Joku jo kysyi enkö aio joulukuussa muuta postata kuin kalenteria, ja vastaus on: totta kai aion :) En malta odottaa että pääsen taas säännölliseen, normaaliin "blogipäiväjärjestykseen" kotona, vaikka enpä voi väittää etteikö matkakin olisi ollut aivan fantastinen. :)
Vielä tänään ja huomenna en ehdi tehdä mitään "perusteellisia" bloggauksia koska koko viikonloppu kuluu kotimatkaan (10 tunnin lento, 7 tunnin välietappi Tukholmassa, 12 tunnin laivamatka, 2 tunnin bussimatka....), mutta laitan tähän vähän koottuja fiiliksiä reissusta. Kopsasin osan tekstistä eilisestä Facebook-päivityksestäni, päivittelin sinne kuulumisia kun en päässyt blogiin. Facen ja Instan puolella ilmestyy muuten vähän tiheämmin päivityksiä kuin blogissa, vaikkakin lyhyitä, joten niistä voi käydä kurkkimassa missä Sanni on menossa silloin kun ei ehdi päivittää blogia.
Facebookista:
"Laitanpa sitten lyhyet kuulumiset tänne Faceen kun en pääse blogiin. Nyt ollaan siis jo kotimatkalla, tänään bussilla Vegasiin josta huomenna lento Tukholmaan ja maanantaina vihdoin kotona.
Matka on ollut aivan mahtava ja sain paljon syvemmän ja monipuolisemman kuvan USAsta kuin millään aiemmalla Yhdysvaltojen reissulla. Aiemmin olen tehnyt tänne lähinnä kaupunkireissuja ja nyt tuli nähtyä todella paljon myös luontoa. Ja ennenkaikkea vietettyä aikaa paikallisten kanssa.
Kalifornian rannikon villiys ja "tyhjyys" yllätti, valtaosa alueesta välillä San Francisco - Los Angeles on ihan maaseutua, kun itse odotti että rannikko on täynnään vilkkaita kaupunkeja toinen toisensa jälkeen.
Koko reissun highlight oli kuitenkin ilman muuta Utah, jonka jylhät, lumihuippuiset vuoristomaisemat ja kuin toisesta maailmasta olevat, häkellyttävät punakiviset luonnonpuistot lumosivat täysin. Olin mielessäni tulosa Utahiin vain tapaamaan sukuani, ja perillä odottikin mieletön bonus mykistävän luonnonkauneuden muodossa. Tänne haluan uudestaan! Ja vuortenvalloittajamies mukaan. :) Mr. Karkkipäivä tykkäisi niiiiin näistä mestoista :)
Rinkastani lehahtaa välillä jouluisen makeita tuoksuja.. Siellä painaa 3 kpl Bath & Body Worksin suuria tuoksukynttilöitä. Onneksi siskoni esti minua ostamasta kolmea kappaletta lisää, minkä olin kovasti aikeissa tehdä kun kynttilät olivat niin mielettömässä tarjouksessa. Sillä mitä hyötyä olisi ollut alennuksesta, kun olisin lisäkynttilöiden takia joutunut maksamaan uudesta laukusta lennolle... 
^_^"
(Tähän sain Facebookkiin kommentin Virveltä, joka halusi kertoa, että Arlandan kentällä on myös B&B Works jossa voisin vielä toteuttaa mahdollisia mielitekojani.. ^_^)
Matka oli siitä erityisen special, että reissasimme yhdessä perheenä ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. (Nuorin sisareni tosin ei päässyt mukaan opintojensa takia.)
Kuvassa olemme Oremin BYU-yliopiston taidemuseossa. Sisareni (joka ei halua esiintyä blogissa kasvoillaan) ja minä näytämme kuin kalapuikoilta jähmettyneine asentoinemme... :D Vähänkö nauratti tämä kuva.
