Arvostelussa muutama tuote kreikkalaiselta lemppariltani Korresilta.
Korres on sellainen merkki, jota löytyisi hyllystäni paljon jos en olisi a) päätynyt töihin kauneusalalle ja b) toimisi kauneusbloggaajana - eli hyllyni eivät täyttyisi itsestään ulkopuolisten tahojen kautta.
Minusta on välillä hauska mietiskellä, mitä merkkejä nykyään käyttäisin jos olisin edelleen se harrastelijakosmetiikkafriikki mikä olin vuoteen 2009 saakka (tuona vuonna aloitin blogin ja kouluttauduin kosmetiikkamyyjäksi). Tämä ei nyt liity Korresiin, mutta jos sallitte muutaman rivin yleistä kosmefiilistelyä... :)
Olen aiemminkin puhunut tästä blogissa, mutta niin kivaa kuin testituotteiden vastaanottaminen onkin, niin tunnen myös rehellistä kaipuuta vanhoja aikoja kohtaan, jolloin sai itse valita mitä tuotteita seuraavaksi ostaa kun edelliset loppuvat. Ja ostotoimenpiteelle oli perusteltu tarve - kun tuotteet oikeasti loppuivat ja naama täytyy pestä jollain ja ripsiinkin on kiva laittaa maskaraa. Nyt, kun kosmetiikkatuotteiden testaus ja arviointi käy käytännössä työstä, on ani harvoin enää tarvetta itse hankkia mitään. Aina on uusi purkki, maskara ja puuteri jonossa testattavana.
JOS näin ei olisi, niin luulen, että ehdottomasti olisin edelleen ainakin Yves Rocher -tyttö. Olen käyttänyt Rocherin tuotteita suunnilleen 13-vuotiaasta saakka ja rakkaus merkkiä kohtaan on säilynyt vahvana kaikki vuodet.
Minkään muun merkin tuotteita en ole käyttänyt yhtä paljon, Rocher on minulle "kotimerkki". <3 Aina tuttu, turvallinen ja luotettava.
Kosmetiikkafriikki ei kuitenkaan rajoitu yhteen merkkiin, sehän on selvää :) Rocherin ohella hyllyistäni löytyisi varmasti läjäpäin Korresia sekä todennäköisesti purkki jos toinen Lushilta, tämä brändi kiinnostaa minua valtavasti tuoksu-, ehm, haitoistaan huolimatta. Konsepti on mahtava, tuotteet älyttömän kiinnostavia ja massasta erottuvia ja pakkaukset yksinkertaisuudessaan tyylikkäitä.
Sertifioidun luonnonkosmetiikan merkeistä ainakin Lavera, Estelle & Thild ja Urtekram olisivat varmasti edustettuina purkkiarmeijassani. Oi, tätä kuvitelmaa voisi maalailla vaikka kuinka pitkään... Olisi hurjan kiinnostavaa nähdä itsestään sellainen rinnakkaistodellisuusversio, jos olisinkin jäänyt toiselle alalle töihin - vaikka sinne matkatoimistoon. Miltä matkatoimistovirkailija-Sannin meikkipussi näyttäisi? :)
Tämän rönsyilyn jälkeen voimme siirtyä päivän varsinaiseen aiheeseen eli Korresin kolmeen tuotteeseen. Olen aikaisemmin käyttänyt Korresilta vain kahta kasvotuotetta - Wild Rose -seerumia ja Vuoden 2015 parhaat -postauksessa esiteltyä Magnolia-seerumia.
Sain testiin Wild Rose Mini Collection -pakkauksen joka sisältää matkakoot (16 ml) 24-Hour Moisturising & Brightening -voiteesta sekä Advanced Sleeping Facial -naamiosta. Setti muuten maksaa vain 15,90€, kiva tutustumishinta jos kiinnostaa kokeilla Wild Rose -tuotteita. Kosteuttava ja kirkastava Villiruusu-sarja on Korresin linjoista laajin ja sopii kaikenikäisille.
