No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)
Ja pöksyt!
Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.
Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.
Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.
Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.
Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)
Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.
Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)
Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!
En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)
"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"
"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."
Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)
Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.
Vaikka vain itseä :)
(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)
71 comments on “Juoksemaan!”
Ei varsinaisesti liity postaukseen, mutta blogistasi on tullut minulle ajan saatossa yksi ehdottomista lemppareista. Kiitos kirjoittajalle siis viihdyttämisestä :-) Olet jotenkin niin aito enkä ole ikinä saanut sinusta kuvaa että yrität esittää jotain mitä et ole ja luulen että sen takia täällä niin viihdynkin. Ja niin tietenkin kirjoitat myös hyvin ja kiinnostavista jutuista. Kiitos!
Kiitos itsellesi lämpimästä palautteesta emmulii :) <3
Mä luulen että olisin tosi huono esittämään ketään muuta kuin itseäni... :D Mulla on sellainen persoonallisuus jota on vaikea kätkeä, siksi en esimerkiksi olisi hyvä missään vakavaa ja kunnioitusta herättävää auktoriteettia vaativassa asemassa ;)
Hi hiiiiih! mä näinkin sut eilen Kuopiossa :) Oisin varmaan (vannoutuneena Karkkipäivä -fanina) tullut haastelemmaan, mutta istuin bussissa.
:D :)
Hyvä Sanni :)
Toki välineurheilu ei ole must, mutta tietyissä kohdissa hyvät välineet auttavat tai ainakin tekevät liikkumisesta mukavampaa. Itse kävin ekaa kertaa viiteen kuukauteen eilen kävelyttämässä koiraa huimat 200 metriä. Olin lasketteluonnettomuudessa ja siinä hajonneen jalan kuntouttaminen onkin aika pitkä tie. Tuli tästä postauksesta mieleen että kaipaan aika kovasti reippaita kävelylenkkejä!
PS. Noi on littleponymaiset! Ja tää oli jotenkin niin hyväntuulenpostaus että laittoi kommentoimaan :)
Tsemppiä jalan kanssa (ja onneksi selvisit onnettomuudesta...!) :) Ja terkkuja koiralle (vaikkei tunnetakaan, mutta koirat ansaitsee aina terveisiä :D) <3
*lähettää lisää hyvää tuulta*
Kiitos Sanni :)
Ja koirakin kiittää :D. Niitä itse asiassa on kaksi, mutta isomman hihnan päähän ei vielä tässä kunnossa uskalla.
PS. en ole tainnut kommentoidakkaan aiemmin mutta hauskoja myös nämä Savo-postaukset. Mulla on sukujuuret syvällä Savossa ja Kuopion torilta on muistoja. Esimerkiksi se kun pienenä pysähdyttiin vaihtamaan junasta bussiin ja käytiin torilla. Säikähdin aika kovasti kun koko pululauma lehahti liikkeelle mun ohi ja yli. Silloin ei naurattanut :D
:D :D Ihana muisto..! ^_^
Hihhii, miten mä en yhtään pysty kuvittelemaan sua viäntämässä savvoo :D Mutta mainio postaus. Ihan kyllä ajattelin, että entäpä jos siinä auktoriteettiasemassa joskus olisikin sinun kaltaisesi kiva ja välitön, puhelias ja hassutteleva ihminen! Uskon että sillä voisi olla aivan uskomattoman positiivisia vaikutuksia :) Jostain syystä ne jotka haluavat ja hakeutuvat auktoriteettiasemaan vain usein ovat keskimääräistä pönöttävämpiä tai tärkeilevämpiä, mutta ei ainakaan mun silmissä sellainen tärkeily yhtään tee ihmisestä vakavasti otettavampaa vaan jopa päinvastoin. Tosin ympärillä olevat ihmiset saattavat sitten sukia tällaista henkilöä myötäkarvaan ja olla olevinaan vaikuttuneita tärkeilystä, koska se näyttää olevan tärkeää ko. auktoriteettiasemassa olevalle henkilölle. Vähän sama kuin jos minä laitan itsestäni "edustavan" kuvan Facebookiin niin ihmiset tulevat kehumaan minua kauniiksi, ei siksi että tosiasiassa olisivat yhtäkkiä sokeutuneet vaan siksi että päättelevät kuvan imartelevuudesta minun haluavan tällaista palautetta xD
Sanopa muuta, en oikein osaa itsekään kuvitella :D Kuulostan ihan vieraalta ^_^ Puhuin nuorempana semi-savoa täällä asuessa, mutta koska kotona puhuttiin muuta kuin Savon murretta (vanhemmat eivät siis Savosta), niin sellainen kunnon syvä "paljasjalkaisen" savo ei koskaan tarttunut. Mutta perusmurre sujuu! :D
Kiitos, olipa mukavasti sanottu :) Miltähän muuten kunnon savoa viäntävä lääkäri kuulostaa..? Kyllähän sellaisiakin varmasti on :) Voisi keventää tunnelmaa vaikka jonkun lääkäripelkoisen kohdalla.
