Miten teihin vaikuttaa alkoholi?
En tiedä kuinka erikoisena aiheena tällaistakin voi pitää kauneusblogissa, mutta se on aihe, josta minun on tehnyt mieli kirjoittaa pitkään. Se on kiinnostava.
Humala, juopumus, päihtymys, känni. Alkoholista tulee känniin jos sitä juo tarpeeksi, ja toisille tuo "tarpeeksi" voi olla hyvinkin vähäinen määrä. Tietysti myös olosuhteet vaikuttavat, kuten henkilön koko, sukupuoli ja mitä on syönyt tai syö samanaikaisesti alkoholia nauttiessa.
Humaltumisen nopeutta enemmän minua kuitenkin kiinnostaa se, miten eri lailla alkoholi vaikuttaa ihmisiin. Se on jotenkin todella kiinnostavaa - vaikkakin samalla myös ikäviä ulottuvuuksia sisältävä asia.
Kuten tiedämme, humalatiloja on hyvin monenlaisia, ja puhun nyt päihtymyksen vaikutuksesta enkä pelkästään päihtymyksen syvyydestä. Toisten käytös ja olemus muuttuu humaltuessa hyvinkin paljon, toisten ei juuri lainkaan, vaikka promilleja olisi yhtä paljon. Juuri tämä on minusta kiehtovaa.
Humalatila myös näkyy toisissa nopeammin kuin toisissa; yhden silmät alkavat harittaa jo tuopillisesta kun toinen voi vetää 6-kertaisen määrän alkoholiannoksia ilman että se juuri näkyy ulospäin, vaikka henkilöt olisivat samaa sukupuolta, saman ikäisiä ja saman painoisia. Fyysiset ja kronologiset ominaisuudet eivät siis aina vaikuta.
Mistä tämä johtuu? (Retorinen kysymys, en odota että lukijoiden joukosta löytyy aiheeseen perehtyneitä - mutta jos löytyy niin aina vain parempaa :))
Ne joiden käytös muuttuu alkoholin vaikutuksesta huomattavasti saattavat tehdä humalatilan syvetessä asioita, joita eivät koskaan tekisi selvin päin.
Heidän harkintakykynsä ja normaali järkensä tuntuu katoavan täysin. Mukaan voi tulla aggressiota, provokaatiota, överiä impulsiivisuutta tai mitä tahansa mikä ei tavallisesti kuulu henkilölle ominaiseen käytökseen. Toiset muuttuvat äänekkäämmiksi ja estottomimmiksi, toiset väsyvät nopeasti ja vahva päihtymys johtaa pian nukahtamiseen tai sammumiseen. Toiset taas alkavat voida pahoin vähäisestäkin alkoholin määrästä ja iloinen kilistely johtaa pian vähemmän iloiseen suuntaan.
Minä kuulun niihin, joiden käytökseen tai toimintaan juopumustila ei juurikaan vaikuta. Alkoholi vaikuttaa minuun nopeasti ja voimakkaastikin, mutta se ei vaikuta persoonallisuuteni. En muutu olennaisesti millään tavalla. Olen jo selvin päin äänekäs ja puhelias, sitä ei viinilasillinen enää vahvista. En myöskään tee mitään harkitsematonta enkä koskaan ole seuraavana päivänä joutunut miettimään että "Hemmetti, mitähän sitä tulikaan tehtyä..."
Päihdyn nopeasti suhteellisen vähäisestä määrästä alkoholia, etenkin jos en ole syönyt mitään ennen alkoholin nauttimista. En pidä tästä lainkaan, sillä en pidä juopumustilasta mutta sen sijaan pidän hyvästä viinistä. Sanonkin välillä, viinin harrastajien luodessa minuun ei-ymmärtäviä katseita, että toivoisin viinissä olevan alkoholia puolet vähemmän. Silloin voisin nauttia hyviä viinejä enemmän ilman ei-toivottua lieveilmiötä joka keskeyttää nautiskeluni välillä todella ärsyttävästi.
Joo, sanotaan nyt heti että kyllä minusta pikku-hiprakka on ihan kivakin juttu, en väitä että pitäisin alkoholin päihdyttävää (ja rentouttavaa --> lentopelko!!!) vaikutusta kokonaan huonona juttuna, en tosiaan. Se kevyen rentoutunut, lämmin, iloinen ensimmäisen lasillisen fiilis on oikein tervetullut. Mutta kun se jäisi siihen.
Kolme lasia (16 cl) tai puolikas viinipullo johtaa yleensä selvään juopumukseen jos en ole syönyt hetkeen mitään ja alkoholi pääsee imeytymään tyhjässä vatsalaukussa. Kaksikin lasia voi riittää. Juopumus tuntuu hidastuvina reaktioina ja puheen sammaltamisena, samalla kun pystyn kuitenkin täysin kirkkaasti älyllisesti seuraamaan kehoni reaktioita ja mitä minulle tapahtuu. Juopumus tuntuu tavallaan siltä, kuin alkoholi ottaisi kehoni haltuunsa älyä lukuunottamatta, ja suurimmaksi osaksi vain kehon fyysiset toiminnot ovat vaikutuksen kohteena. Voin kylmän viileästi seurata ja analysoida päihtymystilan etenemistä pääni sisällä, pystymättä kuitenkaan tekemään hidastuville liikkeille ja puuroutuvalle puheelle mitään. Tarkkaavaisuus ulkoisia tekijöitä kohtaan herpaantuu, mutta pystyn tarkastelemaan omaa sisäistä tilaani hyvinkin analyyttisesti.
Nopea juopuminen vähäisestä alkoholimäärästä on todella harmillista etenkin viininmaistajaisissa, kun niitä viinejä kuitenkin mielellään maistaisi eikä sylkisi kuppiin... Käytännössä joudun aina kuitenkin jättämään lasit kesken koska en pysty juomaan kaikkea humaltumatta. Sama juttu ravintoloiden maistelumenujen viinipakettien kanssa, joudun aina tilaamaan ne puolikkaina ja usein silloinkin alkoholimäärä on liikaa.
Havaitessani että puheeni alkaa hidastua (välillä tuntuu kuin kuulisin puheeni ikäänkuin "viiveellä"), lopetan yleensä alkoholin nauttimisen siihen, sillä vaikka olo olisi muuten hyvä, tiedän mitä seuraa pian. Puheen hidastuminen ei liity sekavuuteen tai huonoon oloon, olo voi siis olla yleisesti hyvä ja skarppi vaikka puhe ja motoriset toiminnot hidastuvat.
Raja "sammaltavan päihtymystilan" ja "tunnelipäihtymyksen" välillä on kohdallani alkoholiannoksissa mitattuna hiuksen hieno, joskus voi riittää puolikas lasillinenkin.
"Tunnelikänni" on se vaihe, kun päässä alkaa pyöriä. (Ei varmaan epätuttu ilmiö muillekaan...) Tunnelivaihe voi alkaa ihan odottamatta kuin napista painamalla. Hetkeä aiemmin olet istunut siinä ihan hyvässä fiiliksessä jotain juttua kertoen ja yhtäkkiä tunnet että horisontti keikkaa ja pöytä kallistuu edestäsi. Tätä seuraa sietämätön karusellitunne päässä eikä voi enää keskittyä mihinkään muuhun kuin pyörivän tunteen tasauttamiseen, ja ilta onkin tässä vaiheessa pilalla.
Tähän pisteeseen en todellakaan halua päätyä ja sitä välttelen kaikin keinoin. Kun homma etenee tunneliin, ei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa ilta siihen, ja se ei tietenkään ole asia johon kukaan haluaa tähdätä kun ollaan viettämässä mukavaa iltaa kivassa seurassa.
Tunneli-iltoja on onneksi todella harvoin, hyvä jos kerran vuodessa, mutta harvoina tapahtuminakin ne ovat yhtä kaikki erittäin epämiellyttäviä ja aina ketuttaa kun ei tajunnut lopettaa viinin siemailua ajoissa sinä iltana.
Tänä kesänä minulle osui yksi tällainen ilta. Ja tiedättekö mitä tein? Koska olen halunnut kirjoittaa aiheesta, aloin siinä karusellin keskellä tehdä kännykällä blogiin muistiinpanoa humalatilatuntemuksistani. Ajattelin, että tässä tilassahan sitä varmasti saa parhaiten välitettyä miltä tuntuu.
En kirjoittanut mitään hölmöä vaan ihan asiallisesti näitä samoja juttuja mitä tässä ylempänäkin, mutta voin kertoa, että aamulla heräsin hätkähtäen, että tallensinkohan mä sen muistiinpanon tosiaan luonnoksena vai satuinko painamaan "Julkaise" -nappia joka mobiilisovelluksesa on hyvinkin lähellä "Tallenna luonnos" -namiskaa. Mietin että ei herranjestas, mitäs jos ihmiset on aamulla saaneet lukea kahviensa äärellä mun ajatuksia humalatilan etenemisestä, vailla mitään alustusta tai selitystä aiheelle...! :D
No, olinhan minä sen kuitenkin tallentanut luonnoksena.
Näin kirjoitin tunnelissa:
Miten alkoholi vaikuttaa teihin? Tuleeko teistä erilaisia? Oletteko koskaan tehneet humalassa jotain mikä olisi todella kaduttanut?
Myöntääkö joku suoranaisesti pitävänsä humalahakuisesta juomisesta?
Vai jätätkö alkoholin kokonaan väliin?
.
Tämä kirjoitus ei kannusta ketään käyttämään alkoholia. Kohtuukäyttö on paras käyttö mutta sekään ole kaikille mahdollista. Kirjoittaja pitää viinistä mutta ei humalasta.
66 comments on “Humaltumisesta”
Minäkään en yhtään pidä tuosta tunnelitilasta, oikeastaan en mene siihen asti ikinä. Harvemmin juon illan aikana yli kolmea tai neljää lasia viiniä, enkä ilman ruokailua yleensä ota edes sitä toista lasillista.
Olin jokin aikaa sitten paikallisen ranskalaisen ravintolakoulun shamppanjaillallisella, jossa opiskelijat olivat mätsänneet viisi ruokalajia viiteen eri samppanjaan. Kolmanteen lasiin asti oli hauskaa, neljännen ja viidennenkin kyllä join mutta totesin jo samalla, että niiden varsinainen maistelu meni aivan ohi, humalatila esti sen (olin ehkä tuollaisessa kuvailemassasi kakkosvaiheen hidastunut, sammaltava puhe -vaiheessa). Jälkeenpäin ajatellen olisi vaan pitänyt jättää jokaisesta lasillisesta puolet juomatta, olisin nauttinut samppanjoiden vertailusta enemmän.
Minen ole koskaan mitään ottanu. Ei niin että ois jotain vakaumusta tms. mut ei vaan ole koskaan kiinnostanut, edes kouluaikoina vaikka se vaikutti niin, ettei oikeen päässyt jengiin sisään, ja luokkatoverit hieman supistelivat ja ihmettelivät. Jäi tosin väliin kaikki hulabaloot, perseilyt ynnä muut kartsan kiertelyt. Mut oon aina viihtynykin enemmän yksikseni omien hassujen hommieni (kuten värityskirjojen värittämisen) parissa. Ja jotenkin tuntui todella oudolta kuunnella muilta kuika coolia oli kun heräsi alasti jostain huitsin kukusta ilman mitään muistikuvaa missä oli ja kenen kanssa. Joten ei tuo oikein kyllä harmita yhtään, enkä oikein muutenkaan ollut luokkatovereideni kanssa samalla aaltopituudella, ja todelliset ystävätkin löytyivät sitten myöhemmin muista piireistä.
Mut ei minul tosiaan mitään alkoholia vastaan ole, mielelläni en kyllä ole bileissä/tapahtumissa joissa olen ainoa selvinpäin, etenkin jos en porukkaa tunne, ja joskus hieman vaikea saada baariin jotain bändiä kavereita katsomaan, kun he kokevat sen vaan juomisena ja juhlintana, ei niinkään musiikin kuunteluna.
