Okei, mua ei saa enää päästää Sephoraan.

Olen nyt ostanut rajauskyniä tällä reissulla satasella.

Tuli sentään säästettyä kolme kymppiä kiitos myyjän, joka pudotti ja rikkoi kassalla Bare Mineralsin Ready-puuterin, jota olin ostamassa kynäsaaliini yhteydessä. Viimeinen kappale sitä mun sävyä. Vähän *itutti.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla BM:n kiinteää mineraalipuuteria, ja täällä se maksaa melkein puolet vähemmän kuin Suomessa. Olin hiplannut puuteria Pariisin Sephoroissa useaan otteeseen, ja nyt kun vihdoin päätin sen ostaa, sitä on Colmarissa jäljellä yksi ainoa kappale jonka myyjä rikkoo nenäni edessä.

*liitä kirosana*

No, ehkä tämä oli merkki siitä että nyt saa kosmetiikkaostokset riittää. Monellehan sadan euron shoppailu on pikkurahaa, mutta minulla ei varsinaisesti ollut ihan tuollaista budjettia varattuna pelkkiin eyelinereihin. Olin ajatellut riehaantuvani kosmetiikan suhteen vasta Berliinin luonnonkosmetiikkataivaassa, mutta Essence ja Sephora mielettömine waterproof-kynä-valikoimineen tulivat väliin.

Näissä merkeissä eilen.

Kirjoitan tätä puolen yön jälkeen, pitäisi olla jo nukkumassa että ehtii vähän levätä ennen junaan lähtöä. En vain malttanut olla jakamatta tätä.

Vietin melkein koko illan keittiössä valmistamassa junaeväitä. Pesin ja kuorin kasviksia, höyrytin parsakaalia, paistoin lohta... Talon emäntä taisi vähän ihmetellä että mitä tuo vieras puuhaa, onko se valmistautumassa sotaan ja nälänhätään vai junamatkaan...

Noo, saattoi tulla vähän ylilyöntiä.... Vai luuletteko että pärjään näillä 13 tuntia:

Puolen kilon rasia kylmäsavulohi-tonnikala-salaattia

Rasiallinen hummusta

Rasiallinen munakoisotahnaa

Keitettyjä kananmunia

Porkkanoita

Paprikaa

Parsakaalia

Kirsikkatomaatteja

Oliiveja

Juustoja

Raejuustoa

Ricottaa ja soijajogurttia (jäi yli aamiaisista, täytyyhän nekin ottaa mukaan :P)

.

Ehkä noilla ei nälkä ehdi tulla ennen Sloveniaa :D

Nopeat terveiset kuvankauniista Colmarista.

Tämä jos mikä oli oikea osoite! <3

Luulin ehtiväni tehdä tänään kunnon postauksen reilulla kuvasadolla eilisestä päivästäni, mutta enpä ehtinytkään. Nyt on jo kiire lounaalle - Airbnb-emäntäni varasi minulle pöydän toisesta Colmarin Michelin-tähden ravintolasta. :)

Halusin kuitenkin laittaa nopeat kuvaterveiset, sillä en tiedä ehdinkö enää tehdä tänään illallakaan postausta, tai huomenna. Aamuyöllä on herätys kello 4, ja koko perjantain vietän junassa. Juna lähtee Colmarista 5.21, ja kolmen junanvaihdon jälkeen saavun illalla 18.31 Ljulbljanaan.

Minulla oli eilen niin mukava päivä että kelpasi hymyillä! :) Olin liikenteessä 10.30-21.30 ja päivään sisältyi viininmaistelua, kosmetiikkashoppailua, hyvää ruokaa ihanilla maisemilla ja nukkekotimaisen kaupungin ihastelua.

Kävin Sephorassa ja Yves Rocherilla.

Sephorasta tarttui mukaan jälleen kaksi eyelineria... Tällä kertaa vähän kalliimmat kuin Essencen, mutta en voinut vastustaa.... Rakastan värikkäitä eyelinereita! Mun suosikkimeikki kesäisin, mitä muuta sitä tarvitsee? :)

Mutta nyt on riennettävä, kuvan ravintola odottaa...!