Tuttavapiiriini kuuluu muuten lääkäri, joka ei halua pitää töissä valkoista takkia vaan pukeutuu vaaleanpunaiseen tai oranssiin. Vaikuttaa epäilemättä auktoriteettiin joidenkin asiakkaiden silmissä, mutta "pinkki-lääkäri" on saanut lähes pelkästään positiivista palautetta! Lapsiasiakkaat ainakin rentoutuvat paremmin. :)
Tuo on kyllä totta! Mulle on kerran osunut sellainen lääkäri, joka vitsaili koko (inhottavan ja pelottavan) tutkimuksen ajan. Se oli todella rauhoittavaa ja rentouttavaa. Tuli tunne, että kaikki on varmasti hyvin ja jos jotain löytyykin, se on hoidettavissa. Hiljaisena ja vakavana tutkiva lääkäri taas saa helposti tuntemaan juuri päinvastoin. Uskoakseni juuri lääkäreissä saattaakin olla tuollaisia rempseitä luonteita mutta he ehkä kokevat, etteivät voi ammattiroolissa tuoda esiin omaa itseään ihan sellaisenaan, jotta potilaan luottamus säilyisi. Mun mielestä tuollaiset rennot lääkärit ovat kyllä ihan parhaita :)
Näytät huippuhyvältä ja niin timmiltä!
Kiitoskiitos :) Imarteleva kommentti Sveitsin kolmen viikon "juustojuhlinnan" jälkeen :D
En edes monen vuoden kovatehoisella juoksuharrastuksella ole saanut moista vartaloa vielä omakseni, mutta odotellaan. :)
Niin ja mikä juustonsyönti; vartalossasi ei ole tietoakaan sellaisesta!
Olet kyllä kans lemppareitani! Tykkään tyylistäsi kirjoittaa vaikka juuri juoksukengistä :) Tämä piristi omaakin päivää.
Kiitos Eliisa :)
Ehkä bongaan sut vihdoin Kuopiosta, Vänäri on mun takapiha.
Juuri tulinkin sieltä :) Niin kaunista, maisemat Vänäriltä Kuopionlahden yli ja toiselta puolelta satamaan... voi että. Kyllä Kuopio on ihana! Juoksin Varvisaareenkin ja luontopolun päästä päähän, en taida olla edes koskaan käynyt polun päässä aikaisemmin...! :D
Kun asuin kaupungissa, tykkäsin lenkkeillä Puijon metsän pururadoilla. Pehmeä ja hyvä maasto, ei sattunut penikoihin. Tiällä Vehmerissä on vähän huono juosta, pelkkää asfalttia ympärillä. Pieni pururadan tyylinen tuolla männöö, joskus Hipsukan kanssa siellä juoksennellaan.