Laulamme serkkuni Tiinan järjestämässä illanvietossa Ultra Bra'n Haukea :)
Odotin, että reissussa olisi voinut olla tiedossa paljonkin hermojen menetystä puolin ja toisin, kaikkihan me tiedämme millaista on välillä aikuisena viettää aikaa vanhempiensa kanssa, mutta kaikki on mennyt todella hyvin. Minä ja sisareni olemme saaneet vain pikkuisen välillä torua äitiä kun hän häviää aika ajoin kameroineen jonnekin räpsimään ilmoittamatta muulle seurueelle ^_^ No, taitaa olla samaa vikaa minussakin, tykkään jumittua ottamaan kuvia enkä halua että minua hoputetaan. (Siksi on tavallaan parasta reissata yksin kun saa toteuttaa näitä jumituksiaan... <3)
Teatterissa katsomassa "Saiturin joulua" tyttöporukalla. Etualalla äiti, minä ja Irmeli-täti. Taaempana penkkirivillä serkkuni Carolynin poikien ihastuttavat vaimot.
Kuvia tätini valokuva-albumista. Äitini näyttää minusta niin coolilta tuossa 70-luvun kuvassa :)
Äitini kaksi vanhempaa sisarta muuttivat Yhdysvaltoihin 50-luvun lopussa ja jäivät sille tielleen. Meillä on täällä valtava kimara serkkuja, heidän lapsiaan ja heidän lapsenlapsiaan :)
Vaikka edellisestä vierailusta oli vierähtänyt 25 vuotta, tuntui siltä, kuin olisin saapunut kotiin. Kaikki ne kasvot jotka ovat olleet lähinnä kuvia tätini lähettämissä joulukirjeissä ja päivityksissä vuosien varrelta, olivat nyt siinä ympärillä elävinä ja niin läheisinä. <3 Olen valtavan iloinen ja onnellinen että matka vihdoin toteutui.
Tätini Irmeli ja serkkuni Bryan ja Carolyn Suomen vierailulla 60-70-lukujen taitteessa.
Rakastan katsella vanhoja, ajan patinoimia valokuvia... :)
.
Postauksesta tuli nyt vähän kömpelö ja hiomaton kun sen pikaisesti kokosin aamukohmeessa hotellissame Las Vegasissa, mutta ehkä siitä välittyi niitä ihania, lämpimiä tunnelmia joita olemme saaneet matkalla kokea. :) Teen kotona vielä kokoomapostauksen reissun eri "pysäkeistä". San Luis Obisposta olisi kiva kirjoittaa kokonainen oma juttu, kaupunki ympäristöineen osoittautui todelliseksi Kalifornian helmeksi :)
Jos huomisen joulukalenteriluukkua ei muuten kuulu, se johtuu siitä, ettei Las Vegasin kentällä ollut nettiyhteyttä... Aikeenani on julkaista luukku lentokentällä ennen koneeseen menoa viiden maissa iltapäivällä paikallista aikaa eli aamuyöllä teidän aikaa. Toivottavasti netti ei sabotoi aiettani :)
*
P.S. Kiitos sille lukijalle joka vinkkasi Sephoran vaihto-oikeudesta. :) Käytetynkin tuotteen saa palauttaa 60 päivän sisällä ostosta. Vaihdoin epäonnistuneen rajauskynähankinnan eilen Vegasin Sephorassa UD:n päheään metallisenvihreään eyelineriin. :)
24 comments on “Family and the USA”
Saispa meilläkin vaihtaa huonot meikit pois. Vanhat valokuvat on hienoja, varsinkin kellastuneet.
Jeee ole hyvä!:) Mietinkin kerkesitkö vaihtamaan vielä:)
Onneksi ehdin vielä Vegasin Sephoraan :)
Ihanalta kuulostaa ja näyttää matkanne! Piti kommentoida uudesta bannerista: se näyttää ainakin omalla näytölläni hieman pikselimössöltä, mistäköhän johtuu...? :/ Kuva on kyllä ihana!
Banneri on tosiaan huonoresoluutioinen. Asia korjataan kun K&T:n graafikko on taas töissä, voi viedä ainakin keskiviikkoon. Vaihtaisin tuon itse jos pystyisin, mutta K&T:n ihmiset hoitavat bannerin eikä minullakaan ole siitä isompaa versiota.
