Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?
Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)
Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.
Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.
*
Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3) poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.
946 comments on “Voita kosmetiikkajoulukalenteri”
Oi kyllä huvittaisi saada kosmetiikkakalenteri! Olisi pitänyt sellainen hankkia, mutta se jotenkin jäi ja nyt harmittaa. Viime jouluna olimme Walesissa miehen sukulaisissa ja siellä tuli juhlittua joulua brittiläiseen tyyliin. Hauskaa oli!
Paras Joulumuistoni on kun äitini leipoi ensimmäistä kertaa joululaatikot itse. Eihän siitä mitään tullut ja pikavisiitti Prismassa oli paikallaan...
Olin 10-vuotias, kun meillä viimeisen kerran kävi joulupukki. Sitä ennen ei ollut pariin vuoteen käynyt, enkä oikein tainnut siihen enää uskokaan. Muistan, että olin tosi hämmentynyt koko pukista, varsinkin kun se vielä tiesi vaikka mitä juttuja minusta, kyseli harrastuksista jne. Muistan silloin miettineeni, että onkohan tämä sittenkin se oikea joulupukki :D
Parhaat joulumuistot liittyvät lapsuuden jouluihin kun aatossa oli vielä tietty jännitys..nyt ei enää jännitä mikään..
minna
Parasta oli Ku joulupukin mukana tuli myös muori ja pukki näytti paljon todellisemmalta ku aiemmin. Se oliki varmaa viiminen vuos Ku uskoin pukkiin .
Tämä tapahtui parikymmentä vuotta sitten. Olimme äitini luona viettämässä joulua ja meillä oli nuori, eroahdistuksesta kärsivä koira.
Olimme menneet viemään kynttilät haudoille ja sieltä palattuamme koira oli iloisena vastassa häntää heiluttaen -lasiverannan ikkunassa, jonka se oli rikkonut. Eläinvahingoilta onneksi vältyttiin, ainoat vauriot koitui kuistille. Silloin oli vielä tosi kylmä joulu, pakkasta varmaan parikymmentä astetta.
Voi eiiii....! Onneksi sentään hauva itse oli kunnossa!
Ihania joulumuistoja on paljon, ja yksi niistä on se, kun sain ensimmäistä kertaa kunnolla osallistua jouluruokien tekoon äidin kanssa. Ensinnäkin opin siinä paljon jouluruokien valmistuksesta, ja lopuksi oli mahtavaa istua joulupöytään ja maistella kaikkia niitä ruokia joiden teossa oli ollut mukana. :)
:) Ihana!
Vitsi, mikä arvonta! Lämmöllä muistelen niitä lapsuuden jouluja, kun pääsi itse leikkimään tonttua ja jakamaan lahjat. :) nykyään kauneimmat joulumuistot koostuvat läheisistä ihmisistä, hyvästä ruuasta, rennosta oleskelusta ja joululauluista.
Kaikki joulumuistoni ovat lähes samanlaisia, joulu menee yhdessä perheen kanssa aikaa vietellen ja tietty hyvää ruokaa. :) mukavaa ja rentoa
Joulumuistoni on se kun tunnistin lapsena kummallisen naamarin takana pukkia esittäneen isoisän!
Osallistun arvontaan! Kun velipuoleni (12+ vuoden ikäero meillä) olivat pienempiä mutta vielä uskoivat jollain tavalla joulupukkiin, oli minun hommani keksiä pukille uskottavat tekosyyt vain piipahtaa jättämässä lahjasäkit jouluaattona tietenkin sillä välillä, kun vanhemmat olivat vieneet velipojat joka-aattoiselle hautausmaakäynnille. Niinpä tuli useampaan otteeseen harpottua isoissa saappaissa jättämässä pukin jalanjälkiä tai kirjoittamassa viestejä lumeen, että "pukilla oli niin kiire että oli pakko kiirehtiä seuraavaan paikkaan". Varsinaisia joulupukin vierailuja meillä ei harrastettu kuin muutamana jouluna. Nyt kun kollit on jo lähes täysi-ikäisiä ei tätä salaliittoilua tarvitse enää harrastaa, harmi toisaalta...
Hauska muisto! :)
Oi kiitos kyllä kelpais!
Lapsuuden joulumuisto voisi olla vaikka jokavuotinen kuusen hakeminen metsästä.
Asuttiin maalla joten kuusen sai lähimetsästään napattua mistä vaan nätin löysi.
Se oli jotenkin aina lähtölaukaus joulun vietolle.
Iloinen joulupäivä viimevuonna ystävieni kanssa oli oikein mukava, toivottavasti samaa luvassa myös nyt!
Berliinisä. Jouluaattoiltana kävelin Friedrichsheinissa ja pistäyidin kuppilaan, auki yön. Vieressä pauhasi liikenne kadulla kuin joulua ei olisi lainkaan
Aah miten ihana arvonta!
Ensimmäinen joulumuisto, joka nyt tuli mieleeni oli se turmiollinen hetki pienen lapsen elämässä, kun tajusin että joulupukki on siskoni :D Onneksi asiasta ei ole jäänyt mitään suurempia traumoja, asia nauratti jo silloin :) pääasia että lahjat löysi perille!
