Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
255 comments on “Naiset, ajeletteko?”
Hmm, täytyy sanoa että mielenkiintoinen aihe kaikessa outoudessaan! :D Itse suosin ihan karvatonta versiota. Oloni on mukavin karvattomana, on ollut jo vuosia. Toisinaan karvojen poisto jää vähän taka-alalle, mutta huomaan ahdistuvani jos sänkeä on päässyt kasvamaan reilummin ja ajelen mahdollisimman pian paikat sileiksi :D Teen tätä oikeastaan vaan itseni vuoksi, mieheni ei ole ainakaan tähän mennessä ollut asiasta erityisen kiinnostunut.
Le Puskan suhteen olen feministi. Asia ei kuulu kenellekään muille. En anna kenellekään muille oikeutta säädellä tai paheksua tätä asiaa itsessäni. Karvoitus on normaali asia ja sillä on tärkeä terveyteen vaikuttava tehtävä. Jos joku haluaa omaansa trimmailla niin anna mennä, mutta naisten pitäisi pitää enemmän toistensa puolia kuin tulla sanomaan että toinen on ällöttävä jos ei näin tee. Nyt lopetan paasauksen.
Oikein!
Mä olen sheivannut, vahannut, nyppinyt etc etc ihan sieltä teini-ikäisestä asti. Aina. Luoja tietää, kuinka monta tuntia olen kurkotellut kohti pyhintäni:D Mä teen sen riippumatta siitä, onko kumppania vaiko ei, mutta ehkä kiinnitän siihen tavanomaista enemmän huomiota silloin, jos on riski, että sitä lähestyy vastakkaisen sukupuolen edustaja.
Mulla olisi epäsiisti olo jos en sheivaisi. Se on vähän kuin ylikasvanut leikkaus hiuksissa, ei vaan pysty olla. Kaikki pois-vaihtoehto on ikävä, sänki tuntuu saman tien ja mun mielestä aikuiselle naiselle kuuluu edes jonkin verran karvoitusta. Mut semmonen siisti kolmio on ihan jepa. Miksi mä kerron tän täällä? :D
<3 <3 Kun mä kysyin ^_^ Kiitos Sissi :)
Itse olen tottunut pitämään alueen siistinä säännöllisesti. En ikinä kuitenkaan täysin paljaaksi. Lähinnä ajelen oman mukavuuden vuoksi mutta tiedän että se miellyttää myös kumppaniani :)
Mä pikkuusen siistin mut aika villi länsi siellä oikeesti on. Mut tuosta reunoolta vähä ajelen ettei ny aivan kaikki karvakamelit sieltä pilkistele :)
Mielenkiintoinen aihe taas! Jes :D joskus nuorempana ajattelin että alapää kuuluu ajella mahdollisimman paljaaksi. Pidin karvoja ällöttävinä :/ toki oman siisteyden ja hygienian vuoksi olen aina tykännyt sheivata esim häpyhuulet jne, mutta luulen että posliinihommia tuli kokeiltua (ex-)poikaystävän vuoksi.. Nykyään - ei kiitos. En pidä siitä. Toki siistin biksurajat ja häpärit ym (miksi muuten alkaa nolottaa kun kirjoitan tästä? Perkele. Ei pitäisi!), mutta ihan omien mieltymyksien mukaan :D minun alapääni karvoituksesta päätän kiitos ihan minä itse! Hehe. my vagina, my rules ja sitä rataa ^_^ toki miehen kanssa joskus hyväntahtoisesti vitsaillaan aiheesta mutta fakta on se että hänellä sitä puskaa enemmän on :D kiitos kun kirjotit tästä aiheesta Sanni!
Niinpä, itsekin koen että aihe on ehkä jotenkin, öh, "semi-sopimaton" vaikka ei pitäisi. Hiuksista, kainalo-, sääri- ja partakarvoista puhutaan täysin vapaasti, miksi häpyalueen karvoitukseen pitäisi liittyä jotain erityistä tai tabua noihin muihin karvoihin verrattuna? Hassua.
Se nolottaa, koska normi-ihmisellä on terve suoja intiimiasioissa, samoin on pelkästään hyvä, jos koululaisia hihityttää jotkut tunnit, mitä käyn pitämässä. Hyvä niin, se kertoo siitä, ettei kaikille kuulu kaikki :)
Eikä ollut siis kritiikkiä tähän postaukseen, vaan kannustusta :) jokainen saa paljastaa kellarikerroksensa kuosin, jos tahtoo :D
Sokerointi kaikki pois -tyylillä olisi sekä itselle että kumppanille miellyttävin, mutta opiskelijana raha tulee vastaan. Sheivauksesta taas tulee näppylöitä. Niinpä nykyinen ratkaisu on bikinirajat sheiverillä ja muuten joko saksilla tai vanhalla partakoneella mahd. lyhyeksi. Sänkihän siitä tulee, mutta se ei juurikaan haittaa. Sinkkuna tyytyisin todennäköisesti vain saksiin, mutta mitään puskaa ei todellakaan ikinä!
Hehei, minulla on ratkaisu pulmaasi! Netti on pilvin pimein tee-se-itse-sokerointiohjeita, jolloin sokeroinnin hinnaksi jää sokeri+vesi+sitruunamehu+lieden lämmitys+tiskaaminen. Vanhasta kulahtaneesta lakanasta saa tarvittaessa sopivat suikaleet karvanpoistoon, ja mahdollista poistoapua voi saada myös kumppanilta. :)
Itse kysymykseen liittyen, mulla siis kaikki pois sokeroimalla, teinistä asti olin sheivannut ennen kotiohjeen löytämistä. Olen 2000-luvun nuori, jolloin kaikki naistenlehdet olivat täynnä karvanpoisto-ohjeita (ja -kehotuksia), mikä varmaan osaltaan vaikuttanut mieltymyksiini. Olen kuitenkin joskus testinä kasvatellut, mutta koen oloni mukavemmaksi vähäkarvaisena. :D
Mä en jotenkin uskaltaisi itse sokeroida, olen ihan tosi "wuss" mitä tulee kivun pelkoon ja kestoon..! :D
Mutta täytyy myöntää, että olen kaikkia näitä kommentteja lukiessa alkanut tuntea enemmistön "painetta" ja jopa pientä uteliaisuutta kokeilla itsekin vähän "järeämpää" raivailua ja nimenomaan sokeroinnin muodossa. Vihjeistä päätellen kumppaniakaan ei haittaisi... :D Mutta itse en uskaltaisi toimenpidettä suorittaa, pitäisi mennä kosmetologille.
