Nyt on aika perusteellisemmalle ruokavaliokuulumisten päivitykselle. Ensimmäisen viikon heikot energiat ja heittelehtivät mielialat ovat onneksi vaihtuneet huomattavasti parempaan olotilaan, ja kuluneella viikolla olo on ollut kaiken kaikkiaan normaali. Tila saatiin tasapainotettua lopulta hyvin pienellä korjausliikkeellä, josta kerron pian. On tämä kyllä äärimmäisen mielenkiintoista. :)
Kuvituksena uuden ruokavalioni annoksia.
Lohi-feta-salaatti tattarinuudeleilla
En tiedä pitäisikö näiden kokeilukuulumisten yhteyteen aina liittää linkki projektin taustoja valottavaan postaukseen, etteivät uudet postauksiin eksyvät lukijat luule että kyse on laihdutuksesta, kuten joku teki edellisissä kommenteissa tilannetta tuntematta. Ei kuitenkaan ehkä jaksaisi joka kerta selittää alusta saakka mistä valmennuksessa on kysymys.
Minulle rakennettu uusi ruokavalio vastaa energiamäärältään samaa tasoa mitä olen tottunut vhh:lla syömään. Mistään kitudieetistä ei siis ole kysymys, vaikka ekan viikon tuntemukset saattoivat tällaiseen johtopäätökseen houkuttaakin.
Kun kyseessä on kokeilu, jossa vhh:lle tottuneen henkilön ruokavalioon lisätään hiilihydraatteja, tuntuisi helpolta selittää ensimmäisen viikon oireita nimenomaan hiilareilla. Kuitenkin uskon itse, että merkittävin vaikutus olotilaan oli rasvan vähentämisellä, ei hiilarin lisäyksellä. Kun kroppa on tottunut saamaan yli 60 prosenttia päivän energiatarpeesta rasvan muodossa ja adaptoitunut käyttämään rasvoja ensisijaisena polttoaineena, on sille selkeä shokki kun tämä suhde muutetaan kertalaakista.
Rahka-raejuustosekoitus marjoilla ja manteleilla
Lisäksi heikkoon energiatasooni vaikutti ratkaisevasti se, että yksi päivän aterioista (vaikkakin kooltaan pienin) jäi toistuvasti syömättä, koska se ei yksinkertaisesti mahtunut päivän tunteihin (ja aterioitahan ei saanut ekalla viikolla yhdistää). Alkuperäinen, viisijakoinen ateriarytmi ei kerta kaikkiaan toiminut minulla.
FitFarmin Mikko arveli, että ensimmäisen viikon olotilaani olisi selittänyt se, että uusi ruokavalio on potkaissut aineenvaihduntani kunnolla käyntiin. Kiihtynyt aineenvaihdunta puolestaan johtaisi voimistuneeseen nälän tunteeseen. En ole ihan varma kuulostaako tämä minusta uskottavalta ja todennäköiseltä selitykseltä, mutta mitäpä minä aineenvaihdunnan monisyisestä toiminnasta lopulta tiedän.
Kuten kerroin aiemmin, en saa avata ruokavalioni raaka-aineiden tarkkoja määriä ja makrojakoa, mutta itse raaka-aineista saan kertoa. Sekä sen, että makrot eivät mene ns. virallis-terveellisen suosituksen mukaisesti.
Katkarapu-leipäjuustosalaatti kvinoalla
Hiilareista - ruokavalioni on edelleen tällä hetkellä vähähiilihydraattinen. Vhh-ruokavalion rajaksi määritellään usein 100 g hiilihydraattia, eli kun syö sen verran tai alle hiilareita vuorokaudessa on niin sanotusti vhh:lla. Minun hiilihydraattitasoni ennen kokeilua on ollut kutakuinkin luokkaa 30-50 g vuorokaudessa, nyt se on välillä n. 56 - 100 grammaa, riippuen siitä onko päivässä salitreeni vai ei (salipäivälle on enemmän hiilareita kuin juoksu- tai lepopäivälle). Pääaterioiden hiilihydraattimäärä on vakioitu, mutta muuten valitut kasvikset ja esimerkiksi se, syökö rahkaa vai raejuustoa, vaikuttavat hiilihydraattien kokonaismäärään.
Eli, vaikka "triplasti enemmän hiilaria treenipäivänä" kuulostaa ilmaisuna dramaattiselta, on nykyinen hiilaritaso edelleen matala virallisiin suosituksiin ja etenkin siihen nähden, mitä perinteisesti on totuttu pitämään liikuntaa harrastavalle sopivana hiilarimääränä.
Ohrasta on muodostunut minulle kaurapuuron ohella mieluisin hiilarin lähde. Kvinoakin on helppo raaka-aine koska se ei maistu oikein miltään ja sujahtaa ateriaan kuin ateriaan muuttamatta sen makua. Ohrassa on jännän paahteinen, pähkinäinen maku ja miellyttävä purutuntuma. Tattaripasta taas on tylsähkö ja neutraali.
FitFarmin ruokavalioita moitittiin aiempien postausten kommenteissa ankeiksi ja rajoittaviksi. Minulle tehty ruokavalio ei ole lainkaan ankea, vaikka tietenkin rajoittaa tiettyjä asioita. Enemmän kuin lautasen sisällön, näen FitFarm-konseptin ruokavaliossa itselleni haasteellisimpana rytmiin ja aterioiden kokoihin liittyvän tarkkuuden ja, noh, joustamattomuuden.
Eri tyylinen ruokailu sopii erilaisille ihmisille. Jonkun elämäntyyliin sopivat tiettyihin kellonaikoihin niitatut ruoka-ajat, mutta minulle tällainen syöminen on epäluonnollista. Yksinkertaisen filosofiani mukaan ihmisen on hyvä syödä silloin kun on nälkä, ja syödä itsensä aterialla riittävän kylläiseksi, siten että on hyvä olo. Terve ja tasapainossa oleva keho kyllä kertoo oikean kylläisyystason. Tuntuu luonnottomalta katsoa paperista paljonko pitää syödä ja jättää kylläisyystaso vajaaksi tai päin vastoin ahtaa itseensä väkisin lisää, vastoin kehon omia signaaleja.
Mutta tämä on määräaikansa kestävä kokeilu ja sen nimissä pystyn mainiosti syömään näinkin. Ei ongelmaa, etenkään nyt kun energiaepätasapaino saatiin korjattua. :)
Lohisalaatti ohralla
Myönnän, että tarkoista paperiruokavalioista voi olla hyötyä tilanteissa, joissa henkilön keho ei ole terve ja tasapainossa (esim. runsas yli- tai alipaino). Jos henkilölle on ylipäänsä vaikea hahmottaa ruoka-aikoja ja tulee naposteltua jotain vähemmän terveellistä pitkin päivää, tai päinvastoin ei syö juuri mitään, voi tarkka ateriakoko ja -rytmi olla tärkeä ja hyödyllinen väline terveyttä ylläpitävän syömisen omaksumisessa.