Halein,

Iloinen Ranskan matkaaja :)

Näiden eyelinerien takana on hauska tarina.

Tai no, hauskuus on tietysti lukijan määriteltävissä. :)

Matkatessani viime viikon maanantaina Hampurista Amsterdamiin, nousi Amersfoortin asemalla junaan nainen, joka istuutui minua vastapäätä samaan junaosastoon. Nainen oli täysin meikitön ja vähän räjähtäneen näköinen, jos sallitte ilmaisun, ja kaivoi saman tien laukustaan meikkipussin. Junan nytkähtäessä liikkeelle hän aloitti perusteellisen ehostustoimenpiteen.

Ensimmäisenä en voinut välttää kiinnittämästä huomiota oranssiin, tutunnäköiseen maskarahylsyyn – naisen meikkipussista putkahti esiin Lumenen Cloudberry Length Serum –maskara. Seuraavaksi pussista nousi Bourjoisin poskipuna samassa sävyssä, jonka itse ostin Ranskasta viime kesänä. Nainen käytti poskipunan kannessa olevaa pikkuruista peiliä meikatessaan.

Seurasi antaumuksellisin ripsien maskarointi jota olen koskaan todistanut. Nainen rullasi maskaraa ripsiinsä arviolta 7 minuutin ajan, ja seurasin, kuinka kymmenien ja kymmenien vetojen jälkeenkään ripset eivät muuttuneet paksuiksi klimpeiksi. Myös alaripsille suoritettiin sama käsittely. En ole koskaan nähnyt kenenkään vetävän noin paljon maskaraa kerralla – omat ripseni olisivat yksi valtava yhteen liimautunut tumppu vastaavan käsittelyn jäljiltä.

Seuraavaksi vuorossa oli vaalea sisärajaus alaluomelle, jota seurasi musta eyeliner-rajaus yläluomelle. Vaikuttuneena seurasin, miten nainen sai liikkuvassa junassa pikkuruisen peilin avulla luomilleen täysin tasaisen nestemäisen rajauksen.

Sitten seurasi erikoisin osuus. Nainen kaivoi meikkipussistaan purkin, jonka päättelin sisältävän silmänympärysvoidetta. Nainen annosteli purkin sisältöä silmänympäryksilleen monta ronskia sormellista hieroen ja taputellen voidetta rutiininomaisella huolella – myös liikkuvalle luomelle. Voidetta kului saman verran kuin itselläni kahdessa viikossa.

En voinut lakata tuijottamasta naisen rituaalia. Olisi ihan älyttömästi tehnyt mieli kysyä, mitä voidetta nainen ihoonsa hieroi. Ennen kaikkea tuntui hullulta, että joku laittaisi silmänympäryksilleen kosteusvoidetta sen jälkeen, kun on jo meikannut. Eikö siinä rajaukset ja ripsarit liukene rasvattuun ihoon..?

Voitelun jälkeen seurasi peiteainekynän pilkuttelu alaluomen sisänurkkaan, ja sitten – vaikka luomet kiilsivät rasvasta, nainen kaivoi pussistaan toisen eyelinerin ja suoritti uuden rajaustoimenpiteen.

Tämän eyelinerin kohdalla en malttanut enää olla hiljaa. Hylsy hohteli kiinnostavan shimmerisenä, ja seurasin, kuinka nainen piirsi siveltimellä kullan ja vaalean pinkin välillä shiftaavan paksumman rajauksen mustan rajan päälle.

”Anteeksi, mutta mikähän tuo ihana eyeliner mahtaa olla merkiltään?” kysyin.

Ja selvisi, että se oli Essencen Crystal Eyeliner.

Tuon minä ostan.

Puhkesimme juttelemaan meikeistä. Kysyin naiselta myydäänkö Hollannissakin Lumenea, vai miten hänellä sattui olemaan Lumenen Cloudberry-maskara. Kävi ilmi, että nainen oli saanut ripsivärin tuliaisena Ruotsissa opiskelevalta ystävältään, eikä hänellä ollut aavistustakaan että kyseessä on suomalainen merkki.