Itse sheivaan mestani jättäen vain tuommoisen "ohjaavan kolmion" jäljelle. Tähän on pari syytä: se tuntuu musta itsestäni kivalta koskea, ja häppärialueeni on malliltaan sellainen että ylimääräinen karvasto down under ei käy kauhean hyvin yksiin satulan ja anatomiani kanssa. Karvat voi todellakin hangata kun jyystää menemöän ravia ja laukkaa kierrostolkulla, varsinkin kesällä! Lisäksi tuo menninkäinen arvostaa nykyistä tyyliä mutta ollaan kyllä todettu että viimeinen sana mun alakerran frisyyriin on mulla ja jos ei tykkää, voi olla myös ilman ;)
Mielenkiintoisia näkökulmia paljastuu karvojen vaikutuksista :) Varmasti ihan totta mutta varsinkin ratsastusta harrastamattomalle sarjassamme "enpä olisi koskaan tullut ajatelleeksi" :)
Ratsastusta harrastaneena menee silti samaan sarjaan: enpä ole tullut ajatelleeksi. :)
Varmasti ongelma ei olekaan kaikilla sama, vaan tää on ihan anatomiallinen asia :)
Ajelen kaikki pois, koska koen sen olevan mukavamman tuntuista kuin runsaan karvoituksen. Tunnen myös heti oloni jotenkin epäsiistiksi, jos karvat kasvavat liikaa. Olen myös kysynyt mieheni mielipidettä asiaan ja vastaus oli luokkaa "njääh, ihan sama, ei väliä", joten itseni takia tätä vaan teen. :D
Mä sheivaan säännöllisesti. Mulla kasvaa muutenki tosi harvakarvasesti niin omaan silmään näyttää paremmalta kiitoradalla tai kokonaan ajeltuna. Kumppaneilta en kysele mieltymyksiä vaan sileä alapää tuntuu itselle kivoimmalta ja tuntuu että paljon treenaavana karvat usein kutiaa. Jopa kainaloiden suhteen olen rennompi eli niissä on välillä pidempi sänki kuin alhaalla, mut sielläkään ei karva kasva kuin harvassa.
En oikeastaan usko väitteeseen että karvat olisivat jotenkin terveellisemmät vaan siitäkin on montaa erilaista kantaa. Minusta karvat ja feminismi eivät kulje käsi kädessä vaan että joka naisella on oikeus olla ylpeä sukupuolestaan karvoilla tai ilman - hän yksilönä sen päättää. Hauskaa muuten huomata että nykyaikana myös miehet monesti ajavat/siistivät puskansa - ainakin omassa suhteessa ja kuulen ystäviltäni samaa.
Tulipa tästä kunnon karvattoman avautuminen :D
Ei minustakaan.
No juuri näin :)
Mistähän sitä alottaisi? Ensimmäisen kerran le puska näki höylän varmaan jo varhaisteininä, jotenkin vain oli sellainen käsitys että kaikki pitää höylätä pois. Vähitellen höyläys alkoi olla epäsäännöllisen säännöllistä; silloin kun jaksoi ja muisti. Ensimmäisen seurustelusuhteen aikana iski taas villitys höyläillä kokoajan, mutta lopulta siitä tuli jälleen kerran epäsäännöllisen säännöllistä, kun tajusin, ettei se mies niin välitä. Kun sitten singahdettiin takaisin sinkkumarkkinoille, tuli höylästä paras kaveri, eihän sitä koskaan tiennyn milloin se oikea kävelisi vastaan... Lopulta meni höylään hermo ja epilaattori sai paikkansa vessan kaapista. Voi sitä riemua, kun le puska pysyi sängettömänä pitkään! Ja sitten alettiin taas seurustella. Hetken sitä jaksoi vielä epiloida, kunnes höylä sai taas vanhan arvonsa takaisin. Ja lopulta mies totesi, että mitä jos vähän kasvattaisin pusikkoani ja trimmaisin sitä. Kuulemma kaksikymppisellä naisella kuuluu olla karvoja. No, sille tielle ollaan jääty ja höylällä vain trimmaillaan kiitorataa, joskus ohuempaa, joskus leveämpää. Stressiä ei tarvitse ottaa, trimmaillaan silloin kun siltä tuntuu! ;)
Mielenkiintoista, alan heti miettiä ollaanko me kovinkin eri sukupolvea. (Alan olla niin vanha että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, pikkuisen hullua ^_^) Mun teiniydessä alapuutarhasta ei puhuttu koskaan eikä mulla käynyt mielessäkään, ei pienessäkään sellaisessa, että ko. alueen karvoille pitäisi tehdä jotain. Saattoihan tietysti myös olla että olin vain "erilainen nuori" :D ^_^ Mutta en muista että olisin mediassakaan törmännyt juttuihin alakerran trimmauksesta, jostain brasilialaisista puhumattakaan. Se ei jotenkin kuulunut tavallisen tytön arkeen.
Täällä tosiaan -94 mallin lapsonen (nuoresta teiniäidistä ehkä siis menisit :'D), joten teini-ikä koettu 2000-luvulla, jolloin ainakin netistä sai vähän väliä lukea näistä karvanpoistomenetelmistä. Lisäksi omassa pienessä ystäväpiirissä kaikki ajoi posliiniksi (ystävien kesken näistä sentään kehtasi puhua), joten ei ihmekään, että karvattomana sitä viihtyi sitten itsekin. Jotenkin varmaan ensimmäinen "järkytys" oli, kun näin isosiskoni tulevan saunasta ja hänellä olikin kolmio alakerrassa. Siinä vaiheessa taisi teiniversioni tajuta, että kaikkea ei tarvitse höylätä, jos haluaa siistin alakerran :D
En sheivaa, epiloin. Itse en tykkää karvoista ja olen feministinä sitä mieltä että jokainen saa ajella puskansa jos siltä tuntuu enkä näe siinä mitään epäfeminististä, viittauksena ylempään. Typerää oikeastaan edes vetää feminismiä mukaan johonkin ihokarva-asioihin.
En poista kaikkia karvoja, mutta itselläni jotenkin kuivuu iho muiltakin alueilta joissa karvoja kasvaa (kulmat, sääret, käsivarret, hiuspohja) niin vähemmällä kuivumisella ja epämukavalla kuivumiskutinalla pääsee kun iho on siisti. Olo on muutenkin paljon freesimpi kun karvoja ei ole.
En oikeastaan näe mitään eroa siinä sheivaako kainaloita vai bikinirajoja, jos toisen paikan sheivaaminen on kovinkin epänormaalia tai epänaturaalia tai epäfeminististä niin varmaan sitten niitä kainaloitakaan ei tarvitse sheivata. Tai kasvokarvoja valkaista tai poistaa. Tai nyppiä kulmakarvoja. Kaikki samaa ihokarvaahan nuo ovat.
Ja ihan muuten itseni vuoksi karvani poistan, en kenenkään muun. :)
Jos viittaat RipRapin kommenttiin niin en mä (ainakaan) sitä niin tulkinnut, että puskan ajelu ylipäänsä on suoraan epäfeministinen teko, vaan että sen ajelu sosiaalisen/enemmistön paineen ja muiden naisten odotusten (tyyliin kaveriporukassa puhutaan että karvat on ällöjä) takia on epäfeminististä.
