Tämä kirjoitus kertoo siitä miltä tuntuu, kun on muuttunut tyhmemmäksi.
Kun päässä lyö yhä useammin ja useammin tyhjää. Unohtaa asioita. Post-it-lapuista ympäri asuntoa on tullut arkea. Ei ymmärrä tai muista asioiden yhteyksiä. Uutiset eivät jää mieleen. Ystävien kuulumiset ja uusien tuttavuuksien nimet pitää kirjoittaa paperille että ne muistaa. On vaikea keskittyä ja mieli hyppii koko ajan asiasta toiseen.
Tältä minusta on tuntunut kasvavassa määrin viimeiset yhdeksän vuotta. Pystyn määrittämään ajan aika tarkasti, sillä tuntemukset alkoivat muutettuani Ahvenanmaalta Tampereelle. Muuttoa seuranneena vuonna elämässäni tapahtui lyhyen ajan sisällä asioita, jotka muuttivat elämäntapaani ratkaisevasti.
Olen kirjoittanut aiheesta blogiin jo kerran aikaisemminkin, keväällä 2011. Tuolloin ajattelin, että syypää on internet ja tietokoneella vietetty aika. Kuvailin, kuinka pää tuntui pehmentyneen ja minun oli vaikea painaa mieleen asioita samalla lailla kuin ennen ja keskustella ajankohtaisista aiheista. Jos kokemus oli tuolloin vahva, on se nyt moninkertainen.
Tällä hetkellä tilanne on se, että koen minulla olevan vakavan asteisen keskittymis- ja muistihäiriön ja alan olla todella huolissani tilanteesta. Pohjat saavutettiin viime kesänä kun tein hetkellisesti työpaikallani eri vaativuusluokan työtehtäviä jotka vaativat normaaleja tehtäviäni laajempia tietojenkäsittely- (ja kieli) taitoja. ”Entiselle” minulle tehtävät eivät olisi olleet erityisen haastavia, mutta nyt niiden hallinta tuntui olevan kykyjeni äärilaidoilla. Joinain päivinä itkin matkalla kotiin koska tunne hitaudesta ja avuttomuudesta oli niin musertava. Saatoin vain ajatella; ”Minusta on tullut tyhmä”.
Mitä minulle on tapahtunut? Miksi asiat jotka olivat ennen helppoja ovat nyt vaikeita oppia ja hahmottaa? Ja ennen kaikkea: muistaa?
Keväällä mietin jo lääkäriin hakeutumista, mutta nyt luulen että alan oivaltaa, mitä olen itselleni ja päälleni tehnyt.
Syy ei ole yksin internetin ja muutosten, joita sen klikkailu-perusteinen, nopeaan ja pinnallisempaan käsittelyyn kannustava informaatioympäristö tekee aivojemme hermosoluille. On jo tutkittu, että internet heikentää muistiamme ja on muuttanut tapaamme oppia, muistaa ja ratkaista ongelmia.
Avainsana kohdallani on yleisesti aivojen ylikuormitus, jossa internet ja sen parissa vietetty aika muodostavat vain osan.
Olen muuttanut elämäntapani sellaiseksi, joka kroonisesti ylikuormittaa aivojani. Ei välttämättä ole liioiteltua sanoa, että olen saattanut itseni krooniseen stressitilaan jossa olen ollut viimeiset yhdeksän vuotta.
Tämä on oivallus, jota olen nyt työstämässä.
Turha syyttää pelkkää nettiä, olen täyttänyt elämäni liialla sisällöllä. Ja on myös myönnettävä, että tietyt sisällöt eivät ole olleet parasta ”jumppaa” juuri minun aivoilleni. Kaikki me olemme yksilöllisiä ja mikä saa yhden pään solmuun, ei ole ongelma toiselle. Meillä on erilainen kapasiteetti asioihin ja niiden käsittelyyn. Joku toinen pystyy kevyesti siihen mikä on vienyt minun pääni ylikierroksille.
Elämäni ennen vuotta 2009: päiväni koostuivat selkeistä palasista joihin sisältyi sekä työtä että lepoa ja ei-kuormittavaa viihdettä. Töissä yhdeksästä viiteen, illalla ja viikonloppuisin kirjojen lukemista, kirjeiden kirjoitusta, tv:n katselua ja liikuntaharrastuksissa käymistä. Hyvin vähän internetin käyttöä; hankin nettiliittymän vasta loppuvuodesta 2008. Kiireen tunne tuntematon.
Elämäni vuodesta 2009 eteenpäin: epäsäännöllinen työrytmi, ensin iltatyötä, sitten päivätyötä eri työvuoroissa, blogin ilmestyminen elämään, vapaa-ajan täyttyminen internetistä, lukeminen ja kirjeenvaihtoharrastus eli pitkäjänteinen, pidempää keskittymistä vaativa tekeminen jäi pois, parisuhteen ja yhä vain enemmän aikaa nielevän harrastuksen (=blogi) yhteensovittaminen. ”Pitääkö sun aina olla siellä koneella?” Jatkuva kiireen tuntu.
Ensimmäinen oivallus tuli vuodenvaihteessa kun luin K&T:llä Stressitohtori-blogia pitävän Sanna Leinon silmiä avaavan kirjoituksen Vähennä aivojen ylikuormitusta. Sanna on käyttäytymistieteilijä ja stressi hänen rakkaimpia kiinnostuksen kohteitaan.
Tekstin luettuani totesin että "hei, tuollahan puhutaan minusta..!" Juttu alkoi kappaleella: "Oletko huomannut, että joidenkin työpäivien jälkeen saatat olla aivan kuitti, vaikka mitään sinänsä ihmeellistä ei olisi töissä tapahtunutkaan? Kyse voi olla siitä, että aivosi ovat ylikuormittuneet ärsykkeistä, informaatiosta ja jatkuvista keskeytyksistä. (…) Aivojen ylikuormituksen tunnistaa usein siitä, että keskittymiskyky huononee ja luovuus sakkaa. Uuden oppiminen ja mieleenpainaminen on haastavaa, ja muisti pätkii.”
Jutussa Sanna avaa aivojamme ylikuormittavia tekijöitä; päätöksenteko, multitasking, keskeytykset ja asioiden mielessä pitäminen.
Kaikki asioita, joilla palloilen päivittäin. Asioita, joita me kaikki teemme päivittäin, mutta minulle asioita, joita on ollut viime vuosina ihan liikaa.
Olen tehnyt elämästäni sellaisen, jossa joka päivä teen valtavasti asioita aamusta iltaan, useimmiten päällekkäin, kuvaan, kirjoitan, meilaan, suunnittelen seuraavaa projektia samalla kun edellinenkin on vielä kesken. Haalin tietoa kaikesta ja yritän oppia ja olla hyvä ja tietorikas kaikilla kiinnostukseni alueilla. Mutta se ei ole mahdollista.