Viime maanantaisessa valmennustapaamisessa ruokavaliotani hienosäädettiin. Viisijakoinen ateriarytmi muutettiin nelijakoiseksi, ja aamiaista suurennettiin. Lisäksi ruokavalioon lisättiin (tai pitäisikö sanoa palautettiin) vähän rasvoja. Nyt rasva on sallittua myös treenin jälkeisellä aterialla, joka minun tapauksessani on usein kaurapuuro.
Ensimmäisen version aamiaiseni. Varmasti monelle enemmän kuin riittävä, minulle ei.
Uusi aamiainen: ateriaan lisättiin soijajogurtista, heraproteiinista, marjoista ja pähkinöistä koostuva "smoothie". Se näyttää pieneltä mutta toi aamiaiseen suhteellisesti paljon lisäenergiaa ja oli juuri se tarvittava lisä jonka ansiosta pysyn nyt kylläisenä lounaaseen saakka. Lisäksi sain tonnikalalle vaihtoehdon: saan korvata sen leipäjuustolla jos mieli tekee.
Aamiaisen suurentamisella oli välitön myönteinen vaikutus: kun päivä starttaa ilman vajaakylläisyyttä (ei ilmeisesti pidä käyttää poliittisesti epäkorrektia ilmaisua nälkä, opin viime postauksen kommenteista), se vaikuttaa koko loppupäivän energiatasoon. Aamiaiseni on edelleen kalorimäärältään pienempi kuin vhh-aamiaiseni, mutta täysin riittävä.
Minulle on vakiintunut tapa syödä lounas treenin jälkeen iltapäivällä, ja päivän toinen pääateria vasta myöhemmin illalla, seitsemän - kahdeksan aikaan. Tästä on nyt pitänyt luopua. Uudessa ruokavaliossani pääateriat on sijoitettu treenin ympärille, eli lounas on syötävä ennen treeniä ja päivällinen sen jälkeen puolentoista tunnin sisällä. Koska minulla on kuntosalilleni päiväjäsenyys eli minun on oltava sisällä viimeistään 15.30, se sanelee suoraan mihin aikoihin minun on päivän pääateriat syötävä.
Vanha tai ns. vhh-ruokailurytmini piti sisällään kolme pääateriaa päivässä: aamiaisen, lounaan ja illallisen. Välipalaa en syönyt päivittäin, vain silloin kun kroppa viesti sellaista tarvitsevansa.
Kahvin juon erillään aamupalasta, se on tapa josta en luovu. Hyvän soijalatten aromeista nautiskelu hitaasti, juoman lämmön levitessä kehoon on minulle jopa vähän meditaatioon verrattavissa oleva aamurutiini. Ruoka ei kuulu siihen hetkeen.
Mistä aineksista ruokavalioni nyt koostuu?
Kasvikset, marjat ja hedelmät: kaikki sallittuja, poislukien juurekset (ainoa sallittu on bataatti, se lasketaan hiilarin lähteisiin)
Proteiini: kala, tofu, katkaravut, kananmunat, kypsentämättömät juustot (esim. leipäjuusto, feta, mozzarella, raejuusto), maitorahka, heraproteiinijauhe
Hiilari: kvinoa, ohra, kaura, tattari, bataatti
Rasvat: oliiviöljy, kookosrasva, pähkinät
Mausteiden käyttö on vapaata ja voimakkaiden mausteiden käyttöä jopa rohkaistaan, koska se tehostaa rasvanpolttoa.
Ainekset ovat siis korkeahiilarisia lähteitä lukuunottamatta samoja, joita syön muutenkin. Eli ei todellakaan mitään ankeaa, väritöntä "riisiä ja kanaa vihreällä salaatilla". Totta kai ruokavaliot räätälöidään aina asiakkaan tavoitteiden mukaan, ja joku laihdutusruokavalio näyttäisi varmasti raaka-aineidensa puolesta hyvin erilaiselta.
Muokatun ruokavalion puitteissa on nyt sallittua lisätä puuroon pähkinöitäkin ;) *huraa* MUTTA, ei tietenkään vapaasti vaan tarkasti päivitetyn rasvalisäyksen mukaisesti. Kuvan annoksessa on itse asiassa liikaa pähkinöitä.
Pähkinöissä on valtavasti energiaa, niin paljon, ettei sitä välttämättä tajua vaikka luulee tietävänsä.
Esimerkiksi kuudessa makadamiapähkinässä on enemmän rasvaa, kuin treenin jälkeiselle aterialle sallittiin.
Ja, kuudessa makadamiassa on enemmän kaloreita kuin...
...kokonaisessa suippopaprikassa ja kourallisessa parsakaalia yhteensä.
.
Nykyisen ruokavalioni ulkopuolelle jää joukko lempiruokiani. Näitä ovat kypsytetty juusto, kookosmaito- ja kerma (kuten kaikki kermavalmisteet), pesto, siemennäkkäri sekä kaikki rasvaiset maitotuotteet kuten ricotta, kreikkalainen jogurtti ja rasvaa sisältävä rahka (heipat Lidlin ihanalle 4,3:lle...). Mikä poisjääneitä ruokia yhdistää? Jep, rasva. Ne sisältävät liikaa rasvaa sopiakseen FitFarmin käyttämän makrojakauman mukaiseen ruokavalioon.
Kun ennen esimerkiksi pyörittelin wokatut tai höyrytetyt ruusukaalit pestossa ja seesaminsiemenissä, nyt niiden päälle saa kaataa säädetyn tilkan oliiviöljyä. Parmesaanigratiinit, kermaiset sienikastikkeet, muhevat kookoscurryt ja raikkaat kermaviilikastikkeet ovat nyt jäähyllä. Ylipäänsä, FitFarmin ruokavaliossa kastikkeet ovat nou-nou.
"Kastikkeet, marinadit ym eivät kuulu kenenkään ruokavalioon", lukee firman yleisohjeistuksessa. Ymmärrän tämän kaupan valmiskastikkeiden ja -marinadien näkökulmasta, nehän ovat melkein pelkkää sokeria ja huonolaatuisia rasvoja. Mutta että kastikkeisiin pitäisi asennoitua noin ylipäänsä... Sotii täysin minun filosofiaani vastaan, joka korostaa ruoasta nauttimista. Nykyisessä ruokavaliossani ainoat kastikemahdollisuudet ovat oliiviöljy-viinietikka tai kermaton, pelkkään tomaattiin ja yrtteihin perustuva tomaattikastike.
Lohisalaatti kvinoalla (plus ohjeidenvastaista juustoa, mutta vähensin lohen määrää juuston energian verran ;))
Kuten todettua, kokeiluruokavalioni on kaukana ankeasta ja saan syödä hyviä, maukkaita aterioita. Ja lisää vapauksia ja vaihtoehtoisia tapoja koostaa ateriat on kuulema luvassa kun mennään valmennuksessa eteenpäin. En siis valita.