Upeelta reissulta kuulostaa kyllä. Jenkkilässä olis kiva käydä joskus, mutta toistaiseksi mun matkabudjettini on lyhyempiä ja halvempia reissuja varten, niin voi sitten käydä vähän useammin :)
Huomasin vasta sun kysymyksen viime vuotisesta joulukalenterista. BabyLips kalenterista taisi jäädä käyttöön itselle 3 huulirasvaa, yks bobble ja pinkki ranneke. Ranneke on just passelin kokonen salikaapin avaimelle, saa hyvin pullon ympärille :) kaikki säläkama meni siskon silloin 7 vuotiaalle tyttöpuolelle parin bobblen ja huulirasvan kanssa. Tässä vuoden mittaan mä olen muutaman huulirasvan pistänyt johonkin paketteihin lisäksi, mutta mulla on jemmalaatikossa varmaan viel pari jäljellä. Piti laittaa samaisen tyttöpuolen joulukalenteriin tänä vuonna yks, mutta unohdin. Sisältöä oli muutenkin niin reilusti :D
Joo sinne ei voinutkaan enää vastata kun suljin kommentoinnin, kiva kun löysit kuitenkin kysymyksen :) Noissa "säläkalentereissa" on varmaan loppujen lopuksi hauskinta ylipäänsä avaaminen, ei tavaran saaminen ja omistaminen :)
Kiva kuulla lisää matkasta :) Ja muuten olen taas huomannut yhden asian, jota kaipaan vanhasta blogista, nimittäin sitä, että sun kommentit erottui hyvin kommenttien joukosta erivärisinä.
Voin kysyä tuosta K&T:n it-tuelta, luulisi että täälläkin on mahdollista saada mun vastaukset eri väriselle pohjalla kun blogialusta on kuitenkin sama :) Ehkä voin jopa muuttaa värin itse, pitää kurkkailla asetuksia :)
Itsekin kaipaisin tänne vähän lisää väriä. :) Tämä valkoisuus ei ihan kuvasta sinua ja blogia.
Ja vanhat valokuvat ovat tosiaan ihania, ihan eri lailla aitoja kun digiajan kuvat.
Aivan ihanan värinen muuten tuo sinun fleecetakki. :)
Mä myönnän etten ymmärrä näitä valkoisuus-kommentteja :D Indiedaysilla on myös valkoinen sivupohja, ja väriä reunoilla ainoastaan silloin jos on meneillään joku domain-mainoskampanja jossa asiakas on ostanut mainospaikakseen koko blogin taustankin (jolloin mainosta siis näkyy reunoilla blogin sivupalkkien ulkopuolella.
Siis eikö entisessä blogialustassa ollut sellainen juttu, että kun vastasit johonkin (välillä vastaus-ketjut olivat tosi pitkiäkin), niin niissä taustavärinä oli sellainen aika näkyväkin pinkki? Sitä ikävöin. :)
Joo, kommenteissa mun vastauksissa oli pinkki tausta, mutta eihän se liity blogin yleiseen taustaväriin :)
Toivon että saan tänne KT:n puolellekin kommenttilaatikkoon eri värin mun vastauksiin :) Vielä on varmaan paljonkin pieniä fiksailtavia ja hiottavia juttuja täällä KT:n puolella.
Voi ihanuus noita vanhoja valokuvia!
Onpas hienoja kuvia.
Kuulin että Viking Gracellä on oma osasto B&Bworksiä... Hieman ehkä hankala saatavuus, mutta mulle tämä riittää melkein syyksi lähteä laivalle:D
Joo, niin on, monta vain rajallinen valikoima. Kai se on parempi kuin ei mitään :)
Hauska hippikuva! Kunnon nostalgiaa!