Mä ajelen kaiken pois viikon - puolentoista välein. Siinä välissä muualta kuin häpykummulta, lähinnä ihan vain siksi, että se tuppaa ärtymään kovasti ajamisesta, vaikka olisi mitkä geelit ja voiteet käytössä.
Mies ei ole ikinä ottanut millään lailla kantaa mun karvoitukseen. Eksä sen sijaan... Olen luonnostani tosi tosi vaalea ihan kaikkialta, ja karvan laatu on myös todella suoraa ihan yhtälailla ala- kuin yläpäässäkin. Hän huomautti kyllä heti jos pääsi karvat vähänkin kasvamaan, nimitteli ällöttäväksi ja kutsui sitä hämähäkinseitiksi. Näin jälkikäteen oon ihmetellyt usein, miten en ole arvostanut itseäni sitä vertaa, että suostuin kuuntelemaan sellaista.
>:-( Nyt korvatillikka eksälle!
Puutarhan hoitoa:) kyllä siistin, kiitorata on mun mieleen. Sinkkuelämässäkin käytiin aihetta läpi. Samantha vannoi sheivaavansa vaikka olisi kuolemansellissä:D
Nykyään jätän pienen "kiitotien". Olen myös kokeillut sitä, että vetää kaiken pois, mutta se ei minulle sopinut. Se tuntui liian tyttömäiseltä. Ajelen itseni takia ja vain itseni. Vaikka en suhteessa olisi ajelen silti. Jotenkin siitä tulee vain itselle siistimpi ja huolitellumpi olo :) Se on myös ikävää, jos puska jää alushousujen reunojen alle ja aiheuttaa nipistelyä :D
Nää on mulle vieraita kokemuksia ^_^
Kaikki nämä kommentit luettuani olen tullut tietoiseksi karvaongelmista, joita en olisi osannut ennen kuvitellakaan, tää nipistely taitaa olla vielä kevyimmästä päästä..! :D (Ja ei siis tosiaan ole tarkoitus nauraa karvaongelmille!)
Musta tää on hauska aihe! Tää on näitä mistä aina kavereiden kanssa kiistellään, samaan tapaan kuin side vai tamponi tai vastaavat. :D
Itse haluasin väittää olevani täysin yhteiskunnan vaatimusten yläpuolella, mutta pakko se on myöntää, että tarkempi olen puutarhan kunnosta silloin kun on tsäänssi että joku sen näkee (tosin ei ei ihan ilman mitään kuitenkaan). Tosin bikinirajat sheivaan kyllä suurpiirteisesti aina kesäkaudella (samoin kun jalat ja kainalot), mutta talvella kyllä sinkkuillessani pidän yllä aika talviturkkia. :D
MUTTA, kukaan ei oo miulle koskaan huomauttanut karvoista tai niiden puutteessa negatiivisesti. Ja jos joku niin tekisi, niin häviäisin kyllä aika nopeasti paikalta...
Tämähän keskustelu on mullakin vielä täällä käymättä ^_^ No ei tosi, tästä en ehkä alkaisi postausta tekemään :)
Mmhh.. Miksi ei? :D
Poistan lähes kaiken, pienen raidan/suorakaiteen jätän. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka tekevät kolmion...? Miksi kolmio? :D ja onko se kolmio piikki ylöspäin vai alaspäin? :D
Mutta noin yleisesti ajelen siksi että minulla on hygieenisempi olo, sekä osittain myös miesten vuoksi. Kukaan ei ole sitä minulta ikinä vaatinut, pyytänyt tai edes ehdottanut, ja itse toimenpidekin tapahtuu niin rutinoituneena osana suihkussa käyntiä etten kiinnitä siihen sen enempää huomiota.
Mielenkiintoinen topic, vähän kuin se deodoranttikeskustelu taannoin!
^_^ :D
Hei mä oon miettiny tota ihan samaa! Että mitenkä se kolmio oikeen muodostuu, miten päin? :,D
Mä siistin bikinialueen epilaattorilla sillain "kaarevasti". Tulehtuneet karvatupet / sisään kasvaneet karvat on riesa, mutta en oikeen oo keksiny muutakaan keinoa, sheivaaminen ei oikeen oo vaihtoehto kun sitten pitäisi olla joka päivä ajelemassa, enkä tykkää sängestä yhtään. Mulla on toi karvankasvutahti aika hurja :D Oon tässä pari vuotta keränny rohkeutta että uskaltaisin kokeilla kainalokarvojen epilointia, jostain syystä se pelottaa, vaikka bikinialueen sillä kyllä pystyy siistimään.
Mä en uskaltaisi epiloida bikinialuettakaan, olen kamalan kipupelkoinen! :D En ole koskaan käyttänyt bikinialueella ladyshaveria, höylää tai voidetta järeämpiä "aseita". Vielä vähemmän uskaltaisin tehdä niin kainaloalueelle..! ^_^
Itse sheivaan, välillä poslariksi ja välillä kiitorataa ja kaikkea siltä väliltä :) vähän aikaa sitten miesystävä esitti toiveen, että kasvattaisin pitemmät karvat alapäähän, eli tällä hetkellä siistin vain varovaisesti bikinirajoja. Mitäpä sitä ei kokeilisi, eipä tuo paljoa vaadi :) kainalot sheivaan aina.
Itse jäätävän karvankasvun omaavana, sheivaan joka toinen päivä tyylillä kaikki mahdollinen vaan pois. Ei nimittäin tunnu (tai sen puoleen myöskään näytä) hyvältä, kun karvoja on ihan jäätävästi ja ne ovat pitkiä. Omasta mielestä on hygieenisempi näin. Ja kyllä se mieskin tykkää ;D
Vaikka olenkin sinkku, niin silti olen jo vuosia ollut "kaikki veks" -linjalla. En pidä karvoista, ja hankkiudun niistä eroon ihan oman itseni takia :) käytän tähän tarkoitukseen Veetin suihkussa käytettävää karvanpoistoainetta, ei nyt tule oikea nimi mieleen? Kuitenkin tuote levitetään halutulle alueelle, annetaan vaikuttaa ja suihkussa karvat vaan pyyhitään pois mukana tulevalla sienellä. Tää on ainoa tuote joka ei aiheuta mulle näppylöitä.
Ja kerta nyt tälle too much information -linjalle on lähdetty, niin kerrottakoon vielä, että kaikki karvani hiukset mukaan lukien ovat todella vaaleat, eli mikään kolmio tai kiitorata ei alakerrassa näytä yhtään miltään :D
Kaikki informaatio on tervetullutta tähän keskusteluun! :D ^_^ Siitä vaan karvafaktat julki :)
Posliini on, sekä minulla että miehellä. Ei olla oikeastaan ikinä keskustelu tästä, molemmilla oli sama tyyli käytössä jo ennen meidän suhteen alkamista. Molemmat käyttää ihan perinteistä höylää karvanpoistoon.
