Kyllä nyt on päästy kokemaan talvinen Lappi iholla ihan toden teolla. :)
Tammikuussa harmittelin, kun olisin niin halunnut viettää synttäreitä Lapissa mutta haave kaatui budjetti- ja ennen kaikkea vapaapäiväongelmiin toisen puoliskon taholta. Sitten sain tilaisuuden liittää itseni kiipeilijäkavereiden Posion reissulle, ja heti perään tarjottiin mahdollisuutta lähteä Carmexin kampanjan tiimoilta kokemaan Ylläs-tunturin meininkiä. Lapin ja minun kuului sittenkin kohdata tänä talvena <3
Olen tänä keväänä saanut kunnian olla Carmexin Suomen lähettiläitä, ja joku teistä on saattanut bongata nimeni Carmex-hyllyissä klassisen purkki-huulirasvan suosittelijana. Jos on yhtään lukenut meikäläisen huulirasvajuttuja blogista niin ei varmaan ole jäänyt pimentoon miten riippuvainen olen tuosta keltakantisesta purkista ^_^ Supertehokkaasti suojaava ja kosteuttava Carmex profiloituu erityisesti talviulkoilijoiden suosikkihuulirasvana, ja tässä hengessä minulle tarjottiin tilaisuutta lähteä tutustumaan yhteen Suomen tunnetuimmista talviulkoilukeskuksista; Ylläkseen.
En ole koskaan aiemmin käynyt Ylläksellä. Ylipäänsä tunturi-Lapin kokemukseni rajoittuvat muutamaan harvaan vierailuun, joista Kilpisjärven ja Kevon kesävaellukset ovat päätyneet blogiinkin.
Aloituskuva kertoo tiivistetysti Ylläs-päivistäni: kimmeltävää aurinkoa ja paksua pilveä. Kuvat ovat hotellini Lapland Hotel Saagan terassilta.
TIISTAI
Saavuin Ylläkselle mitä upeimmassa säässä. Samasta säästä olimme saaneet nauttia maanantaina Korouomallakin. Ahh... leijuin hyvän olon pilvessä. Niin kaunista..! Pääsin vielä jatkamaan upeaa talvisen Suomen luonto-trippiäni. Kyllä nuo Etelä-Suomen talvet vain ovat tylsiä, ei voi mitään... on-off-talvea. Yhdellä viikolla lunta, toisella taas maa on sulaa. Minä rakastan vuodenaikoja ja viettäisin mieluusti kunnon talvea ihan sen kokonaiset kolme kuukautta. Kyllä pohjoisessa asuvien kelpaa.
Tällaisissa maisemissa pääsin kohtaamaan Ylläksen:
Ylläksen alue koostuu kahdesta tunturin etelä- ja pohjoispuolelle sijoittuvasta kylästä; Ylläsjärvestä ja Äkäslompolosta. Pohjoista Äkäslompolon puolta nimitetään Ylläs Ski Resortiksi, Ylläsjärven puolta Sport Resortiksi. Yhteensä kylissä asuu noin 850 ympärivuotista asukasta. Sesonki jatkuu hieman pidempään pohjoisella Äkäslompolon puolella eteläisen rinteen pehmetessä aikaisemmin keväällä. Ihan uutta tietoa kaltaiselleni talvitunturi-noobille. :) Minä majoituin hieman hiljaisemmalla Ylläsjärven puolella jossa on vähemmän hotelleja ja mökkejä, mutta tämän puolen etuna on majoituksen läheisyys rinteeseen nähden; rinteeseen ja hisseihin pääsee parhaimmillaan suoraan hotellinsa terassilta.
Kylien ja tunturin ympärillä levittäytyy Suomen kolmanneksi suurin kansallispuisto, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Opin myös, että Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto (yli 330 km) ja rinteissä maamme suurimmat korkeuserot. Minun kaltaiselleni patikkapirkolle alueelta löytyy myös paljon talvivaellusreittejä, kansallispuistossa risteilevistä kesäreiteistä puhumattakaan.
