Matterhornin ensinoususta tuli eilen 14.7. kuluneeksi tasan 150 vuotta.
Sitä onkin juhlittu täällä Zermatissa runsaalla ohjelmalla, ja teinpä sen kunniaksi itsekin ensinousuni Matterhornille - no, sen alarinteelle Hörnli Hütten majalle. ;) On sekin kuitenkin 3260 m korkeudessa. :)
Hotellimme parvekkeelta saamme ihailla Matterhornin klassista siluettia.
Tässä chillaamme maanantaina iltapäivällä juuri saavuttuamme.
Maanantai-iltana Matterhornin ensinousun vuosipäivää juhlistettiin valaisemalla nousureitti soihduin. Upean näköistä!
Toimitusta oli kerääntynyt seuraamaan sankoin joukoin ihmisiä, pienen Zermatin keskusta oli ihan tukossa.
Seuraavaksi kuvakertomus eiliseltä Hörnlin patikalta.
Päivä alkoi hissinousulla Schwarzeelle, joka on ylin hissipysäkki ennen Matterhornia.
Ylhäällä ollaan! Zu den Wanderwegen...! :)
Patikkamatkaa vertikaalimetreissä kertyi päivän aikana 2300 metriä, koko reitti oli ehkäpä 8 km. Aikamoinen ponnistus meikäläiselle - siis nuo vertikaalit. Jos olette patikoineet ylöspäin kolmessa kilometrissä niin kenties nyökyttelette ymmärtäväisesti :)
Maisemissa ei valittamista.
Siellä siintää jo Hörnlin maja.
Reitin viimeinen, noin parin kilometrin osuus on pelkkää jyrkkää siksak-nousua. Mr. Karkipäivä opasti minua oikeaan tekniikkaan; mieluummin korostetun hidastettuja askeleita niin että hengästyminen pysyy kurissa eikä tarvitse pysähdellä, sen sijaan että yrittää kulkea normaalivauhtia, jolloin aina 10 minuutin välein on ihan tööt ja on pysähdyttävä vetämään henkeä.
Hörnlin maja on Matterhornin kalleimpia, ellei kallein, majoituspaikka. Jos tänne siis haluaa yöksi jäädä, minkä monet Matterhornin huippua tavoittelevat kiipeilijät tekevät.
Hörnlin majalta on enää lyhyt taival Matterhornin perusreitin alkuun.
Joka on tässä. Siitä vain kohti Matterhornin huippua 4478 metrin korkeuteen.
Reittimme Schwarzeesta Hörnlille. Schwarzee näkyy oikeassa reunassa kuvan keskiosassa, laaksossa siintää Zermatt.
Tällä "alppikoiralla" oli omat auringolta ja pölyltä suojaavat lasit. Cool!
Matka alas kesti yllättäen pidempään kuin ylös. Alaspäin tulo on aika rankkaa pohkeille, polville ja nilkoille.
Schwarzeelta jatkoimme vielä jalan alas Zermattiin kahden tunnin reitin.
Laaksossa. Kävelyä päivän aikana tuli yhteensä vajaa 7 tuntia.
...ja voin kertoa että kyllä tuntuu tänään jaloissa ja kropassa...! ;) Kun eilen saavutettiin laakso ja Zermatt mietin, ovatko jalkani koskaan olleet yhtä muusina.
Muusina, tyytyväisenä ja onnellisena kaaduin illalla hotellin sänkyyn.
Tänään vähän kevyempi patikka Gornergratille. :)
Estelle & Thildin mittava tuoteuudistus on tänä kesänä edennyt vartalotuotteisiin. Ennen niin vaatimaton vartalotuotesarja koostuu nyt neljästä eri tuoksulinjasta johon kuhunkin kuuluu seitsemän tuotetta: suihkugeeli, vartaloemulsio, vartalovoide, vartaloöljy, sokerikuorinta, käsivoide ja käsisaippua.
Uusien vartalotuotteiden koostumukset ja tuoksumaailma ovat kaiken kaikkiaan hiotumpia ja kaupallisempia kuin vanhan vartalotuotelinjan. Vanhassa linjassa oli vain yksi tuoksu, Neroli-Bergamotti, ja valikoima hyvin suppea rajoittuen yhteen suihkugeeliin, vartaloöljyyn ja vartalovoiteeseen.
Uudet tuoksulinjat ovat suloinen ja kevyt Fresh Water Lily, makean vaniljainen Sweet Vanilla Blossom, raikkaan sitruksinen Sparkling Citrus Bloom sekä viehättävän kukkainen Spring Rose Blonde, josta näyttää muodostuneen uudistuneen Estelle & Thildin nimikkotuoksu. Sama tuoksu hieman eri vahvuuksilla on myös ainakin Super BioActive ja BioHydrate –kasvotuotelinjoissa sekä puhdistustuotteissa.
Pidän tuoksuja onnistuneina; mikään ei ole päällehyökkäävän esanssinen, ”heinämäinen” tai lääkeyrttimäinen, joista etenkin jälkimmäinen on hyvin tavallista luonnonkosmetiikan tuoksuissa. Tuoksuilla on muuten jopa omat, runolliset kuvauksensa E&T:n sivuilla, samaan tyyliin kuin hajuvesien maailmassa. :)
Kuulostaako houkuttelevalta..? ;)
Sain testiin kaikki vartaloemulsion, vartalovoin, suihkugeelin ja vartalokuorinnan. Kaikki tuoksulinjat ovat edustettuina.
Vartalovoiteita on kahta laatua; ohuempaa body lotionia ja paksumpaa butteria. Näistä butterin koostumus on lähempänä E&T:n vanhaa body lotionia, joka on kaikken aikojen suosikkivartalovoiteeni. Vaikka butter on purkissa, sen koostumus ei suinkaan ole niin paksu ja rasvainen kuin purkkiin pakatuilla vartalovoiteilla on tapana. Verrattuna esimerkiksi The Body Shopin rasvaisen täyteläisiin body buttereihin, E&T:n voi on kevyempää ja notkeampaa ja imeytyy nopeammin jättämättä ihoa kiiltäväksi. Sen koostumus on oikein paljon mieleeni.
Lotion on vesimäisen ohutta ja erittäin nopeasti imeytyvää, tosin ei lähellekään niin ohutta kuin Nafhan. E&T:n lotion kosteuttaa kiitettävästi, mutta oman ihoni tarpeelle butter on parempi.
Suihkugeelissä on tuttu, kevyesti hyytelömäinen ja liru koostumus. Se vaahtoaa mukavasti ja pehmeästi ja mielestäni runsaammin kuin vanhan linjan suihkugeeli, mutta on vartalotuotteista vähiten ylellisen tuntuinen.