Enemmän se tuntuu aiheuttavan ongelmia muissa, etenkin uusissa tuttavuuksissa kun he kokevat, että olisin jotenkin tuomitseva tai että loukkaavat minua kysymällä oluelle tms. Ja suku välillä jaksaa silmiään pyöräytellä kun menen sukujuhlissa mehutiskistä hakemaan jotain lapsille tarkoittettua juotavaa vaikka olis kuohuvatkin pöytään paikalleni katettu. x)
Mut en nää et elämästäni oikeastaan mitään puuttuu koska en alkoholia ota, ikinä ei ole tarvinnut "rohkaisuryyppyjäkään" ottaa että uskaltaisi juttusalle alkaa. Tietty ehkä facekuvistani tai päivityksistä puuttuu jotain glamouria hehkuvia kuvia punkkulasin kanssa, mut jos keittää ruusunmarjateetä se näyttää melkeen punaviiniltä. :D
Sulla oli tosi samanlaisia ajatuksia tästä kun mulla, nyökyttelin täällä lukiessa että joo, sama täällä melkeinpä kaikkiin kohtiin. Erona vaan se että mä en koskaan oikein niitä ystäviä löytänyt kun oon hiljainen luonteeltani ja ei kai se oikein asiaa auttanu ettei tykänny käydä missään bileissä ainoana selvinpäin. Mullakaan ei mitään vakaumusta tässä ole taustalla mutta sen verran perhepiiristä huonoja muistoja ja jopa kuolemantapauksia alkoholista johtuen että en välitä juoda ees pieniä määriä. Muutaman kerran olen muutaman lasin maistanut, mutta en tykkää siitä olosta minkä pienikin määrä alkoholia aiheuttaa joten oon kokonaan ilman.
Menen todella helposti humalaan ja inhoan sitä. Ensimmäisenä alkoholi vaikuttaa tasapainoon. Jos juon enemmän, alkaa yleensä väsyttää. Voin myös olla tavallista puheliaampi. Äly pysyy mukana samalla tavalla kuin sinulla.
Viinipaketin viineistä olisin jo todella humalassa, siksipä en uskalla sellaista ottaa. Kokemusta nimittäin on... En ole näitä, joista humalassa oleminen on normaalia, rentouttavaa ja kivaa. Alkoholijuomien nauttiminen on ok, humala ei. On kiusallista, kun seuralainen humaltuu. Humalassa olevan ihmisen kanssa on turha keskustella, koska käytännössä keskustelua ei ole oikeasti käyty.
Näin kerran hyvän ulkomaisen dokumentin alkoholista ja genetiikasta. On olemassa ihan geneettisesti erilaisia reaktioita alkoholiin. Niitä oli neljä tai viisi.
Yksi oli tämä ihan tillin tallin parista annoksesta tyyppi. Monella aasialaisella tämä geeni.
Sitten on tämä tyyppi, jossa puoli pulloa kossua ei aiheuta krapulaa tai mitään, mutta alkoholi tuhoaa terveyttä silti. Nämä on ne, jotka juo toiset pöydän alle ja alkoholisoituu helpommin, kun juoda voi paljon ja usein ilman krapulaa.
Ja yksi tyyppi on tämä, jolla persoona muuttuu, tämä geenivirhe on monella suomalaisella, noin 100 000 kantaa ns rähinägeeniä. Siksi Suomessa usein hyväksytään varsin outokin käytös kun juodaan alkoholia. Ja siksi suureen osaan rikoksista liittyy täällä alkoholi. Tapetaan kaveri, ja selvänä ihmetellään, että miten mahdollista että noin menin tekemään. Heidän pitäisi pysyä alkoholista kaukana, ja heistä pitää pysyä kaukana, jos humaltuvat.
Sitten ollaan me tavalliset, jotka säilyy omana itsenään humalassa ja saa vuosi vuodelta pahenevan krapulan, ja voi juoda sen 5-6 annosta ilman että hyppii seinille tai alkaa tanssia ripaskaa.
Itse en juuri välitä muusta alkoholista kuin viinistä ruuan kanssa.
Tuntuu jotenkin epäkypsältä edes myöntää, mutta kyllä pidän humalahakuisesta juomisesta. Silloin vain rentoutuu ja on helpompi keskustella sellaisistakin aiheista, joista en aika yksityisenä ihmisenä normaalisti kehtaisi avautua mutta joista kuitenkin tekee mieli puhua jonkun kanssa. Alkoholi myös vie toisinaan ahdistavan todellisuuden vähän kauemmas.
Käytökseni ei humalassa muutu mitenkään radikaalisti ja järki pysyy päässä. Tätä olen vähän joskus kironnutkin, sillä olen todella ujo ja olen joskus nuorempana toivonut, että osaisin edes juotuani olla vähän villimpi ja vapautuneempi. Nykyään kyllä tunnen lähinnä kiitollisuutta :D Olen varmaan joskus möläyttänyt jotain, mikä on aamulla vähän kaduttanut, mutta mitään kamalaa ei ole ikinä tullut tehtyä kännissä.
Se tunnelifiilis on minustakin kyllä aika ikävä ja huomaan siinä vaiheessa iltaa, että pitäisi hidastaa. Pelkään myös oksentamista ja krapulaa, joten yritän parhaani mukaan myös pitää huolen siitä, etten juo ihan liikaa ja että tulee juotua runsaasti myös vettä ja syötyä jotakin. Eihän se aina onnistu, mutta huomattavan usein kylläkin. Aivan umpitunnelissa en ole ikinä ollut.
Mielenkiintoinen aihe ja omalla kohdalla aina ajantasainen.
Mä kuulun niihin ihmisiin joiden persoonaa alkoholi ei juurikaan muuta, voimistaa kylläkin. Eli kuten säkin tiedät, mä olen selvinpäinkin puhelias ja kovaääninen. Mä myös laulan, tanssin ja sosialisoin ihan yhtä lailla selvinpäin kuin humalassakin. Kaikki on kiinni mielentilasta.
Mä en myöskään tykkää humalassa (enkä itseasiassa edes hiprakassa) olemisesta ja vuosien varrella onnistuinkin löytämään sen täydellisen rennon fiiliksen, missä pää pysyi täysin skarppina ja olo oli hyvä. Tämä kuitenkin vääristi jotenkin mun käsitystä omasta humala-asteestani ja jälkikäteen olenkin todennut, että näinä "lähes selvinä" hetkinä mun promillet on todennäköisesti huidellut aika hyvissä lukemissa. Yksi ratkaiseva sysäys korkin kiinni laittamiseen.
Joskus oli toisin ja alkoholi on ollut mulla myös puhtaasti humalaa ja unohdusta varten. Joskus pistetty hauskanpidon piikkiin, mutta onko yksin kotona dokaaminen oikeesti hauskaa? Ylilyöntejä on tapahtunut niin vahingossa kuin tarkoituksellakin.
Heinäkuussa tuli joka tapauksessa täyteen kaksi vuotta ilman alkoholia. Mä olen tilanteeseen hyvin tyytyväinen, koska en koe tarvitsevani viinaa enää mihinkään. Kuitenkin, monta hauskaa reissua olisi jäänyt kokematta ellei olisi aiemmin juonut.
Hei Sanni!
En tiennyt miten sinuun saisi parhaiten yhteyden mutta tiedän ainakin että luet kaikki sinulle tulevat kommentit :)
Olen lukenut blogiasi alusta asti ja saanut paljon hyviä vinkkejä ja kopioinut monia meikkilookeja. Meikkien kopioiminen on ollut minulle aina tosi helppoa koska olen sinun silmäkaksosesi! :) Eli minulla on täsmälleen saman malliset, väriset, kokoiset ja syvällä sijaitsevat silmät kuin sinullakin.
Nyt sitten asiaani, eli haluaisitko suunnitella silmäkaksosellesi häämeikin? Eli periaatteessa tekisit häämeikkitutoriaalin omille silmillesi :) Olisiko sinulla aikaa/halua tällaiseen?
Hei Sini! Kiitos kommentistasi ja ihanaa kuulla että olet lukenut blogiani alusta saakka :) <3 Onpa hauskaa että olemme silmäkaksoset :)
Häämeikkitutorialista - pelkäänpä että minulla on aika huonosti aikaa sellaisen tekemiseen tänä syksynä, mutta ehdottomasti laitan idealistalle jos vaikka jonain päivänä iskisi inspiraatio :) Olen tehnyt blogiin yhden häämeikkitutorialin vuonna 2009 mutta sen kuvat eivät tällä hetkellä näy, niinkuin eivät juuri mitkään sen vuoden kuvista kun Photobucket muutti toimintaansa (Photobucket oli ennen ilmainen kuvapankki, tallensin kaikki kuvat sinne blogin ensimmäisenä vuonna).
Milloin sinulla on onnellinen päivä koittamassa? :) Niin katson jos vaikka ehtisin ennen sitä tutorial-toiveesi toteuttaa. :)
Meillä on Onnellinen Päivä jo lokakuun puolivälissä joten tiedän olevani aika myöhään liikkeellä mutta ajattelin kuitenkin kysyä :) Olen alusta asti ajatellut tekeväni meikin itse koska häät ovat ulkomailla oudossa kaupungissa ja muutenkin olen oppinut tekemään itselleni kestäviä meikkejä. Nyt kun kaikki järjestelyt alkavat olla valmiina minulle yhtäkkiä iski paniikki meikin suhteen: mitä jos hääpäivänä jännittää niin paljon että kädet tärisee ja hiki valuu eikä meikistä tule mitään, mitä jos en vaan osaa! Silloin tuli tietenkin mieleen kääntyä "luottomeikkaajani" Sannin puoleen! :)
Minulla on tällainen idea silmämeikin suhteen:
- Selkeät siipimäiset rajaukset mustalla kajaalilla vain yläluomeen.
- Koko silmän ympäri (sekä ylä- että alaluomelle) hohtavaa luomiväriä sävyissä; nude, persikka, vaaleanpunainen ja roosa.
- Yläluomelle hillitty, pyöreähkö varjostus harmaanruskealla mattasävyllä.
- Kulmaluulle häivytys neutraalilla sävyllä.
- Alaluomen ulkonurkkaan kevyt rajaus ruskealla luomivärillä.
- Silmän sisänurkkaan "valopiste" hopeisella luomivärillä.
- Ja sisäluomen rajaus tietenkin Isadoran Blonde kajaalilla :)
- Ripsarin lisäksi pari irtoripsitupsua ripsien ulkonurkkaan.
Selailen tässä sinun vanhoja postauksia jos löytäisin jotain samantapaista meikkiä sinun silmistäsi. Ja toki voi vinkata jos muistat tällaisen postauksen tehneesi! :)
Muistan (siis ihan oikeasti muistan!) kun postasit sen häämeikkitutorialin ja harmittelin kun en enää löytänyt siihen liittyviä kuvia :( Tässä siis selitys.
Tosi isot kiitokset kaikista ihanista meikki-ideoista joita olet vuosien varrella jakanut ja joista olen päässyt nauttimaan omassa elämässänikin! Ihana blogi sinulla ja pysyn varmasti uskollisena lukijana! <3
Terkut Koreasta, olen nyt niin jet lagissa että vaikea keskittyä tähän.... ^_^ :P Luen viestisi ja meikki-ideasi uudelleen ajatuksella kun olen vähän pirteämmässä kuosissa, jos sopii :) Viime yönä tuli nukuttua alle kaksi tuntia... Mutta ajankohdasta; kun häät ovat jo lokakuun puolessa välissä, niin osaan sanoa jo nyt että en valitettavasti ehdi tutorialia ennen sitä tekemään :/ Korean jälkeen lähden vielä Kreikkaan joten olen suurimman osan ajasta reissussa ennen ihanaa päivääsi.