Minä Hipsukalle sanoin että huomenna myö saahaan vieras joten tervetulloo, myö jo ootellaan :D
Myyjä ehdotti mullekin Puijoa ja olin ihan että ne mäet on mulla vasta tulevaisuuden tavoitteena...! :D Tällä sykkeellä ei vielä Puijoa kevyesti vedelläkään.... Niin no joo, onhan siellä sitä pururataakin. Kuinka paljon nousua pururatareitillä on..?
Ja huomenna hipsuillaan! :) Kivaa!
uskoisin, että monet saavat tsemppausta siitä, että et alunperin tykännyt lenkkeilystä (näin muistelisin sinun joskus kirjoittaneen liikunta-aiheisissa postauksissa), mutta nyt lenkkeilystä on tullut tapa :) pitää päästä sen karikkoisen alun ohi, ja sitten sitä alkaakin jo kaivata. mukava ja ilostuttava postaus :)
Joo, en tosiaan tykännyt lenkkeilystä! :D Suunnilleen kamalinta mitä tiesin. Kun ei ihminen jaksanut.... Sitten kun sitä peruskuntoa sai vähän rakennettua niin homma tuntuikin aivan erilaiselta :) No, kyllähän mä edelleenkin hengästyn helposti ja hölkkävauhtikin menee aika korkealla sykkeellä (vielä ollaan siis kaukana tosihyvästä aerobisesta kunnosta), mutta verenmakua ei ole enää tuntunut suussa eikä tarvitse pysähtyä kaksin kerroin puuskuttelemaan :)
kaikki edistyminen on mahtavaa! itselleni liikunnan ilo aukesi aivan uudella tavalla, kun opin arvostamaan kaikkea edistymistä ja iloitsemaan pienistäkin saavutuksista (olen ollut todella rapakuntoinen välillä). ja ettei vertaa muihin, se on tärkeää.
kaikenkaikkiaan siis inspiroiva postaus, ihanaa, että lenkkeilyn kanssa kävi näin, kun hämäriä muistikuvia on siitä, että ihmiset olisivat ehdotelleet sulle lajeja ja kaipasit uusia liikuntajuttuja. jee! mullekin tuli tän postauksen ansiosta innostus lähteä lenkille, kun aerobisessa kunnossa olisi todellakin parantamisen varaa mutta tykkään niin paljon voimailusta, että lenkille aina laiskottaa lähteä. mutta mikäpä sen parempaa kuin hölkkäillä ja nauttia tästä upeasta elokuun luonnosta. aaaahh autuutta, heti huomenna lenkille!!!
ihan mielenkiinnosta muuten tuli mieleen kysyä, että oletko nyt siis ottanut treenipäiville esim. puuroja tai vastaavia ruokailuun mukaan? jos olet, niin miten ovat vaikuttaneet esim. juoksujaksamiseen? mulle on edelleen täysi mysteeri, miten kukaan voi urheilla ja varsinkaan kestävyysurheilla ilman kunnon hiilaritankkausta, joten olisi kivaa kuulla kokemuksiasi :) (jos jaksat kertoa, ei tokikaan tarvitse jos ei hotsita - ihan kuin tämä nyt ei olisi sanomattakin selvää ^^ tosin nyt kun asiaa mietin niin ehkä olet tästä jotain maininnutkin... mutta en usko, että hakutaitoni olisivat niin hyvät että sitä löytäisin, tai ehkä muistan väärin :D)
Jes, tämä on todellakin tärkeää.
Mä edistyn paljon hitaammin kuin keskivertoihminen, mutta en anna sen haitata yhtään :) Äijä kuittailee että mä "hölkkään" enkä juokse, kun kuulema vasta yli 10 km tuntivauhti on juoksemista, mutta mä olen iloinen hölkkäilykyvystäkin :) Miksi kaikki pitäisi määritellä ja arvottaa jonkun tason mukaan, mulla tossu nousee ja jaksan jotain jota en vielä pari vuotta sitten olisi koskaan voinut kuvitella, se on jo tosi hyvä juttu :)
En erityisesti treenipäiville, mutta olen yleisesti lisännyt ruokavaliossa hedelmien osuutta. Ja bataattia ja kikherneitäkin tulee syötyä aiempaa useammin.
