Tänään haluan esitellä ihastuttavan hemmotteluvoiteen josta varmaan muutkin tykkäävät, mutta arvelisin tuoksuherkkien kiinnostuvan erityisesti. Alempana koen lisäksi tarvetta avautua pimeän ajan "vaikeista ajoista" joita tuikkuhullu kohtaa kaupoissa... :D
Moni luonnonkosmetiikkalukijoistani varmaan tunteekin Nurmen, tuon pienen virolaisen perheyrityksen jonka suloisen simppelit kosmetiikkatuotteet valmistetaan käsin. En käytä 'simppelit'-ilmaisua tässä yhteydessä kuvaamaan tuotteiden laatua vaan valikoimaa - Nurme keskittyy valmistamaan koko perheelle sopivia perustuotteita saippuoista vartaloöljyihin ja -kuorintoihin jättäen hi-tech seerumit ja fermentoidut eliksiirit muille firmoille.
Nurmen periaatteisiin kuuluu mm. kunnioittaa raaka-aineiden ominaistuoksuja eivätkä he halua lisätä tuotteisiin tuoksuainesosia. Näin ollen kaikki Nurmen tuotteet sopivat tuoksuyliherkille ja -allergikoille.
Nurme on myös siinä mielessä ihana brändi, että se kiireettömällä uusiutumistahdillaan edustaa slow life -ideologiaa, josta meikäläinen diggaa. Niin paljon kuin kosmetiikkaa rakastankin, mielestäni uusia tuotteita ei tarvitsisi olla pukkaamassa markkinoille harva se kuukausi. Kaupallisille yrityksille se on tietysti elinehto, kuluttajan mielenkiinto on pidettävä jatkuvasti yllä ja asiakasta on stimuloitava uutuuksilla. Nurmen kaltaiset slow-companyt ovat virkistäviä poikkeuksia hektisen kosmetiikkamarkkinan seassa.
Nurmen viimeisin uutuus, liekö jopa tämän vuoden ainoa <3 uutuus, on ihastuttava Rich Shea and Almond Cream. Voide on tarkoitettu vartalolle ja ihanteellisesti kuivalle iholle, mutta en näe syytä miksipä tätä ei voisi laittaa kasvoilleenkin. Jos siis on todella kuiva iho.
Ruusukuvioinen purkki on minusta älyttömän suloinen..! Siinä on jotain vanhanaikaista mutta elegantilla tavalla, purkkia katsellessa tulee jotenkin tyyni ja hyvä olo :) (Joo, eikö ole hassua että kosmetiikan pakkaus voi tuoda tällaisia viboja...) Olen saanut voiteen testiin maahantuojalta.
Koostumus on jotain ihan muuta kuin Nurmen aikaisemmissa, nestemäisissä vartaloemulsioissa. Body lotion -nimellä kulkevat, pumppupulloihin pakatut voiteet ovat täyteläisiä ja rasvaisia mutta koostumukseltaan aika litkumaisia, uutukainen taas on niin ylellisen kermaista kuin olla voi - kuin oikein tiiviiksi vatkattua kermavaahtoa.
Iholla se jää ihme kyllä jopa vähemmän rasvaisen tuntuiseksi kuin aiemmin testaamani Grapefruit Body Lotion. Vaikka Shea and Almond on paksumpaa, se kuivuu iholle jättäen Greippi-lotionia himmeämmän pinnan.
Tuntuu, että kosmetiikkamarkkinoilla hajusteettomat tuotteet ja tuotesarjat ovat usein jotenkin kliinisen ja arkisen näköisiä, ja harvoin kohtaa mitään oikein ihania hemmottelutuotteita jotka olisivat hajusteettomia. (Ikäänkuin tuoksuherkät asiakkaat olisivat myös yliherkkiä kauniille pakkauksille tai eleganteille koostumuksille...) Nurmen kermavaahtovoide on mukava poikkeus tässä stereotypiassa.
Runsaassa voiteessa kuivaa ihoa hellivät luomulaatuiset auringonkukansiemenöljy, kaakaovoi, sheavoi, jojobaöljy, vehnänalkioöljy, manteliöljy ja aprikoosinkiviöljy.