Saatuaan eyeliner-operaation päätökseen, nainen lisäsi vielä muutaman kymmentä kerrosta lisää ripsiväriä. Kauankohan hänellä kestää käytössä yksi maskara..? ^_^

Meikkisessio päättyi poskipunaan, jonka nainen levitti puhtaalle, meikkipohjattomalle iholle. Tässä vaiheessa saavuimmekin Amsterdamiin, ja nainen toivotti minulle mukavaa päivää.

Ja nyt sitten minullakin on Crystal Eyeliner. Kahdessa sävyssä. :) Ihanat!

Hillityn hauska kameleonttirajaus yksinään tai supermakea efekti tumman rajauksen päällä.

Essenceä taitaa saada myös joistain harvoista valituista kaupoista Suomessakin...? Hintaa eyelinerilla oli Belgiassa huimat 2,40€.

Tulin eilen vahingossa nauttineeksi reissun kalleimman lounaan.

Oppitunti: älä luota sokeasti opaskirjojen suosituksiin.

Halusin hakea simppelin takeaway-lounaan syötäväksi picnic-tyyliin.

Lonely Planet -oppaastani olin bongannut suosituksen JSFP Traiteur -nimisestä delicatessen-myymälästä St-Germain des Présissä. Loistavaa! Sijainti lähellä Luxemburgin puistoa ja Seineä, voi valita mennäkö herkkuineen istuskelemaan joen varteen vai puistoon.

"Lounarin" luokituksen mukaan JSFP Traiteur on edullinen, ja annosten hintahaarukaksi mainitaan 3,40-5,70€. Kuulostaa just mun paikalta!

Marssin sisään. Hintoja ei ollut missään esillä, mutta enpä niitä kaivannutkaan. Opaskirjani on uusin mahdollinen painos (tältä vuodelta) ja luotan tietenkin suosituksiin.

Sitten vain tilaamaan salaattia ja kalapateeta.

Lasku: 28 euroa....!!!

Whaaat? Kaksi pientä rasiaa takeaway-salaattia, kalaa ja kasviksia? Ravintolastakin saa suuremman ruoka-annoksen halvemmalla! Lonely Planet - mitä hemmettiä?!!

Lounasbudjettini tällä reissulla on noin 15 euroa. Pariisin bistrojen kolmen ruokalajin lounasmenut maksavat keskimäärin 15-20 euroa. Eilen olin ajatellut säästää lounaassa ja panostaa illalliseen ja siksi hakea takeawayn. Just. Se oli sitten kallein ateria koko reissulla.

Menin kalleine eväineni Luxemburgin puistoon. No, ainakin upea maisema oli ilmainen ^_^

Ja kuulkaa - salaatti oli vieläpä pahaa...! :D Oikeasti. Sienissä oli joku kitkerän makuinen vinegrette ja munakoisossa palaneen maku. Kyllä nauratti.

Eipä sitten jäänyt suurta budjettia illallistapaamiseen.

Minulla oli treffit Pariisissa opiskelevan lukijani Noran kanssa.

Päädyimme lopulta Seinen varressa lähellä St-Michelin siltaa sijaitsevaan Bistro des Augustins'iin, joka osoittautui mitä opiskelijakukkarolle ystävällisimmäksi paikaksi. Ruokalista on pieni mutta tyydyttää ainakin juuston ystävän mieliteot - bistro on tunnettu  juustogratiiniruoistaan. (Luin tämän myöhemmin  TripAdvisorista, ja vaikka paikka on ulkoisesti hyvin vaatimaton ja menu todellakin rajallinen, se on saanut tosi hyvät arvostelut.)

Myös palvelu oli mitä parhainta - täydellistä englantia puhuva tarjoilija oli enemmän kuin altis muokkaamaan minulle ruokavaliooni sopivan annoksen. Minulle valmistettiin ihan oma "special-gratiini" jossa oli ratatouillea, kermaa, kylmäsavulohta ja kananmunaa mozzarellakuorrutuksella. Höyryävän kuuma uuniruoka oli aivan täydellinen annos viilenevässä illassa. Naaa-amm! Annos oli menun kallein (12 euroa). Noran salaattiannos paahdetulla tomaattimozzarella-leivällä maksoi 8 euroa.