Itse kuulun valitettavasti siihen porukkaan, jonka karvaosasto ihan valehtelematta kasvaa puoliväliin reittä, joten pakko sitä on siistiä, jos meinaa käyttää lyhyttä hametta tai shortseja :-D Pikkuhousujen ulkopuolisen alueen siistin epilaattorilla, koska tulos on hyvä ja pitkäkestoinen ja sisemmät pari-kolme senttiä siistin höylällä viikon tai parin välein, ihan oman viitseliäisyyden mukaan. Aviomies ei onneksi piittaa miltä mun alakerta näyttää, ainoastaan sänkisestä ihosta on tullut joskus huomautus, kun on tuntunut pistävältä.
Parin viikon sisällä saan tosin mennä synnyttämään ja koko raskausaika on mennyt huomattavasti enemmän naturellina, kuin normaalisti ja nyt oonkin miettinyt, että pitäiskö sitä yrittää supistusten välissä siistiä itsensä siihen kuntoon, että kehtaa sinne mennä, jos siellä on esim. sali täynnä opiskelijoita tms :-D Mutta tämän mahan kanssa helpommin sanottu, kuin tehty. Ihan epäreilua, kun miesten ei tarvitse tällaisia(kaan) asioita murehtia. :P
Sitä, miltä karvoitus näyttää synnytyksessä ei, mutta noin muuten kyllä ne jotkut miehetkin karvojaan siistivät. :)
Hehheh ^_^ Luulen että ne opiskelijatkin on jo nähneet aika lailla kaikennäköistä :) Mutta ymmärrän kyllä fiiliksen, jos olet tottunut olemaan "villimmässä" tilassa :)
hehe, tää on tällainen aihe jota ei vaan malta olla kommentoimatta :D (ensin kyllä luin otsikon kauhean kauan "Naiset, ajatteletteko?" ja ihmettelin että onko jokin aihe mistä tarvitsisi herätellä ihmisiä ajattelemaan :D)
mä ehdottomasti kannatan sitä, että naisten (ja kaikkien, sen puoleen) pitäisi antaa karvojen rehottaa jos siltä tuntuu. suhtaudun hieman epäillen siihen, että joku nyt kokisi jotain hirveää himoa pitää itsensä vaikka posliinina jos siihen ei olisi tullut ulkoa vahva ajatusmalli, että se on sosiaalisesti hyväksyttävä tai paras tapa. (aiheeseen vain ohuesti liittyen. katselin tässä eräänä päivänä Snog Marry Avoidia joka on mahdollisesti yksi maailmanhistorian kammottavimpia ohjelmia. jos joku KEHTAA rikkoa hienovaraisesti välitetyt, mutta sitäkin voimakkaammin sisäistetyt sosiaalisen hyväksyttävyyden normit, on yksilöön kohdistettava mahdollisimman vahva ryhtiliike...) sosiaalisten normien voimat huomaa ihan käsittämättömän vahvasti, vaikkeivat ne olisikaan mitenkään ääneen sanottuja, esimerkiksi kun on paljon "valtavirta"-kavereiden seurassa niin sitä alkaa olevinaan haluta itsekin ajella. kun taas on tarpeeksi pitkään hippiseurassa alkaa karvat olla tosi jees eikä tulisi mieleenkään alkaa aiheuttaa sitä ihoärsytystä ja ajanhukkaa ^_^ tosin hippeili tai ei, kumppanin kanssa tykkään trimmailla ihan vain omaksi iloksi. joissain tilanteissa karvat ovat - noh, hieman tiellä :D suuttuisin varmaan vähän jos kumppani edes hyvällä kehtaisi ottaa kantaa karvoitukseni tilaan.
ihan mahtavaa kun kirjoitat tällaisesta, monista taitaa tuntua vaikealta edes kirjoittaa anonyymina, joten hienoa, että otat tällaisen keskusteluun :)
Näemmä moni muukin :)
Minäkin olen vähän samoilla ajatusbaanoilla, tuomitsematta silti millään lailla ketään joka haluaa pitää itsensä täysin karvattomana. Aivan valtavaa risupöheikköä omaamattomana mun on tietysti mahdoton tietää miten epämukavaksi sellainen puutarha omistajansa olon tekee, ja ajaisiko se haluun vetää kaikki pois ilman yhtäkään ympäristön välittämää signaalia tuon suunnan kannatukseen. Voihan hyvinkin olla niin. Olen kuitenkin itse taipuvainen (ihan omasta kokemuksestakin, tämän keskustelun jälkeen!) uskomaan, että sosiaaliset normit vaikuttavat trimmaushalukkuuteen kaikkein eniten.
Luettuani kaikki nämä kommentit en voi kieltää, etteikö itsellenikin olisi tullut, jos nyt ei halua tai ihan painetta, niin ainakin valtava uteliaisuus kokeilla itsekin alakerran tehokkaampaa siistimistä. Laiskuuteni ja perus"luonnonlapsi"-luonteeni tuntien innostus ei välttämättä kestä kovinkaan kauaa ja jää pysyväksi elämäntavaksi, mutta ainakin keskustelulla on selvästi hetkellinen, hyvin vahva vaikutus.
Hihii, mahtava aihe :-) Nuorena ja rakastuneena tuli sheivailtua (ei koskaan kokonaan!), mutta keski-ikäisenä työssäkäyvänä äitinä asia ei todellakaan ole prioriteettilistan kärjessä. Sitä pitäisi tehdä jatkuvasti ja kasvava sänki kutisee inhottavasti. Siistin, jos olen menossa uimaan tms.
Kaikki pois. Näin on ollut aikalailla kuusitoistakesäisestä lähtien. Ensin taisi olla pieni kiitorata, mutta posliini on helpompi ja mukavampi. Itseä ärsyttää pienikin sänki nykyään ja etenkin menkkojen aikaan (älä kysy, en tiedä miksi :p) Mies taisi ensin vähän kauhistua kun kerroin ajaneeni kaikki pois että näyttäisin lapselta. Eipä ole valittanut kun näki= ei tainnut ihan lapsi sitten kuitenkaan tulla mieleen ;)
Olen tosi vähäkarvainen mutta ajelen kaikki pois. Ennen jätin jonkun 'kiitoradan' mutta laiskuuden takia kaikki pois. Joskus aikoinaan puolison pyynnöstä nykyään ihan vaan omaksi iloksi. Olo jotenkin siistimpi:)
sheivaan kyllä, koska omat karvani valtautuvat sisäreisiin :/ jos en olisi suhteessa, en varmaan sheivaisi ollenkaan haha :D mutta poikaystävä ei ole käskenyt sheivaamaan, joten voisin kai hyvin olla sitten sheivaamattakin :D
Mielenkiintoinen aihe, jään seuraamaan kommentteja! Pakko muuten kertoa, että lukiessani postauksen otsikon ekaa kertaa luin Naiset, ajatteletteko? Vielä ensimmäinen lauseen luettuani ajattelin postauksen sisältävän syvällistä pohdintaa, mutta seuraavan lauseen kohdalla suuni loksahti auki ja tajusin kämmini :D
Mäki kuulun kategoriaan "antaa rehottaa" :D Lähinnä laiskuuttani ja se etten kestä yhtään kipua. Kesällä saatan pahimpia reunakarvoja trimmailla sheiverillä ettei tosiaan tule sitä Borat-ilmiötä eikä tartte huolehtia vilkkuuko jotain :D
Ajattelin nyt jakaa tän teiän kanssa ku kerran kysyttiin :D
Mulla sama. Meni todella monta vuotta että uskalsin käyttää bikinialueella edes höylää haavojen pelossa. Ajatus vahauksesta tai sokeroinnista "down under" saa ihon kananlihalle mutta nyt olen, ihan kiitos tämän keskustelun, menossa sokerointiin.