En siis osaa arvioida syödyn ravinnon vaikutusta treenijaksamiseen, mutta oma kokemus on, että jaksan samaan tapaan kuin yleensäkin (ne harvat induktiojaksot ovat suuuuuri poikkeus). Toki voi olla, että nykyisen noin 50-70 minuutin lenkin sijaan jaksaisin juosta pari tuntia puuroilla, mutta en ole kokenut sitä ainakaan toistaiseksi tärkeänä testattavana. Ehkä siksi, kun syön mieluiten aina sitä mitä tekee eniten mieli :D Luonnostaan tulee täten syötyä eniten kananmuna-kasvis-juusto-painotteisesti, kun ne on mun lemppariruokia. :)
Mun asenne hiilariruokiin on sellainen (siis hyviin hiilariruokiin kuten nyt vaikka kaurapuuro, hedelmät, palkokasvit jne), että jos tekee mieli, niin tottakai syön niitä. Mutta niitä tekee niin harvoin mieli.
Nätit lenkkarit! Ei oo kuin muutama vuosi, kun inhosin tuon värisiä lenkkareita ja sit yks kaks ne olikin kuuleinta ikinä =D Piti saada Asicsen riemunkirjavat omaksi.
Asicsit on nämäkin :)
Voi Sanni. Näytät niin hyvältä! :) Ehkä mäkin saan taas näin syksyn lähestyessä itseäni niskasta kiinni ja lähden jälleen lenkkipolulle crossfit-treenien lisäksi. Ja voin täysin yhtyä tuohon ensimmäiseen kommentoijaan. Sun blogi on todellakin munkin suosikki. Jotain siitä kertoo se, että näin kolmen viikon kesäloman (ja samalla blogitauon) jälkeen mua odotti parisataa postausta Bloglovinissa, mutta sun tekstit on ainoat, jotka luen joka ikisen läpi. :)
Aaawww, kiitos Pisamiina <3 Voi kun mulla on ihania lukijoita :) :)
Samassa pisteessä ollaan, juoksu ei enää ole vastenmielistä, mutta ei se kyllä kovin helpon rullaavaakaan ole, ainakaan muutamien kilometrien jälkeen. =D Pakko sanoa, kun rullasin uudelleen postauksen alkuun, näytit ylemmässä kuvassa jotenkin yht äkkiä ihan pikkutytölle (okei, ehkä 12-13-vuotiaalle, mutta kuitenkin). =D Nyt kun katsoin taas uudelleen, näytit enemmän itseltäsi jälleen. Jotain mielen oikkuja ilmeisesti...
Heh :) Juoksu nuorenta..? :D ^_^
Täälläkin ihastellaan sun sporttista ja timmiä kroppaa! :) Näyttää hyvältä!
No voi apua..! :) ^_^ Juustokuuri teki näköjään hyvää :D
Mun tarvis kanssa löytää kunnon lenkkarit. Oon penteles lupautunut mennä Pispalan rappusille ja ainakaan tällä kunnolla en varmaan pääse edes puoleen väliin :D Jos vaikka sitten kunnon välineet sais mut ylös, ulos ja sinne lenkille.