Ylläksen huippu on 718 metrin korkeudessa. Vierailupäivinäni tuuli aivan mielettömästi ja viivyttyäni huipulla tunnin olin kuin kokonaamapuudutuksen läpikäynyt ^_^ Mutta Carmexia tarvitsi lisätä vain kerran, hehe ;) Se pysyy.
Olin suunnitellut patikoivani alas (patikkareittejä kulkee myös tunturin laella) mutta tuuli ja katoava tunto raajoistani muuttivat suunnitelmia. Olin kuitenkin iloinen että sain kokea tunturin huipun kauneuden kirkkaassa, aurinkoisessa säässä. Seuraavina päivinä maisemat olivat peittyneet paksuun pilveen.
Kuuma kaakao maistui kun olin palannut tunturireissulta hotellille. Istuin terassillani ja lämpö palasi pikkuhiljaa sormiin ja varpaisiin. Hymyilin maisemalle ja koin onnea niinkin pienestä asiasta kuin ilmaisesta kuumasta vedestä jota sai hotellin aulasta :)
Olen muuten viisastunut huomattavasti Kilpisjärven reissusta; nykyään minulla kulkee aina mukana oma kaakaosekoitus tummasta kaakaojauheesta ja steviasta. :)
Illalla vedin hotellin ravintolan buffetissa perinteiset juustoöverit (ja saattoi muutakin ruokaa mennä aika lailla) ja vietin loppuillan huoneessani pinkeää ja aristavaa vatsaani hieroskellen. Noutopöydät....
Kun seuraavana päivänä kuulin, että olin huoneessa nököttäessäni missanut aivan mielettömän hienot ja voimakkaat, monta tuntia jatkuneet revontulet ihan siinä pääni päällä, vaivuin megalomaaniseen harmitukseen ja halusin kovasti syyttää ruokaähkyn aiheuttamaa hetkellistä sekavuustilaa. No ei. Kyllä mä vain rehellisesti unohdin revontulten mahdollisuuden. *saa potkaista*
KESKIVIIKKO
Keskiviikko valkeni hyvin eri värisenä kuin tiistai; harmaa pilvimassa peitti auringon ja tunturin rinteet. En antanut sen haitata vaan suuntasin Carmexin sponssaamaan Helly Hansen Mountain Battle -rinnesuunnistustapahtumaan Ylläs Ski Resortin puolelle. Tulisi nähtyä tämäkin puoli tunturia.
Kävi mielessä, olisiko ketään edes osallistumassa Battleen tässä säässä.
Mutta jo vain, viimainen sää ei estänyt hiihtolomalaisia saapumasta rinteeseen ja Battleenkin saatiin viisi joukkuetta.
Tuiverruksen läpi joukkueet lähtivät matkaan.
USAn hiihtokeskuksissa jo perinteeksi muodostunut Helly Hansen Mountain Battle järjestetään Suomessa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Koko perheen rinnesuunnistuskisassa suoritetaan rasteja 2-4 hengen joukkuein kolmessa eri kisakategoriassa.
Yhdellä rastilla oli hyödyllistä informaatioarvoakin; joukkueet pääsivät etsimään piipparien avulla lumivyöryyn hautautunutta.
Maalissa! :)
Kaikki osallistujat palkittiin runsain sponsoripalkinnoin Carmexilta, Helly Hansenilta, TomTomilta ja Bollélta. Joku kommentoi palkintojenjakotilaisuudessa että "Nyt ei lopu huulirasvat ihan hetkeen" :D
Vinkkinä muuten, jos satutte olemaan Ylläksellä pääsiäisenä: Helly Hansen Mountain Battle järjestetään seuraavan kerran 14.4. Jos siis vaikka kiinnostaisi kivan ulkoilutapahtuman lisäksi täydentää Carmex-varastot :)
Itse jatkoin ulkoilupäivää vielä patikoinnin merkeissä. Nyt kun on tänne päästy niin tunturimiljööstä otetaan kaikki irti. :)
Kuten ylempänä tuli mainittua, Ylläksellä on runsaasti myös talviretkeilyreittejä. Osa vaatii lumikengät ja nämä reitit on merkitty erikseen. Lumikenkäreiteillä kulkee myös fat bike -eli läskipyöräilijöitä. Yksi kiipeilijäkavereistani puhui fat bikeista Posiolla ja nyt näin sellaisia livenä ensi kertaa, näytti muuten kivalta puuhalta. Ehkä minäkin pysyisin pystyssä..? :) Ja varmaan hyvää treeniä! Voisi joskus kokeilla.
