Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
255 comments on “Naiset, ajeletteko?”
Hmm, täytyy sanoa että mielenkiintoinen aihe kaikessa outoudessaan! :D Itse suosin ihan karvatonta versiota. Oloni on mukavin karvattomana, on ollut jo vuosia. Toisinaan karvojen poisto jää vähän taka-alalle, mutta huomaan ahdistuvani jos sänkeä on päässyt kasvamaan reilummin ja ajelen mahdollisimman pian paikat sileiksi :D Teen tätä oikeastaan vaan itseni vuoksi, mieheni ei ole ainakaan tähän mennessä ollut asiasta erityisen kiinnostunut.
Le Puskan suhteen olen feministi. Asia ei kuulu kenellekään muille. En anna kenellekään muille oikeutta säädellä tai paheksua tätä asiaa itsessäni. Karvoitus on normaali asia ja sillä on tärkeä terveyteen vaikuttava tehtävä. Jos joku haluaa omaansa trimmailla niin anna mennä, mutta naisten pitäisi pitää enemmän toistensa puolia kuin tulla sanomaan että toinen on ällöttävä jos ei näin tee. Nyt lopetan paasauksen.
Oikein!
Mä olen sheivannut, vahannut, nyppinyt etc etc ihan sieltä teini-ikäisestä asti. Aina. Luoja tietää, kuinka monta tuntia olen kurkotellut kohti pyhintäni:D Mä teen sen riippumatta siitä, onko kumppania vaiko ei, mutta ehkä kiinnitän siihen tavanomaista enemmän huomiota silloin, jos on riski, että sitä lähestyy vastakkaisen sukupuolen edustaja.
Mulla olisi epäsiisti olo jos en sheivaisi. Se on vähän kuin ylikasvanut leikkaus hiuksissa, ei vaan pysty olla. Kaikki pois-vaihtoehto on ikävä, sänki tuntuu saman tien ja mun mielestä aikuiselle naiselle kuuluu edes jonkin verran karvoitusta. Mut semmonen siisti kolmio on ihan jepa. Miksi mä kerron tän täällä? :D
<3 <3 Kun mä kysyin ^_^ Kiitos Sissi :)
Itse olen tottunut pitämään alueen siistinä säännöllisesti. En ikinä kuitenkaan täysin paljaaksi. Lähinnä ajelen oman mukavuuden vuoksi mutta tiedän että se miellyttää myös kumppaniani :)
Mä pikkuusen siistin mut aika villi länsi siellä oikeesti on. Mut tuosta reunoolta vähä ajelen ettei ny aivan kaikki karvakamelit sieltä pilkistele :)
Mielenkiintoinen aihe taas! Jes :D joskus nuorempana ajattelin että alapää kuuluu ajella mahdollisimman paljaaksi. Pidin karvoja ällöttävinä :/ toki oman siisteyden ja hygienian vuoksi olen aina tykännyt sheivata esim häpyhuulet jne, mutta luulen että posliinihommia tuli kokeiltua (ex-)poikaystävän vuoksi.. Nykyään - ei kiitos. En pidä siitä. Toki siistin biksurajat ja häpärit ym (miksi muuten alkaa nolottaa kun kirjoitan tästä? Perkele. Ei pitäisi!), mutta ihan omien mieltymyksien mukaan :D minun alapääni karvoituksesta päätän kiitos ihan minä itse! Hehe. my vagina, my rules ja sitä rataa ^_^ toki miehen kanssa joskus hyväntahtoisesti vitsaillaan aiheesta mutta fakta on se että hänellä sitä puskaa enemmän on :D kiitos kun kirjotit tästä aiheesta Sanni!
Niinpä, itsekin koen että aihe on ehkä jotenkin, öh, "semi-sopimaton" vaikka ei pitäisi. Hiuksista, kainalo-, sääri- ja partakarvoista puhutaan täysin vapaasti, miksi häpyalueen karvoitukseen pitäisi liittyä jotain erityistä tai tabua noihin muihin karvoihin verrattuna? Hassua.
Se nolottaa, koska normi-ihmisellä on terve suoja intiimiasioissa, samoin on pelkästään hyvä, jos koululaisia hihityttää jotkut tunnit, mitä käyn pitämässä. Hyvä niin, se kertoo siitä, ettei kaikille kuulu kaikki :)
Eikä ollut siis kritiikkiä tähän postaukseen, vaan kannustusta :) jokainen saa paljastaa kellarikerroksensa kuosin, jos tahtoo :D
Sokerointi kaikki pois -tyylillä olisi sekä itselle että kumppanille miellyttävin, mutta opiskelijana raha tulee vastaan. Sheivauksesta taas tulee näppylöitä. Niinpä nykyinen ratkaisu on bikinirajat sheiverillä ja muuten joko saksilla tai vanhalla partakoneella mahd. lyhyeksi. Sänkihän siitä tulee, mutta se ei juurikaan haittaa. Sinkkuna tyytyisin todennäköisesti vain saksiin, mutta mitään puskaa ei todellakaan ikinä!
Hehei, minulla on ratkaisu pulmaasi! Netti on pilvin pimein tee-se-itse-sokerointiohjeita, jolloin sokeroinnin hinnaksi jää sokeri+vesi+sitruunamehu+lieden lämmitys+tiskaaminen. Vanhasta kulahtaneesta lakanasta saa tarvittaessa sopivat suikaleet karvanpoistoon, ja mahdollista poistoapua voi saada myös kumppanilta. :)
Itse kysymykseen liittyen, mulla siis kaikki pois sokeroimalla, teinistä asti olin sheivannut ennen kotiohjeen löytämistä. Olen 2000-luvun nuori, jolloin kaikki naistenlehdet olivat täynnä karvanpoisto-ohjeita (ja -kehotuksia), mikä varmaan osaltaan vaikuttanut mieltymyksiini. Olen kuitenkin joskus testinä kasvatellut, mutta koen oloni mukavemmaksi vähäkarvaisena. :D
Mä en jotenkin uskaltaisi itse sokeroida, olen ihan tosi "wuss" mitä tulee kivun pelkoon ja kestoon..! :D
Mutta täytyy myöntää, että olen kaikkia näitä kommentteja lukiessa alkanut tuntea enemmistön "painetta" ja jopa pientä uteliaisuutta kokeilla itsekin vähän "järeämpää" raivailua ja nimenomaan sokeroinnin muodossa. Vihjeistä päätellen kumppaniakaan ei haittaisi... :D Mutta itse en uskaltaisi toimenpidettä suorittaa, pitäisi mennä kosmetologille.
Itse sheivaan mestani jättäen vain tuommoisen "ohjaavan kolmion" jäljelle. Tähän on pari syytä: se tuntuu musta itsestäni kivalta koskea, ja häppärialueeni on malliltaan sellainen että ylimääräinen karvasto down under ei käy kauhean hyvin yksiin satulan ja anatomiani kanssa. Karvat voi todellakin hangata kun jyystää menemöän ravia ja laukkaa kierrostolkulla, varsinkin kesällä! Lisäksi tuo menninkäinen arvostaa nykyistä tyyliä mutta ollaan kyllä todettu että viimeinen sana mun alakerran frisyyriin on mulla ja jos ei tykkää, voi olla myös ilman ;)
Mielenkiintoisia näkökulmia paljastuu karvojen vaikutuksista :) Varmasti ihan totta mutta varsinkin ratsastusta harrastamattomalle sarjassamme "enpä olisi koskaan tullut ajatelleeksi" :)
Ratsastusta harrastaneena menee silti samaan sarjaan: enpä ole tullut ajatelleeksi. :)
Varmasti ongelma ei olekaan kaikilla sama, vaan tää on ihan anatomiallinen asia :)
Ajelen kaikki pois, koska koen sen olevan mukavamman tuntuista kuin runsaan karvoituksen. Tunnen myös heti oloni jotenkin epäsiistiksi, jos karvat kasvavat liikaa. Olen myös kysynyt mieheni mielipidettä asiaan ja vastaus oli luokkaa "njääh, ihan sama, ei väliä", joten itseni takia tätä vaan teen. :D
Mä sheivaan säännöllisesti. Mulla kasvaa muutenki tosi harvakarvasesti niin omaan silmään näyttää paremmalta kiitoradalla tai kokonaan ajeltuna. Kumppaneilta en kysele mieltymyksiä vaan sileä alapää tuntuu itselle kivoimmalta ja tuntuu että paljon treenaavana karvat usein kutiaa. Jopa kainaloiden suhteen olen rennompi eli niissä on välillä pidempi sänki kuin alhaalla, mut sielläkään ei karva kasva kuin harvassa.
En oikeastaan usko väitteeseen että karvat olisivat jotenkin terveellisemmät vaan siitäkin on montaa erilaista kantaa. Minusta karvat ja feminismi eivät kulje käsi kädessä vaan että joka naisella on oikeus olla ylpeä sukupuolestaan karvoilla tai ilman - hän yksilönä sen päättää. Hauskaa muuten huomata että nykyaikana myös miehet monesti ajavat/siistivät puskansa - ainakin omassa suhteessa ja kuulen ystäviltäni samaa.
Tulipa tästä kunnon karvattoman avautuminen :D
Ei minustakaan.
No juuri näin :)
Mistähän sitä alottaisi? Ensimmäisen kerran le puska näki höylän varmaan jo varhaisteininä, jotenkin vain oli sellainen käsitys että kaikki pitää höylätä pois. Vähitellen höyläys alkoi olla epäsäännöllisen säännöllistä; silloin kun jaksoi ja muisti. Ensimmäisen seurustelusuhteen aikana iski taas villitys höyläillä kokoajan, mutta lopulta siitä tuli jälleen kerran epäsäännöllisen säännöllistä, kun tajusin, ettei se mies niin välitä. Kun sitten singahdettiin takaisin sinkkumarkkinoille, tuli höylästä paras kaveri, eihän sitä koskaan tiennyn milloin se oikea kävelisi vastaan... Lopulta meni höylään hermo ja epilaattori sai paikkansa vessan kaapista. Voi sitä riemua, kun le puska pysyi sängettömänä pitkään! Ja sitten alettiin taas seurustella. Hetken sitä jaksoi vielä epiloida, kunnes höylä sai taas vanhan arvonsa takaisin. Ja lopulta mies totesi, että mitä jos vähän kasvattaisin pusikkoani ja trimmaisin sitä. Kuulemma kaksikymppisellä naisella kuuluu olla karvoja. No, sille tielle ollaan jääty ja höylällä vain trimmaillaan kiitorataa, joskus ohuempaa, joskus leveämpää. Stressiä ei tarvitse ottaa, trimmaillaan silloin kun siltä tuntuu! ;)
Mielenkiintoista, alan heti miettiä ollaanko me kovinkin eri sukupolvea. (Alan olla niin vanha että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, pikkuisen hullua ^_^) Mun teiniydessä alapuutarhasta ei puhuttu koskaan eikä mulla käynyt mielessäkään, ei pienessäkään sellaisessa, että ko. alueen karvoille pitäisi tehdä jotain. Saattoihan tietysti myös olla että olin vain "erilainen nuori" :D ^_^ Mutta en muista että olisin mediassakaan törmännyt juttuihin alakerran trimmauksesta, jostain brasilialaisista puhumattakaan. Se ei jotenkin kuulunut tavallisen tytön arkeen.
Täällä tosiaan -94 mallin lapsonen (nuoresta teiniäidistä ehkä siis menisit :'D), joten teini-ikä koettu 2000-luvulla, jolloin ainakin netistä sai vähän väliä lukea näistä karvanpoistomenetelmistä. Lisäksi omassa pienessä ystäväpiirissä kaikki ajoi posliiniksi (ystävien kesken näistä sentään kehtasi puhua), joten ei ihmekään, että karvattomana sitä viihtyi sitten itsekin. Jotenkin varmaan ensimmäinen "järkytys" oli, kun näin isosiskoni tulevan saunasta ja hänellä olikin kolmio alakerrassa. Siinä vaiheessa taisi teiniversioni tajuta, että kaikkea ei tarvitse höylätä, jos haluaa siistin alakerran :D
En sheivaa, epiloin. Itse en tykkää karvoista ja olen feministinä sitä mieltä että jokainen saa ajella puskansa jos siltä tuntuu enkä näe siinä mitään epäfeminististä, viittauksena ylempään. Typerää oikeastaan edes vetää feminismiä mukaan johonkin ihokarva-asioihin.
En poista kaikkia karvoja, mutta itselläni jotenkin kuivuu iho muiltakin alueilta joissa karvoja kasvaa (kulmat, sääret, käsivarret, hiuspohja) niin vähemmällä kuivumisella ja epämukavalla kuivumiskutinalla pääsee kun iho on siisti. Olo on muutenkin paljon freesimpi kun karvoja ei ole.
