Olin isän tyttö, tykkäsin enemmän isästä kuin äidistä. Sellaiset ovat muistoni. Isä oli hauska isi, sellainen joka pelleili, tykkäsi leikkiä ja askarrella kanssani. Rennompi kuin äiti, näin minä ajattelin. Isä suuttui harvoin.
Kerran kun minulla oli synttärit, isä askarteli kaikille vieraille hauskat ja hienot paperihatut. Saattoi siinä äitikin auttaa :) Mutta isällä oli aina kaikkia hassuja ideoita, hän oli kai aika lapsenmielinen. Hänestä oli hauskaa järjestää tempauksia jotka saivat pienen tyttären haltioihinsa. Eräänä iltana isä sai päähänsä tehdä täytekakun vaikka oli tavallinen arki-ilta ja oli Sannin nukkumaanmenoaika.
Isä valvoi myöhään ja teki töitä usein öisin. Hän kirjoitti. Muistan, kuinka aamuisin piti olla hiljaa, ettei isä heräisi. Kun hän kirjoitti päivisin, häntä ei saanut häiritä. Silloin isä oli omassa maailmassaan, keskittynyt.
Äiti vei minut aamuisin päiväkotiin ja kun tulimme illalla kotiin, oli kivaa nähdä isä. Usein isä oli tehnyt jotain ruokaa. Hän oli hyvä kokki.
Kesällä isä opetti minua uimaan Valkeisen lammella. Muistan että leikin kerran krokotiilia, isä piti minusta kiinni ja pärskin käsillä ja jaloilla ja näytin hampaita muille vedessä oleville lapsille.
Vahvin muisto isästä on piipun tuoksu. Isä poltti piippua. Tuhkakuppi oli muovinen ja keltainen. Viikonloppuaamuisin isä teki olohuoneen lattialla jumppaa. Hänellä oli siniset farkkuhaalarit ja ruudullinen flanellipaita.
Tällaisia asioita muistan isästäni. Hän oli hauska, kekseliäs ja voimakas.
Olin kuusivuotias kun isäni kuoli.
Välillä mietin, millainen isä olisi nyt jos hän vielä eläisi. Minä ja sisareni, olisiko meistä tullut erilaisia jos olisimme saaneet pitää isän pidempään..? Olisiko elämäni toisenlainen? Millainen suhde minulla olisi isääni aikuisena? Vieläkö hassuttelisimme yhdessä?
Äitini on sanonut, että minussa on eniten isää meistä siskoksista. Joskus sanon tai teen jotain, mistä äidille tulee ihan mieleen isä. Jokin ele, tapa reagoida tai puhua. Isä osasi perustella asiat niin että sai tahtonsa läpi, hän puhui kumoon kenet tahansa, niin kuulema minäkin. Minulla on samanlainen nopea temperamentti. Ehkä minussa on ripaus taiteellisuuttakin.
Pidän ajatuksesta, että minussa on niin paljon isää. Isä kulkee aina mukana, niin minussa kuin siskoissani. Hän jatkuu meissä. Usein lähetän isälleni mielessäni terveisiä. "Minusta ei tullut kirjailijaa, isä, mutta minäkin kirjoitan. Minä tykkään kirjoittaa."
Kun äiti ja isä odottivat minua, esikoistaan, isä kirjoitti minulle runon.
Toivotan sen myötä hyvää isänpäivää kaikille isille.
Älä säikähdä minua, lapseni,
kun huoneeseen ilmestyy varjo.
Älä sulje vielä silmiäsi,
kuunläikkä verhossa on sinun toverisi,
te voitte jatkaa leikkiä unessa,
luomiesi takana.
Purista sormeni pieneen nyrkkiisi,
se tykyttää ilosta, kun tuntee lämpösi,
yö on vain aikaa,
eikä aikaa tarvitse pelätä.
Minä seison edessä maailman,
jota en ehtinyt muuttaa kauniiksi
ennen kuin jokelsit luokseni
ja ojensit pinnasängystä pikkiriikkinilkkasi,
aivan kuin kelopuu yhtäkkiä versoisi rohkean oksan.