Mukavaa joulun odotusta sinulle :)
Joulupukki oli siskosi..? :D Paha! ^_^
Pari vuotta sitten vietin joulua kaveriporukalla ulkomailla. Me siis asuttiin kaikki silloin Englannissa, ja lennot Suomeen oli lopulta niin kalliit ettei raaskittu tulla kotiin jouluks. Meitä harmitti alkuun hiukan, kun ei ollut lunta eikä kinkkuakaan, mutta lopulta siitä tuli aivan mahtava joulu: kokoonnuttiin kolmeks päiväks mun luo, syötiin ja vaan hengattiin porukalla. Aattona skypetettiin jokaisen kotiin porukalla, ja päästiin näkemään miten jokaisen perhe viettää joulua. Tapaninpäivänä kukaan ei jaksanut enää edes vaihtaa kunnon vaatteita päälle vaan oltiin pyjamat päällä koko päivä, katsottiin joululeffoja ja juotiin itsetehtyä glögiä :)
Hauska vaihtoehtojoulu :)
Lapsuudesta on elävästi jäänyt mieleen kun odotettiin veljen kanssa joulupukkia ikkunassa ja näimme että pukki tuli rämällä ladalla, se tuntui pienenä järkyttävältä :D
Varmasti XD
Joulumuisto lapsuudesta kun vielä pelkäsin joulupukkia: tuttu koputus kuului ovelta, joten päätinkin, että nyt väsyttää ja yritin karata nukkumaan. Ei ihan tainnut onnistua :D
Hahah :D
Joulumuistosta tuli heti mieleen hieman surullinen tarina siitä, kuinka tajusin jouluaattona vierailleen pukin olevan oma vaarini. Olihan se alakoululaiselle pieni järkytys, mutta onneksi joulun pelasti ajatus siitä, että oma vaari on Joulupukin apuri. c:
Ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa on ikimuistoinen, vaikka lapsi itse ei varmasti siitä juuri mitään ymmärtänyt. Mutta tokihan joulupukki piti 6kk ikästä lasta varten tilata ja sitten lapsi herätellä päiväunilta pukkia tapaamaan. :D
Veljeni oli eräänä jouluna joulupukkina. Tuolloin kolmevuotiasta tytärtäni asia oli jäänyt mietityttämään pitkäksi aikaa. Yhtäkkiä heinäkuussa hän sitten kysyi: "Eno, ootsä joulupukki".
Muistan edelleen jotenkin hyvin koomisena ne lapsuus vuosien joulut kun usko joulupukkiin alkoi olla jo hiipumassa, mutt siltikin aina ku naapurin setä koputteli ovella tuli totaali sekoaminen Halu uskoa vei voiton! Kiva arvonta, mukana ollaan
Meillä ei koskaan käynyt joulupukkia ja silti uskoin! :) Tosiaan, se oli se halu uskoa... ;) Kun isä yhtenä jouluaattona ollessani tosi pieni huudahti äkkiä, "Hei katso, taivaalla menee pukin reki!" uskoin ilman muuta ja harmitti hirveästi kun reki juuri oli ehtinyt kadota pilvien sekaan kun pääsin itse ikkunaan ^_^
Mieleenpainuvimpia joulumuistoja ovat mummolassa vietetyt joulut jolloin kokoonnuttiin isolla porukalla yhteiselle jouluaterialle, käytiin joulusaunassa ja aikaisin joulupäivän aamuna ajeltiin mummun ja papan kanssa joulukirkkoon aamuhämärässä läpi lumisten maisemien <3
Pukki kävi aina meidän ollessa joulusaunassa. Kun päästiin takaisin sisään, kuusen alla oli pitkä ja kapea paketti. Minä viisivuotiaan innolla juoksin pakettien luokse, kun 16-vuotias veljeni epäili paketin sisältävän risuja. Itkuhan siitä tuli, ja linnoittauduin vessaan itkemään. Meni koko joulusta maku. Kun vihdoin annoin veljelleni anteeksi, avasin paketin. Ensimmäiset ihka omat sukset! Pari vuotta sitten samaiset sukset kierrärettiin veljen esikoiselle yli 20 vuotta myöhemmin. Silloin ei tosin vitsailtu taaperon herkän huumorintajun kustannuksella..
Viime jouluna vietti kummityttöni (siskoni lapsi) ensimmäisen joulunsa. <3
Minulta puuttuukin vielä joulukalenteri, joten olisi kiva voittaa! Parhaat joulumuistoni liittyvät siihen, kun saa lukea kirjaa, olla hiljaisuudessa ja syödä suklaata, ei siihen muuta tarvitse :)
Ehdottomasti! :)
Joulumuistoista tulee mieleen, kun joskus muutama vuosi sitten kävelin lumisateessa englanninkieliseen aattojumalanpalvelukseen... Yleensä teen kaikki joulusuunnitelmat fiilispohjalta ilman lukkoonlyötyjä päämääriä, ja se on itselleni paras toimintatapa :)
Se joulu, kun tiesin että,seuraavana jouluna olisin äiti. Ja sain sinä jouluna kertoa tuleville isovanhemmille tämän uutisen.
