Kuopio-teemaviikolla vieraillaan tänään koululla, jossa kävin ala-asteen.

Asemakoulu.

Viidennen luokan luokkakuvani.

Asemakoulu lakkautettiin joskus 2000-luvulla (tietääkö joku tarkan vuosiluvun?), ja nykyään siellä toimii Kuopion steinerkoulu sekä steinerpäiväkoti.

Asemakoulun puinen päärakennus on rakennettu 1862. Alunperin Rautatiekoulu-nimellä aloittaneesta koulusta tuli Asemakoulu vuonna 1926. Nimensä mukaisesti koulu sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä. Minun taipaleeni siellä alkoi syksyllä 1986. Asemakoulu oli ihana, pieni koulu jossa kutakin luokkaa (1-6) oli vain yksi.

Asemakoulu on minulle paljon rakkaampi kuin mikään muu käymäni koulu. Se ei toisaalta liene ihmekään; useimmat viettävät juuri ala-asteen koulussaan pisimmän yhtäjaksoisen ajan, ja näihin vuosiin mahtuu valtava määrä asioita kun lapsi kasvaa teini-ikäiseksi.

Aina Kuopiossa käydessäni ajattelen lämmöllä Asemakoulua kulkiessani steinerkoulun ohi. Katselen sen ikkunoita ja mietin, miltä koulussa tänä päivänä näyttää.

Iloni olikin suuri, kun viime viikolla junalta tullessani huomasin koulun edessä kyltin; "Lounas vain 5,60€". Koulun ruokala on alkanut tarjota yleistä lounasta.

Minua ei hymyilyttänyt niinkään edullinen ruokailumahdollisuus, vaan lounaan tarjoama tilaisuus päästä kurkkaamaan kouluun sisälle. Tartuin tilaisuuteen saman tien. :)

Jotkut asiat eivät koskaan muutu... hiuksia en ole näköjään jaksanut harjata lapsenakaan... :D Edes koulukuvaan ^_^

Asemakoulu joskus kauan sitten. Kuvanottovuosi ei ole tiedossa. Kuva E. Seies / Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.

Asemakoulu (ehm, siis steinerkoulu) nyt.

Koulurakennus on remontoitu ja peruskorjattu vuosina 2011-2013. Ulkoa se on edelleen aivan samannäköinen kuin minun aikoinani, maali kenties vähän freesimpi. :)

Kuvassa näkyvässä ylärakennuksessa oli Asemakoulu-aikoina opettajainhuone, liikuntasali ja koti- sekä aineluokkahuoneita. Alarakennuksessa oli keittiö ja muutama kotiluokkahuone. En tiedä millainen luokkahuonesysteemi alakouluissa nykyään on, mutta tuolloin jokaisella luokalla oli oma kotiluokkahuone jossa pidettiin suurin osa oppitunneista, ja sitten oli omat luokkatilansa tietyille aineille kuten kielet, käsityö ja musiikki.

Steinerkoulun ruokala sijaitsee alarakennuksessa, mutta otin vapauden kurkistaa myös ylärakennukseen. Opettajainhuone oli kadonnut, tai ainakin siirtynyt jonnekin muualle, ja käytävät olivat saaneet vaalean värin. Vanhat kakluunit sentään ovat täällä vielä..!

Minulla on joskus ollut luonnostaan punaiset huulet.... Mutta kulmakarvat - aina yhtä värittömät.

Oikeanpuoleisen oven takana on liikuntasali. Ovi oli lukossa. Minua harmitti.

Jostain syystä Asemakoulun liikuntasalilla on alitajunnassani aivan erityinen paikka. Se esiintyy säännöllisen epäsäännöllisesti unissani tapahtumapaikkana, ja tilaan liittyy unissa hyvin voimakkaita tunnelatauksia. Siellä on milloin ollut Faith No Moren konserttia, treffejä jonkun ihastuksen kanssa, juhlia, festivaaleja... Julkkiksista FNM:n lisäksi ainakin Robbie Williams ja Chris Cornell ovat kunnioittaneet Asemakoulun uni-jumppasalia läsnäolollaan.

Haluaisin aivan mielettömästi vielä päästä käymään tuossa salissa. Siellä on näytelty kevätjuhlissa, otettu vastaan mitalia urheilusuorituksista (olen ollut hyvä pituushypyssä...! Kuka uskoisi :D), harjoiteltu voimistelun kilpailusarjoja, laulettu - jopa kirjoitettu englannin ylioppilaskoe..!! Kyllä. Lukioni ollessa remontissa abi-vuotenani oli osa ylioppilaskirjoituksista sijoitettu Asemakouluun. :)

Alarakennus. Noiden portaiden alla pidettiin aina sadetta.

Kivijalassa sijaitsivat puukäsityön opetustilat. Mitähän siellä lienee nykyisin... Ja hei, puukäsityö ylipäänsä...! Kuuluuko se enää ala-asteen (tai alakoulun, minun on vaikea oppia käyttämään tuota uutta nimitystä) oppiaineisiin? Hassu ajatus että (kaupunkilais)lapset opettelevat sahaamaan ja hakkaamaan nauloja :D Vaikka ovathan ne toki tarpeellisia taitoja.... kai? ^_^

Alarakennuksessa, juuri tässä luokassa, olen aloittanut koulunkäyntini. Tämä oli minun vuosinani opettaja Ulla Eskelisen kotiluokka, ja Ulla opetti 1- ja 2-luokkia. Kolmannella siirryttiin toiselle opettajalle. Nyt luokka toimii steinerkoulun ruokalana.

Kyllä tuli liikuttunut olo. Täällä sitä on jännittyneenä asetuttu pulpettiin elokuisena aamuna 29 vuotta sitten. Niin kauan sitten... Reppu asetettiin koukkuun pulpetin reunaan. Kynät ja pyyhekumi laitettiin niille tarkoitettuun lokeroon pulpetin etureunassa. Jokainen toi mukanaan ruokailualustan joka jätettiin sekin asumaan pulpettiin. Ruokailu tapahtui tuolloin omissa kotiluokissa, lounas tuotiin kärryillä erikseen jokaiseen luokkaan.

Hyvältä näytti tämän päivän kouluruoka. :) Otin silakkapihvejä, punajuurta ja salaattia.