Voiteesta lähes 90% on luomuperäisiä ainesosia. Raaka-aineiden muodostama "tuoksuton" tuoksu on erittäin neutraali, ehkä kevyen pähkinäinen, jos nyt jotain haluaa hakea.
Pienen yrityksen käsintehty kosmetiikka ei tietenkään ole halpaa, ja Shea and Almond -voidepurkki maksaa (ainakin maahantuojan omassa verkkokaupassa, muualla en ole vielä hintoja nähnyt) 21,60€ / 150 ml. Shea and Almond -voidetta alkaa varmaan pian näkyä Nurmen jälleenmyyjillä kuten Ruohonjuuressa. Verkkokaupoissa en ole sitä vielä bongannut.
Hinta vähän kirpaisee, mutta tässä voisi olla vaikkapa mainio lahjaidea kuivaihoiselle tuoksuallergikolle. Vähän nätimpi pakkaus ja henkilökohtaisempi ajatus kuin apteekin hajusteettomassa perusrasvatuubissa... :)
*
Ja sitten siihen tuikkuasiaan.
Tämä vuodenaika houkutuksineen on ihan kamala.
Ei, en tarkoita kauppojen ihania joululahjapakkauksia, vaikka nekin kyllä vetävät puoleensa. En tarkoita viimeisimpiä joululevyjä - niitä voi kuunnella Spotifyssa. En tarkoita joulukoristeitakaan, vaikka ihan täyden vahvuuden jouluihminen olenkin.
Tuikkukipot. Lämpökynttiläkupit. Millä nimellä näitä pikkuisten lämpökynttilöiden alusia haluaa kutsua.
Mä rrrrrrakastan niitä. Ne ovat ihania. Ne ovat söpöjä. Ne luovat tunnelmaa. Haluan ostaa niitä lisää. lisää. LISÄÄ. Ihan kauheaa.
Olen kertonut teille jemmailuluonteestani ja tavaranvähennysprojektistani, ja olen mielestäni onnistunut tosi hyvin muuttamaan ja uudellenohjelmoimaan asennettani tavaranhankintaa kohtaan. Olen nykyään erittäin tietoinen jokaisen uuden hankinnan tuomasta kuormituksesta meillä kotona, ja siksi ostankin hyvin harkiten. (Okei, kosmetiikkaa en tarvitse YHTÄÄN mutta ostan sitä blogisisältöä varten, ja perustelen ettei se siksi ole, köh, turhaa.)
Olen päässyt yli vuodevaatteidenostohimostani ja uusien kahvimukien ostotaipumuksesta. Kaiken maailman säilytysrasioiden ja -laatikoiden ostovietin olen myös onnistunut tehokkaasti vaimentamaan. Ostan todellakin älyttömän vähän yhtään mitään.
Mutta nämä tuikkukupit... tästä heikkoudesta en vielä ole päässyt voitolle..! Minun on todella vaikea kulkea kaupoissa kauniiden, lasisten tuikkukuppien ohi. Pysähdyn aina hipelöimään kun näen jonkun oikein kauniin tai kiinnostavan yksilön. Erityisesti kaikki huurteiset tai kullan ja metallinhohtoiset kipot vetävät minua puoleensa, joskus hellyttävät kuvioinnitkin. Eilen eräät siili- ja pöllökuvioiset tuikkukupit olivat hyvin lähellä hypätä ostoskoriini. Lopulta onnistun pysymään tiukkana.
Mutta toisessa kaupassa sitten...
Ostin nämä. (....ja kun nuo neljä pientä oli puoleen hintaan......)
Kotiin tultua ja kynttilät sytytettyä sitten harmitti pirusti kun olin väärinarvioinut pienempien kippojen läpikuultavuuden. Haluan tuikkukuppieni materiaalin olevan sellainen, että liekin valo kuultaa kauniisti läpi ja luo tunnelmallisen valonkajon kupin ympärille. Nämä eivät tee sitä. Möh. Ja ei pysty palauttamaankaan koska ovat aletavaraa.
Ihan oikein mulle varmaan ;)
Meillä on jo kaapeissa kymmeniä tuikkukippoja ja muita kynttilänalusia. Mä en. tarvitse. uusia. Tarvitsemisellahan ei tietysti olekaan asian kanssa mitään tekemistä - mä vain haluan niitä.