<3
Parhaat joulumuistoni ovat ehdottomasti lapsuudesta - joka jouuaatto heräsin aikasin ennen muita kolistelemaan paketteja, jonka jälkeen aloin katsomaan joulupukin kuumaa linjaa. Kun muut heräsivät syötiin yhdessä perheen kanssa aamupalaa ja sitten alkoikin kuumeisa odotus, että millonkos niitä lahjoja saa avata :D ja se lumi <3 joka joulu käytiin koko perheen voimin pulkkamäessä ennen ruokailua. Ruuan jälkeen sai avata lahjat ja sitten alkoikin loppuillan kestävä leikkiminen pikkusisarusten kanssa :)
Humoristisin joulumuistoni on muutaman vuoden takaa, kun anoppini koira haistoi ja salaa söi takapihalle lumeen kaadetun ja jäätyneen kinkunpaistorasvan. Koiraraukka oli koko sen aattopäivän ripulilla, mutta toipui kyllä entiselleen. :D
Sain pienenä pehmolelun joululahjaksi ja minulla on se edelleen ☺
Lapsena oli aina jännittävää herätä jouluaamuun! Aamu alkoi katselemalla telkusta joulupukin kuumaa linjaa ja lumiukkoa. Äidin tekemä riisipuuro luumukiisselillä maistui aina yhtä hyvältä. Koko päivä oli taianomainen lapselle. Päivä huipentui tietysti rapinaan ulko-oven takana ja paketteihin, joita innoissaan ja kiitollisina mukavasta päivästä availtiin! :)
Muistan, kun sain joululahjaksi itsetehdyn pehmohiiren. Olin silloin 4 v. ja vuosi oli 1977. Hiirellä oli nahkaviikset, jotka nyhdin heti pois, koska en pitänyt niistä. Hiiri, jonka nimi on persoonallisesti Hiirulainen, on edelleen tallessa. Nyt oma poikani on kohta neljä, mahtaako pukki tuoda hänelle tänä jouluna yhtä mieluisan lahjan?
Mummin tekemät jouluruuat <3
Ehkä yksi parhaista tulee aina olemaan lapsuuden joulut mummolassa serkkujen kanssa.
Minä ja serkuistani vanhin olemme saman ikäisiä ja voi kun meitä jännitti pukin tuleminen!
Juoksimme jännittyneenä ympäri mummolaa ja piilouduimme vuoroin sohvant taakse ja mummon ja papan sängyn alle.
Ja kun se koputus viimein kuului ovelta, niin juostiin äkkiä äitiemme helmoihin ujostelemaan.
Muisto tuo vieläkin hymyn huulille ja pienen ripauksen lapsen kokemaa joulun taikuutta sydämmeen läikkymään! <3
Paras joulumuisto on kaikki ne joulut mitkä ollaan vietetty koko perhe yhdessä.Nyt ollaan jo kaikki sisarukset niin vanhoja että rupee suurimmalla osalla olemaan oma perhe jonka kanssa viettää joulu. Noissa perheen yhteisissä jouluissa on aina ollut niin lämmin ja rakastava tunnelma.
Nyökkäsin. :) Tässä on ollut hieman kosmetiikkaväsymystä, ehkä olisi hyvä joulun kunniaksi herätellä kosmetiikkainnostusta.
Vuosi sitten syksyllä muutin kotoa pois opiskelujen perässä, ja joulunodotus oli aivan erilainen kuin aiemmin. Pienenä sitä odotti lahjojen takia, mutta nyt sitä vain halusi kotiin porukoiden luo ja nähdä sukulaisia. Ja lapsuudesta olisi sellainen muisto, kun pikkuveljeni uskoi vielä joulupukkiin, niin sellainen piti sitten saada. Meillä on vain vähän ikäeroa, joten ei minullekaan kerrottu, kuka meillä olisi pukkina. Mutta kummitätini mies oli niin huono pukkina, ettei mitään jäänyt arvailujen varaan. :D Pikkuveli ei ehkä tosin huomannut, mutta taisin minä suurisuisena möläyttää sen hänelle myöhemmin...
Edellisjouluna lojuimme aattoillan olohuoneen lattialla tyynypinoilla, katsoimme Netflixistä elokuvia ja nautiskelimme hyvästä ruuasta: juustoista, kekseistä, kalasta, lihasta ja muusta herkullisesta. Lisäksi muutama erikoisolut ja hyvin valittua punaviiniä. Ei lainkaan "perinteinen" joulu, mutta ah, kuinka rentouttava.
Mieleen tulee ainakin se, kun pieninä oltiin joulusaunassa ja kuultiin kolinaa tuvasta. Joku oli tuonut lahjoja kuusen alle ja oltiin jo tosi surullisia etteikö pukki tänä vuonna tulisikaan, jätti vaan lahjat ja lähti. Mutta tuli se kuitenkin :')
Sain toissa jouluna toimia ensimmäistä kertaa joulupukkina. :) Se oli mielenkiintoinen ja hauska kokemus!