Paljon on muuttunut siitä kun viimeksi söin samassa paikassa. Nykyään ruoka tarjoillaan buffetista ja lapsille on tarjolla jopa oliiviöljyt ja balsamicotkin. Whoa! Minä en olisi ala-asteikäisenä edes tiennyt mikä on balsamico :D Pehmeää leipää ei näkynyt edelleenkään, esillä oli ainoastaan näkkäriä. Minun aikoinani pehmeä leipä oli vain harvojen päivien erikoisherkku, ja sitä sai ottaa vain yhden palan. Muistan, kun kerran otin kaksi viipaletta ruislimppua ja puraisin nopeasti palan kummastakin ennenkuin opettaja ehtisi ottaa minulta toisen pois...! Leipä-rebel! Opettaja tietysti suuttui ja varmaankin reissuvihkooni kirjoitettiin nuhtelevat terveiset kotiin. (Tuohon aikaan opettajien ja vanhempien välinen viestintä hoitui reissuvihkoilla.)

Alarakennuksen ennen niin kolkko käytävä on kokenut totaalisen muodonmuutoksen.  Ikkunaseinustan naulakot on poistettu ja valoisalla käytävällä toimii nykyään ruokalan pitämä kahvila. Vain kakluunit muistuttavat vanhoista ajoista...

Tämän päivän alarakennuksessa toimii ruokalan lisäksi iltapäiväkerho Sirkkula. Lisäksi siellä on muutamia steinerkoulun aineluokkia.

Tämä luokka oli kotiluokkani 3:lla ja 4:llä luokalla. Nyt siellä opetetaan fysiikkaa ja kemiaa. Wow, käytössä on edelleen myös liitutaulu...! :)

Mili...! ;)

Ja mulla on kuvassa My Little Pony -paita <3

Kuopio-visiittini ei olisi juuri mukavammin voinut alkaa kuin vierailulla vanhassa rakkaassa koulussani. Olin niin iloinen silakkapihvieni äärellä että näytin varmaan ihan toopelta :)

Minulle olisi aivan unelmajuttu päästä jonain päivänä vaikka järjestämään luokkatapaaminen steinerkoulun tiloissa. <3

Hymyntäyteistä tiistaita harmaasta, ihanasta Kuopiosta!

Astuin junasta viime tiistaiaamuna tutulla asemalla. Kävellessäni märän sohjon läpi minulle niin rakkaita katuja, ajatus oli yhtäkkiä päässäni.

Minä haluan kirjoittaa Kuopiosta.

Ja niin minä teen. Tervetuloa Karkkipäivän vieraaksi Kuopioon :)

Minä olen kuopiolainen, syntynyt Kuopiossa. Samalla en kuitenkaan koe olevani vahvasti savolainen. Kumpikaan vanhemmistani ei ole Savosta, vaan heidät toi aikoinaan Kuopioon työ. Meillä ei kotona puhuttu savon murretta eikä vaalittu mitään savolaisia perinteitä. Toki savolainen puhenuotti tarttui minuun koulussa ja ystäviltä, ja aika pitkään Kuopiosta muutettuanikin käytin vielä "myö"-sanaa (= me). Se oli tiukassa! :)

Nykyään enää tietty tapa venyyyyttää sanoja paljastaa, että olen alunperin täältä päin. Ja "heleevetti" kuuluu tietysti sanoa juuri noin. Ai niin, ja sanonhan minä "Elä" kun muut sanovat "Älä". "Elää viiti....!"  :)

Muutin Kuopiosta ensin vuonna 2000 opiskelemaan ja lopulta pysyvästi vuonna 2003.

Parikymppisen Sannin ja Kuopion suhde oli tyypillinen nuoren ihmisen ja hänen synnyinkaupunkinsa välinen suhde. Täytyy päästä pois, liian pieni paikka, tää on jo niin nähty... Mutta minun tieni eivät lopulta vieneetkään Helsinkiin tai Tampereelle, jonne suunnilleen joka toinen savolaisnuori haaveili muuttavansa. Kohtalo vei minut jonnekin ihan muualle, kauas suurten kaupunkien äksönistä. Tiedättekin minne. :)

Mutta tällä viikolla tähtenä on Kuopio. Vanha kunnon Kuopijo. Ihmisen pitää saada etäisyyttä tiettyihin asioihin ja paikkoihin, jotta voi löytää ne taas ja alkaa arvostaa. Minulle ja Kuopiolle on käynyt juuri niin. Moneen vuoteen en käynyt täällä kuin suunnilleen jouluna ja juhannuksena. Nyt tänne on kiva tulla, ja tulen mielelläni.

.

Teemaviikon ensimmäisen päivän aiheena on Kuopion sydän; Tori.

Kuopiolainen jakaa torin mielessään sivuihin, jotka taas ovat omia alueitaan.

Läntistä sivua hallitsee Sokos.

Sokos on ollut minun tavarataloni numero 1. Hankin täältä suunnilleen kaiken vaatteista CD-levyihin ja meikkeihin. Kosmetiikkaosaston jokainen neliösentti oli tuttu, kävin siellä teini-iässä lähes joka ikinen päivä.

Sokoksen kongi oli, ja taitaa olla edelleen, Kuopion yleisin tapaamispaikka. Me tykättiin kaveriporukalla istua tuon kuvassa oikealla näkyvän parkkihallin sisäänkäynnin seinustalla. Siitä pystyi hyvin pitämään silmällä keitä tuttuja "Sokkarin kongissa" liikkui.

Hyllyt ovat vaihtaneet paikkaa moneen kertaan eikä kemppariosasto muistuta enää ollenkaan nuoren Sannin aikoja, mutta kyllä täällä edelleen viihtyy hipelöimässä.... :)

Shampoohyllyt olivat teini-Sannin rakkain paikka. Ja hajuvesiosasto....

Itäistä sivua dominoi Anttila.

Anttilan ohi torin kohdalla kulkeva alue Puijonkadusta on muuttunut kävelykaduksi sitten minun Kuopio-vuosieni. Koko torin ympärysalue elää muutoksen aikaa, ja tuntuu, että aina näyttää taas vähän erilaiselta kun tulen käymään.