Oikeasti minun kapasiteetillani ei voi tehdä kaikkea sitä mitä olen halunnut tehdä viime vuodet. Yrittäessäni mahduttaa mukaan kaiken olen päätynyt pirstomaan kognitiiviset kykyni palasiksi ja samalla vaikuttanut heikentävästi myös sosiaalisiin ominaisuuksiini. ”Sanni, sinä et taida olla ihan läsnä… kuuntelitko sinä edes ollenkaan mitä minä sanoin?"
Olen siinä pisteessä, että valokuvan valitseminen blogipostaukseen tuottaa välillä lähes ylitsepääsemätöntä stressiä.
”Jokainen tehty päätös, olkoonkin vaikka kuinka pieni, vaatii aina energiaa. Mitä laitan tänään päälleni? Mitä huomenna syödään? Olisiko tämä parempi vai tuo?” Stressitohtori kirjoittaa. Ah, niin…
Olin viime keväänä jo varaamassa aikaa lääkäriin, mutta taidan tietää, mikä minua vaivaa. Keittiöpsykologin diagnoosini täydentyi viimeistään, kun luin alkukesästä Yliopiston Apteekin Uniikki-lehdestä jutun muistihäiriöistä. ”Apua, olenko tyhmentynyt?” jutun väliotsikossa luki osuvasti.
Artikkelissa muistisairauksiin erikoistunut erikoislääkäri Ari Rosenvall puhuu paljon samoista teemoista kuin Sanna Leino tammikuisessa bloggauksessaan. Rosenvallin mukaan työikäisten muistiongelmien taustalla on usein työkuormittumista ja uupumusta, ei varsinen muistisairaus. Hän teilaa myös multitaskingin. ”Ihminen pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, se on tutkittu moneen kertaan”, Rosenvall sanoo.
Jjjep. (Mr. Karkkipäivä olisi toista mieltä.... Miehet ja multitaskaus...)
Kiinnostuin jutussa mainitusta Minna Huotilaisen kirjasta Tunne Aivosi, jonka varausjonossa olen ollut koko kesän. Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja Leena Peltonen kirjoittavat itseaiheutetusta ADT (attention deficit trait) –ilmiöstä, jossa valinnoillamme ja kiireellämme saamme aikaan tarkkaavaisuushäiriötä muistuttavan tilan. Tässä tilassa emme saa aikaan juuri mitään, hyppelemme tehtävästä toiseen, juutumme epäolennaisuuksiin ja koemme, että emme pysty enää hallitsemaan asioita.
Kuulostaa tutulta.
Onko joku teistä joskus ihmetellyt, miksi minulla joskus kestää kauan julkaista kommentteja tai vastata niissä esitettyihin kysymyksiin? Ei aina, mutta välillä ihan yksinkertaisten ja ns. ”kevyidenkin” kommenttien, joissa ei ole esitetty pitkää pohdiskelevaa sisältöä, julkaiseminen saattaa kestää vaikka vuorokauden.
Se johtuu siitä, että kyetäkseni lukemaan kommentit ajatuksella, minun on oltava täysin häly- ja häiriövapaassa tilassa. En pysty lukemaan kommentteja kesken jonkun muun tilanteen, ja muu tilanne saattaa olla vaikka ruoanlaitto, tv-ohjelma tai keskeneräinen uuden blogiartikkelin kirjoitus. Jos minulla on samanaikaisesti kesken muu asia, minun on vaikea keskittyä lukemaani. Tai kuulemaani, jos joku puhuu minulle.
Kommentissa voi lukea vaikka vain ”Kokeilin tätä deodoranttia ja minulla se ei toiminut." Tai ”Olipa kiva postaus, tulin tästä hyvälle mielelle”. Kommentteja, jotka eivät välttämättä vaadi mitään vastausta. Mutta haluan lukea nekin rauhassa ja tuntea, että oikeasti luin ne. Vaikka siihen menisi vuorokausi.
Hitaasti raksuttaen, kohti nopeampaa tulevaisuutta toivon mukaan mennen,
Sanni
Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia?
*
Artikkeleita aiheesta:
Kodin Kuvalehti: Aivot tarvitsevat lepoa jatkuvilta ärsykkeiltä
HS: Katkeileeko ajatuksesi kesken lauseen? Et ole huonomuistinen, vika on työssäsi
Kuvat ylintä lukuunottamatta: Unsplash.com
Arvonnat ne vain jatkuvat...
Mitä juuri sinä osaat parhaiten, mikä on paras ominaisuutesi tai taitosi?
Nyt saa kehua itseään ja tuoda parhaat puolensa esiin :)
Halusin tehdä tällaisen kysymys-postauksen muutenkin, mutta ajattelin, että ehkä vastauksia irtoaa vähän vuolaammin jos laitan porkkanaksi kivan palkinnon... ^_^
Arvontapalkintona juuri esitelty Urban Decayn upea Naked Skin Shapeshifter -paletti sekä ei-esitelty ja varmasti siltikin monen mielestä upea :D Urban Decayn Naked Skin The Illuminizer -viimeistelypuuteri. Olen saanut tuotteet blogin kautta.
Shapeshifter-paletista olen kokeillut vain esittelypostauksen meikkiin käyttämääni kahta sävyä, muuten paletti on koskematon. The Illuminizer-puuteri on täysin käyttämätön.
Mitä nämä siis tekevätkään?
*
Ei muuta kuin osallistumaan ja kertomaan missä olet hyvä...! Nyt kaikki positiiviset puolesi ulos kaikkien kuultavaksi ^_^ Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 20.8. kello 24.00 saakka.
Minä voin aloittaa :) Vaikka en osallistu arvontaan.
Minä olen hyvä:
Siksi on kiva tutustua teihinkin :)
*
Algamaris-arvonnassa voittivat seuraavat henkilöt:
Neea - SK 30 kasvoaurinkovoide
Anu - SK 50 kasvoaurinkovoide
Johanna - SK 30 aurinkovoidespray
Wilhis - SK 30 sävytetty kasvoaurinkovoide Light
Paju - SK 30 sävytetty kasvoaurinkovoide Golden
Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnea :)
Arkisuudessaan ehkä tylsä kosmetiikka-aihe blogattavaksi mutta hei, kaikkihan me näitä käytämme; suihkugeelit. :)
Minun suihkukesäni on tuoksunut tältä:
Saan (ja kieltämättä ostankin..) tosi paljon suihkugeelejä ja -vaahtoja ihanimpien jäädessä omaan käyttöön ja muiden siirtyessä kavereille ja perheenjäsenille. Olen siitä hassu että en halua käyttää "tavissuihkugeelejä", en voisi kuvitellakaan että suihkustani löytyisi esim. Fa'ta tai Rexonaa. Ne ovat tylsiä ja liian tavallisia. Haluan ihania tuoksuja ja koostumuksia ja mielellään vielä söpösti kuvitetun, kauniin pakkauksenkin.