24-Hour Moisturising & Brightening -voiteesta on versio sekä kuivalle ja normaalille iholle että rasvoittuvalle. Mini Collection -pakkauksessa on normaalin/kuivan ihon voide. Voide oli kaiken kaikkiaan sellainen "ihan kiva" -kokemuksen tuote. Ihan mukavan tuntuinen iholla mutta ei mitään sellaista joka saisi ripustamaan voiteen kultaraameihin ja haluamaan sitä lisää. Voiteen koostumus on perus-emulsiomainen, mutta rasvapitoisuus kuitenkin sen verran korkea, että se tuntui aavistuksen liian tuhdilta makuuni (vaikkakin talviaikaan varmasti tarpeen, mutta mieltymys kevyisiin koostumuksiin istuu tiukassa). Tuoksu on myös aika tylsä.
Advanced Repair Sleeping Facialin tuoksu taas on ihan erilainen, raikkaampi mutta samalla myös pehmeä. 24-Hour -voiteen tuoksu on tähän verrattuna tunkkainen. Kyseessä on yöksi kasvoille jätettävä naamio, eli tuotetyyppi, joita normaalisti karsastan.
Nyt kun iho alkaa kiistatta iän myötä kuivua, mikä näkyy etenkin talvella, joudun myöntämään, että naamioista on selvästi lisähyötyä. Pakkassuosikit-postauksessa kerroin, kuinka iho on talviaamuisin sen näköinen kuin sille ei olisi illalla mitään kosteutta annettukaan, eli käytän siis öisin liian kevyitä koostumuksia. Villiruusu-yönaamion jäljiltä iho on kuin "Ruususella" - pehmeä ja aamullakin kosteutetun tuntuinen.
Olen tehnyt iholle pari kertaa aamuisin "mineraalimeikkitestin" selvittääkseni sen kuivuustason - levitän vastaheränneelle, voitelemattomalle iholle mineraalipuuterin, ja jos puuteri jättää hilseilevän, jauhoisen pinnan, on iho selvästikin alikosteutettu ja janoinen. Villiruusu-yönaamion (ja parin muun ravitsevamman yövoidesekoituksen joista kerron myöhemmin) jäljiltä mineraalipuuteri levittyy tasaisesti jättämättä näkyviin karheita, kuivia kohtia.
Peukku siis tälle tuotteelle! Sileän kermainen koostumus yhdessä miellyttävän tuoksun kanssa tekevät naamiosta ihanan hemmottelevan päätöksen kasvojenhoidon iltarutiinille. :)
Almond Blossom on Korresin linja herkälle iholle. Villiruusun tapaan tuotteet sopivat kaikenikäisille mutta koostumus on kehitetty vahvistamaan herkkää ihoa. Almond Blossom -tuotteissa on kuitenkin hajusteita, eli hajusteallergikolle ne eivät sovi.
Sain testiin Almond Blossom -päivävoiteen normaalille ja kuivalle iholle. Voiteesta on myös kaksi muuta koostumusta: erittäin kuivalle iholle ja rasvoittuvalle ja sekaiholle.
Tästä voiteesta pidän todella paljon! Sen koostumus on kevyempi ja paljon raikkaampi kuin Wild Rose 24-Hour -voiteen, ja tuntuu iholla todella miellyttävältä. Imeytyy nopeasti ja jättää sileän, pehmeän ihon pinnan vailla kireyttä tai tahmaa. Tuoksu on nenääni aika mieto, sellainen "puhdas" ja hyvin kevyen kukkainen.
Ainoa miinus voiteessa on sen purkki-pakkaus. Korres on valinnut tämän pakkaustavan lähes kaikille kasvovoiteilleen matkakokoja lukuunottamatta. Ajatuksena varmastikin elämyksellisyys, lasipurkithan koetaan ylellisempinä kuin muovituubit ja pumppupullot. Ovathan ne totta kai sievän näköisiä, mutta ah-niin-epähygieenisiä. Puhumattakaan siitä, että toiset kuluttajat (kuten minä) vain ovat niin laiskoja, että eivät jaksaisi olla avaamassa purkin kantta ja vielä poistamassa suojaavaa välikantta joka kerta kun voidetta käyttää. JA annostelemassa voidetta spaattelilla. Tuubit ja pumput ovat niin helppoja ja nopeita, eikä pakkaukseen pääse sisään pöpöjä.