Anttilan kosmetiikkaosasto oli myös vakiohengailupaikkoja mutta ei pärjännyt valikoimansa puolesta Sokokselle, enkä useinkaan ostanut sieltä mitään. Anttilan ruokaosasto sen sijaan sai roposeni, samoin leluosasto josta kävin ostamassa poneja - niin lapsena kuin vähän aikuisempanakin :)

Itäsivulla on myös kauppakeskus Sektori. Samoin tämä rakennus kuului paikkoihin, joissa teini-Sanni kavereineen tykkäsi maleksia. Saatoimme viettää aikaa esimerkiksi menemällä Sektorin maisemahissillä ylös ja alas, tiiraillen ihmisiä ja mahdollisia tuttuja hissin ikkunoista... Voi teinejä. Sektorissa oli myös suosittu kahvila, mutta kahvilat eivät, erikoista kyllä, olleet tuohon aikaan nuorten hengailupaikkoja. Ainakaan minun kaveripiirissäni.

Meidän vakkaripaikkamme sen sijaan oli Soksen vieressä sijaitseva Rosso. Siellä istuttiin joka päivä. Suosikkitilattaviin kuului pizzan ohella häränlihapatonki ilman häränlihaa. Tämä on jäänyt vahvasti mieleen. :) Monikaan ystävistäni ei syönyt lihaa, ja tilasimme tuon kyseisen patongin aina lihattomana. Muistaakseni siinä oli jokin vastustamattoman hyvä kastike, minkä vuoksi emme valinneet vegepatonkia. ^_^

Pohjoista reunaa hallitsee Kaupungintalo. Tällä paikalla, nyt tyhjällä torikiveyksellä, seisoi ennen kesät talvet esiintymislava. Lava kuului myös meidän ehdottomiin vakkaripaikkoihin. Siellä sitä istuttiin vetämässä röökiä ja olemassa "cooleja". Loistava paikka joka tarjosi sateensuojan ja esteettömän näkymän torin yli - tärkeää kun haluaa vaania ohikulkijoita. ;)

Eteläisellä reunalla seisoo Kauppahalli, yksi Kuopion rakastetuimpia rakennuksia ja kohtaamispaikkoja. Tämä puoli ei ollut meidän suosiossa teini-ikäisinä. Ilmeisesti pidimme Kauppahallia "tätien mestana".

Minä tykkäsin kyllä vähän salaa käydä fiilistelemässä Kauppahallin Maustesopissa, jossa oli Kuopion paras teevalikoima. Haaveilin pitkään pääseväni jonain päivänä Maustesoppiin töihin. :) Olin kovasti viehättynyt ajatuksesta myydä mausteita ja teetä.

Toripöydät ovat kuopiolainen instituutio. Ennen vanhaan ne olivat katettuina ympäri vuoden ja kesäisin täynnä istuskelevia ihmisiä. Nyt pöytien kannet ovat säilössä ja ainoastaan torimyyjien käytössä.

Alla kuvia torilta 90-luvun alkupuoliskolta, taidetaan elää vuosia 1994-1996.

Ylin kuva: auringossa pysäköintihallin sisäänkäynnin seinustalla.

Seuraava kuva: torin yössä (tietysti toripöydillä <3)

Seuraava kuva: Sokoksen kongissa

Alin kuva: torin lavalla. Mun pusero...!!

Tässä ensimmäinen pala minun Kuopiotani (ja kuvassa yksi tärkeimpiä paloja, rakas ystävä Mili <3).

Toivottavasti jaksatte mukana tällä vähän erikoisemmalla teemaviikolla :)

Minulle tuli ihan selittämätön halu kokeilla mämmi-mutakakkua bongattuani reseptin Pirkasta (heh, mun ruoka"raamattu" :D).

Googlasin, onko mämmiä myös sokeroimattomana. On. Ja ei kun kauppaan.

Hyväähän siitä tuli. :)

En ole muuten maistanut mämmiä ainakaan 10 vuoteen.

Sokeroimattomassa mämmissä ei lopulta ole kuin 5 g vähemmän hiilihydraatteja kuin sokerillisessa, mutta hiilarit jakaantuvat niin, että sokeroimattomassa suurempi osa on tärkkelystä. 100 grammassa sokeroimatonta mämmiä on 28 grammaa hiilihydraattia, eli mitään hiilaritietoisen ravintoa se ei suoranaisesti ole. (Niinkuin eivät muuten kuivatut hedelmätkään, mutta esimerkiksi mantelijauhoihin leivottu taatelikakku kuuluu sallittuihin jouluherkkuihini! Ah, taatelikakku...)

Oli muuten varsin mielenkiintoista lukea mämmin historiasta Kympin sivuilta. Mämmihän on itse asiassa imelletty ruispuuro. En ole koskaan ajatellut sitä puurona, vaikka sitähän se tietenkin ainesosiensa puolesta on. :)

Mämmi-mudcake by Pirkka

16 annosta, 24 cm irtopohjavuokaan

150 g voita

150 g Fazer-taloussuklaata (minä käytin 80% tummaa suklaata)

4 kananmunaa

2 dl sokeria (minä käytin Stevia-erytritolia)

200 g mämmiä

100 g mantelijauhoa

1/4 dl perunajauhoa (minä käytin PoFiberiä)

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Sulata rasva miedolla lämmöllä teräskattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu suklaa. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut.

Lisää makeutus ja munat kattilaan sähkövatkaimella vatkaten. Sekoita joukkoon mämmi. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Tein kakun puolikkaana pienempään vuokaan.

Minun kakulleni kertyi hiilareita noin 50 grammaa, ja yhteen palaan (kun kakun leikkasi kuuteen reiluun palaan) noin 8,3 g.

Kakkuun olisi voinut laittaa vielä enemmäkin mämmiä. Mämmi + suklaa = yllättävän toimiva yhdistelmä!

Monissa blogeissa on muuten tuntunut olevan nyt aiheena tämä "relaa juhlakautena ja salli itsellesi herkuttelu - mutta fiksustikin voi herkutella". Jep, samaa mieltä. :)

Hyvää pääsiäistä!

P.S. Mites te ja mämmi?

Huomasin tässä joku aika sitten, kiitos sisareni, että Sante on tehnyt aika mielenkiintoisen valinnan muuan suosikkituotteensa kohdalla.