Ja jos haluan uusia - voisinko sitten edes viedä vanhoja keräykseen? Tässä on varmaan se suurin ongelma.
Huokaus.
Tunnistaako joku muukin itsessään tämän heikkouden? Onko joku teistäkin hulluna tuikkukuppeihin? Montako omistatte? :D
(... ja joo, entäs sitten nuo kauniit tuoksukynttilät omissa lasipurkeissaan... ei edes lähdetä sille tielle...)
20 comments on “Hurmaava voide tuoksuherkälle ja tuikkuhullun tunnustuksia”
Olisiko kaksi tuikkukuppia, joissa vain toisesta majailee lämpökynttilä ja toisessa vakituisesti meikkisiveltimet. Pyrin tietoisesti pitämääm määrän pienenä. En voisi elää sellaisen tilanteen kanssa, että joku pöytä tai hylly olisi täynnä tuikkukuppeja. Mitä vähempi, sitä parempi. :)
Aiemmin keräsin kaikenlaisia tuikkukuppeja. Oli eri värejä ja materiaaleja. Tästä himosta pääsin eroon ja halusin jatkossa vain kirkkaita, koska tykkään käyttää värillisiä tuikkukynttilöitä.
Yhtenä vuonna halusin Muurlan Cupido Täyttymys tuikkulyhtyjä, sitten halusin Iittalan Kastehelmen tuikkukuppeja kirkkaana ja tänä vuonna olen viehtynyt Iittalan Ultima Thule tuikkukuppeihin, toki kaksi sinistä Suomi 100 Kastehelmikuppiakin piti hankkia. Huoh, mitähän ensi vuonna...
Mulla on Iittalan kivi tuikkukippoja liikaa (saatuja). Okei lahjuksina ostosien kylkiäisiä osa.
Niitä mahtuu takanreunalle 12kpl kerralla (ainoo paikka polttaa kissaturvallisesti). Kaapissa on kevät, pääsiäis, vappu, kesä, itsenäisyys, joulu, talvi kivituikkulajitelmat. Vessan hyllyyn lisäksi "hajunpoisto" kynttilämallisto, kissaturvalliselle tasolle.
Mä en voi ostaa lisää vaikka haluaisin. Kissaturvallisa paikkoja ei ole enempää. Ja kivituikku "umpilyhdyssä/ulkolyhdyssä" pöydällä on hieman mjääh...
Mäkin tykkään. Mutta en osta kyllä yhtäkään. Tästä talosta löytyy varmasti toistasataa erilaista kippoa, kuppia, kappoa ja alustaa, jotka voi ajatella sopivan kynttilän polttamiseen... Eri asia on montaako käytän aktiivisesti. Ehkä 5-20? En vain keksi yhtäkään perustetta tai oikeutusta hankkia niitä lisää. Sen sijaan kynttilöitä niille alusille...;D
Tunnustan. Mä hurahdin kynttilöihin tuoksukynttilöiden kautta vasta joku nelisen vuotta sitten. Sen jälkeen mun kynttiläkaappiin onkin kertynyt _muutama_ kippo ja lisää himoitsisin. Mä oon ihan hirvee harakka ja kovasti myös kiiltävien ja kimaltavien tuikkumukien perään.
Joku järki kuitenkin on pakko pitää päässä, kun kissojen takia kynttilöiden paikat on aika rajatut. Tänä syksynä en muutenkaan ole polttanut kynttilöitä kun yhden kerran. Meidän napero käy niin kierroksilla suurimman osan päivästä, että tulipaloriski on oikeesti aika todellinen.
Minulla oli varmaan viisikymmentä, mutta myin yli puolet kirpparilla. Onneksi olen jollain lailla ymmärtänyt, että less is more tässäkin asiassa...
Meillä ei ole ensimmäistäkään. Joskus oli, mutta kun eivät enää sopineet sisustukseen, pistin kirpparille. Meillä ei juurikaan ole ylimääräisiä tavaroita. Onkin lähinnä painajaismaista saada lahjaksi kynttiläkippoja, koska niille ei ikinä löydy paikkaa. Että vinkkinä kaikille lahjanostajille, ostakaa vaikka lautasliinoja ja pelkkiä kynttilöitä. Tai glögiä ja pipareita. Tai ihan mitä tahansa, mikä ei jää nurkkiin pyörimään.