Herkullinen sokerivartalokuorinta on tuotteista kaikkein hemmottelevin. Sopii nimenomaan hemmotteluun, sillä kuorintatuotteena E&T:n scrub on miedosta päästä. Vaikka koostumus on ”hiekkainen”, eivät sokerikiteet tunnu iholla tujuilta vaan sulavat iholle pikkuhiljaa kun seosta hieroo vartalolle. Öljyä sisältävä koostumus kuorii ihon hellävaraisesti ja hoitaen. Tämän kuorinnan jälkeen ei tarvitse välttämättä lainkaan vartalovoidetta. Ainakaan en itse tarvinnut, iho jäi öljyn jäljiltä hyvin ravituksi.
Mahtavaa että sain kuorinnan juuri Sweet Vanilla Blossom –tuoksuisena, karkkimainen tuoksu sopii erityisen hyvin sokerikuorinnan pariksi.
*
Nyt Estelle & Thildin uudistusprosessissa ovat jäljellä enää hiustuotteet. Äiti- & lapsisarja muuten oli viimeinen Suomessa valmistettu Estelle & Thild -tuotelinja. Sen uudelleenlanseerauksen myötä (uusi nimi BioCare Baby) on koko Estelle & Thildin tuotanto nyt siirtynyt Tanskaan.
Oletteko huomanneet, että Estelle & Thildiä saa nykyään Sokokseltakin? Olen bongannut tuotteita myös laivoilla. On kyllä ollut mielenkiintoista seurata sarjan taivalta; alun perin Suomessa vain Kicks-ketjussa yksinoikeudella aloittanut pienen valikoiman symppis merkki on pikkuhiljaa saavuttanut suosiota, kasvattanut valikoimaansa ja jälleenmyyntipisteitä ja samalla kehittänyt imagoaan luksuksempaan suuntaan.
Saa nähdä mitä Estelle & Thildille kuuluu viiden vuoden päästä. Jos kehitys jatkuu tähän tyyliin, voimme kenties odottaa omia E&T –konseptiputiikkeja ja -hoitoloita. Jos ei Suomessa niin ainakin kotimaassaan Ruotsissa – samaan tapaan kuin Mádaran tie on edennyt Latviassa.
Kysymys: koska Suomessa kehitetään vastaavalla tavalla menestyvä luonnonkosmetiikkasarja? Osaamistahan täällä jo on, ja sarjojakin. Mutta kansainvälinen menestys puuttuu – ja suuremmassa mittakaavassa maan sisäinenkin.
Eikö ole kiinnostavaa – suomalainen ostaa mieluummin Estelle & Thildiä tai Dr. Hauschkaa kuin vaikka kotimaista Lily Alexandraa. Jäämme seuraamaan miten uusin tulokas EkoPharma (johon pääsen tutustumaan elokuussa) pärjää.
*
P.S. Tuntui hassulta viimeistellä tämä juttu junassa matkalla Zermattiin... Juttu oli kirjoitettu puoliksi kotona, ja nyt olen kyllä henkisesti niin eri tunnelmissa ...! ^_^
Neiti siirtyy tästä parvekkeelle aurinkoon ja korkkaa misterin kanssa pullon kuohuvaa. Ja saattaapa kyljessä olla vähän juustoakin. Seurana ei vähäisempi kuin "Toblerone"-vuori... :)
Lähden huomenna Sveitsiin. Minulla on
a) mennyt totaalisesti hermo viime viikkoina matkaa suunnitellessa
b) aivan mahtava fiilis kun nyt vihdoin lähdetään <3
Sveitsin ongelma? Maa on lähes liian upea. Siellä on ihan liikaa superlatiiveja.
Olen käynyt Sveitsissä kolmesti enkä koskaan unohda ensimmäistä reissuamme. Ajaessamme vuoristosolien läpi meni tämäkin loputon pälpättäjä hiljaiseksi, suunnilleen vain haukoin henkeäni majesteetillisten maisemien lipuessa ohi. Kuvankauniita kaupunkeja, turkooseja järvenselkiä, tyrmääviä vuoristomaisemia, leppoisia alppilehmiä kelloineen, silmänkantamattomiin vihreyttä ja upeaa luontoa…. Kaikki oli niin täydellisen postikorttimaista että se tuntui ihan klisheeltä. Mikä tämä tällainen paikka oikein on? Häh? Mielessäni Sveitsi oli edustanut virallisen jäykkää bisneselämää, kuivia ja prässättyjä liikemiehiä nahkasalkkuineen istumassa Zürichin hotellien auloissa sekunnilleen ajassa kulkevien kellojen alla. Pikku-Heidistä viis, minulle Sveitsi oli viileä, etäinen ja totinen.
Kunnes kävin siellä. Harvemmin ovat mitkään ennakkoasenteet kumoutuneet niin totaalisesti.
Nyt olen vieraillut maassa kolmesti ja ihastus vain syvenee. Jos minun pitäisi muuttaa johonkin maahan Suomen ulkopuolelle niin se olisi Sveitsi.
Suhteeni Sveitsiin on ihan erilainen kuin Kreikkaan. Kumpikin kuuluu suosikkikohteisiini, mutta eri syistä. Kreikka on kotoisa, lämmin, rakas. Vähän nuhruinen ja kiistatta ongelmainenkin. Siellä ovat saaret ja syvänsininen meri ja ihana Välimeren valo jonka kauneutta ei voi sanoin kuvailla. Kreikka on vanha ystävä. Sveitsi ja minä vasta tutustumme. Se on ylväs, puhdas, elegantti, siisti, raikas, moderni. Siellä on vuoria, suklaata ja juustoa. Siellä asiat toimivat.
Loppukuukauden ajan minun ja Sveitsin olisi tarkoitus syventää suhdettamme. Ensimmäisen viikon vietän misterin kanssa Zermatissa Matterhornin juurella patikoiden, samaan henkeen kuin viime kesänä Ranskan Chamonixissa. Seuraavat kaksi viikkoa ovat vielä auki, tarkoitus olisi reissata Sveitsin sisällä itsekseni äijän jäädessä Zermattiin kaverinsa kanssa vuorikiipeilemään.
En malta odottaa..!
Mutta miksi minulla meni hermo?
No, budjettilomailu Sveitsissä ei suju samaan spontaaniin tyyliin kuin esimerkiksi Kreikassa. Jos ollenkaan, budjetista riippuen. Ja toisekseen; miten sitä pystyy valitsemaan minne mennä? Jos olette koskaan käyneet Sveitsissä tai edes selailleet Sveitsin matkaesitteitä, teillä on varmasti jonkinlainen aavistus maan upeiden kohteiden ja joka nurkan takana lymyävien helmien kirjosta. Piskuisinkin alppikylä – ja jo pelkkä auto- tai junamatka sinne - saattaa härmäläisen epäuskoon idyllisyydessään. Lopulta on melkein ihan sama minne menee koska siellä on varmasti upeaa.