En oikeastaan näe mitään eroa siinä sheivaako kainaloita vai bikinirajoja, jos toisen paikan sheivaaminen on kovinkin epänormaalia tai epänaturaalia tai epäfeminististä niin varmaan sitten niitä kainaloitakaan ei tarvitse sheivata. Tai kasvokarvoja valkaista tai poistaa. Tai nyppiä kulmakarvoja. Kaikki samaa ihokarvaahan nuo ovat.
Ja ihan muuten itseni vuoksi karvani poistan, en kenenkään muun. :)
Jos viittaat RipRapin kommenttiin niin en mä (ainakaan) sitä niin tulkinnut, että puskan ajelu ylipäänsä on suoraan epäfeministinen teko, vaan että sen ajelu sosiaalisen/enemmistön paineen ja muiden naisten odotusten (tyyliin kaveriporukassa puhutaan että karvat on ällöjä) takia on epäfeminististä.
Mä ajelen kaiken pois viikon - puolentoista välein. Siinä välissä muualta kuin häpykummulta, lähinnä ihan vain siksi, että se tuppaa ärtymään kovasti ajamisesta, vaikka olisi mitkä geelit ja voiteet käytössä.
Mies ei ole ikinä ottanut millään lailla kantaa mun karvoitukseen. Eksä sen sijaan... Olen luonnostani tosi tosi vaalea ihan kaikkialta, ja karvan laatu on myös todella suoraa ihan yhtälailla ala- kuin yläpäässäkin. Hän huomautti kyllä heti jos pääsi karvat vähänkin kasvamaan, nimitteli ällöttäväksi ja kutsui sitä hämähäkinseitiksi. Näin jälkikäteen oon ihmetellyt usein, miten en ole arvostanut itseäni sitä vertaa, että suostuin kuuntelemaan sellaista.
>:-( Nyt korvatillikka eksälle!
Puutarhan hoitoa:) kyllä siistin, kiitorata on mun mieleen. Sinkkuelämässäkin käytiin aihetta läpi. Samantha vannoi sheivaavansa vaikka olisi kuolemansellissä:D
Nykyään jätän pienen "kiitotien". Olen myös kokeillut sitä, että vetää kaiken pois, mutta se ei minulle sopinut. Se tuntui liian tyttömäiseltä. Ajelen itseni takia ja vain itseni. Vaikka en suhteessa olisi ajelen silti. Jotenkin siitä tulee vain itselle siistimpi ja huolitellumpi olo :) Se on myös ikävää, jos puska jää alushousujen reunojen alle ja aiheuttaa nipistelyä :D
Nää on mulle vieraita kokemuksia ^_^
Kaikki nämä kommentit luettuani olen tullut tietoiseksi karvaongelmista, joita en olisi osannut ennen kuvitellakaan, tää nipistely taitaa olla vielä kevyimmästä päästä..! :D (Ja ei siis tosiaan ole tarkoitus nauraa karvaongelmille!)
Musta tää on hauska aihe! Tää on näitä mistä aina kavereiden kanssa kiistellään, samaan tapaan kuin side vai tamponi tai vastaavat. :D
Itse haluasin väittää olevani täysin yhteiskunnan vaatimusten yläpuolella, mutta pakko se on myöntää, että tarkempi olen puutarhan kunnosta silloin kun on tsäänssi että joku sen näkee (tosin ei ei ihan ilman mitään kuitenkaan). Tosin bikinirajat sheivaan kyllä suurpiirteisesti aina kesäkaudella (samoin kun jalat ja kainalot), mutta talvella kyllä sinkkuillessani pidän yllä aika talviturkkia. :D
MUTTA, kukaan ei oo miulle koskaan huomauttanut karvoista tai niiden puutteessa negatiivisesti. Ja jos joku niin tekisi, niin häviäisin kyllä aika nopeasti paikalta...
Tämähän keskustelu on mullakin vielä täällä käymättä ^_^ No ei tosi, tästä en ehkä alkaisi postausta tekemään :)
Mmhh.. Miksi ei? :D
Poistan lähes kaiken, pienen raidan/suorakaiteen jätän. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä jotka tekevät kolmion...? Miksi kolmio? :D ja onko se kolmio piikki ylöspäin vai alaspäin? :D
Mutta noin yleisesti ajelen siksi että minulla on hygieenisempi olo, sekä osittain myös miesten vuoksi. Kukaan ei ole sitä minulta ikinä vaatinut, pyytänyt tai edes ehdottanut, ja itse toimenpidekin tapahtuu niin rutinoituneena osana suihkussa käyntiä etten kiinnitä siihen sen enempää huomiota.
Mielenkiintoinen topic, vähän kuin se deodoranttikeskustelu taannoin!
^_^ :D
Hei mä oon miettiny tota ihan samaa! Että mitenkä se kolmio oikeen muodostuu, miten päin? :,D
Mä siistin bikinialueen epilaattorilla sillain "kaarevasti". Tulehtuneet karvatupet / sisään kasvaneet karvat on riesa, mutta en oikeen oo keksiny muutakaan keinoa, sheivaaminen ei oikeen oo vaihtoehto kun sitten pitäisi olla joka päivä ajelemassa, enkä tykkää sängestä yhtään. Mulla on toi karvankasvutahti aika hurja :D Oon tässä pari vuotta keränny rohkeutta että uskaltaisin kokeilla kainalokarvojen epilointia, jostain syystä se pelottaa, vaikka bikinialueen sillä kyllä pystyy siistimään.
Mä en uskaltaisi epiloida bikinialuettakaan, olen kamalan kipupelkoinen! :D En ole koskaan käyttänyt bikinialueella ladyshaveria, höylää tai voidetta järeämpiä "aseita". Vielä vähemmän uskaltaisin tehdä niin kainaloalueelle..! ^_^
Itse sheivaan, välillä poslariksi ja välillä kiitorataa ja kaikkea siltä väliltä :) vähän aikaa sitten miesystävä esitti toiveen, että kasvattaisin pitemmät karvat alapäähän, eli tällä hetkellä siistin vain varovaisesti bikinirajoja. Mitäpä sitä ei kokeilisi, eipä tuo paljoa vaadi :) kainalot sheivaan aina.
Itse jäätävän karvankasvun omaavana, sheivaan joka toinen päivä tyylillä kaikki mahdollinen vaan pois. Ei nimittäin tunnu (tai sen puoleen myöskään näytä) hyvältä, kun karvoja on ihan jäätävästi ja ne ovat pitkiä. Omasta mielestä on hygieenisempi näin. Ja kyllä se mieskin tykkää ;D
Vaikka olenkin sinkku, niin silti olen jo vuosia ollut "kaikki veks" -linjalla. En pidä karvoista, ja hankkiudun niistä eroon ihan oman itseni takia :) käytän tähän tarkoitukseen Veetin suihkussa käytettävää karvanpoistoainetta, ei nyt tule oikea nimi mieleen? Kuitenkin tuote levitetään halutulle alueelle, annetaan vaikuttaa ja suihkussa karvat vaan pyyhitään pois mukana tulevalla sienellä. Tää on ainoa tuote joka ei aiheuta mulle näppylöitä.
Ja kerta nyt tälle too much information -linjalle on lähdetty, niin kerrottakoon vielä, että kaikki karvani hiukset mukaan lukien ovat todella vaaleat, eli mikään kolmio tai kiitorata ei alakerrassa näytä yhtään miltään :D
Kaikki informaatio on tervetullutta tähän keskusteluun! :D ^_^ Siitä vaan karvafaktat julki :)
Posliini on, sekä minulla että miehellä. Ei olla oikeastaan ikinä keskustelu tästä, molemmilla oli sama tyyli käytössä jo ennen meidän suhteen alkamista. Molemmat käyttää ihan perinteistä höylää karvanpoistoon.
Itse kuulun valitettavasti siihen porukkaan, jonka karvaosasto ihan valehtelematta kasvaa puoliväliin reittä, joten pakko sitä on siistiä, jos meinaa käyttää lyhyttä hametta tai shortseja :-D Pikkuhousujen ulkopuolisen alueen siistin epilaattorilla, koska tulos on hyvä ja pitkäkestoinen ja sisemmät pari-kolme senttiä siistin höylällä viikon tai parin välein, ihan oman viitseliäisyyden mukaan. Aviomies ei onneksi piittaa miltä mun alakerta näyttää, ainoastaan sänkisestä ihosta on tullut joskus huomautus, kun on tuntunut pistävältä.
Parin viikon sisällä saan tosin mennä synnyttämään ja koko raskausaika on mennyt huomattavasti enemmän naturellina, kuin normaalisti ja nyt oonkin miettinyt, että pitäiskö sitä yrittää supistusten välissä siistiä itsensä siihen kuntoon, että kehtaa sinne mennä, jos siellä on esim. sali täynnä opiskelijoita tms :-D Mutta tämän mahan kanssa helpommin sanottu, kuin tehty. Ihan epäreilua, kun miesten ei tarvitse tällaisia(kaan) asioita murehtia. :P
Sitä, miltä karvoitus näyttää synnytyksessä ei, mutta noin muuten kyllä ne jotkut miehetkin karvojaan siistivät. :)
Hehheh ^_^ Luulen että ne opiskelijatkin on jo nähneet aika lailla kaikennäköistä :) Mutta ymmärrän kyllä fiiliksen, jos olet tottunut olemaan "villimmässä" tilassa :)
hehe, tää on tällainen aihe jota ei vaan malta olla kommentoimatta :D (ensin kyllä luin otsikon kauhean kauan "Naiset, ajatteletteko?" ja ihmettelin että onko jokin aihe mistä tarvitsisi herätellä ihmisiä ajattelemaan :D)
mä ehdottomasti kannatan sitä, että naisten (ja kaikkien, sen puoleen) pitäisi antaa karvojen rehottaa jos siltä tuntuu. suhtaudun hieman epäillen siihen, että joku nyt kokisi jotain hirveää himoa pitää itsensä vaikka posliinina jos siihen ei olisi tullut ulkoa vahva ajatusmalli, että se on sosiaalisesti hyväksyttävä tai paras tapa. (aiheeseen vain ohuesti liittyen. katselin tässä eräänä päivänä Snog Marry Avoidia joka on mahdollisesti yksi maailmanhistorian kammottavimpia ohjelmia. jos joku KEHTAA rikkoa hienovaraisesti välitetyt, mutta sitäkin voimakkaammin sisäistetyt sosiaalisen hyväksyttävyyden normit, on yksilöön kohdistettava mahdollisimman vahva ryhtiliike...) sosiaalisten normien voimat huomaa ihan käsittämättömän vahvasti, vaikkeivat ne olisikaan mitenkään ääneen sanottuja, esimerkiksi kun on paljon "valtavirta"-kavereiden seurassa niin sitä alkaa olevinaan haluta itsekin ajella. kun taas on tarpeeksi pitkään hippiseurassa alkaa karvat olla tosi jees eikä tulisi mieleenkään alkaa aiheuttaa sitä ihoärsytystä ja ajanhukkaa ^_^ tosin hippeili tai ei, kumppanin kanssa tykkään trimmailla ihan vain omaksi iloksi. joissain tilanteissa karvat ovat - noh, hieman tiellä :D suuttuisin varmaan vähän jos kumppani edes hyvällä kehtaisi ottaa kantaa karvoitukseni tilaan.
ihan mahtavaa kun kirjoitat tällaisesta, monista taitaa tuntua vaikealta edes kirjoittaa anonyymina, joten hienoa, että otat tällaisen keskusteluun :)
Näemmä moni muukin :)
Minäkin olen vähän samoilla ajatusbaanoilla, tuomitsematta silti millään lailla ketään joka haluaa pitää itsensä täysin karvattomana. Aivan valtavaa risupöheikköä omaamattomana mun on tietysti mahdoton tietää miten epämukavaksi sellainen puutarha omistajansa olon tekee, ja ajaisiko se haluun vetää kaikki pois ilman yhtäkään ympäristön välittämää signaalia tuon suunnan kannatukseen. Voihan hyvinkin olla niin. Olen kuitenkin itse taipuvainen (ihan omasta kokemuksestakin, tämän keskustelun jälkeen!) uskomaan, että sosiaaliset normit vaikuttavat trimmaushalukkuuteen kaikkein eniten.
Luettuani kaikki nämä kommentit en voi kieltää, etteikö itsellenikin olisi tullut, jos nyt ei halua tai ihan painetta, niin ainakin valtava uteliaisuus kokeilla itsekin alakerran tehokkaampaa siistimistä. Laiskuuteni ja perus"luonnonlapsi"-luonteeni tuntien innostus ei välttämättä kestä kovinkaan kauaa ja jää pysyväksi elämäntavaksi, mutta ainakin keskustelulla on selvästi hetkellinen, hyvin vahva vaikutus.