Kerran yhtenä aattona lapsuudessa meillä hajosi pyykinpesukone.. Karmea haju levisi kämppään ja oli kiva pyykkikasa pyhien jälkeen =O. Muuten ihan kiva joulu tais tuolloin olla.
Ensimäinen joulu omassa omakotitalossa; kissa ja lapset kaatoi kuusen vuoronperään. Joulupäivään jaksoin juuri ja juuri, kunnes kyllästyin järjettömään havumäärään olkkarin lattialla ja kannoin kuusen pihalle :'D
Minulla ei ole mitään mahtavaa yksittäistä joulumuistoa, mutta lapsuuden joulut muistan hyvin. Aatto oltiin kotona ja tapaninpäivänä mentiin mummolaan jossa oli kaikki sedät,tädit ja serkut, monta kymmentä ihmistä. Se oli aina kivaa :)
Mun erikoisin joulumuisto on se että sain kokea aidon amerikkalaisen joulun kaikkine yltiölahjoineen ja täkäläisine ruokineen :).
Hmm, mikähän muisto nyt ois hyvä.. No yks kiva vaikkakaan ei kovin ihmeellinen on se kun leivottiin yhdessä pikkusiskon kanssa joulutorttuja :) Oli tosi mukava ja huoleton hetki.
Oijoij, suusta livahti pieni spontaani kiljahdus kun luin tästä! Hankalan tästä tehtävästä tekee se, että joulumuistoja on niin paljon. On hirmuisen hankalaa valita mitä kertoa. Joulu on ihanaa aikaa ja meillä sitä on ollut tapana viettää aina hyvin samalla tavalla vuodesta toiseen - mikä on tehnyt sen vietosta vuosi vuodelta rakkaampaa.
Mutta.. On yksi asia, mikä on nykyään jäänyt jouluvietostamme pois (ja mitä lämmöllä muistelen ja erityisesti olen kaivannut) on aattoaamun savusauna. Oli aivan mahtavaa kulkea hankien keskellä hiljaisuuden vallitessa vanhaan saunaan, missä pakkanen paukkui pukuhuoneen nurkissa, nokisista ikkunoita paistoi saunaan valoa ja höyry tihkui oven raosta.. Jouluna kaipaan sekä joulun rauhaa ja hiljaisuutta, jota varten saunaretki on kuin nakutettu ja toisaalta en malta odottaa kaikkia ihania joululauluja ja sitä iloista sekasortoa mikä vallitse keittiössä kun joululeivokset valmistuvat uunissa. :)
Mä rakastan joulua! Inhoan talvea, mutta koska silloin on joulu niin sen kestää paremmin. Silloin kun asuin vielä vanhempieni kanssa, meillä oli aina tapana koristella porukalla koti jouluiseksi ja paistaa pipareita ja kuunnella ja laulaa joululauluja. Nykyään on välillä ikävä niitä tapoja, kun ollaan aikuistuttu ja asutaan eri kaupungeissa eikä enää ehditä porukalla laittamaan joulua. Tämä jää äidille ja pikkuveljelle ja me isosiskot mennään valmiiseen kotiin. Onneksi vaikka olenkin kolmivuorotyössä, olen saanut tähän asti pidettyä joulun vapaana. Muut pyhät voin ollakin töissä, mutta joulu kuuluu viettää perheen kanssa.
Tommoisen joulukalenterin kanssa olisi kyllä ihan mahtavaa odottaa joulua! Vielä ei ole kalenteria, mutta jos ei voitto osu kohdille niin jonkinlainen kalenteri täytyy hankkia. :)
Tänä vuonna suklaakalenteri on pannassa jouluun asti olevan karkkilakon takia niin tämähän tulisi loistavaan saumaan ;)
Parhaita joulumuistoja on se että edelleen joka vuosi heräämme kahdeksan aikoihin isosiskoni 20v kanssa katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa - se on pakko nähdä joka vuosi!
Parasta joulussa on vuosi toisensa jälkeen jouluruuat! Se kun saa luvan kanssa mättää lautasen ääriään myöten ja ottaa vielä santsiannoksen. Ja hetken kuluttua vähän torttua ja suklaata. Mun joulumuistot liittyy siis ruokaan hehe.
Muistan kuinka pikkutyttönä nauratti kovasti, kun kotiin saapuneen joulupukin parta juuttui kävelysauvaan En muista kuinka pukin lopulta kävi, muistan vain tämän yksittäisen hauskan jutun.
Muistan kuinka lapsena odotettiin mummolassa joulupukkia jännityksellä ja suurella ilolla kolmessa polvessa. Sinä vuonna pukki ilmestyikin ensin kurkkimaan ikkunaan, jonka takaa eivät aikuisetkaan uskoneet kenenkään kurkkaavan! Pukki oli ängennyt lumisten marjapensaiden ja talon väliin, päällään vanha lampaantalja ja maailman rumin pukinnaamari, kun aikainen enoni karjasi "Mikä perkele!" ja muutkin aikuiset säikähtivät niin me lapset tietenkin rupesimme huutamaan kovaan ääneen äitiä ja itkemään. Olipa siinä sitten joulurauha tiessään kun pukki tuli tupaan. On sitä jouluaattoa joskus aina muisteltu ja naurettu, mutta enpä toivo sellaista joulua toiste.