Yritin värittää harmaata maisemaa Carmexinkeltaisilla laseilla ^_^
Ja ehkä vähän sitä revontuliharmitustakin.
Kaikki puhuivat koko päivän edellisillan ja yön valo-show'sta, jopa kävelylläni kohtaamat makkaranpaistelijat laavulla. En päässyt karkuun mokaani. Eihän nyt tähtikirkkaana iltana sovi unohtaa käydä kurkkaamassa ulos kun ollaan näillä leveysasteilla, etenkin jos toiveissa on nähdä revontulet.
Ja minä totta vie haluaisin sellaisia päästä ihailemaan.
Korouomalla näin hetken verran miedot, vaaleat revontulet. Ne olivat ensimmäiset koskaan näkemäni revontulet. Ne hiipuivat pian mutta iloitsin siitäkin vähästä. Ylläksellä olisi ollut tilaisuus nähdä oikea revontulten Cirque du soleil.
Mutta mitä sitä nyt tähän takertumaan, sanoin lopulta itselleni hämärtyvässä Ylläsjärven illassa. Olin joka tapauksessa päässyt kokemaan haaveideni talvisen Lapin. Ja täällä on upeaa. Ihan ilman valoja taivaallakin.
© Timo Repo
Northern Lights - ensi kertaan :)
(Kuvan lähetti minulle muuan tv-tuottaja johon tutustuin hotellilla. "Ai sinäkö missasit ne..? Laitanko sulle kuvan?")
Suuri kiitos Carmexille upeasta mahdollisuudesta päästä tutustumaan Ylläkseen ja kokemaan tunturikohteen taikaa. <3
*
Carmex-lähettiläänä saan vielä arpoa kolmelle teistä vuoden Carmexit (12 purkkia). Osallistut arvontaan kertomalla, millaisesta talviulkoilusta pidät - tai jos et pidä, niin kerro miksi ei nappaa.
Osallistumisaikaa on viikon verran, torstaihin 16.3. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonnassa voittivat j, Suski75 ja Miriam, onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
148 comments on “The Ylläs Experience - niin paljon sain, ja jotain missasinkin”
En ole huulirasvoja vailla, mutta halusin vain kommentoida, että olin itse elämäni ensimmäistä kertaa Lapissa viime joululomalla Levillä ja toivoin kovasti pääseväni näkemään siellä revontulia, ja kuinka ollakkaan sitten viimeisenä iltana (uutenavuotena :)) siellä näkyi ihan huippuhienot kirkkaat ja kaksiväriset revontulet, sitten perään vielä mahtava ilotulitus, oli kyllä ikimuistoinen vuodenvaihtuminen :)
Oi että, ihanaa :)
Pulkkamäki on parasta talviulkoilua. Harmi vaan, että pulkkamäkeen pääsee nykyään niin harvoin. Kävelystä jäisellä tai loskaisella tiellä en pidä. Muuten kaikki muut ulkoilumuodot tältä väliltä ovat mieluisia. :)
Laskettelu ja telemark, miksei murtsikkakin. Kaikki käy kunhan sukset jalassa siis :)
Harrastan ratsastusta ympäri vuoden, joten vastaanpa sen. :)
Pidän talvesta, urheilusta ja ulkoilusta jo lähtökohtaisesti… Mutta jos pitäisi nimetä sellainen talviulkoilumuoto joka antaa parhaat fiilikset, on se ehdottomasti pitkät ulkolenkit koiran kanssa kirkkaalla pakkassäällä. Meidän koira on kultainennoutaja, eli tykkäävät ja tarvitsevat pitkiä lenkkejä, mutta samalla omaavat myös niin paksun karvan, että lämpimällä säällä lenkit ovat yhtä läähätystä. Kesällä meidän 6-vuotias kultsi laahustaa kuin vanhus…Mutta pakkaskeleillä se on kuin uudesti syntynyt. Plussaa siitä, että pakkaskeleillä koira pysyy puhtaanakin eikä sitä tarvitse pestä. On ihana nähdä kun koira nauttii lumesta ja jaksaa juosta pitkiä pätkiä.
