmat prosentit alkavat maistua liian makeilta. Näin kävi minullekin; 70-prosenttinen suklaa maistuu nyt ihan maitosuklaalle ja on liian imelää.
Tällä hetkellä suosikki-suklaani ovat alkaen 85-prosenttisia, lemppareihin lukeutuvat Lindtin 90% (varmasti vähiten kitkerä noin korkean kaakaopitoisuuden suklaa jonka tiedän) sekä Freyn täyteläinen Extra Dark 85%.
Ja kyllä, suklaassahan on sokeria, myös tummassa suklaassa, mutta paljon vähemmän kuin maitosuklaassa. 90-prosenttisessa suklaassa sokerin määrä on aika mitätön, mutta sokeria siellä kuitenkin on. Tumma suklaa onkin niitä harvoja lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita joita olen syönyt ruokavaliomuutoksen alusta saakka. Toinen tällainen elintarvike on soijamaito jossa on ihan ripaus sokeria. Ihan ehdotonta totaalisokerittomuutta en siis noudata, toiminnassa pitää olla järki mukana ja kokonaisuus ratkaisee.
Kevyessä soijamaidossa on 1,4 g sokeria per desilitra (lehmänmaidossa 4,8 g)
Eräänä päivänä löysin keittiön kaapista vuosi sitten päiväyksensä ohittaneita suklaalevyjä. En ollut syönyt suklaata tai muistanut sen olemassaoloa moneen kuukauteen, ehkä kokonaiseen vuoteen suklaiden päivämääristä päätellen. Tajusin myös, että en ollut enää aikoihin leiponut muffinseja ja pikkuleipiä ja mantelijauhonikin olivat härskiintyneet purkkiinsa.
Olin saavuttanut rajapyykin, jossa makean mielitekoni olivat kadonneet lähes tyystin ja muuttuneet satunnaisiksi, harvinaisiksi ilmiöiksi. Tähän oli mennyt kolmisen vuotta sokerin poisjättämisestä.
Nykyään syön pari palaa suklaata joitain kertoja vuodessa. Leivonnaisia en enää valmista kuin jouluisin.
Se arkinen makea, joka edelleen kuuluu ruokavaliooni viikottain, on hedelmät.
Eksoottiset hedelmät kuten mango ja papaija ovat liian makeita mutta tutut perushedelmät omena ja päärynä maistuvat, niiden makeus on minulle miellyttävällä tasolla.
En tosin syö hedelmiä oikeastaan koskaan yksinään vaan yhdistän ne aina suolaiseen kuten salaattiin tai juustolautaseen. Tämäkin uusia tottumuksia.
Honey Crunch on omenoiden aatelia... <3
Siihen vähäiseen makeutustarpeeseen mikä minulla vielä on, käytän steviaa (käytännössä sekoitus steviauutetta ja erytritolia), puhdasta erytritolia ja Lidlissä myytävää Coloran-nestettä (sisältää syklamaattia ja sakariinia).
Syklamaattiin ja sakariiniin liittyy syöpäepäilyjä (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin keinomakeuttajiin, siltä ainakin tuntuu kun vähän googlailee), mutta käyttämäni määrä on niin mitättömän pieni; alle kaksi 300 ml pulloa kuudessa vuodessa, että en ole huolissani. Edellinen Cologran-pullo ehti vanhentua ennenkuin sain sen loppuun, niin käy varmaan tämänhetkisenkin kanssa.
Tällä hetkellä ainoa ruoka jota ylipäänsä makeutan on soijajogurtti-rahkaseokset, niihin laitan ripauksen steviaa.
Täyteläiset luonnonjogurtit kuten turkkilaiset ja kreikkalaiset eivät makeutusta kaipaa vaan ovat parhaimmillaan ihan itsekseen purkista sellaisenaan lusikoituna <3
*
Lopuksi: vaikka itse olen halunnut jättää lisätyn sokerin lähestulkoon kokonaan pois ruokavaliostani, en sano että täysi sokerittomuus on jotain mitä kaikkien kannattaa tavoitella.
Mutta, sokeria kannatta vähentää. Mikäli päivittäisistä elintarvikkeista kertyy enemmän kuin 50 g lisättyä sokeria (WHO:n sokerinsaantisuositus on 10 energiaprosenttia päivässä, mikä noin 2000 kalorin energiatasolla tarkoittaa 50 g), olisi hyvä miettiä saannin vähentämistä. Piilosokeria on kaikkialla; muroissa, leivässä, salaatinkastikkeissa, pinaattiletuissa, eineslihapiirakoissa... Kyllä, sen välttely käy jo työstä mikäli käyttää taloudessaan paljon jalosteita.
Kuva: Kauneus & Terveys -lehden artikkeli
Itsestäänselvien syiden lisäksi (turhaa, tyhjää energiaa vailla ravintoaineita, hampaiden vauriot) sokerilla on vielä pitkä liuta ikäviä vaikutuksia:
(lähde: ravitsemusfysiologi Fedrik Paulún)
Loppuun vielä aiheesta "miksi sokeri koukuttaa". Sitaatti on Kauneuden & Terveyden viime syksynä ilmestyneestä artikkelista.
Jos Sinulla on projektina sokerin vähentäminen, ole sinnikäs ja usko siihen, että vaikka tuntuisi vaikealta ja mieliteot välillä ylivoimaisilta, keho tottuu lopulta uuteen, vähemmän makeaan makumaailmaan. Luota siihen :)
Muista hedelmien ja maitotuotteiden luontainen sokeri ja totuta itsesi pikkuhiljaa niiden makeustasoon. Luonnon tuotteissa on jo valmiiksi valtavasti makeaa, jota sokeroiduista elintarvikkeista turtunut makuaistimme ei vain usein enää maista. Kun lisätyn sokerin nauttimista vähentää tai jättää sen kokonaan pois, eräänä päivänä maustamaton jogurtti marjojen kera tai banaanilla ja taatelilla makeutetut pannukakut saattavat tuoda sinulle saman makeuselämyksen kuin karkit ennen :)
Kokeile näitä sokerittomia (ja vehnättömiä) herkkuja:
