Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
255 comments on “Naiset, ajeletteko?”
Siitä asti kun alapäähän kasvoi eka haiven niin kaikki pois. :D Olin suorastaan paniikissa, kun se eka haiven ilmestyi, tuntui inhalta. Muistan sen päivään kuin eilisen vaikka siitä on 25 vuotta aikaa. Joten ihan itseni vuoksi, koska karvat ei vaan kuulu sinne. :D Apua, kaikkea sitä tulee julkisesti sanottu. :D
Tää on kyllä hyvin hassu ajatus... Älä ymmärrä väärin, en ole pyörittelemässä kenellekään silmiäni, mutta täysin luonnollisen asian pitäminen asiaankuulumattomana on vain jotenkin outoa ja erikoista. Tokihan karvoja voi pitää epämiellyttävinä ja ikävinä, ihan niinkuin suurta nenää tai hörökorviakin :D, mutta ajatus siitä ette alapäähän "kuulu" karvoitusta on itselle vieras.
Teininä siistin bikinirajat, mutta joskus siinä täysi-ikäisyyden tuntumassa vedin posliiniksi - ja ai että kuinka siisti olo tuli! Sen jälkeen olen sheivannut kaikki pois riippumatta, olinko sinkku vai suhteessa. Mieheni pitää myös posliinista, vaikka itse ei omia karvojaan suostu edes siistimään! :D
Mulla on ollut teini-iästä saakka kaikki pois ihan omasta mieltymyksestä. Sinkkunakin pidin karvat poissa ja sama homma jatkuu nyt parisuhteessakin. Kumppaniltani en ole saanut kommenttia asiaan liittyen. Omalta kumppaniltani olen toivonut myös karvattomuutta ja joskus hän on suostunut mielikseni sokeroitiin, mutta koki lopulta olonsa liian paljaaksi.
Itselleni karvaton mieltymys liittyy hygieniaan, koen että aivan kuin kainaloissakin, karvat siellä keräävät likaa ja hajua itseensä helpommin. Karvattomana tuntuu puhtaalta ja miellyttävältä, mutta jokainen tyylillään!
Kuinkahan paljon lie ikäkin vaikuttaa asiaan? Veikkaan, että kaiken pois ajelu on suositumpaa parikymppisillä kuin esim. yli kolmikymppisillä ja sitä vanhemmilla. Kaikkien karvojen ajelu on mielestäni työlästä ja sänki kutisee ikävästi, siispä tyydyn siistimään kiitoratamaiseksi. Valinta on täysin oma. Mies ei asiaan ole ottanut kantaa.
Entäs miehet? Saman miehen kanssa parikymmentä vuotta yhdessä olleena ei ole kovin ajankohtaista tietoa ajeleeko valtaosa miehistä nykyään kaiken pois? Itse oudoksuisin karvatonta miestä, mutta jokainen tietysti päättää omista vehkeistään
Näin minäkin arvelisin.
Ajelen! Pääasiassa omaksi iloksi,mutta intiimialueet lähinnä kumppanin iloksi :D Toisaalta ajelin intiimialueen karvat jo silloinkin kun ei ollut kumppania. Ja tykkään kun sääret on sileet, niitä on niin kiva hipsutella!
Itse olen ajellut alapäätäni ihan teinistä asti, joko jättäen keskelle pienen kiitoradan tai ajellen kaikki kokonaan pois, huolimatta siitä onko minulla kumppania vai eikö. Kukaan kumppaneistani ei ole koskaan asiasta maininnut suuntaan tai toiseen, toisaalta en tiedä johtuuko siitä että olen ollut "karvaton" oikeastaan koko ajan. Ideaalein karvanpoistomenetelmä olisi herkälle iholleni kyllä täysin muu kuin höylällä sheivaaminen mutta toistaiseksi en ole uskaltautunut esimerkiksi sokerointiin. Ehkä vielä joskus..
Muiden ihmisten karvojen ajelu ei kuitenkaan hetkauta minua suuntaan tai toiseen, jokaisella on oikeus ajella tai olla ajelematta karvojaan. :)
En kyllä oo pahemmin jaksanu leikellä. XD Karvat sitäpaitsi suojaa bakteereilta yms! Mutta toki haluaisin keksiä jonkun helpon keinon, millä pelkkä bikinraja pysyisi siistinä :D Muuten on ihan sama. Posliini ällöttää mua ainakin. :D En tiiä miks. :D
Sivupalkin kyselyyn vastasin "En", mutta vähän tarkennan vastaustani tänne kommenttikenttään :)
Siistin bikinirajaa kun edessä on esim. rantaloma tms. tilanne jossa tulee vietettyä aikaa ihmisten ilmoilla uimapuvussa. Muulloin saa rehottaa villinä. Ihan vaan uimahallissa uiminen ei ylitä tätä siistimis-kynnystä. Laiskuuden ja mukavuudenhalun lisäksi syynä on se että mulla tulee aika herkästi karvatupin tulehdusta ja lääkärin mukaan karvojen poisto ja sheivaus tätä vielä lisää.
Vaikka olenkin RipRapin kanssa samaa mieltä siitä että tämä asia kuuluu vain minulle, niin kun seurustelin taannoin brassi-pojan kanssa joka esitti toiveen lyhyemmistä karvoista, niin tätä toivetta pyrin toteuttamaan (toive oli kuitenkin sen verran "mieto", mihinkään posliiniin en olisi todellakaan suostunut!).
Nypin pinseteillä (jep, friikkiä!) häpykummun päältä siistimmäksi, sellaisen erittäin pulskan kiitoradan muotoon. Epilaattoriakin olen kokeillut. Alempaa pyrin sheivaamaan kaikki pois. Mutta sheivaaminen on epäsäännöllistä nykyään. Olen pitkässä parisuhteessa. Kumppanini ei ole osoittanut kiinnostusta asiaan, ja hän on itsekin yleensä täydessä karvassa. Jos arvelen seksiä olevan tiedossa sheivaan yleensä. Näkemykseni on, että jokainen tehköön miten tykkää ja mikään karvaratkaisu ei tee huonoksi feministiksi. Karva-asioissa olen päässyt aika helpolla, sillä pääosin karvani ovat vaaleita ja harvassa. Ei ole eläissäni ollut pelkoa, että mitään tursuisi tai edes kurkistaisi bikinien reunan yli, vaikka olisi kuinka pienet bikinit ja puska luonnontilassa.
Oh, onnekas....!
Mä olen ymmärtänyt käsitteen bikiniraja vasta pari vuotta sitten nähtyäni kaverillani karvoja bikinirajassa. Siihen asti olin ihmetellyt, että miksi niitä karvoja pitää ajaa pois sieltä, "kun eihän ne näy bikinien alta mihinkään". Kuinka väärässä olinkaan ollut :D Omat karvani kasvavat pienellä alueella ja pelkoa rehotuksesta ei todellakaan ole, joten en ollut käsittänyt, että tällainenkin "ongelma" voi naisilla olla (ja mitä luultavammin kuulun itse vähemmistöönkinntämän asian suhteen).
Suurimman osan vuodesta en tee alapuskalle mitään, kun eipä näy ns. julkisesti. Mutta jos on tiedossa oleilua esim. uikkarissa, niin siistin sen verran ettei reunojen yli rehota. Sheivaamattomuus on ihan mukavuuskysymys oman itsen vuoksi. Sänki pistelee ja saa herkän ihon ärtyneeksi, nyppiminen taas puolestaan aiheuttaa sisään kasvavia karvoja ja tulehtuvia karvatuppia. (Joo, pitäis varmaankin kuoria ihoa, mutta mun viitseliäisyyden raja tulee vastaan jo kauan ennen sitä). Sääriä sheivaan tilanteen niin vaatiessa, eli hameet ja mekot, kesä, jne. mutta välillä menee aikoja, että sääretkin saavat rehottaa. Kainaloita sen sijaan sheivaan usein, jotta hiestä ei tule haisevaa. Käytän antiperspiranttia, mutta jo yllättävän lyhyelläkin sängellä hiki saataa alkaa haista. Kainaloiden sheivaus siis oman mukavuuden vuoksi sekin, mutta siinä sivussa kivampi myös kanssaihmisille.
Kaikki pois, joka paikasta ja siististi, näin on ollut aina ja tulee luultavasti aina olemaankin. Muistan kaukaisen tunteen teiniajoiltani, miltä yli sentin luonnollinen kasvusto tuntuu, enkä pidä ajatuksesta ollenkaan. Hoitoalalla kuitenkin näen jos jonkinmoista, joten ulkopuolisten siisteyden suhteen en ole tuomitseva. Itse kuitenkin sheivailen säännöllisesti lähes viikottain aina ajan siihen riittäessä, oli sitten kumppania tai ei. Tällä hetkellä ei ole, enkä siltikään alueitani jätä rehottamaan, toki hieman harvemmalla ajeluvälillä. Pidempi kutittaa herkkää ihoani inhottavasti, mutta sängestä en saa ollenkaan oireita. Tosin, toivon myös kumppaninikin siistivän intiimialueitaan, sillä en koe karvoja kovin seksikkääksi omaan makuuni. Kuitenkin säärieni suhteen olen laiskempi, mistä lie johtuu :D
Välillä rehottaa ja välillä ei, ihan fiiliksen mukaan. Kyllä itellä on huollitellumpi olo kun on jaksanut siistiä paikat, mutta en todellakaan ota mitään stressiä vaikka välillä on kunnon 70-luvun puska (onpahan jotain naurettavaa kumppanin kanssa). :D
Hei,
Joskus nuorempana tuli ajaeltua muutaman kerran kaikki pois, mutta se sänki oli aivan järkyttävä (kutisi).
Nykyään ajelen bikinarajat vain, jos olen menossa uimaan yleiselle paikalle. Toisaalta en haluaisi, mutta luonto ei anna periksi. Minulla on 4-vuotias tytär, jonka takia yritän ajella mahdollisimman vähän ja harvakseltaan. En halua antaa mallia, että naisen kuuluu olla karvaton tai että karvoitus olisi jotenkin luonnotonta.
Kiitos taas mielenkiintoisesta aiheesta :)
Hyvä näkökulma. Olen samaa mieltä että karvoista ei pitäisi tehdä luonnotonta asiaa, se on väärin.
Så naturlig som möjligt, bara värsta "boratit" bort (gud, så jag skrattade åt benämningen!)
Mielenkiintoinen aihe! Olen täysin sen kannalla, että kaikki saavat tehdä miten tykkäävät :D Itse saksin joskus jos muistan ja sheivaan bikinirajan, jos on uintihommia tulossa. Mutta muuten en alapään karvoihin jaksa kiinnittää paljoakaan huomiota.
Ihan loistava aihe! Yleensä noudatan samantapaista villi ja luonnollinen -linjaa kuin sinäkin, mutta välillä haen jännitystä elämään kokeilemalla jos minkä muotoista "nimellistä länttiä" kuten hyvin muotoilit kyselyvaihtoehdoissa. Täysin karvattomasta en ole ikinä tykännyt, tulee kalju olo (no daa...) ja kuten joku kommenteissa sanoikin, kyllä aikuisella ihmisellä pitää karvoja olla. Ärsyttävintä tässä asiassa ehdottomasti on se, että edustan jotakin superkarvaista ihmisen alalajia, ei jaksa päivittäin siistiä. Voisin puhua tästä aiheesta vaikka ja miten paljon, mutta en usko, että se onnistuisi ilman kenenkään vaivaantumista, joten josko jätän tämän sitten tähän.
Nyt vielä hieman aiheen ohi muutamakin asia:
1. Ostin EHS:n vehnänalkio ja omena -hoitoaineen kokeiluun etsiessäni silottavaa hoitoainetta, joka ei latista tukkaa, parin kokeilukerran perusteella olen melko vakuuttunut.
2. Kauanko sulla suunnilleen kestää Carmex-purkki? Oma ensimmäinen (mutta ei todellakaan viimeinen) Carmexini kesti hieman yli kuukauden ja heti edellisen loppumisesta seuraavana päivänä piti ostaa uusi. Myönnän rakastuneeni palavasti.
3. Muistelisin, että olet joskus kertonut, että haluaisit joskus käydä kesällä Jyväskylässä. Tarjoudun oppaaksi (melko kehnoksi tosin) ja seuraksi, mikäli joskus tänne päin eksyt ja olen maisemissa silloin.
Mukava kuulla :)
Hmm, olisikohan vajaa 3 kk..? Ei, kyllä se menee nopeammin, ehkä 2 kk. Kreikassa kuluu kaikkein eniten jostain syystä, siellä kuluu purkki neljässä viikossa :)
Kiitos Juli :) <3 Tämä kesä on jo aika täynnä elokuun ekalle viikolle saakka, mutta saa nähdä mitä elokuulle vielä keksii :) Sen ainakin tiedän että muuan syystä johtuen tulen seuraavan vuoden aikana viettämään jonkun verran aikaa Jyväskylässä ylipäänsä :)
Ajan kaiken pois.
Vasta nyt kommentteja lukiessani käväisi ensimmäisen kerran mielessä, ettäkö aikuisella ihmisellä posliini olisi jotenkin perverssiä (?! :D).
Periaatteessa ajan itseni vuoksi, enkä edes ole kysynyt mitä mieltä mies on asiasta, mutta jos en olisi parisuhteessa, en varmaankaan olisi ihan yhtä tarkka asiasta.
Ihan mielenkiintoinen aihe, omassa kaveripiirissäni (+/- 30v) posliini on selkeästi ihan normi. En varmastikaan toimisi toisin vaikka kuulisin että "trendi" onkin antaa puskan rehottaa. :D
Mä huomaan, että en mitä ilmeisimmin ole saunonut tarpeeksi naisseurassa viimeisten 10 vuoden aikana sillä en oikeasti yhtään tiedä mikä tilanne on mun kaveripiirissä... :D
Hetken mietin, että kommentoisiko poikkeuksellisesti anonyymina, mutta antaa mennä.
Olen sheivannut aina. Yli kymmenen vuotta vedin kaiken pois, mutta nykyään jätän jotain siistiä pientä kummulle, koska siinä iho ärtyy helpoiten. Koen oloni epäsiistiksi, jos sheivausväli pääsee venähtämään.
Periaatteessa joku tasaisen siisti lyhyt karvoitus voisi mennä makuuni, mutta omani on sen verran harvaa, että näyttää vaan hölmöltä. Olen kuitenkin onnekkaasti siunattu bikinirajoilla, jotka on itsestään täydellisellä kohdalla, joten pelkän vilautteluriskin takia ei tarttisi ajella. :D
Olipas sekavaa ajatuksenjuoksua. Itepähän kysyit.
Mulle kelpais todellakin tuollainen :D Karvoitus on hentoista ja muualla kropassa jopa todella harvaa ja hitaasti kasvavaa, mutta bikinalue kyllä rönsyää. Murr.
Se on kaikki pois, ainakin ns. tarpeen mukaan. Karvat eivät ole ällöttävät mutta todella epämukavat. Joskus olen laiska (ja yksin) ja päästän viidakon valloilleen, mutta silti sieltä aivan alta on pakko vetää sileäksi, muuten alkaa ahdistaa:D Kumppani ei ole sanonut mitään, mutta silti myöskin ihan hänen mukavuuden vuoksi sheivaan, siis koska karvani ovat laatua kova-ja-paksu, sänki tuntuu hiekkapaperilta.. Tästä rupesinkin pohtimaan että vaihteleeko se karvanlaatu paljonkin eri ihmisillä?
Vaihtelee :) Samoin kuin karvan kasvun nopeus. Mulla esim. on kainaloissa niin hentoinen, harva ja hitaasti kasvava karvalaatu ettei tarvitse sheivata sieltä kuin hyvä jos kerran kuussa :D Sääriäkään ei tarvitse käsitellä kuin 10-14 päivän välein.
Hehe! mahtava postaus koska just asiaa mietin ja pohdin kuulunko enemmistöön vai vähemmistöön :D Jään siis seuraamaan keskustelua. Ja paljastan että itse kuulun johonkin tohon välille. Siistin pakolliset.
Blogisi on niin huippu, kiitos! Itse aiheesta; joskus nuorempana karvat saivat monta kertaa kyytiä sheiverillä poikaystävän pyynnöstä. Herkkä iho ei sitä kuitenkaan kestänyt ja kutina on jättänyt niin pahat muistot että kyllä saa paljon minulle maksaa että siihen uudestaan lähtisin... :D Luonnonpuska ei kuitenkaan ollut mieleen ja ostin luontaistuotekaupasta sokerointisokeria. Muutaman kerran sillä sai vääntää ennen kuin homman oppi (jopa jääkaapin ovi oli tahmea siitä sokerista kerran, what???) Sokeri onneksi lähtee lämpimällä vedellä ja käytetyn palleron voi heittää biojätteeseen. Karvat pysyy pois kolmisen viikkoa -ja kutinaa ei ole tuntunut kertaakaan! ;)
En tee mitään - koskaan. Olen siistinyt nuorempana eri menetelmillä, mutta ihoni on niin herkkä että kärsimys on suurempaa kuin hyöty. En voisi koskaan olla miehen kanssa, joka pitäisi posliinista, sillä se tuntuisi väärältä; täysin karvaton on vain esimurrosikäinen. Mutta kukin tyylillään. Hyvin on kosmetiikkateollisuus saanut iskostettua naisille, että alapääkarvoitus olisi epähygieenistä :D naurettavaa! Miten ikinä on pärjätty ilman sheiveriä tuhansia vuosia...
Oon tainnu ihan siitä asti kun karvaa oli kasvanu tarpeeksi että sille jotain piti tehdä niin milloin mitenkin poistanu karvoja.
Muutama vuosi sitten vetelin ihan kaikki pois höylällä, mutta ei siitä tule mitään kun tämmönen karvajeesus on niin jäätävä sänki tulee heti, se sängen tulo kutittaa ihan törkeästi eikä minun ihokaan enää kestä nivusista sitä että karvat ajaa.
Olenkin nyt löytänyt mieleisen tyylin. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti aina karvatilanteen mukaan sokeroituttamassa biksurajat niin että kummulle jää milloin minkäkin kokonen kiitorata. Höylällä pystyn häpyhuulet ja kaikki karvat mitä tuolla välikössä on niin poistamaan ilman että iho ärtyy.
Unelma tilanne olisikin se että sokerilla saisi kaiken pois paitsi kiitoradan sillä perskarvani kasvaa niin pitkiksi että stringejä käyttäessä karvat kieputtuu solmuun kummaltakin puolelta stringejä ja sitten saa repiä pöksyjä aina alas kun persekarvat on ihan solmussa..
Kiitollinen olen kulmakarvojen takia karvageenistä, mutta muuten en. Se tunne kun saat nyppiä parikymppisenä säännöllisesti leukakarvoja pois, sokeroittaa myös viiksi sekä poskikarvoja, höylätä kaikki käsikarvat sekä jalat jalkapöytää myöten, unohtamatta toki kainaloita. Ah niin ihanaa olla nainen <3
Onneksi nyt kaveri opiskelee kosmetologiksi niin se saa kesällä urakakseen repiä vähän laajemmin tuota haarojen välistä sitä karvaa veks.
Niin ja ihan omaksi iloksi tätä harrastan, kun en vaan kestä kattoo itteeni peilistä alkkarit jalassa kun karvat karkaa joka suunnasta usean sentin reunojen ulkopuolelle ja sisäreidet kasvaa karvaan varmaan melkein kymmenen senttiä alaspäin.
Kaikkea sitä saa lukijoistaan tietää..! ^_^ :D Mutta tosiaan, itsepähän kysyin aiheesta :D
Ennen en jaksanut välittää, kaikki pois silloin kun satuin jaksamaan ja jos ei jaksanut niin siinähän rehotti (yleensä vedin kesäisin kaikki pois). Sitten tapasin nykyisen miehen joka tykkää kun on kaikki pois.. Mutta meillä homma menee niin että kerta herra tahtoo että mun alapää on trimmattu niin hän saa hoitaa sen ihan itse :D oon sen verran ylipainonen että ei paljo huvita itse taiteilla..
Ootte te rohkeita..! :) Joku muukin kertoi miehensä hoitavan hänen puolestaan tuon homman. Mä en _ikinä_ uskaltaisin, enkä kyllä tiedä uskaltaisiko mies itsekään..! ^_^
Luin otsikon ensin väärin "Naiset, ajatteletteko?" ja pohdin, että nyt täytyy olla jännittävää settiä luvassa :D Olihan sitä kyllä tässäkin.
Minua eivät rehottavatkaan karvat hirveästi häiritse, mutta joskus ne kuitenkin tulee ajettua, vaikka seksuaalista äksöniä aika harvoin onkin. Tulee vain jotenkin siistimpi ja huolitellumpi olo, vaikkei niitä kukaan näkisikään. Riippuu sitten fiiliksestä, vedänkö kaikki pois vai siistinkö vain.
Ajelen tosiaan pääasiassa omien mieltymysten takia, koska harvoin minua kukaan muu näkee alasti, mutta posliiniksi sheivaamisen aloitin kieltämättä vain siksi, että arvelin erään miehen pitävän siitä. Feministinen puoleni on tästä ehkä vähän näreissään, mutta ei mies sitä toisaalta pyytänyt. Olisin varmaan hermostunut, jos olisi.
Noin ylipäätään en kuitenkaan näe mitään syytä olla kauhean kunnianhimoinen minkään tietyn alakertalookin ylläpitämisessä. Ei niitä kuitenkaan voi ajaa kuin maksimissaan kerran viikkoon, jos ei halua jäätäviä punaisia pisteitä ja tulehtuneita karvatuppia. Niin paljon karvat eivät kiinnosta, että mihinkään vahauksiin menisin.
Ai kauheeta, kommentit luettuani havaitsen kuuluvani vähemmistöön. Minä trimmaan puskaani vähän tuolla Borat-mentaliteetillä: ettei ihan nyt lahkeista tursua. Ja pituuksia leikkelen, kun the puska tuppaa kasvamaan vähän kummallisen malliseksi. Ja tunnustan: talvella tulee lipsuttua tästäkin.
Posliini tai melkein on ihan kauhistus! Mulla iho Ärtyy (isolla äällä!) niin pahasti ajelusta ja jopa trimmauksesta, ettei tule mieleenkään ajella paljaaksi. Auts! Ja kun tuo ukkokaan ei piittaa (ja vaikka piittaisikin), niin mitäpä sitä paikkoja rikkomaan. No olihan tämäkin juttu. :) Mutta superhauska postaus!
Oletpa taas ihanan humoristisella tavalla kirjoittanut! :D Itse pidän alapään siistittynä, usein myös ajelen kaiken pois jättäen kiitoradan tai kolmion. Nyt varsinkin olen alkanut aika ahkerasti siistimään kun investoin lady shaverin. Sheivaamisesta kun aina saa karvat kasvamaan sisään niin ennen ei tullut kuin "spesiaalitilanteisiin" panostettua :) Siistin niin itseni kuin kumppanin takia. Koen että se on molemmille mukavampaa :)
Täysi luonnontila vallitsee, paitsi joskus siistin biksurajan. Mulle on ollut täysi yllätys, että muukin kuin bikinirajan ajelu on niin yleistä. Liekö se on tää ikä (oon nelikymppinen), ei ollut mun nuoruudessa tapana ajella varsinkaan kaikkea pois. Ehkä semmonen ajatus enemmänkin oli vallalla, että puska kuuluu aikuisuuteen ja on noloa jos sitä ei ole. Kerran kokeiltiin miehen kanssa huvin vuoksi poistaa kaikki karvat molemmilta ja se oli eka ja vika kerta :D . Tuli karvatupentulehdus ja karvojen suojaava vaikutus selvisi eli paljaana iho oli tosi suojaton. Hirvee kutina ja epämukavuus. Varsinkin miehellä näyttikin tosi hassulta, kun on muuten niin karvanen. Mut joo, oli se aika hauska kokeilu silti. Puska on mulle paras, se selvisi. Karvat on pop!
Ei minunkaan, aivan varmasti suuntaus on muuttunut viimeisen 10 tai 20 vuoden aikana.
Käyn noin neljän viikon välein sokeroinnissa, jolloin kaikki karvat vedetään pois paitsi vähän jätetään tuohon eteen. Mulla on tumma ja paksu karva, joten ajeleminen ei tulisi kysymykseenkään pistävän sängen takia. Itse vaan tykkään karvattomuudesta. Tämä johtuu varmaankin karvani laadusta ja voi olla, että suhtautuminen olisi erilainen, jos karva olisi hieman vaaleampaa ja hennompaa. Kyllä mieskin on sanonut, että tykkää tuosta, että muuten karvaton, mutta hieman jätetään. En silti koe, että pelkästään hänen takiaan niitä karvoja kävisin poistamassa.
Mä kutian ihan tajuttomasti karvaisena. Oon kyllä niitä tyyppejä, jotka leikkaa myös vaatteista kokolaput ja pesuohjeet heti pois :D
Oon ollut viitisen vuotta posliini, sitä ennen siistin höylällä säännöllisesti. Nykyään ku sokeroin, hoidan homman 3-4 viikon välein. Tuona aikana karvat eivät kerkeä häiritsevän pitkiksi.
Tänä aikana olen ollut sekä sinkkuna että parisuhteessa ja oon pitäny mirrin sfinksinä aina. Kukaan ei koskaan oo vinkannut mulle sängen kasvaessa, että jotain pitäis tehdä. Ja jos oliskin, niin pitäisin varmaan luennon karvankasvusykleistä ja sokeroinnin vaikeudesta kovalla sokerilla, kun karvat ovat liian lyhyet :D
Epiloin bikinirajat ja saksin lyhyeksi. Talvella harvemmin, kesällä säännöllisesti. Liian pitkät on inhottavat, mutta iho ei kestä yhtään sheivausta. Kerran sheivasin kaikki pois, en tykännyt siitä miltä näyttää ja kutina oli aivan hillitön.
Loistoaihe! :D miulla on vaalea ja hento karvoitus, säärikarvat ajelen lähinnä huvin vuoksi ja sen illuusion takia, että se olisi hemmottelua :D alapäässä on pieni kiitorata, mutta olen huomannut etten vain meinaa muistaa tuotakaan ajella,joten välillä karvaa on enemmänkin. Hentoisella karvalla varustettuna on hurjaa lukea osan kommentteja täällä.
Nyymi täällä hei! Mä vetelen kaikki pois, lähinnä tottumuksesta. Aikoinaa aktiivisessa uintiharrastuskessa kaiken sheivaus oli vaan helpompaa ja nopeempaa kuin trimmailu. Mun karvat on myös tosi hentoja ja niitä kasvaa tossa eessä n. 18 kpl, perinteinen kiitorata näyttää sellaselta teinipojan ekalta partayritelmältä kun niitä ensimmäisiä ei malteta ajaa leuan alta pois. Samalla pitää sit sheivata kaikki pois myös jalkojen välistä, muuten tulee kaulapartamielleyhtymät... :D Kumppani tykkäis kai kevyestä karvoituksesta. Saahan se tykätä, mutta ei mun karvani tai kroppani muutenkaan oo olemassa sitä varten.
Hahah, vähän samaan tyyliin kuin mun kulmakarvat jotka kanssa vois melkein laskea ^_^ Eikä mulla tuolla alakerrassakaan mitään valtavan tiheää nurmikkoa kasva. :) Mutta tarpeeksi rehottava että bikinirajat on siistittävä.
Mahtava postaus! Itse siistin juurikin tuolla ajatuksella, "ettei yli tursua". Välillä kävin sokeroinnissa mutta jäin miettimään, että mitä te muut naiset teette sokerointien välissä? Kun karvan pitää olla suht pitkä että voi sokeroida eli eikös sitten pari viikkoa sokeroinnista ole kamalan näköinen bikiniraja?
kiinnostavaa miten erilaisia vastauksia! Itsellä hento karva joka on myös miellyttävän pehmeä. Bikinirajat siistin ja pidän pituuden kurissa, mutta en voisi ajella kaikkea pois. Iho on punainen ja kutiseva sekä ilman karvoja hikoan tuskaisesti Jotenkin enemmän ilmaa tai jotain. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta olo oli kun 10-vuotiaalla ja lisäksi vielä sänkivaihe on kauhistus.. Liittyy myös omaan naiseuteen aika vahvasti. Ja siis nimenomaan omaan naiseuteeni, kaikki tavallaan. Jos minulla olisi kova ja paksu karvoitus varmasti kävisin sokeroinnissa.
Aviomies alkuaikoina yritti kysellä miksei ole posliinia kun oli ymmärtänyt että kaikilla olisi.. Silloin teini-ikäinen oli tämän oppinut pornoleffoista niin ei kiinnostanut tulla verratuksi.
:-O Jännä...! Vähän samaan tyyliin kuin joillekin amerikkalaisille on järkytys nähdä ympärileikkaamaton penis... Se kun on jossain päin USAa niin yleistä että toiset kasvavat siinä luulossa että kaikkien penikset ympärileikataan...