Incit Korresin voiteissa ovat pitkiä. En nyt lähde sen kummemmin analysoimaan Korresin ainesosia, koska se ei ole tarpeen jokaisessa tuotearviossa, mutta lyhyesti Korresin ainesosafilosofiasta:
Hintatietoja:
Wild Rose Mini Collection -pakkaus 15,90€
Wild Rose 24-Hour Moisturising & Brightening Cream 40 ml 31,50€
Wild Rose Advanced Repair Sleeping Facial 40 ml 39,50€
Almond Blossom Moisturising Cream 40 ml 33,90€
Korresia myyvät ainakin Sokos ja Stockmann ja nettikauppa löytyy osoitteesta korres.fi
Lukijoiden joukossa Korres-faneja? :)
Tänään se alkoi. Mun uusi ruokavaliokokeilu.
Ja tämä on todellakin haastavampaa kuin osasin varautua.
Taustat lyhyesti, vaikka kyllähän te nämä jo tiedätte :)
- Olen noudattanut 4,5 vuotta vähähiilihydraattista ruokavaliota
- Voin ruokavalion kanssa erittäin hyvin. Mutta:
- Aloitettuani juoksuharrastuksen jouduin myöntämään, ettei ruokavalio tue tätä liikuntamuotoa parhaalla mahdollisella tavalla.
Ja siksi siis tämä kokeilu. Tarkoituksena ei ole vaihtaa kokonaan pois vhh:lta vaan lisätä hyviä hiilihydraattien lähteitä niin, että energiavarastot olisivat optimaaliset juoksun kannalta.
Valmennuspakettini ostin FitFarmilta, ja siihen kuuluu 3 kuukauden ravinto- ja treeniohjaus. Tarkoituksena on myöhemmin tänä vuonna käydä myös toisen lähestymistavan valmennus, sillä kiinnostuin vertailemaan eri tyyppisiä valmennustapoja. Olen nyt käynyt kummankin eri yrityksen valmentajan kanssa tapaamisessa, ja aloitan FitFarmilla.
Valmentajani FitFarmilla on Mikko Korpeinen.
Aloitustapaamisessa puhuimme siitä, millä tasolla olen hiilihydraatteja viime vuodet syönyt, ja hiilareita alettaisiin kuulema "ajamaan sisään" ruokavaliossani hyvin pienin askelin ettei kroppa mene ihan sekaisin.
Sain eilen ruokavalioni ja olin ihan monttu auki, tämäkö on "pienin askelin": hiilareiden määrä on treenipäivinä triplasti se mitä olen kohta viisi vuotta syönyt, ja treenittöminäkin päivinä tuplasti. Kyseenalaistin tämän, mutta minulle todettiin vain, että tällä lähdetään nyt kokeilemaan ja säädetään sitten jos kroppa reagoi ikävästi. No, Mikko on valmentanut satoja ellei tuhansiakin asiakkaita, joten mikä minä olen tähän murisemaan. Murina on oikeastaan sallittu vasta sitten, jos tulokset todellakin ovat huonot ja olo on kuukauden päästä ihan p*ska. ;)
Eli nyt siis vain kiltisti noudattamaan valmentajan ohjeita. Tästähän minä maksan joten pulinat pois ja kyseenalaistus-asenne kaappiin lukkojen taakse.
Kotiin päästyä ja ruokavalioon vielä hieman lisää perehdyttyäni alkoi seuraava haaste hahmottua: paperilla on ihan valtavasti ruokaa. Volyymillisesti valtavasti. Sopimus estää minua kertomasta ruokavalioni tarkkoja ainesosamääriä, mutta itse raaka-aineet saan kertoa ja sen, että aterioita on viisi päivässä. Senkin voin kertoa, että annoskoot ovat suunnilleen tuplat vhh-ruokavaliooni verrattuna.
Istuin tänä aamuna tuijottamassa ruokapaperia ja mietin, miten ikinä saan päivän aikana noin paljon ruokaa syötyä, ja noin tiheästi - ja jossain välissä pitäisi ehtiä salillekin.