Pitkistä talvilenkeistä tulee aina mieleeni se yksi poikkeuksellisen luminen talvi joitakin vuosia sitten, kun asuin vielä vanhempieni luona ja luin pääsykokeisiin. Silloin oli aikaa aina klo 12-13 maissa lähteä koiran kanssa ulos tuulettamaan päätä. Se oli ihanaa aikaa. Kylmä sää selkiyttää ajatukset ja tuulettaa mielen. Suloinen tunne on myös se, kun palaa takaisin kotiin ja syö/juo jotain lämmittä. Kontrasti tuntuu mahtavalta.
<3
Hirvittävästi en tykkää talvella ulkoilusta ollessani tällainen vilukissa, mutta lenkkeily piristää talvella mukavasti :) Myös laskettelu on hauskaa, vaikka sitä ei nykyään ole tullutkaan harrastettua.
Varsinainen talvi_urheilu_ ei välttämättä ole mun juttu, mutta... Kevyt pakkassää ja aurinkoinen aamupäivä. Silloin kun lähtee hevosen kanssa ilman satulaa rauhalliselle maastolenkille ja tiputtelen (tai hevonen tiputtelee) metsässä kaikki lumet oksilta meidän niskaan. :) Toinen on pitkä lenkki koiran kanssa, uutta lunta ja koira saa peuhata vapaana. Sitä on ihana katsoa ja saa siinä samalla itsekin liikuntaa, kun tarpoo lumessa.
Talvella hiihdän jos vaan lumitilanne sen sallii ja rentoudun pitkillä metsälenkeillä koirien kanssa.
Talviurheilu ei hirveästi nappaa, mutta luistelusta pidän. Olin suht taitava peruskoulussa, mutta kun ei sen jälkeen tullut pidettyä taitoja yllä ovat ne menneet aika paksuun ruosteeseen. Muutaman kerran olen käynyt jäähallilla, mutta se keinotekoinen jää on kovin vieras ja jotenkin peloittava. Ulkojäällä on mukavampaa. Mutta harvaan jäävät nekin kerrat, koska nänä kelit täällä varsinais-suomessa ovat mitä ovat.
Murtomaahiihto on ykkönen. Parasta järven jäällä kevätauringossa ilman kiirettä ja eväät mukana. Luistelusta pidän myös. Olen ehdottomasti enemmän talvi- kuin kesäihminen.
Pidän vaan ulkoilusta tuulettomassa säässä. En osaa hiihtää :)
En ole liikunnan ystävä, mutta talven kääntyessä kevääksi nautin suunnattomasti lisääntyvästä valosta ja auringon kimalluksesta hangella. Kuin huomaamatta alan käydä useammin lenkillä ja viikko viikolta herään enemmän eloon. Ulkoilua enemmän tarvitsen kuitenkin huulirasvaa ihan sisätiloissa: konttorin koneellinen ilmastointi kuivattaa ihon lisäksi huulia, joten työpöydälläni on aina vähintään kaksi huulirasvaa käsivarren mitan ulottuvissa. :)
Koiranomistajana tulee ulkoiltua säässä kuin säässä ympäri vuoden :) Aurinkoisessa talvisäässä parasta on lähteä pitkälle lenkille jäälle. Sekä koira että omistaja nauttivat!
Eipä sitä ihan liikaa tule ulkoiltua. Pitäisin kyllä jostain kivasta talvipäivästä, kivalla porukalla ulkona asianmukaisessa varustuksessa, mutta eipä sellaisia tule harrastettua. Samalla sitä palaa lapsuuden ja nuoruuden muistoihin uudelleen ja uudelleen miettien pitkiä päiviä pihalla, tietämättömyyttä kaikesta ja sellaista spontaania elämää <3
Kyllä minä haaveilen myös lenkeistä koirien ja äidin kanssa metsässä, luistelusta vapaajäällä, hiihtämisestä (jota kirjaimellisesti vihasin ala-asteella), avannossa käymisestä ja niin edelleen, mutta ne ovat mielestäni ihania ajatuksia vaan maaseudun kiireettömyydessä.