Tämä on totta. Parasta ovat aineettomat lahjat tai sitten poiskulutettavat lahjat. Harmaita hiuksia sitten taas aiheuttavat kaikki tilpehööri-jutut, jotka vain jatkavat olemassaoloaan.
Meillä onneksi melkein kaikki tutut, ystävät ja perheenjäsenet suhtautumisestamme jo tietävätkin ja saamme pääsääntöisesti aineettomia - tai poissyötäviä :D - lahjoja.
Hei Sanni! Noudatan hyvin samantyyppistä ruokavaliota kuin sinä ja numerofriikkinä olen näpsytellyt nyt parin päivän syömiset finelin ruokapäiväkirjaan ja saanut jo paljon mielenkiintoista dataa saamistani ravintoaineista.
Tuli siinä mieleen että oletko sinä tehnyt tätä koskaan ja olisi todella mielenkiintoista kuulla esim viikon ruokailut listattuna päiväkirjaan. Siis sellaisena "normaali"aikana, ei minkään kunto ohjelman ruokavaliolla. En tiedä miksi tämä minua kiinnostaa, ehkäpä saisit tästä mielenkiintoisen jutun kirjoitettua. Mukavaa syksyn loppua sinulle!
Hei Mauja! Kiitos kiinnostavasta ehdotuksesta. Itsekin olen numerofriikki ja uuteen ruokavalioon siirtyessä oli supermielenkiintoista kirjata ylös mitä söi, mutta nyt kun hiilihydraattitietoinen syöminen on niin luonnollinen elämäntapa, eikä enää "tarvitse" millään lailla miettiä mitään ruokaan liittyvää, en enää jaksa kirjoittaa ylös mitä syön. Oletan, että tuolla Finelin ruokapäiväkirjassa syötetään myös annosten/raaka-aineiden painot, eli ruokia pitäisi myös punnita..?
Olisihan se mielenkiintoista nähdä, miten ruokailuni vertautuu ravitsemussuosituksiin, mikä ilmeisesti on olennaisin data mitä Finelin ruokapäiväkirja tarjoaa, mutta mun pitäisi tsempata itseäni aika paljon että jaksaisin tarkasti kirjata ylös syömisiä (punnitsemisesta puhumattakaan) :D Viimeksi jaksoin tehdä niin FitFarmin ruokavaliolla keväällä 2016. Silloin se toisaalta oli helpompaakin koska seurasin suoraan minulle laadittua ohjelmaa.
Katsellaan jos vaikka talvella saan itseni motivoitua ruokapäiväkirjaan. :) Kyllähän nämä numerojutut kuitenkin aina kiinnostavat... :D
Voi Sanni, tulipa lämpöinen ja iloinen olo tästä postauksesta :D Vaikutat niin herttaiselta ihmiseltä, ja nuo kuvat <3 Ja olen todellakin samanlainen tuikkukippojen suhteen! Ja ylipäätään kauniiden käyttöesineiden. Esim. vuodevaatteet, oi kyllä. Onneksi osaan hillitä itseni aina lopulta :D Tuikkukipot ovat kyllä paha rasti varsinkin kirppiksillä, ja miksei ihan tavan kaupoissakin. Onneksi osaan hillitä. Paitsi viime kesänä ostin onneksi aivan äärettömän upean Pentikin lyhdyn. Se on ehkä kaunein tavarani ja tulen vain todella onnelliseksi siitä, joten olen tyytyväinen, että ostin. Elämässä pitää olla iloa ja kauneutta :) Vie ylimääräisiä (vaikka nuo jotka eivät olleet odotustesi mukaisia) kirppikselle tai laita jonkin blogiarvonann kylkiäisenä, varmasti iso ilo jollekulle ja sulle kaappeja vähemmäksi :D
Itselläni on esillä n. 7 tuikkukippoa (joista kaksi on erityisen kauniita kynttiläkippoja, joista olen siis jo polttanut kynttilät <3), muutama lahjaksi tullut varastossa, joista ei vaan raaski luopua. Aika sopiva määrä pieneen yksiöön, mutta jos tasoja olisi enemmän niin määrä olisi varmasti sitä mukaa suurempi :D
Awww, kiitos momo :) "Herttainen kynttilähullu" :D ^_^ Tai siis tuikkukippohullu :)
Marie Kondokin antaisi tälle aamenen :) Jos kynttilälyhty tuo näin hyvää mieltä niin se on erittäin perusteltu osa kodin tavaroita :) <3 Vaikka siellä olisi jo 10 muuta lyhtyä.