Kunnon välineet (enkä sano että tosiaankaan välttämättä ne kalleimmat merkkivälineet) tekee kyllä suuren eron, täytyy jo salinkin puolelta todeta että päällä pysyvissä, napakoissa, ja hikeä iholta siirtävissä treenihousuissa on huomattavasti mukavampi treenata kuin valuvissa ja kuumissa ei-teknisen materiaalin pöksyissä... :)
Mä näin sut eilen kun olin itsekin lenkillä! Ajattelin vielä mielessäni, että onpa tutun näköinen nainen, melkein moikkasin mut en sit kuitenkaan kun ajattelin ettei se voi olla mahdollista :D hienot kengät! Tekisi itsekin mieli aloittaa juokseminen, mutta pitää ehkä malttaa mieli kun synnytyksestä on vielä niin vähän aikaa että varmasti kupsahtaisin lenkkipolulle :D reipasta kävelyä toistaiseksi :D
:D :D Kukahan sä olit niistä vastaan tulleista ^_^ Olitko yksin vai seuralaisen kanssa..? ;D
Toivottelen hyviä reippailuja ja antoisaa vauva-aikaa :)
Seuralaisen kanssa ja koirakin oli vielä :D kiitos paljon
OK, taidan muistaa teidät :) No en siis kasvoja mutta ei tullut niin montaa vastaan koiran kanssa :)
Olipa hyvänmielen postaus :) Näytät tosi sporttiselta! :) Harvemmin jaksan kommentoida mutta kaikki postaukset tulee luettua :)
Kiitos Titu :)
Olet kyllä todellisen sporttimimmin näköinen näissä kuvissa! :)
Pitää nyt ihan kommentoida, kun oli niin hyväntuulinen postaus. :D Näytät todellakin sporttiselta ja nuo popot sopivat sinulle erinomaisesti ponimaisuudessaan. :)
Mitä tuohon urheilullisuuteen tulee, niin pakko lisätä, että Mr. Karkkipäivän jalkalihakset herätti kyllä ylistäviä kommentteja tässä taloudessa. Olisikohan tämä ollut sen Punkkipostauksen yhteydessä. Silloin jo mietin, olisiko pitänyt avautua aiheesta, mutta häveliäisyys ilmeisesti voitti. :p Ehkä jonain päivänä omakin kroppani onnistuu näyttämään siltä, että säännöllistä liikuntaa tulee harrastettua. No, viisivuotissuunnitelman mukaisesti se aika on tulossa tuossa parin vuoden päästä.
Niin ja kuten täällä monet ovat avautuneetkin, blogisi on myös yksi ehdottomista lemppareistani. <3
Kiitos Viliina :) Tosiaan, ponipopot tuntuu värikkyydessään nyt ihan itsestäänselviltä just mulle...! :D
Hehheh, oli pakko laittaa äijälle tästä tekstaria hyvien huomenten muassa :) Varmaan ilahdutti :)
Äijällä on luonnostaankin aikamoiset reidet... Ilman treeniäkin ihan ihme kimpaleet :D
Ah, olet kyllä jotenkin niin ihanan mutkaton ja suoran oloinen ihminen blogisi perusteella. <3
Kiva kuulla, jos lihaskommentointoi toi hyvää mieltä myös miehellesi - on tämä blogi kuitenkin niin paljon itsellekin antanut, että hyvähän se on, jos tekin siitä iloa ammennatte. :D
Hihii, kiitos :) Joo, kyllähän se äijä vähän myhäili kommentista. :)
Iloista loppukesää sinne, toivottavasti saadaan nauttia vielä pitkään hyvistä lenkkikeleistä! :)
Minulla on juurikin tuo sama ongelma sateenkaarenväristen juoksulenkkareiden kanssa. Tykkään kyllä käyttää värejä paljon, olen vain tarkka siitä että värit ovat "minun värejäni". Olen etsinyt nettikaupoista jotain murrettua ja maanläheistä, tai edes ruskeaa, mutta en ymmärrä miten sporttivaateteollisuus on voinut jättää mut ihan kokonaan huomiotta värirajoitusteni kanssa :D En siis myöskään tykkää kokonaan mustasta tai valkoisesta. Mutta esimerkiksi sinapinkeltaiset, viininpunaiset, armeijanvihreät tai petrolinsiniset lenkkarit juoksisin heti hakemaan!