Melko tummana, vahvakarvaisena naisena asialle on pakko tehdä jotain, vaikka pirun laiska olenkin... Tää tapahtuu siis ehkä kerran kahdessa viikossa, eli ihan liian harvoin. Ja joskus mies saattaa huomauttaa asiasta, tällöin jätän protestiksi ajamatta :D. Mutta sitten taas jos on tiedossa, että lähden naisystävänsä kanssa mökille, tällöin olen kyllä tarkin asiasta.
Minä nostan keskustelun nolouden uudelle tasolle... Olen kokeillut posliiniksi sheivaamista, mutta koska sisemmät häpyhuuleni tulevat sentin verran näkyville, huomasin heti, että karvoitukseni estää niitä hankaamasta. Vuorokauden sisällä esiin puskeva sänki ärsytti ihoani vielä enemmän, joten päätin siitä eteenpäin tyytyä vain bikinirajojen siistimiseen + puskan saksimiseen. Jos olisin rikkaampi, kävisin sokeroimassa bikinirajani säännöllisesti.
Mieheni ei välitä karvoitustilanteestani, löytää kyllä perille vaikka ei olisi kiitorataa vauhtia antamaan.
Muiden karvoitus ei kiinnosta minua, hassulta tuntuu lukea netistä, että jotkut kyttäävät uimahallissa toisten alapääkarvoituksia :D Ainoastaan säälittää nuorille joka puolelta puskeva paine siitä, että olet "viallinen" nainen, jos et ole karvaton kaulasta alaspäin.
Ei ollut yhtään noloa mun mielestä, kiinnostavaa kuulla mitä kaikkia vaikutuksia (hyötyjä, haittoja) karvoilla tai karvattomuudella voikaan olla.
Mulla karvoilla on käytännössä ainoastaan esteettinen vaikutus, niin ei ole tullut oikein ajatelleeksikaan mitä kaikkia muita ilmiöitä karvoihin voi liittyä. Todella kiinnostava ja sanoisinko opettavainen keskustelu! :)
Pakko kommentoida, niin mielenkiintoinen aihe! Säännöllisenä lukijana pitää kiittää loistavasta blogista ja aidosta meiningistä, minkä vuoksi on joka kerta yhtä kiva palata lukemaan. :)
Varsinaiseen kysymykseen: siistin tarvittaessa. Kokeilin kerran ajella kaikki pois, aivan kamalaa! Kutina, heti kasvava sänki (se se vasta inhottavalta ratsastusta harrastaessa tuntuukin ;)) ja sisäänpäin kasvavat karvat, auts! Oli myös liian vaivalloista ja näytti mielestäni oudolta, en koe myöskään mitään kuvioita omikseni. Luonnollisuus on pop. :D
Käytännössä siistin bikinirajat trimmerillä ja lyhennän saksilla päältä silloin kun on tarvetta/jaksan. Poikaystävä ei ole koskaan kommentoinut asiaa, mutta uumoilen, että pitää siistitystä versiosta kun karvat eivät kutittele suussa. :D Pitäisi joskus ihan uteliaisuudesta kysyä.
Kiitos Heilo :)
Täällä 90-luvun lapsi, joka luuli teini-iässä et kaikki pitää sheivaa. Nykyään siistin bikinirajaa ja saksilla vähän pusiaa. Mukavuus syistä yritän sheivata vähän, koska näppylät ja oon huomannut et oon heti alttiimpi tulehduksille, jos ei ole alhaalla karvaa. Niinkään häpykummun karvoituksellinen ei ole väliä. Mies tykkää et karvoja on vähän, mutta ymmärtää etten terveyssyistä lähde ajelemaan pois (koska sitten ei saa seksiä :'D)
Mut on jotenkin hassua, miten ihmiset luulee et karvoja täytyy ajella hygienia syistä. Tähän menee varmaan samaan kategoriaan naiset, jotka pesee alapään saippualla! Ja vielä et karvat usein estää sen hankaamisen. Mielummin annan karvojen suojata ihoa, kun ajella sen alttiiksi hankaukselle ja hengittämyydelle. Ja täällä siis nainen, joka käyttää ainoastaan 100% puuvillaa olevia alushousuja, koska muuten kutisee. Oon varmaan vaan tosi herkkä, ja enkä siksi ymmärrä karvattomuutta...
En minäkään tätä täysin ymmärrä, oikeastaan muusta näkökulmasta kuin kuukautisten. Tosin kyllähän silloinkin hygienian pitäisi pysyä ihan riittävällä tasolla kun huolehtii puhdistuksesta. Okei, JOS hlö omaa aivan valtavan tiheän puskan eikä aina ole saatavilla bidee-suihkua, niin tällöin ymmärrän että voi tuntua pikkuisen ällöltä päivän aikana.
Epiloin/sokeroin/nypin puskan kapeammaksi, saksin jäljellejäävän lyhyemmäksi. Posliiniakin olen kokeillut ja ihan tykkäisinkin, mutta karvatupentulehduksia tulee sen verran helposti että ei kiitos. Nykyrutiinillakaan en niiltä ihan täysin välty, mutta kompromissi on itselleni siedettävä. Sängen jättäviä karvanpoistomentelmiä välttelen, fiilis on inha itselleni eikä varmaan kumppaniakaan varsinaisesti ilahduta. Ja ihan yli kolmekymppinen olen, en vakituisessa parisuhteessa eli enemmän omaksi iloksi trimmailen kuin satunnaisia deittejä ajatellen. :)
Minusta luonnollinen puska on mitä kaunein ja miellyttävin. Kesällä siistin reunat, ettei bikineistä tursuaisi mitään.
Joskus, jos atopia on taas levinnyt alapäähän asti, leikkaan puskan ladyshaverilla lyhyeksi (en siis kokonaan pois), jotta perusvoide levittyisi iholle asti, ihottumainen iho hengittäisi, eikä pitkien karvojen taittuminen alushousuissa ärsyttäisi ihoa.