Moni teistä luonnonkosmetiikkaa käyttävistä lukijoistani tietääkin Santen Brilliant Care -hoitoaineen, joka on yksi yksimielisintä suosiota nauttivista luonnonkosmetiikan hiustuotteista. Se on minunkin lemppareitani.

Brilliant Care kuuluu Santen peruslinjaan. Santella on myös edullisempi linja nimeltään Family, joka on massamarkkinoille suunnattu ns. markettituotelinja. Family-sarjaa saa siis mm. Prismoista ja Anttiloista, kun Santen peruslinjan tuotteiden kohderyhmä on ekokauppojen, tavaratalojen ja luontaistuotekauppojen asiakaskunta.

Mitä en aiemmin tiennyt, on se, että Brilliant Care -hoitoaine kuuluu myös halvempaan Family-linjaan. Sama hoitoaine, halvempi hinta. Vain nimi Brilliant Care on jätetty pois. Inci on sama, tuote on sama. Kysyin asiaa myös Santen maahantuojalta.

200 ml pullo Brilliant Care -hoitoainetta maksaa 13,50€ (hinta Sokokselta), 150 ml Family Glanz-hoitoainetta maksaa 6,90€ (hinta Prismasta). Litrahinnaltaan Family-pakkauksessa myytävä on siis 21,50€ edullisempi.

Santen maahantuojalta kerrotaan, että Family-hoitoaine on edullisempi, koska linjan tuotteet ovat yksinkertaiset ja edulliset valmistaa. Lisäksi massamarkkinoiden volyymilla saadaan myös tuotantoon volyymia, joka alentaa hintaa entisestään. Tämähän on toki selvää pässinlihaa; mitä pienemmän valmistuserän tuote ja kapeampi kohderyhmä, sitä arvokkaampi hinta, ja päinvastoin, massatuotanto = halpaa. On vain aika harvinaista, että ihan täsmälleen samaa tuotetta myydään sekä kalliilla sille pienelle kohderyhmälle ja halvemmalla suuremmalle kohderyhmälle. Vai onko...? *miettii esim. L'Orealin eri brändien tuotteita... tosin ne eivät kuitenkaan ole täysin yksi yhteen*

"Vaikka Family-linja on edullisempi, halutaan mukaan luomuraaka-aineista valmistettuja tuotteita sekä suosikkituotteita, esimerkkinä juurikin tuon erinomaisen hoitoaineen resepti," Santen maahantuojalta kerrotaan.

No hyvä juttu. :) Meitä on monia, joille pakkauksen ulkonäkö on toissijainen seikka jos tuote on loistava. Miksi maksaa enemmän vain hienommasta pakkauksesta? Ehkä joku maksaa, moni kuitenkin valitsee ilomielin saman tuotteen halvemmalla jos sellainen on mahdollista.

Ehkä joku teistäkin. :) Siksi ajattelin vinkata.

Brilliant Care -hoitoaineen viimeisin pakkausuudistus.

*

P.S. Sisareni, joka tähän saakka on vannonut silikonipitoisten hoitoaineiden nimeen, on löytänyt Brilliant Care / Family Glanzista uuden suosikkinsa ;) Hän oli sattumalta kokeillut Brilliant Carea ystävänsä luona, ja laittoi minulle samana iltana viestiä, "Mikset ole koskaan kertonut että luonnonkosmetiikassa on näin hyviä hoitoaineita?!" No, olenhan minä kertonut, mutta korvat eivät aina jaksa kuunnella, etenkin jos kuulijalle on aina tuntunut itsestäänselvältä että omille hiuksille ainoa toimiva koostumus on silikoninen.

Brilliant Care / Family Glanz -hoitoaineiden identtisyys selvisi, kun sisareni etsi Prismasta Brilliant Carea, ja osti Family-hoitoaineen kun siinä luki sama "Bio-Birkenblatt-Extract" -teksti ja hän muisti sen olevan hoitoaineen nimi (Brilliant Care -versiota ei Prismasta saa). Vertailimme sitten incejä ja testasimme molemmat, ja havaitsimme niiden olevan sama tuote. :)

Muistatte kenties, kun kävin lokakuussa syväluotaavassa Visia-ihoanalyysissä, jossa sain yhtenä hoitovinkkinä vaihtaa rakeelliset kuorinnat happopohjaisiin. Minua on ylipäänsä kiinnostanut tutustua lähemmin hydroksihappoihin, jotka lukeutuvat ihonhoidon supersankareihin.

Olen nyt käyttänyt happoihin perustuvia tuotteita kolme kuukautta, ja on aika raportoida kokemuksista.

Ihotyyppini ja sen kunnon (--> UV-vauriot) perusteella minulle ihanteellisimpia ovat AHA- eli hedelmähapot. Hedelmähappoja ovat mm. glykoli- ja maitohappo (tutkimusten mukaan tehokkaimpia), sitruunahappo, mantelihappo ja viinihappo. Muita ihonhoidossa käytettyjä happoja ovat BHA- eli salisyylihappo (paras punoittavalle, suurihuokoiselle ja epäpuhtaalle iholle) sekä PHA- eli polyhydroksihapot joita ovat mm. gluconolactone ja lactobionic acid (en tiedä näille suomennoksia). Viimeksimainitut ovat AHA-happojen kaltaisia mutta suurempimolekyylisiä ja sopivampia erityisen herkälle iholle joka saa AHA:sta ärsytysoireita.

Hydroksihappopohjaisia tuotteita, etenkin sellaisia joissa happopitoisuus ja pH-arvo mahdollistavat kuorivan ominaisuuden, on tavallisissa kaupoissa lopulta yllättävän vähän.  Se ei toisaalta tässä tilanteessa haitannut, sillä olen muutenkin ollut kiinnostunut kokeilemaan amerikkalaisen Paula's Choicen tuotteita, joita saa vain tilaamalla.

Paula's Choice on tunnettu AHA- ja BHA-tuotteistaan ja valinnanvaraa riittää. Erilaisia kuorivia tuotteita eri happopitoisuuksilla on pökerryttävä määrä, ja asiaan perehtymättömällä voi äkkiä mennä valikoiman edessä sormi suuhun. Itsekin sain omaan valintaani apua Paulan tuotteita käyttävältä lukijaltani.