Aamulla minä nostan sinut ikkunaan,
niin että näkisit tuulen
joka ei ole kahleissa,
ja siitä arvaisit minun ikäväni.
Tuuli kuiskutti korvaani
että mistä minä löytäisin äitisi,
ja kun minä hänet löysin,
tiesin että sinun aikasi on tullut.
Älä pelkää tähtiä lapseni,
ota ne valoksi mukaan uneesi,
mastoksi laivaasi ja purjehdi aamuun,
sokeriksi äitisi huulille
silloin kun hän nostaa kuppinsa
juodakseen kahvin.
Niin kuin tuuli
on vapaus minun satuni,
sitä minä kerron, lapseni,
että se joskus olisi totta
niin kuin sinun kasvosi,
jotka aamu piirustaa esiin
yön tummilta pieluksilta.
45 comments on “Isälle”
Olipa kaunis kirjoitus <3
<3
<3
Haluaisin sanoa jotain hienoa, mutta nyt en osaa. Sanni. <3<3
Isäsi runo on niin kaunis. Sellainen, jota kirjoittaessa on todella tunnettu suurta rakkautta. Sellainen rakkaus ei koskaan häviä.
<3
<3
Upea teksti ja runo. Paljon lämpöä ja voimaa päivääsi ♡
Herraisä mikä aloitus aamuun. Niin kauniisti kirjoitettu teiltä molemmilta, en saa itkua lakkamaan lainkaan. Voi Sanni ja Sannin isi <3
Kyllä täälläkin oltiin nassu aika kosteana aamulla....
Isä. <3
Todella kaunista Sanni, täytyy sanoa että tässä herkistyi. Voiko ihanempia muistoja ollakaan <3
Sinulla on isäsi kauniit sanat runossa aina muistonasi.
Ilman kyyneleitä ei tuota pystynyt lukemaan. Te joilla on isä elossa,
muistakaa jollain tavoin heitä <3
<3
<3
Miten kaunis tarina ja runo <3
Ihanat muistot isästä. Itku tuli tätä lukiessa.
Tää oli koskettavaa luettavaa, kiitos, kun jaoit. Ihana, että sulla on noin hyviä muistoja isästä. Ja samalla tosi kurja kuulla, ettet saanut nauttia hänen seurastaan pitempään.
Tuli yhtäkkiä tunne, että halusin jakaa tämän... olen joskus aiemminkin miettinyt runon jakamista mutta se on tuntunut liian henkilökohtaiselta. Nyt oli sen hetki. Kun isä on kirjoittanut jotain noin kaunista, on mukavaa jos se voi koskettaa useampiakin. Runot ovat osa hänen perintöään <3
Todella kauniisti on isäsi kirjoittanut, eipä tuota voinut kuivin silmin lukea. Hyvää isänpäivää Hänellekin, missä ikinä onkaan. ♡
Ihana, kiitos kun jaoit! :´)
Ihana teksti. Tuli kyyneleet silmiin, kun luin tätä junassa. Isäsi
oli ihanan oloinen isä ❤️
Oma isäni kuoli, kun olin 3-vuotias. Olen nuorin sisaruksistani, joten ainoa joka ei muista mitään hänestä. Olen kanssa saanut käsityksen, että olen todella samanlainen kuin hän oli. Äidin kanssa olemme taas täysin erilaisia. On sääli, että en ehtinyt tutustua isääni. Uskon, että häneltä olisi saanut apua synkempiin ajatuksiin. Viime vuonna sain kuitenkin vanhimmalta siskoltani kirjan, jonka hän oli taittanut ja kirjoittanut isästämme. Sen myötä sai vähän tutustua :) Pitäisi kysellä lisää tarinoita sukulaisilta.
<3 <3
Ihana ele sisareltasi tehdä kirja isästänne...! Tuosta tuli minulle kyynel silmään, kun sitä ajattelin... Voin kuvitella mikä aarre tuo kirja on. <3
<3
Upea runo!
<3 kaunis runo. Mä olen myös isän tyttö.
Todella kaunis runo ja koskettava teksti sinulta. Valoa päivääsi <3
Kiitos :)
Ja kiitos samalla kaikille <3
Onneksi isäsi on aina olemassa - osana sinua ❤. Niin kaunis runo.
