Viikko uudessa maanosassa ja kulttuurissa on tehnyt tehtävänsä ja vaikka oleilu Soulissa on helppoa, mukavaa ja kaiken kaikkiaan hyvin rauhallista, tunsin eilen illalla kotiin palatessa olevani ihan täynnä uusista kokemuksista. Niin täynnä, että tänään tuntui sopivalta pitää huili- ja palautumispäivä.
Olen viettänyt päivää kämpilläni Itaewonissa Jejun majoitusta ja lentoja kartoittaen, emäntäni Ellaynan kanssa rupatellen, tutun kotoisaa tonnikalasalaattia syöden ja teinpä hiit-jumpankin. Salitreeniin tottunut kroppa alkaa aina matkalla viestiä että saisikos sitä lihaskuntoharjoitustakin, kiitos. Ja tuo jumppahan on kertakaikkiaan täydellinen matkaolosuhteisiin, siitä tulee aina niin hyvä olo <3 Nytkin, kolme tuntia jumpan jälkeen, keho hyrrää vieläkin lämpimillä kierroksilla ja olen paljon energisempi kuin illalla.
Huomenna jaksaa taas uudella latauksella :)
Päivän ainoaksi varsinaiseksi ohjelmaksi jää illallinen Michelin-tähden temppeliruokaravintolassa. Balwoo Gongyang on niin suosittu että minäkin olin varauksineni liikkeellä todella myöhässä kun menin tiistaina varaamaan pöytää tälle viikolle. Ainoa vapaa pöytä yhdelle hengelle löytyi torstailta kello 18.00. Kolmen tunnin kuluttua siis nauttimaan huippuluokan vegaanista ruokaa.
Ensimmäinen viikko Koreassa on ollut samalla yllättävän "helppo" mutta kuitenkin täynnään niin erilaatuista stimulaatiota kuin tyypillisillä Euroopan reissuillani, että kyllä tästä kaikesta vain mieli uupuu, siis sillä lailla hyvällä tavalla. Ruokakaan ei lopulta ole ollut niin paha haaste kuin ensimmäinen päivä antoi ymmärtää, minulla kävi vain huono tuuri alueen suhteen (ravintoloiden tyyli ja tarjonta vaihtelee huimasti eri kaupunginosien ja katujenkin välillä). Lihattoman aterian löytääkseen täytyy nähdä vähän vaivaa, kyllä, mutta ei tämä ihan mahdotonta ole. Välillä vain ateriavälit venyvät aika pitkiksi :)
Joku lukija kommentoi että Etelä-Korea on "pehmeä lasku" Aasiaan, ja tämän voisin sanoa pitävän paikkansa näin yhden viikon Aasia-kokemuksella. Ainakin Soulissa on kaiken kaikkiaan hyvin länsimaista, ja kaupungin uskomaton rauhallisuus ei saa "maalaistakaan" metropolis-shokkiin.
Kaikki muutkin ulkomaiset vierailijat joiden kanssa olen jutellut, kuten serkkuni Jared ja Airbnb'ni tytöt Kuala Lumpurista ja Hongkongista, ovat sitä mieltä että Soul on poikkeuksellisen seesteinen suurkaupunki. Airbnb-kämppikseni Hongkongista ei voinut eilen illalla lakata hämmästelemästä miten hiljaista täällä on (- ja asumme yhdessä kaupungin tunnetuimmista yöelämän alueista, parin korttelin päässä on bileet joka yö), hän sanoi että se tuntuu melkein pelottavalta jatkuvasti äänekkääseen ympäristöön tottuneelle.
Eli jos etsit turvallista, rauhaisaa kaupunkikohdetta vailla levotonta meininkiä ja öykkäröitsijöitä, tule Souliin.
Ja mitä turisteihin kohdistuvaan rikollisuuteen tulee, asia on juuri niinkuin opaskirjassani kirjoitetaan: sen sijaan että täällä tyypillisesti näkisi jonkun pinkovan poispäin varastettu lompakko kädessään, ennemminkin tulet näkemään jonkun juoksevan sinua kohti antaakseen sinulle pudottamasi lompakon. Itse todistin juuri tällaista välikohtausta kadulla pari päivää sitten. :) <3
Aika ihana kaupunki. Paikalliset ovat kohteliaita, ystävällisiä ja auttavaisia. Ja - niin tavallisia. Jos Pariisissa, Tokiossa tai Milanossa näkee kaduilla übertyylikkäitä, huolella laitettuja leidejä, täällä näet ihan tavallisia hupparityttöjä ja -poikia lenkkitossuissaan, bisnesmiehiä kauluspaitoineen ja arkisesti pukeutuneita tätejä kauppakasseineen. Meikkikin on vähän sinne päin eikä sen niin väliä näkyykö naamassa finnejä tai muuta länsimaisen meikkitrendin näkökulmasta peitettävää, meikki on hyvin kevyt ja läpikuultava. Hiukset ovat auki tai ponnarilla. Soulilaisnaisten yleisestä habituksesta ei voi päätellä mitään maan ulkonäköobsessiosta, joka kuitenkin on surullisen totta. Siitä lisää sitten omassa postauksessaan.
