Juttelin tässä juuri Indiedaysin päätoimittajan kanssa. Keskustelun aikana esiin nousi fakta, joka sai minut todellakin hätkähtämään.

Tiedättekö mitä? Karkkipäivä on Indiedaysin kaupallisin blogi! Olin lentää perseelleni. Täh? Minäkö? Älkää viitsikö..!

Kirjoitan paljon tuotteista, totta kai, mutta termi ’kaupallinen’ ei kuulu määritteisiin jotka itse ensimmäisenä liittäisin blogiini. Jostain syystä ilmaisulla on mielessäni vähemmän myönteinen kaiku. Liitän sen kritiikittömyyteen ja itsetarkoitukselliseen ostotarpeiden luomiseen tai kuluttamisessa kannustamiseen.

Mutta ’blogin kaupallisuus’ tilastollisena faktana on yksinkertaisesti sitä, että blogissa on esillä bloggaajalle PR-tarkoituksessa lähetettyä materiaalia tai hänelle samaisessa tarkoituksessa tarjottuja palveluita. Materiaalin tarjoajan motiivina on luonnollisestikin saada tuotteelle näkyvyyttä = mainostaa. On toissijainen seikka, minkä tyylistä tai henkistä tuotteen esilläolo on. Näkyvyys on aina mainosta. Huonokin näkyvyys on mainosta.

Olen suhteellisen vähän mukana missään Indiedaysin yhteistyökampanjoissa enkä käytännössä koskaan käy bloggaajille järjestetyissä PR-tilaisuuksissa. Mutta vastaanotan runsaasti tuotteita ja kirjoitan niistä. Tottahan on, että blogini normaaliarjessa on harvoin viikkoa, jolloin en esittelisi jotain minulle PR-mielessä lähetettyä kosmetiikkatuotetta. Juuri tämä tekee blogistani tilastollisesti kaupallisen.

Auts. Kuulostaa jotenkin pahalta.

Muut Indiedays-bloggaajat vastaanottavat epäilemättä vähintään yhtä paljon PR-materiaalia kuin minä ja osa juhlii sponssatuisssa pippaloissa harva se kuukausi. - Miksi siis Karkkipäivä olisi kaupallisin?

Koska kirjoitan kosmetiikkablogia. Rönsyilyistään huolimatta Karkkipäivä on kuitenkin sydämeltään kosmetiikkablogi, ja oman elämäni sijaan esittelen pääsääntöisesti putelien elämää.

Seuraavan voitte joko kumota tai vahvistaa:

Kauneusblogien lukijat odottavat saavansa lukea tuotearvosteluja. Ja mielellään mahdollisimman tiheästi, ei kerran neljässä kuukaudessa kun bloggaajan putsari on loppunut ja hän ostaa uuden. Mitä useammin ja monipuolisemmin tuotearvosteluja = sitä parempi.

Vai onko? Kuulisin mielelläni kannanoton. :)

Haluaisinko itse vaihtaa ihonhoitotuotteitani joka toinen viikko? Itse asiassa en. Kokeilla jotain uutuutta parin kuukauden välein? Joo, kuulostaa paremmalta.

Tietyllä tapaa kaupallisuuteni johtuukin siis… siitä mitä arvelen teidän lukijoiden odottavan ja toivovan. - ”Hei Sanni, haluaisitko kokeilla Mádaran uutta päivävoidetta?” – Hmmm, no kaapissahan on kolme lempparivoidettani vielä kesken… Mutta joku lukijani on ehkä kiinnostunut kuulemaan mitä tykkään Mádaran koostumuksesta. ”Okei, laita tulemaan!”

Eikö ole muuten kiinnostavaa, että JOS esittelemäni tuote/palvelu/asia on itse kustantamani, sitä ei lasketa sanan varsinaisessa merkityksessä mainostamiseksi? Vaikka totta kai se käytännössä on sitä, ihan yhtä lailla. Kuten yllä tuli todettua, kaikki näkyvyys on omalla tavallaan mainosta. Jos jokainen esittelemäni tuote olisi itse hankkimani, loisin potentiaalista ostohalua ihan samalla lailla kuin jos tuote ei olisi itse ostamani. Mutta tällöin Karkkipäivä ei olisi ”Indiedaysin kaupallisin blogi.” Hassua.