Hihii, mahtava aihe :-) Nuorena ja rakastuneena tuli sheivailtua (ei koskaan kokonaan!), mutta keski-ikäisenä työssäkäyvänä äitinä asia ei todellakaan ole prioriteettilistan kärjessä. Sitä pitäisi tehdä jatkuvasti ja kasvava sänki kutisee inhottavasti. Siistin, jos olen menossa uimaan tms.
Kaikki pois. Näin on ollut aikalailla kuusitoistakesäisestä lähtien. Ensin taisi olla pieni kiitorata, mutta posliini on helpompi ja mukavampi. Itseä ärsyttää pienikin sänki nykyään ja etenkin menkkojen aikaan (älä kysy, en tiedä miksi :p) Mies taisi ensin vähän kauhistua kun kerroin ajaneeni kaikki pois että näyttäisin lapselta. Eipä ole valittanut kun näki= ei tainnut ihan lapsi sitten kuitenkaan tulla mieleen ;)
Olen tosi vähäkarvainen mutta ajelen kaikki pois. Ennen jätin jonkun 'kiitoradan' mutta laiskuuden takia kaikki pois. Joskus aikoinaan puolison pyynnöstä nykyään ihan vaan omaksi iloksi. Olo jotenkin siistimpi:)
sheivaan kyllä, koska omat karvani valtautuvat sisäreisiin :/ jos en olisi suhteessa, en varmaan sheivaisi ollenkaan haha :D mutta poikaystävä ei ole käskenyt sheivaamaan, joten voisin kai hyvin olla sitten sheivaamattakin :D
Mielenkiintoinen aihe, jään seuraamaan kommentteja! Pakko muuten kertoa, että lukiessani postauksen otsikon ekaa kertaa luin Naiset, ajatteletteko? Vielä ensimmäinen lauseen luettuani ajattelin postauksen sisältävän syvällistä pohdintaa, mutta seuraavan lauseen kohdalla suuni loksahti auki ja tajusin kämmini :D
Mäki kuulun kategoriaan "antaa rehottaa" :D Lähinnä laiskuuttani ja se etten kestä yhtään kipua. Kesällä saatan pahimpia reunakarvoja trimmailla sheiverillä ettei tosiaan tule sitä Borat-ilmiötä eikä tartte huolehtia vilkkuuko jotain :D
Ajattelin nyt jakaa tän teiän kanssa ku kerran kysyttiin :D
Mulla sama. Meni todella monta vuotta että uskalsin käyttää bikinialueella edes höylää haavojen pelossa. Ajatus vahauksesta tai sokeroinnista "down under" saa ihon kananlihalle mutta nyt olen, ihan kiitos tämän keskustelun, menossa sokerointiin.
Nyt on kyllä taas mielenkiintoinen postaus! :D Itselläni on tapana siistiä sheivaamalla ja saksilla mutta posliiniin en ryhdy tai ainakin kynnys siihen olisi kova. Itse en nimittäin semmoista lähtisi tekemään ja jonnekin vieraan käsiteltäväksi meno veisi kyllä aika pahasti out of my comfort zone... :DD Heräsi muuten muiden kommentteja lukiessa että mitenkäs tämä miehillä hoituu? Ovatko miehet taipuvaisia ajelemaan vai onko siellä enemmän luonnonlapsi meininki?
Mä olen käsittänyt että miehetkin trimmailee aika lailla :)
Mä kuulun siihen porukkaan joka viettäis elämäänsä mielummin karvattomana, mutta kun ei vaan kykene. Biksualueella mulla kasvaa karvat ihon sisälle mikäli niitä poistetaan vahalla, epilaattorilla tai sokerilla. Aina. Ja se onkin pahimmillaan hyvin kivuliasta.
Höylääkään ei iho kestä, nivuset varsinkin ärtyy todella pahasti.
Joten mä trimmailen ajoittain siistiksi ja lyhkäseks epilaattorin trimmeripäällä. Sillä saa semmosen puolen sentin lopputuloksen mikä ei ärsytä ihoa.
Oon asenteella mun karvat, mun päätös. Suurin syy trimmailuun ja karvaällötykseen onkin varmaan menkat.
Jonkin verran sheivailen koska muuten tuntuu inhottavalle pikkareissa. Tietäisitpä Sanni kuinka yleinen aihe tää on vauvapalstoilla. Ennen synnytystä käytiin kaikki hyvinkin tarkkaa keskustelua aiheesta.
Okei..! :D Huomaa etten lue Vauvoja... ;) (olen muuten aina miettinyt että jos mulla olisi lapsi, viettäisinkö mäkin aikaa tuolla palstalla... vai liittyykö äitiys lopulta kovinkaan olennaisesti kyseisellä palstalla kirjoitteluun..?)
En kyllä tiiä mistä johtuu, mutta pakko se on myöntää että itseä ainakin ällöttää suoraan sanottuna jos jollakin karvat roikkuvat yli aluhousujen :D kuulun siis itsekin tähän trimmattu puska -kerhoon.Täysin paljas alakerta ei kaverini mukaan (gynekologi) ole kaikista tervein vaihtoehto herkille paikoille, joten sen olen jättänyt sen vuoksi pois laskuista D:
Puska all the way! Se on minun makuuni naisellisempi ja esteettisesti miellyttävämpi. Mielestäni aikuisella naisella oikeastaan kuuluu kasvaa karvaa alaosastolla. Koko karvattomuuden ihanne on luonnoton ja iljettävä. Toki rajojen veteleminen on haastavaa, sillä itsekin sheivaan jalkani ja käteni, ja myönnän tekeväni sen ihan vain siksi, että paineet ovat niin kovat. Ja tietenkin makuja on monia, joku nyt sattuu tykkäämään karvattomuudesta. Mutta sen takia, että joku toinen vaatii ja olettaa karvattomuutta, no se on surullista ja väärin. Naisiin kohdistuu niin paljon kohtuuttomia vaatimuksia.
Olisi ihanaa olla se rohkea nainen, joka antaa kaiken rehottaa. Kapinoin siis alapääni ja kainaloideni avulla.:D:D
Niin munkin mielestä. Siistiminen on mulle aika luonnollista mutta täysi karvattomuus..? Kuuluu mun mielessä lapsuuteen.
Ihanaa Sanni, kun uskallat reilusti tälläsistä vähän "oudommistakin" aiheista kirjotella! :D <3
Itse epiloin ja sheivaan "puskaa" vähän siistimmäksi, mutta jätän kuitenkin reilun tupsun :) Joskus aikoinaan kokeilin ottaa kaikki pois. Olo oli paljas ja ihan kuin olisin ollut joku pikkutyttö. En kokeile toiste :D
Avomies ei ole kommentoinu asiaa ikinä paitsi vitsillä, hänelle ihan sama ja hyvä niin, koska miunhan puska se on ja miun "määräysvallan" alla :)
Hehe, sellaista se on kun ihmettelee vähän kaikkea ja sanoo ajatukset vielä ääneenkin...! ^_^ Jonkun mielestä ei varmaan pitäisi, mutta mä olen tällainen :D
Haha, pakkohan tähän on vastata! :D Ite huolittelen alakertaa sen verran, ettei kasvusto jää hiertämään alkkareitten reunoihin ilkeästi ja saa aikaan ärtynyttä ihoa. Kesäsin varsinki lämmin saa ilkeitä aikaan, jos ei huolla itteensä. Plus pidän sopivan lyhyenä, että on muutenkin kiva olla. Kiitos tästä postauksesta. :D
Luin ensin että "Naiset, ajatteletteko?" :D mietin jo että mitä feminismi-filosofista pohdintaa tarjolla...
Vastauksena varsinaiseen kysymykseen: riippuu. En ole tässä(kään) kauneus-asiassa mikään fanaatikko; tykkään itse että karvoitus on suht siistitty, alapään karva kun mulla on tosi tuuheaa, tummaa ja paksua, toisin kuin hiukset päässä... päh, miksi näin päin ;) joten sheivaan / siistin yleensä bikinirajat tms. Toisaalta esim. helteillä tykkään olla paljaampi, on kiva kun alapääkin on vähän viileämpi. Vähempi karvoitus on myös helpompi pitää puhtaana (esim. menkkojen aikana). Mutta jos ajelu välillä unohtuu niin no big deal.
No mitä tykkää / haluaa poikaystävä? Taas riippuu :D ihan se mun perussiisti on tosi fine, mutta väillä vaihtelu virkistää tässäkin asiassa kuulemma! Joskus hän tykkää kun puska rehottaa, kutsuu mua "savage woman / "cave woman". Välillä taas pyytää ajamaan kaikki pois, sopii joihinkin sänkyhommiin paremmin ;) ... Ja kun mulla ei asialla ole niin väliä, mielleläni silloin tällöin voin hänen mielikseen olla posliinina. Toisaalta sama toimii molemmin päin, itse tykkään kanssa kun kumppani pitää ns "paikat siistinä", joten kyllä miehenkin pitää hiukan karvoihinsa kiinnittää huomiota.
Meillä muuten mies usein ajelee mun karvat, jos ollaan suihkussa tms yhdessä... vinkki ;) tekee jopa parempaa jälkeä kuin itse, ja on aika sexyä hommaa tottaphuhuen "punastumishymiö"
Toinen vinkki: jos sheivaaminen ärsyttää ihoa, kokeilkaa kookosöljyä, on mulla toiminut tosi hyvin :) liukastaa ihon ajelun ajaksi, ja jättää ihana sileän pinnan.
Hui...! Mä en uskaltaisi...! :D ^_^ En tiedä onko nynnynpää tyyppiä mitä tulee karvojenpoistokipu/haavapelkoon kuin mä... :D
Esiteininä mun mielestä oli kivaa kun karvat alkoi vihdoin kasvaa ja silloin annoinkin niiden "rehottaa" muutamia vuosia. :D Nykyään kyllä sheivaan yleensä joka suihkussakäynnin yhteydessä: ihan sileäksi en vedä muuta kuin biksurajoilta ja 'huulilta', päällä on aina pieni sänki. Iho on jo tottunut eikä näppyjä tule kun pitää siistinä aina.
En muiden karvoista välitä pätkääkään, mutta itse olen tykännyt pitää lyhyenä. Ei tunnu niin hikiseltä eikä mikään karva jää puristuksiin ikinä mihinkään ja aiheuta nipistelyä. Tosin jos on tiedossa joku gynekäynti niin annan pari päivää kasvaa, kun jostain syystä vähän "häpeän" esitellä täysin sileän paljasta alapäätä muille kuin avopuolisolle.. :D
Olkaa onnellisia. Mä olen menossa lääkäriin siksi kun karvaa on kasvanut aina ja paljon. Vaikuttaa naisena olemiseen paljon. Olen säästänyt että pääsisi edes sääristä ja naamasta ottamaan laserilla pois maksaa ihan hirveästi. Maksaisin koko loppuelämän jos vaan voisin hiukan siistiä. Minulla kasvaa karvaa siis ihan peräosastolle asti ja paljon sekä reisissä sääret ihan hirveät. Jopa kosmetologi ihmetteli joskus. Siksi Sanni kysynkin olisko kannattavaa ostaa tuo valoimpulssilaite edes alapäätä ajatellen? Jos edes siihen auttaisi että ei tulisi näppyjä ja hirveää kutinaa. Kuinka kauan voisi pitää karvaa poissa??
Mä en osaa sanoa tähän muuta kuin että mä koin laitteen todella tehokkaaksi ja miellyttäväksi ja tulokset puhuivat puolestaan. Ainoa miinus on sitoutuminen hoitosykliin ja laitteen koko, joka tekee käytännössä mahdottomaksi suorittaa käsittelyt vaaditulla aikavälillä kun elämäntyyli on erittäin epäsäännöllinen ja matkusteleva. En tiedä onko tuon Naked Skin -laitteen jälkeen markkinoille tullut kuinka paljon pienempiä ja "matkaystävällisempiä" IPL-laitteita, mutta tuo alkuperäinen Naked Skin on aivan valtava ja painaa hirveästi.
En ole varma mitä kysymys tarkoittaa mutta ylläpitovaiheessa IPL-laitteella tarvitsee käsitellä ihoalue vain kerran kahdessa kuussa.
Itse tykkään eniten ihan karvattomasta ja se hoituukin sokeroinnilla. Mulla on opintojen ja muun kanssa ollu jo useempi kuukausi niin haipakkaa, että ei oo alapään sokerointi ollu prioriteettilistalla kovin korkealla. Nyt oon taas tsempannut ja ai hitsi kyllä huomaa ettei kannattais pitää noin pitkiä taukoja :S Kipu on ihan hirmuinen nimittäin nyt kun karvat on oikein paksuja tiukasti juurtuneet.