Ehdottomasti mukana arvonnassa! :)
Muistelen lämmöllä viime joulua. Kaikki läheiseni olivat niin tyytyväisiä itse tekemiini lahjoihin. Tunsin suurta kiitollisuutta. Tämä luo tälle joululle toisaalta paineita, en pysty mitenkään samaan.
Voi juku mikä kalenteri! Mun joulumuistoni on noin 15 vuotta vanha ja asia, josta kuulen lähes joka joulu. Olipa nimittäin kerran joulu, jolloin en suostunut syömään mitään muuta kuin graavilohta. Sillä sitten elin joulun pyhät kun muu ei maistunut :p nykyään onneksi uppoaa jo lähes kaikki lanttulaatikkoa ja rosollia lukuunottamatta!
Jee, kiva arvonta! Viime joululta muisto: tilattiin naapurin poika käymään meillä joulupukkina. Jossain vaiheessa lahjojen jakoa tajuttiin ettei pukki olekaan tuttu. Jäätiin miettimään että kukahan meillä just kävi. Myöhemmin kuultiin että naapurin poika ei päässytkään, joten oli järkännyt kaverinsa käymään. Unohti vain ilmoittaa meillekin.
Ensimmäinen yhteinen joulumme mieheni kanssa meni hieman pipariksi. Olimme leiponeet ja paistaneet kinkun, jääkaappi oli täynnä herkkuja, lahjat hankittu ja kuusi kuristeltu... Jouluaattona sitten molemmat heräsimme kuumeessa, eikä tietenkään ruoka maistunut ja joulufiilis oli tipotiessään. Molemmat pärski eri huoneissa joulun yli, eikä tiptappia meillä kuulunut. Ruuista suurin osa päätyi bioroskiin :(
Onneksi kahdeksan seuraavaa joulua on sujunut paremmin! ;)
Perheessämme ei ole enää pieniä lapsia, jotka olisivat ihanalla lapsen innolla mukana joulupukin ja joulun odotuksessa. Toki me kaikki odotamme joulua, mutta se on erilaista kuin pienten lasten kanssa kun joulupukin ja lahjojen odotus on niin jännittävää. Pukkia ei ole ollut joulussamme mukana pitkään aikaan, mutta viime vuonna ovikello soi. Siellä oli pikkusiskoni pukeutuneena joulupukikiksi kaikkien lahjojemme kanssa. Koko perhe sai kunnon naurut kun pikkusiskoni astui sisään ja alkoi jakaa lahjoja. Otimme monta kuvaa meistä "lapsista" istumassa "pukinpolvella". Niitä katsoessa riittää naurua ja hyviä muistoja näin vuoden jälkeenkin, varmasti myös vuosia eteenpäin :)
Lapsena en olisi millään malttanut jaksaa istua ruokapöydässä, sillä lahjojen avaus oli vuorossa vasta ruokailun jälkeen. Ah sitä tuskaa kun tuntui että kaikki naaaatiskeli ikuisuudelta tuntuvan ajan!
Meillä on pikkusiskoni kanssa Joulutraditio, katsomme aina Holiday-leffan. Vaikka molemmat olemme jo omillamme ja välillä asumme pitkin eurooppaa on traditio pysynyt voimissaan :)
Muistan kuinka toissa jouluna oli täysin lumeton joulu Vantaalla. Koiraa ulkoilutin vesisateessa ja ulkona oli synkkää ja pimeää. Kyllä silloin kaipasi lunta maahan.
Ekana tulee mieleen joulumuisto muutaman vuoden takaa kun haudutin ekaa kertaa riisipuuroa. En oikein osannut sitä enkä tajunnut kuinka paljon sitä puuroa pitää kähjätä. Puuro tuli loppujen lopuksi valmiiksi 4 tunnin hauduttamisen jälkeen(oikea haudutusaika taitaa olla vajaa tunti) :D Oli kyllä hyvää puuroa, vähän sai vaan odotella sen valmistumista.
Lapsuudessa yhdessä vietetyt joulut perheen ja lähimpien sukulaisten kesken :)
Yksi ikimuistoisimpia jouluja oli, kun lähdimme perheen kanssa Aasiaan jouluksi. Vähän erilainen ja hassu joulu kun ei ollut lunta missään! :D
Eka joulu kuopuksen kanssa ♡ repäisi pukilta parran ja esikoisille selvisi että pukki ei ollut oikea (kun ei reagoinut parran lähtöön)
Paras joulumuisto on joka joulu! Olen aivan hullu jouluihminen ja hihkun joka syksy, kun glögit tulee kauppoihin ja seuraavaksi joulukoristeet ja kohta jo joulukarkit ja musiikki :D Odotus on parasta aikaa.