Korostin tuossa juuri sanaa voolymi. Jep. Uusi ruokavalioni sisältää ruokaa enemmän volyymillisesti, mutta ei suinkaan energiallisesti vhh-ruokavalioon verrattuna. Vhh:ssa syödään paljon rasvaa esimerkiksi juuston, pähkinöiden ja öljyjen muodossa, uudessa ruokavaliossani rasvan määrä on tarkkaan kontrolloitu ja annoskoko on valtava hiilarin lähteen ja hurjan kasvisläjän ansiosta. Saadakseen saman määrän energiaa kuin pienestä palasta juustoa tai ruokalusikallisesta oliiviöljyä, täytyy syödä aikamoinen satsi kasviksia.
Katsokaapas tätä vertailua esimerkiksi. Tuollainen pieni juuston kyrsä on minulle suupala joka katoaa naamariin sen kummemmin asiaa edes rekisteröimättä. Saadakseni saman energiamäärän munakoisosta minun olisi syötävä sitä yli puoli kiloa! Voitte kuvitella että vatsassa on aikalailla erilainen täyteysaste pienen juustopalan tai puolen kilon munakoisolautasellisen jäljiltä.
Uusi ruokavalioni sisältää juustoa vain yhdellä aterialla proteiinin lähteenä. Muuten saan hyvästellä nuo täyteläiset herkut, joita olen tottunut käyttämään vapaasti pitkin päivää.
Lisää esimerkkejä ruoka-aineiden energiapitoisuuksista:
(Minulle vakkarivälipala.)
Öljyäkin lorautellaan vhh:lla ruokiin huoletta. Uudella ruokavaliolla ei.
Kuvat varmasti havainnollistivat, miksi vhh:lla on mahdollista saada enemmän kuin riittävästi energiaa pienemmillä annoksilla.
No, nyt nuo pienemmät annokset on hyvästelty ainakin seuraavan 3 kuukauden ajaksi. Tai sanotaan normaalin kokoiset annokset, uskoisin että melkein kenen tahansa peruspirkon silmään nuo FitFarmin pääaterioiden annoskoot ovat aika hervottomia. Treenin jälkeinen ateriakin piti syödä kahdelta lautaselta kun ei mahtunut yhdelle. Vatsani on tottunut kolmeen ateriaan päivässä, nyt olisi syötävä viisi - ja niitä jättiannoksia. Lähteeköhän tässä ihan vatsalaukku venymään... :D
Aamu alkoi mittailemalla eri ruoka-aineiden määriä päivän aterioille. FitFarmin ruokavalio on gramman tarkka. En itse ole yhtään innostunut punnitsemaan ruoka-aineita, toisin kuin jotkut ehkä luulivat induktion perusteella. Mutta induktio on vain lyhyt kahden viikon jakso kun taas normi-vhh:lla vaakaa ei tarvita mihinkään - juuri sekin on vhh:ssa minulle niin mieleistä. Saa syödä herkkuruokia miettimättä kaloreita tai annoskokoja. Nyt on vain opittava kokeilun nimissä tulemaan vaa'an kanssa kaveriksi.
FitFarm-ruokavalion aamiainen muistuttaa omaa lemppariaamiaistani sillä erolla, että öljyä tai rasvaa ei saisi juuri käyttää ja tonnikalankin on oltava öljytöntä. (Tämän aamuisessa oli vielä tonnaria öljyversiona. Mikko varmaan heristelee sormea mutta kaapeista vanhat varastot ensin pois.)
Aamiaiseen ei kuulu juustoa. Nyyh.
Tässä valmistuu päivän lounas, joka oli syötävä jo kello 12.00 (mielellään jo yhdeltätoista..!) että ehtii syödä kaikki päivän ruoat valveillaoloaikana.
