Minulta on kyselty, miten Kreikan kriisi näkyy täällä paikan päällä.
Talouskriisi on kestänyt jo pitkään, ja saan suunnilleen joka vuosi samat kysymykset. Olen joutunut toteamaan: ei, kriisi ei käytännössä näy ainakaan vieraan silmään juuri lainkaan. Ei kovin radikaalisesti edes kreikkalaisen silmään, paikalliset ystäväni sanovat. Vuoden 2012 lakot ovat tähän mennessä ainoa konkreettinen kriisikokemukseni Kreikassa.
Tänä vuonna ajattelin, että tilanne on kehittynyt sellaiseksi, että nyt sen täytyy näkyä ja tuntua. Harkitsin pitkään, kannattaako Kreikkaan edes lähteä tänä syksynä. Lopulta tein päätöksen vasta pari viikkoa ennen lähtöä, kuultuani muilta Kreikassa kesällä lomailleilta ettei esimerkiksi pankkiautomaattien kanssa ole mitään ongelmia.
Ja toden totta; jos ei seuraisi uutisia ja tietäisi, että Kreikka on historiansa pahimmassa talouskriisissä, tuhannet menettäneet työnsä ja kotinsa ja maan itsemurhaluvut ovat kasvussa, ei kriisin läsnäoloa pystyisi päättelemään oikein mistään.
Kriisi ei näy kaduilla tai ihmisten olemuksessa.
Julkisesti kaikki pyörii niin kuin ennenkin, kaupungilla näyttää samalta kuin aina. Ihmiset (puhun kreikkalaisista, en turisteista) käyvät ostoksilla ja kansoittavat baareja ja ravintoloita kuten ovat aina tehneet. Joitain kauppoja on sulkenut, mutta siinä kaikki mitä ulkoisesti voi havaita. Kaduilla ei esimerkiksi näy aikaisempaa enemmän kerjäläisiä tai pahvilaatikoissa asuvia kodittomia.
Ihmiset eivät näytä ahdistuneilta eivätkä itse ota tilannetta millään lailla puheeksi – muuten kuin kysymällä, mitä mieltä esimerkiksi suomalaiset ovat nyt kreikkalaisista. Toki – ne eniten kärsineet yksilöt eivät kaduilla näy. Sehän on selvää.
Mutta palkat ovat laskeneet, kaikilla, ja veroja on nostettu. Se on fakta. Tavallisen kreikkalaisen tulot ovat kiistatta kutistuneet huomattavasti viimeisten vuosien aikana – ystävääni kuunnellessa käy jo välillä mielessä, onko palkasta kohta mitään jäljellä. Eikö tämän luulisi näkyvän ihmisten käyttäytymisessä? Miten voi käydä edelleen päivittäin ulkona kahviloissa jos rahaa on vaikka puolet vähemmän kuin viime vuonna?
”Kreikkalaiset eivät luovu ulkona käymisestä oli tilanne mikä hyvänsä, se on viimeinen asia josta he luopuvat”, kertoo Nik, opiskelujen kautta ateenalaistunut nuorukainen. ”He eivät vain pysty siihen, se on meillä veressä”.
”Sitä paitsi”, hän lisää, ”Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeä keino lievittää kriisiin liittyviä ikäviä tunnelmia”. ”Jos jäisimme kotiin, mitä meistä sitten tulisi? Istuisimme siellä ahdistuneina?”
Ulkona käyminen ja sosiaaliset harrastukset pitävät siis aina sisällään rahan menoa. Kahviloissa istuminen tuntuu kieltämättä olevan, ei pelkästään kreikkalaisille, vaan Välimeren ihmisille ylipäänsä, toinen luonto. Ulos ei voi näemmä mennä oleilemaan vaikka puistoon, vaan aina on tilattava vähintään frappé.
Suomalainen ystäväni, jo melkein 10 vuotta Ateenassa asunut Tiina, tietää kuitenkin, että asiat ovat muuttuneet ja kertoo sen ääneen, toisin kuin kreikkalainen. Tiinan mukaan on totta, että ulkona käydään yhtä tiheästi kuin ennenkin, mutta siinä missä ennen tilattiin koko illan ajan pöytään kaikenlaista juotavaa ja naposteltavaa, tilataan nyt yksi ainoa juoma jota pyöritellään lasissa koko ilta.
Myös lähiökeskeisyys on lisääntynyt. Esimerkiksi Tiinan omassa kaupunginosassa näkee kuulemma selvästi, että ihmiset viettävät iltaa mieluummin siellä kuin lähtevät keskustaan. Kreikkalaiset ovat tottuneet käyttämään takseja, mutta nyt niihin on vähemmän varaa. Lähiöiden baareissa ja ravintoloissa on usein myös halvempaa kuin keskustassa.