Nyt alan valmistautua tähti-illalliseeni. Mukavaa torstaita kaikille :)
6 comments on “Huilipäivä”
Kiva lukea kokemuksistasi Soulissa, kun kaupunki ja maakin on itselleni jäänyt aika tuntemattomaksi. Aasian suurkaupungit ovat minusta aina tuntuneet aika pelottavilta enkä ole osannut haaveillakaan niistä matkakohteina, mutta kertomasi perusteella Soulista voisi olla hyvä aloittaa, jos joskus tekee mieli muualle kuin länsimaihin.
Odotan mielenkiinnolla postausta ulkonäköobsessiosta. Se on ainoita asioita, jotka ovat jääneet minulle maan kulttuurista aiemmin mieleen.
Kyllä, Soulia voi todellakin suositella kulttuurishokkia arkailevalle Aasian ensikertalaiselle :)
Huilipäivät on ehdottomasti sallittuja, tulee tarpeeseen ja usein unohtuu matkustellessa! Uusien kokemusten äärellä tulee helposti informaatioähky ja toisaalta taas huono omatunto siitä, että vain "makoili" tekemättä mitään (eli kokematta uusia juttuja). Siitä huolimatta, ne on juuri niitä hetkiä jolloin ehtii miettiä kaikkia uusia kokemuksia, jäsennellä ajatuksia ja seuraavana päivänä onkin taas energiaa lähteä uusiin seikkailuihin. Eli hyvä, että osaat myös levätä :)
Täällä seuraillaan Korean reissun etenemistä innolla ja jokainen postaus on ollut ruokaa sielulle ^_^ Kiitos siis siitä! En koskaan kokenut Koreaa houkuttelevana matkailumaana verrattuna Kaakkois-Aasiaan, mutta nyt pieni kipinä on syttynyt. Ehkä siis vielä joskus!
Jään odottamaan postausta siitä mitä Michelin-tähden vegaaniravintolassa tarjoillaan :). Miekkonen häipyy lomailemaan kahdeksi viikoksi Puolaan ja itse lomattomana yksin tänne. Ajattelin nyt kerrankin ilman miehen "haluan lihaa"- painostusta käydä kokeilemassa kaupungin kasvisruokaravintolat ;)
Jep, just näin. Välillä on tosiaan hyvä vain antaa kokemusten jäsentyä päässä eikä kaataa sinne koko ajan lisää, jää juttuja paremmin mieleenkin :) Täällä kyllä tekisi toisaalta mieli "ahnehtia" kaikkea nähtävää koska kaikki on ihan uutta, mutta on fiksua vähän jarruttaa ja ottaa joku päivä iisistikin.
:) :) Kuulostaa kivalta ohjelmalta :) Minäkään en voi käydä miehen kanssa kasvispaikoissa koska hänelle ruoka ilman lihaa tai kalaa on pelkkää lisuketta. Zürichissä sain hänet kerran mukaan ja jopa syömäänkin Hiltl-vegebuffetissa, mutta ei vakuuttanut.
Eilinen temppeliruokakokemus oli aivan mahtava, vaikka ihan joka annos ei pursunnutkaan makuja. Kokonaisuudessaan silti fantastinen ruokaelämys ja todellakin hintansa väärti ollakseen sen tason cuisinea (keskipitkä menu jossa jo siinäkin oli liikaa ruokaa minulle maksoi 50 euroa). Tulen kirjoittamaan tuosta varmaan oman postauksensa tai osana suurempaa ruokakokemukset-juttua.
Olin oikeastaan aika pettynyt, kun odottamaani Kreikka-nojatuolilomaa ei tänä syksynä tullutkaan. Itse en ole Aasian matkailusta jostain syystä syttynyt koskaan. Enpä ole toisaalta kokeillutkaan, joten mieli voisi hyvinkin muuttua jos antaisi Aasialle mahdollisuuden. Nyt Korea vaikuttaakin positiiviselta yllätykseltä ja juttujasi onkin kiva lukea. Ja vanhoja Kreikka -postauksia on niin paljon, että Kreikan puutteessa voi aina kerrata vanhoja.
Oi, onpa kiva kuulla :) <3 ....ja saat sitten lokakuun ekalla viikolla vielä pienen Kreikka-annoksenkin ^_^