Nyt tällaisena maalta tulleena kaupunkilaisena ei tule ulkoiltua juuri lainkaan ja vaatteitakaan siihen tarkoitukseen ei liiemmin ole. Miksihän aloin juuri haaveilla jostain ihan toisenlaisesta elämästä, jota elän? :D Johtuu ehkä siitä, että heräsin vasta ja näin tosi merkillistä unta eräästä henkilöstä mun menneisyydessä. Muutenkin jotenkin tosi hassu fiilis siitä, että jotain on muuttumassa, jos annan muutokselle mahdollisuuden :P Tekisi mieli alkaa kirjoittamaan enemmän ajatuksia ylös...
Ja Carmex <3
Tämän postauksen myötä kasvaa kyllä halu päästä taas Lappiin! Ihania kuvia. Talviurheilusta pidän erityisesti lätkästä. Liian kylmät säät saavat minut silti pysymään sisällä. :)
Vilukissan talviulkoilussa pitää olla mielellään lunta ja aurinkoa. Etelässä sitä tosin harvoin on tarjolla. Murtsikkahiihto lajeista parhain.
Mää tykkään ihan tavan kävelystä, ku lumi narskuu kenkien alla. Joko auringon paisteessa tai kuutamon loisteessa ja tähtien tuikkeessa.
Tuntuu niin hassulta, ku kerroit, että nyt oot nähny ekan kerran revontulia. Ihan hätkähti, että onko mahollista. Sitte tajus, että eihän ne välttämättä sielä etelämpänä niin näy. Ite Oulussa ja sen lähistöllä ikäni asuneena oon nähny revontulia joka talvi. Kyllä se muutama sata kilometria jo vaikuttaa.
Näin on, ei niitä täällä etelässä näy kuin todella harvoin.
Koiralenkit on parhaita myös talvella!
Itse harrastan laskettelua ja olenkin koko talven harmitellut etten tänä vuonna päässyt rinteille raskauden vuoksi :D kävely aurinkoisina päivinä vähäisissä pakkasissa on myös aivan parasta!
vaikkakin olen "jo" 26 v. niin kyllä se on mäenlasku mikä on parasta talvipuuhaa!! =)
Murtomaahiihto on ehdottomasti parasta! Sekä rauhallinen perinteinen evästaukoineen ja maisemien ihasteluineen, että korkeasykkeisempi, hien pintaan nostava luistelutyyli.
Eteläisellä pallonpuoliskolla asuvana ikävöin Suomen kevättalvea ja aurinkoisia lumihankia pulkkamäestä lumikävelyyn, luistelusta lasketteluun... ♡
Ihan perinteinen luonnossa kävely on parasta talvellakin :) Vähän tosin harmittaa, ettei monoja tai luistimia ole tullut vedettyä jalkaan moneen vuoteen...
Pulkkamäki ja luistelu ovat ainoat talviaktiviteetit joista tykkään. Luistelua en tosin ole harrastanut tänä talvena, mutta pulkkämäessä tuli käytyä.
Lumilautailu/laskettelu ja täällä vähälumisessa Etelä-Suomessa ihan vaan metsäpoluilla patikointi.
Ihania maisemia ja tunnelmia!
En ole koskaan käynyt Lapissa. Olisipa ihanaa nähdä joskus vielä ihan kunnon talvi, tuntureita ja katsoa korkealta maisemia.
Huulirasva-addikti olen ollut aina. Eilen meinasi hulluksi tulla, kun iltalenkiltä unohtui huulirasva kotiin... :D
Eli mukana kuin peräpuk... arvonnassa.
Pidän luistelusta hyvällä luonnonjäällä, aurinkoisena päivänä... :P
Luistelu poikakaverin kanssa on kivointa urheilua talvella :)