Viime vuoden piirakkatalkoot. Koko perhe oli koolla ennen joulua, mikä on harvinaista sillä kaikki "lapset" perheessämme ovat muuttaneet jo kotoa eri suuntiin. Hauskaa riitti ja homma sujui tosi sutjakkaasti kun äidin pikku apurit olivat mukana ;) tuli entiset joulut vahvasti mieleen kun oli vielä oikeasti pieni.
Lapsena meillä oli muovinen tekokuusi. Siskojen kanssa piilotimme kuusen oksien ja koristeiden sekaan jonkun pienen lelun esim. hyvin pieni nukke ja toisen tehtävänä oli löytää nukke kuusesta. Löytäjän vuoro oli seuraavaksi piilottaa esine kuuseen. :) Ai että noita ihania lapsuuden jänniä hetkiä.
Lumisella hautausmaalla käynti. Hautausmaa näyttää kauniilta kaikkine kynttilöineen. Tulee levollinen mieli. Traditio joka joulu.
7-vuotiaana menin mummolassa Joulupukin polvelle istumaan. Ihmettelin pukin tuttua ääntä..tarrasin parrasta kiinni ja kiskaisin...sieltä paljastui tätini mies :O
Se joulu meni pilalle, minulta ja nuoremmilta serkuiltani. Syytin vanhempiani valehtelusta ja kiukuttelin pitkään sen jälkeen. Nyt nuorin lapseni on siinä rajalla, että uskooko hän vai ei!
Parhaita joulumuistoja ovat perinteiset joulut aamupuuroineen, paketeista kuoriutuneet toivelahjat, sekä muille ostetut/tehdyt onnistuneet lahjat :-)
Meillä oli lapsena siskoni kanssa tapana käydä kurkkimassa joululahjoja etukäteen. Heti äidin poistuttua kotoa syöksyimme vaatehuoneeseen lahjasäkille. Teipit auoimme varovasti ja kurkkasimme pakettien sisään. Aattona esitimme sujuvasti yllättyneitä paketteja avatessamme =) Jälkikäteen äiti kyllä on paljastanut, että tiesi meidän käyneen salaa paketteja aukomassa. Nykyään maltan jo olla kurkkimatta paketteihin etukäteen - mutta toki kiusausta helpottaisi jos saisi aukoa tuollaisia kosmetiikkapaketteja ihan joka joulukuun päivä!
Ei kovin jouluinen, mutta ensimmäinen mieleen tullut joulumuisto tapahtui noin 7 vuotta sitten. Olin jo kesäkuussa ottanut salaa kielilävistyksen, eikä vanhemmilla puolen vuoden jälkeenkään ollut tietoa siitä.
Kunnes joulupöydässä serkkutyttö 5v sanoi, että hänkin haluaa kielikorun, kun Lillilläkin on :D (lapset on niin ihmeen tarkkaavaisia, en ollut ikinä serkulle näyttänyt korua, mut hän oli huomannut sen silti:)
Hieman vanholliset vanhemmat eivät mun lävistyksestä tietenkään pitäneet, mut onneks pääsivät asian yli suht nopeesti ja joulu ei mennyt pilalle :D
Rotillamme riitti ihmettelyä kun eräänä päivänä olohuoneeseen oli ilmestynyt ihkaoikea puu. Kuusenjalasta lipitettynä vesi maistui erityisen hyvältä ja neulasmatolla oli mukava kököttää. Siinä oli joulun ihmettä kerrakseen.
Yksi parhaista joulumuistoista on vuodelta 2009. Pääsimme silloin muuttamaan rakentamaamme omakotitaloon, jossa yhä asumme
kun olin ala-asteella, isä teki minulle ja siskolleni (tai me varmaan autettiin askartelussa) joulukalenterin pahville tulitikkurasioista ja laittoi sinne kaikkia yllätyksiä :)
Sain 6-vuotiaana lahjaksi Baby bornin, joka oli silloin ystävieni keskuudessa kovin juttu. Lahja ei tuntunut materialistiselta, sillä hoidin nukkea kuin omaa lastani ainakin kaikki joulun pyhät :D
Mieleenpainuvin ja sydäntälämmittävin joulumuistoni on viime joulu kokonaisuudessaan. Perheen ainoaa kasvissyöjää, eli minua, oli huomioitu ensimmäistä kertaa ruokapuolella. Minulle oli tehty omaa "kinkkua" tofusta ja omaa "lihapateeta" sieni-kasvispateena. Lämmitti sydäntä, varsinkin kun vietimme joulua ensimmäistä kertaa anoppilassa. Samoin jätimme lahjat kokonaan antamatta yhteissopimuksena ja menimme sen sijaan lappiin viettämään joulua kunnon talvisiin maisemiin. Ensimmäinen ei-kaupallinen jouluni joka oli tähän asti ehdottomasti paras ikinä! :)
Kuusen nouto metsästä ollessani pieni lapsi vielä.
Lunta oli pohjoisessa kotikotona yli puoli metriä ja hakureissu tuntui kestävän ikuisuuden. Luulin ettävietetään koko joulu metsässä jumissa.