Ymmärrän ;-D
Kiva jos sinulla on kuitenkin aikaa meikki-idean kommentoimiseen <3 Ostin tänään kaksi Diorin nestemäistä luomiväriä joiden sävy ja hohdon intensiivisyys ovat ihan täydellisiä meikkiini!! Ja olivat vielä puoleen hintaan Carlsonilla!! :)
Hei Sini! Nyt ehdin vihdoin vastaamaan sinulle <3 Pahoittelut kun tässä kesti.
Kiitos Sini, suuri kunnia saada kuulla tällaista :) <3
Nyt ehdin vihdoin vastaamaan kunnolla :)
Meikkisi kuulostaa oikein kauniilta ja raikkaalta hohtavine sävyineen. Hymyilytti kun luin sen, koska sattumoisin täällä Koreassa näyttää olevan tosi suosittua tällä hetkellä laittaa koko alaluomelle hohtavaa, vaaleaa luomväriä (tai vähän punertavaa, roosaa). Valokuvausta ajatellen kannattaa pitää hohtavat sävyt alaluomella suhteellisen "tiiviillä" alueella, vai miten sen ilmaisisi, kun salamavalo (jos hääkuvanne otetaan studiossa) saattaa saada valoaheijastavat meikkituotteet näyttämään kuvassa tosi valkoisilta - tosin ammattitaitoinen kuvaaja osaa kyllä fiksata sen kuvankäsittelyllä. Jos kuva taas otetaan ulkona luonnonvalossa ei tarvitse miettiä näitä salaman tuomia juttuja :)
Mikä tuli mieleen oli yläluomen musta rajaus - haluatko ehdottomasti tehdä sen mustalla? Oletko miettinyt tummaa harmaanruskeaa tai yleisesti neutraalia tummanruskeaa? En toki tiedä väritystäsi, esimerkiksi onko sinulla mustat tai tummat hiukset, mutta kun silmämeikki muiden sävyjensä puolesta kuulostaa lempeän eteeriseltä (esim. varjostuskin hillitty, ei suuria kontrasteja), tuli mieleen, että musta rajaus kuulostaa jyrkältä. Toki oma sävytys vaikuttaa ratkaisevasti kokonaisuuteen. Jos olet sävyiltäsi muuten vaalea, harkitsisin kenties tummanruskeaa rajausta mustan sijaan niin rajaus ei näytä niin jyrkältä.
Kajalista vielä - olet varmaan tämän testannut kun kirjoitit että olet tottunut tekemään itsellesi kestäviä meikkejä, mutta pysyyhän kynärajaus sinulla hyvin? Etenkin kajal-laatuinen kynä (kajal = pehmeä, rasvamaisempi kynälaatu joka on ensisijaisesti sisäluomen rajaukseen) leviää helpohkosti yläluomella. Kaikkein kestävimmän rajauksen saa vedenkestävällä geelirajauksella tai Estee Lauderin Double Wear -tyyppisillä säänkestävillä nestemäisillä rajauksilla. Kynät ovat kaikkein herkimpiä leviämään koska monien niistä koostumus liukenee herkästi ihon omin rasvoihin (vedenkestävienkin), vaikka eivät esim. kyyneleisiin reagoisi. Varmasti sinulla on kokemus käyttämäsi kynän kestävyydestä, mutta halusin vain varmistaa että tiedät kyniin liittyvästä pienestä riskistä :) Kynärajauksen kiinnittäminen saman sävyisellä luomivärillä auttaa estämään mahdollista leviämistä.
Tällaisia kommentteja tuli mieleen :) En tiedä oliko tästä mitään apua mutta olen joka tapauksessa otettu että halusit kysyä minulta neuvoja :) Hääpäivähän on elämän tärkeimpiä päiviä <3
Kiitos Sanni kun ehdit näinkin perusteellisesti kommentoimaan meikki-ideaani :)
Onpa hauska sattuma että siellä Koreassa on nyt vallallaan samanlainen meikkitrendi, tämä tarkoittaa siis sitä että olen trendikäs morsian edes jossain päin maailmaa! ;-D
Enpä muuten tullut ajatelleeksi tuota valokuvaus asiaa, mutta onneksi meidän kuvat otetaan ulkona luonnonvalossa niin ei tarvitse sen takia lähteä muokkaamaan meikkiä. Meillä onkin todella upeat puitteet sillä vihkipaikkamme sijaitsee vanhan linnan kupeessa sinisenä hohtavan järven rannalla :) <3<3<3
Tiedätkö Sanni, olet ihan oikeassa tuon mustan rajauksen suhteen! Olin jotenkin ajatellut että musta rajaus näyttää "selkeämmältä" kun muu meikki on kuultava ja vivahteikas. Tämän lisäksi musta on oikeastaan ainoa väri mitä olen tottunut käyttämään enkä edes omista ruskeaa rajaustuotetta. Viikonloppuna minulla oli testissä Diorin hohtava persikkainen nestemäinen luomiväri, ja yhdistin siihen tuttuun tapaan mustan kajaalin ja lopputulos näyttikin jotenkin "kovalta". Varsinkin kun en ollut tehnyt luomivakoon itselleni tyypillistä voimakasta, jopa graafista varjostusta. Joten häiden hankintalistalle lisätään yksi tummanruskea rajaustuote! ;-D
Kyllä, kynärajaus on minulle tässä tilanteessa varmasti paras vaihtoehto. Tiedän riskit, ja joskus rajaus tarttuukin minulla ripsirajasta luomivakoon (eli siihen kohtaan mihin rajaus osuu silmän ollessa auki), mutta yleensä sen saa aika helposti korjattua. Vedenkestävä geelirajaus olisi tietysti optimaalinen, mutta ongelmaksi muodostuu juurikin kyyneleet ja hankala silmä. Eli minulla vuotaa toinen silmä todella helposti ja jostain syystä kyynelneste kerääntyy tässä silmässä yläluomelle. Ja kun se pääsee siellä hetken olemaan, geelimäinen rajaus + osa luomiväristä häviävät! Siis eivät vain leviä vaan häviävät kokonaan niin, että minulla on täysin paljas kohta luomella! Minulle on pari kertaa käynyt näin juhlameikin kanssa ja voit varmasti kuvitella millainen katastrofi se olisi hääpäivänä. Minulla on käytössä Rimmelin Exaggerate waterproof eye definer, jonka koostumus on geelimäisempi kuin tavallisen kajal-kynän ja olen tämän kokenut hyväksi kestävässä käytössä :) Tuo Estee Lauderin tuote on minulle outo, mutta voisin käydä testaamassa sitä ja vastaavia tuotteita kun menen kosmetiikkaostoksille.
Minulla on vielä pari juttua joihin kaipaisin neuvoa jos jaksat vielä opastaa :) Eli ensinnäkin huulipuna. Olin ajatellut jotain suhteellisen mattaista pinkkiin vivahtavaa sävyä (koska hääpuvussakin on pinkkiä), kuitenkin aika neutraalia. Osaisitko suositella jotain merkkiä? Minulla on yksi Inglotin puna jossa on sopiva koostumus ulkonäöllisesti, mutta se ei oikein tahdo pysyä minulla koska huuleni ovat hieman pintakuivat. Toinen asia liittyy siveltimiin. Ne ostamani Diorin tuotteet ovat loistavia, mutta niissä on ihan surkea applikaattori. Osaisitko suositella jotain sivellintä jolla levittää nestemäistä luomiväriä niin että lopputuloksesta saa mahdollisimman intensiivisen?
Korean reissu on varmasti tosi jännittävä! Toivottavasti nautit siellä olostasi täysillä ja odotan innolla uusia postauksia! :)
Sini, pahoittelen tosi paljon kun en ole ehtinyt tähän vastaamaan, päivät on niin täynnä ohjelmaa täällä Korean reissussa. (Yöunetkin on jääneet max viiteen tuntiin yössä, sen siitä saa kun majoittuu niin kivaan Airbnb'hin jossa ei malta mennä nukkumaan vaan jää koko ajan suustaan kiinni puheliaan emännän ja muiden vieraiden kanssa...!) Yritän löytää jossain vaiheessa jonkun raon jossa voisin paneutua lisäkysymyksiisi, valitettavasti en pysty heittämään nopeaa vastausta. Toivottavasti ymmärrät. <3
Ihanaa häiden odotusta toivotellen <3
Hei. Tuosta Photobucketista puheen ollen: sinulla on mahtava postaus silmien rajauksesta vuodelta 2009 (https://karkkipaivablogi.com/silman-rajaus-osa-1-perusteet/), mutta siitä puuttuvat kuvat juuri tuosta mainitsemastasi syystä. Onko kiinnostusta ottaa uusia kuvia tai tehdä päivitetty postaus aiheesta? :)
Aikeissa on siirtää kuvat PhotoBucketista koneelle ja päivittää ne uudestaan noihin suosituimpiin vanhoihin postauksiin :)
Jos juon, juon humalahakuisesti. Poikkeuksena on esim. työpaikan ravintolailta tai kyläily sukulaisilla, jolloin voin juoda lasin pari viiniä, mutta en enempää, koska en halua menettää kontrollia silloin piiruakaan. En ikinä ota yksin tai miehen kanssa yhtä tai paria lasia viiniä, koska en näe siinä mitään pointtia itselleni (alkaa vain tekemään mieli lisää).
Ystävieni ja kumppanini seurassa on hyväksyttyä juoda reippaammin, se on melkein kuin sosiaalinen etikettimme, ja teemmekin niin. Kuulostaa pahalta, mutta kevyesti menee pari pulloa esim kuohuvaa per naama ennen kuin lähdetään ulos. Eikä olla missään räkäkännissä siinä vaiheessa, eikä illan aikana välttämättä ollenkaan.
Vajaa kolmekymppisinä elämme varmaan pidennettyä nuoruutta moniin ikätovereihin verrattuna, mutta niin kauan kun se ei vahingoita ketään ja nautimme siitä, reippaampi juominen on mielestäni ok.
Kuulostaa samalta kuin minulla! En juurikaan humallu helposti ja kun se lopulta tulee, tiedostan sen.
Firman juhlissa ja vieraiden kanssa otan mielummin joko en ollenkaan, lasillisen tai max pari mutta kaveriporukassa on tapana vetää paljon enemmän ja ikään kuin katsoa mitä tapahtuu. Usein ei mitään ihmeellistä mutta on porukassamme reilun vuosikymmenen aikana jokaiselle toki muutama ylilyönti tapahtunut sammumisen, muistikatkosten tai oksennuksen merkeissä. Muistikatkokset ovat henk.koht pahempia vaikka ikinä ei mitään ole tapahtunut. Siitä tulee morkkis sillä siinä tilassa voisi varmaan käydä myös huonosti. Kumppanin kaveripiirissä juodaan myös samalla tavalla eli paljon mutta kummankaan porukoissa ei riitapukareita ole vaan kaikki pystyy juomaan kohtalaisen monta annosta ja pysymään omana joskin hieman eloisempana itsenään.
Vaikka toisin periaatteessa tiedän niin kyllä känni välillä rentouttaa minua, ja se hiprakan huuma jossa kaikki on mahdollista ja löytyy hyviä keskusteluyhteyksiä on positiivisen vahva tunne. Kuitenkin kolmekymppiä lähestyessä krapulatkin pahenevat joten usein koitan ottaa yhden tai kaksi lasia vähemmän kuin ennen, tai joskus lähden ulos jopa selvinpäin. Mielestäni tälläiset kokeilut antavat itselle todella sen fiiliksen että tunnet rajasi ja osaat vaikuttaa niihin. Onneksi vanhempana on usein myös viisaampi :)
Koitan kuitenkin miettiä usein kriittisesti alkoholinkäyttöäni. Lähisuvussani on yksin törpötteleviä juoppoja pari jotka eivät ole päässyt tavoistaan eroon ja se on tuonut meille paljon tuskaa ja taakkoja. En ikinä juo yksin edes lasillista enkä sitä kaipaa eikä kumppaninikaan juo ikinä "huvin vuoksi kotona" emmekä kumpikaan käy terasseilla keskellä viikkoa. Kun harvoin mennään, silloin mennään koko porukalla. On tärkeää myös osata kieltäytyä alkoholista kun ei tee mieli mutta osaa kuitenkin seurassa viettää aikaa muuten.