Nyt on kyllä taas mielenkiintoinen postaus! :D Itselläni on tapana siistiä sheivaamalla ja saksilla mutta posliiniin en ryhdy tai ainakin kynnys siihen olisi kova. Itse en nimittäin semmoista lähtisi tekemään ja jonnekin vieraan käsiteltäväksi meno veisi kyllä aika pahasti out of my comfort zone... :DD Heräsi muuten muiden kommentteja lukiessa että mitenkäs tämä miehillä hoituu? Ovatko miehet taipuvaisia ajelemaan vai onko siellä enemmän luonnonlapsi meininki?
Mä olen käsittänyt että miehetkin trimmailee aika lailla :)
Mä kuulun siihen porukkaan joka viettäis elämäänsä mielummin karvattomana, mutta kun ei vaan kykene. Biksualueella mulla kasvaa karvat ihon sisälle mikäli niitä poistetaan vahalla, epilaattorilla tai sokerilla. Aina. Ja se onkin pahimmillaan hyvin kivuliasta.
Höylääkään ei iho kestä, nivuset varsinkin ärtyy todella pahasti.
Joten mä trimmailen ajoittain siistiksi ja lyhkäseks epilaattorin trimmeripäällä. Sillä saa semmosen puolen sentin lopputuloksen mikä ei ärsytä ihoa.
Oon asenteella mun karvat, mun päätös. Suurin syy trimmailuun ja karvaällötykseen onkin varmaan menkat.
Jonkin verran sheivailen koska muuten tuntuu inhottavalle pikkareissa. Tietäisitpä Sanni kuinka yleinen aihe tää on vauvapalstoilla. Ennen synnytystä käytiin kaikki hyvinkin tarkkaa keskustelua aiheesta.
Okei..! :D Huomaa etten lue Vauvoja... ;) (olen muuten aina miettinyt että jos mulla olisi lapsi, viettäisinkö mäkin aikaa tuolla palstalla... vai liittyykö äitiys lopulta kovinkaan olennaisesti kyseisellä palstalla kirjoitteluun..?)
En kyllä tiiä mistä johtuu, mutta pakko se on myöntää että itseä ainakin ällöttää suoraan sanottuna jos jollakin karvat roikkuvat yli aluhousujen :D kuulun siis itsekin tähän trimmattu puska -kerhoon.Täysin paljas alakerta ei kaverini mukaan (gynekologi) ole kaikista tervein vaihtoehto herkille paikoille, joten sen olen jättänyt sen vuoksi pois laskuista D:
Puska all the way! Se on minun makuuni naisellisempi ja esteettisesti miellyttävämpi. Mielestäni aikuisella naisella oikeastaan kuuluu kasvaa karvaa alaosastolla. Koko karvattomuuden ihanne on luonnoton ja iljettävä. Toki rajojen veteleminen on haastavaa, sillä itsekin sheivaan jalkani ja käteni, ja myönnän tekeväni sen ihan vain siksi, että paineet ovat niin kovat. Ja tietenkin makuja on monia, joku nyt sattuu tykkäämään karvattomuudesta. Mutta sen takia, että joku toinen vaatii ja olettaa karvattomuutta, no se on surullista ja väärin. Naisiin kohdistuu niin paljon kohtuuttomia vaatimuksia.
Olisi ihanaa olla se rohkea nainen, joka antaa kaiken rehottaa. Kapinoin siis alapääni ja kainaloideni avulla.:D:D
Niin munkin mielestä. Siistiminen on mulle aika luonnollista mutta täysi karvattomuus..? Kuuluu mun mielessä lapsuuteen.
Ihanaa Sanni, kun uskallat reilusti tälläsistä vähän "oudommistakin" aiheista kirjotella! :D <3
Itse epiloin ja sheivaan "puskaa" vähän siistimmäksi, mutta jätän kuitenkin reilun tupsun :) Joskus aikoinaan kokeilin ottaa kaikki pois. Olo oli paljas ja ihan kuin olisin ollut joku pikkutyttö. En kokeile toiste :D
Avomies ei ole kommentoinu asiaa ikinä paitsi vitsillä, hänelle ihan sama ja hyvä niin, koska miunhan puska se on ja miun "määräysvallan" alla :)
Hehe, sellaista se on kun ihmettelee vähän kaikkea ja sanoo ajatukset vielä ääneenkin...! ^_^ Jonkun mielestä ei varmaan pitäisi, mutta mä olen tällainen :D
Haha, pakkohan tähän on vastata! :D Ite huolittelen alakertaa sen verran, ettei kasvusto jää hiertämään alkkareitten reunoihin ilkeästi ja saa aikaan ärtynyttä ihoa. Kesäsin varsinki lämmin saa ilkeitä aikaan, jos ei huolla itteensä. Plus pidän sopivan lyhyenä, että on muutenkin kiva olla. Kiitos tästä postauksesta. :D
Luin ensin että "Naiset, ajatteletteko?" :D mietin jo että mitä feminismi-filosofista pohdintaa tarjolla...
Vastauksena varsinaiseen kysymykseen: riippuu. En ole tässä(kään) kauneus-asiassa mikään fanaatikko; tykkään itse että karvoitus on suht siistitty, alapään karva kun mulla on tosi tuuheaa, tummaa ja paksua, toisin kuin hiukset päässä... päh, miksi näin päin ;) joten sheivaan / siistin yleensä bikinirajat tms. Toisaalta esim. helteillä tykkään olla paljaampi, on kiva kun alapääkin on vähän viileämpi. Vähempi karvoitus on myös helpompi pitää puhtaana (esim. menkkojen aikana). Mutta jos ajelu välillä unohtuu niin no big deal.
No mitä tykkää / haluaa poikaystävä? Taas riippuu :D ihan se mun perussiisti on tosi fine, mutta väillä vaihtelu virkistää tässäkin asiassa kuulemma! Joskus hän tykkää kun puska rehottaa, kutsuu mua "savage woman / "cave woman". Välillä taas pyytää ajamaan kaikki pois, sopii joihinkin sänkyhommiin paremmin ;) ... Ja kun mulla ei asialla ole niin väliä, mielleläni silloin tällöin voin hänen mielikseen olla posliinina. Toisaalta sama toimii molemmin päin, itse tykkään kanssa kun kumppani pitää ns "paikat siistinä", joten kyllä miehenkin pitää hiukan karvoihinsa kiinnittää huomiota.