Lapsena halusin kovasti jotain sellaista pientä pelilelua lahjaksi ja meillä on tapana laittaa lahjat etukäteen kuusen alle, joten menin sitten hipelöimään paketteja. Yksi lahja oli sopivan kokoinen, joten avasin sen varovasti ja katsoin, että siellähän se peli sitten oli. Ovela pikkutyttö pisti lahjan huomaamattomasti takaisin kiinni ja kukaan ei saanut tietää. Tosin nykyään olen jo paljastanut äidilleni pikku vakoiluni, joita pienenä tein aika paljon. :-D
Vähän ankea joulumuisto parin vuoden takaa: toivoin koko joulukuun lunta, mutta toisin kävi: kävelin kaatosateessa ystävän luokse syömään jouluruokaa aattona. :D
Ihana arvonta!
Tässä olenkin yrittänyt saada joulufiilistelyä käyntiin niin kiva muistella jotain ihanaa joulua.
Jouluaattona suvun aikuiset olivat ahtaneet itsensä ihan täyteen jouluruuasta lahjojen jakamisen jälkeen. Itse en vielä silloin välittänyt niin perinneruuista ja suklaahan menee tunnetusti eri vatsaan niin sain yksin käydä juustojen kimppuun. Pikkusisko-juuston sainkin aattoiltana tuhottua ihan yksin ;)
Todellakin! En itse raaski ostaa tätä kun on kuitenkin aika kallis kerralla. :)
Mun joulumuistoihin kuuluu aina ekana se, että ollaan isolla porukalla koolla mun lapsuuden kodissa, ihan joka joulu <3
Voi miten kiva idea! Parhain joulumuisto/hetki on se ihana rauhallinen hetki kun on syöty ja paketit on jaettu ja riivitty auki. Syvennytään uusiin kirjoihin, napsitaan suklaata kynttilänvalossa, jälkikasvu leikkii rauhassa uusilla leluilla (haha, in my dreams). Maassa rauha ja hyvä mieli :)
Mun ehdottomasti parhaat joulumuistot liittyvät lapsuuden jouluaamuihin. Oli ihana nukkua pitkään ja herätä mummon keittämän riisipuuron tuoksuun. Kömpiä villasukat jalassa alakertaan keittiöön, jossa jo tädit mummon lisäksi puuhailivat jouluruokien parissa. Kauhaista iso kauhallinen riisipuuroa lautaselle ja kuorruttaa se kanelilla. Makustella puuroa suussa ja katsella sitä touhua. Siinä oli sellaista odottavaa tunnelmaa, mitä ehkä näin vanhempana ei enää koe, vaikka jouluaatot ovat edelleen ihania. :)
Mulle tuli heti mieleen yks joulumuisto, joka on tapahtunut varmaan noin 8 vuotta sitten. Elikkä tuolloin asuin vielä vanhempieni luona ja minulla ja nuorimmaisimmalla pikkuveljelläni on ikäeroa 10 vuotta. Tuo kyseinen pikkuveljeni on pesunkestävä jouluihminen, en tunne ketään joka olisi yhtä hullaantunut joulusta joka ikinen vuosi. :D Tuolloin hän oli varmaan noin 7 vuotias.
Elikkä saatiin sitten toisen vanhemman pikkuveljeni kanssa hieno idea pukea tämä vanhempi pikkuveljeni tontuksi. Laitettiin vanusta hieno parta ja haettiin ullakolta äitini ostamat pukinvaatteet. Sitten laitoin veljeni hyppimään ulos lumihankeen ikkunan alle ja pyysin innoissani nuorimmaista veljeä katsomaan. No velihän tuli ja hetken tarkkailtuaan ikkunasta tilannetta totesi, että miksi ihmeessä Ville hyppelee pihalla tonttuvaatteissa??
Ei se sitten mennytkään ihan putkeen... :D No ainaki meillä oli hauskaa ja tuolle jutulle ollaan saatu nauraa monet kerrat vuosien jälkeen.
Mutta no ei veljeni sentäs tuon vuoksi lakannut uskomasta joulupukkiin, se on aivan toinen tarina taas se. :D
Kun olin pieni ja juhlilme vielä isolla porukalla joulua, tästä puhutaan vieläkin hauskana tarinana. Kaikki oli joulupöydän ympärillä ja puuroa alettiin jakamaan mihin oli piilotettu se taika manteli minkö jokainen halusi! Kaikki halusivat sen ja minä ilmoitin kovaan ääneen että "hyi mä en halua sitä mantelia" ja tottakai kun otan ensinmäisen lusikallisen puuroa niin maistoin mantelin! Mikä tuuri että ensimäisellä lusikallisella ja ainoana joka ei mantelia halunnut niin minulle se sitten osui!
Voi joulumuisto, niitä on niin paljon ja kaikki niin rakkaita, rakastan joulua :)
Lapsena muistan kun näin ikkunasta tontun (isosiskoni), voi sitä riemun määrää.
Aikuiselämän alkupuolella muistan, kun siskoni poika pelästyi joulupukkia ja juoksi syliini, oli lämmin olo, että kelpasin pienen ihmisen turvaksi.