Ps. Shotteja juon harvoin mutta Kreikan matkoilla ohjelmaan kuuluu aina sambuccat - aikanaan ekoja reissuja tehdessä eräs mies sanoi että ne ovat aikuisten shotteja (olin 20v) ja se tuntuu olevan totta ;) se on hyvin vahva juoma ja se pitää tiedostaa, koska shotit ovat loman ulkopuolella käytössä harvinaisia, ei sen kanssa kannata läträtä ja juoda palan painikkeeksi aina vettä. En pidä sekavasta olosta ja on kiva huomata että itse pystyy sen pikkuhiljaa alkaessa vaikuttamaan vielä tulevaan kittaamallla vettä ja tanssien au naturel ;)
Tosi mielenkiintoinen juttu! Kirjoitat niin hyvistä näkökulmista ja omanlaisella, skarpilla tavalla :) Itselläni on pitempi matka hiprakasta/ hyvästä kännistä siihen, että on juonut liikaa. Näin 25- vuotiaana alkoholijuomien määrät yhtenä iltana (esim. kemuissa) ovat ainakin kolmanneksen pienempiä kuin 18- vuotiaana.
Minuun alkoholi vaikuttaa hyvin samanlailla, kuin mitä itsekin kuvailit, on hyvin tietoinen itsestään ja humalan aiheuttamista muutoksista liikkeissä ja puheessa, mutta asiaa ei voi kuitenkaan hallita mitenkään, mikä on todella ärsyttävää. Mutta minullakaan persoonallisuus ei kovassakaan humalassa muutu ja tosiaan seuraavanakin päivänä muistan illan tapahtumat hyvin, eikä kyllä tarvitse katua mitän toilailuja. Mä en tosin juurikaan edes pidä alkoholijuomien mausta, enkä noista humalan aiheuttamista tuntemuksista, joten tooosi harvoin otan sitten edes sitä lasillista, about kerran vuodessa voin jossain juhlissa kilistää tai ulkomaanmatkalla jonkun drinkin ottaa :)
Tää on kyllä mielenkiintoinen aihe.
Minulla on ihan samantyyppinen "humaltumistyyli". Tuota 3. tason humalatilaa (:D) vältän, koska se on jo tosi epämukavaa. Yritän juoda suht hitaasti ja korkeintaan 3-4 annosta illassa. Vettäkin tulee juotua aika paljon niin ettei ole seur. päivänä huono olo.
Käytös ei oikeastaan muutu ollenkaan, saatan olla vaan vähän vilkkaampi kuin yleensä..
Hyvä aihe.
Oma alkoholinkäyttöni on aina ollut hyvin vähäistä. Tämä siksi, että humaltumiseni on aika samanlaista kuin kuvailit - humaltuessani olen hyvin tietoinen fyysisistä muutoksista, mikä ärsyttää valtavasti. Olen aika kontrollifriikki, ja juuri se kropan kontrollin menettäminen tuntuu inhottavaslta.
Aivan maksimiannokseni on ollut 5 alkoholiannosta illassa. Olen aika pienikokoinen, joten tuo määrä, vaikka nautittuna pitkän ajan sisään, todella vaikuttaa. 1-2 lasia on minulle ns. sopiva määrä.
Nykyään nautin äärimmäisen harvoin edes lasillista. Tässä on takana mieheni absolutismi: tuntuu turhalta nauttia sitä yhtäkään lasia, kun toinenkin juo vain alkoholitonta. Olen itse asiassa todella iloinen, ettei alkoholi kuulu suhteeseemme millään tavoin. En kaipaa sitä lähes koskaan, mutta muita se tuntuu välillä, ihme kyllä, häiritsevän, vaikka asiasta emme koskaan erikseen mainitsekaan. Suomessa juomattomuudesta usein loukkaannutaan.
Ehkä juomattomuuteeni vaikuttaa myös pari vuotta sitten sattunut ikävä juttu: minut ja ystäväni huumattiin baarissa. Onneksi meille ei kummallekaan käynyt pahasti, mutta se kyllä säikäytti pahan kerran...
Itse en yleensä "juomalla juo", sillä alkoholi vaikuttaa minuun tosi herkästi. Itse asiassa juuri nyt olen pienessä hiprakassa, koska join kaksi puolikasta lasillista punaviiniä ruuan kanssa :D En pidä humalatilasta, sillä minulle ei tule humalasta sellaista vapautunutta ja estotonta oloa, niin kuin joillekkin tulee. Nytkin päässä vain heittää ärsyttävästi ja keskittyminen tai mihinkään asiaan paneutuminen on vaikeaa. Minulla humaltuminen näkyy ensimmäisenä motoriikassa, menetän nopeasti kroppani hallinnan ja muutun "keitetyksi spagetiksi"...Olen esimerkiksi kerran juonut vahingossa liikaa ja oksentanu käytännössä kaikkialle...ja silloin oksentaessakin hävetti kun oli mennyt yli niin pahasti. Mielelleni ei siis niinkään tapahdu mitään humaltuessa, se säilyy samana kuin selvinpäin. En pidä tunteesta, että menetän kroppani hallinnan. Tästä syystä juon alkoholia vain jos se maistuu hyvälle ja silloinkin hyvin pieninä määrinä :D
Mä olen ainoastaan muutaman kertaa elämässäni juonut pientä hiprakkaa enemmän siihen humalatilaan. Kaikilla kerroilla käytökseni ei muutu siitä hiprakasta mitenkään, vaan seuraukset huomaan sitten seuraavana päivänä, koska mulle iskee ihan tajuton krapula. Se on aina niin jäätävä, etten voi muuta kuin maata iltaan asti sängyssä. Kaikki vaan pyörii. Senpä vuoksi itsestä tuli jo hyvin nuorena todella tietoinen siitä, mikä kohta on se, että jos tähän juon vielä yhden oluen tai lasin viiniä niin on menty "rajan yli". Tunnistan sen kehossani, että nyt ei kannata juoda sitä yhtä, jos en halua sitä karmeaa oloa. Tällöin lopetan välittömästi tai sitten juon pari lasillista vettä ja jos ilta sattuu olemaan nuori odotan pari tuntia, jonka jälkeen saatan vielä yhden annoksen juoda ilman pelkoa siitä jäätävästä seuraavan päivän krapulasta. Kestän aika paljon alkoholia, voin kolmen ruokalajin illallisen kanssa juoda puoli pulloa viiniä, eikä se vaikuta juurikaan, mennä vaikka sen jälkeen vielä drinkille tai lasilliselle, jos tuntuu siltä. Joten siltäkin osin on helppo vahtia, ettei vaan juo sitä yhtä liikaa, ettei tule sitä krapulaa. Kaikkiaan juon kuitenkin todella harvoin, joskus menee viikkokausia ilman yhtään alkoholiannosta, joskus otan saunaoluen. Meillä saattaa joskus jopa oluista tai siidereistä eräpäivät vastaan, jos niitä on jäänyt sinne jostain juhlista yli. :D Olen muutamia kertoja joutunut heittämään menemään.
Niin sitten se hiprakka. En tee hiprakassa, enkä siinä humalatilassakaan mitään normaalista poikkeavaa, mulla ei esim. mene alkoholi ollenkaan jalkoihin, joten ei vaikuta kulkemiseen, ei ala väsyttämään ja ajattelen selkeästi, koska tutkin silloin koko ajan sitä, että milloin tulee se, että nyt ei kannata sitä yhtä juoda enää. Tästä oli varsinkin "hullussa nuoruudessa" apua, koska kaikki kaverit aina tiesi, että no, Jonna on se tyyppi jolla on kuitenkin tolkku päässä, vaikka juo ja se hoitaa muut turvallisesti kotiin ja niin teinkin, jos joku muu oli juonut liikaa. :D
Ainoastaan mikä hiprakassa muuttuu on se, että olen selvinpäin introverttinä hiljaisempi ja sulkeutuneempi, niin se hiprakka saa minusta selkeästi sen puheliaamman ekstrovertin puolen esiin, joten jos haluaa tuntea mut paremmin, kannattaa olla mun seurassa, kun olen hiprakassa. ^_^ Ääneni ei kohoa tms. olen vain puheliaampi ja aavistuksen avoimempi. Hiprakassa käyn yleensä ihmisten kanssa ne parhaimmat syvälliset keskustelut, mikä on aika kieroutunutta, mutta tosiaan introvertti puoleni antaa selvästi tilaa silloin ekstroverttiydelle, mikä ei välttämättä ole yhtään huono asia. ^_^
Kiva, että blogeista löytyy välillä blogin tyylisuunnasta täysin poikkeavia postauksia :)
Minä en ole juonut alkoholia joulukuun alun jälkeen, en siis tippaakaan. Tämä alkoi vähän vahingossa, pikkujoulujen jälkeen :D yhtäkkiä huomasin etten ole pariin viikkoon juonut, sitten tuli joulu ja uusivuosi ja silloinkin kieltäydyin. Nyt ajateltuna olen miettinyt että suurin "syy" omaan juomattomuuteeni on ollut se, etten kestänyt enää edes yhtä lasillista esim. viiniä kun poikaystävä sanoi että silmät seisoo päässä ja päässä alkoi humista. Toinen syy on se, että kun näin miten ystävieni ja muiden (varsinkin naisten!!!!!) käytös muuttuu humalassa. Viimeksi kesällä vein tyttöystäväni kotiin juhlista jo ennen 11 koska tämä sammui ravintolan pöytään. Lisäksi poden aina huonoa oloa humalassa ja aina tulee oksennuskrapula. EI KIITOS!
Voisin kirjoittaa romaanin nykypäivän alkoholinkäytöstä, mainonnasta ja muiden suhtautumisesta juomattomuudesta :D
En ole raivoraitis ja muille omaa valintaani tyrkytä. Jokainen tekee omat valintansa, ja niin pitkään kun niistä ei muille koe harmia niin ihan sama!
En ole koskaan pitänyt humalatilasta, mutta olen teininä kyllä kokenut överihumalat useasti, eikä niitä ole ikävä. Hyvin pienikokoisena teininä saatoin juoda 11 olutta (!!!), enkä silti sammunut, vaikka lähellä kyllä oli. Älyllisyyteni ei myöskään koskaan hävinnyt, mutta puhuin kyllä hassuja ja olin vähemmän kontrolloiva käytöstäni kohtaan ja koinkin aamuisin aina, että eilen "nolasin" itseni, vaikka en koskaan tehnyt mitään todella omituista.
Mutta aika pian loppui alkoholinkäyttö kokonaan, koska minulle tulee aivan älyttömät krapulat. Luin jostain, että joidenkin maksa ei pilko alkoholia "oikein", mikä voi selittää tämän. Nyt aikuisena tulen humalaan jo lasillisesta ja meni esim. Farangin hienosta maistelumenusta ensimmäiset 3 ruokaa ohi, kun alkudrinkki iski älyttömän äkkihumalan päälle :D Krapula tulee jo kahdesta lasista skumppaa ja kestää helposti useamman päivän. Minua myös alkaa masentaa aina krapulassa, mikä on todella inhottavaa. Suvussani on paljon alkoholismia, joka ehkä johtuu juuri tästä.
Nyt viimevuodet ovat menneet aika alkoholittomalla linjalla, mutta olisi kyllä kiva, jos voisi juoda lasin viiniä ilman, että siitä kärsii vielä seuraavanakin päivänä.