Illallisen jälkeen oli ihana kävellä kotia (tai kotiin vievää metrolinjaa :)) kohti seurana Seine tunnelmallisessa iltavalaistuksessaan.

Kaunista. :)

Nyt puhutaan jälleen onnistuneesta pakkausuudistuksesta! Eikä tuoteuutuuksissakaan vikaa ole, päinvastoin!

Sisarsarjat Sante ja Logona käyvät läpi pakkausuudistusta, joka on näkynyt talvesta saakka kaupoissa. Näiden sarjojen pakkaus-design on jo vuosia pysynyt kummallisen vanhanaikaisena ja epähoukuttavana (ainakin minun mielestäni), enkä pitänyt Santen edellistäkään uudistusta muutaman vuoden takaa erityisen onnistuneena.

Logonan pakkaukset eivät ole uudistuneet ainakaan sinä aikana kun olen käyttänyt luonnonkosmetiikkaa. Todellakin aika päivittää! Miltä vuodelta nämä ovat, 1983? :D

Logonan uutta ilmettä.

Suuri osa Logonan pakkauksista on edelleen vanhaa "kuosia". Uusi kroppasarja näyttää siltä kuin olisi ihan jonkun eri merkin  valikoimaa :) Oletettavasti uuden ilmeen on tarkoitus pikkuhiljaa kattaa koko sarja.

Eikö ole herkkuja?

Sain valita maahantuojalta minua kiinnostavan testisetin. Tuoksuvaihtoehdoista ei ollut helppo valita, mutta lopulta päädyin Santen Sitrus-Papaijaan ja Logonan Kvitten-Vaniljaan. Lisäksi sain Santen uuden Sheavoi-suihkuvartalovoiteen ja -käsivoiteen.

Tuoksuvalinnat menivät nappiin.

Sitrus-Papaija on juuri niin mehukkaan hedelmäinen kuin toivoin, olematta imelä. En tiedä juuri parempaa vartalotuotteen tuoksua kuin veden kielelle herauttavat sitrushedelmät…

Suihkugeelin koostumus on mukavan jämäkkä vaikkakin kuitenkin luonnonkosmetiikalle tyypillisesti hieman hyytelömäinen. Vaahto on runsaudessaan medium-tasoa.

Vartalovoide on yllättävän täyteläistä, sopii kuivallekin iholle. Tätä saa hieroa ihoon tovin ennen kuin se imeytyy täysin, koostumus on kaukana esimerkiksi edellisenä testaamani Nafhan nestemäisestä express-imeytyvästä laadusta.

Inceistä kiinnostuneet löytävät ne maahantuojan sivulta. Alkoholitietoisille; suihkugeeli on 'holiton, vartalovoide 'holillinen.

In-shower-vartalovoiteet eli märälle iholle käytetyttävät, suihkussa huuhdeltavat vartaloemulsiot ovat tämän hetken ”se” juttu. Näitä pulpahtelee nyt melkein kaikilta merkeiltä. Paras testaamani on edelleen Lushin.

Santen in-shower tuntuu mukavalta levittäessä eikä jätä suihkun lattiaa niljakkaan liukkaaksi niin kuin Lushin (jonka kanssa on paha liukastumisvaara). Kosteustehot eivät kuitenkaan riitä. Iho on pyyhekuivauksen jälkeen miellyttävän tuntuinen enkä tunne välitöntä rasvanlevitystarvetta. Muutaman tunnin kuluttua ihon pinta on kuitenkin jo suomuilla ja vaatii rehellistä, iholle jäävää voidekerrosta.

En ehkä välttämättä ymmärrä täysin in-shower-voiteiden kohdeyleisöä, mutta innokkaita käyttäjiä näyttäisi riittävän ottaen huomioon tuotetyypin kasvavan suosion. Tämän kaltaiset kosteustuotteet sopinevat heille, joiden iho ei ole kuiva ja vain kevyt kosteutus riittää. Lushin Body Conditioner tosin on selvästi kosteuttavampi edustaja tässä tuoteryhmässä.