Tämän kesän suosikkikolmikossa ei ehkä ihan toteudu tuo viimeinen sillä pakkaukset ovat aika peruskamaa, mutta tuoksut ja koostumukset... oijjoi!
Laveran ja Biothermin olen saanut blogin kautta, Alverde on omia shoppailuja.
Biothermin Skin Fitness -vaahto on nimensä mukaisestia ilmavaa vaahtoa, Alverden Kaakaovoi-Kiinanruusu on hoitava, emulsiomainen suihkugeelin ja öljyn liitto ja Laveran Charming Blossom on lempeästi vaahtoavaa geeliä.
Tämän tuotteen esittely ei käytännössä hyödytä kuin Saksassa vierailijoita, sillä sarjaa ei myydä Suomessa. Tai laajemmin; Alverdeä myydään kaikkialla Keski-Euroopan maissa joissa on DM-ketju, kyseessä on DM:n oma talon luonnonkosmetiikkasarja. Hintatasoltaan vähän niinkuin "luonnonkosmetiikan Lidl" -tyyppiä. Alverdestä on tulossa laajempikin esittely, kannattaa tsekata tämä oivallinen, edullinen Natrue-sertifioitu sarja jos liikkuu DM-ketjun alueella. (Saksan kävijät tämän jo vähintään tietävät... ^_^)
Ostin Kaakaovoi-Kiinanruusu-sarjasta kaksi tuotetta, ja tämä tuoksu... ahhh! En tiedä yrittääkö tässä tuoksua ruusunmarja (en nimittäin tiedä miltä ruusunmarja tuoksuu) (kiitos lukijalleni Marille korjauksesta, tämän bloggaajan pitäisi käydä kasvitieteen kurssi kun kuvittelin Hibiscuksen ruusunmarjaksi ^_^), mutta ainakin siinä tuoksuu huumaavan ihana, pehmeä kaakao. Pehmeä ja jälkiruokamainen ovat tämän tuoksun avainsanoja, kuin pesisi itseään jollain sileällä jälkkärikastikkeella... Runsaasti öljyä ja rasvoja (soijaöljy, auringonkukansiemenöljy, kaakaovoi) sisältävä emulsiomainen koostumus ei juurikaan vaahtoa ja tuntuu erittäin hoitavalta. Pesevänä ainesosana on hellävarainen sokeritensidi coco-glucoside.
Skin Fitness -vaahdon moussemainen koostumus on ylellinen perusgeeleihin verrattuna, ja painepakkauskin tuo suihkuelämykseen oman extransa. Laiskajaakkona ("haluan suoriutua kaikesta putsauksesta mahdollisimman vaivatta") huomasin kummasti tykkääväni etenkin siitä, että purkkia ei tarvitse avata saadakseen tuotetta ulos ^_^ En tiedä onko henkilön laiskuudella mitään rajaa jos jo suihkugeelin purkin kannen auki loksauttaminen on muka vaivalloista, mutta joka tapauksessa tykkään Biothermin nopeasta toiminnasta :D Ei tarvitse edes vaahdottaa kun tuote tulee ulos valmiina vaahtona ^_^
Kermainen, paksu vaahto tuoksuu raikkaalta ja lempeän sitruksiselta. Liukas vaahto kestää iholla pitkään ja sopii koostumuksensa puolesta myös sheivaukseen.
Laveran body-linjan tämän kesän uutuus: lempeän kukkainen Charming Blossom -suihkugeeli. En yleensä ole kukkaistuoksujen ykkösfani kroppatuotteissa (pidän enemmän hedelmäisistä tai mausteisista tuoksuista), mutta olen heikkona Laverassa tuoksuvaan malvan kukkaan.
Sama tuoksu hieman eri versiona on Laveran Organic Mallow & Almond -putsareissa ja ne ovat varmasti ihastuttavimman tuoksuinen kasvojenpuhdistussarja jonka tiedän. Tunnistin Charming Blossomissa heti saman vienon kukkaisuuden. Malva on jotenkin niin viehättävän hienovarainen ja tyylikäs. Ei tee itsestään numeroa vaan kareilee pehmeästi, kuin viipyillen, aistijansa tuoksureseptoreihin....
*
Kuinka nopeasti teillä muuten kuluu suihkugeeli loppuun? Minusta tuntuu, kun käytössä on jatkuvasti varmaan 10 eri suihkutuotetta, että ne kestävät ikuisuuden...! ^_^ Vain hikisillä ja aurinkovoidetahmaisilla Kreikan matkoilla, joilla saatan peseytyä suihkugeelillä kahdestikin päivässä, saan suihkugeelin loppuun kuukaudessa :)
Urban Decaylta on taas pätkähtänyt ulos kaikenlaisia ihanuuksia. Ihan hengästyttää kun ei meinaa perässä pysyä...
(Olen kai aina ollut vähän "mummo" mitä tulee joidenkin sarjojen tiheään uutuuksien lanseeraukseen, kun itse olisin ihan tyytyväinen jos nyt kerran-pari vuodessa tulisi tuotepäivitys... Ei vain ehdi pysyä perässä kuukausittaisessa tahdissa ^_^ :p)
Ooooo, look at dizzz...! Shiny...!
Sain nämä Urban Decaylta jo kesäkuun lopussa mutta en ole ehtinyt kuvaamaan ja tekemään esittelyä. Minulla on tämä ikuinen runsaudenpula-ongelma, kun blogiin on kymmenkertaisesti enemmän materiaalia ja juttuideoita kuin ehtii kuvaamaan ja kirjoittamaan. Joka päivä olen valinnan edessä; minulla olisi nämä viisi juttua tässä vireillä... ja huomenna toiset viisi jne, minkäs laittaisin ulos...? Mitkä hylkään tai jätän vaihtopenkille? Ja usein käy vielä näin: Ää, en laitakaan mitään näistä kun kerronkin laukusta joka jäi junaan..! Spontaanit päivän jutut menevät usein jonojen ohi. Tällaista on tämän bloggaajan elämä.
Tänään ajattelin kuitenkin esitellä näitä UD:n herkkuja kun tuntui siltä :)
Naked Skin Shapeshifter - contour / highlight / color correct -paletti.
Naked Heat - supersuositun Naked-sarjan uusin luomiväripaletti.
Afterglow - tajuttoman kaunis highlighter/poskipuna-paletti (auki oleva kuva alempana)
Naked Heat, viimeisin lisäys Naked-sarjaan. Leiskuva paletti täynnään trendikästä punertavaa sävymaailmaa. Ihan killeri-paletti korostamaan sinisiä silmiä, kuten arvata saattaa.