Ja joo, tuo sammallus, hidastuminen ja karuselliolo ovat kaikki aivan kamalia ja ne ovat hassuja hetkiä, kun niiden tunnistaa iskevän.
Hauska aihe! Tai no, hauska ja hauska, mutta mahtavaa että otat esiin tällaisiakin aiheita blogissa. Omasta mielestäni (ja tutkimusten perusteella) alkoholi on pahimpia päihteitä ohittaen huumeet. Mieheni väikkärikin liittyi vahvasti alkoholin vaikutuksiin aivoissa, sekä riippuvuuteen. Luin tämän jo eilen illalla ja oli jo hilkulla, etten lähtenyt kysymään häneltä tarkempaa syväanalyysia humaltumisesta ja kirjoittamaan pitkää lätinää tänne innostuksissani :D
Oma suhtautumiseni alkoholiin on melko neutraali. Rakastan viinejä, mutta en pidä humaltumisen tunteesta. Vielä muutama vuosi sitten pahimpaan bilehileaikaan join humalahakuisesti, mutta nykyään nautin eniten siitä kevyestä rennosta tunteesta mikä tulee yhdestä tai kahdesta lasista viiniä. Täällä Kroatiassa olen huomannut, että alkoholia tulee juotua itseasiassa useammin vaikka määrällisesti kuitenkin ehkä vähemmän. Valikoimaa ja kuppiloita on niin paljon (ja hinnat alhaiset alkoholissa), että tulee helposti käytyä 1-3 kertaa viikossa yksillä istuskelemassa terassilla. Pidän edelleen tiukasti kiinni ajatuksesta, että lasi viiniä päivässä on terveellistä ja siihen nähden suhtaudun alkoholinkäyttööni täällä levollisin mielin :D
Tarkempaa syväanalyysiä tänne vain jos äijäsi mitenkään jaksaa/haluaa ottaa osaa keskusteluun...!! :) Minä ainakin lukisin tosi mielelläni mitä aiheesta väitöskirjan tehneellä olisi sanottavaa.
Mulla on sama juttu ulkomailla viininsiemailun kanssa, viiniä tulee nautiskeltua helposti useammin kuin kotona kun se on halvempaa ja ympäristö (kivat terassit, lämmin sää) tekevät lasillis-hetkestä ihan eri lailla houkuttavan ja viihtyisän. Mutta tosiaan yksi lasillinen kerrallaan riittää - ellen sitten joskus eksy wine tastingin äärelle... :P ^_^
Apua, pitää varoa mitä pyytää! ;) Pitää miehelle vihjaista, että nyt on nippelitiedolle käyttöä. Itsekin rakastan aihepiiriä, mutta hän osaa paljon paremmin selittää (olemme kumpikin "tiedeihmisiä", mutta oma osaamiseni ei ole ihan samaa tasoa :D).
Suomesta tosiaan puuttuu samanlaiset naapurikuppilat mitä täältä päin löytyy. Toki niitä pubeja löytyy jokaisesta lähiöstä, mutta viihtyvyys on niissä sitten jotain ihan muuta ^_^. Hauska yksityiskohta täällä muuten on se, että kahvia tai viiniä tilatessa saa aina automaattisesti lasillisen vettä mukana! Mielestäni ihan mahtava juttu :). Muistaa nesteyttää itseään kuumina päivinä ja viinikään ei nouse päähän niin pahasti kun huikkaa vettä väliin.
Minusta vesilasin pitäisi kuulua automaattisesti viinilasin (tai shotinkin) kylkeen, ja monissa paikoissa Suomessakin sellainen mukavasti tarjotaan. Itse asiassa olen jo niin tottunut saamaan vesilasin viinin kanssa että Sveitsissä, jossa sitä ei koskaan tuoda (ja pyytäessäkin saatetaan veloittaa erikseen), olin ihan hämmennyksissä. En tiedä miksi juuri Sveitsissä vettä tunnutaan jotenkin "panttaavan", sitä ei koskaan tuoda automaattisesti tarjolle missään. Vuorilla tämän voi vielä ymmärtää mutta kaupungeissa ei.. Vesi on muutenkin sveitsiläisissä ravintoloissa usein saman hintaista kuin limsa.
Nyt tuli sellainen "no DAA" momentti tästä vesilasin tarjoilusta :D. Kyllähän tosiaan Suomestakin useassa paikassa on vettä ainakin tarjolla (kahviloissa siis itse haettavissa useimmiten sivupöydiltä). En vain ole törmännyt ainakaan Helsingissä vielä asuessani siihen, että pöytiin tarjoiltaessa oltaisiin esimerkiksi kahvin kanssa tuotu vesilasia, paitsi pyydettäessä. Ravintoloissa toki asia erikseen ja onneksi suurin osa paikoista ei veloitakaan lisähintaa "perusvedestä".
Olen kuullut samaa Sveitsistä (kuten myös Saksasta ja Hollannista), että vedestä joutuu useimmiten maksaa naurettavan paljon ja se tarjoillaan minipulloista. Täälläkin hinnoittelu virvoitusjuomissa saa välillä aikaan kulmakarvojen kohoamista, sillä joskus olen maksanut 0,2l cola zerosta saman verran kun mies maksoi puolen litran oluesta :D Tuntuu ihan absurdilta!
Tämä on ihan oikeasti mielenkiintoista! Musta tuntuu että mun omat humalakokemukset on todella kummallisia, enkä oikeastaan koskaan ota juuri siitä syystä. Mua on kiinnostanut aina että miltä sen pitäisi tuntua ja onko mun fiilikset ns. normaaleja.
Humala tuntuu omassa kropassani tosi vastenmieliseltä, hikoiluttaa ja tuntuu etten saa happea kunnolla. Silmät vain pyörii päässä ja tuntuu että tulee paniikkikohtaus kun kroppa on niin tahkea, ettei adrenaliiniryöpystä huolimatta pysty toimimaan - ihan kuin painajaisissa yrittää juosta pakoon mutta kroppa toimii kuin tervassa uisi. Joskus muutun aggressiiviseksi, ilmeisesti mulla on sitten se rähinägeeni? Vaikken kävisi kehenkään käsiksi, kaikki pienetkin asiat ärsyttävät todella paljon. Jo pieni hiprakka tuntuu inhottavalta, kun menetän kropan pienmotoriikkaa ja esim. seisomaan nouseminen saa pään heittämään niin pahasti ettei juuri huvita liikkua. Hiljenen entisestään ja haluaisin vain nukkua olotilan äkkiä pois. Ja punaviini = migreenikohtaus, vaikka sen miten kääntäisi.
Tuloksena en näe mitään kivaa alkoholin vaikutuksissa, en ole seurallinen, en avaudu maailmalle, en koe fyysistä oloani mukavaksi ja haluan vain nukkumaan jonnekin missä ei ole ketään. :D
Mielenkiintoinen aihe! Itse pystyn juomaan todella suuria määriä alkoholia ilman, että juopumus näkyy päällepäin. Ystäväni joka ei käytä alkoholia on monesti seurannut, sitä etten vaikuta päihtyvän helposti, vaikka samaan aikaan itse koen olevani hiprakassa. Olen myös puhelias ja äänekäs normaalistikin. Yritän kuitenkin välttää väkeviä, koska niistä tulee usein krapula seuraavalle päivälle...
Oma suhtautuminen alkoholiin on rationaalisen ajattelun seurausta. Perhepiirissä on vähän turhankin paljon päihdeongelmaisia, ja tiedostan, että itsellänikin on varsin vahva taipumus addiktoitua mihin tahansa asiaan. Jo teini-ikäisenä tein sen päätöksen, etten altista itseäni sille mahdollisuudelle, että alkoholista tai muista päihteistä tulisi itselleni addiktio. En siis ole koskaan juonut itseäni humalaan! Nykyään saatan joskus maistaa kuohuviiniä juhlissa, tai testata puolison tai kaverin herkullisen näköistä drinkkiä, mutta siihen se jääkin. Alkoholittomia kuohuviinejä tai siidereitä saatan silloin tällöin ostaa, jos haluan jotain "juhlavampaa" juotavaa. Olen lisäksi niin kontrollifriikki, että en kestäisi sitä, että hiprakan/humalan myötä en pystyisikään kontrolloimaan kroppani toimintaa, tai että alkoholin vaikutuksen alaisena vaikka tulisi möläytettyä jotain sellaista, mitä ei selvin päin koskaan sanoisi ääneen.
Näin äitinä haluan myös rakentaa lapselleni turvallisen kodin, jossa kenenkään elämä ei pyöri päihteiden ympärillä. Se on jotain, jota en itse koskaan saanut, ja jota tietyssä vaiheessa elämääni kaipasin enemmän kuin mitään muuta. Nuorena olin kateellinen eräälle ystävälleni, joka sanoi, ettei ollut siihen mennessä koskaan nähnyt vanhempiaan humalassa. Sellaisen lapsuuden minä haluan luoda omalle tyttärelleni!
Mielenkiintoista pohdintaa humalatilasta. Itselläni on korkea humaltumiskynnys, vaikka juon alkoholia muutaman kerran vuodessa ja olen hoikka nainen. En ikinä ryhdy absolutistiksi, sellainen ei sovi minulle. Liika pidättäytyminen elämän nautinnoista on turhaa. Elin vuosia Pariisissa ja huomasin sen seikan, että akateemisessa maailmassa monikaan huippu ei lasiin sylje. Illanvietot olivat hulvattomia ja tapasin upeita, valovoimaisia persoonia. Absolutisteja oman alansa huippuja on muuten suorastaan hämmentävän vähän, oli sitten kyse maailmankirjallisuuden isoista nimistä, kuuluisista filosofeista, psykoanalyytikoista tai tutkijoista. Joka muuta väittitää, valehtelee.
Kun on taistellut syöpää vastaan, menettänyt läheisiään ja käynyt itse melkein kuoleman porteilla jo kolmekymppisenä, niin sekin osaltaan toki vaikuttaa elämänasenteeseeni. Tein sellaisen päätöksen sairastuttuani, että jos minä vielä paranen, alan nauttia enemmän ja murehtia vähemmän. Kello lyö - kaikki. Ensi kuussa matkustan ystävien kanssa Italiaan ja juon siellä suosikkipaikassani maljan elämälle. Nyt kun vielä voin.
Nostan lasin sinulle Odessa! :) <3 Ihanaa Italiaa - voin vain kuvitella, miltä elämän maljasi tulee maistumaan. <3 <3 Elämä on tässä ja nyt, juuri niin se on.
Mielenkiintoinen postaus. Itse voisin kuvitella olevani täysin ilman alkoholia, jojoilen painoni kanssa ja joskus otan kalorit mieluummin jostakin muusta herkuista kuin vaaleasta oluesta josta kyllä pidän makunsa puolesta :D. Hyvää punaviiniä nautin silloin tällöin ruuan kanssa. Olen nähnyt läheltä miten alkoholiriippuvuus tuhoaa ihmistä, miten mukava ihminen muuttuu kamalaksi. Se on ikävää... Olen työskennellyt muutaman kuukauden ruokakaupoissa ja se kaljan kulutus on ihan uskomatonta :/. Heti aamuyhdeksältä haetaan kädet täristen juotavaa ja ennen iltaysiä kiireellä vielä viimeiset. Ja moni (vielä) sievä perheenäiti ostaa todella paljon olutta joka kauppareissu. Murheellista. Moni teini aloittaa energiajuomilla. Sitä ostetaan päivittäin ja tölkkiä kallistellaan leuhkana, näyttäähän se melkein kuin kaljaa joisi. Siitä on helppo siirtyä sitte väkevimpiä juomiin. Suomalaiset ei osaa käyttää alkoholia, johtuneeko geeneistä. Esim Italiassa kukaan ei örvellä kadulla, vaikka vahvaa alkoholia saa kaupasta milloin vain ja viini kuuluu ruokapöytään.