Käsivoide on suurta rakkautta! Ihanan pehmeä ja täyteläinen, sopii parhaiten yövoiteeksi. Päiväkäyttöön voide jättää hitusen liian rasvaisen pinnan ihoon, ei siis voi heti voidetta laitettuaan jatkaa vaikka koneen naputtelua tai papereiden käsittelyä.

Tuoksu on omalaatuinen. In-shower-tuotteessa on sama tuoksu, mutta miedompana. Ensin tuoksu esittäytyy ihan miellyttävänä mutta sitten se jotenkin raskautuu. Vaikea kuvailla. Ei makea, ei kukkainen, ei mausteinen, ei raikas. Ehkä jotenkin pähkinäinen..?

Logonan Kvitten-Vanilja-tuoteduo on koostumuksiltaan aivan kuin Santen, erona käytännössä siis vain tuoksu. Kvitten-Vaniljan tuoksu on hienostuneempi kuin Sitrus-Papaijan, kevyen makea ja puuterinen. Pakkaus-design’kin on asteen elegantimpi. Sante on nuorekas, Logona klassisempi.

.

Hintatietoja:

Logonan suihkugeeli 9,90 € / 200 ml ja vartaloemulsio 13,90-19,00 € / 200 ml (Granaattiomena-tuoksu on jostain syystä kalliimpi).

Santen suihkugeeli 8,40€ / 200 ml ja vartaloemulsio 8,40 € / 150 ml.

Santen in-shower –vartalovoide 9,35 € / 200 ml ja käsivoide 4,35€ / 50 ml.

Minulla oli eilen ilo viettää päivää avec Sofié.

Pariisilaistunut bloggaajakollegani sopii Pariisin katukuvaan kuin aito ranskatar, vai mitä tuumaatte? :)

Aurinkokin helli eilen täydeltä teholta, ja Hollannin & Belgian kylmyys oli enää muisto vain... Taisin eilen jopa vähän ruskettua! ^_^

Sofién kotikatu kuhisee elämää.

Mitä ruoka-aineita et täältä löydä, sitä et tarvitse :) Ihania juusto-, hedelmä, kala-, mauste-, jne -kauppoja vieri vieressä.

Sofién koti on ihastuttava ja valoisa. Mitä muuta saattaisi odottaa... ;)

Sofién blogi on aina ollut suosikkejani. Meitä yhdistää rakkaus kauniisiin asioihin ja halu jakaa niitä. Ihan tavallisesta arjesta löytyy niin paljon kauneutta jota emme aina huomaa.

Myös ruoka ja matkailu ovat Sofiélle lähellä sydäntä. Yksi asia, mikä meitä Sofién sanoin ei yhdistä, on kosmetiikka ja meikkaus. Sofié ei kuulema osaa meikata.

Ja tänä iltana minun  pitäisi lähteä Sofién kanssa meikkiostoksille ja opettaa häntä kaunistautumaan :D

Aika hullu tehtävä. ^_^ Miten tällainen nainen enää muuttuu kosmetiikan avulla kauniimmaksi?

Less is definitely more Sofién piirteillä.

.

Iltaa vietettiin latinalaisessa korttelissa.

Ei lainkaan huono päivä! :)

Noniin. Kävi ilmi, että keskiviikkona esittelemäni "kesän ihanin hohdepuuteri" ei ehtinyt edes nähdä kesää kaupoissa.

Puuteri oli tullut Suomessa myyntiin ainoastaan nettikauppaan toukokuun alussa ja myytiin saman tien loppuun - koko varasto. Koska kyseessä on limited edition -erä, puuteria ei ole enää saatavilla lainkaan. (Paitsi täällä manner-Euroopassa, täällä sitä kyllä näkyy myymälöissä.)

Yves Rocherilta pahoiteltiin kovasti aiemmin annettua väärää tietoa.

Huvittavaa - saadessani itse puuterin toukokuussa, se oli jo tuolloin loppuunmyyty. PR-toimistolla ei tiedetty tilannetta.

Pahoittelen omastakin puolesta että esittelin turhaan ihanan tuotteen jota ei enää ylipäänsä ollut saatavilla :(

Kesätuote jota ei edes riittänyt kesään.... Onkohan mikään tuote koskaan myynyt Rocherilla näin nopeasti loppuun?