Minun luonteelleni tämä on suuri ongelma. En pidä valitsemisesta. Mitä enemmän vaihtoehtoja, sitä enemmän ahdistun. Siksi Ahvenanmaalla ja minulla synkkaa niin hyvin. ;) Kaikki on pienessä skaalassa ja vaihtoehdot rajatut = rauha sielussa.
Olen viettänyt viime viikot Sveitsin matkailuesitettä selaten. Aivan älytöntä hommaa. Käännän sivua, ja joka aukeamalla on 10 uutta ehdottomasti vierailun arvoista kohdetta. Sveitsi, älä viitsi..! Anna nyt edes pari "jos olet Sveitsissä niin näe ainakin nämä..." -vinkkiä. Ei. Joka kantoni kylineen, järvineen ja linnoineen esitellään äärettömän houkuttavana, vaellusmaastoista puhumattakaan. Tämä maa ei päästä suunnittelijaa helpolla.
Eräs ystäväni on naimisissa sveitsiläisen kanssa, käännyin hänen puoleensa. Hänen vinkeistään päädyin siihen, että käyn ainakin Bernissä. (Kuka muu myöntää unohtavansa että Zürich ei suinkaan ole Sveitsin pääkaupunki vaan Bern..? :p) Mukaan valikoitui myös Ticinon alue, sillä en ole vielä käynyt Sveitsin italialaisessa osassa.
Kun lopulta olin saanut reittiluonnostelman paperille, ryhdyin valitsemaan junapassia. Ei ole sitäkään tehty helpoksi. Tiesittekö, että pieni Sveitsi tarjoaa loputtoman valikoiman erilaisia passeja maan sisäiseen matkustukseen? On interrail-passin tyyppisiä lippuja erilaisilla pituuksilla kolmesta päivästä kahteen viikkoon perus- ja fleksi-versioina, on Half Fare –kortteja, on transfer-lippuja, ja jos pää ei vielä mennyt sekaisin niin vielä näiden yhdistelmiä. Siihen päälle alueelliset passit.
Ottaisitko kaiken kattavan mutta kalliin Swiss Travel Passin? Vai sopisiko Swiss Pass Flex paremmin tarkoitukseen? Liitettäisiinkö siihen vielä Half Fare Combi –ominaisuus? Vai riittäisikö pelkkä Half Fare? Tulisikohan lopulta kuitenkin edullisimmaksi matkustaa yksittäisillä Supersaver-lipuilla?
H-u-o-k-a-u-s.
Jos massia riittää niin valinta on varmasti yksi hailee. 15 päivän interrail-tyyppinen passi maksaa 440 frangia (n. 420€) ja oikeuttaa rajattomaan matkustukseen kaikissa junissa, busseissa, laivoissa ja paikallisliikenteessä.
Jos budjetti on rajallinen, huolellinen suunnittelu kannattaa. Lipuissa voi säästää aivan mielettömästi, mutta sen eteen saa todellakin nähdä vaivaa.
Hajotettuani melkein pääni päädyin Half Fare –korttiin ja Supersaver-lippujen kyttäykseen. Supersaver-liput ovat Sveitsin rautateiden halvin lipputyyppi, vähän niin kuin VR:n Veturitarjoukset, paitsi että niitä on saatavilla koko ajan. Niitä löytyy tietyille junavuoroille ja ovat sitä halvempia mitä aikaisemmin ne ostaa. Half Fare -kortti on 120 frangia maksava, kuukauden voimassa oleva lippu, jolla saa kaikki, jopa alennetut liput, vielä puoleen hintaan. Tällä yhdistelmällä esimerkiksi Zürich-Zermatt –junalipun sai hintaan 37,80, kun sen normaali hinta on 126 frangia. Kikkailu siis todellakin kannattaa.
Jos olisin varannut kaikki liput suunnittelemalleni reitille jo Suomessa, olisi lipuille tullut hintaa yhteensä vain 221 euroa. Reitti on Zürich-Zermatt-Locarno-Bern-Zürich. Mutta lopulta en halunnut sitoa itseäni ennalta lukkoon lyötyyn reittiin ja päivämääriin. Entäs jos haluankin jäädä pidemmäksi aikaa Zermattiin? Tai johonkin muuhun kohteeseen?
Ei, valitsen spontaaniuden. Se tarkoittaa vähän kalliimpia lippuja ja majoitusvaihtoehtojen niukentumista, mutta tällä mennään. Kaikkein parasta on matkustaa fiiliksen mukaan. :)
Jos rahat loppuvat, voin aina jäädä Zermatin mökkiin, ei varmasti huono vaihtoehto sekään.
Katsotaan miten ämmän käy! Täältä tullaan taas, Sveitsi! :)
Katsoin eilen illalla pitkästä aikaa yhden suosikkielokuvistani, Vertigon. Teki melkein mieli pausettaa elokuva ja jäädä tuijottamaan Kim Novakin kasvoja. Olen aina pitänyt Hitchcockin klassisia vaalean viileitä kaunottaria upeina, mutta nyt jouduin aivan erityisesti Kim Novakin auran valtaan.
Novak on kaunis, mutta hänessä ei tavallaan ole mitään "erityistä". Hänen piirteensä ovat klassiset, mutta hän ei säteile samanlaista vetovoimaa ja persoonallisuutta kuin esimerkiksi Marilyn Monroe ja Sophia Loren. Viileä eteerisyyskään ei yllä Greta Garbon tasolle.
Novakin kävellessä ruutuun ensimmäisessä kohtauksessaan vaikutelma on jopa pliisu.
Mutta elokuvan kuluessa Novakin eleetön kauneus alkaa valloittaa. Huomasin olevani ihan hänen pauloissaan.
Esteetikkona minusta on aina kiehtovaa miettiä, mikä on kaunista ja mikä vetoaa. Vaikka Novakin tapauksessa kyseessä on ainakin länsimaisen kauneusihanteen standardeilla mitattuna kiistatta kaunis, "matemaattisesti oikeat", harmoniset mittasuhteet omaava kaunotar, ei kauneutta tai sen kokemusta useimmiten voi mitata millään parametreillä.
Henkilöön liittyvä kauneus on myös näkymätöntä; kaikkea ei voi määritellä fyysisillä ominaisuuksilla. Kauneus on persoonallisuutta, olemusta, tapaa viestiä, liikkua. Tai jotain vieläkin vaikeammin määriteltävää. Auraa.