Mielenkiintoinen postaus, varsinkin koska olen tässä vähitellen alkanut harkitsemaan joskos vähentäisin alkoholinkäyttöä tai lopettaisin kokonaan.
Mä pidän alkoholista ja nautin hiprakasta, normaalisti musta tulee hiprakassa iloinen ja puhelias (olen sitä normaalistikin, mutta tuo puoli korostuu vielä enemmän), ja käyn silloin usein omasta mielestäni hyviä ja mielenkiintoisia keskusteluja ystävien kanssa -parin viinilasillisen jälkeen tapahtuva maailmanparannus on mulle nykyään “bileiltojen” suola. Mä olen normaalisti myös aika kontrollifriikki itseni suhteen, ja tietynlainen “hälläväliä-rentoutuminen” on mulle tavallisesti tosi vaikeaa -paitsi hiprakassa. Mulle on sattunut ylilyöntejä nuorempana kännissä, mutta suurin osa humalassa hankituista kokemuksistani menee tulipahan kokeiltua -listalle, enkä kadu niitä vaan oon itseasiassa aika huvittuneen ylpeä itsestäni :)
Mutta, meillä on suvussa alkoholismia ja läheinen ystäväni on alkoholisti, joka ei ainakaan toistaiseksi myönnä asiaa itselleen. Ja sitä sekoilua ja valehtelua ja yleistä elämän luisumista alaspäin on aivan kamalaa joutua seuraamaan vierestä, varsinkin kun kaikki apu koitan tarjota torpataan, ja pahimmassa tapauksessa saan paskaryöpyn niskaani kun olen “niin tuomitseva”. Harkitsen parhaillaan välien katkaisemista kokonaan, koska en jaksa enää 10 vuoden jälkeen välittää.
Kun katson vierestä ystäväni toimintaa, tulee mieleen että voisinko siinä olla minä: meillä on hyvin samanlaiset taustat, ainoana erona se että itse aloin 25-vuotiaana huolestumaan omasta alkoholinkäytöstäni ja kiinnittämään siihen huomiota, samalla kun ystäväni vakuutti muutaman kerran viikossa humalaan johtavan juomisen olevan normaalia opiskelijaelämää. Mä aloin vähitellen vieraantumaan siitä elämästä, ystäväni ei.
Toinen syy miksi harkitsen korkin kiinni laittamista on mun nykyiset darrat: mulla menee yöunet jo parista lasista viiniä (syy, miksen yleensä juo ollenkaan alkoholia viikolla) ja jos juon sen hiprakkaan “vaadittavan” parista neljään lasia illan aikana, voin olla varma että seuraavana päivänä ei pysty tekemään mitään kun oksettaa ja päätä särkee, ja vielä sitä seuraavanakin päivänä väsyttää.
En ole vielä tehnyt päätöksiä suuntaan tai toiseen, mutta olen huomannut vähentäneeni juomista parin viime vuoden aikana ja juomistapojeni muuttuneen humalahakuisesta biletyksestä enemmän hiprakkahakuiseen maailmanparannukseen. Ehkäpä seuraava askel tästä on opetella käymään vastaavia kivoja keskusteluja ilman muutamaa lasillista, ja opetella ottamaan rennosti selvinpäin. Jos oppisin nuo, niin osaisin ehkä tulevaisuudessa nauttia alkoholista ihan vaan hyvänmakuisena juomana (mietin tässä nyt hyviä oluita, viiniä tai cocktaileja), eikä hyvänmakuisena juomana jonka huomattava bonus on sen positiivisena kokemani vaikutus omaan persoonaan.
Mä pystyin ennen juomaan melko tolkuttomia määriä ilman, että menin täysin tillin tallin tai kärsin kauheasta krapulasta seuraavana päivänä. Teininä en juonut oikeastaan ollenkaan (johtuu varmasti siitäkin, etten liikkunut missään kaveriporukoissa tai pirskeissä), mutta parikymppisenä tykästyin viineihin ja pidin monista oluistakin. Noihin aikoihin mulla oli vielä myös huomattavasti nykyistä enemmän sosiaalista ahdistusta ja seurassa join tarkoituksella vähintään sen verran, että tulin pieneen hiprakkaan, koska se sai mut rentoutumaan ja puheliaammaksi. Aika usein juominen kuitenkin lähti vähän lapasesta, koska siitä ei tullut mulle mitenkään ikävä olo, eikä mun persoona muuttunut muuten kuin että olin avoimempi ja puheliaampi. En myöskään ole koskaan juonut niin paljoa, että olisin tehnyt jotain typerää tai menettänyt muistini.
Sitten tapahtui jotain ja pienikin määrä alkoholia teki mun olon todella tukalaksi ja ahdistuneeksi. Yhtäkkiä tiedostin todella selvästi, kuinka alkoholi alkaa vaikuttaa (vaikkakin vain pienenä liikkeiden hidastumisena) ja siitä tuli jokin kammottava kontrollin menettämisen pelko. Inhosin sitä tunnetta, kun ajatukset tuntuivat kirkkailta ja pystyin ikään kuin ulkopuolelta seuraamaan ja analysoimaan mitä tapahtuu pystymättä tekemään sille mitään. Jostain syystä laskuhumalakin tuntui ihan hirvittävältä, kun olisin vain halunnut välittömästi vetää suoneni jonkin puhdistuskanavan läpi enkä käydä läpi sellaista asteittaista tokenemisprosessia.
Olin sitten pitkään lähes kokonaan ilman alkoholia, sillä kammosin tuollaista olotilaa. Saatoin ottaa pari pientä siemausta viiniä tms. Paitsi poikkeuksena joulun aikaan Sveitsissä glühwein, jota ilman en vaan voi viettää jouluani siellä. :D ^_^
Sittemmin olen taas huomannut, että voin ongelmitta ottaa lasin tai pari viiniä, eikä siitä seuraa muuta kuin pieni hiprakka ja mukavan rento, jonkin verran "normaalia" minääni avoimempi olo. Näin siis ruoan kanssa. Jos erehdyn juomaan tyhjään vatsaan, alkoholi hulahtaa päähän kertaheitolla ja ilta on helposti mun osalta pilalla. Nykyään myös tunnen tasan tarkkaan sen hetken, kun pienikin määrä lisää olisi liikaa ja heittäisi mut sinne jonnekin alkoholiahdistuksen syövereihin. Useimmiten raja menee siinä parissa lasillisessa viiniä, mikä on joskus äärimmäisen ärsyttävää.
Mielenkiintoinen aihe. :) Itse toivon myös aina, että viinissä olisi vähämmän alkoholia. Mutta eipä ole, siksi lasiliset jää max kolmeen. (Viinipaketeissa teen usein niin, että kaikkien lasien pohjalle jää puolet juomasta.) Se ensimmäisen lasin tuoma pieni rentouttava nousu on kiva, mutta siihen se saisi jäädä. Nuorempana saatoi sosiaalisesta painostuksesta juoda enemmän, mutta nykyään ei tarvitse. Ja ravintolaillan jälkeen on niin ihana tulla kotiin selvinpäin ja tajuta ettei seuraavana aamuna väsytä tai särje päätä. :) Ja itse siis pidän niin paljon viinin mausta ja tosiaan sen ensimmäisen lasin (oli se sitten viiniä tai skumppaa) vaikutuksesta. Onneksi myös ympärillä olevat ihmiset eivät juo paljoa kerralla, sillä sellainen humalaörveltämisen ja sammaltamisen kuuntelu ei ole kovin kivaa enää loppuillasta. En kuitenkaan häiriinny muitten juomisesta. Kuten Esko Salminen sanoi yhdessä haastattelussa, kello kahdentoista jälkeen baarissa ei enää tule tapahtumaan mitään sallaista jota harmittelisi seuraavana päivänä ettei ollut paikalla. ;) Salminen lähtee (ja on lähtenyt ennenkin) omien sanojensa mukaan kotiin aina puolenyön aikaan. Meillä on vieraiden kanssa yleensä runsaasti eri viinejä tarjolla, mutta itse vain jätän juomiseni siihen kolmeen lasiin ja se toimii. :)
Muuttuuko esim. ruotsin puhuminen vaikeammaksi varhaisemmassa humaltumisen vaiheessa kuin suomen tuottaminen?
Itse asiassa ruotsi sujuu paremmin kun on "varhainen humalatila" päällä, sillä alkoholin aikaansaama rentoutus tekee ulkomaankielen puhumisestakin helpompaa :)
Onpas mielenkiintoinen postausaihe ja tätä olen itsekin pohtinut viimeaikoina. Oma alkoholikäyttö on lähinnä kohtuudella juomista, viinilasi tai pari ruoan kanssa ja ehkä noin kerran kuukaudessa enemmän. Aidosti humalassa (ja seuraavana päivänä krapulassa) olen ehkä pari kertaa vuodessa.
Aiemmin olin alkoholin kanssa todella kontrollifriikki ja kärsin seuraavana päivänä mielettömästä morkkiksesta. Ei sen takia, että olisin koskaan kännissä tehnyt mitään tyhmää - lähinnä huolehdin siitä, että olenko ollut liian humalassa ja nolannut itseni typerillä jutuilla. Olen sitä tyyppiä, joka puhuu humalassa paljon, analysoi asioita ja avautuu hitusen enemmän kuin mitä selvinpäin.
Alkoholistivanhemmat ovat jättäneet minuun tietynlaisen leiman, jonka vuoksi käsittelen omaa juomista todella kriitisten lasien läpi. Nykyisin tosin osaan höllätä vähän ja antaa mennä. Juon harvoin humalahakuisesti, mutta minulla onkin pienikokoiseksi naiseksi melkoisen hyvä viinapää - kolme lasillista viiniä ei tunnu tai näy juuri missään, varsinkin jos ne on nautittu ruoan kanssa. Viiden annoksen jälkeen olen sen verran humalassa, että itse huomaan käytöksen muuttuneen ja isompi annosmäärä tuntuu seuraavana päivänä.
Erittäin pelottava kokemus alkoholin kanssa kävi viime maaliskuussa, kun sain lasiini tyrmäystippoja. Tämä sattui tutussa baarissa Kuopiossa, olimme katsomassa kaverini kanssa keikkaa alkuillasta ja olutlasit olivat meidän kädessä koko ajan. Muistan keikasta ehkä puolet ja sen jälkeen muistikuvia on koko illan ajalta muutaman sekunnin pätkissä. Nousen baarin pöydästä, on paha olo ja horjun vessaan, kävellessäni muistan miettineeni että miten voin olla muka näin sekaisin - koko illan aikana olen juonut kolme annosta alkoholia?! Onneksi lähihoitaja-ystäväni oli tajunnut, että kaikki ei ole kunnossa ja lähti perässäni vessaan, olin kaatunut vessakopin avattua hänen syliinsä ja oksentanut roskakoriin. En muista taksimatkasta mitään ja kotoa vain sen pienen hetken kun mies kysyy, että tilataanko ambulanssi paikalle. Ensihoitajat olivat puhalluttaneet, mitanneet verenpaineen, kysyneet illan tapahtumista ja olin vastannut aivan järkevästi, minkä vuoksi sain jäädä kotiin. Ja seuraavana päivänä ei mitään muistikuvia.
Ilmoitin tapahtumasta kyseiseen baarin henkilökunnalle sekä poliisille, mutta ketään ei tietenkään saatu kiinni. Kokemus oli sinänsä kamala, mutta olen tyytyväinen että se sattui minulle, kun mukanani oli ystävä huolehtimassa eikä kenellekään, joka olisi voinut joutua ryöstön tai hyväksikäytön uhriksi. Säikähdyksellä selvittiin ja tulevaisuudessa katson tarkkaan olutlasini perään, vaikka se olisi omassa kädessä.