Tiedän, että kriisistä puhuminen voi olla kuuma peruna, eikä moni (ystäviäni lukuunottamatta) varmasti koe luontevana avautua siitä ulkopuoliselle. Olen silti tällä matkalla systemaattisesti kysynyt jokaiselta uudelta tuttavuudelta (asiallisesti muotoiltuna, tietenkin), miten kriisi on vaikuttanut heidän elämäänsä ja lähipiiriinsä.
Lähes jokainen on vastannut: ”Ei juuri mitenkään” – muutoin kuin että palkat ovat laskeneet.
”Mutta te selviätte silti? Sillä vähäisemmälläkin palkalla?” Joo. Näin he tekevät.
Kukaan jututtamani ei vaikuta masentuneelta tilanteen johdosta, ja puhuu siitä jotenkin kumman ”etäisesti”. Ikään kuin asiana, joka ei henkilökohtaisesti tunnu erityisen merkittävältä, koska itse kuitenkin selviää arjesta niin kuin ennenkin.
Vai löytyykö asiaan luonnollisempi selitys..?
Ystäväni Marianna sanoo, että kriisi on ollut olemassa jo niin kauan, että kreikkalaiset ovat tottuneet siihen. Se on arkea. Se, mikä meille on välittynyt esimerkiksi viime kesänä uutisten kautta poikkeuksellisen sekavana ja pahana tilanteen kärjistymisenä, ei ollut sitä kreikkalaisille itselleen. Palkkoja on kutistettu jo niin monesti ennenkin ja käteisnostorajoituksia on ollut koko ajan. Ei niissä ole kreikkalaisille mitään uutta.
Pankkiautomaateilla on muuten edelleenkin voimassa 420 euron viikkoraja käteisnostoissa. Eli 60 euroa päivässä. Se ei koske ulkomaisia kortteja.
Se, ettei taloustilanne näy kaduilla ja ihmisten ulkoisessa käytöksessä, ei tarkoita sitä, etteikö se vaikuttaisi tunnetasolla. Vieraat tai puolitutut eivät odotetusti avaudu syvimmistä ajatuksistaan aiheen ympäriltä, mutta ystäväni ovat jakaneet tuntojaan minulle avoimesti.
”Olen niin vihainen että en pysty kuvailemaan sitä,” Marianna sanoo. ”Ongelma on niin paljon syvemmällä kuin taloudessa. Meidän pitäisi aloittaa korjaamalla ihan muu kriisi – mentaliteettikriisi. Niin kauan kuin täällä on ihmisiä, jotka mieluusti ovat tekemättä yhteiskunnan hyväksi yhtään mitään, jos vain mahdollista, ongelmat eivät korjaannu.”
Kreikka. Ristiriita.
Tavallaan luulen jo tuntevani sinua, mutta kansasi luonnetta en tunne. Enkä ymmärrä.
8 comments on “Mikä kriisi”
Moi! Tämä ei nyt liity postauksen asiaan mitenkään, mutta kysyn silti! Minulla on herkkä pintakuiva (seka?)iho, joka ei viime vuosina ole kestänyt esim. markettiputsareita (poikkeuksena garnierin micellarvesi, johon olen siirtynyt sen edullisen hinnan takia). Tähän aikaan vuodesta ilmojen viiletessä ihoni saa kohtauksen. Se ei kestä enää vähäistäkään vesipesua ja puskee näppyjä- jossain vaiheessa tilanne kuitenkin rauhoittuu, kunhan jaksan vain rasvata ja rasvata.
Olen miettinyt, auttaisiko ihon ärtyneisyyteen jos vaihtaisin meikkipohjan lumenen cc-voiteesta idunin mineraalimeikkipohjaan. Se kuulostaa niin hyvältä: kerrankin olisi tarpeeksi vaaleita sävyjä, meikki ei ehkä näyttäisi ällöttävän kökköiseltä pintakuivalla iholla,luonnonmukaista ja apteekista.