Image by © Sunset Boulevard/Corbis
Novakissa yhdistyy ujo, naapurintyttömäinen "nöpö-söpöisyys" sekä kohtalokas, hieman salaperäinen ja naisellinen olemus. Hän on samalla viaton tyttö ja vastustamaton viettelijätär. Kaiken aikaa etäinen ja viileä.
Kenties elokuvahistorian onni että rooliin alunperin kaavailtu Vera Miles joutui vetäytymään elokuvasta tultuaan raskaaksi. Niin unohtumaton on Novakin suoritus. Ei ehkä ensisijaisesti näyttelijäntaitojen kannalta, mutta se olemus. Eeppistä.
Vertigo jäi Novakin uran kohokohdaksi. Hänen uransa lähti laskuun pian Vertigon jälkeen, mutta (ehkä juuri kiitos Hitchcockin ja Vertigon), Novakin tähti on jäänyt hohtamaan elokuvahistorian taivaalle tunnetuimpien kaunotarten joukkoon. Hän muuten elää edelleen ja asuu Oregonissa Yhdysvalloissa.
Yhtä asiaa en voinut olla ihmettelemättä. Novakin kulmakarvat.
Tiedätte ilmaisun "lakupötkökulmakarvat", jota ei suinkaan käytetä imartelevissa yhteyksissä.
Novakille on meikattu Vertigoon juuri sellaiset kulmakarvat. Tasapaksut kaaret ilman kulmaa. Sävykään ei ehkä ole se onnistunein.
Kulmakarvat kiinnittivät huomioni jokaisessa kohtauksessa jossa Novak oli mukana.
Lopulta jäin miettimään, olivatko jopa nuo erikoiset kulmakarvat osa Novakin viehätystä elokuvassa... Riitelevä yksityiskohta muuten niin harmonisissa kasvoissa... Kaikkea sitä ihminen mietiskelee.
*
Kim Novakin inspiroimana haluan kirjoittaa muutamasta kauneusidolistani.
Kiinnitän paljon huomiota niin mies- kuin naiskauneuteen, ja tykkään kommentoida vuolaasti kun kohtaan jotain kaunista. (Toisaalta - mitäpä minä en tykkäisi kommentoida... :))
Nuoruusvuosieni ehdottomasti suurin kauneusidoli oli Romy Schneider.
Kuva: FC Gundlagh Hamburg
Kun Novakin yhteydessä kirjoitin, ettei hänessä ole "mitään erityistä", niin muiden kauneusidolieni kohdalla voin paremmin selittää mitä tarkoitin.
Schneiderissa on "erityistä". Hän on huumaavan kaunis, mutta ei samalla lailla klassisessa mielessä kuin esimerkiksi Hitchcock-vaaleaveriköt. Kaukana toisistaan sijaitsevat silmät ja kulmakarvat rikkovat miellyttävän persoonallisella tavalla kasvojen harmoniaa.
Ja entäs hymy...
Jos Schneiderin hymy ei sulata sydämiä, niin en tiedä mikä sitten. <3 Oih! Mikä säteily, tulee lämmin ja iloinen olo jo pelkkää kuvaa katsomalla. Aivan mieletön karisma. Mutta ei kovalla ja temperamenttisella tavalla, mihin 'karisma' yleensä yhdistetään - tai ainakin itse yhdistän. Schneiderin karisma on pehmeää ja valloittavaa. Keisarinna Sissi -elokuvissa hän oli suloisuuden ruumiillistuma.
Näin vuosia sitten Wienissä upean retrospektiivisen näyttelyn Romy Schneiderin elämästä. Se oli yksi vaikuttavimpia näyttelyitä mitä olen nähnyt. Valtavan laaja valokuva- ja videoaineisto esitteli Schneiderin uraa ja elämää Sissi-vuosien viattomuudesta aikuiselämän vaihtelevaan uramenestykseen, yksityiselämän karikoihin ja eroottisiin filmikokeiluihin. Näyttelyn jälkeen Schneider sai ihan uuden ulottuvuuden ja kiehtoi minua entistä enemmän.
Kuva 1 / Kuva 2 Steven Meisel
Vähän vanhempana teininä ja varhais-parikymppisenä merkittävin kauneusidolini oli 90-luvun tunnetuimpiin supermalleihin kuuluva Linda Evangelista. En tiedä tarvitseeko häntä edes esitellä. :)
Lindassa upeinta on hänen muuntautumiskykynsä, hänet tunnettiinkin muotimaailman kameleonttina. Linda saattoi näyttää täysin androgyyniltä poikatytöltä tai supernaiselliselta viettelijättäreltä. Ja ne hiustyylit... Ne vaihtuivat, ja aina Linda näytti yhtä tyrmäävältä; tumma kiharapilvi, lyhyt vaalea, kirkkaanpunainen polkka...
On muuten mielenkiintoista, miten tietyssä iässä on tärkeää ihailla. Ihailu ja idolit kuuluvat murrosikään, mutta miksi...? Koska nuori ihminen on epävarma itsestään ja ihailtava kohde edustaa roolimallia, jotain johon pyrkiä..? Romanttinen ihailu on tietysti asia erikseen (oi, Donnie Wahlberg...!), mutta entä ei-romanttinen..? En ainakaan tietoisesti toivonut itse jonain päivänä näyttäväni Linda Evangelistalta (heh, fat chance..), mutta halusin ympäröidä itseni hänen kauneudellaan. Huoneeni seinät olivat täynnä kuvia Lindasta ja muistan ostaneeni jonkun lehden Lindalle omistetun erikoisnumeronkin. Minusta oli vain upeaa katsoa jotain niin mielestäni täydellisen kaunista ja kuvauksellista ihmistä.
Kuva: Lorenzo Agius
Kolmas suuri (kauneus)idolini on Björk. Ihailu ei rajoitu pelkästään ulkoisiin ansioihin, vaan rakastan myös Björkin musiikkia. Yksi musiikkimaailman upeimpia taiteilijoita, jos minulta kysytään.
Minusta tuli Björkin fani seitsemännellä luokalla, vuonna 1993. Biologian opettajamme Imppu (terveisiä Hatsalaan ;)) laittoi välillä tunnin aikana musiikkia soimaan (etteivät oppilaat nukahtaisi :D), ja yksi hänen lempilevyjään oli Björkin tuona vuonna ilmestynyt Debut. Ihastuin Debutiin välittömästi ja marssin ostamaan sen. Kun näin levyn kannen, olin vain että "Wow. Mikä persoona".