Kuitenkin: rentous, ilo, nauttiminen, spontaanius. Ne ovat asioita, jotka lähtökohtaisesti eivät kuulu tämän tyyppiseen ruokavaliokonseptiin. Tällaisessa ravintofilosofiassa korostuu ruoan merkitys välttämättömänä polttoaineena ja aterioiden muokkaaminen tiettyjen makrojen mukaisiksi on keino optimoida polttoaineen toivotut vaikutukset. Suhtautuminen on siis hyvin ei-tunteellinen.
Toisten elämäntyyliin tämä sopii: ruoka on ainetta jolla elää ja riittää, kun lautasella on tarvittavat vitamiinit ja energiaravintoaineet. Toisille lautanen taas on paljon muutakin kuin ravintoaineita.
Kaikki tavat syödä terveyttä ylläpitävästi ovat yhtä hyviä, oli se sitten saman kaavan mukaan tai rennosti nautiskellen ja varioiden. Välillä eri ruokatapojen noudattajien vain voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. :)
*
Loppuun kuriositeettina uudemmille lukijoille, tältä näytti ruokavalioideni ero viisi vuotta sitten kun vaihdoin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (tämän hetkinen, kokeilun sisältämä muutos ei ole mitään tähän verrattuna ;)):
Taulukko on kahden vuoden takaisesta kirjoituksesta Ajatuksia ruokaremontista, jossa pohdiskelin vhh-elämäntapamuutoksen vaikutuksia.
Minulla ei ole tänään mitään asiaa, koska päätin kirjoittamisen sijaan lukea ja olla vain. Ja täytellä moninaisia listojani ja Excel-taulukoitani. Se on rentouttavimpia ajanvietteitä mitä tiedän.
Tykkään kuitenkin jakaa fiiliksiä etenkin kun tulen jostain asiasta iloiseksi. Siksi en malta olla kertomatta teille lumesta.
Olen ollut kiukkuinen talvelle, koska se jäi tänäkin vuonna niin lyhyeksi. Rakastan kunnon vuodenaikoja ja nautin pitkistä ja kylmistä talvista, haluan kuulla pakkasen narskuvan kengän alla ja katsella katuvaloissa kimaltavaa vastasataneen lumen pehmeää, hiutaleista pintaa. Lisäksi olen ihminen, jonka mielialaan sää ja valo vaikuttavat voimakkaasti. Viime päivien masentava harmaus, kura ja sade ovat saaneet minut jälleen kerran haaveilemaan "talvilappilaisuudesta". Ollapa kolme kuukautta lumen ja kunnon talven ympäröimänä...
Mies ehdotti, että menisimme viikonlopuksi mökille. Jotain iloa vähälumisessa talvessa kun auraamattomia mökkiteitä pystyy käyttämään helmikuussa, normilumisena talvena mökille ei ole asiaa tähän aikaan vuodesta.
Ajoimme mökille laittamaan sähköt päälle, että mökki on huomenna lämmin ja valmis vastaanottamaan meidät. Kun auto kääntyi räntäsateen pieksämältä päätieltä mökkitielle, oli kuin olisimme sukeltaneet toiseen maailmaan. Narnia-efekti. Täällä, mökkiläisten pimeään vuodenaikaan hylkäämässä hiljaisten puiden valtakunnassa on jäljellä Talven Ihmemaa. Ei tietoakaan kuraisesta sohjosta. Jopa räntäsade taukosi taianomaisesti kun livuimme talviseen postikorttimaisemaan.
Auto puski hitaasti viimeiset sata metriä läpi kevyen lumipeitteen mökin pihaan. Hiljaisuus. Rauha. Kostean lumen peittämät raskaat oksat kurottuivat utuista järvenselkää kohti.
Tällaiset asiat tekevät minut niin iloiseksi ja onnelliseksi. Luonto ja sen tarjoamat kauniit yllätykset joita ei odota.
Ilostuin mä kovasti eilenkin kun päivän paketista paljastui Urban Decayn Gwen Stefanin poskipunapaletti, mutta se on niin eri juttu. Kirjoitan kauneusblogia, mutta en halunnut rynnätä hihkumaan teille Gwenin Blush-paletista. Sen aika on sitten joskus. Mutta tällaisen hetken mä haluan jakaa. Kun autoilimme talviseen Narniaan.
Mukavaa ystävänpäiväviikonloppua kaikille. :)
Pitkästä aikaa kynsilakkoja.
Sain jo syksyllä testiin Treat Collectionin kynsilakkoja, mutta you know me, kestää välillä hyvinkin pitkään ennen kuin joku tuote näkee päivänvalon Karkkipäivässä. Olen myös huomannut itsessäni, että vaikka kynnet tekivät paluun, lakkabloggailija minussa ei tehnyt sitä. Todella harva lakka saa minussa enää aikaan innostuksen kirjoittaa siitä blogiin, vaikka rakastan edelleen itse kynsien lakkausta.
Treat Collectionin suloiset lakat kuitenkin tuntuivat sellaisilta joista mielelläni postaan, jo pelkästään sarjan soijapohjaisen, hoitavan lakanpoistoaineen vuoksi. (Herraisä, onko mitään mitä soijasta ei voi valmistaa? :D)
Sain itse valita maahantuojalta sävyt ja meni ihan nappiin nettikatalogin perusteella - syötävän ihanat vadelman ja korallin sävyt sekä aina niin tyylikäs harmaa.
Vadelmainen pinkki kantaa nimeä Poppies & Peonies, korallikaunotar on Blushing ja vaaleanharmaa on nimeltään French Vanilla.
Saksalaisen Treat Collectionin lakat ovat ns. 5-free-lakkoja, ja sarja on muuten ensimmäinen Suomen markkinoille myyntiin tullut 5-free-lakkasarja. Treatin lakat on formuloitu ilman viittä haitallista ja kynsilakoissa yleistä kemikaalia: tolueenia, formaldehydia, formaldehydi resiiniä, dibutyyliftalaattia ja snteettistä kamferia. Maahantuojan sivuilta voi lukea lisää näistä kemikaaleista ja ainesosista, joilla Treat on ne lakoissaan korvannut.
Kermainen Blushing on juuri niin kaunis, pastellinen korallipersikka kuin vain yksi Sannin suosikkisävyistä voi olla <3
Rakastan korallia niin kynsillä, huulilla, silmämeikissä kuin poskillakin - sävy, jota muuten teini-ikäinen Sanni ei olisi ikipäivänä käyttänyt. Tosi hassua.
Poppies & Peonies on mielettömän upea vadelmapinkki, voiko näin herkullista kynsilakkasävyä ollakaan...! Tosi keväinen. :)
Kaikki kolme testisävyä ovat todella kauniita mutta Poppies & Peonies yltää ykkössuosikiksi. Se levittyi aavistuksen notkeammin ja tasaisemmin kuin Blushing jonka koostumus on hieman paksumpi.
French Vanilla levittyi testilakoista ehkä kaikkein tasaisimmin. Klassisen kaunis vaalea "chinchilla-harmaa", livenä selvästi harmaampi kuin kuvassa jossa sävy näyttää minusta vähän taittavan beigeen. Joku kutsuu sävyä taupeksi, minulle taas taupe on tummempi.