Meillä muuten mies usein ajelee mun karvat, jos ollaan suihkussa tms yhdessä... vinkki ;) tekee jopa parempaa jälkeä kuin itse, ja on aika sexyä hommaa tottaphuhuen "punastumishymiö"
Toinen vinkki: jos sheivaaminen ärsyttää ihoa, kokeilkaa kookosöljyä, on mulla toiminut tosi hyvin :) liukastaa ihon ajelun ajaksi, ja jättää ihana sileän pinnan.
Hui...! Mä en uskaltaisi...! :D ^_^ En tiedä onko nynnynpää tyyppiä mitä tulee karvojenpoistokipu/haavapelkoon kuin mä... :D
Esiteininä mun mielestä oli kivaa kun karvat alkoi vihdoin kasvaa ja silloin annoinkin niiden "rehottaa" muutamia vuosia. :D Nykyään kyllä sheivaan yleensä joka suihkussakäynnin yhteydessä: ihan sileäksi en vedä muuta kuin biksurajoilta ja 'huulilta', päällä on aina pieni sänki. Iho on jo tottunut eikä näppyjä tule kun pitää siistinä aina.
En muiden karvoista välitä pätkääkään, mutta itse olen tykännyt pitää lyhyenä. Ei tunnu niin hikiseltä eikä mikään karva jää puristuksiin ikinä mihinkään ja aiheuta nipistelyä. Tosin jos on tiedossa joku gynekäynti niin annan pari päivää kasvaa, kun jostain syystä vähän "häpeän" esitellä täysin sileän paljasta alapäätä muille kuin avopuolisolle.. :D
Olkaa onnellisia. Mä olen menossa lääkäriin siksi kun karvaa on kasvanut aina ja paljon. Vaikuttaa naisena olemiseen paljon. Olen säästänyt että pääsisi edes sääristä ja naamasta ottamaan laserilla pois maksaa ihan hirveästi. Maksaisin koko loppuelämän jos vaan voisin hiukan siistiä. Minulla kasvaa karvaa siis ihan peräosastolle asti ja paljon sekä reisissä sääret ihan hirveät. Jopa kosmetologi ihmetteli joskus. Siksi Sanni kysynkin olisko kannattavaa ostaa tuo valoimpulssilaite edes alapäätä ajatellen? Jos edes siihen auttaisi että ei tulisi näppyjä ja hirveää kutinaa. Kuinka kauan voisi pitää karvaa poissa??
Mä en osaa sanoa tähän muuta kuin että mä koin laitteen todella tehokkaaksi ja miellyttäväksi ja tulokset puhuivat puolestaan. Ainoa miinus on sitoutuminen hoitosykliin ja laitteen koko, joka tekee käytännössä mahdottomaksi suorittaa käsittelyt vaaditulla aikavälillä kun elämäntyyli on erittäin epäsäännöllinen ja matkusteleva. En tiedä onko tuon Naked Skin -laitteen jälkeen markkinoille tullut kuinka paljon pienempiä ja "matkaystävällisempiä" IPL-laitteita, mutta tuo alkuperäinen Naked Skin on aivan valtava ja painaa hirveästi.
En ole varma mitä kysymys tarkoittaa mutta ylläpitovaiheessa IPL-laitteella tarvitsee käsitellä ihoalue vain kerran kahdessa kuussa.
Itse tykkään eniten ihan karvattomasta ja se hoituukin sokeroinnilla. Mulla on opintojen ja muun kanssa ollu jo useempi kuukausi niin haipakkaa, että ei oo alapään sokerointi ollu prioriteettilistalla kovin korkealla. Nyt oon taas tsempannut ja ai hitsi kyllä huomaa ettei kannattais pitää noin pitkiä taukoja :S Kipu on ihan hirmuinen nimittäin nyt kun karvat on oikein paksuja tiukasti juurtuneet.
Sokeroin siksi, että sheivauksella ei saa kun kutinaa ja haavoja ja jäätävän ruman sängen aikaan. Mulla on siis todella tumma ja suht tuuhea karvoitus niin en nää muuta vaihtoehtoa :D Poikaystävälle ei oo mikään kynnyskysymys, mut kyllä sekin enemmän karvattomuudesta tykkää :)
Brassisokerointi on ollut aseena jo muutaman vuoden ajan. Viimeisen vuoden on sokerointivälit vähän lipsuneet pitkiksi, mutta se ei haittaa, koska kasvavaa karvaa on vähän ja se on pehmeämpää. Sokeroinnissa olen käynyt sinkkuna ja sinkuttomana, hygienia- ja mukavuussyistä. Ja kun brassin tekijä on huipputyyppi, niin tulee säännöllisesti juoruiltuakin :) En pystyisi enää puskailemaan.
Epiloin kaikki pois. Inhoon (itselläni) kaikkia muitakin ihokarvoja, joten puskainen alapää ällöttää. Oon aina poistanut karvat ihan itteni vuoksi, nimenomaan siks kun karvat on inhottavia. Nykynen poikaystävä onkin joskus sanonut, ettei haittais vaikka niitä alapääkarvoja oiskin (kun oon joskus voivotellut kun en oo jaksanut poistaa ja sit aletaankin sekstaa :D). Onhan se kiva ettei tarvii ihan paineita ottaa jos viime karvanpoistosta on kulunut aikaa, mut silti ehdottomasti haluun olla aina karvaton.
Aikamoinen pusikko tuolla alhaalla on valloillaan. Mua on "siunattu" paksulla mustalla ja nopeasti kasvavalla karvoituksella, joka on päässä ihan kiva mutta muualla ei niinkään. Lisäksi mun iho on niin herkkä, ettei oikein siedä kasvanpoistoa. Puska ei sinänsä häiritse mua, mutta välillä kieltämättä esim. Uimahallissa tulee hieman kiusallinen olo, nykyään kun tuntuu paljaampi pinta olevan normi eikä itse siihen sovi.
Näkyvät bikinirajat sokeroidaan ja loppualue trimmataan hyvin lyhyeksi. Syy sokeroinnille on esteettinen ja siihen vaikuttaa sokeroinnin suoma hoitovälin pituus. Ja syynä trimmaukseen hygienian tuntu. Nimenomaan tuntu. En usko että on käytännön eroa, jos hygienia muuten kunnossa. Mutta tähänkin on silmät jotenkin tottuneet, sillä joskus kun uimahallissa näkee luonnontilallisia tapauksia, niin ensireaktio on että oho. Hassua. Näin ne tavat muokkaa mieltä. Tosin kainaloiden suhteen olen varma että sokerointi vaikuttaa hikoilua alentavasti. Tai sitten olen siinäkin aivopessyt itseni kuvittelemaan niin. :-)
Ite vedän kaiken pois, sillä koen sen itelleni mukavammaks, ehkä johtuu siitä että oon tottunut siihen tai jotain, mut edes viikko sheivaamatta ja rupee itteä ärsyttään.