Ja nyt viimeisimpinä muistoina yhteisen joulu avopuolisoni kanssa hänen perheen luonaan, ihanaa jakaa tärkeä pyhä nii rakkaan ihmisen kanssa, olla läsnä kun hän avaa joululahjani ja nähdä reaktiot, sekä myös toisin päin.
Ja vielä se ihanuus, kun otetaan kaksi kissaa mukaan viettämään joulua miehen perheen luo, siellä on iso omakotitalo jossa on pitkä käytävä, jota pitkin juoksennella, he on niin onnellisen oloisia, on tilaa riehua ja seikkailla. <3 Ja ne joulunaluspäivät, kun mieli on iloinen ja odottava, joululaulut soi ja puuhataan kaikkea kivaa yhdessä.
Tulisi jo joulu. :D
Apua kaikki sata kirjoitusvirhettä ja kielioppivirhettä, oli vähän nopeasti kirjoitettu, pahoitteluni! Oikein ilkeää tekee. :D
Vautsi mikä idea! :) Parhain joulumuisto on lapsena mummolassa ruokien ja herkkujen äärellä ja joulupukin odotus sekä jouluohjelmat! <3
Mukana arvonnassa!
Viime jouluna oltiin mökillä ja oli aivan mahtavaa käydä ulkosaunassa, kun ulkona paukkui kova pakkanen. Jouluaattoaamuna nähtiin järven yli kaunis auringonnousu. Oli ikimuistoista :)
Oujee mikä arvonta!
Yksi hauska joulumuisto on jäänyt mieleeni erityisesti (ja varmasti muidenkin joulua perheeni kanssa viettäneiden..).
Lapsena vietimme usein joulua yhdessä perheeni ja isäni parhaan ystävän ja tämän pojan Ollin kanssa, joka oli minua muutama vuosi vanhempi. Yksi joulu Ollilla oli jostain kumman syystä mukanaan pieru-spray, ja aattona päätimme yhdessä hänen ja pikkusiskoni kanssa spreijata olohuoneessa olevan joulukuusen ja sohvamme sillä pieruspreyllä kun aikuiset eivät nähneet.
Parasta joulussa on ehdottomasti perheen parissa vietetty aika :) Ei tarvitse mitään erikoista.
Joulumuistoja on vaikka miten paljon mutta jotenkin ne joulut kun ei enää ollut joulupukkishowta tai muutakaan aikataulua vaan saatiin rauhassa touhuta mitä halutaan on ollut parhaita. Aamulla nukuttiin niin pitkään kun maltettiin, sitten syötiin riisipuuroa ja ehkä käytiin koiran kanssa lenkillä ja lahjat avattiin jo iltapäivällä niin saatiin aattoilta leikkiä uusilla leluilla ja pelata uusia pelejä :)
Paras joulumuistoni on sukulaisten kanssa mökillämme vietetty joulu. Silloin oli joulutunnelma aidoimmillaan. Perheen kesken (vain 3 ihmistä) vietetyt joulut tuntuivat sen jälkeen aika tylsiltä.
Yhtenä jouluna meillä kävi neljä joulupukkia yhtä aikaa. ;)
Meillä joulupöydän kruununa on jo vuosia komeillut kalkkuna kinkun sijaan. Enkä nyt puhu kauppojen kalkkunarullista, vaan kokonaisesta, hyvin savustetusta kalkkunasta. Sen maku on jotain taivaallista! Asiaa ei voi oikeastaan ymmärtää ennen kuin on päässyt maistamaan :) Monet vannoutuneet kinkun rakastavat ovatkin tulleet "käännytetyiksi", kun ovat päässeet maistamaan suussasulavaa, hyvin savustettua Pohjanmaalaista kalkkunaa.
Kun olin lapsi, meillä luettiin aina aattona jouluevankeliumi.
Eräs joulu pukki toivoi perinteisen joulupukkilaulun sijaan Sata Salamaa - se oli hyvä! :)
Muistan yhden lapsuuden joulun kun sain lahjaksi piiitkään toivomani metsämansikan makuisen huulirasvan
Maku oli aivan kamala, mutta kukaan sitä ei ääneen sanonut.
Ihanaa joulun odotusta!!
Itseäni vanhempien jouluvinyylien kuunteleminen.
Päälimmäisenä jouluista tulee mieleen viime vuosina perinteeksi muodostunut Raskasta joulua -konsertissa käyminen joulua edeltävänä viikonloppuna. Seurana on aina vähintään serkkuni, joskus myös äiti ja täti. Viime vuonna ajeltiin muutaman sadan kilometrin päähän, jotta päästiin kuuntelemaan juuri omia lemppariartisteja. Kotimatkalla keksittiin vielä, että käydäänpä leikkimässä kavereiden kanssa pulkalla, joten ajeltiin keskellä yötä sata kilometriä ylimääräistä. Yksityisautoilu on toki epäekologista, mutta tällaisissa tapauksissa matkan päämääristä jää niin hienoja muistoja, että se on sen arvoista!