Sokeroin siksi, että sheivauksella ei saa kun kutinaa ja haavoja ja jäätävän ruman sängen aikaan. Mulla on siis todella tumma ja suht tuuhea karvoitus niin en nää muuta vaihtoehtoa :D Poikaystävälle ei oo mikään kynnyskysymys, mut kyllä sekin enemmän karvattomuudesta tykkää :)
Brassisokerointi on ollut aseena jo muutaman vuoden ajan. Viimeisen vuoden on sokerointivälit vähän lipsuneet pitkiksi, mutta se ei haittaa, koska kasvavaa karvaa on vähän ja se on pehmeämpää. Sokeroinnissa olen käynyt sinkkuna ja sinkuttomana, hygienia- ja mukavuussyistä. Ja kun brassin tekijä on huipputyyppi, niin tulee säännöllisesti juoruiltuakin :) En pystyisi enää puskailemaan.
Epiloin kaikki pois. Inhoon (itselläni) kaikkia muitakin ihokarvoja, joten puskainen alapää ällöttää. Oon aina poistanut karvat ihan itteni vuoksi, nimenomaan siks kun karvat on inhottavia. Nykynen poikaystävä onkin joskus sanonut, ettei haittais vaikka niitä alapääkarvoja oiskin (kun oon joskus voivotellut kun en oo jaksanut poistaa ja sit aletaankin sekstaa :D). Onhan se kiva ettei tarvii ihan paineita ottaa jos viime karvanpoistosta on kulunut aikaa, mut silti ehdottomasti haluun olla aina karvaton.
Aikamoinen pusikko tuolla alhaalla on valloillaan. Mua on "siunattu" paksulla mustalla ja nopeasti kasvavalla karvoituksella, joka on päässä ihan kiva mutta muualla ei niinkään. Lisäksi mun iho on niin herkkä, ettei oikein siedä kasvanpoistoa. Puska ei sinänsä häiritse mua, mutta välillä kieltämättä esim. Uimahallissa tulee hieman kiusallinen olo, nykyään kun tuntuu paljaampi pinta olevan normi eikä itse siihen sovi.
Näkyvät bikinirajat sokeroidaan ja loppualue trimmataan hyvin lyhyeksi. Syy sokeroinnille on esteettinen ja siihen vaikuttaa sokeroinnin suoma hoitovälin pituus. Ja syynä trimmaukseen hygienian tuntu. Nimenomaan tuntu. En usko että on käytännön eroa, jos hygienia muuten kunnossa. Mutta tähänkin on silmät jotenkin tottuneet, sillä joskus kun uimahallissa näkee luonnontilallisia tapauksia, niin ensireaktio on että oho. Hassua. Näin ne tavat muokkaa mieltä. Tosin kainaloiden suhteen olen varma että sokerointi vaikuttaa hikoilua alentavasti. Tai sitten olen siinäkin aivopessyt itseni kuvittelemaan niin. :-)
Ite vedän kaiken pois, sillä koen sen itelleni mukavammaks, ehkä johtuu siitä että oon tottunut siihen tai jotain, mut edes viikko sheivaamatta ja rupee itteä ärsyttään.
Kyse on varmaan myös lähtötilanteesta. Itsellä on reisille asti ulottuva kunnon kasarikarvoitus ja se kasvaa tolkutonta vauhtia. Sheivaukseen ei ole aikaa ja sitä joutuisi tekemään turhan usein. Kätevintä on käytä sokeroinnissa säännöllisesti ja jättää jäljelle vai sivistynyt kolmio.
Näin minulla ja mielestäni jokainen saa tehdä kuinka parhaaksi näkee. :)
Vastasin sivupalkin kyselyyn, että pidän perussiistinä, mutta jäin kaipaamaan vaihtoehtoa "joo, välillä". Itse seurustelen naisen kanssa ja meillä aina välillä ajellaan kaikki pois ja välillä annetaan rehottaa rauhassa. Perusteluna ajelemiselle on oma mukavuus, jos karvat kasvavat liian pitkiksi, tuntuvat ne epämiellyttävältä esim tiukoissa alkkareissa. Sheivaan yleensä sääretkin samalla.
Tiedostan, että karvat ovat aivan luonnollinen asia, mutta niistä tulee kyllä helposti epäitsevarma olo. Annan välillä säärikarvojenkin kasvaa ihan rauhassa aikoina, joina ei tule käytettyä niin paljoa hametta ilman sukkahousuja/ohuilla sukkahousuilla. Kuitenkin, jos tiedän, että jalat tulevat näkymään, sheivaan sääret. Yleiselle rannalle en kehtaisi mennä sheivaamatta bikinirajoja (ja mahaa!). Karvaiset sääret olisi kuitenkin jotenkin henkisesti helpompi näyttää kuin karvaiset bikinirajat.
Karvaisuudessa ja ajelun "tarpeessakin" tuntuu olevan aika paljon eroja. Itse olen melko karvainen, ja koen, että karvani keräisivät kaikessa komeudessaan helposti huomiota julkisella paikalla. Uskon, että minulla on esim. rehevämmät reisikarvat, kuin monilla miehillä. Minulla kasvaa myös napaa kohti niin sanotut "mahaviikset" : D.
Itse olen sitä mieltä, että kumppanin tai kenenkään muun mielipiteen ei pitäisi antaa vaikuttaa päätökseen omien karvojen ajelusta. Sosiaalinen paine karvojen ajeluun on kova, eikä kenenkään pitäisi kokea, että karvat on pakko ajella. (Vaikka itsekin sorrun sen edessä esiintyessäni julkisesti). Välillä karvojen ajelu on kuitenkin kivaa vaihtelua ja hauska rituaali. Mielestäni sillä ei ole mitään tekemistä hygienian kanssa, vaikka jotkut tuntuvat niin ajattelevankin. Ainoat karvat, joita pidän koko ajan sheivattuna, ovat kainalokarvat (koska hikoilen paljon ja koen, että karvat haisevat).
Jos jotain kiinnoistaisi mielipiteeni pillukarvojen viehättävyydestä, niin sanoisin, että mielestäni alue on varsin viehättävä kaikissa karvaisuuden tai karvattomuuden tiloissaan. Pääasia, että karvojen kantajalla on itse hyvä fiilis.
Lisätty :)
Opin uutta ^_^
Mahtavaa kun on tullut näin paljon keskustelua, tänään en ehdi enää lukemaan kommentteja mutta palaan huomenna puutarha-aiheen pariin aamukahvin kera ^_^
Tähän peukku!
Ihana tietää että jollain muullakin on sama "ominaisuus", jota kutsutaan meillä napaviivaksi :D Oon aina kuvitellut olevani jotenkin outo, kun kyseistä ilmiötä näkee yleensä vaan miehillä. Mutta ehkä naiset sitten tosiaan ajelee omansa herkästi. Koen kyllä muutenkin että oon koko keskivartalon alueelta karvaisempi kun naiset keskimäärin, mutta onneks karva on tosi vaaleaa ja hentoa :D Joten en oo tähän mennessä jaksanut vaivautua niitä poistamaan, vaikka joskus oon harkinnut.
Alkuperäiseen kysymykseen; sheivaan, jätän kiitoradan. En muista milloin oon alottanut, mutta vuosia oon mennyt tällä tyylillä kenenkään muun mielipiteitä kyselemättä (kysymättäkin niitä on silti joskus joutunut kuulemaan...).
Minä olen jo vuosia vahauttanut säännöllisesti kosmetologilla koko alakertani paljaaksi, niin edestä kuin takaa. Sheivaamisesta iho ärtyy, lopputulos ei kestä kuin pari päivää ja ennen kaikkea en ole riittävän notkea. Annan mieluummin ammattilaisen hoitaa homman. Haluan nimenomaan itse pitää majavani nakuna, kumppanilleni se on aivan yhdentekevää. Sileä alakerta on mielestäni mukavampi ja hygieenisempi.
Itse sheivaan lähinnä uimahalli/rantakaudella sen osan karvoituksesta, joka ylittäisi uikkareiden rajat. Teen sen esteettisistä syistä mieleeni ei ole koskaan edes pälähtänyt että se voisi liittyä jotenkin hygieniaan (miten? valistakaa hölmöä!).
Puskanhoito on kuitenkin aina vähän pulmallista. Sheivauksen jälkeen nivusten iho on usein aika ärtynyt varsinkin alushousujen reunakohdan alta. Yritän tätä hoidella rauhoittavalla voiteella (Avène, Cicalfate). Joskus sheivauksen jälkeen iho ärtyy punaisille pylpyröille, joskus sheivatulle alueelle kasvaa sisäänkasvaneita karvoja tai yhteen karvatuppeen kasvaa kaksi karvaa. Se paitsi näyttää, myös tuntuu ikävältä.
Vahaus ei sovi iholleni (VOIMAKAS allerginen reaktio, testattu kaksi kertaa), sokerointi ei kosmetologin mukaan minuntyyppisille karvoilleni olisi tehokas.
Eli oikeastaan, jos kukaan ei olisi näkemässä bikinirajaani, kaikista mukavinta olisi antaa karvojen olla (ja niin teenkin silloin kun en ole rannalle menossa).
Oletettavasti ajatuksena on se, että paksussa karvoituksessa bakteerit pääsevät muhimaan messevämmin kuin paljaalla iholla. Tiheässä karvassa hiki ja kosteus säilyvät paremmin kuin paljaalla iholla ja bakteerit taas riemastuvat kosteasta ympäristöstä. Esimerkiksi kuukautisten aikaan hyvinkin tiheä alakerran puutarha vaikuttaa epäilemättä hygieniaan ainakin jonkun verran.
Haha! Hyvä aihe! Ja jos tästäkin puhut niin entä sitten rintaliivi"pakko?" Nimittäin tämä tuntuu olevan tosi iso tabu, nimittäin naisen nännit. Tai pikemmin nännikohoumat. On to-si paljon naisia joiden mielestä rintaliivitön nainen on rivo, alastomaan verrattavissa oleva asia ja todella epäsiisti. Minusta aivan uskomatonta... Aiheesta pitäisi puhua enemmän koska monella foorumilla naiset myöntävät etteivät tarvitsisi liivejä mutta pitävät niitä sosiaalisen pakon vuoksi :O
Itse siis en liivejä pienirintaisena tarvitse enkä myöskään käytä. Samanlaisina suht kiinteinä ovat pysyneet 20 vuotta. Mutta menipä sivuraiteille tämä viesti...
Itse teen niin että kerran kuukaudessa otan kaikki pois. Ihan vaan siksi että sitten kun tuolla jalkojen välissä kunnolla puska kasvaa, ovat ne karvat ihan sellaisia reilun pituisia joista muodostuu alkkareihin sellainen gerbiilin kokoinen kiharamytty joka kerää kuukautisveren tosi ikävästi ja liikkuessa karvat välillä jäävät alkkarin sauman alle tai tulee tarvetta asetella niitä. Kutittaa myös. Niinpä kaikki pois ja sitten saa kasvaa rauhassa takaisin kunnes taas kaikki pois...
Anteeksi, että nauran, kun on kuitenkin niin arka aihe, mutta melkein putosin tuolilta tuon sun gerbiilivertauksen vuoksi! :) :) Voin vaan arvata mikä mulle tulee seuraavan kerran mieleen, kun näen jossain lemmikkigerbiilin.. :)
Rintaliiveistä vielä sen verran, että en usko että tuollaista sosiaalista pakkoa rintaliivien suhteen on ainakaan miesten puolelta. ;) Itse en ole myöskään tuollaisiin mielipiteisiin törmännyt. Eiköhän se ole aika kadehdittava juttu (ainakin mun mielestä on), jos ei tarvitse käyttää rintaliivejä ollenkaan. Itse myös pienirintaisena käytän kaarituettomia ja ei-topattuja rintsikoita, ja joskus tosi harvoin kun juhliin laitan kaarituelliset tai jopa topatut, niin olo on aika epämukava. Mutta käsittääkseni suurin osa naista käyttää rintsikoita tarvittavan tuen vuoksi, eikä peittääkseen nyppylät. :) Vai eikö?