Mahtavia nuo vanhat valokuvat! Millaisia sun kokemukset Greyhoundista oli? Oliko siistiä, turvallisen tuntuista? Olen ymmärtänyt, että jenkeissä yksityisautoilu on edelleen aika voimissaan. Olisi mahtavaa jos tekisit postauksen jenkeissä matkustelusta ja siitä, mistä ostit lentolippuja, bussilippuja ja mihin hintaan..
Greyhound-kokemukset olivat erittäin positiiviset :) Siistit bussit, mukavat (ja paljon Suomen busseja suuremmat) penkit ja vessakin löytyy :) Plus netti, vaikkakin toimii rajallisesti blokaten tietyt sivyt täysin epäloogisella logiikalla :D
Greyhoundin sivulta saa lippuja älyttömän halpaan hintaan kun ostaa ajoissa, esim. San Francisco - Los Angeles -lippu olisi irronnut 20 dollarilla, ja matka kestää yli 12 tuntia... Me ei haluttu istua bussissa noin pitkää matkaa ja taitettiin osuus kolmessa pätkässä pysähtyen välillä San Luis Obispossa ja Santa Barbarassa.
Voin laittaa lisää kokemuksia Greyhound- ja Amtrak -matkustamisesta tulevaan matkakoostepostaukseen :)
Hassua, minulle jäi alkusyksyn USAn matkastani vähän samanlaiset mielikuvat: siellähän on maaseutua! Luontoa!! Ihan noin hulppeita maisemia ei kyllä tullut vastaan suurten järvien alueella, mutta vaatimattomampikin vaikutti. Michiganin Upper Peninsulan maisemat olivat kovasti tutunoloisia suomalaisille, samanlaista havumetsää ja loivia mäkiä (Chicagon seutu on meinaan aivan lättänää!), mutta eivät silti ihan kuitenkaan. En ihmettele miksi juuri sille alueelle on muuttanut niin paljon suomalaisia. Itsekin kävin siellä pikkuserkkuani tapaamassa.
Ehkä seuraavalla kerralla sitten Arizona-California-akselille, nämä sinun postaamasi kuvat eivät ainakaan poista orastavaa matkakuumetta...
:) Niinpä..! ^_^ En tiedä miten sitä onkin syntynyt kuva suunnilleen täyteen asutetusta maasta. Way off! :) Etenkin Kalifornian rannikon autius hämmensi. Mutta positiivisella tavalla :)
Moikka, eksyin blogiisi lentopelkojuttusi kautta. Luin sen ja lähes kaikki lukuisat kommentit vahvan samaistumisen tunteen vallitessa. Nyt huomasin, että olet rohjennut lentää jenkkeihin asti ja varmasti erinäisiä lentoja myös tuon pelkopostauksen ja USA:n matkan välissä. Oletko päässyt pelosta tai saanut sitä jotenkin helpotettua? Itselleni kaikki vinkit tulisivat tarpeeseen. Lauantaina edessä lento Espanjaan ja jännittää. Matkasta Eurooppaa kauemmas on pelon johdosta tällä hetkellä hankalaa edes haaveilla.
Moi Sissi! Ikävä kyllä en ole päässyt pelostani ja aina on yhtä ikävää lentää :( Tuttu seura helpottaa vähän, esim. jos lentää perheenjäsenten kanssa, mutta yleisesti ottaen joudun aina rauhoittamaan keskushermoston alkoholin avulla :( Tilaan aina saman tien viinilasin kun turvavyövalo sammuu, olen huomannut sen helpottavan oloani parhaiten vaikka itse ongelmaa, joka on korvien välissä, se ei tietenkään auta. Olen huomannut, että psykologiset ja fyysiset oireet ruokkivat toisiaan ja fyysiset oireet kuten sydämen hakkaus vahvistavat pelkoa, ja kun viinillä saan turrutettua näitä fyysisiä reaktioita niin pelkotilakin lieventyy.
Tsemppiä sinulle Sissi. Lentopelko on tosi ikävä ongelma ja jos jossain tarjottaisiin siihen joku takuuvarma lääke niin olisin valmis maksamaan paljonkin.