Tai ehkä pitää vaan nöyränä mennä urheilukauppojen poniväriosastoille ja kysyä myyjältä kenkää joka edes tuntuisi hyvältä :/
:D :D Ymmärrän sinua...! Vaikka itse sulinkin noille sateenkaaritossuille, niin on kyllä kummaa että tarjolla on tällä hetkellä niin vähän (jos ollenkaan) neutraalin värisiä vaihtoehtoja.
Petrolinsiniset tai sinapinkeltaiset lenkkerit olisi munkin mielestä päheät...!
Tästä olen samaa mieltä! Petroolinsininen ja sinapinkeltainen olisivat kertakaikkisen ämeät värit lenkkareihin. Itsekin ostaisin heti!
Murretun väriset lenkkarit saa kun kirmaa niillä räikeillä tossuilla kosteahkoa maastoreittiä :D kuralätäköt vaimentaa tehokkaasti kirkkaat värit.
Hehheh, no mutta niinpä :D :D
Ahah, tämä oli hyvin lohkaistu :D
Oi miten ihanat, hyviä lenkkejä!
Kyllä näillä lenkit paranee :)
Ihanan pirteä sporttilook! Just ekana mietinkin, että onkohan My Little Pony -mieltymyksellä ollut osaa noiden kenkien hankinnassa :)
Heh :D
Onnea kengistä! Harmi, ettei törmätty - olin itsekin männä viikolla Kuopiossa... Trattoria Sorrento tuli testatuksi ;)
Mitäs tykkäsit Sorrentosta? Mitä söitte? :)
Mitäkö tykkäsin? No, rehellinen arvio: lounasmenu ei ole ehkä se paras tapa tutustua ko. ravintolan tarjontaan, mutta meille se sopi hyvin - ajankohdan ja kohtuullisten hintojen puolesta.
Muistan postauksessasi hehkutetun suurten annosten ihanuutta, ja se ei ihan toteutunut - mutta hyvä niinkin, yhtään enempää emme olisi jaksaneet syödä :)
Oma annokseni, ravunpyrstösalaatti, oli ehkä pettymys kooltaan ja kokoonpanoltaan - jos odotin aitoa italialaista elämystä, niin siinä sitä ei juuri ollut.. (kiinankaalisuikaleet ovat niin perushöttöä, että en olisi sitä kaivannut ravintolassa..) Ystäväni pizza taas.. taivaallinen, sopivan mehukas ja rapea... autoin häntä muutaman viipaleen syömällä, ja ruokaa tuli sopivasti.
Meille sopi tämä paremmin kuin hyvin, sillä oma annokseni jätti minulle vielä tyhjän olon, ja yksinään hän ei olisi jaksanut syödä pizzaansa - näin ollen molemmat autoimme toisiamme :)
Pizzapaikkana suosittelen ravintolaa ehdoitta, muista annoksista kannattaa ehkä ottaa ennen tilaamista selvää.
Lounasannokset taitavat monissakin paikoissa ole a la carte -annoksia pienemmät, mutta eihän annoksesta nälkä pidä jäädä :( Kyllä minäkin ärryn liian pienistä annoksista. Etenkin salaateissa saa täytettä olla aika lailla että se käy nälän taltuttavaksi pääruoaksi. Harmi ettei tämä toteutunut teidän Sorrento-vierailulla.
Ehkä ne pizzat (ja pastat) kuitenkin ovat loppupeleissä italialaisten ravintoloiden bravuureita, ainakin Italian ulkopuolella ja yksinkertaisempien ravintoloiden ollessa kyseessä. Kiva kuulla että pizza kuitenkin sai hyvät pisteet! :)
jatkoa vielä: Puijon maisemissa on aivan mahtavat lenkkeily- ja ulkoilumaastot, painon putosi parissa päivässä varmaan kilokaupalla! Liikuntapainotteinen lepoloma Kuopiossa siis kannattaa aina...