Oiskohan idun hintansa arvoista, opiskelijalle tekisi kuitenkin suhteellisen suuren loven lompakkoon, varsinkin erittäin laiskan ja pihin meikkaajan :D Vai ajaisiko saman asian netistä tilatut halvemmat mineraalit (onko niitä edes) Ja voiko mineraaleja käyttää ihan ronskisti myös silmänympärysiholle? Vetäistä sudilla suljetun silmän päältä? :')
Hei Omenapiirakka,
yksinkertaisen koostumuksensa pohjalta mineraalipohja on mitä suositeltavin meikkipohja herkälle iholle. Mitään ei häviä kokeilemalla :) Paitsi tietysti pakkauksen hinnan, joka Idunissa on aika hintava, mutta on myös edullisempi vaihtoehto: tilata halpoja näytteitä netistä niiltä merkeiltä (kuten Lily Lolo, Barefaced Beauty), jotka näytteitä tarjoavat. Tällöin rahallinen menetys on pienempi jos iho ei tykkääkään mineraaleista. Eikä sävyn valinnallakaan niin väliä, pääasia että saa mahdollisuuden kokeilla toimiiko mineraalimeikki ihon kanssa ylipäänsä :)
Tähän on valitettavasti mahdoton vastata, ihot ovat erilaisia eikä ihon ja tietyn kosmetiikkatuotteen yhteensopivuutta voi ennustaa. Se selviää vain kokeilemalla :)
Itse tilaisin ensin halvan näytteen joltain muulta merkiltä (jos Idunilta ei saa näytteitä, ilmeisesti ei?), ja jos iho ei reagoi koostumukseen ikävästi, ostaisin Idunin. :) Jos siis Idun on juuri se merkki, josta olet erityisen kiinnostunut. Tietysti siihen on "helpompi" sijoittaa kuin netissä myytäviin, kun sävyt voi tarkistaa livenä :)
Voi käyttää :) Itse käytän myös mineraalipeiteainetta silmänalusilla :)
Kiitos vastauksesta!:)
Koska apteekkarit ovat usein onnistuneet auttamaan mua iho-ongelmissa selkänäpyistä kuivuuteen, herättää idunissakin apteekkisuus luottamusta (mikä voi tosin olla pieni markkinointikikkakin). Katsotaan!
Uskon, että saat Idunista näytteen YA-apteekista, kun kerrot tilanteestasi. Itse olen tähän mennessä saanut kahdesta sävystä näytteen värillisiin lääke-/mittakippoihin, joissa oli kannet. Määrältään näytettä oli aika vähän, joten sinun kannattaisi pyytää useampaan käyttökertaan riittävä määrä. Oma oikea sävy on minulla vielä löytämättä mutta ehkä ensi kerralla. Aion nimittäin pyytää vielä kolmannenkin näytteen jahka saan aikaiseksi.
Tuo nuorten aikuisten kahviloissa hengailu välimeren maissa on selitettävissä sellaisenkin ilmiön kautta, mitä Suomesta käsin on hankala nähdä. Siinä missä suomalainen nuori muuttaa kotoaan omaan asuntoon lukion jälkeen tai opiskelun alettua, niin välimeren maissa kotona (vanhempien) luona asutaan huomattavasti pidempään. Lähes kukaan suomalainen ei asu 30 vuotiaana kotona,ellei kyse ole poikkeustilanteesta. Etelässä se ei ole niin harvinaista. Lainat ovat kalliita ja vuokralla ei ole samalla tavoin tapana asua kuin Keski- ja pohjoiseuroopaassa. Koska asunnot ovat pieniä ja niissä saattaa asua jopa kolme sukupolvea, niin nuorille ja nuorille aikuisille ei jää muuta vaihtoehtoa kokoontua ja tavata tuttuja kuin kahvilat. Ne ovat kuin olohuoneen jatke.
Hyvä pointti, Elli :)
Oman kokemukseni mukaan Kreikassa kulissit ovat kaikki kaikessa. Olin turistina Ateenassa v. 2012 mielenosoitusten aikaan. Keskustan katuja suljettiin, metroja tuli välttää mielenosoitusten ja hyökkäysten takia - tosin tästä kuulin kreikkalaisilta tutuilta, jotka kielsivät ehdottomasti tietyillä alueilla liikkumisen ja julkisten käytön. Asiasta tiedotettiin kreikaksi paikallisissa tiedotusvälineissä. Hotellin respan mukaan taas kaupungissa ei ollut mitään erikoista meneillään eikä julkisilla liikkumista tarvinnut välttää, vaikka polttopullot heiluivat muutaman korttelin päässä :D oletan kuvaamasi ilmiön liittyvän tähän kulissien ylläpitämisen tärkeyteen.
Kulisseja varmasti pidetään, mutta kreikkalaiset itse repivät kriisistä ja siihen liittyvistä ilmiöistä huumoria tv:n satiiriohjelmissa ja Facebook-päivityksissään oikein olan takaa. Näin Tiinan mukaan. Eli kriisiä ei mitenkään "haihduteta" arjen puheenaiheista. Eri asia totta kai kun jutellaan ulkopuoliselle.