Ihan kamala tuo tyrmäystippakokemus, uskomatonta että "pienessä Kuopiossakin"... :( Mä en käsitä tekeekö joku sitä ihan huvikseenkin tai pitäisikö sanoa kiusallaan, vai onko taustalla aina hyväksikäytön tai ryöstön aie? Tulee mieleen että joku tekee tuollaista silkkaa sairauttaankin, haluaa vain nähdä mitä uhreille käy. Itsekin välillä mietin miten helposti minunkin lasiin olisi vaikka missä yhteyksissä voinut joku laittaa tippoja, myönnän että aika heikosti katson lasini perään baareissa... :/
Nykyisin en paljon juo, mutta olen samanlainen siinä, että humalassa tarkkailen kehoni sösseltämistä mieli edelleen terävänä. Estot hiukan karisevat, sillä selvin päin en pysty tanssimaan julkisesti, mutta humalassa rakastan sitä. Ajantaju myös muuttuu, esim. luulen olleeni vessassa viisi minuuttia, vaikka olen ollut siellä puoli tuntia. Jotain aikahyppäyksiä siis tapahtuu, vaikken koskaan ole varsinaisesti menettänyt muistiani.
Tunneleista en tiedä, mutta jossain vaiheessa juomista tulee hetki, jolloin kaikki näyttää hyvin selvältä ja kirkkaalta kuin pysäytyskuva (vaikea kuvata tätä) ja tiedän siitä, että jos nyt jatkan juomista, tulen hyvin humalaan ja saan krapulan.
Minulle tulee vahvemmista juomista (viini kuuluu mukaan) enemmän tylsämielinen olo kuin kiva hiprakka.
Tämä ei ole vastaus kommenttiin, mutta jostain syystä nyt mobiililla ei näy itsenäisen kommentin lisäysnamiskaa ollenkaan :o
Mun mielestä alkoholi on todella typerä tajuke (tajuntaan vaikuttava aine). Nuorempana rakastin viiniä, ja rakastin sitä niin, että olin jo huolissani alkoholiongelmasta, vaikkeivat määrät olleetkaan suuria. Se oli sr tunne, mikä huolestutti. Pidän kyllä edelleen viinin mausta, ja siksi muakin harmittaa, että siitä pitää seurata humala :D
Nykyään inhoan humaltumista. Humalaiset ihmiset ovat myös yksinkertaisesti idiootteja. Humalassa ihmiset luulevat, ettei heidän älynsä kärsi, mutta kyllä se kärsii. Jutut ovat sitä samaa vanhaa luuppia, mielenkiinnotonta ja latteaa. Näin siis myös itselläni tietysti :D alkoholi on myös depressantti. Mielestäni alkoholi tylsistyttää mieltä. Päihdepolitiikka, jossa niin kamala, äärimmäisen vaarallinen (terveys, muut ihmiset, sosiaaliset suhteet, psyykkiset vaikutukset, riippuvuuspitentiaali jne.) ja idiootiksi tekevä päihde on laillinen samalla kun huomattavasti turvallisemmat ja jopa terveyshyötyjä omaavat päihteet ovat kriminalisoituja, on niin ääliömäistä, että sitä melkein alkaa ajatella että se onkin tarkoituksella mitä on :D
Musta on myös kamalan surullista, miten moni tavoittelee juuri jotain estojen alenemista voidakseen olla vapaammin oma itsensä, ja yhteyden tuntua muihin, alkoholista. Niitä voisi harjoitella ilmankin, ja niihin on myös paljon paremmin toimivia yhdisteitä. Alkoholi on surkeaa kamaa, ja kaikki mitä sillä on tarjottavana on estojen aleneminen harkintakyvyn heiketessä, mutta sekin hukkuu muun puuroisuuden ja sameuden alle. Alkoholin jättäminen on kohentanut elämänlaatuani niin paljon, että sitä on vaikea edes kuvata. Saatan kuulostaa joltain raivoraittiilta saarnaajalta, mutta sitä en ole :D alko vain oikeasti on älytön aine.
Mie olen niin pienikokoinen, että jo yksi siideri/olut/lonkero (ihan normikoko) saa jaloissa tuntemaan sellaista vetelyyttä ja pitää ajatella jo aika tarkasti muiden puhetta ja sitä mitä itse puhuu. Joutuu siis miettimään enemmän :D Tuohon tunteeseen ei auta edes se, että on syönyt ennen juomaa, se tulee aina.
Lopetan siis yhden kohdalla, mutta tulipa joku vuosi vedettyä uutena vuotena muutama Breezer ja vietin vuodenvaihtumisen vessassa, jonne nukahdinkin :'D Miusta tulee hiljainen, en puhu mitään (varmaan se ajatustyö vie sen energian puheesta) ja silmät suurenee, joka johtuu väsymyksestä eli on myös ilman juomistakin :D
Mielenkiintoista, että useimmat kommentoijat eivät pidä alkoholin humaltavasta vaikutuksesta. Olen huomannut, että on varsinkin sosiaalisess mediassa käytävässä alkoholinkulutuskeskustelussa on sopivampaa tuomita alkoholinkäyttö (tai ainakaan humalaa/hiprakkaa ei saa hehkuttaa) kuin puhua sen käytön puolesta (enkä tarkoita nyt mitään dokaamista). Suomessa julkisuudessa alkoholista puhutaan aina kielteiseen sävyyn; ehkä siksi seuraamissani keskusteluissa alkoholinkäyttöä paheksutaan?
Itse pidän alkoholista. Pidän erityisesti punaviinistä ja tummasta oluesta. Kuukaudessa saatan juoda alkoholia 4-16 annosta. Se vähän vaihtelee. Itselleni alkoholin käyttö liittyy lähes aina sosiaalisiin tilanteisiin, eli juon alkoholini ystävieni seurassa. Harvoin yksin kotona. Alkoholi aiheuttaa mulle helposti hiprakan ja pidän kyllä nousuhumalan tunteesta. Alkoholi ei vaikuta persoonaani oikeastaan mitenkään. Saatan olla vähän iloisempi, mutta olen perusiloinen ihminen ilmankin. Itselleni alkoholi ei ole ongelma, enkä usko siitä koskaan ongelmaa muodostuvankaan.
Mä luulen että se johtuu luonnollisesti alkoholin ikävästä asemasta suomalaisessa kulttuurissa, alkoholismia on paljon ja siitä tietenkin seuraa niin kansanterveydellisiä kuin vakavia sosiaalisiakin ongelmia. Vaikka kohtuukäyttäjiä on varmastikin suomalaisista suurin osa, niin tämä tietty joukko leimaa vahvasti asennetta alkoholin käyttöön maassamme, voin sen hyvin ymmärtää.
Tämmöstä: https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/keksija-etsii-rahoitusta-viininmiedontajalleen-mutta-miksi-kukaan-haluaisi-poistaa-viinista-alkoholin/6193522#gs.iQi72ho
Ohoh... wow! ^_^
Tämä muuten tuli yllätyksenä: "Kuitenkin yli 40 prosenttia viinin kuluttajista haluaisi, että viiniä olisi saatavana nykyistä miedompana" - siis onkohan tosiaan näin..? Mielenkiintoista..! En siis tosiaan ole ainoa.
Tää on oikein mielenkiintoinen aihe, kun alkoholi vaikuttaa jokaiseen eri tavalla.
Juon erittäin harvoin alkoholia. Tänä vuonna olen ollut hiprakassa ehkä kaksi tai kolme kertaa. En pidä siidereistä, viineistä tai oluesta. Lonkero menettelee, mutta siitä tulee helposti paha olo, enkä pidä siitä että ilta päättyy oksentamiseen :D Yleensä siis jos haluan seurustelujuotavaa tai jos haluan tulla humalaan, juon vodkaa. Sellaisenaan tai lantrattuna. Kestän myös alkoholia aika hyvin, pystyn juomaan sitä aika monta annosta ennenkuin tulen kunnolla humalaan. Senkin olen huomannut, että lonkero sujahtaa jostain syystä nopeammin päähän kuin vodka. Jos haluan oikein kunnolla humalaan ja nopeasti, juon tequila-shotin. (ei tapahtu kovin usin :D )
Alkoholia nauttiessani minun on tarkkailta juomisnopeutta. Hyvin usein käy, että jos juon drinkkini liian nopeasti ja tiuhaan tahtiin, minulle tulee paha olo ja silloin ilta päättyy oksentamiseen.
Alkoholi ei sinänsä vaikuta minuun, minusta tulee puheliaampi (mikä on aikamoinen saavutus, kun ottaa huomioon millainen räpätäti olen) Testasin kerran kuinka helposti minusta näkee, että olen juonut alkoholia. Otin yhtenä viikonloppuna kotona muutaman vodka-colan (olisikohan ollut neljä) eikä avomieheni huomannut mitään ennenkuin hän haistoi vodkan hengityksestäni :D Muita eritysipiirteitä humalatilassani on se, että muistan aina kaiken mitä illan aikana on tapahtunut. En siis koskaan menetä muistiani alkoholin vaikutuksesta. Filmi ei mene poikki.
Vaikka ottaisin alkoholia, tykkään kuitenkin pitää itseni kontrollissa. Yhden kerran join itseni vahingossa aivan liian humalaan ja minut piti taluttaa kotiin, koska en tajunnut mitään kuusta enkä maasta :D Ja kun seuraavana päivänä oli aivan järkyttävä krapula ja vielä muisti kaiken sähläämisen, lupasin itselleni etten ikinä enää saata itseäni siihen kuntoon, että muiden on hoidettava minut kotiin.
Joskus on mukava lähteä muutamalle kavereitten kanssa ja silloin tavoitteena on saada sellainen hilpeä huppeli aikaiseksi. Joskus on mukavaa ottaa saunan yhteydessä 1 tai 2 tölkkiä lonkeroa. Ja joskus on oikein mukavaa vetää pää täyteen ja nauraa kavereitten kanssa ja tanssia aamuyöhön. Ja joskus on mukavaa pitää hauskaa ihan ilman mitään alkoholia, riippuen vähän seurasta ja omasta fiiliksestä.
Tavoitteenani olisi joskus tulevaisuudessa opetella juomaan edes viinejä, se on oikeastaan noloa kun illanistujaisissa/baarissa/pubissa juo vodka-colaa seurustelujuomana :D
Tunnustan, että nautin erittäin paljon humalassa olosta. Olo on usein hyvinkin euforinen, kaikki vaan tuntuu niin mahtavalta. Jos tuota olotilaa buustaa vielä esim tanssimalla, niin tuntuu kuin saisi tuntikausia jatkuvan aivo-orgasmin. Ryyppäämistä on vaikea vastustaa, kun olo muuten on hyvinkin masentunut. Helpotus on välitön ja voimakas. Krapulassa taas ahdistaa niin vietävästi, joten hinta on aika kova. Nykyään vedän tietyt rajat alkoholin käytölleni. Osaan yleensä lopettaa ajoissa enkä salli itselleni enää jokaviikkoista ryyppyreissua. En halua alkoholisoitua tai käyttää elämääni vain juomiseen ja siitä toipumiseen. Kyse on omasta terveydestä ja myös taloudesta. Haluanko esim matkustella silloin tällöin vai syytää kaikki rahani yökerhoihin ja ennen pitkää johonkin surkeaan räkälään?
Aikoinaan, kun mielialahäiriötäni ja persoonallisuushäiriötäni ei vielä lääkkeillä ja psykoterapialla hoidettu, join ja käyttäydyin erittäin holtittomasti. Tämähän on todella tavallinen tarina: kun mielen sairauteen ei muuta lääkettä ole, niin käytetään jotakin päihdettä oloa helpottamaan. Tätä on ehkä monen "normaalin" vaikea ymmärtää, miksi osa ihmisistä ajautuu esim haitalliseen päihteiden käyttöön. Tuska ja kaaos pään sisällä voi olla aikamoinen. Jos on vielä pää addiktoituvaa sorttia kuten itselläni, niin mielihyvän kokemukset ovat tosi voimakkaita ja välittömiä. Moni ei saa kotoa tai lähipiiristä muuta elämisen mallia kuin juominen tai muu itselle haitallinen käytös. Itselläkin on traumakokemukset lapsuudesta ja lapsuudenkodista opittuna ongelmanratkaisukeinona juominen. Itse saan nyt hyvää hoitoa, mutta monen kohdalla tämä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.