(Off topic mutta 'taupen' määritelmä lienee yksi värimaailman epämääräisimpiä, ainakin kosmetiikassa, vaihdellen liilanharmaasta tummanharmaaseen ja ruskeaan.)
Tiedän - mun kynnen geelivahvistuksen kasvuraja ei ole nätti. Huolto taas ensi viikolla :) Makuni kynnen pituuden suhteen on muuten muuttunut, French Vanilla -kuvan mittaiset kynnet ovat minusta nyt liian pitkät. Tykkään niistä korkeintaan Blushing- ja Poppies & Peonies -kuvien pituisina. Ei muistella näitä, eihän..? Apua-apua, mä en KESTÄ että ne on joskus olleet tuon näköiset...!! Annattehan anteeksi...
Mutta sitten muutama sana lakanpoistoaineesta.
Tämä erikoisuus on tosiaan soijapohjainen ja inci kuuluu lyhykäisyydessään näin: dimethyl glutarate (liuotin), dimethyl adipate (pehmentävä aine), soybean methyl esters (liuotin), argania spinosa kernel oil (pehmentävä aine), vitamins A, C & E (muiden vitamiinien tarkoitusta tässä yhteydessä en tunne mutta e-vitamiini toimii ainakin säilöntäaineena. Vitamiineilla on kosmetiikassa lukuisia funktioita ja esim. c-vitamiini voisi olla tällaisessa tuotteessa härskiintymisen estäjänä ja peittämässä muiden raaka-aineiden hajua.)
Purkissa lukee, että tuote poistaa kaikki luonnolliset kynsilakat. Mitähän sekin sitten tarkoittaa, kun Treatin omat kynsilakat eivät ole luonnonkosmetiikkaa (5-free-status ei tarkoita sitä, että lakat olisivat välttämättä sen luonnollisempia ainesosiltaan kuin muutkaan normikynsilakat, vaikka nuo haitallisimmat kemikaalit onkin korvattu muilla).
Charming Nails kertoo omassa Treat-arviossaan käyttäneensä ko. poistoainetta myös muihin kuin Treatin omiin kynsilakkoihin, joten kai tällä kaikki lakat lähtevät. Itse olen kokeillut tätä vain Treatin lakkoihin, ja ne liukenivat yhtä nopeasti kuin muut lakat normaalisti käyttämälläni asetonittomalla lakanpoistoaineella (lempparini on Gemeyn turkoosi Gentle).
Soijapohjainen liuotin ei ole ainoa juttu joka tekee Treatin lakanpoistoaineesta erikoisen - siinä ei myöskään ole lakanpoistoaineille tyypillistä pistävää hajua ja koostumus on kuivattavan sijaan hoitava. Sormet jäävät käsittelyn jäljiltä öljyisiksi.
Tuoksusta - vaikka tuote on hajusteeton, se ei ole täysin hajuton. Haju on sellainen vähän makeahko, vaikea kuvailla. Ei voimakas, mutta selvästi havaittavissa.
Loppuun vielä tämän päiväinen French Vanilla -tuunaus synttärilahjaksi saamallani Essencen Sparkle Sand -päällyslakalla.
Ei hitto mä kyllä ihailen teitä kynsibloggaajat jotka saatte kaikki efektit niin hienosti näkymään kuvissanne - yritin turhaan ottaa kuvia kolmessa eri valaistuksessa enkä onnistunut mitenkään saamaan pintaa näyttämään kuvissa siltä miltä se näyttää livenä. Kuvassa pinta on vain tuollainen tylsän röpelöinen, kun oikeasti se on kimaltavan sokerihuurrettu pienillä hienovaraisilla väritaitteilla. Möö. Ei ihme ettei enää jaksa tehdä lakkapostauksia kun ei saa tämänkään kauneutta välitettyä.
*
Treatin hintatietoja:
Kynsilakka 15 ml / 19€
Kynsilakanpoistoaine 236 ml / 29,90€
Treat Collectionin lakkoja myy ainakin Biodelly.
P.S. Öhh, aika nopeatehoista tuo Treatin lakanpoistoaine. Hain pullon äsken tähän työpöydälle (lue: ruokapöydälle) luntatakseni incin postausta varten, ja vietyäni pullon takaisin kylppäriin huomasin, että yhdestä sormesta on lakat liuennet. Pullon kylki tuntui hieman öljyiseltä kun koskin siihen, siihen on siis jäänyt poistoainetta edellisen käyttökerran jäljiltä. Ja nyt kun käteni koski pulloon, ei siis edes kynsi vaan käsi, niin käden ihon kautta kynteen mennyt öljy liuotti lakan heti. Tämä aine on siis sellaista, ettei haihdu jos pullo jää auki tai sitä kaatuu johonkin... Hyvä huomioida.
Tänään tällainen nopea.
Katsoin tuossa joku aika sitten Bangerheadin uutiskirjeestä bongaamani Linda Hallbergin videon.
"Linda näyttää, miten teet kauniin pohjameikin vain neljässä minuutissa! Todellinen kiireisten aamujen pelastaja!"
Neljän minuutin, sen minäkin haluan nähdä, ajattelin.
Klikkasin videota - Linda sutii siinä naamalleen 14:ää eri tuotetta - nopeutettuna niin että video kestää alle neljä minuuttia.
Siis hohhoijaa, olikohan Bangerheadin uutiskirjeen laatija edes katsonut videota? Kenenkähän "kiireisten aamujen pelastus" Lindan 14 tuotteen rutiini on? :D Just! Oletan, että pohjan tekemiseen kulunut aika on todellisuudessa lähempänä puolta tuntia kuin neljää minuuttia.
Mistä Lindan meikkipohja sitten koostui? Se olikin mielenkiintoista. "Nopea" pohja syntyi seuraavalla kaavalla:
Jeah! Siinä meille "kiireisten aamujen pelastus"! :)
Olisi kiinnostavaa kuulla, mikä merkitys Lindan kahden eri highlighterin tekniikalla on... Käyttääkö hän ikäänkuin mineraalipuuteria pohjustamaan varsinaisen highlighterin? En tiedä mutta aikamoinen joukko tuotetta siinä nassuun menee :)
Montako tuotetta teidän meikkipohjarutiiniin kuuluu? Entä oletteko laskeneet, kauanko meikkipohjan tekoon menee aikaa?
P.S. Olisinhan tähän tietty voinut lisätä omankin meikkipohjasetin :) Mun pohjarutiiniin, jos siihen nyt haluaa laskea Lindan tapaan myös kosteutuksen (mun mielestä se on ihonhoitoa, ei meikkausta), kuuluu 5 tuotetta: kosteusvoide, silmänympärysvoide, luomenpohjustaja, peiteaine ja mineraalipohja. Poskipuna ja kulmakarvatuotteetkaan ei mun mielestä kuulu meikkipohjaan, mutta jos ne laskee (niitä käytän kuitenkin päivittäin) niin tuotesaldo kasvaa kahdeksaan. Kasvojen varjostus- ja highlight-tuotteita en käytä päivittäin.