Minulla on muutama valinnainen hiilihydraatin lähde: bataatti, kvinoa, kaura, ohra, tattari ja riisinuudeli. Tänään valitsin kvinoan, jota kätkin munakoiso-tomaatti-fetavuokaan. Pastan, riisin ja leivän pyysin jättämään ruokavaliostani pois, sillä ne ovat niitä "ikäviä hiilihydraatteja" joihin minulla on ollut riippuvuussuhde. Mieluummin otan hiilihydraatit jostain muusta kuin niistä lähteistä, joihin muodostuneesta addiktiosta niin taistelin päästäkseni eroon. Perunasta taas en ole ylipäänsä koskaan oikein välittänyt.
Mielenkiintoisesti, FitFarmin ravintoajattelun mukaan kasvikset bataattia ja perunaa lukuunottamatta eivät ole hiilihydraatteja, niitä ei siis lasketa aterioilla hiilariksi. Siksi saan vapaasti koostaa aterian kasvisosuuden mistä tahansa kasviksista, ja hiilarin lähde on erikseen. Aika jännä juttu. Etenkin, kun oli tarkoitus lisätä hiilaria päiviini pienillä portailla. Tottahan toki kasviksissakin on hiilihydraatteja, ja valituista vihanneksista riippuen aterioideni kasvisosuus tuo päivään 20 grammaakin lisää hiilihydraatteja varsinaisen hiilarin lähteen päälle. Mikä on todella paljon kun miettii, että elimistöni on tottunut noin 30-40 gramman vuorokausihiilihydraattimäärään.
Saas nähdä mitä mun kroppa tästä tykkää.
*
Tällä hetkellä, kello 17.30, on kolme päivän viidestä ateriasta syötynä. Plus palautusjuoma. Vielä olisi smoothie + manteliannos sekä maitorahkasta ja marjoista koostuva iltapala jäljellä. Olen aivan kylläinen. Mikko sanoi, että vedät iltapalan sitten vaikka kymmeneltä ennen nukkumaanmenoa. Eiiih.... Kaikkeen sitä lähtee mukaan.
Mutta kyllä tämä läpi vedetään :)
Väliaikaraportteja seuraa.
Tuotearvostelussa tänään liettualaisen Uoga Uogan mineraalimeikkejä.
Minulle tämä tulee aina olemaan ööga-ööga... ^_^ En tiedä miksi. Uoga on liettuaa ja tarkoittaa marjaa.
Sain Uogan meikkejä kokeiltavaksi Biodelly-verkkokaupalta. Tuotteet on valmistettu 100-prosenttisesti luonnollisista raaka-aineista, mutta eivät 100-prosenttisesti mineraaleista. Mineraalipuuterissa ja poskipunissa on mineraalien lisäksi ainesosia kuten riisijauhetta, allantoiinia ja magnesiumstearaattia.
Meripihka on Uoga Uogan erityisainesosa, jota en ole ainakaan vielä kuullut käytettävän muissa mineraalikosmetiikkasarjoissa. Uoga Uogan teettämien tutkimusten mukaan meripihkahappo on todella antioksidanttista, ja ilmeisesti jauhetussa meripihkassa, jota tuotteet sisältävät, on sama ominaisuus. Googlailin vähän ja meripihkahappoa käytetään hapettumisenestoaineena myös elintarvikkeissa. Lisäksi meripihkahappo on antibakteerista ja tulehdusta vähentävää. Uoga Uogan meikeissä käytetty meripihka on Itämerestä.
(En muuten päässyt täyteen selvyyteen siinä lasketaanko meripihka mineraaliksi, Wikipedian mukaan kyllä mutta monien muiden sivujen mukaan ei. No, ehkä selviämme ilman tätä tietoa :D)
Yleisesti sarjan herättämistä mielikuvista; ihastuttava ja persoonallinen. :)
Merkin on perustanut liettualainen naiskaksikko Jovita Vyšniauskienė ja Lena Sokolovska. Kuten naapurimaa-Viron Nurme ja Signe Seebid, Uoga Uoga on pieni perheyritys jossa kaikki tuotteet tehdään käsin. Pidän kovasti pakkausten ulkonäöstä sekä kielestä ja tyylistä, jolla sarja puhuttelee asiakkaitaan. Lukekaa vaikka About Us -sivun jutustelua merkin kotisivulta. Pakkauksien söpöt pikkurunot ovat Lenan ja Jovitan itse kirjoittamia.