Björkissä todellakin on sitä erityistä. Hän on kaunis aivan eri tavalla kuin Kim Novak tai Linda Evangelista. Minusta Björk on visuaalisena kokonaisuutena jotain aivan mieletöntä. Särmikäs ja pehmeä, kimaltava ja nukkavieru, vahva ja hauras, lapsi ja aikuinen, kaunotar ja peikkotyttö. Kaikkea samassa arvoituksellisessa paketissa. Björk on kuin taidetta päästä varpaisiin. Hän ei voi olla herättämättä tunteita, ihailevia tai negatiivisia.
Vaikka Linda Evangelista oli minulle kauneusidoli numero 1 lähes pelottavassa täydellisyydessään, niin Björk edusti jotain, jota halusin olla itse. Persoonallisuudellaan ja "menninkäismäisyydellään" Björkin kauneus oli helpommin lähestyttävää kuin Evangelistan. Muistan, kuinka rinnakkaisluokallani lukiossa oli hieman Björkiä muistuttava, mustahiuksinen tyttö. Olin hänelle vähän kateellinen. Hänellä oli söpö nykerönenä ja eksoottisen muotoiset silmät, niinkuin Björkillä. Olisin halunnut näyttää siltä. Olisin halunnut näyttää omintakeiselta.
Kopioin parikymppisenä Björkin 90-luvun tyylistä hänelle ominaiset kimaltavat täplät alaluomella. Ne jotka näkyvät myös Debutin kansikuvassa. Taisi olla minun ensimmäinen askeleeni kokeilevaan meikkaukseen... ^_^
En enää tapetoi seiniäni kaunotarten kuvilla, mutta nämä kolme naista ovat säilyneet läpi elämäni vahvimpina inhimillisen kauneuden edustajina.
Tärkein kauneus löytyy tietysti sisältä. Mutta en pidä vääränä myöntää ihailevansa myös ulkoisia ominaisuuksia.
Lopuksi:
Kaikkein kauneinta ulkoisesti ihmisessä on hymy.
Kenessä tahansa.
*
Onko teillä kauneusidoleita? Kuka tai mikä on kaunista?
.
P.S. Aurinkotuotearvonnassa arpa suosi seuraavia lukijoita:
Lumene-setti: RipRap
Biosolis-setti 1: Virpi
Biosolis-setti 2: Carita
Korres-setti: Ruusunnuppu
Kävin eilen huoltamassa kynteni poikkeuksellisesti Maarianhaminassa, koska en ehdi enää ennen reissuun lähtöä vakkaripaikkaani Tampereelle.
"Onpa sinulla terävän muotoiset kynnet!" sain kuulla. "Vad du har spetsiga naglar...!"
Nythän kaikilla ilmeisesti kuuluu olla neliöön viilatut kynnet. Mutta että omani olisivat terävät..? Itse pidän muotoa luonnollisen ovaalina. Session aikana kynsieni muotoa luonnehdittiin vielä useaan otteeseen adjektiiveilla outo ja erikoinen. Vähän huvitti kun mielessäni ajattelin mitä rouva sanoisi, jos näkisi kynteni luonnontilassa vääntyneinä ja lapion muotoisina...! ^_^ Nythän ne olivat sentään suorat ja toisen kynsiammattilaisen muotoon viilaamat.
Kynnenlaittaja tunnusti geelauksen päätteeksi, ettei osaa (!!) viilata tämän muotoisia kynsiä. "Niistä tulee kuitenkin neliön muotoiset". Ooo-kei. Niinpä kynteni jätettiin kokonaan viilaamatta.
Mielenkiintoinen ja erilainen kynsihuoltokokemus.
Kynnenlaittajia on monenlaisia... Hauska päästä kertomaan tätä tarinaa ja näyttämään kynsiä sitten elokuussa vakkarilaittajalleni. :) Ehkä kynteni hänenkin mielestään ovat oudot, mutta hän vain on tahdikkaampi eikä lauo asiaa päin asiakkaan naamaa..? :D
....ja eikös sitten keskisormen kynsi jäänyt tänään yhden vetolaatikon väliin ja katkennut. :(
Kynsillä Essien herkullinen Status Symbol. Sain tämän joskus vuosia sitten ja nyt vasta laitoin ensimmäistä kertaa - uskomattoman kiiltävä pinta ilman päällyslakkaa...!
.
* * Minun piti tänään pitää vapaapäivä bloggauksesta mutta teki sitten kuitenkin mieli jakaa tämä pieni mitätön kohtaus eiliseltä ;) On se vain vaikea pysytellä pois koneelta vaikka kuinka päättää että tänään pidän välipäivän. No, tällainen lyhyt ja nopea vain...! ^_^ * *
Aika rientää ja kesä valuu eteenpäin kuin hiekka lasissa...
Kesäarvontatuotteita on vielä mukava laatikollinen jäljellä. Tänään niistä lähtee arvottavaksi joukko aurinkotuotteita + itseruskettavia.
Tämän kesän sää näkyy selvästi suosivan itseruskettavia, mutta toivotaan että aurinkosuojatuotteillekin tulisi vielä tarvetta. :)
Terveiset sateisesta Maarianhaminasta ;) Tänään luvassa mm. kesäteatteria sateenvarjon alla... No ei olekaan. Peruttu sään takia. Höh.
Arvottavana seuraavat setit:
1. Lumene:
* Itseruskettava ja kosteuttava voide kasvoille
* Kevyesti päivettävä itseruskettava ja kosteuttava voide kasvoille ja vartalolle
* Heleyttävä BB-vartalovoide (tuo iholle sävyä joka lähtee pois pesussa)
2. Biosolis:
(luonnonkosmetiikkaa, fysikaalinen aurinkosuoja)
* Aurinkosuojaöljy vartalolle SK 6
* Aurinkosuojavoide kasvoille ja vartalolle SK 15
* Itseruskettava Spray
Aurinkosuojaöljyä ja -voidetta minulla on kaksin kappalein. Toisia on testattu muutaman kerran viime kesänä (juttu täällä), toiset ovat avaamattomat. Itseruskettavaa on yksi kappale, avaamaton. Arvon kaksi settiä, toisen itseruskettavan kera, toisen ilman.
3. Korres
Sävyttävä aurinkosuojavoide kasvoille SK 50.
Sisältää aitoa luonnonjogurttia. UV-suoja sekä kemikaalinen että fysikaalinen.
Voiteesta kerrotaan näin: "Runsaasti luonnollista laktoosia, proteiineja, mineraaleja ja vitamiineja sisältävä jogurtti lisää ihon ylimpien kerrosten vesipitoisuutta ja raikastaa sitä. Pihatataruute, joka sisältää runsaasti flavonoideja, suojaa ihon säikeitä infrapunasäteilyltä, kiinteyttää sitä ja vähentää näkyviä juonteita sekä estää auringon aiheuttamia ennenaikaisia ikääntymisen merkkejä. Aloe vera yhdessä B5-provitamiinin kanssa rauhoittaa, kosteuttaa ja vahvistaa ihon vastustuskykyä."