Kyse on varmaan myös lähtötilanteesta. Itsellä on reisille asti ulottuva kunnon kasarikarvoitus ja se kasvaa tolkutonta vauhtia. Sheivaukseen ei ole aikaa ja sitä joutuisi tekemään turhan usein. Kätevintä on käytä sokeroinnissa säännöllisesti ja jättää jäljelle vai sivistynyt kolmio.
Näin minulla ja mielestäni jokainen saa tehdä kuinka parhaaksi näkee. :)
Vastasin sivupalkin kyselyyn, että pidän perussiistinä, mutta jäin kaipaamaan vaihtoehtoa "joo, välillä". Itse seurustelen naisen kanssa ja meillä aina välillä ajellaan kaikki pois ja välillä annetaan rehottaa rauhassa. Perusteluna ajelemiselle on oma mukavuus, jos karvat kasvavat liian pitkiksi, tuntuvat ne epämiellyttävältä esim tiukoissa alkkareissa. Sheivaan yleensä sääretkin samalla.
Tiedostan, että karvat ovat aivan luonnollinen asia, mutta niistä tulee kyllä helposti epäitsevarma olo. Annan välillä säärikarvojenkin kasvaa ihan rauhassa aikoina, joina ei tule käytettyä niin paljoa hametta ilman sukkahousuja/ohuilla sukkahousuilla. Kuitenkin, jos tiedän, että jalat tulevat näkymään, sheivaan sääret. Yleiselle rannalle en kehtaisi mennä sheivaamatta bikinirajoja (ja mahaa!). Karvaiset sääret olisi kuitenkin jotenkin henkisesti helpompi näyttää kuin karvaiset bikinirajat.
Karvaisuudessa ja ajelun "tarpeessakin" tuntuu olevan aika paljon eroja. Itse olen melko karvainen, ja koen, että karvani keräisivät kaikessa komeudessaan helposti huomiota julkisella paikalla. Uskon, että minulla on esim. rehevämmät reisikarvat, kuin monilla miehillä. Minulla kasvaa myös napaa kohti niin sanotut "mahaviikset" : D.
Itse olen sitä mieltä, että kumppanin tai kenenkään muun mielipiteen ei pitäisi antaa vaikuttaa päätökseen omien karvojen ajelusta. Sosiaalinen paine karvojen ajeluun on kova, eikä kenenkään pitäisi kokea, että karvat on pakko ajella. (Vaikka itsekin sorrun sen edessä esiintyessäni julkisesti). Välillä karvojen ajelu on kuitenkin kivaa vaihtelua ja hauska rituaali. Mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä hygienian kanssa, vaikka jotkut tuntuvat niin ajattelevankin. Ainoat karvat, joita pidän koko ajan sheivattuna, ovat kainalokarvat (koska hikoilen paljon ja koen, että karvat haisevat).
Jos jotain kiinnoistaisi mielipiteeni pillukarvojen viehättävyydestä, niin sanoisin, että mielestäni alue on varsin viehättävä kaikissa karvaisuuden tai karvattomuuden tiloissaan. Pääasia, että karvojen kantajalla on itse hyvä fiilis.
Lisätty :)
Opin uutta ^_^
Mahtavaa kun on tullut näin paljon keskustelua, tänään en ehdi enää lukemaan kommentteja mutta palaan huomenna puutarha-aiheen pariin aamukahvin kera ^_^
Tähän peukku!
Ihana tietää että jollain muullakin on sama "ominaisuus", jota kutsutaan meillä napaviivaksi :D Oon aina kuvitellut olevani jotenkin outo, kun kyseistä ilmiötä näkee yleensä vaan miehillä. Mutta ehkä naiset sitten tosiaan ajelee omansa herkästi. Koen kyllä muutenkin että oon koko keskivartalon alueelta karvaisempi kun naiset keskimäärin, mutta onneks karva on tosi vaaleaa ja hentoa :D Joten en oo tähän mennessä jaksanut vaivautua niitä poistamaan, vaikka joskus oon harkinnut.
Alkuperäiseen kysymykseen; sheivaan, jätän kiitoradan. En muista milloin oon alottanut, mutta vuosia oon mennyt tällä tyylillä kenenkään muun mielipiteitä kyselemättä (kysymättäkin niitä on silti joskus joutunut kuulemaan...).
Minä olen jo vuosia vahauttanut säännöllisesti kosmetologilla koko alakertani paljaaksi, niin edestä kuin takaa. Sheivaamisesta iho ärtyy, lopputulos ei kestä kuin pari päivää ja ennen kaikkea en ole riittävän notkea. Annan mieluummin ammattilaisen hoitaa homman. Haluan nimenomaan itse pitää majavani nakuna, kumppanilleni se on aivan yhdentekevää. Sileä alakerta on mielestäni mukavampi ja hygieenisempi.
Itse sheivaan lähinnä uimahalli/rantakaudella sen osan karvoituksesta, joka ylittäisi uikkareiden rajat. Teen sen esteettisistä syistä mieleeni ei ole koskaan edes pälähtänyt että se voisi liittyä jotenkin hygieniaan (miten? valistakaa hölmöä!).
Puskanhoito on kuitenkin aina vähän pulmallista. Sheivauksen jälkeen nivusten iho on usein aika ärtynyt varsinkin alushousujen reunakohdan alta. Yritän tätä hoidella rauhoittavalla voiteella (Avène, Cicalfate). Joskus sheivauksen jälkeen iho ärtyy punaisille pylpyröille, joskus sheivatulle alueelle kasvaa sisäänkasvaneita karvoja tai yhteen karvatuppeen kasvaa kaksi karvaa. Se paitsi näyttää, myös tuntuu ikävältä.
Vahaus ei sovi iholleni (VOIMAKAS allerginen reaktio, testattu kaksi kertaa), sokerointi ei kosmetologin mukaan minuntyyppisille karvoilleni olisi tehokas.
Eli oikeastaan, jos kukaan ei olisi näkemässä bikinirajaani, kaikista mukavinta olisi antaa karvojen olla (ja niin teenkin silloin kun en ole rannalle menossa).
Oletettavasti ajatuksena on se, että paksussa karvoituksessa bakteerit pääsevät muhimaan messevämmin kuin paljaalla iholla. Tiheässä karvassa hiki ja kosteus säilyvät paremmin kuin paljaalla iholla ja bakteerit taas riemastuvat kosteasta ympäristöstä. Esimerkiksi kuukautisten aikaan hyvinkin tiheä alakerran puutarha vaikuttaa epäilemättä hygieniaan ainakin jonkun verran.