Valinnan helpottamiseksi Paula's Choicen sivuilla on näppärä 'Vertaa'-työkalu, jolla saa 2-3 tuotetta rinnakkain ja näkee yhdellä silmäyksellä niiden olennaiset erot ja ominaisuudet. Ylipäänsä Paula's Choicen tuotekuvausten informaatio on todella esimerkillistä ja selkeää.

Tilasin Paulan EU-nettikaupasta Resist-linjan AHA-happoduon, johon kuuluu päivittäin käytettävä ja kerran viikossa käytettävä tuote.

Daily Smoothing Treatment sisältää 5% glykolihappoa ja on koostumukseltaan seerumin kaltainen. Weekly Resurfacing Treatment sisältää 10% glykolihappoa ja on koostumukseltaan nestemäistä.

Mitä lupaavat?

Tasoittaa ihon sävyä, parantaa ihon rakennetta, korjata UV-säteilyn aiheuttamia vaurioita, häivyttää juonteita ja ryppyjä ja stimuloida kollageenin tuotantoa.

Happopohjaiset kuorinnat ovat siitä mielenkiintoinen tuoteryhmä, että ne ovat samalla todella tehokkaita, mutta tarpeeksi hellävaraisia päivittäiseen käyttöön. Rakeellista kuorintaahan ei suositella päivittäin käytettäväksi juuri millekään ihotyypille.

Olen käyttänyt Paulan tuotteita tammikuusta saakka, pitäen taukoa ainoastaan Floridan matkan ajan (tuotteet eivät mahtuneet käsimatkatavaran sallittuun nestemäärään). Kokemus kolmella sanalla: tykkään todella paljon. Olen mahdollisesti jopa koukussa.

Kokemuksia useammalla sanalla:

Daily Smoothing Treatment (inci alla)

- Erittäin miellyttävä koostumus. Geeli-fluidimainen, tuntuu iholla raikkaalta ja tuo hetkellisen sadevesimäisen kosteutuksen tunteen.

- Vaikka koostumus sisältää silikonia, sitä on tuotteessa niin vähän ettei tunne ole primer'maisen supersilikoninen = mahtava juttu.

- Tuote on hajusteeton, mutta siinä on miellyttävä, raikas tuoksu jossa on jotain älyttömän tuttua. (Olen koko kolme kuukautta yrittänyt keksiä miltä tämä tuoksuu saamatta siitä kiinni.)

- Kosteuttava tunne katoaa nopeasti, ja tuote vaatii pian päälleen kosteusvoiteen. Tuotehan on ensisijaisesti kuorinta, ei kosteusseerumi, vaikka tuotetiedoissa puhutaan sen käyvän myös "kevyestä kosteuttajasta". Ehkä kesällä, mutta vielä tähän vuodenaikaan ihoni kaipaa lisäkosteutta.

- Ihon pinta tuntuu välittömästi tuotteen jälkeen sileältä.

Suuri plussa siitä, että Paulan sivulla tuotteiden ainesosien funktiot on selitetty. Perusteellisuutta, jota Sanni arvostaa! Voisipa Paulan sivujen informatiivisuutta pitää jopa hieman pedanttina, yhä vain enemmän mun mieleen! ^_^ Tavis-kuluttajalle tietoa saattaa olla liikaakin, mutta ihonhoidon ja kosmetiikan tosifriikit eksyvät helposti tuntikausiksi selaamaan sivujen artikkeleita.

Weekly Resurfacing Treatment

- Hieman vaikea annostella, sillä tuote suositellaan levitettäväksi käsien, ei vanulapun kautta. Nestemäinen koostumus karkaa helposti kämmeneltä lavuaariin.

- Tuote neuvotaan joko jättämään iholle yön ajaksi tai pesemään pois 10 minuutin kuluttua, jälkimmäinen kohdennettu ilmeisesti niille, joiden iho ärtyy näin vahvasta glykolihappopitoisuudesta. Minun ihollani 10% pitoisuus ei aiheuta mitään tuntemuksia, joten olen jättänyt nesteen kasvoille. Iho jää tuotteen jäljiltä nahkeaksi, mutta aamulla iho on supersileä ja pehmeä.

Mitä vaikutuksia olen huomannut?

- Kun aloin käyttää tuotteita, iho reagoi pienillä näpyillä. Näppyilyä kesti noin viikon, sitten iho tottui tuotteisiin. Sama näppyily toistui Floridan matkan jälkeen kun palasin käyttämään tuotteita, mistä päättelen, että ihoreaktio hyvin suurella todennäköisyydellä johtui juuri Paulan tuotteista. Ihollani ei normaalisti ole juuri koskaan näppyjä.

- Ensimmäisten viikkojen aikana en huomannut muita vaikutuksia kuin selvästi sileämmän ihon pinnan.

- Ensimmäisen kuukauden lopulla oikeasta poskipäästäni lähti miliumi, joka oli ollut siinä ainakin vuoden. Arvelin kuorinnalla todennäköisesti olleen vaikutusta miliumin irtoamiseen.

- Toisen kuukauden lopulla aloin miettiä, milloin viimeksi olin herännyt aamulla ihohuokoset ammottaen. Mielestäni ihoni pinta, joka normaalistikin on hyväkuntoinen, vaikutti muuttuneen tasaisemmaksi ja huokoset pysyivät käytännössä jatkuvasti supussa (eivätkä tuotteet edes lupaa vaikuttaa huokosiin).

- Ihon yleistuntu on ns. stabiloitunut, se tuntuu ja näyttää oikeastaan koko ajan yhtä hyvältä. Aikaisemmin tiesin aina ihon pinnan fiiliksestä, milloin oli aika taas kaivaa kuorinta esiin. Nyt iho on jatkuvasti sileä.

Ihohuokoseni "auki"-tilassa, kuvattu ennen Paula's Choice -kuuria. Tätä näkyä en juuri ole kohdannut sitten tammikuun.

Mitä juonteisiin tulee, minulla on niitä lähinnä silmien ympärillä ja otsassa (otsassa ihan rehelliset rypyt), mutta niissä en ole huomannut muutoksia. Ei noista otsaan juurtuneista ilmerypyistä enää pääse millään, se on selvää :D (...muulla kuin kirurgialla, mutta ei kiitos.)