Arvonnan tuotteet on saatu blogin kautta.
*
Tällä kertaa ajattelin vaivata teitä kysymyksellä. Karkkipäivä-blogilla tuntuu olevan monen eri tyyppisiä lukijoita, tai lukijoita, jotka lukevat blogia eri syistä. Osa kertoo lukevansa vain ruokajutut, osa kommentoi palaavansa aina kun on matkajuttuja (etenkin Kreikkaa ;)), osa on uskollisia kosmetiikkalukijoita ja skippaa muut jutut. Osa lukee kaiken :)
Nyt haluaisin kuulla, millainen lukija sinä olet.
Mitä juuri Sinä luet Karkkipäivässä? Kuulutko tietyn aihealueen lukijaryhmään vai oletko kaikkiruokainen?
Osallistut arvontaan vastaamalla ylläolevaan uteluun ja kirjoittamalla kommenttiin minkä settien arvontaan haluat osallistua. Kaikkien arvontaan saa osallistua. :)
Osallistumisaikaa on torstaihin 9.7. kello 24.00 saakka.
*
Kesäarvonnat jatkuvat elokuussa - - maanantaina tämä nainen poistuu jälleen Suomen rajojen ulkopuolelle ja palaa heinäkuun lopussa. :) Toivottavasti silloin on vielä Suomen kesää jäljellä! Hyvällä tuurilla se Kunnon Kesä alkaa vasta sitten ;)
Nyt kun hiukseni ovat viileän sävyiset, olen muokannut pesu- ja hoitorutiinin sen mukaiseksi.
Viileää sävyä on tunnetusti haastavaa pitää yllä, ja useimpien hiukset lähtevät tarmokkaasti kellertymään ilman vastatoimenpiteitä.
Omiin toimenpiteisiini kuuluu violettisävyinen shampoo sekä hoitava kevytsävy. Hiukset ovat pysyneet ihan mukavasti viileinä, lukuunottamatta tyveä, jonka jo kampaaja totesi olevan itsepintaisen lämmin. Sävytteellä olen saanut senkin alueen "aisoihin", vaikka yhtä viileä se ei ole kuin pituudet.
Viime kesänä hetken mielijohteesta ostamani Lushin Daddy-O on nyt päässyt kunnolla käyttöön. (En oikein tiedä miksi sen alunperin ostin... ehkä ajattelin että se kirkastaa kullankin sävyistä tukkaa..? Outoa logiikkaa.)
Daddy-O kirkastaa vaaleita hiuksia sitruunan avulla, ja shampoon violetti pigmentti taittaa hiusten keltaisuutta. Tai niin olisi ainakin tarkoitus. En oikein tiedä miten tehokkaasti shampoo tuotetyyppinä toimii tässä tarkoituksessa, sehän viipyy hiuksissa lopulta niin lyhyen aikaa. Tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä että sitruunamehu tai väripigmentit ehtisivät tehdä hiuksessa juuri mitään 30 sekunnin vaahdotuksen aikana. Siksi pyrin itse antamaan shampoon vaikuttaa hiuksissa hetken ennen huuhtelua.
Miten te muut "hopeashampoiden" käyttäjät teette..?
Kommentoin Daddy-O'n tuoksua jo viime kesänä, jolloin kutsuin sitä kiltisti "hieman itämaiseksi ja voimakkaaksi". Nyt kun tuote on säännöllisessä käytössä, on sanottava, että tuoksu on totaalista päänsärkykamaa. En ole kuunaan käyttänyt mitään näin voimakkaan tuoksuista kosmetiikkatuotetta - paitsi Lushin Godiva-saippuaa. Kuulostaa varmasti liioittelulta, mutta Daddy-O'lla pestessä tuntuu, että tuoksu nousee ihan päähän. Alkaa pökerryttää.
Oikeastaan en pidä Daddy-O'ssa muusta kuin sen hyvästä vaahtoavuudesta. Ja ulkonäöstä. ;) Tykkään Lushin pakkauksista.
Seuraavaksi ostan varmaan kauneusbloggaajakollegoiden suosikkihopeashampoon, Fudgen Clean Blonden.
Koska Daddy-O jättää hiukset hitusen takkuisiksi (on siis hyvin pesevä), suoritan kakkosvaahdotuksen Yves Rocherin Nutritionilla joka on hoitavampi shampoo. Yleisesti on tietysti hoitoaineen tehtävä silottaa ja selvittää hiukset, mutta minä tykkään siitä, että hiukset ovat selvähköt jo shampoon jälkeen. Eli pidän sopivasti hoitavista shampoista.
YR:n Nutrition on sillä rajalla, että se on yksinään vähän liiankin hoitava (ja myös pesuteholtaan mieto), mutta esimerkiksi Daddy-O'n kaltaisen pesevämmän shampoon kanssa yhdessä käytettynä toimii minulla ihanteellisesti.
Kakkosvaahdotus on muuten mielenkiintoinen aihe - minulle se on aina ollut itsestäänselvyys, hiukset kuuluu vaahdottaa ja huuhdella kahdesti, mutta toiset pitävät kakkosvaahdotusta aivan turhana eivätkä ymmärrä sen funktiota lainkaan. Tästä oli muistaakseni keskustelua jossain aiemmassa postauksessa.
Joskus bloggaajana saa aivan erityisen sopivia, etten sanoisi räätälöityjä tuotetestaustarjouksia.
Olisin muutenkin ollut hankkimassa jotain shampoota tehokkaampaa sävyntaittajaa, vähintään violettipigmenttistä hoitoainetta, mutta ennenkuin ehdin liikahtaakaan kaupan suuntaan, oltiin PR-tahoilla jo huomioitu vaihtunut hiusten värini. Sähköpostiini hulahti tarjous kokeilla kylmän sävyn ylläpitoon Goldwellin Soft Color -vaahtosävytteitä ja saman sarjan sävyttäviä muotoiluvaahtoja.
No mikäpäs siinä :)
Minulle lähetettiin Soft Color kolmessa sävyssä; 10V, 10BS ja REF sekä Color Styling Mousse sävyissä 9P ja REF.
Soft Color -vaahtosävytteiden reseptit on uusittu viimeksi puolitoista vuotta sitten, ja niistä tehtiin entistä hoitavampia ja koostumuksesta kermaisempi. Tiedotteen mukaan 10 V (Violet) on suosituin sävy lämpimien sävyjen neutralointiin. 10BS on Beige-Silver ja REF taas on yhtä kuin Refreshener For Highlights eli tarkoitettu raitojen kirkastukseen. REFiä ja BS:ää en ole vielä kokeillut.