Tämä meni nyt vähän tällaiseksi synkistelyksi, mutta tuodaan nyt tällaistakin näkökulmaa.
Hyvää, rehellistä pohdintaa Anna. Hienoa että osaat punnita alkoholieuforian puolia ja tunnistat syyt sille miksi alkoholi on sinulle sellainen hyvän olon lähde kuin siitä on muodostunut. Silloin sen käyttöä on mahdollisesti helpompi hallitakin, niinkuin teetkin. Hyvä Anna <3
Mielenkiintoista miten eri tavalla alkoholi vaikuttaa! En tunnista ollenkaan sellaista, että horisontti heittäisi tai muutenkaan päässä pyörisi alkoholin vaikutuksesta. Pysyn hyvin tasapainossa ja liikkeet pelaavat normaalisti kovassakin humalassa. Olen kohtalaisen hiljainen ja estynyt persoona, siksi on hyvin epämiellyttävää, jos tunnen että alkoholi alkaa irrottaa liiaksi kielenkantoja tai nostaa voluumia. Tämä on itselleni suurin syy tarkkailla juomiani annoksia. Joisin mielelläni välillä vain lasillisen tai kaksi aterian yhteydessä, mutta seurauksena on muutaman tunnin kestävä karmea väsymys.
Hauska aihe! Itselläni alkoholi vaikuttaa aika pian. Jo yhdenkin annoksen jälkeen silmäni saattavat olla punaiset kuin särellä! :-) en nauti siitä ollenkaan. Olutta juon lähinnä maun takia, joskus myös nollatakseni tai jos tiedossa on pippaloita ystävä piirissä. Vahvempia juomia juon harvoin koska silloin käytökseni saattaa muuttua rajusti ja kadun aamulla. Pahinta ovat viskit ja muut tummat vahvat juomat. Muutamien annoksien jälkeen minusta tulee erittäin puhelias ja hupsu. Mutta liika on liikaa :-)
Mä en voi noita tiukkoja vetää kuin max. pari illan aikana (ja monen tunnin ajalle jaettuna), ne ovat takuuvarma lippu todella aikaiseen karuselliin... :/ No, onneksi en niistä juuri välitäkään. Rommikola on ainoa joka maistuu rehellisesti silloin tällöin.
Erittäin mielenkiintoista pohdintaa ja kommentteja laidasta laitaan!
Itse taisin maistaa ensimmäisen kerran alkoholia viidentoista vuoden "kypsässä" iässä. Nuorena juominen oli varmasti humalahakuisempaa kokeilua: omaan makuun istuvien juomien maistelua, oman alkoholikäytöksen tunnustelua ja itselle sopivan annoksen hakemista. Oma siunaukseni lienee se, että omasta pienestä koostani huolimatta isotkaan määräta eivät vedä äärihumalaan helposti tai tuota huonoa oloa seuraavana päivänä (vaikka nykyään on jo reilu 30 vuotta mittarissa). Toki övereitä on tullut vedettyä, mutta ikinä ei ole mitään pientä muistikatkosta isompaa sattunut.
Noin parikymppisenä tutustuin viineihin ensi kertaa ja rakkaus on syventynyt joka vuosi. Rakastan maistella erilaisia viinejä: se on oma maailmansa, jossa jokaisella kerralla tuntuu oppivan jotain uutta niin rypäleistä, maista kuin valmistustavoistakin. Yksi parhaista asioista mitä tiedän, on täsmälleen ruuan kanssa mätsäävä viini, joka lisää herkulliseen annokseen vielä oman ulottuvuutensa ja täydentää ruuan makua. Erityisesti tiettyyn teemaan keskittyvät viinitastingit tai ravintolan menuun sovitettu viinimenu ovat parhaita asioita joita tiedän. Kuitenkin harmittaa noissa viinimenuissa, kuinka isoja alkoholiannoksia koko viinipaketti sisältää: puolet lasista on juomatta, kun jo seuraava saapuu pöytään - tuntuu hirveältä haaskaukselta heittää hyvää viiniä pois! :D Harvat ravintolat suostuvat edes puolittamaan näitä viinipaketin annoksia. Ymmärrän toki ravintolan näkökulmankin - viinit säilyvät avattuna vain tietyn aikaa. Silti se mitä Suomeen kaipaisinkin, olisi esimerkiksi myös 8cl viinilasien tarjoamista ihan normiannoksina: näin voisi tavallisen illan aikana maistaa hieman useampaakin viiniä tai ylipäätään "muutamalla" istuessa alkoholimäärän puolittaa.
Nykyään oma alkoholinkäyttö on säännöllisen satunnaista: välillä tulee poksautettua shampanjapullo kumppanin kanssa tiistai-iltana "koska elämä on niin siistiä just nyt", viikonloppuinakin kavereiden kanssa tulee nähtyä lasillisen ääressä, mutta välillä tulee muutamakin viikko taukoa alkoholista. Sanoisin kuitenkin, että varsinainen humalahakuinen juominen on jäänyt ajan saatossa. Kuukausittaisten alkoholiannosten lukumäärää mitattaessa olisin varmaankin silti siellä lähes "riskiryhmässä" (esimerkiksi sattumoisin pari menua viineineen nostaa viikkokulutuksen jo todella korkeaksi). Ajattelen kuitenkin, että niin kauan kuin selkeästi ei ole "pakkoa" ottaa joka ilta viiniä tms. selkeitä riippuvuuden oireita, niin nykyinen meno on ihan ok. Kauempana omassa suvussa on myös ollut alkoholismia, joten sille tielle ei ole kiinnostusta lähteä. Ja muutenkin, juuri tuo mainitsemasi itsekontrolloinnin tarve on kasvanut iän myötä.
Kuten muutama kommentoija totesikin jo aiemmin, niin itsekin yleensä työporukan illanvietoissa koitan vetää rajaa muutamaan annokseen. Jotenkin niissä ympyröissä haluaa välittää vain itsestään ammattitaitoista kuvaa. Yksi mikä noissa työpaikan illanvietoissa kuitenkin "pakottaa" ottamaan vähintään sen muutaman lasillisen, on se että työskentelen hyvin miesvaltaisella alalla (lähes kaikki muut kollegat miespuoleisia) ja itse olen juuri siinä "lisääntymisiässä" oleva nainen: en halua, että tällä hetkellä jokin projektin saaminen tai ylennys jäisi "onkohan jälkikasvua jo suunnitteilla"-tyyppisestä spekuloinnista kiinni. Tavallaan en uskokaan siihen hyvässä työyhteisössä, mutta haluan silti pelata tässä varman päälle. En tiedä miettiikö kukaan muu vastaavassa iässä oleva nainen samoin?
Mää oon nykyään sellanen, että mitä vähemmän käytän alkoholia, sen parempi. En pidä siitä, miten alkoholi vaikuttaa muhun. Ei se muuta mua suuremmin ja välttämättä päihtymys ei näy mussa mitenkään, mutta se, miltä se musta tuntuu. Ku musta saattaa tulla itkusempi ja jotenki herkempi ja se ei tunnu turvalliselta. Tosin tässäkin vaikuttaa seura. Ja nykyään tulee aina jonkinlainen krapula, vaikka ois juonu vaan kaks annosta illalla. Pari kertaa nuorempana oon juonu itteltä muistin pois ja pari kertaa oon juonu itteni siihen kuntoon, että oon oksentanu. Sellaista en halua enää tapahtuvan. Joten nykyään käytän alkoholia aika vähän, koska haluan pitää hyvän oloni.
Hei! Haluaisin ruuan kanssa nauttia lasin viiniä, mutta saan järkyttävän migreenin jo yhdestä kulauksesta. Elimistöni ei siedä lainkaan alkoholia ja saan välittömästi kohtauksen. Onnittelumaljat ja juhlien ruokajuomat kaikki pitää olla alkoholittomia, joka tuntuu olevan ennemmän muiden ongelma kuin itseni ja minua pidetään alkoholista kieltäytymisen vuoksi "ahdasmielisenä". Harmittaa, koska alkoholittomuuteni ei todellakaan johdu kielteisestä suhtautumisesta vaan yksinomaan terveydellisistä syistä. Juusto ja viini, voi kuinka jäänkään paljosta paitsi :(
Parikymppisenä kuljettiin kavereiden kanssa baarissa useita kertoja viikossa ja juominen oli silloin humalahakuista. Jälkikäteen olen ihmetellyt niitä määriä, mitä tuolloin juotiin. Tänä päivänä en edes pystyisi juomaan sellaisia määriä. Persoonaani alkoholi ei ole paljoa koskaan muuttanut. Hieman entistä puheliaampi ja riehakkaampi olen. En ole humalassa koskaan kummemmin toilailut, mutta silti jonkinlainen morkkis on ollut, jos on ottanut enemmän. Nykyään (hieman alle nelikymppisenä) käytän alkoholia äärimmäisen harvoin. Käyn harvoin juhlimassa eikä ruuankaan kanssa tule juotua kotona viiniä, kun mies ei viinistä välitä enkä viitsi "haaskata" koko pullollista yhden tai kahden lasillisen vuoksi. Onpa meillä kaadettu parasta ennen päivän ohittaneita siidereitä ja oluita jääkaapista viemäriinkin, kun niitä ei ole tullut juotua ?. Viinin nauttiminen ruuan kanssa myös aiheuttaa sellaisen käytännön ongelman, ettei voi lähteä autolla enää liikkeelle ja se, jos mikä täällä pohjoisessa asuessa on hankalaa, kun julkisetkin kulkee niin huonosti ?.
No nyt oli kiinnostavaa asiaa ja puhetta alkoholista ilman so-so asennetta (vaikka toki pakollinen vastuuvapauslauseke tekstin lopusta näytti löytyvän). Kommentitkin olivat todella kiinnostavia. Minusta kepeä nousuhumala on yksi parhaimmista olotiloista. Asuntolaina tuntuu saatavilta, maailma on avoin, itseruoska on vaiennut ja hyvässä seurassa voi kokea hetken olevansa yhtä ihmisten ja koko maailman kaikkeuden kanssa. On vain kaunista ja hiprakkaista autuutta. Kuten tiedetään nousuhumala kestää vain hetken, joko on elettävä se hetki lopetettava viinin juominen siihen tai hidastettava tahtia ettei humallu liikaa. Olit kyllä hyvin analysoinut nuo vaiheet, pitää ehkä itse kokeilla samaa joskus. Hiprakassa huono puoli -kohdallani- on se, etten pysty keskittymään mihinkään vaativaan. En pysty edes lasillisen jälkeen lukemaan mitään, ja tämä on varsin ikävää. Olisi niin kiva juoda viiniä ja lukea romaania. Ei vain kykene, eikä pysty. Saati kirjoittamaan. Kepeitä ja iloisia hiprakoita vain meille kaikille :) (ja välilä on tervettä miettiä omaa alkoholin käyttöä, sanotaan tämänkin niin ei moitita liian viiniin meneväksi!).
:) :) Niinpä... <3
Hei
Itselläni juhliminen on aiheuttanut muistin menetyksiä ja tappeluita.olen joutunut maksamaan ihmisille korvauksia.Tämä alkoi noin 10 vuotta sitten. En pysty katsomaan muiden juomista. Jätänkö siis vaut, uudetvuodet, häät ym väliin ja istun itkien kotona. minulla ei ole viinaa kotona.Keikoille ei myöskään oo asiaa..ahdistaa katsoa kun muut juhlii. Kotona ei viinaa...käyn normaalisti töissä....ai niin se meikki juttu oli tosi ihgu....