:D :D
Mä tunnustan etten ole ala-asteen jotain suunnistusjuttua (ja talven liikuntatunteihin kuulunutta hiihtoa) lukuunottamatta koskaan ulkoillut tai lenkkeillyt Puijolla. On siinä meillä kuopiolainen... Asia pitäisi korjata. Voisi ottaa ensi viikon tavoitteeksi, vaikka veikkaan että maasto on varmaan liian mäkistä että jaksan juosta. :) Mutta aina voi kävellä :)
Voi mikä aukko sivistyksessä! :)
Mäkisyydessään ja vaihtelevuudessaan Puijon seudun maasto on aivan huippua kuntoiluun, kun koko ajan on pieni ylä-tai alamäki, niin kroppa saa kokonaisvaltaisen haasteen. Huomasin taas, mikä merkitys kuntoilulla (jatkuvalla sellaisella) olisi ...
Lenkkeilyyn sopii Kuopiossa todella moni paikka! :) omia lemppareita ovat Puijon ja Neulamäen mäkiset maastot, joita ei todellakaan kannata lähteä heti juoksemaan.
Sinä ja nuo juoksutrikoot tulitte uneeni viime yönä. Saanko kertoa unen, vaikka se on vähän negatiivinen (en halua, että loukkaannut tästä)?
Unessa olit siis pukeutunut juuri noihin juoksuvaatteisiisi ja sanoit tomerana kädet lantiolla, että kukaan sellainen, jolla ei ole yhtä timmiä kroppaa kuin sinulla, ei saa laittaa jalkaansa vastaavia juoksutrikoita.
Yritä ottaa tämä huumorina, mutta tuollaista unta näin. :)
Hehheh, otan toki huumorilla :D Hassun tästä unesta tekee se, että ihonmyötäisten trikoopöksyjen pitäminen jossain muualla kuin kuntosalille oli minulle vielä ihan hetki sitten aivan karsea ajatus. Minusta trikoohousut eivät (edelleenkään) oikein sovi julkisille paikoille, en tule koskaan ymmärtämään tätä trendiä. :) Urheilun kannalta pystyn ymmärtämään niiden käytön etenkin nyt itse sellaiset hankittuani ja kokeiltuani, kyllähän ne ovat huomattavasti järkevämpi ja toimitusta "helpottavampi" vaate juoksuun kuin lepattavat, löysät housut. :)
Hyvä, ettet loukkaantunut! :)
Itsellänikin on hieman asennevammaa noita trikoita kohtaan ollut pidempään, ja mielestäni ne kuuluvat vain liikuntaan eivätkä siis ole mitkään kaupunkihousut. Näitä kyllä näkee citykäytössä teinitytöillä ihan ilman liikuntasyytäkin. Tulee mieleen, että ovat kyllä vähän sellaiset pyllyn esittely -housut.
Sama. Itselläni olisi äärettömän kiusallinen olo hengailla jossain (siis muualla kuin salilla tai lenkkipolulla) takamusta nuolevissa housuissa. Mun silmään trikoot on vähän sama kuin olisi kaupungilla alushousuissa... Mutta tiedän olevani tässä outo tapaus. :)
Samoin minä, mutta joku raja jossakin. :) Kotona noita toki saa pitää niin paljon kuin kukanenkin haluaa.
Tietysti :) Ja toki siellä ulkonakin ihmisten ilmoilla, se on sitten meidän "sovinnaisten" ongelma jos se näyttää hirveältä :D
Vitsi kun näytät H-Y-V-Ä-L-T-Ä ! Nuo hiukset vielä piste iin päälle. Jossain postauksessa kirjoitit että oot kateellinen toisille bloggaajille ja mietit että kadehtiikohan kukaan sua. No, minä kyllä kadehdin. Itse aina löydän tekosyitä miksi ei jaksa/huvita/kiinnosta... ;)
:D ^_^