Kaikkien vaahtojen sävyt ovat hyvin samanlaiset, mutta ilmeisesti niissä on hiuksissa kuitenkin jotain eroa. Beige-Silverin voisi kuvitella sopivan tummemmalle vaalealle. Millähän tavoin raitojen kirkastaja sitten eroaa 10V:stä eli "yleisvioletista"...?
Ensimmäinen kokeilukerta 10V:llä ei tuottanut minkäänlaista tulosta, vaikka annoin vaahdon vaikuttaa 30 minuuttia. Sävyä neuvotaan pitämään hiuksissa 5-15 minuuttia, mutta "a deeper result will be achieved with longer processing times". Seuraavilla kerroilla neutraloiva vaikutus on kuitenkin ollut havaittavampi, ja olen ollut tuotteeseen tyytyväinen. Olen käyttänyt sävytettä joka toisen pesun yhteydessä. Seuraavalla kerralla kokeilen REFiä.
Vaahto muuten tuntuu hiuksissa aivan ihanalta, koostumus on tosiaan ylellisen kermainen ja liukas. Tällä ei saa hiuksia takkuun. Oikeastaan sävyte tuntuu enemmänkin hoitoaineelta. Siellä onkin parit tehokkaasti silottavat, liukastavat kvatit mukaanleivottuina; steartrimonium chloride (aka quaternium-10) ja behentrimonium chloride. Tämän parivaljakon voi bongata useista silottavista, hyvin selvittävistä hoitoaineista.
.
Loppuun vielä tilannepäivitys muotoilutuotehaasteen tiimoilta:
Tällä hetkellä suosikikseni on muodostumassa Uniquen suolavesisuihke. Tosi kiva tuote; kosteisiin/pyyhekuiviin hiuksiin laitettuna suihke ei jätä minkäänlaista tuotetuntua, korostaa vain kiharoita kevyesti ilman tahmeutta tai jäykkyyttä. Kuiviin hiuksiin suihkutettuna suihke tuo autenttista "tulin juuri tuuliselta merenrantakävelyltä" -fiilistä. Suolaveden tuoma tahma ja kevyt karheus on sopivan mietoa, jotta se ei jätä hiuksia ällöttävän tuntuisiksi, mutta kuitenkin riittävä jotta hiukset tuuheutuvat. Suihke ei jätä hiuksia jäykiksi kuten muutama aiemmin kokeilemani suolavesisuihke.
Haasteen tuotteista kokeilematta on enää yksi. Mutta koko kesä näitä käytellään, tarkoitus on löytää suosikki nimenomaan pitkäaikaisemmalla käytöllä. Muutama testikerta ei aina kerro koko totuutta. :) Katsotaan seisooko Uniquen suihke voittajapallilla elokuun lopussa :)
*
P.S. Schollin hemmottelusetin jaloille voitti Paula. Onnittelut ja ei kun raspailemaan! ^_^
Misellaarivedet ovat ilmiönä kuin "uusi BB-voide". Niitä hypetetään, kuluttajat haluavat niitä (koska kaikki puhuvat niistä) ja jokainen itseään kunnioittava, trendejä seuraava kosmetiikkamerkki on lisännyt sellaisen valikoimaansa.
Viimeisimpien joukossa Mádara.
Sain tuotteen testiin merkin maahantuojalta.
Misellaari/misellivesille ja BB-voiteille ei ole yhteistä ainoastaan suuri hype ja räjähdysmäinen suosio. Ne ovat samankaltaisia myös siinä mielessä, että kummatkin ovat jo olemassaolevan tuotetyypin eteenpäinkehittelyä; BB-voiteet ovat sävyttäviä päivävoiteita hieman peittävämmällä koostumuksella ja misellaarivedet ovat kasvovesiä voimakkaammin puhdistavilla ainesosilla täydennettynä.
Kuten aiemmin todettua, en kuulu itse misellivesien kuluttajiin, enkä koe, että ne täyttävät lupauksensa poistaa iholta kaiken meikin ja lian. Sitä ne eivät minun ihollani tee; en tiedä kuinka monta vanulappua tulisi käyttää jotta kasvot tulisivat puhtaiksi. Siinä neljän jälkeen jo kyllästyy ja huuhtaisee ihon kunnon putsarilla ja vedellä, menee huomattavasti nopeammin.
Olen testannut useita misellivesiä ja kaikki toimivat meikinpoistajina yhtä heikosti, lukuunottamatta Garnierin misellivettä jolla silmämeikki lähtee oikein tehokkaasti ja miellyttävästi. Kasvomeikkiä ei sekään jaksa poistaa, tai sanotaan, että olen luovuttanut neljännen vanulapun kohdalla.
Mádaran Micellar Water edustaa luonnonkosmetiikan versiota. Se poistaa meikin yhtä heikosti kuin muutkin, mutta tuntuu iholla miellyttävältä eikä kuivata. Iholle jää hieman tuotetuntua, mutta ei ikävän nahkeaa tunnetta.
Korostan jälleen, että misellivesien puhdistava ominaisuus toimii heikosti minun ihollani, enkä halua yleistää sitä - vaikka kiistatta tämän tyyppinen tuote ei millään mittareilla ole sieltä puhdistavimmasta päästä putsareiden joukossa. Kokemusten perusteella misellivedet kuitenkin täyttävät lupauksensa useilla kuluttajilla ja moni kokee meikinkin lähtevän oikein hyvin.
Minä käytän misellivesiä aamuputsareina poistamaan kasvoilta unihiet ja möhnät. Siinä hommassa misellivesi on oikein passeli. Luulen tosin, että tavallinen kasvovesi toimii tarkoitukseen kohdallani ihan yhtä hyvin. :) Misellivedestä kenties jää vain psykologisesti puhtaampi tunne... ;)
Mádara Micellar Water inci:
aloe barbadensis leaf juice
rosa damascena flower water
hamamelis virginiana leaf water
glycerin
paeonia lactiflora root extract
benzyl alcohol
caprylic/capric glucoside
sodium pca
xylitylglucoside
propanediol
potassium sorbate
anhydroxylitol
lactic acid
xylitol
aroma
sodium hyaluronate
phragmites communis extract
poria cocos extract
rhamnose
glucose
glucuronic acid
Muuten - tässä on mun tämänhetkinen "kuvausstudio" :D
Missä sitä ottaa kuvat kun ei ole valoboksia eikä mitään järkevää neutraalia taustaa... No, esimerkiksi parvekkeella ja taustaksi ainoa riittävän suuri valkoinen vaate; toppatakki. Luovuus kehiin. :)
.