Joo hei tää on mielenkiintoinen aihe, oisko tässä ainesta postaukseen Sanni? :)
Omat rinnat on pienehköt, ja vaikken mitään super push uppeja käytä niin koen rintsikoiden siistivän yleisilmettä ja tekevän minusta "valmiin" :D Lähinnä sen ryhdin ja vaatteiden istuvuuden vuoksi siis. Ja kyllä, joskus ohuempien rintsikoiden kaa olen ollut ihan kauhuissani että näytän ihan häröltä jos nännien muoto kuultaa läpi. Oon leikitellyt ajatuksella josko ysäri ja 2000-luvun alku tulis muotiin myös tässä rintsikka-asiassa.. Ja vinkkivitosena kaikille; mukavat, tukevat ja huomaamattomat rintsikat on semmoset kevyesti topatut mutta kaarituettomat :) Näitä löytyy onneks nykyään ihan ketjuliikkeistäkin ja itse olen sellaisiin siirtymisen jälkeen ottanut myös vanhoista rintsikoista metalliset tuet pois - ihan eri istuvuus ja mukavuus!
Aloitin kirjoittamaan viestiä aiemmin mut painoin vahingossa jotain nappia ja toivon ettei se keskeneräinen lähtenyt ennen aikojaan.. :D
Yhden rintsikkapostauksen olen tehnytkin, tosin vähän eri vinkkelistä, siinä käsittelin toppausnormia (kun pienirintaisen on vaikea löytää toppaamattomia rintsikoita ja mua ärsyttää se oletusarvo että pienirintainen hakee rintsikoista aina lisäbuustia varustukseensa):
https://karkkipaivablogi.com/2013/09/06/rintsikkaostoksilla/
Mutta kyllä, rintaliivien käyttönormi ylipäänsä on mielenkiintoinen aihe, etenkin tuon nännitabun näkökulmasta. Suuripovisilla liivien käyttö on tietysti mukavuuden kannalta aika lailla itsestäänselvyys, mutta miksi moni pienirintainenkin, joka ei poven koon puolesta tarvitsisi tukea, käyttää silti liivejä?
Omalla kohdallani vastaus on vähän samoilla linjoilla sinun kanssasi, eli koen rintsikoiden "viimeistelevän" minut. Kyse on kenties myös pelkästä tottumuksesta, kun on vain niin tottunut liivin tunteeseen ihoa vasten, mutta olo on tosiaan puutteellinen ja "semialaston" ilman liivejä. Myönnän kylläkin myös täysin rehellisesti sen, että liivienkäyttööni vaikuttaa myös esteettinen puoli. Liivit saavat etumukseni näyttämään nätimmältä kuin ilman liivejä. Silkkaa turhamaisuutta, siis. Rintani eivät ole naisellisen pyöreät ja liiveillä vaikutelma on enemmän, no, mitäpä sitä kiertelemään, kauneusihanteen mukainen. Rinnat näyttävät sopusuhtaisemmilta. En käytä push up -liivejä enkä missään tapauksessa halua suurentaa etumustani liiveillä, mutta muokata kyllä, niin voi sanoa.
Myönnän myös sen, vaikka en osaa selittää miksi, että en halua nännieni näkyvän vaatteiden läpi.
Nänniasiaan kommentoin sen verran, että ne käsitetään ymmärtääkseni vielä yksityisalueeksi, vaikka yhteiskunta on mennyt paljon vapaampaan suuntaan sitä ajatellen, että minkä on sopivaa olla näkyvillä.
Ja minun puolestani niin saisi olla tulevaisuudessakin.
Mutta eiväthän ne ole näkyvillä, jos vain rinnan tai nännin muoto tulee esille paidan läpi? :) Muutoin samalla logiikalla kaikki miehetkin ovat koko ajan sukukalleudet näkyvillä, varsinkin esimerkiksi uimahallissa tai urheillessa.. Itse en myöskään kulje ilman rintsikoita, kuten aiemmin totesin, mutta en pidä ilman kulkevia millään tavoin rivoina. Kyse taitaa ennemminkin olla siitä, mitä kukin haluaa nähdä ja mitä ei. Imettävän äidin nännit on monen mielestä ok, mutta paidan alla piilossa oleva rintaliivitön rinta ei? Toisaalta on niitäkin, joiden mielestä sen imettävän rinnankin pitäisi olla aina piilossa ;) Itse en taas välittäisi nähdä paidattomia miehiä kesäterasseilla ja kaupungilla, kehon trimmiydestä riippumatta, sillä paidattomuus lähtökohtaisesti kuuluu rannalle.:)
Siitä asti kun alapäähän kasvoi eka haiven niin kaikki pois. :D Olin suorastaan paniikissa, kun se eka haiven ilmestyi, tuntui inhalta. Muistan sen päivään kuin eilisen vaikka siitä on 25 vuotta aikaa. Joten ihan itseni vuoksi, koska karvat ei vaan kuulu sinne. :D Apua, kaikkea sitä tulee julkisesti sanottu. :D
Tää on kyllä hyvin hassu ajatus... Älä ymmärrä väärin, en ole pyörittelemässä kenellekään silmiäni, mutta täysin luonnollisen asian pitäminen asiaankuulumattomana on vain jotenkin outoa ja erikoista. Tokihan karvoja voi pitää epämiellyttävinä ja ikävinä, ihan niinkuin suurta nenää tai hörökorviakin :D, mutta ajatus siitä ette alapäähän "kuulu" karvoitusta on itselle vieras.
Teininä siistin bikinirajat, mutta joskus siinä täysi-ikäisyyden tuntumassa vedin posliiniksi - ja ai että kuinka siisti olo tuli! Sen jälkeen olen sheivannut kaikki pois riippumatta, olinko sinkku vai suhteessa. Mieheni pitää myös posliinista, vaikka itse ei omia karvojaan suostu edes siistimään! :D
Mulla on ollut teini-iästä saakka kaikki pois ihan omasta mieltymyksestä. Sinkkunakin pidin karvat poissa ja sama homma jatkuu nyt parisuhteessakin. Kumppaniltani en ole saanut kommenttia asiaan liittyen. Omalta kumppaniltani olen toivonut myös karvattomuutta ja joskus hän on suostunut mielikseni sokeroitiin, mutta koki lopulta olonsa liian paljaaksi.
Itselleni karvaton mieltymys liittyy hygieniaan, koen että aivan kuin kainaloissakin, karvat siellä keräävät likaa ja hajua itseensä helpommin. Karvattomana tuntuu puhtaalta ja miellyttävältä, mutta jokainen tyylillään!
Kuinkahan paljon lie ikäkin vaikuttaa asiaan? Veikkaan, että kaiken pois ajelu on suositumpaa parikymppisillä kuin esim. yli kolmikymppisillä ja sitä vanhemmilla. Kaikkien karvojen ajelu on mielestäni työlästä ja sänki kutisee ikävästi, siispä tyydyn siistimään kiitoratamaiseksi. Valinta on täysin oma. Mies ei asiaan ole ottanut kantaa.
Entäs miehet? Saman miehen kanssa parikymmentä vuotta yhdessä olleena ei ole kovin ajankohtaista tietoa ajeleeko valtaosa miehistä nykyään kaiken pois? Itse oudoksuisin karvatonta miestä, mutta jokainen tietysti päättää omista vehkeistään
Näin minäkin arvelisin.
Ajelen! Pääasiassa omaksi iloksi,mutta intiimialueet lähinnä kumppanin iloksi :D Toisaalta ajelin intiimialueen karvat jo silloinkin kun ei ollut kumppania. Ja tykkään kun sääret on sileet, niitä on niin kiva hipsutella!
Itse olen ajellut alapäätäni ihan teinistä asti, joko jättäen keskelle pienen kiitoradan tai ajellen kaikki kokonaan pois, huolimatta siitä onko minulla kumppania vai eikö. Kukaan kumppaneistani ei ole koskaan asiasta maininnut suuntaan tai toiseen, toisaalta en tiedä johtuuko siitä että olen ollut "karvaton" oikeastaan koko ajan. Ideaalein karvanpoistomenetelmä olisi herkälle iholleni kyllä täysin muu kuin höylällä sheivaaminen mutta toistaiseksi en ole uskaltautunut esimerkiksi sokerointiin. Ehkä vielä joskus..
Muiden ihmisten karvojen ajelu ei kuitenkaan hetkauta minua suuntaan tai toiseen, jokaisella on oikeus ajella tai olla ajelematta karvojaan. :)
En kyllä oo pahemmin jaksanu leikellä. XD Karvat sitäpaitsi suojaa bakteereilta yms! Mutta toki haluaisin keksiä jonkun helpon keinon, millä pelkkä bikinraja pysyisi siistinä :D Muuten on ihan sama. Posliini ällöttää mua ainakin. :D En tiiä miks. :D
Sivupalkin kyselyyn vastasin "En", mutta vähän tarkennan vastaustani tänne kommenttikenttään :)
Siistin bikinirajaa kun edessä on esim. rantaloma tms. tilanne jossa tulee vietettyä aikaa ihmisten ilmoilla uimapuvussa. Muulloin saa rehottaa villinä. Ihan vaan uimahallissa uiminen ei ylitä tätä siistimis-kynnystä. Laiskuuden ja mukavuudenhalun lisäksi syynä on se että mulla tulee aika herkästi karvatupin tulehdusta ja lääkärin mukaan karvojen poisto ja sheivaus tätä vielä lisää.
Vaikka olenkin RipRapin kanssa samaa mieltä siitä että tämä asia kuuluu vain minulle, niin kun seurustelin taannoin brassi-pojan kanssa joka esitti toiveen lyhyemmistä karvoista, niin tätä toivetta pyrin toteuttamaan (toive oli kuitenkin sen verran "mieto", mihinkään posliiniin en olisi todellakaan suostunut!).
Nypin pinseteillä (jep, friikkiä!) häpykummun päältä siistimmäksi, sellaisen erittäin pulskan kiitoradan muotoon. Epilaattoriakin olen kokeillut. Alempaa pyrin sheivaamaan kaikki pois. Mutta sheivaaminen on epäsäännöllistä nykyään. Olen pitkässä parisuhteessa. Kumppanini ei ole osoittanut kiinnostusta asiaan, ja hän on itsekin yleensä täydessä karvassa. Jos arvelen seksiä olevan tiedossa sheivaan yleensä. Näkemykseni on, että jokainen tehköön miten tykkää ja mikään karvaratkaisu ei tee huonoksi feministiksi. Karva-asioissa olen päässyt aika helpolla, sillä pääosin karvani ovat vaaleita ja harvassa. Ei ole eläissäni ollut pelkoa, että mitään tursuisi tai edes kurkistaisi bikinien reunan yli, vaikka olisi kuinka pienet bikinit ja puska luonnontilassa.
Oh, onnekas....!
Mä olen ymmärtänyt käsitteen bikiniraja vasta pari vuotta sitten nähtyäni kaverillani karvoja bikinirajassa. Siihen asti olin ihmetellyt, että miksi niitä karvoja pitää ajaa pois sieltä, "kun eihän ne näy bikinien alta mihinkään". Kuinka väärässä olinkaan ollut :D Omat karvani kasvavat pienellä alueella ja pelkoa rehotuksesta ei todellakaan ole, joten en ollut käsittänyt, että tällainenkin "ongelma" voi naisilla olla (ja mitä luultavammin kuulun itse vähemmistöönkinntämän asian suhteen).
Suurimman osan vuodesta en tee alapuskalle mitään, kun eipä näy ns. julkisesti. Mutta jos on tiedossa oleilua esim. uikkarissa, niin siistin sen verran ettei reunojen yli rehota. Sheivaamattomuus on ihan mukavuuskysymys oman itsen vuoksi. Sänki pistelee ja saa herkän ihon ärtyneeksi, nyppiminen taas puolestaan aiheuttaa sisään kasvavia karvoja ja tulehtuvia karvatuppia. (Joo, pitäis varmaankin kuoria ihoa, mutta mun viitseliäisyyden raja tulee vastaan jo kauan ennen sitä). Sääriä sheivaan tilanteen niin vaatiessa, eli hameet ja mekot, kesä, jne. mutta välillä menee aikoja, että sääretkin saavat rehottaa. Kainaloita sen sijaan sheivaan usein, jotta hiestä ei tule haisevaa. Käytän antiperspiranttia, mutta jo yllättävän lyhyelläkin sängellä hiki saataa alkaa haista. Kainaloiden sheivaus siis oman mukavuuden vuoksi sekin, mutta siinä sivussa kivampi myös kanssaihmisille.