Jokohan alatte väsyä mun hehkutukseen erästä merkkiä kohtaan? Ei, en vain voi pitää salassa tätäkään ihastusta, tää on vain taas niin hyvä...!
Jes, "clip-art"-ystävämme on täällä taas :) Ja kylkeensä se sai toisen kotimaisen, kun olen sitäkin tässä viime kuukauden testaillut. Arvostellaan sekin samalla pois.
Tänään siis esittelyssä EkoPharman ja Elivon pehmeät kasvojenpuhdistusvaahdot.
Tässä tämä nyt on, vaahto, jota en ehtinyt saada mukaan ensimmäiseen EkoPharma-esittelyyni kun siitä ei ollut vielä tehdaskappaleita ulkona. Minut "prepattiin" kesällä tuotteen mahtavuudesta ja olen siitä saakka odottanut saavani pullon hyppysiini.
EkoPharma Vadelmavaahto 250 ml / 24,50 €
Vastasiko tuote odotuksia? Kyllä, ja ylittikin ne! Voi pojat, kyllä ne vain osaa Naviterilla (EkoPharman valmistaja). Tässä on ensimmäinen luonnonkosmetiikan pumppuvaahto joka on koostumukseltaan lähes yhtä kermainen ja liukas kuin synteettiset vaahtoputsarit. Vaahto ei lässähdä ja katoa iholla vaan pysyy kuohkeana koko sen ajan kun sitä pyörittelee iholla. Todella hyvä ja miellyttävän tuntuinen putsari pumppuvaahtotyypin ystäville. Ei hitsi, mä olen ihan lapsellisen ilon vallassa siitä, että Suomessa osataan valmistaa näin hyvää luonnonkosmetiikkaa! Sori vaan Mia Höydön geeli, jäät toiseksi tälle putsarille.
Huomionarvoinen asia on myös se, että pullo on 100 milliä standardia suurempi! Lähes kaikki pumppuvaahtoputsarit markkinoilla ovat 150-millisiä, EkoPharmaan on ladattu desilitra lisää! Pumppuvaahdothan kuluvat tunnetusti nopeammin kuin voide- tai geelikoostumuksen vaahdot, eli isompi pakkauskoko on oikein perusteltu.
Tässä inci ainesosista kiinnostuneille. Tuoksu on mieto ja vadelmainen.
Elivo Puhdistusvaahto 150 ml / 11,25 € (hinta apteekkiverkkokaupan sivulta)
Elivo on apteekkisektorille kehitetty kotimainen tuotesarja johon kuuluu kosmetiikan lisäksi myös lisäravinteita. Itse asiassa popsin parhaillaan myös Elivo-hiusravinnetta, raportoin sitten kun 2 kk:n satsi on syöty loppuun onko havaittuja vaikutuksia.
Elivo-vaahdon arviointiin ei montaa sanaa tarvita: ihanan pehmeä ja kermainen, juuri sellainen millaiseen laatuun ja koostumukseen olen "normikosmetiikan" pumppuvaahdoissa tottunut. Synteettisiä ainesosia sisältävät pumppuvaahdot ovat aina liukkaampia ja tiheämpivaahtoisia kuin luonnonkosmetiikan, kaiken kaikkiaan täyteläisempiä. (Jos kokeilette EkoPharmaa, yllätytte varmasti koska koostumus on jo niin lähellä tätä standardia ;))
Elivo on mukavuudessaan ehkä jopa tylsä. Se on tosi miellyttävän tuntuinen putsari, piste. Pakkaus on tylsä (yhteistä monelle suomalaiselle kosmetiikan valmistajalle?) ja tuoksu, no, just sellainen tyypillinen hajustetun apteekkituotteen "puhdas" tuoksu. Elivon kasvotuotteissa on hypotuoksu, mikä tarkoittaa sitä, että niissä ei ole käytetty yhtäkään EU:ssa allergeeneiksi luokitelluista hajustekemikaaleista.
Yritin vertailla kämmensokkotestillä (:D) Elivon ja Lacto Linen vaahtojen kermaisuutta, mutta ne ovat hyvin samankaltaiset. Lacto Line kuitenkin tuntuu hoitavammalta ja hellävaraisemmalta; ihon pinta jää pehmeämmän ja vähemmän kiristävän tuntuiseksi. Elivo on sulfaatiton eikä sekään tunnu voimakkaasti pesevältä, kuitenkin päättelisin tensidien määrästä ja tuotelupauksesta ("poistaa myös meikin") että Elivon pesuteho on hieman Lactoa tehokkaampi.
Samaan tapaan kuin LL:n tapauksessa, kiinnostavammalla tuoksulla ja persoonallisemmalla pakkaus-designilla tuotteesta saisi huomattavasti vetovoimaisemman. Apteekkituotteiden ei tietysti kuulukaan olla "houkuttavia" samaan tapaan kuin muiden jakelusektorien tuotteiden, mutta kai apteekkibränditkin jollain haluavat erottua edukseen kilpailijoista..?
*
Miniolotilapäivitys: mun aamiaista suurennettiin eilisessä tapaamisessa (ja muutenkin ruokavaliota "järkevöitiin") ja ainakin tänään on päivä lähtenyt huomattavasti paremmin käyntiin :)
Mun piti tehdä tilannepäivitys ruokavaliokokeilun etenemisestä vasta huomenna kun täysi viikko tulee täyteen, mutta just nyt fiilikset on sellaiset, että täytyy päästä vähän purkamaan kuormaa. Mieskään ei enää jaksa kuunnella.
Päivä 6 on menossa ja kokemus on ollut rankkuudessaan yllättävä. Yllättävä aivan toisella tapaa, mitä odotin. Toisin kuin valmennusohjelman ruokamäärillä olisi odottanut, mun energiataso on laskenut päivä päivältä: olo on heikko ja bensatankki huutaa punaisella, tälläkin hetkellä suunnilleen tärisen heikotuksesta. Lihakset huutaa lisää polttoainetta. Salilla olen jaksanut selvästi normaalia huonommin ja jotkut sarjat ovat jääneet puoleen tavallisista toistomääristä. Keskiviikkona meinasi koko treeni jäädä kesken koska oli niin valtava nälkä - ja takana kaksi ateriaa.
En tiedä paljonko minulle suunnitellun ruokavalion täsmällinen kokonaiskalorimäärä on, mutta omien laskelmieni mukaan sen pitäisi olla samaa tasoa kuin vhh-ruokavalionikin. Silti olo on kuin joku olisi koko viikon valuttanut minusta pois energiaa, kuin hana olisi jäänyt auki.
Ongelma on aterioiden energiajako joka poikkeaa täysin siitä mihin kroppani on tottunut, ja tietysti ateriatiheys ja niiden koostumus. Annos täyttää vatsan niin että viimeisiä haarukallisia pitää ihan tsempata koska ruoka vie vatsassa niin paljon tilaa - mutta jo tunnin kuluttua kylläisyyden tunne on haihtunut. Vatsa on edelleen täysi, mutta olo on ei-tyydyttynyt, energiavajainen. Kehossa on koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Se jokin on kenties rasva?