Entä aurinkovauriot..? No, ne kun vielä toistaiseksi ovat Visia-kameran mukaan suurimmaksi osaksi siellä pinnan alla, niin niistäkin on vaikea sanoa mitään. Ehkä sitten 40 täytettyäni..? ;) Jos jään AHA-tuotteiden säännölliseksi käyttäjäksi, eikä ihoni 40-kymppisenä pikarupsahda (niinkuin Visia-analyysissä vähän väläyteltiin vaurioideni tason pohjalta), niin ehkä sitten uskallan kiittää glykolihappoa...! ^_^ Palataan siis asiaan 2020-luvulla. :)

Mikä fiilis nyt?

Jään ehdottomasti käyttämään Resist-tuotteet loppuun, ja luulen, että houkutus tilata lisää on aikamoisen suuri. Ylipäänsäkin tekee mieli kokeilla lisää Paulan tuotteita, joukossahan on myös luonnollisiin ainesosiin pohjautuva tuotelinja.  Pirhanan vakuuttava eukko, ei voi muuta sanoa! :D

.

Onko teillä kokemuksia hydroksihappotuotteista?

Spontaani.

Selailin taas vanhoja valokuva-albumeita.

Eikö ole ihanaa kun on sisaruksia?

Yhdessä vaiheessa sitä leikkii yhdessä, seuraavassa vaiheessa hädin tuskin tuntee toisiaan  ja sitten kasvetaan aikuisiksi. <3

San Francisco 1991

Portugali 1998

Pyjamat päälle ja buenas noches 2001

...ei kasva kynnet enää ihan tuohon malliin ;)

Girls in red 2013

.

No nyt on taas loistava uusi tuotepäivitys nähnyt päivänvalon!

Dr. Hauschka on tuonut tänä keväänä kauppoihin uudistetut meikkivoiteensa. Olen testaillut meikkivoidetta viimeisen kuukauden, ja täytyy sanoa että tiukille menee - hakkaako Hauschkan uutuus aiemman ehdottoman luonnonkosmetiikkameikkivoidesuosikkini Laveran..? Kyllä vain kehitys kehittyy - luonnonkosmetiikan meikkituotteet ovat parantuneet ja monipuolistuneet viime vuosina aivan hurjasti.

Uudet meikkivoiteet on pakattu aiemman valkoisen sijaan mustiin, tyylikkäisiin tuubeihin kultaisilla teksteillä. Vaikutelma on nyt selvästi ylellisempi.

Sävyjä on yhteensä viisi. Sain kokeiltavaksi kaikki sävyt tumminta lukuunottamatta. Hinta 28,70€/30 ml.

Tässä kasvoilla sävy 2, Almond. Kasvoilla oli tuolloin vielä kevyesti Floridan päivetystä.

(Poskilla muuten Lily Lolon Cherry Blossom jonka Biodellyn Tanja lahjoitti minulle - siis lääh! Onko Lololla yhtäkään rumaa poskipunaa? Kaikki testaamani ovat olleet aivan ihania..! Voisin ilman suurempia kaipauksia muiden merkkien puoleen siirtyä käyttämään pelkkiä Lolon poskipunia, niin hyviä ne ovat laatunsa ja sävyvalikoimansa puolesta. Hintakin ihan markettiluokkaa! Peukku!)

Hauschkan meikkivoidesävykuvaukset:

1 Macadamia - neutraali sävy, vaalea iho

2 Almond - lämmin sävy, vaalea ja keskivaalea iho

3 Chestnut - viileä sävy, keskivaalea iho

4 Hazelnut - lämmin sävy, keskivaalea ja päivettynyt iho

5 Nutmeg - neutraali sävy, keskivaalea ja päivettynyt

Yleinen vaikutelma sävyistä: selvästi harmaahkoja, mutta ei tuhkaisella tavalla. Sävyjen harmaataitto ei saa lämmintäkään ihoa tunkkaisen näköiseksi (näin niinkuin oman ihon kokemuksella - alempana ennen ja jälkeen -verrokkikuva).

Hauschkan ja Laveran vaaleimmat sävyt. Hauschkan sävy on selkeästi neutraalimpi.

Ja lisää vertailua...

Laveran meikkivoidesävyjä on yhteensä kuusi, joista vertailussa mukana vain nuo vaaleimmat jotka olen saanut testiin.

Laveran kolmonen vastaa tummuusasteeltaan Hauschkan nelosta = sävyjä, jotka sopivat minulle loppukesästä kun ihoni on ruskettuneimmillaan. (Voisi siis päätellä, että Laveran kolme tumminta sävyä sopivat todella päivettyneelle tai luonnostaan tummalle iholle.)

Ennen ja jälkeen Hauschkan. Kuvassa sävy 1 Macadamia.

.

Kokemuksia Hauschkan uudesta meikkivoiteesta:

* Koostumus aavistuksen täyteläisempi kuin Laveralla, mutta tulos yhtä ohut ja luonnollinen

* Levittyy kauniisti ja notkeasti. Huom - muista kosteutus! Ihon on aina hyvä olla kosteutettu ennen mitä tahansa meikkipohjaa, mutta luonnonkosmetiikan kohdalla se on aivan erityisen tärkeää, koska luonnon ainesosista valmistettu meikkivoide käyttäytyy iholla eri tavalla kuin synteettisiä liukuvuutta parantavia ainesosia sisältävät normimeikkivoiteet.

* Peittoaste kevyt-medium. Mielestäni parempi kuin vanhassa Hauschkassa.

* Pysyy (ainakin normaalilla iholla) erinomaisesti ilman puuterointiakin

* Ei aiheuttanut ihoreaktioita (voidemaisella meikkipohjalla on taipumus tukkia ihoani, siksi olen alun perinkin ollut puuterimaisen meikkipohjan ystävä)

Levitän meikkivoiteen aina siveltimellä.

Pidän erityisesti siitä, miten nätiksi Hauschkan meikkivoide jättää huokoset. Ne häivyttyvät luonnollisesti ilman silikonifillereitä ja iho jää miellyttävän himmeäksi (kuvassa ei puuteria).