Kaikki pois, joka paikasta ja siististi, näin on ollut aina ja tulee luultavasti aina olemaankin. Muistan kaukaisen tunteen teiniajoiltani, miltä yli sentin luonnollinen kasvusto tuntuu, enkä pidä ajatuksesta ollenkaan. Hoitoalalla kuitenkin näen jos jonkinmoista, joten ulkopuolisten siisteyden suhteen en ole tuomitseva. Itse kuitenkin sheivailen säännöllisesti lähes viikottain aina ajan siihen riittäessä, oli sitten kumppania tai ei. Tällä hetkellä ei ole, enkä siltikään alueitani jätä rehottamaan, toki hieman harvemmalla ajeluvälillä. Pidempi kutittaa herkkää ihoani inhottavasti, mutta sängestä en saa ollenkaan oireita. Tosin, toivon myös kumppaninikin siistivän intiimialueitaan, sillä en koe karvoja kovin seksikkääksi omaan makuuni. Kuitenkin säärieni suhteen olen laiskempi, mistä lie johtuu :D
Välillä rehottaa ja välillä ei, ihan fiiliksen mukaan. Kyllä itellä on huollitellumpi olo kun on jaksanut siistiä paikat, mutta en todellakaan ota mitään stressiä vaikka välillä on kunnon 70-luvun puska (onpahan jotain naurettavaa kumppanin kanssa). :D
Hei,
Joskus nuorempana tuli ajaeltua muutaman kerran kaikki pois, mutta se sänki oli aivan järkyttävä (kutisi).
Nykyään ajelen bikinarajat vain, jos olen menossa uimaan yleiselle paikalle. Toisaalta en haluaisi, mutta luonto ei anna periksi. Minulla on 4-vuotias tytär, jonka takia yritän ajella mahdollisimman vähän ja harvakseltaan. En halua antaa mallia, että naisen kuuluu olla karvaton tai että karvoitus olisi jotenkin luonnotonta.
Kiitos taas mielenkiintoisesta aiheesta :)
Hyvä näkökulma. Olen samaa mieltä että karvoista ei pitäisi tehdä luonnotonta asiaa, se on väärin.
Så naturlig som möjligt, bara värsta "boratit" bort (gud, så jag skrattade åt benämningen!)
Mielenkiintoinen aihe! Olen täysin sen kannalla, että kaikki saavat tehdä miten tykkäävät :D Itse saksin joskus jos muistan ja sheivaan bikinirajan, jos on uintihommia tulossa. Mutta muuten en alapään karvoihin jaksa kiinnittää paljoakaan huomiota.
Ihan loistava aihe! Yleensä noudatan samantapaista villi ja luonnollinen -linjaa kuin sinäkin, mutta välillä haen jännitystä elämään kokeilemalla jos minkä muotoista "nimellistä länttiä" kuten hyvin muotoilit kyselyvaihtoehdoissa. Täysin karvattomasta en ole ikinä tykännyt, tulee kalju olo (no daa...) ja kuten joku kommenteissa sanoikin, kyllä aikuisella ihmisellä pitää karvoja olla. Ärsyttävintä tässä asiassa ehdottomasti on se, että edustan jotakin superkarvaista ihmisen alalajia, ei jaksa päivittäin siistiä. Voisin puhua tästä aiheesta vaikka ja miten paljon, mutta en usko, että se onnistuisi ilman kenenkään vaivaantumista, joten josko jätän tämän sitten tähän.
Nyt vielä hieman aiheen ohi muutamakin asia:
1. Ostin EHS:n vehnänalkio ja omena -hoitoaineen kokeiluun etsiessäni silottavaa hoitoainetta, joka ei latista tukkaa, parin kokeilukerran perusteella olen melko vakuuttunut.
2. Kauanko sulla suunnilleen kestää Carmex-purkki? Oma ensimmäinen (mutta ei todellakaan viimeinen) Carmexini kesti hieman yli kuukauden ja heti edellisen loppumisesta seuraavana päivänä piti ostaa uusi. Myönnän rakastuneeni palavasti.
3. Muistelisin, että olet joskus kertonut, että haluaisit joskus käydä kesällä Jyväskylässä. Tarjoudun oppaaksi (melko kehnoksi tosin) ja seuraksi, mikäli joskus tänne päin eksyt ja olen maisemissa silloin.
Mukava kuulla :)
Hmm, olisikohan vajaa 3 kk..? Ei, kyllä se menee nopeammin, ehkä 2 kk. Kreikassa kuluu kaikkein eniten jostain syystä, siellä kuluu purkki neljässä viikossa :)
Kiitos Juli :) <3 Tämä kesä on jo aika täynnä elokuun ekalle viikolle saakka, mutta saa nähdä mitä elokuulle vielä keksii :) Sen ainakin tiedän että muuan syystä johtuen tulen seuraavan vuoden aikana viettämään jonkun verran aikaa Jyväskylässä ylipäänsä :)
Ajan kaiken pois.
Vasta nyt kommentteja lukiessani käväisi ensimmäisen kerran mielessä, ettäkö aikuisella ihmisellä posliini olisi jotenkin perverssiä (?! :D).
Periaatteessa ajan itseni vuoksi, enkä edes ole kysynyt mitä mieltä mies on asiasta, mutta jos en olisi parisuhteessa, en varmaankaan olisi ihan yhtä tarkka asiasta.
Ihan mielenkiintoinen aihe, omassa kaveripiirissäni (+/- 30v) posliini on selkeästi ihan normi. En varmastikaan toimisi toisin vaikka kuulisin että "trendi" onkin antaa puskan rehottaa. :D
Mä huomaan, että en mitä ilmeisimmin ole saunonut tarpeeksi naisseurassa viimeisten 10 vuoden aikana sillä en oikeasti yhtään tiedä mikä tilanne on mun kaveripiirissä... :D
Hetken mietin, että kommentoisiko poikkeuksellisesti anonyymina, mutta antaa mennä.
Olen sheivannut aina. Yli kymmenen vuotta vedin kaiken pois, mutta nykyään jätän jotain siistiä pientä kummulle, koska siinä iho ärtyy helpoiten. Koen oloni epäsiistiksi, jos sheivausväli pääsee venähtämään.
Periaatteessa joku tasaisen siisti lyhyt karvoitus voisi mennä makuuni, mutta omani on sen verran harvaa, että näyttää vaan hölmöltä. Olen kuitenkin onnekkaasti siunattu bikinirajoilla, jotka on itsestään täydellisellä kohdalla, joten pelkän vilautteluriskin takia ei tarttisi ajella. :D
Olipas sekavaa ajatuksenjuoksua. Itepähän kysyit.
Mulle kelpais todellakin tuollainen :D Karvoitus on hentoista ja muualla kropassa jopa todella harvaa ja hitaasti kasvavaa, mutta bikinalue kyllä rönsyää. Murr.
Se on kaikki pois, ainakin ns. tarpeen mukaan. Karvat eivät ole ällöttävät mutta todella epämukavat. Joskus olen laiska (ja yksin) ja päästän viidakon valloilleen, mutta silti sieltä aivan alta on pakko vetää sileäksi, muuten alkaa ahdistaa:D Kumppani ei ole sanonut mitään, mutta silti myöskin ihan hänen mukavuuden vuoksi sheivaan, siis koska karvani ovat laatua kova-ja-paksu, sänki tuntuu hiekkapaperilta.. Tästä rupesinkin pohtimaan että vaihteleeko se karvanlaatu paljonkin eri ihmisillä?
Vaihtelee :) Samoin kuin karvan kasvun nopeus. Mulla esim. on kainaloissa niin hentoinen, harva ja hitaasti kasvava karvalaatu ettei tarvitse sheivata sieltä kuin hyvä jos kerran kuussa :D Sääriäkään ei tarvitse käsitellä kuin 10-14 päivän välein.
Hehe! mahtava postaus koska just asiaa mietin ja pohdin kuulunko enemmistöön vai vähemmistöön :D Jään siis seuraamaan keskustelua. Ja paljastan että itse kuulun johonkin tohon välille. Siistin pakolliset.
Blogisi on niin huippu, kiitos! Itse aiheesta; joskus nuorempana karvat saivat monta kertaa kyytiä sheiverillä poikaystävän pyynnöstä. Herkkä iho ei sitä kuitenkaan kestänyt ja kutina on jättänyt niin pahat muistot että kyllä saa paljon minulle maksaa että siihen uudestaan lähtisin... :D Luonnonpuska ei kuitenkaan ollut mieleen ja ostin luontaistuotekaupasta sokerointisokeria. Muutaman kerran sillä sai vääntää ennen kuin homman oppi (jopa jääkaapin ovi oli tahmea siitä sokerista kerran, what???) Sokeri onneksi lähtee lämpimällä vedellä ja käytetyn palleron voi heittää biojätteeseen. Karvat pysyy pois kolmisen viikkoa -ja kutinaa ei ole tuntunut kertaakaan! ;)
En tee mitään - koskaan. Olen siistinyt nuorempana eri menetelmillä, mutta ihoni on niin herkkä että kärsimys on suurempaa kuin hyöty. En voisi koskaan olla miehen kanssa, joka pitäisi posliinista, sillä se tuntuisi väärältä; täysin karvaton on vain esimurrosikäinen. Mutta kukin tyylillään. Hyvin on kosmetiikkateollisuus saanut iskostettua naisille, että alapääkarvoitus olisi epähygieenistä :D naurettavaa! Miten ikinä on pärjätty ilman sheiveriä tuhansia vuosia...
Oon tainnu ihan siitä asti kun karvaa oli kasvanu tarpeeksi että sille jotain piti tehdä niin milloin mitenkin poistanu karvoja.
Muutama vuosi sitten vetelin ihan kaikki pois höylällä, mutta ei siitä tule mitään kun tämmönen karvajeesus on niin jäätävä sänki tulee heti, se sängen tulo kutittaa ihan törkeästi eikä minun ihokaan enää kestä nivusista sitä että karvat ajaa.
Olenkin nyt löytänyt mieleisen tyylin. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti aina karvatilanteen mukaan sokeroituttamassa biksurajat niin että kummulle jää milloin minkäkin kokonen kiitorata. Höylällä pystyn häpyhuulet ja kaikki karvat mitä tuolla välikössä on niin poistamaan ilman että iho ärtyy.
Unelma tilanne olisikin se että sokerilla saisi kaiken pois paitsi kiitoradan sillä perskarvani kasvaa niin pitkiksi että stringejä käyttäessä karvat kieputtuu solmuun kummaltakin puolelta stringejä ja sitten saa repiä pöksyjä aina alas kun persekarvat on ihan solmussa..
Kiitollinen olen kulmakarvojen takia karvageenistä, mutta muuten en. Se tunne kun saat nyppiä parikymppisenä säännöllisesti leukakarvoja pois, sokeroittaa myös viiksi sekä poskikarvoja, höylätä kaikki käsikarvat sekä jalat jalkapöytää myöten, unohtamatta toki kainaloita. Ah niin ihanaa olla nainen <3
Onneksi nyt kaveri opiskelee kosmetologiksi niin se saa kesällä urakakseen repiä vähän laajemmin tuota haarojen välistä sitä karvaa veks.
Niin ja ihan omaksi iloksi tätä harrastan, kun en vaan kestä kattoo itteeni peilistä alkkarit jalassa kun karvat karkaa joka suunnasta usean sentin reunojen ulkopuolelle ja sisäreidet kasvaa karvaan varmaan melkein kymmenen senttiä alaspäin.
Kaikkea sitä saa lukijoistaan tietää..! ^_^ :D Mutta tosiaan, itsepähän kysyin aiheesta :D
Ennen en jaksanut välittää, kaikki pois silloin kun satuin jaksamaan ja jos ei jaksanut niin siinähän rehotti (yleensä vedin kesäisin kaikki pois). Sitten tapasin nykyisen miehen joka tykkää kun on kaikki pois.. Mutta meillä homma menee niin että kerta herra tahtoo että mun alapää on trimmattu niin hän saa hoitaa sen ihan itse :D oon sen verran ylipainonen että ei paljo huvita itse taiteilla..
Ootte te rohkeita..! :) Joku muukin kertoi miehensä hoitavan hänen puolestaan tuon homman. Mä en _ikinä_ uskaltaisin, enkä kyllä tiedä uskaltaisiko mies itsekään..! ^_^
Luin otsikon ensin väärin "Naiset, ajatteletteko?" ja pohdin, että nyt täytyy olla jännittävää settiä luvassa :D Olihan sitä kyllä tässäkin.
Minua eivät rehottavatkaan karvat hirveästi häiritse, mutta joskus ne kuitenkin tulee ajettua, vaikka seksuaalista äksöniä aika harvoin onkin. Tulee vain jotenkin siistimpi ja huolitellumpi olo, vaikkei niitä kukaan näkisikään. Riippuu sitten fiiliksestä, vedänkö kaikki pois vai siistinkö vain.
Ajelen tosiaan pääasiassa omien mieltymysten takia, koska harvoin minua kukaan muu näkee alasti, mutta posliiniksi sheivaamisen aloitin kieltämättä vain siksi, että arvelin erään miehen pitävän siitä. Feministinen puoleni on tästä ehkä vähän näreissään, mutta ei mies sitä toisaalta pyytänyt. Olisin varmaan hermostunut, jos olisi.