Paletti maksaa 56,90€.
Minä kun en juuri contour-tyylillä leiki, Shapeshifter-paletti ei osu meikäläisen wanted-maailmaan, vaikka puuterimainen puoli saa kyllä vahvan kannatukseni toimivien, neutraalien sävyjensä puolesta.
Varjostussävyt näyttävät valitettavasti kuvassa ihan väärän sävyisiltä, ne eivät ole todellisuudessa lainkaan oranssisia vaan miellyttävän neutraaleita.
Upeahan tämä on ja voin kuvitella, että moni muu saa tästä täydellisen kaverin meikkipöydälle. Paletti sisältää neljä puuterimaista sävyä (kolme varjostukseen, yksi korostukseen) ja viisi voidemaista sävyä (kaksi varjostukseen, yksi ihon sävyn korjaukseen, yksi sävyn korjaukseen ja korostukseen ja yksi helmiäinen valoaheijastavaan korostukseen).
Merkkasin tähdellä varjostus- ja korostussävyn jota käytin alla olevassa meikissä.
Näemmä vaaleita mattaisia sävyjä kutsutaan nykyään myös contour-sävyiksi, minulle vaaleat sävyt ovat tähän saakka olleet hightlight-sävyjä olivat ne sitten himmeitä tai hohtavia.
Shapeshifter-paletteja on kahdessa sävyssä, Light/Medium (kuvassa) ja Medium/Dark ja hintaa paletilla on 49€.
Hillitty Urban Decay Heat /Shapeshifter -look töihin.
Tänä kesänä on ollut tosi vähän aikaa tai inspiraatiotakaan tehdä mitään kunnon "shokkimeikki"virityksiä kun olen ollut suurimman osan ajasta töissä, ja meikit ovat olleet sen näköisiä.
Ylipäänsä, vahvat meikit ovat nykyään hieman mukavuusalueeni ulkopuolella. Viihdyn pastellisessa ja luonnollisemmassa sävymaailmassa. Jos jollain kikkailen, niin rajauksilla :) Tähän lookkiin valitsin olla laittamatta yläluomen rajausta lainkaan niin fiilis jäi vielä kevyemmäksi. Ripsissä tämän kesän lempparimaskarani Avril Volume Mascara.
Silmät näyttävät ihan tajuttoman sinisiltä näillä sävyillä.
Paletissa on sekä mattaisia että hohtavia sävyjä, ja ei jestas tätä pigmentin määrää... Ei ujoille, sanotaanko näin.. :) Mattasävyjä on seitsemän, hohtavia viisi.
Tummempia sävyjä tarvitsee vain hipaista ja saa erinomaisen color-payoutin luomille (aargh kun en tiedä kaikkia meikkitermejä suomeksi... tai sitten englannissa on ylipäänsä laajempi sanasto meikkijutuille).
Lempisävyjäni ovat kaunis ihon sävyinen mattacreme Chaser, hohtava oranssipersikkapinkkikulta Lumbre (tämä on vaikka minkä sävyinen kulmasta ja valosta riippuen), rouhea punainen metallinen kaksikko Dirty Talk ja Scorched ja mattainen, erittäin syvä munakoison sävy Ashes.
Satiininen, kevyesti hohtava Ounce on oikein toimiva highlighter-sävy, vähän sukua MACin rakastetulle Shroomille mutta Ounce on hitusen vaaleampi ja läpikuultavampi.
Luomilla sekoitus seitsemää sävyä; sisänurkassa Chaser, luomen keskellä Lumbre, ulkonurkassa liikkuvalla luomella Ashes, luomivaossa sisimpänä Sauced, keskellä Scorched ja uloimpana Ashesin yläpuolella Low Blow. Kulmaluulla Ounce.
Alaluomella Ashes, Sauced ja Chaser.
Lumbre hohtelee kivasti...!
Näytän mielestäni jotenkin tosi meikatulta heti kun teen kasvoille varjostukset, vaikka meikki on muuten kokonaisuudessaan hillitty.
Varmasti myös tottumiskysymys; olen jo vuosia meikannut niin kevyesti ja neutraalisti että olen tottunut pois varjostustyylistä. En koe tarvitsevani arjessa varjostuksia mutta juhlameikkiin ne sopivat.
Tässä vielä swatchit toisessa valossa.
Tässä valossa Lumbre on ihan eri sävyinen; ylemmässä kuvassa se on persikkaoranssi, tässä kuvassa korallipinkki tai lohipinkki. Kameleontti..! Näistä minä pidän! Juuri tällaiset persikkakoralliset sävyt olivat THE suosikkejani ennen hiusten violetiksi värjäämistä. Nyt ne eivät tunnu sopivan liilaan kuontaloon.
Lopuksi vielä kuva ihaaaaanasta Afterglow-paletista:
Tämä paletti on sarjassamme niitä, jotka eivät välttämättä ole niin mielettömän tarpeellisia ja hyödyllisiä (kuinka moni meistä todella tarvitsee neljä eri sävyistä hohtavaa korostuspuuteria..?), mutta se on niin älyttömän kaunis meikkiesineenä että jo se voi olla riittävä ja hyväksyttävä :D perustelu tuotteen hankinnalle. Joskus on vain kiva omistaa jotain ihanan turhaa ja nättiä <3 Kyllä te kosmetiikkafriikit tiedätte. ;)
Ja täysin turha Afterglow ei tokikaan ole, vaikka ei ehdottomasti tarpeellinenkaan. Paletin neljä kaunista, läpikuultavaa sävyä toimivat valoaheijastavana korostuksena tai yksinään mietoina poskipunina vaaleahipiäisellä henkilöllä.
Mihin tarvitaan neljä eri sävyistä korostusta? Ei mihinkään, sillä yksi luonnollisen vaalean sävyinen korostustuote sopii lähes kaikkiin meikkeihin, mutta tällaisilla sävytetyillä highlightereilla voi hifistellä kun siltä tuntuu :) Voi siis laittaa esim. pinkin poskipunan päälle vaaleanpunaisen Peroxide-häivähdyksen, aprikoosin sävyisen poskipunan päälle sipaisun NSFW:tä tai pronssiseen lookkiin oranssisen tai beigen poskipunan päälle Side Pieceä.
Afterglow Highlighter Palette maksaa 35€ ja se on limited edition -tuote.