Etenkin aamiainen on ollut kropalle vaikeinta hyväksyä: se on niin vähäenerginen vhh-aamiaiseeni verrattuna että nälkä polttelee jo 20-30 minuutin kuluttua lautasen tyhjenemisestä. Laskin, että omassa vhh-aamiaisessani on ainakin puolet enemmän kaloreita kiitos juuston, siemennäkkärin ja kahviin lorautellun kerman. FitFarm-aamiainen ei pidä nälkää yhtään. Ainakaan tässä vaiheessa kun kroppa on vielä ihan sekaisin uudesta energia- ja ateriajaosta.
Oikeasti, tämä on samaan aikaan tosi mielenkiintoista ja tosi kamalaa. Olen nytkin niin pahantuulinen heikotuksen takia että piti laittaa klassista musiikkia kuulokkeisiin ja yrittää rauhoittua ja rentoutua etten olisi koko ajan märisemässä miehelle olostani.
Tästä pitäisi nyt sitten lähteä näillä energioilla vielä päivän juoksulenkille (treeniohjelman mukaan).
Kuvan puuro on muuten ohjeidenvastainen: siihen ei saisi lisätä pähkinöitä. Pähkinät kuuluvat toiselle aterialle eikä niiden paikkaa saisi vaihdella.
FitFarm-ruokavalion tarkat raaka-ainerajaukset ja -ajoitukset hämmentävät, ja niihin olen saamassa toivon mukaan selvitystä seuraavassa valmennustapaamisessa joka on jo huomenna.
Käsitän täysin, että kropalla menee aikaa tottua uuteen ruokavalioon, mutta tällaista energiatason laskua en silti odottanut. Odotin oireiksi ennemminkin turvotusta tai yleisesti raskasta oloa, mutta ne ovatkin loistaneet poissaolollaan. Vatsa ei ole ollut turvoksissa suuresta ruokamäärästä huolimatta. Hiilarit olen tällä viikolla ottanut kaurasta ja kvinoasta joita vatsani näyttää sietävän hyvin näin suurehkon portaan lisäyksenäkin. Ainakin toistaiseksi.
Äijän mielestä kokeilussa ei ole mitään järkeä, mutta itse olen "lieveilmiöiden" puitteissa entistä kiinnostuneempi siitä mitä kaikkea projektin kautta voi oppia ravinnon vaikutuksesta kehoon ja suorituksiin.
Ensi viikolla teen tarkemman yhteenvedon ensimmäisen viikon kokemuksista ja varmasti saan huomisessa tapaamisessa lisävalotusta siihen, miksi ruokavalio on rakennettu niinkuin se on.
Ihmiskoe-terveisin :),
Sanni
P.S. Söin äsken (ohjeiden vastaisesti) palan juustoa ja olo koheni heti <3 Taidan lähteä lempeälle kävelylenkille juoksun sijaan :)
Olen jo pitkään halunnut tehdä highlight-postauksen yhdestä tavallaan tylsästä ja kirjaimellisesti näkymättömästä, mutta itselle huipputärkeästä meikkituotteesta.
Kulmakarvageeli.
Tältä näyttävät kulmakarvani aamulla herätessä.
Minulla on hyvin hentoinen "baby"kulmakarvalaatu, ja karvat sojottavat minne sattuu. Niissä ei ole ryhdikästä jäykkyyttä tai luonnollista kulmaa vaan ne ovat tuollaiset hieman pyöreäkaariset pötköt. Näytän vihaiselta kun pidän kulmakarvojani rentona, koska ne eivät käytännössä nouse ollenkaan.
Jotta kulmat pääsevät tähän muotoon ja kuosiin, pitää laittaa muutakin kuin kulmaväriä.
Läpinäkyvä kulmageeli. Yksi meikkirutiinini, heh, kulmakiviä.
Ja kaikkein paras on Ardell Brow Sculpting Gel. Jälleen yksi loppuunkäytetty putkilo. Ardellia myydään Kickseissä, hinta muistaakseni 11 - 12 euron kieppeillä. Ensi viikolla pitää taas käydä ostamassa uusi, vaikka kotona on muitakin kulmakarvageelejä. Ne eivät vain pärjää Ardellille.
Monet laittavat kulmakarvageelin vasta kulmavärin jälkeen, mutta minä tykkään laittaa sekä ennen että jälkeen. Koska kulmani ovat niin hennot, karvat eivät "pysy aloillaan" kun levitän niihin kulmaväriä. Kun geelaan ne ensin muotoon, ne on helpompi meikata.
Geeleissä on eroja. Kokemukseni mukaan monet markkinoiden kulmakarvageeleistä ovat pidoltaan heikompia kuin Ardell, ja juuri siksi Ardellista on muodostunut suosikkini. Se pitää kulmakarvat asennossa koko päivän.
Lumenen geeli on heikkopitoinen. Se ei pidä kulmia yhtä hyvin muodossa johon ne harjaan, ja loppupäivästä kulmat sojottavat sinne tänne.
Etsin jatkuvasti edullisia tärppituotteita, ja H&M:n kulmageeli vaikutti ensin lupaavalta. Sen pito on Lumenea vahvempi, mutta koostumus märkä ja hitaasti kuivuva. Tuubin leveä suuaukko vs. harjan ohuus saavat aikaan sen, että harjan mukana tulee kerralla liikaa geeliä. Pidoltaan H&M on kuitenkin esim. Lumenea parempi.
Ardellin harja (keskellä) on H&M:ää ja Lumenea paksumpi. Joskus geeliä levittyy vähän yli koska harja on leveämpi kuin kulmakarvani, ja koollisesti Lumene (oikeanpuoleisin) on näistä eniten mieleeni. Mutta se pito... Lumene, jos luette tätä niin terkkuja kehityspuolelle: saisiko geeliin vähän enemmän ytyä? :)
The gel effect. Meikkasin itse asiassa monta vuotta ilman kulmageeliä, koska en ollut älynnyt miten suuri merkitys sillä on kulman muodolle etenkin tällaisissa lötköpötkökulmakarvoissa. Kun oivalsin minkä eron geeli tekee, en ole enää osannut olla ilman.
Oikea kulmakarvani (kuvassa) on vielä vasenta harvempi. Etenkin alkupää on niin harva että karvat voisi helposti laskea yksitellen. :)
Vasen kulmakarva on hieman tuuheampi ja alkupää paksumpi kuin oikeassa.
Meikattuina eron näkee parhaiten. En ole koskaan mainostanut olevani taitava kulmakarvojen meikkaaja ja tällainen hento, harva kulmakarvan laatu on mielestäni tosi vaikea saada meikattua nätisti ja luonnollisesti. Vaikka kuinka yritän värittää oikean yhtä paksuksi kuin vasen on, niin aina se jää jotenkin vajaaksi.