Belgian Brugge, "Pohjoisen Venetsia", on nyt nähty.

(Muutama Brugge-postausta odotellut kenties pettyy postauksen sisältöön...)

Markt-aukiolla kohoava massiivinen Belfort on kaupungin maamerkki

Kaupunki on sievä, romanttinen ja postikortti-idyllinen, mutta - -suureksi yllätyksekseni, koin sen jokseenkin sieluttomana.

Muistatte kenties, kun viimeksi Tallinna-jutun yhteydessä puhuin kaupunkien säteilemästä energiasta. Jotkut paikat puhuvat sinulle eri tavalla kuin toiset. Brugge ja minä emme oikein kommunikoineet, kaupunki tuntui vaitonaiselta ja viileältä. Tunnelma oli perin juurin erilainen kuin Tallinnassa vain kuukausi takaperin.

Vaitonaisuus ei suinkaan johtunut ihmisten puutteesta. Turisteja täällä riittää, välillä ruuhkaiseksi tungokseksi saakka.

Viileys sen sijaan oli konkreettista säidenkin puolesta. ;) Sateenvarjolle ja toppatakille olisi ollut käyttöä.

Bruggessa on kaikkialla mielettömästi polkupyöriä ja pyöräilijöitä. Meinasin jäädä pyörän alle about tusina kertaa... ^_^

Sain kaupungista pinnallisen ja jopa kolkon vaikutelman.

Kauniita katuja, aukioita, kirkkoja, siltoja ja kanaaleita, kyllä. Mutta Brugge ei hurmannut minua. Ikään kuin idyllisyys olisi tehtyä, päälle liimattua – vaikka kyseessä on aito, historiallinen kaupunki. Ei tullut sitä lämmintä, kutkuttelevaa tunnetta niin kuin Beaunessa tai Tallinnassa. Sitä tunnetta, että haluaa vain istua tuntikaupalla kadunvarsikahvilassa kuuntelemassa kaupungin pulssia ja olla osa kaikkea sitä kaunista ja ihanaa.

Sopiva sana kuvaamaan mitä Bruggesta puuttui, on yksi lempi-ilmaisujani; sympaattisuus.

Eivät kaikki paikat aina voita puolelleen saman tien. Salaperäinen Andros tuntui aluksi hyvinkin oudolta ja kylmältä paikalta, mutta meistä tuli lopulta ystävät. Paikan omalaatuinen tunnelma jätti minuun vahvan muistijäljen, jossa yhdistyvät tuuli, eristyneisyys ja jotenkin aristokraattinen, nöyristelemätön kauneus.

Sen tunnelman koen mielelläni uudelleen. Bruggeen taas en varmaankaan palaa.

Ehkä Belgialla ja minulla ei vain kemiat natsaa?

Myönnän, että Brysseli jätti minuun hieman samanlaisen vaikutelman marraskuussa 2013. Kaunis, historiallinen kaupunki eikä puutetta kiinnostavista vierailukohteista, mutta ”se jokin” puuttuu. Turhaan ei puhuta asioiden kemiasta.

Vaikka olen nyt upeassa Pariisissa ja edessä on vielä viehättävä Colmar’kin ja rakkaan ystävän häät Sloveniassa, niin oikeastaan odotan tältä reissulta melkeinpä kaikkein eniten minun ja Berliinin kohtaamista.

En osaa yhtään kuvitella millaista siellä on. Useimmista tunnetuista paikoista on jokin ennakkokäsitys ja –kuva, ja voi jollain tasolla arvioida, miten tulee kohteessa viihtymään. Mutta Berliini. Niin itsestään selvä kaupunki ja reissukohde Euroopassa – enkä osaa yhtään arvailla millaisena paikka tulee näyttäytymään..! Jotenkin tosi jännittävää :)

Mitä Bruggeen tulee, olen kuitenkin iloinen että kävin siellä. Olen kuullut kaupungista pelkästään houkuttavia ja ylistäviä kertomuksia (paitsi että Liliana ei myöskään pitänyt Bruggesta, "ylituristillinen", hän sanoi, ja suositteli sen sijaan Gentiä), ja aivan varmasti olisin ennemmin tai myöhemmin siellä vieraillut. Nyt se on ruksattu listalta. :)

Samaan hintaan voi saada hyvin erilaista majoitusta.