Pinta säilyy hyvänä koko päivän, mitä olen oikeasti hämmästellyt. Meikkivoiteille on tyypillistä, että niiden pinta "elää" päivän aikana ja usein hieman sulaa ja pakkautuu juonteisiin tai ihohuokosiin. Tietysti voin puhua vain oman, tasapainoisen ja normaalin ihoni kokemuksella, enkä pysty sanomaan miten meikkivoide pysyy kuivalla tai rasvoittuvalla iholla. Mutta minunkaan normaalilla ihollani eivät kaikki meikkivoiteet suinkaan pysy siistinä koko päivää. Siksi uskallan todeta Hauschkan pysyvän poikkeuksellisen hyvin.

Ainesosista:

Hauschka haluaa tietysti korostaa meikkivoiteensa hoitavuutta. Olen itsekin sitä mieltä, että normimeikkivoiteeseen verrattuna koostumus on oikeasti ravitsevampi - mutta alkoholia välttelevien näkökulmasta inci saattaa näyttäytyä toisenlaisessa valossa. Alkoholi on ainesosalistassa jo toisena.

Pieni vertaus Hauschkan meikkivoiteen ja normimeikkivoiteen (Lumene Hydra Drops) välillä:

(10 ensimmäistä ainesosaa)

vesi (liuotin)  -  vesi (liuotin)

alkoholi (liuotin, säilöntäaine)  -  triisostearin peg-6 esters (synteettinen pehmentävä aine)

jojobansiemenöljy (pehmentävä aine)  -  peg-20 methyl glucose sesquistearate (synteettinen emulgaattori)

masmalouute (hoitava aine)  -  propylene glycol dipelargonate (synteettinen pehmentävä ja koostumukseen paksuuteen vaikuttava aine)

kookosöljy (pehmemtävä aine)  -  cyclopentasiloxane (synteettinen, haihtuva silikoniyhdiste, helpottaa tuotteen levittyvyyttä)

triglyseridit (pehmentävä aine)  -  sorbitan stearate (emulgaattori, voidaan valmistaa synteettisesti tai luonnon ainesosista)

glyseroli  (kosteuttava aine) -  methyl glucose sesquistearate (synteettinen pehmentävä aine ja emulgaattori)

setearyylialkoholi (pehmentävä aine, ns. "hyvä alkoholi")  -  caprylyl glycol (hoitava ja pehmentävä aine, voidaan valmistaa synteettisesti tai luonnon ainesosista)

granaattiomenauute (hoitava aine)  -  cyclohexasiloxane (synteettinen, haihtuva silikoniyhdiste, helpottaa tuotteen levittyvyyttä)

aprikoosinkiviöljy (pehmentävä aine)  -  dimethicone (synteettinen, veteen liukenematon silikoniyhdiste, helpottaa tuotteen levittyvyyttä)

Eikö ole mielenkiintoista miten kerrassaan erilainen reseptiikka luonnollisen ja normimeikkivoiteen välillä on? :) En ota kantaa siihen kumpi on parempi, sillä sen määritys on täysin subjektiivista, mutta todella erilaisia ne ovat.

Meikkituotteiden kuvaus on runollinen taiteenlaji... :) Huomatkaa, että Hauschkan meikkivoide kirjoitetaan isolla, ei ole mikä tahansa meikkivoide ;D

Taas on muuten annettava Hauschkalle kiitosta laadukkaasta markkinoinnista (jätetään isoihin kirjaimiin liittyvät seikat omaan arvoonsa :)). Mainitsin jo aiemmin Hauschkan yltiöhienosti toteutetun, joka vuosi päivittyvän paksun tuote- ja ihonhoitofilosofiaesitteen. Myös firman nettisivu on mielestäni vertaansa vailla informatiivisuudessaan ja tyylikkyydessään.

Joistain uutuuslanseerauksista tuotetaan myös oma erillinen esitteensä, kuten näistä meikkivoiteista. Pikku-vihkosesta löytyy tunteisiin vetoavien runollisten ilmaisujen lisäksi myös oikeasti käytännön tasolla hyödyllisiä vinkkejä.

Esite mm. kertoo, että jopa kädet kannattaa rasvata perusteellisesti ennen meikkivoiteen levitystä (mikäli voiteen levittää sormin), niin käsien kuiva iho ei imaise itseensä meikkivoiteen öljyjä ja kosteuttavia komponentteja, ja meikkivoide levittyy tasaisemmin. Esite myös muistuttaa ihon kosteutuksesta ennen meikkipohjan levitystä ja selittää, miksi niin kannattaa tehdä. Seuraavilla sivuilla kerrotaan seikkaperäisesti, miten pohjasta saa kevyemmän tai peittävämmän, missä vaiheessa lisätään peitepuikkoa ja kannattaako meikkipohjan kanssa käyttää puuteria vai ei.

Todella kiitettävää perusteellisuutta esteettisesti vetoavassa paketissa. Nämä seikat lienevät niitä, mitkä tekevät Hauschkasta selektiivisen merkin - asiakas tietenkin maksaa tuotteen hinnassa myös markkinoinnista. ;)

Vielä huokoslähikuva! :D Hehheh, joko vakuutuitte ^_^

.

Entä alun kysymys - hakkaako Hauschkan uusi meikkivoide Laveran?

Tätä oli lopulta mahdoton ratkaista. Kumpikin on yhtä hyvä. :) Ja sehän on pelkästään hieno juttu - enemmän valinnanvaraa hyvissä luonnonkosmetiikan meikkipohjissa! Ja kuulkaas - vielä lisääkin oivallisia tuotteita samasta kategoriasta on tulossa esittelyyn...! ;)

Olen avannut täällä sanaista arkkuani misellivesistä, tuomiten ne omalta kohdaltani turhina tuotteina. En rehellisesti sanottuna ole edes kiinnostunut niitä testaamaan, koska tuotetyyppi ei vastaa puhdistusmieltymyksiäni. Mitäpä sitä kokeilemaan Skodaa jos Volvo on se oma juttu.

Sain Garnierin miselliveden jo viime syksynä, mutta en ollut vaivautunut edes korkkaamaan putelia. Ennen kuin pari viikkoa sitten. Purkki majailee Maarianhaminan kämpilläni, jossa minulla loppui juuri silmämeikinpuhdistusaine. "Ai joo, onhan täällä tämä misellivesi, sillähän pitäisi lähteä silmämeikkikin."