*
Mitäs tykkäilette näistä? Saiko HEAT jonkun liekkeihin? Löytyykö joukostanne highlightereihin hurahtaneita? "Vielä mahtuu yksi...." ^_^
* Sis. mainoslinkkejä
...ja minä kun olin päättänyt, etten enää kirjoittaisi arvosteluja (etenkään luonnonkosmetiikan) deodoranteista... ^_^ :P
Syy tähän: minulle deodorantin tai paremminkin antiperspirantin pääasiallinen syy on kainaloiden kostumisen hillitseminen, ei niinkään hienhajun neutralointi, sillä useimpina päivinä hikeni ei haise millekään (ja välillä saatan olla pitkään käyttämättä dödöä lainkaan, kunnes sattuu näitä :P).
Olin siinä uskossa, ettei kuivana pitäviä deodorantteja olekaan, sillä vain antiperspiranteissa käytetään hien eritystä hillitseviä alumiiniyhdisteitä. Mutta onhan niitä..! Haa! Taas tietoni yhdellä kosmetiikan alueella osoitettiin huonosti päivitetyksi ^_^
Kiitos lukijaehdotuksen testata Schmidt's -luomudödöä, olen nyt vihkiytynyt uudenlaisten - tai siis minulle uudenlaisten alumiinittomien deodoranttien maailmaan: luomudeodoranttien, jotka lupaavat myös pitää kuivana. Alumiini on edelleen käsittääkseni ainoa ainesosa joka tukkii hikitiehyet ja vain alumiiniyhdisteitä sisältäviä dödöjä saa kutsua antiperspiranteiksi, mutta luonnondeodoranteissa kosteuden hillitsemiseen käytetään jauheita kuten maissitärkkelystä ja arrowjuurijauhetta. Tämäntyyppiset deodorantit ovat kiinteitä stickejä tai voidemaisia salvoja - ja nyt voin vain todeta hämmästyneenä, miten kokonainen tällainen kategoria deodorantteja on jäänyt minulta pimentoon?
Kaikki stickit ja salvat eivät lupaa kuivia kainaloita, vain noiden absorboivien jauheiden teknologiaa käyttävät, mutta miten ihmeessä näitä ei markkinoida tämän näkyvämmin? Minullekin ollaan koko ajan lähettämässä testiin vain niitä perinteisiä nestemäisiä luomudödöjä jotka vain neutralisoivat tuoksua, mutta mikään taho ei ole markkinoinut meikäläiselle näitä (mielestäni) huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Outoa, - mutta suuret kiitokset siis lukijalle, joka täydensi aukkoni luonnonkosmetiikkasivistyksessä ehdottamalla Schmidt'sin testausta.
Lähtiessäni hakemaan Schmidtsiä löysin muitakin samaa teknologiaa käyttäviä kilpailijoita - Schmidt's on kuitenkin kuulema markkinoiden alkuperäinen ja muut tulivat perässä.
Ruohonjuuressa minulle kerrottiin, että Schmidt's on ollut myynnissä jo pari vuotta, ansaitsen siis todellakin potkun persauksilleni siitä että en ole jo ajat sitten tutustunut tähän vaihtoehtoon luonnollisten dödöjen maailmassa. Mutta nyt olen, ja kerron muillekin mattimyöhäisheränneille näiden ilosanomaa :)
Ostin testiin Schmidt'sin lisäksi Ben & Annan, Acorellen ja We Love The Planetin deodorantit.
purkki 7 € - 14,30 €, stick 15,90 € / 92 g
Kotimaa: USA
Jo jonkinlaisen kulttimaineen saavuttaneen Schmidt'sin suosio oli Ruohonjuuressa helposti todettavissa; hyllyt ammottivat tyhjyyttään ja suurin osa tuoksuvaihtoehdoista oli lopussa. Mikä oli harmi, sillä ihania tuoksuvaihtoehtoja on useita.
Schmidt'sin deodoranttia saa sekä stickinä että voiteena, kummassakin on samat vaikuttavat aineet mutta koostumus vain on erilainen. Koska jäljellä olevien stickien tuoksu ei miellyttänyt, otin hajusteettoman voidevariantin.
Kuva: Schmidt's
Schmidtsin deodorantissa kosteutta imevä ainesosa on arrowjuurijauhe, ruokasooda puolestaan vastaa hajujen neutraloinnista. Erittäin yksinkertainen ainesosaluettelo näyttää tältä: sheavoi, ruokasooda, arrowjuurijauhe, kookosrasva, e-vitamiini. Myös kookosrasva toimii tuoksuja neutraloivasti ja jotkuthan käyttävät yksinään sitä deodoranttina.
Voide on koostumukseltaan erittäin kuivaa, niin kuivaa että se on kuin jauhemaista, rakeista tahnaa. Sitä otetaan pakkauksen mukana tulevalla spaattelilla herneen kokoinen pallura per kainalo, notkistetaan ja lämmitetään hyppysissä ja hierotaan kainaloon. Voide ei missään vaiheessa tunnu iholla rasvaiselta vaikka siinä on shea- ja kookosrasvaa, vaan tuntuma on koko ajan kuiva. Voiteen kuivumista ei siis tarvitse odotella.
Rakeinen, jäykkä koostumus tuntuu aavistuksen hankalalta käyttää (minä haluaisin aina että kaikki toimisi mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla ^_^), mutta mömmö tosiaan toimii; Schmidt's pitää kainalot testineliköstä ehdottomasti kuivimpina. Myös hajupuoli testattiin useina urheilu/auringonottohikipäivinä siten, että toiseen kainaloon ei laitettu dödöä, ja puolueeton testihaistelija (äitini) sai nuuhkia kainaloitani. Schmidt's-puoli oli hajuton, toisella puolella oli kuulema "mahdollisesti aistittavissa jotain hien tapaista" ^_^
Voidemaisempi ja Schmidt'sin oman kuvauksen mukaan liukkaampi stick-versio on varmasti miellyttävämpi käyttää. Schmidtsiä myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *.
stick ja purkki 12,90 € / 60 g (purkkiversio ilmeisesti jäämässä pois)
Kotimaa: Saksa
Ben & Anna -dödöt tulivat Ruohonjuuren myyjän mukaan markkinoille pian Schmidtsin vanavedessä, ja ne vaikuttavat niin ulkonäkönsä kuin ainesosiensa puolesta hyvin samankaltaisilta, sillä erolla että Benin ja Annan dödöissä on arrowjuurijauheen lisäksi myös maissitärkkelystä kosteutta kontrolloimassa.
Vaikka tuossa juuri ylistin Schmidtsiä tehokkuutensa puolesta, on Ben & Anna suosikkini! Stickin koostumus on erittäin miellyttävä ja se, mikä erityisesti hilasi saksalaispariskunnan voitolle on valitsemani tuoksu: Vanilla Orchid. (Ben & Anna ovat oikeasti pariskunta ^_^) Siis tämä on niiiiin ihanan tuoksuinen, voisin käyttää tätä parfyyminakin. Pehmeän makea, sensuelli vaniljan ja orkidean liitto. Gourmand-tyyppinen eli jälkiruokamainen mutta ei imelä vaan lempeä ja puuterinen. Niin herkullinen!