Karvat myös suojaavat herkkää alapäätä, mutta en minä paheksu, jos joku haluaa ne omasta kropastaan ajella. Tehdään sitä hullumpiakin juttuja, mutta kyllä mä näen tässä pornon vaikutuksen yhteiskuntaan. En tykkäisi, jos karvattomasta tulisi normi, mutta minulta ei taideta kysyä. :D
Olen kysynyt mielenkiinnosta poikaystävältäni, onko hänellä mielipidettä karva-asioihini ja hän sanoi, että ei ole ja ei kuulukaan olla, niin kauan kuin hänkin haluaa kohdella omaa puskaansa haluamallaan tavalla.
Sanni, sä olet aivamparas! <3
*ottaa kunnian vastaan* :D :D ^_^
Muuten kaikki pois, paitsi kummulle parin sentin kiitorata - en tiedä miksi, mutta näin on ollut vuosia. En ole mitenkään neuroottinen asian suhteen, vaan karvat saattavat päästä kasvamaan pidemmäksikin jos en jaksa sheivata säännöllisesti. Myös mies sheivaa, joten meidän perheessä ei paljon puskia katsella.
Anoppi kysyi joskus, haluisinko mennä hänelle brassivahaukseen (on siis kosmetologi), mutta ei olla ihan niin läheisiä, että itsellä riittäisi häpy (höhhöh..) mennä hänen parturoitavaksi :D
Höhö, voin kuvitella ^_^ :D En menisi itsekään... :P
Ai herranen aika, kaikkea sitä tuleekin kerrottua netissä, mutta joo, ajan aina tasaisesti posliiniksi. Se kutisi parilla ekalla kerralla ihan järkyttävästi, mutta ei enää ollenkaan. Se saa kasvaa semmoseksi ehkä 1-2cm mittaiseksi ja sitten lähtee taas kaikki. Musta on helpompaa pitää paikat puhtaana kun ei rehota - tää nyt kuulostaa siltä että olisin joku porsas joka ei osaa pestä itseään, mutta mulla väheni virtsaputkentulehdukset kun rupesin tähän aikatauluun. Myös sulhon mielestä tämä on oikein hyvä järjestely, hänestä on kivempaa kun on vähän lyhyempi, ettei tartte kaivella värkkiä esiin vaan pääsee ns. suoraan asiaan. :D Olenpa kuullut yhdeltä tutulta hänen gynensäkin todenneen että onpa kiva kun sulla on vähän siistitympi puska, kun jotkut ei koskaan trimmaile ja ekana joutuu operoimaan tiensä pöheikön läpi.
Apua, I did not just say that!
Yes you did ^_^ Mutta ei mitään, nämä kommentit on tosi kiinnostavia ja sanalla sanoen opettavaisia, eikä yhtään noloja :)
Hymyilytti kyllä tämä aihe eilen, kun postausta luin. Toisaalta... Onpa tästä jo kavereiden kanssa puhuttu useampaan otteeseen :)
Minä olen vetänyt vuosia kaiken veks, joko sheivaten tai brassisokeroinnissa. Ihan oman itseni takia, tykkään tästä kaikkein eniten. Minulla myös hankausongelmaa, kuin jollakin toisella ratsastajalla alkupään kommenteissa oli. Karvat hiertävät ihan järkyttävästi, kun kerran alkavat hiertää. Lisäksi karvani leviävät reisille, eli siistittävä on ennen biitsillä makaamista kuitenkin. Taisiis... Minä en sinne ainakaan rehottavana mene!
Mies ei ole valittanut, mutta ei pahemmin muutenkaan kommentoinut. Minulle on automaatio tarttua terään suihkussa ja sheivata majava samalla, kun vedän sääret, reidet ja jo aikaisemmin mainitut mahakarvat! Pitkiä mustia karvoja vanana kohti napaa... Kutsun heitä pornokarvoiksi :D
:D Kaikkea infoa täältä saakin ^_^ Mä en ole muuten koskaan nähnyt livenä tuollaisia "napaviiksiä", vai millä nimellä joku aiemmin kommentoinut niitä kutsuikaan...
Epilaattorilla ajelen kaiken minkä pystyy ja loput höylällä. Olen tehnyt näin siitä lähtien kun karvaa alkoi kasvaa. Pari kertaa olen kokeillut kasvattaa karvoja, mutta koen ne epämiellyttävinä, joten ajelen aina pois.
Kaikki pois, jo vuosia. Mun mielestä sekä sänki, että pidempi karvaa yksinkertaisesti tuntuu epämiellyttävältä. Eli ihan omasta halusta ja mieltymyksestä, vaikka nykyinen kanssaeläjäkin kuulemma arvostaa tätä - ja on itseni tavoin ollut hänkin semikarvaton kalsarialueiltaan koko aikuisikänsä. Mulle on aivan se ja sama muiden karvoitus, kunhan itse saan olla niin kuin tuntuu miellyttävältä. Eli alasti. :D (Vaikka no krhm... en kauheasti rakasta niitää irtokarvoja suussani, eli en varsinaisesti valita ajelevasta miehestä sängyssäni.)
Tulin muuten lukemaan tämän postauksen kylläkin siksi, että luin otsikon "Naiset, ajatteletteko?" No, nyt ajattelen ajelemista ainakin. :D
^_^
Joo, tosi moni näköjään luki otsikon noin :)
Haluan vielä jatkaa keskustelua, nyt kun olen seurannut muiden kommentteja. Itse kuulun siihen feminismin haaraan joka tietyllä tavalla ymmärtää mm. seksin myymisen, silloin kun se tapahtuu naisen omasta vapaasta tahdosta.
Siksi feministi minussa alkaa ärsyyntyä siitä, miten useampikin luonnollista viidakkoa ihannoiva on tehnyt johtopäätöksen, että ajelevat (erityisesti kaikki pois) naiset ovat pornoteollisuuden ja yhteiskunnan kauneusihanteiden ja ulkoisten paineiden urheja, ja kuinka nuoret tytöt joutuvat paineen alla ajamaan kaiken pois koska luulevat että näin kuuluu olla. Monella tuntuu olevan ajatus, että ajelu tapahtuu kaikesta kärsimyksestä huolimatta vain miesten tai muiden naisten vuoksi.