Haha! Hyvä aihe! Ja jos tästäkin puhut niin entä sitten rintaliivi"pakko?" Nimittäin tämä tuntuu olevan tosi iso tabu, nimittäin naisen nännit. Tai pikemmin nännikohoumat. On to-si paljon naisia joiden mielestä rintaliivitön nainen on rivo, alastomaan verrattavissa oleva asia ja todella epäsiisti. Minusta aivan uskomatonta... Aiheesta pitäisi puhua enemmän koska monella foorumilla naiset myöntävät etteivät tarvitsisi liivejä mutta pitävät niitä sosiaalisen pakon vuoksi :O
Itse siis en liivejä pienirintaisena tarvitse enkä myöskään käytä. Samanlaisina suht kiinteinä ovat pysyneet 20 vuotta. Mutta menipä sivuraiteille tämä viesti...
Itse teen niin että kerran kuukaudessa otan kaikki pois. Ihan vaan siksi että sitten kun tuolla jalkojen välissä kunnolla puska kasvaa, ovat ne karvat ihan sellaisia reilun pituisia joista muodostuu alkkareihin sellainen gerbiilin kokoinen kiharamytty joka kerää kuukautisveren tosi ikävästi ja liikkuessa karvat välillä jäävät alkkarin sauman alle tai tulee tarvetta asetella niitä. Kutittaa myös. Niinpä kaikki pois ja sitten saa kasvaa rauhassa takaisin kunnes taas kaikki pois...
Anteeksi, että nauran, kun on kuitenkin niin arka aihe, mutta melkein putosin tuolilta tuon sun gerbiilivertauksen vuoksi! :) :) Voin vaan arvata mikä mulle tulee seuraavan kerran mieleen, kun näen jossain lemmikkigerbiilin.. :)
Rintaliiveistä vielä sen verran, että en usko että tuollaista sosiaalista pakkoa rintaliivien suhteen on ainakaan miesten puolelta. ;) Itse en ole myöskään tuollaisiin mielipiteisiin törmännyt. Eiköhän se ole aika kadehdittava juttu (ainakin mun mielestä on), jos ei tarvitse käyttää rintaliivejä ollenkaan. Itse myös pienirintaisena käytän kaarituettomia ja ei-topattuja rintsikoita, ja joskus tosi harvoin kun juhliin laitan kaarituelliset tai jopa topatut, niin olo on aika epämukava. Mutta käsittääkseni suurin osa naista käyttää rintsikoita tarvittavan tuen vuoksi, eikä peittääkseen nyppylät. :) Vai eikö?
Joo hei tää on mielenkiintoinen aihe, oisko tässä ainesta postaukseen Sanni? :)
Omat rinnat on pienehköt, ja vaikken mitään super push uppeja käytä niin koen rintsikoiden siistivän yleisilmettä ja tekevän minusta "valmiin" :D Lähinnä sen ryhdin ja vaatteiden istuvuuden vuoksi siis. Ja kyllä, joskus ohuempien rintsikoiden kaa olen ollut ihan kauhuissani että näytän ihan häröltä jos nännien muoto kuultaa läpi. Oon leikitellyt ajatuksella josko ysäri ja 2000-luvun alku tulis muotiin myös tässä rintsikka-asiassa.. Ja vinkkivitosena kaikille; mukavat, tukevat ja huomaamattomat rintsikat on semmoset kevyesti topatut mutta kaarituettomat :) Näitä löytyy onneks nykyään ihan ketjuliikkeistäkin ja itse olen sellaisiin siirtymisen jälkeen ottanut myös vanhoista rintsikoista metalliset tuet pois - ihan eri istuvuus ja mukavuus!
Aloitin kirjoittamaan viestiä aiemmin mut painoin vahingossa jotain nappia ja toivon ettei se keskeneräinen lähtenyt ennen aikojaan.. :D
Yhden rintsikkapostauksen olen tehnytkin, tosin vähän eri vinkkelistä, siinä käsittelin toppausnormia (kun pienirintaisen on vaikea löytää toppaamattomia rintsikoita ja mua ärsyttää se oletusarvo että pienirintainen hakee rintsikoista aina lisäbuustia varustukseensa):
https://karkkipaivablogi.com/2013/09/06/rintsikkaostoksilla/
Mutta kyllä, rintaliivien käyttönormi ylipäänsä on mielenkiintoinen aihe, etenkin tuon nännitabun näkökulmasta. Suuripovisilla liivien käyttö on tietysti mukavuuden kannalta aika lailla itsestäänselvyys, mutta miksi moni pienirintainenkin, joka ei poven koon puolesta tarvitsisi tukea, käyttää silti liivejä?
Omalla kohdallani vastaus on vähän samoilla linjoilla sinun kanssasi, eli koen rintsikoiden "viimeistelevän" minut. Kyse on kenties myös pelkästä tottumuksesta, kun on vain niin tottunut liivin tunteeseen ihoa vasten, mutta olo on tosiaan puutteellinen ja "semialaston" ilman liivejä. Myönnän kylläkin myös täysin rehellisesti sen, että liivienkäyttööni vaikuttaa myös esteettinen puoli. Liivit saavat etumukseni näyttämään nätimmältä kuin ilman liivejä. Silkkaa turhamaisuutta, siis. Rintani eivät ole naisellisen pyöreät ja liiveillä vaikutelma on enemmän, no, mitäpä sitä kiertelemään, kauneusihanteen mukainen. Rinnat näyttävät sopusuhtaisemmilta. En käytä push up -liivejä enkä missään tapauksessa halua suurentaa etumustani liiveillä, mutta muokata kyllä, niin voi sanoa.
Myönnän myös sen, vaikka en osaa selittää miksi, että en halua nännieni näkyvän vaatteiden läpi.
Nänniasiaan kommentoin sen verran, että ne käsitetään ymmärtääkseni vielä yksityisalueeksi, vaikka yhteiskunta on mennyt paljon vapaampaan suuntaan sitä ajatellen, että minkä on sopivaa olla näkyvillä.
Ja minun puolestani niin saisi olla tulevaisuudessakin.
Mutta eiväthän ne ole näkyvillä, jos vain rinnan tai nännin muoto tulee esille paidan läpi? :) Muutoin samalla logiikalla kaikki miehetkin ovat koko ajan sukukalleudet näkyvillä, varsinkin esimerkiksi uimahallissa tai urheillessa.. Itse en myöskään kulje ilman rintsikoita, kuten aiemmin totesin, mutta en pidä ilman kulkevia millään tavoin rivoina. Kyse taitaa ennemminkin olla siitä, mitä kukin haluaa nähdä ja mitä ei. Imettävän äidin nännit on monen mielestä ok, mutta paidan alla piilossa oleva rintaliivitön rinta ei? Toisaalta on niitäkin, joiden mielestä sen imettävän rinnankin pitäisi olla aina piilossa ;) Itse en taas välittäisi nähdä paidattomia miehiä kesäterasseilla ja kaupungilla, kehon trimmiydestä riippumatta, sillä paidattomuus lähtökohtaisesti kuuluu rannalle.:)