Sarjassa on muitakin ihanan kuuloisia tuoksuja; Indian Mandarine, Pink Grapefruit, Persian Lime, Nordic Timber (ahh, joku ihana puutuoksu..)... Ostin myös hajusteettoman version niille päiville kun käyttää muuta hajustetta, niin dödö ei ainakaan riitele hajuveden kanssa.
Stick levittyy helposti ja miellyttävästi; se ei ole liian kuiva eikä liian rasvainen. Pinta kuivuu puuteriseksi nopeasti.
Koska mikään näistä luonnollisista "wetness protection" -dödöistä ei tietenkään estä kainaloiden kostumista 100-prosenttisesti (niinkuin harvemmin tekee antiperspiranttikaan), on vaikea etenkin vähän hikoilevana arvioida, onko joku näistä lopulta huomattavasti tehokkaampi kuin toinen. Sanoisin kuitenkin, että Ben & Anna on teholtaan lähes Schmidtin luokkaa ellei yhtä hyvä.
Ben & Anna -deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly *, Hyvinvoinnin Tavaratalo * ja House of Organic *(jossa näköjään parhaillaan Ben & Annat tarjouksessa 9,90€).
11,95€ / 40 g
Kotimaa: Ranska
Acorellen tarjokas on seurueen kuivin kaveri. Stick on niin kuiva että se pitää kostuttaa ennen käyttöä jotta se liukuu iholla ollenkaan. En oikein pidä Acorellen ihotuntumasta edes kostutettuna, se on kova ja yksinkertaisesti epämiellyttävän tuntuinen.
Kosteutta hillitsevänä ainesaosana Balmissa on käytetty maissitärkkelystä ja hajunpoistosta vastaa muiden testattujen tapaan sooda. Hajusteettomassa stickissä tuoksuu miedosti ainesosista löytyvä kookos.
Ei-niin-miellyttävästä "käyttöliittymästään" huolimatta Acorellen soodadödö toimii hyvin ja pitää kainalot selvästi kuivempina kuin merkin nestemäiset dödöt joita myös olen kokeillut.
Acorellen Balm-deodoranttia myy mm. Ruohonjuuri ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *.
13,90€ / 48 g
Kotimaa: Hollanti
Kookosrasva- ja mehiläisvahapohjainen We Love'n deodorantti on nelikon rasvaisin ja jos tätä yliannostelee, jää kainaloon hieman rasvainen tunne. Maltillisella annostelulla pinta kuivuu kuitenkin ihan kiitettävästi, siitä pitää huolen tahnan sisältämä maissitärkkelys.
We Love The Planetin deo on testatuista ainoa, joka ei varsinaisesti lupaa eikä tuo markkinoinnissaan esiin "wetness protectionia" eli kuivana pitämistä. Koska siinä kuitenkin on käytetty tärkkelystä joka imee kosteutta, niputin sen samaan kategoriaan muiden kolmen kanssa. Ainakin tällä on potentiaalia pitää kainalot kuivempina kuin voidemaisella deolla ilman maissitärkkelystä.
Kuten Schmidtsillä ja Ben & Annalla, myös Planetilla on tarjolla useita ihania tuoksuvaihtoehtoja, esimerkiksi Mighty Mint viipyi pitkään kädessäni punnitessani sen ja lopulta valitsemani Original Orangen välillä. Orange on ihanan makea ja mehukas appelsiinin tuoksu ja sopivan mieto. Ben & Annan Vanilla Orchidin tavoin tätä on ollut aivan ihana käyttää jo pelkän tuoksunsa perusteella.
We Love The Planet ei pidä kainaloita yhtä kuivina kuin muut kolme, mitä saattoi koostumuksen puolesta odottaakin.
Vaikka hien tuoksu on juuri se osa-alue mihin minun on vaikein ottaa kantaa, koska se oikeasti haiseva "stressi/jännitysshiki" puskee päälle niin harvoin, niin kommentoinpa kuitenkin, että hien tuoksu ei ole tullut läpi koko kesänä (olen käyttänyt näitä deodorantteja kesäkuun alusta). - Paitsi muutamana hajutestipäivänä, jolloin tarkoituksella jätin toisen kainalon deodoroimatta ja kävin salilla.
We Love The Planetin deodorantteja myyvät mm. Ruohonjuuri, Biodelly * ja Hyvinvoinnin Tavaratalo *. (Hyvinvoinnilla ei muuten enää näytä olevan halvimmat hinnat niinkuin ennen, vaan näistäkin esitellyistä kaikki ovat halvempia muilla myyjillä.)
*
Kokonaisuudessaan olen sitä mieltä, kuten jo tuolla alussakin ilmaisin, että nämä kiinteät, tärkkelys/arrowjuurijauheeseen pohjautuvat luonnonmukaiset deodorantit ovat selvästi parempia kuin nestemäiset luomudödöt. Suoraan sanottuna ihmettelen, miksi kukaan niitä nestemäisiä edes käyttää, kun näitä "anti-wetness"-varianttejakin löytyy. Useimmat kuitenkin toivovat deodorantin myös hillitsevän kainaloiden märkyyttä siinä missä ikäviä tuoksujakin.
Sannilta iso peukku näille! Sen voin sanoa että itse jään käyttämään näitä, varmaankin Schmidtsiä ja Ben & Annaa. Nyt ei ole enää mitään veruketta pitäytyä antiperspiranteissa. Eli vielä kerran kiitos lukijalle joka näistä vinkkasit :)
Viikko sitten olin yhdellä elämäni upeimmista vaellusreiteistä: Schynige Platte ja sen Panoramaweg. Kun laitoin alla olevan kuvan Instagramiin, sain toiveen kertoa miten tällaisiin maisemiin pääsee patikoimaan.
Tämän toiveen toteutan mielelläni :)
Koko Sveitsi on täynnään toinen toistaan upeampia vaelluskohteita, ja saat takuuvarmasti henkeäsalpaavia luontoelämyksiä valitsit minkä alueen tahansa. Schynige Platte sijaitsee Jungfraun alueella Bernin kantonin eteläosassa. Se on yksi maan vetovoimaisimpia kohteita niin vaellusreittiensä, kiipeilyn, Sveitsin tunnetuimpien vuorten (vuoristosiluettia hallitseva kolmikko Eiger, Mönch ja Jungfrau) kuin turkoosien järviensäkin puolesta.
Schynige Platte on kahden kilometrin korkeudessa sijaitseva tasanko, jolta lähtee maan kuvauksellisimpiin vaellusreitteihin kuuluva 15 kilometriä pitkä Faulhornweg.