...eikä asiassa mielestäni aina onnistu ammattilainenkaan. Nämä Stage-11:n meikkiartistin minulle meikkaamat kulmakarvat viime kevään Blog Awardseista olivat monen teidän mielestä todella onnistuneet, mutta itse näen niissä samat ongelmat kuin itse meikatessa: harvaa ja hentoista kulmakarvaa on vaikea saada siistin ja ei-väritetyn näköiseksi.
Mutta nyt lähdettiin taas jo rönsyämään aiheesta. :) Kulmakarvageeli oli päivän sana.
Kuinka monelle muulle se on jokapäiväinen sana? Ehdoton osa meikkiä vai "häh, tarvitseeko tuollaisenkin?
.
P.S. Mami Go Go -blogin Minttu on yksi mun kulmakarvaidoleita:
Just tällaiset kulmakarvat on mun mielestä tosi kauniit. Ryhdikkäät ja selkeä muoto sopivalla siipikulmalla. Kuva tästä Mintun postauksesta jossa lisää kauniita kulmakarvakuvia :) (Kuva julkaistu Mintun luvalla.)
Vinkki teille, jotka etsitte hyvää sivellinten puhdistajaa :) Etenkin jos luonnollisuus on plussaa :)
Meikkisivellinten puhdistus on aihe, josta minulta kysellään blogissa tasaisin väliajoin. Olen tehnyt postauksen aiheesta heinäkuussa 2012, siellä käsittelen sivellinten yleistä huoltoa ja erilaisia puhdistusaineita ja -tapoja.
Kun minulta kysytään suositusta sivellintenpesuaineesta, vastaan, että ostakaa hiusshampoo tai marseille-saippua. Hiusshampoon pitää kuitenkin sisältää mahdollisimman vähän mitään hoitavia, kalvoa muodostavia ainesosia ja marseillesaippuapesun taas osa kokee jotenkin vaivalloisena (saippuan kuivatuksineen) eikä marseilleakaan löydy joka kaupasta.
Varsinaisia sivellinshampoita on markkinoilla yllättävän vähän, peruskaupoista niitä ei ole käytännössä löytynyt lainkaan (korjatkaa jos tiedätte jonkun merkin niin lisään tähän :)).
Nyt EcoToolsin valikoimaan on tullut kasvipohjainen sivellinten puhdistusshampoo sekä puhdistusliinat :)
Shampoo (177 ml) ja liinat (25 kpl) maksavat kumpikin 9,50€.
Sain tuotteet testiin EcoToolsin PR-toimistolta.
Shampoossa on puhdistavana aineena natriumlauryylisulfoasetaattia, joka on miedompi sulfaatti kuin SLS. Toki sivellinputsarissa täytyy melkeinpä sulfaatteja ollakin jos mielii saada oikein tiukassa istuvan lian kuten meikkivoiteen irti. Mukana on myös pari mietoa sokeritensidiä, mutta pelkästään niillä ei kunnon meikkilika lähde irti.
Fenoksietanolin luonnollisuutta vähän epäilen, sitä on luonnossakin mutta kosmetiikkateollisuuden käyttämä on synteettistä. Luonnonkosmetiikassa fenoksietanoli ei ole sallittua.
Puhdistusliinat ovat teholtaan miedompia kuin shampoo ja puhdistus on vähän pintapuolisempi kuin jos vaahdottelee ja huuhtoo siveltimet, mutta voisin kuvitella, että nämä sopivat hyvin vaikka matkalle mukaan jos haluaa illalla hotellissa nopsaan puhdistaa siveltimet. Koska liinat eivät jätä siveltimiä yhtä kosteiksi kuin shampoopesun jäljiltä, siveltimet kuivuvat nopeammin ja ovat siis nopeasti taas käyttövalmiina. Esim. kabukin kuivuminen shampoopesun jäljiltä vie ainakin mulla oli vuorokauden.
Kokeilin liinoja erityyppisten meikkilikojen irroitukseen, ja liinaan liukeni jopa geelieyeliner. Meikkivoidesivellintä en saanut sillä kauttaaltaan puhtaaksi, mutta sitä en odottanutkaan. Luomivärit lähtivät siveltimistä ja mineraalipuuteri kabukista.
Kun nyt EcoToolsista puhuttiin, niin pakko liittää loppuun kestovinkkini todella hyvästä kabukisiveltimestä: EcoToolsin hylsyllinen kabuki.
Tämän kabukin nimeen tuntuvat vannovan suunnilleen kaikki kauneusbloggarit, joten jos hakusessa on erinomainen sivellin mineraalipohjan levitykseen, kokeilepa tätä. Et pety. Olen käyttänyt omaani nyt viisi vuotta ja se on edelleen mun go-to-kabuki. :) Vieläkin tosi hyvässä kunnossa ja harjakset yhtä pehmeät. Alumiinikotelo on superkätevä reissatessa.
EcoToolsia myyvät mm. Ruohonjuuri, Stockmann, Sokos ja erinäiset apteekit ja kauneushoitolat. Lista jälleenmyyjistä täällä.
Arvostelussa muutama tuote kreikkalaiselta lemppariltani Korresilta.
Korres on sellainen merkki, jota löytyisi hyllystäni paljon jos en olisi a) päätynyt töihin kauneusalalle ja b) toimisi kauneusbloggaajana - eli hyllyni eivät täyttyisi itsestään ulkopuolisten tahojen kautta.
Minusta on välillä hauska mietiskellä, mitä merkkejä nykyään käyttäisin jos olisin edelleen se harrastelijakosmetiikkafriikki mikä olin vuoteen 2009 saakka (tuona vuonna aloitin blogin ja kouluttauduin kosmetiikkamyyjäksi). Tämä ei nyt liity Korresiin, mutta jos sallitte muutaman rivin yleistä kosmefiilistelyä... :)
Olen aiemminkin puhunut tästä blogissa, mutta niin kivaa kuin testituotteiden vastaanottaminen onkin, niin tunnen myös rehellistä kaipuuta vanhoja aikoja kohtaan, jolloin sai itse valita mitä tuotteita seuraavaksi ostaa kun edelliset loppuvat. Ja ostotoimenpiteelle oli perusteltu tarve - kun tuotteet oikeasti loppuivat ja naama täytyy pestä jollain ja ripsiinkin on kiva laittaa maskaraa. Nyt, kun kosmetiikkatuotteiden testaus ja arviointi käy käytännössä työstä, on ani harvoin enää tarvetta itse hankkia mitään. Aina on uusi purkki, maskara ja puuteri jonossa testattavana.
JOS näin ei olisi, niin luulen, että ehdottomasti olisin edelleen ainakin Yves Rocher -tyttö. Olen käyttänyt Rocherin tuotteita suunnilleen 13-vuotiaasta saakka ja rakkaus merkkiä kohtaan on säilynyt vahvana kaikki vuodet.
Minkään muun merkin tuotteita en ole käyttänyt yhtä paljon, Rocher on minulle "kotimerkki". <3 Aina tuttu, turvallinen ja luotettava.