Jovita ja Lena
Kuva: Kosmetikos dnr
Saamassani lahjapakkauksessa oli mukana saatekirje, joka alkaa näin;
"Hello. We can imagine you now staring at this little Uoga Uoga box and thinking, 'So what?' Well, while you're asking yourself that, some magic is happening inside the box. You can doubt it and that's ok. Everybody does that at first. But you know, believing in miracles never killed anyone."
:)
Sain testiin mineraalipohjan sävyssä 632 Champagne (kuvauksen mukaan "light, warm, yellowish shade") sekä näytteen sävystä 635 Captured Ray of Sun ("medium light, neutral shade").
Kuten swatch-vertailukuvasta voi nähdä, Champagne ei oikeastaan ole yhtään kellertävä verrattuna muihin lämpimiin sävyihin. Päinvastoin, se on muiden rinnalla jopa hitusen punertava. Sävysyvyydeltään se on tummempi kuin normaalisti talvella käyttämäni mineraalipohjan sävy (viime vuosina Flow Kosmetiikan Peach), mutta asettuu iholleni ihan nätisti vaikuttamatta liian tummalta. Captured Ray of Sunia en vielä kokeillut, koska se on selvästi päivettyneemmälle iholle.
Lily Lolon Warm Peach (lämmin) ja ennen niin pitkään käyttämäni Blondie (neutraali) ovat minulle nykyään liian vaaleita, ihoni muututtua pysyvästi tummemmaksi. BM:n Fairly Light'kin on vähän siinä ja siinä että näytänkö sen kanssa liian kalpealta.
(Näin käy kun pakkaa mineraalipurkin mukaan matkalle ja unohtaa sulkea purkin lävikön)
Uoga Uogan mineraalipohja on sekoitus mineraaleja sekä lisäaineita kuten allantoiinia, riisijauhetta ja magnesiumstearaattia. Inci kokonaisuudessaan: mica, titaanidioksidi, sinkkioksidi, magnesiumstearaatti, kaoliini, allantoiini, jauhettu meripihka, riisijauhe, silica, rautaoksidit (pigmenttejä).
Uogan mineraalipohja tuntuu ihollani kuivemmalta kuin muut mineraalipohjat. Arvelen, että kokemus johtuu puuterin kosteutta ja talia imevistä ainesosista (kaoliini, riisi, silica).
Uoga Uoga on kehittänyt mineraalipohjansa kaikille ihotyypeille sopiviksi, mutta incin perusteella ja oman ihoni kokemuksella sanoisin, että Uogan pohja sopii parhaiten hieman rasvoittuvalle ja kiiltelyyn taipuvalle iholle. Kun sekoituksessa on useampi absorboiva aine, sanoo tämän tädin maalaisjärki, että koostumus on pakostikin iholla kuivempi kuin sellainen koostumus, jossa niitä ei ole.
Myös poskipunissa on saman tyyppinen, kuivahko koostumus, ja jauhepohjakin on aivan sama. Poskipunan ja meikkipohjan inci eroaa vain käytettyjen pigmenttien osalta.
Sain kokeiltavaksi kaksi Uoga Uogan poskipunaa: viileän That Real Rose -sävyn (light, cold rose shade) ja lämpimän Peachy-sävyn (light, warm peach shade). Kuvassa kasvoilla Champagne-mineraalipohja ja That Real Rose -poskipuna. That Real Rose muistuttaa sävyltään hieman Lily Lolon lemppariani, klassisen kaunista ruusun punaa Ooh La La'ta, mutta Uogan koostumus jää kakkoseksi Lololle.
Uogan poskipunien kuivahko laatu Loloon verrattuna tulee mielestäni kuvassa hyvin esiin.