Olipa kaunis runo, ihan itku tuli itselläkin. Isäsi on ollut varmaan melko nuori kuollessaan. Ikinä ei elämästä tiedä...
Ihana postaus, tästä tuli hyvälle mielelelle vaikka surullista onkin. ❤️ Täällä on tänään muisteltu pappaa, joka menetettiin pari kuukautta sitten. Muistot onneksi tuntuu hyviltä ja kakkua syötiin papankin puolesta!
Joskus on käynyt mielessäni, että millainen mahtaa olla isäsi tarina, kun et ole ikinä hänestä puhunut, mutta eihän se minulle kuulu...
Kiitos kun jaoit muistosi ja runon. Niin liikuttavaa :´)
Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että kolme pientä lasta on jäänyt äitisi hoidettavaksi. Ei ole ollut helppoa hänellä.
Aivan ihana kirjoitus ja tuo isäsi runo. Kyyneleet tulvi poskille. <3
<3
En kestä, kuinka koskettava ja hyvä kirjoitus. En edes pystynyt lukemaan tuota runoa kunnolla, kun alkoi itkettää :') Aivan ihana postaus <3
Ja pystyn samaistumaan tähän tekstiin, ja melko varmasti monet muutkin isättömät lapset, isänpäivät on itselleni aina vähän haikeita. Itse oli 8-vuotias, kun isäni kuoli ja vaikka minulla on aivan mielettömän mahtava ja ihana isäpuoli, ei se kuitenkaan ole sama asia. Ja joskus tulee pohdittua, olisiko elämä nyt kuinka erilaista, jos olisin saanut tuntea isäni pidempään :)
Halaus Arlene <3
Otan osaa <3 En tiennyt isä-tilanteestasi ennen kuin nyt. Voin vain lähettää halauksen ja empatiaa.
PS. Osaan jotenkin samaistua sillä tasolla, että oma isänikin 88 v on runoilija ja kirjoittaja, ja se on periytynyt tyttäreenkin .. Tosin suhteemme ei aina ole ollut valoisa ja onnellinen, vaan sisältää omat synkät varjonsa.
Joskus mietin, kuinka paljon mieluummin pitäisin onnellisia muistoja isästä, joka on poissa, kuin isästä, jonka kanssa on ollut vaikeaa..
Mutta oli maallinen isä mitä tahansa, todellinen isäni on Jumala, Taivaallinen Isä, ja Hänen rakkautensa ei ole pettänyt <3
Nyt puolestani sain minäkin "oppia" jotain uutta sinusta :) <3
Kiitos <3 En ole isästä koskaan blogissa puhunut joten kukaan lukijoista ei varmaan tilanteesta tiennyt.
Voi ei, miten kaunis ja koskettava kirjoitus! <3
<3
Tippa linssissä luin kirjoituksesi. Isäsi runo sinulle on niin kaunis ja täynnä suurta rakkautta!
Kiitos, kun jaoit tämän!
Meillä on kaksi tyttöä ja he molemmat ovat isin tyttöjä - heillä on isi, joka on heille läsnä ja touhuaa heidän kanssaan. Aivan erilainen isä-tytär -suhde kuin vaikkapa itselläni. Sen ikäpolven miehet eivät oikein tienneet, miten olla lasten kanssa ja monilta (kuten omalta isältänikin) puuttui sodan seurauksena omasta elämästään isän malli. Olen niin onnellinen, että nykypäivänä miehet haluavat ja uskaltavat olla lapsilleen tärkeitä ja läsnä <3
<3
Kaunis ja koskettava kirjoitus sekä runo suoraan sydämestä - tuollaista perintöä kannattaa todella vaalia ❤️
Kiitos kun jaoit tämän meille lukijoillesi Sanni ?
Kiitos Sanni kun jaoit tämän <3 Itkettää. Todella koskettava ja kaunis runo ja teksti. Rakkauden tuntee runosta ja sinun tekstistäsi. <3
Olen aina ollut isin tyttö ja runotyttö, tämä liikutti suuresti <3 Ihanaa, että jaoit runon kanssamme :)