The Body Shopin tuoksuarvonnassa voitti Katri. Onnittelut! :) Voittajaan on otettu yhteyttä.
Eli Maarianhaminan uudet ravintolat, osa 2:
Maarianhaminan lupaavimmalta kuulostava uutuusravintola kantaa nimeä Kvarter 5, ja on osa täysin uudistettua Pommern-hotellia kaupungin ydinkeskustassa. Hotellin sisäänkäynti on Norragatanin puolella, ravintolaan pääsee myös Ålandsvägenin puolelta omasta sisäänkäynnistä (kuvassa).
Vanhaan Pommern-hotelliin liittyy mukava ruokamuisto; hotellin silloisessa ravintolassa tarjoiltiin ihan paras lounas. Pommern sijaitsee lähellä vanhaa työpaikkaani, ja ehdin sinne ja takaisin juuri sopivasti lyhyen ruokikseni aikana. Oli aina viikon kohokohta käydä siellä lounaalla, joka päivälle tämä luksus ei kuulunut. Tuohon aikaan söin vielä leipääkin ja talon oma sekaleipä oli aivan legendaarista mehevyydessään ja herkullisuudessaan. Kosteaa ja mureaa... Tai olla siirappiakin taikinassa. ;) Jos lounaalle tuli vähän myöhemmin, oli talon leipä useimmiten jo lopussa. Se harmitti joka kerta. :)
Sitten tähän päivään.
Hotelli Pommern on uusittu ja uudelleenrakennettu niin perusteellisesti ettei sitä käytännössä enää samaksi hotelliksi tunnista. Ei tullut otettua aulasta kuvia mutta kovin oli hieno ja freesi. Hyvin erityylinen kuin Maarianhaminan muut hotellit.
Kvarter 5 -ravintola haluaa profiloitua vähän parempana paikkana viinikellareineen ja lounge-konsepteineen, ja kilpailee tyylillisesti Maarianhaminan suosituimman ravintolan Indigon kanssa. Paitsi että tunnelmaltaan ja interiööriltään paikka ei valitettavasti voita Indigoa, ravintola henkii liikaa hotellin aulaa ollakseen sopivan intiimi ja tunnelmallinen. Ravintolasta on suoraan näköyhteys hotellin aulaan, ja pöytään istuessaan voi sielunsa silmin nähdä aamiaisbuffaan jonottavat hotelliasiakkaat.
Vanhan hotelli Pommernin makoisa leipä on tietysti historiaa, mutta ravintolassa on tarjolla uusi klassikko; aivan sairaan hyvää siemennäkkileipää!
Myönnän, että tyhjensin koko lautasen, seuralaiselleni Lenitalle ei niin maistunut. Kysyin tarjoilijalta näkkärin kokoonpanon, ja siinä on spelttijauhoa, pellavan-, kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. En potenut huonoa omaatuntoa speltistä. ;)
Tilasin alkuruoaksi kampasimpukkaa. Annokseen kuului myös kinkkua, jonka pyysin jättämään pois.
Ruoan saapuessa pöytään kulmakarvat vähän nousivat; kaksi kampasimpukkaa. Annoksella oli kuitenkin hintaa 12,90€. Lihaelementin jäädessä pois lisätään annoksiin tietysti muuta raaka-ainetta (tässä tapauksessa oletus oli luonnollisestikin enemmän simpukkaa), mutta sain annokseni ainoastaan pienempänä versiona.
Kuten jotkut vanhemmat lukijat saattavat muistaa Englannin maaseudulla sattuneesta ravintolavälikohtauksesta, olen tarkka ruoan hinnan ja laadun (laatuun kuuluessa myös kohtuullisen annoskoon) kohtaamisesta, ja ilmaisen kyllä tyytymättömyyteni jos on tarve.
Kysyin tarjoilijalta, eikö hänestäkin 12,90€ ollut aika kova hinta kahdesta kampasimpukasta. Tarjoilija oli samaa mieltä ja pahoitteli ettei annokseeni oltu lisätty ruokaa vastaamaan poistettua kinkkua. Ilmoitin suoraan odottavani alennusta. Ja sen sain; neljä euroa. :)
Pääruoaksi tilaamani ahven oli moitteeton ja maukas annos. Kalaa oli tarpeeksi ;)
Lenita tilasi talon purilaisen ja vaikutti tyytyväiseltä.
Minulle ruoan kanssa suositeltu itävaltalainen punaviini oli oikein hyvää. Pyysin poikkeuksellisesti punkkua koska sitä teki mieli, mutta kaikissa paikoissa ei aina ole kalalle sopivaa punaviiniä. (Kuten vaikkapa Köketissä, jonka suppea viinilista käsittää vain kolme punaviiniä.)
Täytyy joskus tulla Kvarter-vitoseen ihan asiakseen maistelemaan viinejä (kun niin mainostavat viinivalikoimansa laadukkuutta) ja kokeilemaan päivittäin vaihtuvia pikkuannoksia (joita tällä kertaa ei kutsuta tapaksiksi ;)), joita voi tilata naposteltavaksi suoraan viinibaarissa. Pikkuannosten lista näkyy ainoastaan paikan päällä, ei netissä.
Kokonaisuutena ruoan puolesta oikein hyvä kokemus, mutta tunnelmallisesti lattea. Hotelli-fiilistä ei päässyt karkuun.
Kuten sanottua, täytyy tulla joskus uudelleen, vaikkapa pimeään vuodenaikaan. Jospa hämärä toisi luonnostaan tunnelmaa ;)
*
Loppuun vielä pizzavinkki:
Länsisatamassa sijaitsevan Pub Albinin (sijaitsee vierasvenesataman laiturilla) tämän kesän uutuus, kasvispizza Grönt E Skönt, on parhaita kasvispizzoja joihin on tullut vuosien varrella törmättyä.
Itse en vehnäpizzaa syö, mutta täytteet tuli kyllä maisteltua äidin ja siskoni lautasilta. :)
Virkistävän erilainen ja raikas kokonaisuus: parsaa, keltajuurta, fetaa ja paahdettua mantelia. En ole ennen mantelia pizzassa nähnyt, mutta toimii mainiosti. Makea keltajuuri sopii täydellisesti suolaisen mantelin ja fetan seuraan, ja kokonaisuutta raikastaa parsa kera tuoreiden salaatinlehtien. Kaikki olivat samaa mieltä: ihan kymppi setti!
Albinissa on muutenkin hyvät pizzat ja sijainti on lyömätön - länsisataman ravintolat ovat paras paikka nauttia auringonlaskusta. :)