Me emme kävelleet koko 15 kilometrin reittiä vaan noin neljänneksen ja käännyimme sitten takaisin, mutta jo tuo Panoramawegiksi nimetty pätkä oli niin huikea että ihan sydän läpättää vieläkin muistoista.
Valitsimme lyhyemmän Panoramawegin koska kello oli sen verran, että emme olisi enää ehtineet reitin toisessa päässä viimeiseen laaksoon vievään gondola-hissiin. Sveitsin korkeita, pidempiä vuoristoreittejä kulkiessa vaeltajan on hyvä tarkistaa reitin päätepisteen liikennevälineen (juna tai hissi) aikataulut ja arvioitava, ehtiikö hän varmasti viimeiseen paluuseen joka voi olla niinkin aikaisin kuin kello 16 tai 17. Jos viimeisen kyydin missaa, sitten on vain patikoitava alas toinen useiden tuntien reitti - ei välttämättä mieluinen vaihtoehto jos on jo kävellyt koko päivän ja jalat muusina ^_^
Schynige Plattelle pääsee historiallisella vuoristojunalla, osa kalustosta on 1800-luvun lopulta jolloin Schynige Platten rautatieyhteys avattiin. Sveitsiläiset ovat kyllä aika vekkuleita junailijoita ja vuorten valloittajia; minne vain vuoren huipulle on saanut vedettyä kiskot, sinne he ovat ne vetäneet.
Jungfraun alueella on myös Euroopan korkeimmalla sijaitseva juna-asema: Jungfraujoch häkellyttävässä 3454 metrin korkeudessa. Jungfraujochille vievä viimeinen pätkä kulkee Eiger-vuoren läpi; tunnelia kaivettiin 16 vuotta ja se avattiin 1912. Tuo junaelämys on jotain mikä täytyy kokea jos tänne saapuu, liput tosin ovat erittäin suolaiset; halvimmillaan korkeuksiin pääsee alkaen 120 € (aikuisen Good Morning Ticket aamun varhaisimmalla lähdöllä)....!
Eivät Schynige Plattelle vievän junareitin näkymätkään kyllä hullumpia ole, ja sinne pääsee huomattavasti halvemmalla. (Toki ylös voi myös patikoida, :)) Matka Wilderswilin asemalta Plattelle kestää vajaan tunnin ja sen aikana saa nauttia tällaisista maisemista:
Brienz-järvi säihkyy epätodellisen turkoosina
Ylhäällä avautuvat vertaansa vailla olevat näköalat järvien yli ja toisella puolella Grindelwaldin ja Lauterbrunnenin laaksoihin sekä Eigerille, Mönchille ja Jungfraulle.
Taru Sormusten Herrasta -maailmaa....
Toisella puolella Brienz-järveä kulkee samoissa korkeuksissa Hardergratin reitti (jonka merkkasin kuvaan), joka oli minulla ensin kiikarissa tällä matkalla.
20 km pituisena ja koko matkan paikoin hyvinkin kapeaa harjannetta kulkevana se on kuitenkin Faulhornwegiä vaativampi eikä reitin varrella ole mahdollisuutta keskeyttää ja palata laaksoon hissillä tai junalla. Päädyin siihen, että jätetään Hardergrat vielä seuraavaan kertaan. Minulle 15 km tällaisessa maastossa on jo lähellä maksimisuoritusta.
Näköalat yltävät myös Thun-järvelle. Thunin ja Brienzin järvet erottaa Interlakenin kaupunki, joka näkyy kuvan reunassa. Välimatkat Sveitsissä ovat lyhyet: Thun-järven päästä Brienzin päähän ajaa alle tunnissa.
Jos korkeudet eivät kiinnosta, Sveitsin järvet kuvauksellisine rantakylineen ja -kaupunkeineen ovat vähintään yhtä viehättävä kohde. Meidän tukikohtamme Spiezin kaupunki Thunin rannalla oli mitä ihastuttavin viiniviljelmien keskellä kohoava ja satulinnalla viimeistelty rauhallinen pikkukaupunki.
Vaellusreitit on Sveitsissä merkitty kolmella eri värikoodilla; keltainen on helppo ja kaikenkuntoisille, punavalkoinen on vuoristoreitti jolla on korkeuseroja ja paikoin hyvinkin ilmavia osuuksia (ei siis korkean paikan kammoisille), sinivalkoinen on vaativin high alpine route johon saattaa kuulua myös kiipeilyosuuksia.
Grindelwaldin laakso
Kuin vaeltaisi dinosauruksen selkää pitkin.... ^_^
Schynige Plattella on myös 600 eri alppikukkalajin puutarha. Jopa mies innostui kuvaamaan täällä kukkasia... :)
Schynige Platten historiallisen hotellin terassilla voi nauttia "after walkit" komeissa maisemissa.
Aijjai... Tänne on jo vähän ikävä. Sveitsi on vienyt sydämeni - sen osan minkä Kreikka on jättänyt jäljelle... :)
Kyllä maailmassa vain on huikeaa kauneutta.
En tiedä montaa asiaa jotka tekisivät minut yhtä onnelliseksi kuin saada olla ulkona luonnon keskellä ja nauttia kaikin aistein ympäröivästä maisemasta, äänistä, tuoksuista, auringosta iholla, tuulesta hiuksissa, välillä sadepisaroistakin, kivisistä poluista tai neulasten pehmentämästä maasta jalkojen alla.
Elämä on ihanaa. <3
[vimeo 228100420 w=640 h=1138]
Tämä kesä ei kyllä todellakaan ole säiden puolesta ollut aurinkovoiteiden huippusesonki, ja siksipä tämäkin arvonta on unohtunut.
Mutta olisikohan elokuussa vielä aurinkoa luvassa..?
Arvottavana kesäkuussa esittelemäni upeat ekosertifioidut Algamaris-aurinkovoiteet.
Näitä kaikkia on muutaman kerran testattu blogijuttua varten, mutta ovat käytännössä good as new. Olen saanut tuotteet toukokuussa joten tuoreitakin ovat ja koska UV-suodatin on mineraalipohjainen, näiden tehot eivät varmasti muutu miksikään ensi kesäänkään mennessä.
Huuda tästä itsellesi oivallinen luonnonkosmetiikan aurinkosuoja; tarjolla sävyllisenä ja ilman :) Voiteissa on sekä UVA- että UVB-suoja ja tuotteilla on Ecocert-sertifikaatti.
Lisätietoa ja alkuperäisen Algamaris-esittelyni löydät täältä.
Arvottavana:
SK 50 aurinkovoide kasvoille
SK 30 aurinkovoide kasvoille
SK 30 aurinkovoidesuihke vartalolle ja kasvoille (mun suosikki!)