Itse kuulun siis tähän nuorempaan "uhrien" sukupolveen (80 luvun loppupuolella syntynyt), ja ajan kaiken pois. En tekisi näin jos se tuntuisi ihan kamalalta kärsimykseltä. Olen ilmeisen onnekas, että karvani kasvaa hitaasti vaikka kovaa ja paksua onkin, ja kerta viikkoon ajelu riittää vallan mainiosti, sänki ei kutia kasvaessaan eikä ihoni juurikaan ota nokkiinsa ajamisesta.
Ymmärrän paineista surkuttelun, kun on kyse oikeasti teini-ikäisistä nuorista, joiden ei toivoisi muutenkaan vielä murehtivan aikuisten ongelmista. Mutta jos aikuinen ihminen haluaa ajaa paljaaksi, hän voi silti olla feministi, päättänyt itse omasta kehostaan ja täysin tyytyväinen tilanteeseen.
Samoilla linjoilla. Kyllä tässä on ihan omasta päätöksestä ja mieltymyksestä kyse, eikä siinä ole takana mitään "mun mies haluaa posliinia kun sille tulee semmonen olo et oon nuori". Eikä se edes ole mitään kärsimystä, itselle on kärsimystä kun puska rehottaa, se menee aina jotenkin kummalliselle kiehkuralle joka pyörii epämukavasti pikkareissa. :D En muuten normaalisti jaksa sheivata kainalo- ja säärikarvoja, että!
Tiedän ettet viitannut tällä minuun (en kuulu varsinaisesti viidakkoa ihannoiviin vaikka omani silkkaa laiskuutta välillä pääseekin rehottamaan :D, enkä myöskään surkuttele ajelun tarvetta kokevia), mutta halusin silti sanoa tähän, että vaikka "kaikki pois" -linjan ajelijoita ei missään tapauksessa tarvitse nähdä paineen alla toimivina uhreina, niin mielestäni yleinen kauneishanne ja vallalla oleva käytäntö vaikuttaa väkisinkin, ihan huomaamatta, taustalla. Jos henkilö eläisi ympäristössä, jossa ei koskaan kuulisi tai näkisi mitään alakerran (tai minkään muunkaan ruumiinosan, for that matter) karvoituksen käsittelyyn liittyvää, hän varmastikin ainakin paljon pienemmällä todennäköisyydellä kokisi tarvetta, halua tai mieltymystä ajella kaikkea pois. (Megapitkät teräsvillakarvoitustapaukset asia erikseen ;) Ne varmaan ajavat kenet tahansa toimenpiteisiin ilmeisellä epämukavuudellaan.)
Saatan olla ihan hakoteillä mutta näin uskon kuitenkin. Vallalla oleva normi eli se millaisille viesteille altistumme ympäristön taholta vaikuttaa väkisinkin jollain tasolla toimiimme, ajatuksiimme ja valintoihimme. Sen vaikutusta on vaikea jättää huomiotta.
Ah! Vähän harmitti heti kommentin julkaistuani, että en ollut selkeämpi sanoissani. :)
En missään tapauksessa tarkoittanut, etteikö ympäristö, normit ja kauneusihanteet vaikuttaisi valintoihimme. Minäkin ajattelen, ihan ehdottomasti, että varmastikin näin on.
Oikeastaan yritin ennemminkin sanoa sitä, että on mielestäni tämän asian suhteen aivan se ja sama ajaako karvojaan vähän vai paljon, se on kaikki epäilemättä jollain asteella lähtöisin tästä paineesta. Yhtälailla voisi surkutella sitä, kuinka kauneusihanteet saavat meidät ylipäätään ajattelemaan, että on noloa, millainen puska tursuaa bikininlahkeesta, ja että sille on jotakin tehtävä.
Se, onko posliiniksi ajaminen kyseisen henkilön mielestä yhtään sen surullisempaa kuin kulmakarvojen nyppiminen, on mielestäni se isompi pointti mitä minun oli tarkoitus tuoda esiin.
Ja ihan oikein, en kommentillani viitannut sinuun enkä suoranaisesti kehekään muuhunkaan tiettyyn kommentoijaan, vaan sellaiseen ajatukseen, joka mielestäni paistaa joistakin kommenteista vähintään rivien välistä.
Sinä olet ilmiselvästi aina yhtä ihanan aidosti kiinnostunut siitä miten eri tavoin ihmiset toimivat! :D <3
Aa, no me ollaankin sitten tosiaan asiassa samoilla linjoilla :)
Aivan. Nyt ymmärrän paremmin mitä ajoit takaa :) Ja samaa mieltä.
Sheivaan! Ennen lähti kaikki pois, mutta nyt raskaana ei enää näe, niin tällä hetkellä yritän siistiä kiitorataa. Lopputulos on välillä mitä on Itseni takia näin teen, toki sinkkuaikoina tuli sheivailtua useemmin.. Kerran kokeillut brassivahausta ja voin kertoa, että oli viiminen kerta! Sehän oli ihan masokistista puuhaa!! Meillä myös mies siistii ja pitää puskansa lyhyenä.
Mä käyn sokeroinnissa parin-kolmen viikon välein otattamassa kainalot ja alakerran sileiksi. Höylällä viimeistelen paikat. Jättäisin jonkinlaisen läiskän mutta mulla on niin harvat karvat että näyttää oudolta. Aikaisemmin höyläsin = karsea kutina ja sänki ja epiloin = tuskaa..
Puolisolla ei tunnu olevan mielipidettä asiasta, mutta pidän itse sileästä tunteesta ja tunnen oloni jotenkin hygieenisemmäksi. Pidän myös miehellä paljaista kainaloista ja siistitystä alakerrasta, mutta saa toki olla niin kuin haluaa.