Amsterdam yllätti kalliilla majoituksellaan - kaupungin halvimmat Airbnb't olivat kalliimpia kuin huokeimmat hotellit. Ajankohdalla ja varauksen aikaisuudellakin on tietysti väliä, mutta muihin reissun kohteisiin verrattuna Amsterdamin hintataso oli selkeästi korkein. En saanut Damista Couchsurfing-sohvaakaan, joten vaihtoehdoksi jäi halvin hotelli. Kuvassa vasemmalla. Karseammassa murjussa en liene koskaan majoittunut.

Oikeanpuoleisessa kuvassa Airbnb-huoneeni Belgian Bruggessa. Tuohon hintaan sain koko 70-neliöisen asunnon.

Kummassako paikassa tekisi mieli yöpyä? :)

Alemmassa kuvassa Pariisin Airbnb-asuntoni, joka on kotini seuraavat kuusi päivää.

Mikä Airbnb? Palvelu on varmaankin jo tuttu suurimmalle osalle, mutta jos joku ei ole kuullut tästä mainiosta majoitusmuodosta, niin kyseessä on maailman laajin sivusto, jonka kautta yksityishenkilöt voivat vuokrata asuntojaan tai huoneita. Airbnb'n kautta on mahdollista löytää huomattavasti huokeampaa majoitusta kuin hotellit - ja samalla hinta/laatusuhteeltaan jopa tasokkaampaa. Tarjolla on kaikkea yksinkertaisista huoneista luksusloft-asuntoihin.

Palvelu on turvallinen (vuokraajat todistavat Airbnb'lle henkilöllisyytensä) ja toimii kuin mikä tahansa hotellienvälityssivusto. Majoitus maksetaan luottokortilla. Ainoa käytännön ero esimerkiksi Hotels.comiin verrattuna on se, että majoittajan täytyy ensin hyväksyä varauspyyntösi ennen kuin se vahvistuu. Majoittajan on vastattava 24 tunnin sisällä.

Ensimmäinen Airbnb-kokemukseni oli mitä viehättävin taiteilijakoti Kööpenhaminan keskustassa viime keväänä.

Ei todellakaan ikävä paikka asua Pariisissa. :) Hakiessa kaupungin halvimpia hotelleja, saa eteensä Amsterdamin paikan kaltaisia murjuja - ja tyyrimpään hintaan.

Minulle kaikkein mukavinta on majoittua kodinomaisessa ympäristössä. Jo mahdollisuus keittää kahvia milloin haluaa on mieletön etu tällaiselle kahvitissuttelijalle ^_^ Ja hei - tällaisessakin säästää kummasti ;) Kahvilasta ostettuna mun pelkkään aamukahviin (2-3 isoa mukia) menisi täälläkin varmasti jopa 10 euroa. Kahvimukin keskihinta taitaa liikkua 2-3 eurossa melkein kaikkialla Euroopassa.

Airbnb-paikat tarjoavat käytännössä aina kahvin :) Bruggen majapaikassani sain myös vapaasti syödä edellisen majoittujan jättämät herkkujuustot ^_^

Airbnb'kään ei kuitenkaan vedä edullisuudessa vertoja Kreikan domatia-systeemille.

Amsterdamin kamalaan majapaikkaani astuessa ajatukset hapuilivat kummasti Kreikkaan... 50 euroa pienestä kopperosta irtoilevilla lattialaudoilla  ilman wc:tä - vai 30 euroa siististä, suloisesta, kaksikerroksisesta huoneesta omalla keittiöllä. Kalleimmasta päästä Kreikassa!

Aion muuten lähiviikkoina kirjoitella vihdoin viimein sen vinkkipostauksen Kreikan saarihyppelyyn jota valmistelin jo viime syksynä! Juttu sopiikin varmasti paljon paremmin tähän vuodenaikaan julkaistavaksi. :)