Mineraalikoostumukset ovat niin jänniä; ne ovat luonnostaan jauhemaisia, mutta kaikki eivät silti tunnu iholla jauhoisilta ja jätä kuivan näköistä pintaa. Uoga Uogan koostumukset tuntuvat olevan tätä jauhoisempaa laatua. Kun Loloa ottaa ripauksen hyppysiin ja hieroo ihoon, se ikäänkuin "sulaa" ihoon kun taas Uoga pyörii iholla jauhoisena. Jokin reseptiikassa tekee sen, ettei jauhe vain asetu iholle yhtä nätisti ja tasaisesti kuin toisten kokeilemieni mineraaliposkipunien.
Vaikka Uoga Uoga sympaattiselta merkiltä vaikuttaakin, niin omalla kohdallani on todettava, etteivät sarjan mineraalimeikkien koostumukset toimi ihollani ihan parhaalla mahdollisella tavalla. (Harmi ettei Uogan ihon- ja hiustenhoitosarjaa saa Suomesta, olisi ollut mukava esitellä merkkiä laajemminkin. Nyt arviosta jää negatiivinen kuva vain koska juuri meikit eivät olleet mun ihon juttu.)
Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia rasvoittuvaihoisilta, josko Uogan mineraalipohja toimisi heillä paremmin kuin esimerkiksi Lily Lolo, Idun ja Flow, jotka eivät sisällä absorboivia ainesosia.
Tässä kuvassa iholla Peachy-poskipuna.
Purkissa kauniin heleältä näyttävä Peachy on ihollani aavistuksen tunkkainen ja kadottaa raikkautensa. Pigmenttiä on runsaasti ja koska koostumus levittyy helposti epätasaisesti, kannattaa annostelun kanssa olla tarkkana.
Kummassakin kuvassa huulilla Uoga Uogan Wind Catcher -huulikiilto, joka on sarjan suosituin huulikiilto. Persikkaisen beige sävy sopiikin varmasti monelle ja on superhelppo arkisävy neutraalien tai lämpimien meikkien kaveriksi.
Pidän huulikiillon kosteuttavasta koostumuksesta joka pysyy huulilla keskimääräistä paremmin - luonnonkosmetiikan huulikiilloilla on taipumus kadota huulteni pinnalta nopeasti, koska kuivat huuleni kirjaimellisesti imaisevat niiden hoitavan, kasviöljyihin pohjautuvan koostumuksen. Luonnonkosmetiikan huulikiillot eivät myöskään ole yhtä tahmeita kuin synteettiset, ja tahmeus edesauttaa kiillon pysymistä. Minkä miellyttävyydessä voittaa, sen yleensä kestossa menettää huulikiiltojen kohdalla.
Testipaketissa oli myös Uoga Uogan kabukisivellin.
Sivellin on mallia pitkävartinen, ja täytyy sanoa, että olen nykyään enemmän näiden pitkävartisten kuin "töppö"vartisten ystävä.
Uogan sivellin on synteettistä materiaalia ja tiheydeltään juuri sopivan napakka. Harjapää on kooltaan aika pieni ja siro tehden siitä erinomaisen valinnan etenkin pienikasvoisille. :)
Tässä vertaus Idunin kabukiin, joka on kooltaan medium-luokkaa ja materiaaliltaan taklonia. Idunin kabuki on Uogaa pehmeämpi ja ylellisemmän tuntuinen. Uogan etu on napakkuus, eli sillä voi tarpeen vaatiessa "pakata" meikkipohjaa iholle peittävämmin.
*
Summa summarum:
- Peittävyydeltään keskivahva mineraalimeikkipohja, mielestäni suunnilleen samaa luokkaa kuin Lily Lolo
- Jättää ihon hyvin mattaiseksi verrattuna moniin mineraalipohjiin, vaikka micaa sisältääkin. Pienen hohteen erottaa kun jauhetta swatchaa kämmenselkään mutta kasvoilla tulos on mielestäni lähes täysin matta.
- Jos ihosi rasvoittuu helposti eivätkä kokeilemasi mineraalipohjat ole pitäneet ihosi kiiltoa kurissa, Uoga Uoga saattaa olla ratkaisu.
.
Hintatietoja:
Mineraalipohja 8 g / 24,90€. Näytekoko 0,7 g / 3,90€
Poskipuna 4 g / 16,90€
Huulikiilto 3 ml / 11,90€
Kabuki 16,90€