Ja mitäs ihmettä - tuotehan toimii ihan pirhanan hyvin!

Jouduin nielemään miselliasenteeni. Kasvoille en tätä edelleenkään meikinpoistoaineena käyttäisi koska vaahtoavuus ja vedellä huuhtelu ovat minulle ehdottomia elementtejä parhaan puhdistusfiiliksen aikaansaamiseksi, mutta silmämeikin poistoon ja "aamuhikinaaman" raikastukseen tuote on onnen omiaan.

Miksi tämä on niin hyvää silmämeikinpoistossa?

- Koska se ei kirvele yhtään (lähes kaikki silmämeikinpoistoaineet kirvelevät silmissäni)

- Koska meikki irtoaa nopeasti ja tehokkaasti

- Koska tuote ei jätä silmään mitään jälkituntemuksia kuten kalvoa

Ainoa seikka, mikä tekisi tuotteesta vielä paremman, olisi tietysti geelimäinen koostumus. Siitä en pääse mihinkään että iholla liukkaasti kulkeva geelikoostumus on minulle kaikkein mieluisin. Mutta kirvelemättömyys ja puhdistuksen tehokkuus ovat vieläkin tärkeämpiä, ja tietenkin kaikkein olennaisimpia asioita puhdistustuotteessa. Eihän kukaan halua silmiään polttelevan tai pistelevän meikkiä poistaessa eikä rasvaista kalvoa sumentamaan näkökenttää (mikä valitettavasti on seuraus useimpien öljy- tai rasvapohjaisten puhdistajien kohdalla - ainakin minun silmissäni).

Siispä: lähes täydet pisteet Garnierin misellivedelle silmämeikinpoistajana!

Tuoksukin on mitä miellyttävin - vaikka tuote on hajusteeton. Haistan vedessä jotain mantelimaista, enä käsitä mistä tuoksu tulee. Jonkun tuotteessa käytetyn ainesosan täytyy luonnostaan tuoksua tältä, sille ei ole muuta selitystä.

Muuta hyvää tuotteessa:

- Lyhyt inci = mahdollisimman vähän potentiaalisia ärsyttäjiä (ehkä juuri se selittää miksi tuote ei kirvele)

- Hinta-laatusuhde: 400 millin pönikkä maksaa alle 10 euroa, riittää silmämeikinpoistossa pienen ikuisuuden...!

.

Korkkasin juuri toiseksi viimeisen kappaleeni rakasta Natural Coden geeliputsariani. Edessä häämöttävät lopulliset hyvästit tuotteelle eivät ahdista enää yhtään niin paljon kun olen löytänyt näitä vallan erinomaisia vaihtoehtoja! :) (Täytyy myöntää, että Garnierin misellivesi tuntuu silmissä jopa paremmalta kuin L'Orealin Micellar Gel Eye Make-Up Remover.)

Maaliskuu 2015 jää blogin historiaan todellisena Rahkakuukautena, joten lienee asiallista päättää se näissä tunnelmissa...

Rahkapullilla herkutellessa :)

Hiilihydraattitietoisen rahkapullat syntyvät muffini-versiona. Muhevassa herkussa on alle 2 grammaa hiilihydraattia per kappale.

Pistaasipähkinät olisivat sopineet pintaan täydellisesti, mutta niiden puutteessa koristelin nökäreet pekaanilla.

Eilinen illallinen: kaksi rahkapullaa ja niiden jälkkärinä selleri-feta-paistos...! ^_^ :D Mielenkiintoisia välillä nämä mun ateriat. Mutta kun alkaa tehdä mieli rahkapullaa niin sitten sitä on saatava - vaikka pääruokana. :) Olen tunnetusti aiemminkin korvannut kunnon ruoan kakuilla.

Vatkaa yhteen munat ja makeutus. Lisää sulatettu voi. Sekoita yhteen kuivat ainekset ja yhdistä kosteisiin. Anna taikinan turvota hetki ja lusikoi muffinivuokiin. Tee taikinan keskelle kuoppa rahkatäytteelle. Sekoita täyte ja lusikoi vuokiin. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia uunista riippuen. Ohjeesta tulee 6 keskikokoista muffinia.

Vähähiilihydraattisimmat valinnat: Now Foods-mantelijauho ja Danone Vitalinea Pro tai Lindahl's -maustamaton rahka. Näillä aineilla yhdelle muffarille tulee hiilaria nippa nappa 1,5 g!

Makeutukseen vanha tuttu stevia. (Kauppojen "stevia-makeuttajana" markkinoidut makeutusaineet sisältävät aina myös erytritolia, näin tuotteesta saadaan käyttäjäystävällisempi puhtaan stevian sivumaun ja jyrkän makeuden kannalta.)

Sitruuna on tuttu rahkan maustaja, mutta meillä sattui olemaan jääkaapissa limeä. Kokeillaan sitä.

Maustoin rahkan stevialla ja raastoin joukkoon limen kuorta. Rahkasta tuli aivan järkyttävän hyvän makuista...! Miten en ole aiemmin tajunnut kokeilla limeä tai muuta raastettua sitrushedelmän kuorta rahkasekoituksiini..? Tästä löytyi sattumalta uusi mauste aamiaisille :)

Blondikysymys: mitä eroa on sillä, vatkaako yhteen kananmunat ja makeutuksen ja lisää sitten rasvan, vai vatkaako yhteen voin ja makeutuksen ja lisää sitten kananmunat? Muffini-reseptejä näkee kummallakin toteutuksella.

Itse olen aina sekoittanut ensin yhteen voin ja makeutuksen ja lisännyt sitten munat. Nyt kokeilin muna-makeutusvaahdolla. Odottaisi, että taikinasta kenties tulisi tällä tekniikalla ilmavampaa ja leivonnaisista kuohkeampia, mutta en huomannut muffareiden rakenteessa mitään eroa.

Täytteestä katosi aika paljon suuhun matkalla muffinivuokiin... ;)

Pähkinä tuo aina kivan loppusilauksen :)

Mikäs otetaan ensi kuun teemaksi, raejuusto? :)