Kosmetiikkafriikki ei kuitenkaan rajoitu yhteen merkkiin, sehän on selvää :) Rocherin ohella hyllyistäni löytyisi varmasti läjäpäin Korresia sekä todennäköisesti purkki jos toinen Lushilta, tämä brändi kiinnostaa minua valtavasti tuoksu-, ehm, haitoistaan huolimatta. Konsepti on mahtava, tuotteet älyttömän kiinnostavia ja massasta erottuvia ja pakkaukset yksinkertaisuudessaan tyylikkäitä.
Sertifioidun luonnonkosmetiikan merkeistä ainakin Lavera, Estelle & Thild ja Urtekram olisivat varmasti edustettuina purkkiarmeijassani. Oi, tätä kuvitelmaa voisi maalailla vaikka kuinka pitkään... Olisi hurjan kiinnostavaa nähdä itsestään sellainen rinnakkaistodellisuusversio, jos olisinkin jäänyt toiselle alalle töihin - vaikka sinne matkatoimistoon. Miltä matkatoimistovirkailija-Sannin meikkipussi näyttäisi? :)
Tämän rönsyilyn jälkeen voimme siirtyä päivän varsinaiseen aiheeseen eli Korresin kolmeen tuotteeseen. Olen aikaisemmin käyttänyt Korresilta vain kahta kasvotuotetta - Wild Rose -seerumia ja Vuoden 2015 parhaat -postauksessa esiteltyä Magnolia-seerumia.
Sain testiin Wild Rose Mini Collection -pakkauksen joka sisältää matkakoot (16 ml) 24-Hour Moisturising & Brightening -voiteesta sekä Advanced Sleeping Facial -naamiosta. Setti muuten maksaa vain 15,90€, kiva tutustumishinta jos kiinnostaa kokeilla Wild Rose -tuotteita. Kosteuttava ja kirkastava Villiruusu-sarja on Korresin linjoista laajin ja sopii kaikenikäisille.
24-Hour Moisturising & Brightening -voiteesta on versio sekä kuivalle ja normaalille iholle että rasvoittuvalle. Mini Collection -pakkauksessa on normaalin/kuivan ihon voide. Voide oli kaiken kaikkiaan sellainen "ihan kiva" -kokemuksen tuote. Ihan mukavan tuntuinen iholla mutta ei mitään sellaista joka saisi ripustamaan voiteen kultaraameihin ja haluamaan sitä lisää. Voiteen koostumus on perus-emulsiomainen, mutta rasvapitoisuus kuitenkin sen verran korkea, että se tuntui aavistuksen liian tuhdilta makuuni (vaikkakin talviaikaan varmasti tarpeen, mutta mieltymys kevyisiin koostumuksiin istuu tiukassa). Tuoksu on myös aika tylsä.
Advanced Repair Sleeping Facialin tuoksu taas on ihan erilainen, raikkaampi mutta samalla myös pehmeä. 24-Hour -voiteen tuoksu on tähän verrattuna tunkkainen. Kyseessä on yöksi kasvoille jätettävä naamio, eli tuotetyyppi, joita normaalisti karsastan.
Nyt kun iho alkaa kiistatta iän myötä kuivua, mikä näkyy etenkin talvella, joudun myöntämään, että naamioista on selvästi lisähyötyä. Pakkassuosikit-postauksessa kerroin, kuinka iho on talviaamuisin sen näköinen kuin sille ei olisi illalla mitään kosteutta annettukaan, eli käytän siis öisin liian kevyitä koostumuksia. Villiruusu-yönaamion jäljiltä iho on kuin "Ruususella" - pehmeä ja aamullakin kosteutetun tuntuinen.
Olen tehnyt iholle pari kertaa aamuisin "mineraalimeikkitestin" selvittääkseni sen kuivuustason - levitän vastaheränneelle, voitelemattomalle iholle mineraalipuuterin, ja jos puuteri jättää hilseilevän, jauhoisen pinnan, on iho selvästikin alikosteutettu ja janoinen. Villiruusu-yönaamion (ja parin muun ravitsevamman yövoidesekoituksen joista kerron myöhemmin) jäljiltä mineraalipuuteri levittyy tasaisesti jättämättä näkyviin karheita, kuivia kohtia.
Peukku siis tälle tuotteelle! Sileän kermainen koostumus yhdessä miellyttävän tuoksun kanssa tekevät naamiosta ihanan hemmottelevan päätöksen kasvojenhoidon iltarutiinille. :)
Almond Blossom on Korresin linja herkälle iholle. Villiruusun tapaan tuotteet sopivat kaikenikäisille mutta koostumus on kehitetty vahvistamaan herkkää ihoa. Almond Blossom -tuotteissa on kuitenkin hajusteita, eli hajusteallergikolle ne eivät sovi.
Sain testiin Almond Blossom -päivävoiteen normaalille ja kuivalle iholle. Voiteesta on myös kaksi muuta koostumusta: erittäin kuivalle iholle ja rasvoittuvalle ja sekaiholle.
Tästä voiteesta pidän todella paljon! Sen koostumus on kevyempi ja paljon raikkaampi kuin Wild Rose 24-Hour -voiteen, ja tuntuu iholla todella miellyttävältä. Imeytyy nopeasti ja jättää sileän, pehmeän ihon pinnan vailla kireyttä tai tahmaa. Tuoksu on nenääni aika mieto, sellainen "puhdas" ja hyvin kevyen kukkainen.
Ainoa miinus voiteessa on sen purkki-pakkaus. Korres on valinnut tämän pakkaustavan lähes kaikille kasvovoiteilleen matkakokoja lukuunottamatta. Ajatuksena varmastikin elämyksellisyys, lasipurkithan koetaan ylellisempinä kuin muovituubit ja pumppupullot. Ovathan ne totta kai sievän näköisiä, mutta ah-niin-epähygieenisiä. Puhumattakaan siitä, että toiset kuluttajat (kuten minä) vain ovat niin laiskoja, että eivät jaksaisi olla avaamassa purkin kantta ja vielä poistamassa suojaavaa välikantta joka kerta kun voidetta käyttää. JA annostelemassa voidetta spaattelilla. Tuubit ja pumput ovat niin helppoja ja nopeita, eikä pakkaukseen pääse sisään pöpöjä.
Incit Korresin voiteissa ovat pitkiä. En nyt lähde sen kummemmin analysoimaan Korresin ainesosia, koska se ei ole tarpeen jokaisessa tuotearviossa, mutta lyhyesti Korresin ainesosafilosofiasta:
Hintatietoja:
Wild Rose Mini Collection -pakkaus 15,90€
Wild Rose 24-Hour Moisturising & Brightening Cream 40 ml 31,50€
Wild Rose Advanced Repair Sleeping Facial 40 ml 39,50€
Almond Blossom Moisturising Cream 40 ml 33,90€
Korresia myyvät ainakin Sokos ja Stockmann ja nettikauppa löytyy osoitteesta korres.fi
Lukijoiden joukossa Korres-faneja? :)