Hahah - tämähän oli hauska idea...! ^_^ Tiedä vaikka nuo alennustuikkukupit siis löytyvät joulukuussa mun blogijoulukalenterista..! :D
Onhan ne kipot kivoja, en ole kyllä pitkilleen (lue vuoteen) ostanut. Tuikut ovat lempi kynttilöitä, koska ne kuluu nopsaan.
Hyvä pointti tuo, että tuoksuherkkä ei ole allerginen kauniille pakkauksille. Tää voide kuulostaa ja näyttää hemmottelevalta, vaikken yleensä ole innostunut purkeissa olevista voiteista. Jotenkin tuubi on vaan niiiiin paljon kätevämpi. Kyllä mä silti välillä ostan purkkejakin ja tää voisi olla yksi sellainen.
Ja sit vielä ihan muu kommentti taannoiseen munakoisokeskusteluun. Meiän "koulussa" on myös tosi usein tarjolla todella maukkaasti valmistettua munakoisoa. Mitä arjen luksusta!! :) Että Suomessakin voi saada hyvää munakoisoa.
Tuubit ja pumppupullot ovat minustakin kätevämpiä, mutta paksuille voiteille purkki on järkevämpi pakkausmuoto. Lisäksi purkkiin liittyy tietysti aina se ylellisyys-lisä... Vaikka tuubi olisi käytännöllisempi, purkki näyttää aina "hienommalta". Se on siis myös elämyksellisyyteen liittyvä valinta valmistajalta.
Peukutukset sun koulun keittiöön...! ^_^
Omistan muutamia Yves Rocherilta saatuja tuikkukupposia, hopean ja kullan sävyissä.. Tosin käytän niitä harvoin. Lisäksi tuikkukynttilöille mitoitettuja pienempiä pidikkeitä, eri mallisia.
Muutama vuosi sitten koin heräämisen tässäkin luettuani, että useimmat kaupoissa myytävät kynttilät (myös ne tuikkusellaiset) likaavat ilmaa myrkyllisillä yhdisteillä.. Siitä lähtien olen suostunut käyttämään sisätiloissa vain ekologisia palmuöljystä valmistettuja (iHerbin myymiä..) versioita, saman ohjeen olen antanut vanhempienkin talouteen :) Ei enää myrkyllisiä hiukkasia muutenkin herkästi reagoivien sisäilmaan!
(Tässä esimerkki 'vaarattomista' kynttilöistä, tosin ainahan sisällä poltettu kynttilä vie happea ja tuo päästöjä..)
https://fi.iherb.com/pr/Aloha-Bay-Palm-Wax-Candles-Tea-Lights-Unscented-Cream-12-Pack/38770
Ihan totta että pitäisi suosia kasviöljy- tai mehiläisvahapohjaisia kynttilöitä parafiinin sijaan. Toisaalta, tuntuu että tämä on myös näitä "ei yhtä totuutta" -asioita, ja parafiinistakin todetaan, että hyvälaatuinen sellainen palaa yhtä puhtaasti kuin kasviöljyvahat. Tietysti, koska (parafiini)kynttilöitä ostaessaan ei koskaan voi varmistua raaka-aineen laadusta, on siltä pohjalta varmempaa valita kasviöljy/mehiläisvaha-pohjainen kynttilä aina kuin mahdollista. Itse syyllistyn jatkuvasti tämän toimenpiteen laiminlyömiseen... :/ Sillä määrällä minkä poltan kynttilöitä, minun pitäisi todellakin paremmin kiinnittää huomiota niiden laatuun.
Eli kiitos tästä muistutuksesta, NG. :)
Ihanaa ettei tarvitse olla yksin kaiken maailman ostohimojen kanssa :D Tuikkukippojen osalta hamstraan erityisesti kiviä ja kastehelmiä - sesongin värit huom..! Ja tietysti mukaan mahtuu muutama löytö Pentikistä ja muualtakin :D
Vuodevaatteet ja TEEmukit... Ei mahdu enempää ;)
<3 <3 :)