Noin ylipäätään en kuitenkaan näe mitään syytä olla kauhean kunnianhimoinen minkään tietyn alakertalookin ylläpitämisessä. Ei niitä kuitenkaan voi ajaa kuin maksimissaan kerran viikkoon, jos ei halua jäätäviä punaisia pisteitä ja tulehtuneita karvatuppia. Niin paljon karvat eivät kiinnosta, että mihinkään vahauksiin menisin.
Ai kauheeta, kommentit luettuani havaitsen kuuluvani vähemmistöön. Minä trimmaan puskaani vähän tuolla Borat-mentaliteetillä: ettei ihan nyt lahkeista tursua. Ja pituuksia leikkelen, kun the puska tuppaa kasvamaan vähän kummallisen malliseksi. Ja tunnustan: talvella tulee lipsuttua tästäkin.
Posliini tai melkein on ihan kauhistus! Mulla iho Ärtyy (isolla äällä!) niin pahasti ajelusta ja jopa trimmauksesta, ettei tule mieleenkään ajella paljaaksi. Auts! Ja kun tuo ukkokaan ei piittaa (ja vaikka piittaisikin), niin mitäpä sitä paikkoja rikkomaan. No olihan tämäkin juttu. :) Mutta superhauska postaus!
Oletpa taas ihanan humoristisella tavalla kirjoittanut! :D Itse pidän alapään siistittynä, usein myös ajelen kaiken pois jättäen kiitoradan tai kolmion. Nyt varsinkin olen alkanut aika ahkerasti siistimään kun investoin lady shaverin. Sheivaamisesta kun aina saa karvat kasvamaan sisään niin ennen ei tullut kuin "spesiaalitilanteisiin" panostettua :) Siistin niin itseni kuin kumppanin takia. Koen että se on molemmille mukavampaa :)
Täysi luonnontila vallitsee, paitsi joskus siistin biksurajan. Mulle on ollut täysi yllätys, että muukin kuin bikinirajan ajelu on niin yleistä. Liekö se on tää ikä (oon nelikymppinen), ei ollut mun nuoruudessa tapana ajella varsinkaan kaikkea pois. Ehkä semmonen ajatus enemmänkin oli vallalla, että puska kuuluu aikuisuuteen ja on noloa jos sitä ei ole. Kerran kokeiltiin miehen kanssa huvin vuoksi poistaa kaikki karvat molemmilta ja se oli eka ja vika kerta :D . Tuli karvatupentulehdus ja karvojen suojaava vaikutus selvisi eli paljaana iho oli tosi suojaton. Hirvee kutina ja epämukavuus. Varsinkin miehellä näyttikin tosi hassulta, kun on muuten niin karvanen. Mut joo, oli se aika hauska kokeilu silti. Puska on mulle paras, se selvisi. Karvat on pop!
Ei minunkaan, aivan varmasti suuntaus on muuttunut viimeisen 10 tai 20 vuoden aikana.
Käyn noin neljän viikon välein sokeroinnissa, jolloin kaikki karvat vedetään pois paitsi vähän jätetään tuohon eteen. Mulla on tumma ja paksu karva, joten ajeleminen ei tulisi kysymykseenkään pistävän sängen takia. Itse vaan tykkään karvattomuudesta. Tämä johtuu varmaankin karvani laadusta ja voi olla, että suhtautuminen olisi erilainen, jos karva olisi hieman vaaleampaa ja hennompaa. Kyllä mieskin on sanonut, että tykkää tuosta, että muuten karvaton, mutta hieman jätetään. En silti koe, että pelkästään hänen takiaan niitä karvoja kävisin poistamassa.
Mä kutian ihan tajuttomasti karvaisena. Oon kyllä niitä tyyppejä, jotka leikkaa myös vaatteista kokolaput ja pesuohjeet heti pois :D
Oon ollut viitisen vuotta posliini, sitä ennen siistin höylällä säännöllisesti. Nykyään ku sokeroin, hoidan homman 3-4 viikon välein. Tuona aikana karvat eivät kerkeä häiritsevän pitkiksi.
Tänä aikana olen ollut sekä sinkkuna että parisuhteessa ja oon pitäny mirrin sfinksinä aina. Kukaan ei koskaan oo vinkannut mulle sängen kasvaessa, että jotain pitäis tehdä. Ja jos oliskin, niin pitäisin varmaan luennon karvankasvusykleistä ja sokeroinnin vaikeudesta kovalla sokerilla, kun karvat ovat liian lyhyet :D
Epiloin bikinirajat ja saksin lyhyeksi. Talvella harvemmin, kesällä säännöllisesti. Liian pitkät on inhottavat, mutta iho ei kestä yhtään sheivausta. Kerran sheivasin kaikki pois, en tykännyt siitä miltä näyttää ja kutina oli aivan hillitön.
Loistoaihe! :D miulla on vaalea ja hento karvoitus, säärikarvat ajelen lähinnä huvin vuoksi ja sen illuusion takia, että se olisi hemmottelua :D alapäässä on pieni kiitorata, mutta olen huomannut etten vain meinaa muistaa tuotakaan ajella,joten välillä karvaa on enemmänkin. Hentoisella karvalla varustettuna on hurjaa lukea osan kommentteja täällä.
Nyymi täällä hei! Mä vetelen kaikki pois, lähinnä tottumuksesta. Aikoinaa aktiivisessa uintiharrastuskessa kaiken sheivaus oli vaan helpompaa ja nopeempaa kuin trimmailu. Mun karvat on myös tosi hentoja ja niitä kasvaa tossa eessä n. 18 kpl, perinteinen kiitorata näyttää sellaselta teinipojan ekalta partayritelmältä kun niitä ensimmäisiä ei malteta ajaa leuan alta pois. Samalla pitää sit sheivata kaikki pois myös jalkojen välistä, muuten tulee kaulapartamielleyhtymät... :D Kumppani tykkäis kai kevyestä karvoituksesta. Saahan se tykätä, mutta ei mun karvani tai kroppani muutenkaan oo olemassa sitä varten.
Hahah, vähän samaan tyyliin kuin mun kulmakarvat jotka kanssa vois melkein laskea ^_^ Eikä mulla tuolla alakerrassakaan mitään valtavan tiheää nurmikkoa kasva. :) Mutta tarpeeksi rehottava että bikinirajat on siistittävä.
Mahtava postaus! Itse siistin juurikin tuolla ajatuksella, "ettei yli tursua". Välillä kävin sokeroinnissa mutta jäin miettimään, että mitä te muut naiset teette sokerointien välissä? Kun karvan pitää olla suht pitkä että voi sokeroida eli eikös sitten pari viikkoa sokeroinnista ole kamalan näköinen bikiniraja?
kiinnostavaa miten erilaisia vastauksia! Itsellä hento karva joka on myös miellyttävän pehmeä. Bikinirajat siistin ja pidän pituuden kurissa, mutta en voisi ajella kaikkea pois. Iho on punainen ja kutiseva sekä ilman karvoja hikoan tuskaisesti Jotenkin enemmän ilmaa tai jotain. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta olo oli kun 10-vuotiaalla ja lisäksi vielä sänkivaihe on kauhistus.. Liittyy myös omaan naiseuteen aika vahvasti. Ja siis nimenomaan omaan naiseuteeni, kaikki tavallaan. Jos minulla olisi kova ja paksu karvoitus varmasti kävisin sokeroinnissa.
Aviomies alkuaikoina yritti kysellä miksei ole posliinia kun oli ymmärtänyt että kaikilla olisi.. Silloin teini-ikäinen oli tämän oppinut pornoleffoista niin ei kiinnostanut tulla verratuksi.
:-O Jännä...! Vähän samaan tyyliin kuin joillekin amerikkalaisille on järkytys nähdä ympärileikkaamaton penis... Se kun on jossain päin USAa niin yleistä että toiset kasvavat siinä luulossa että kaikkien penikset ympärileikataan...
Melko tummana, vahvakarvaisena naisena asialle on pakko tehdä jotain, vaikka pirun laiska olenkin... Tää tapahtuu siis ehkä kerran kahdessa viikossa, eli ihan liian harvoin. Ja joskus mies saattaa huomauttaa asiasta, tällöin jätän protestiksi ajamatta :D. Mutta sitten taas jos on tiedossa, että lähden naisystävänsä kanssa mökille, tällöin olen kyllä tarkin asiasta.
Minä nostan keskustelun nolouden uudelle tasolle... Olen kokeillut posliiniksi sheivaamista, mutta koska sisemmät häpyhuuleni tulevat sentin verran näkyville, huomasin heti, että karvoitukseni estää niitä hankaamasta. Vuorokauden sisällä esiin puskeva sänki ärsytti ihoani vielä enemmän, joten päätin siitä eteenpäin tyytyä vain bikinirajojen siistimiseen + puskan saksimiseen. Jos olisin rikkaampi, kävisin sokeroimassa bikinirajani säännöllisesti.
Mieheni ei välitä karvoitustilanteestani, löytää kyllä perille vaikka ei olisi kiitorataa vauhtia antamaan.
Muiden karvoitus ei kiinnosta minua, hassulta tuntuu lukea netistä, että jotkut kyttäävät uimahallissa toisten alapääkarvoituksia :D Ainoastaan säälittää nuorille joka puolelta puskeva paine siitä, että olet "viallinen" nainen, jos et ole karvaton kaulasta alaspäin.
Ei ollut yhtään noloa mun mielestä, kiinnostavaa kuulla mitä kaikkia vaikutuksia (hyötyjä, haittoja) karvoilla tai karvattomuudella voikaan olla.
Mulla karvoilla on käytännössä ainoastaan esteettinen vaikutus, niin ei ole tullut oikein ajatelleeksikaan mitä kaikkia muita ilmiöitä karvoihin voi liittyä. Todella kiinnostava ja sanoisinko opettavainen keskustelu! :)
Pakko kommentoida, niin mielenkiintoinen aihe! Säännöllisenä lukijana pitää kiittää loistavasta blogista ja aidosta meiningistä, minkä vuoksi on joka kerta yhtä kiva palata lukemaan. :)
Varsinaiseen kysymykseen: siistin tarvittaessa. Kokeilin kerran ajella kaikki pois, aivan kamalaa! Kutina, heti kasvava sänki (se se vasta inhottavalta ratsastusta harrastaessa tuntuukin ;)) ja sisäänpäin kasvavat karvat, auts! Oli myös liian vaivalloista ja näytti mielestäni oudolta, en koe myöskään mitään kuvioita omikseni. Luonnollisuus on pop. :D
Käytännössä siistin bikinirajat trimmerillä ja lyhennän saksilla päältä silloin kun on tarvetta/jaksan. Poikaystävä ei ole koskaan kommentoinut asiaa, mutta uumoilen, että pitää siistitystä versiosta kun karvat eivät kutittele suussa. :D Pitäisi joskus ihan uteliaisuudesta kysyä.
Kiitos Heilo :)
Täällä 90-luvun lapsi, joka luuli teini-iässä et kaikki pitää sheivaa. Nykyään siistin bikinirajaa ja saksilla vähän pusiaa. Mukavuus syistä yritän sheivata vähän, koska näppylät ja oon huomannut et oon heti alttiimpi tulehduksille, jos ei ole alhaalla karvaa. Niinkään häpykummun karvoituksellinen ei ole väliä. Mies tykkää et karvoja on vähän, mutta ymmärtää etten terveyssyistä lähde ajelemaan pois (koska sitten ei saa seksiä :'D)
Mut on jotenkin hassua, miten ihmiset luulee et karvoja täytyy ajella hygienia syistä. Tähän menee varmaan samaan kategoriaan naiset, jotka pesee alapään saippualla! Ja vielä et karvat usein estää sen hankaamisen. Mielummin annan karvojen suojata ihoa, kun ajella sen alttiiksi hankaukselle ja hengittämyydelle. Ja täällä siis nainen, joka käyttää ainoastaan 100% puuvillaa olevia alushousuja, koska muuten kutisee. Oon varmaan vaan tosi herkkä, ja enkä siksi ymmärrä karvattomuutta...
En minäkään tätä täysin ymmärrä, oikeastaan muusta näkökulmasta kuin kuukautisten. Tosin kyllähän silloinkin hygienian pitäisi pysyä ihan riittävällä tasolla kun huolehtii puhdistuksesta. Okei, JOS hlö omaa aivan valtavan tiheän puskan eikä aina ole saatavilla bidee-suihkua, niin tällöin ymmärrän että voi tuntua pikkuisen ällöltä päivän aikana.