SK 30 sävytetty aurinkovoide kasvoille, sävy Light
SK 30 sävytetty aurinkovoide kasvoille, sävy Golden
Kasvoaurinkovoiteiden sävyt: Golden ja Light
.
Tuotteita arvotaan yksi per henkilö.
Osallistut arvontaan huikkaamalla kommenttilaatikkoon, minkä Algamaris-aurinkotuotteen haluaisit voittaa.
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 13. elokuuta kello 24.00 saakka.
*
P.S. Ihan kiitos tämän vuoden ei-niin-aurinkovoiteiden-testailuun kannustavan kesäsään, on suuri aurinkovoidevertailunikin jäänyt leijumaan luonnoksiin keskeneräisenä. Noo, jos se nyt ennen syksyn virallista alkua pääsee ulos, niin ehkäpä siitä on hyötyä syys- ja talvikauden lomamatkojen tai viimeistään ensi kesän aurinkovoidehankintoja tehdessä..? ^_^
Ajattelin tänään vihdoin varata syksyn Ateenan lennot.
Joitain tunteja myöhemmin minulla oli lennot Etelä-Koreaan.
En ole koskaan vielä käynyt Aasiassa.
Nyt voisi olla aika.
Minun ja Ateenan lentojen välille sattui tällainen asia:
Selailin uutisia HS:n sivuilla ja silmiini sattui tämä kiinnostava artikkeli Etelä-Korean ja etenkin Soulin asemasta Aasian, ja jälkiaalloissa myös Euroopan muoti- ja kauneustrendien pääkaupunkina.
Minä:
a) en ole tosiaan koskaan käynyt Aasiassa ja
b) olen siitä omituinen kauneusalan bloggaaja ja ammattilainen, että en rehellisesti sanottuna ihan hirveästi ole tähän mennessä innostunut koko K-beauty-scenestä.
(K-Beauty: korealainen kauneudenhoito)
Seuraava kertonee enemmän kuin sata sanaa:
Ostin kesäkuun alussa laivalta läjän kaikkien ihkuttamia korealaisia kangasnaamioita. Nyt mä damn it kokeilen näitä viimein. Pari naamiota lähetettiin minulle myöhemmin myös elevenin toimesta. Kangasnaamioista on vauhkottu jo pitkään, ja itse sain ensimmäisen sheet maskini lahjaksi neljä vuotta sitten japanilaiselta ystävältäni Hisaelta hänen vieraillessaan Suomessa. Hisaen lahja jäi käyttämättä.
Olen hämmentävän anti-naamio. Luontainen epäkiinnostukseni niitä kohtaan on jotain niin vahvaa (savi/muta/turvenaamiot poislukien), että en kahden kuukauden aikana ole edelleenkään saanut parhaista aikeistani huolimatta testattua yhtäkään kangasmaskia. En, vaikka liimasin kylppärin kaapin oveen post-it-lapunkin muistuttamaan asiasta:
No, jospa tähän nyt tulee asennemuutos. Pakkaan laukut ja lähden paikan päälle katsomaan mikä koo-kauneudessa niin koukuttaa.
Ennen kaikkea lähden tietysti tutustumaan minulle uuteen maanosaan ja kulttuuriin. Viivyn Etelä-Koreassa kolme viikkoa ja tarkoitus olisi käydä myös luontokohteissa kuten Jejun saarella ja näyttipä maasta löytyvän upeita vaelluskohteitakin kuten Seoraksanin vuori ja sitä ympäröivä kansallispuisto. Tuttuun tapaan lähden reissuun yksin.
Olen vähän häkeltynyt ja jännittynyt mutta samalla innoissani spontaanista syyskohteen muutoksesta.
...ehkä siellä tulee inspiroiduttua jonkun naamionkin suhteen?
.
P.S. Kreikkakaan ei ole vielä täysin deletoitu syksyltä, mutta kutistuu viikkoon jonka olimme jo aiemmin suunnitelleet viettävämme siellä yhdessä miehen lomalla lokakuussa. :)
Suositus hyvästä, halvasta markettihiusnaamiosta: Garnier Respons Maple Remedy Mask.
Maple Remedy -sarja on tarkoitettu erittäin kuluneille hiuksille (me, baby, me).
Naamio on koostumukseltaan paksua ja kermaista, sanoisin että keskiverto-"markettilaatuisia" naamioita vielä täyteläisempää ja ylellisemmän tuntuista. Tuntuma on Respons-tuotteille tyypillistä tuoksua lukuunottamatta kaiken kaikkiaan hyvin salonki-laatuinen.
Vähäsilikoninen ainesosaluettelo ilahduttaa allekirjoittanutta miellyttävällä kombolla tehokkaasti silottavia ja selvittäviä kvatteja (behentrimonium chloride, cetrimonium chloride) sekä syvältä ravitsevaa kookosöljyä. Amodimethicone, erittäin tehokkaasti silottava silikoniyhdiste, on incissä loppupäässä. (Jos se olisi yläpäässä, naamio olisi hiuksilleni todennäköisesti liian lätsäyttävää.)
Markkinointiainesosa vaahtera (maple) ei itse asiassa tee hiuksille mitään; tuotteessa käytetyn vaahteranmahlauutteen kosmeettinen funktio on keratolyytti eli kuoriva ainesosa ja sen sanotaan toimiivan AHA-happojen tavoin. Miten kulunut, rasittunut hius hyötyy keratolyyttisestä aineesta jää minulle mysteeriksi, mutta tämä on kosmetiikassa tuttua toimintaa; tuotteen markkinoinnillinen ainesosa ei aina välttämättä tee tuotteessa mitään muuta kuin kuulostaa kivalta ja vetovoimaiselta.
Maple Remedy -sarjan nimi voisi siis mainiosti olla jotain muutakin, mutta vaahtera on kenties jännemmän kuuloinen kuin niin-yleisesti-käytetty kookosöljy (mutta, kookos on pirun tehokas ;)) -monium-ainesosista puhumattakaan.
Oli vaahterassa potkua tai ei, Maple Remedy -naamio muine ainesosineen tekee hiukset todella pehmeiksi ja silkkisiksi jättämättä niitä kuitenkaan raskaiksi. Naamio syvähoitaa mutta ei lätsäytä, ainakaan minun hiuksiani.
Olen tykännyt tästä tosi paljon, ja se on jämäkältä rakenteeltaan erinomainen suoraväri-hiusnaamiosekoituksiin koska se paksun koostumuksensa puolesta pysyy hiuksissa mainiosti valumatta. Parhaita markettinaamioita joita olen käyttänyt vuosikausiin.
Maple Remedy -naamiolla on hintaa noin 3,90€ per 300 ml purkki. Olen saanut naamion blogin kautta.