Epiloin/sokeroin/nypin puskan kapeammaksi, saksin jäljellejäävän lyhyemmäksi. Posliiniakin olen kokeillut ja ihan tykkäisinkin, mutta karvatupentulehduksia tulee sen verran helposti että ei kiitos. Nykyrutiinillakaan en niiltä ihan täysin välty, mutta kompromissi on itselleni siedettävä. Sängen jättäviä karvanpoistomentelmiä välttelen, fiilis on inha itselleni eikä varmaan kumppaniakaan varsinaisesti ilahduta. Ja ihan yli kolmekymppinen olen, en vakituisessa parisuhteessa eli enemmän omaksi iloksi trimmailen kuin satunnaisia deittejä ajatellen. :)
Minusta luonnollinen puska on mitä kaunein ja miellyttävin. Kesällä siistin reunat, ettei bikineistä tursuaisi mitään.
Joskus, jos atopia on taas levinnyt alapäähän asti, leikkaan puskan ladyshaverilla lyhyeksi (en siis kokonaan pois), jotta perusvoide levittyisi iholle asti, ihottumainen iho hengittäisi, eikä pitkien karvojen taittuminen alushousuissa ärsyttäisi ihoa.
Karvat myös suojaavat herkkää alapäätä, mutta en minä paheksu, jos joku haluaa ne omasta kropastaan ajella. Tehdään sitä hullumpiakin juttuja, mutta kyllä mä näen tässä pornon vaikutuksen yhteiskuntaan. En tykkäisi, jos karvattomasta tulisi normi, mutta minulta ei taideta kysyä. :D
Olen kysynyt mielenkiinnosta poikaystävältäni, onko hänellä mielipidettä karva-asioihini ja hän sanoi, että ei ole ja ei kuulukaan olla, niin kauan kuin hänkin haluaa kohdella omaa puskaansa haluamallaan tavalla.
Sanni, sä olet aivamparas! <3
*ottaa kunnian vastaan* :D :D ^_^
Muuten kaikki pois, paitsi kummulle parin sentin kiitorata - en tiedä miksi, mutta näin on ollut vuosia. En ole mitenkään neuroottinen asian suhteen, vaan karvat saattavat päästä kasvamaan pidemmäksikin jos en jaksa sheivata säännöllisesti. Myös mies sheivaa, joten meidän perheessä ei paljon puskia katsella.
Anoppi kysyi joskus, haluisinko mennä hänelle brassivahaukseen (on siis kosmetologi), mutta ei olla ihan niin läheisiä, että itsellä riittäisi häpy (höhhöh..) mennä hänen parturoitavaksi :D
Höhö, voin kuvitella ^_^ :D En menisi itsekään... :P
Ai herranen aika, kaikkea sitä tuleekin kerrottua netissä, mutta joo, ajan aina tasaisesti posliiniksi. Se kutisi parilla ekalla kerralla ihan järkyttävästi, mutta ei enää ollenkaan. Se saa kasvaa semmoseksi ehkä 1-2cm mittaiseksi ja sitten lähtee taas kaikki. Musta on helpompaa pitää paikat puhtaana kun ei rehota - tää nyt kuulostaa siltä että olisin joku porsas joka ei osaa pestä itseään, mutta mulla väheni virtsaputkentulehdukset kun rupesin tähän aikatauluun. Myös sulhon mielestä tämä on oikein hyvä järjestely, hänestä on kivempaa kun on vähän lyhyempi, ettei tartte kaivella värkkiä esiin vaan pääsee ns. suoraan asiaan. :D Olenpa kuullut yhdeltä tutulta hänen gynensäkin todenneen että onpa kiva kun sulla on vähän siistitympi puska, kun jotkut ei koskaan trimmaile ja ekana joutuu operoimaan tiensä pöheikön läpi.
Apua, I did not just say that!
Yes you did ^_^ Mutta ei mitään, nämä kommentit on tosi kiinnostavia ja sanalla sanoen opettavaisia, eikä yhtään noloja :)
Hymyilytti kyllä tämä aihe eilen, kun postausta luin. Toisaalta... Onpa tästä jo kavereiden kanssa puhuttu useampaan otteeseen :)
Minä olen vetänyt vuosia kaiken veks, joko sheivaten tai brassisokeroinnissa. Ihan oman itseni takia, tykkään tästä kaikkein eniten. Minulla myös hankausongelmaa, kuin jollakin toisella ratsastajalla alkupään kommenteissa oli. Karvat hiertävät ihan järkyttävästi, kun kerran alkavat hiertää. Lisäksi karvani leviävät reisille, eli siistittävä on ennen biitsillä makaamista kuitenkin. Taisiis... Minä en sinne ainakaan rehottavana mene!
Mies ei ole valittanut, mutta ei pahemmin muutenkaan kommentoinut. Minulle on automaatio tarttua terään suihkussa ja sheivata majava samalla, kun vedän sääret, reidet ja jo aikaisemmin mainitut mahakarvat! Pitkiä mustia karvoja vanana kohti napaa... Kutsun heitä pornokarvoiksi :D
:D Kaikkea infoa täältä saakin ^_^ Mä en ole muuten koskaan nähnyt livenä tuollaisia "napaviiksiä", vai millä nimellä joku aiemmin kommentoinut niitä kutsuikaan...
Epilaattorilla ajelen kaiken minkä pystyy ja loput höylällä. Olen tehnyt näin siitä lähtien kun karvaa alkoi kasvaa. Pari kertaa olen kokeillut kasvattaa karvoja, mutta koen ne epämiellyttävinä, joten ajelen aina pois.
Kaikki pois, jo vuosia. Mun mielestä sekä sänki, että pidempi karvaa yksinkertaisesti tuntuu epämiellyttävältä. Eli ihan omasta halusta ja mieltymyksestä, vaikka nykyinen kanssaeläjäkin kuulemma arvostaa tätä - ja on itseni tavoin ollut hänkin semikarvaton kalsarialueiltaan koko aikuisikänsä. Mulle on aivan se ja sama muiden karvoitus, kunhan itse saan olla niin kuin tuntuu miellyttävältä. Eli alasti. :D (Vaikka no krhm... en kauheasti rakasta niitää irtokarvoja suussani, eli en varsinaisesti valita ajelevasta miehestä sängyssäni.)
Tulin muuten lukemaan tämän postauksen kylläkin siksi, että luin otsikon "Naiset, ajatteletteko?" No, nyt ajattelen ajelemista ainakin. :D
^_^
Joo, tosi moni näköjään luki otsikon noin :)
Haluan vielä jatkaa keskustelua, nyt kun olen seurannut muiden kommentteja. Itse kuulun siihen feminismin haaraan joka tietyllä tavalla ymmärtää mm. seksin myymisen, silloin kun se tapahtuu naisen omasta vapaasta tahdosta.
Siksi feministi minussa alkaa ärsyyntyä siitä, miten useampikin luonnollista viidakkoa ihannoiva on tehnyt johtopäätöksen, että ajelevat (erityisesti kaikki pois) naiset ovat pornoteollisuuden ja yhteiskunnan kauneusihanteiden ja ulkoisten paineiden urheja, ja kuinka nuoret tytöt joutuvat paineen alla ajamaan kaiken pois koska luulevat että näin kuuluu olla. Monella tuntuu olevan ajatus, että ajelu tapahtuu kaikesta kärsimyksestä huolimatta vain miesten tai muiden naisten vuoksi.
Itse kuulun siis tähän nuorempaan "uhrien" sukupolveen (80 luvun loppupuolella syntynyt), ja ajan kaiken pois. En tekisi näin jos se tuntuisi ihan kamalalta kärsimykseltä. Olen ilmeisen onnekas, että karvani kasvaa hitaasti vaikka kovaa ja paksua onkin, ja kerta viikkoon ajelu riittää vallan mainiosti, sänki ei kutia kasvaessaan eikä ihoni juurikaan ota nokkiinsa ajamisesta.
Ymmärrän paineista surkuttelun, kun on kyse oikeasti teini-ikäisistä nuorista, joiden ei toivoisi muutenkaan vielä murehtivan aikuisten ongelmista. Mutta jos aikuinen ihminen haluaa ajaa paljaaksi, hän voi silti olla feministi, päättänyt itse omasta kehostaan ja täysin tyytyväinen tilanteeseen.
Samoilla linjoilla. Kyllä tässä on ihan omasta päätöksestä ja mieltymyksestä kyse, eikä siinä ole takana mitään "mun mies haluaa posliinia kun sille tulee semmonen olo et oon nuori". Eikä se edes ole mitään kärsimystä, itselle on kärsimystä kun puska rehottaa, se menee aina jotenkin kummalliselle kiehkuralle joka pyörii epämukavasti pikkareissa. :D En muuten normaalisti jaksa sheivata kainalo- ja säärikarvoja, että!
Tiedän ettet viitannut tällä minuun (en kuulu varsinaisesti viidakkoa ihannoiviin vaikka omani silkkaa laiskuutta välillä pääseekin rehottamaan :D, enkä myöskään surkuttele ajelun tarvetta kokevia), mutta halusin silti sanoa tähän, että vaikka "kaikki pois" -linjan ajelijoita ei missään tapauksessa tarvitse nähdä paineen alla toimivina uhreina, niin mielestäni yleinen kauneishanne ja vallalla oleva käytäntö vaikuttaa väkisinkin, ihan huomaamatta, taustalla. Jos henkilö eläisi ympäristössä, jossa ei koskaan kuulisi tai näkisi mitään alakerran (tai minkään muunkaan ruumiinosan, for that matter) karvoituksen käsittelyyn liittyvää, hän varmastikin ainakin paljon pienemmällä todennäköisyydellä kokisi tarvetta, halua tai mieltymystä ajella kaikkea pois. (Megapitkät teräsvillakarvoitustapaukset asia erikseen ;) Ne varmaan ajavat kenet tahansa toimenpiteisiin ilmeisellä epämukavuudellaan.)
Saatan olla ihan hakoteillä mutta näin uskon kuitenkin. Vallalla oleva normi eli se millaisille viesteille altistumme ympäristön taholta vaikuttaa väkisinkin jollain tasolla toimiimme, ajatuksiimme ja valintoihimme. Sen vaikutusta on vaikea jättää huomiotta.
Ah! Vähän harmitti heti kommentin julkaistuani, että en ollut selkeämpi sanoissani. :)
En missään tapauksessa tarkoittanut, etteikö ympäristö, normit ja kauneusihanteet vaikuttaisi valintoihimme. Minäkin ajattelen, ihan ehdottomasti, että varmastikin näin on.
Oikeastaan yritin ennemminkin sanoa sitä, että on mielestäni tämän asian suhteen aivan se ja sama ajaako karvojaan vähän vai paljon, se on kaikki epäilemättä jollain asteella lähtöisin tästä paineesta. Yhtälailla voisi surkutella sitä, kuinka kauneusihanteet saavat meidät ylipäätään ajattelemaan, että on noloa, millainen puska tursuaa bikininlahkeesta, ja että sille on jotakin tehtävä.
Se, onko posliiniksi ajaminen kyseisen henkilön mielestä yhtään sen surullisempaa kuin kulmakarvojen nyppiminen, on mielestäni se isompi pointti mitä minun oli tarkoitus tuoda esiin.
Ja ihan oikein, en kommentillani viitannut sinuun enkä suoranaisesti kehekään muuhunkaan tiettyyn kommentoijaan, vaan sellaiseen ajatukseen, joka mielestäni paistaa joistakin kommenteista vähintään rivien välistä.
Sinä olet ilmiselvästi aina yhtä ihanan aidosti kiinnostunut siitä miten eri tavoin ihmiset toimivat! :D <3
Aa, no me ollaankin sitten tosiaan asiassa samoilla linjoilla :)
Aivan. Nyt ymmärrän paremmin mitä ajoit takaa :) Ja samaa mieltä.
Sheivaan! Ennen lähti kaikki pois, mutta nyt raskaana ei enää näe, niin tällä hetkellä yritän siistiä kiitorataa. Lopputulos on välillä mitä on Itseni takia näin teen, toki sinkkuaikoina tuli sheivailtua useemmin.. Kerran kokeillut brassivahausta ja voin kertoa, että oli viiminen kerta! Sehän oli ihan masokistista puuhaa!! Meillä myös mies siistii ja pitää puskansa lyhyenä.
Mä käyn sokeroinnissa parin-kolmen viikon välein otattamassa kainalot ja alakerran sileiksi. Höylällä viimeistelen paikat. Jättäisin jonkinlaisen läiskän mutta mulla on niin harvat karvat että näyttää oudolta. Aikaisemmin höyläsin = karsea kutina ja sänki ja epiloin = tuskaa..
Puolisolla ei tunnu olevan mielipidettä asiasta, mutta pidän itse sileästä tunteesta ja tunnen oloni jotenkin hygieenisemmäksi. Pidän myös miehellä paljaista kainaloista ja siistitystä alakerrasta, mutta saa toki olla niin kuin haluaa.