Eihän bloggaaja itse asiassa voi kirjoittaa mistään materialistisesta asiasta tai konkreettisesta kohteesta tai palvelusta ilman, että hän samalla tuo asialle näkyvyyttä. ”Kävin eilen Hesessä, olipa hyvä hamppari” = bling! Mainos Heselle. ”Oi kun tekisi mieli lähteä kesällä Kyprokselle.” = ding! Mainos Kyprokselle.

Pysyäkseen ei-kaupallisena bloggaaja voisi loppupeleissä kirjoittaa vain abstrakteista asioista, ei-nimetyistä kohteista tai tuotteista yleisellä, ei-merkkispesifioidulla tasolla. Blogeissa jaettaisiin ajatuksia kirjoittajan lempiväreistä, pohdintoja lomailusta ”jossain trooppisilla seuduilla”,  harmittelua siitä kun ”kaikki ripsarit” leviävät ja fiilistelyä vauvan ensiaskelista. Mukavia asioita nuokin, joista on kiinnostavaa lukea. Mutta blogien viehätys piilee myös - ja ehkäpä ennen kaikkea - vertaisarvioissa ja -kokemuksissa. Lukija haluaa tietää, mitkä ripsarit bloggaajalla leviävät ja mitkä eivät. Vauvablogin lukija haluaa kuulla, minkä merkkiset vaunut ovat bloggaajasta parhaat. Reissublogin lukija kuulee mielellään, mitä ravintolaa bloggaaja Pariisissa suosittelee.

Juuri näistä syistä blogeista on tullut niin suunnattoman suosittuja. Kiinnostava, viihdyttävä teksti = hyvä juttu. Mukana konkreettisia vinkkejä = vielä parempi. Näistä aineksista on blogit tehty.

Haluankin nyt kysyä teiltä, miten kaupallisena te olette Karkkipäivän kokeneet? Onko kaupallisuus blogeissa pahasta? Olisivatko tuote-esittelyni mieluisampia, jos olisin itse ostanut kaikki tuotteet?

Mielipidettänihän ei kukaan kuitenkaan voi ostaa.

Sain Weledalta yhteydenoton. Haluaisinko arpoa lukijoilleni ihania vartaloöljyjä? No totta maar! En kai minä nyt lukijoilta tällaista mahdollisuutta evää..! :)

Weledalla on valikoimassaan kahdeksan erilaista vartaloöljyä, ja saan arpoa yhden kappaleen jokaista.

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttilaatikossa minkä öljyn haluaisit voittaa. :)

Öljyt on jaoteltu sen mukaan sopivatko ne ihanteellisimmin ihon kosteutukseen vai hierontaan, vaikka kaikki öljyistä sopivat periaatteessa kumpaankin tarkoitukseen. Jokaisessa on erilainen öljypohja ja aitoja eteerisiä öljyjä.

KOSTEUTUKSEEN

Granaattiomena – kuivan ja ikääntyneen ihon ravitsemiseen. Uudistaa, kosteuttaa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Sisältää jojobaöljyä, seesaminsiemenöljyä, auringonkukan siemenöljyä, vehnänalkioöljyä, makadamian siemenöljyä sekä hirssiuutetta ja granaattiomenan siemenöljyä.

Tätä voi kuulemma käyttää myös ruoanlaitossa, esimerkiksi raakaruokakakuissa (!).

Tyrni – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen (vaikka toki öljyt sopivat aina parhaiten kuivalle iholle). C-vitamiinirikas koostumus tuo antioksidanttista suojaa. Sisältää seesaminsiemenöljyä, tyrniöljyä ja eteerisiä öljyjä.

Ruusu – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen. Mieto ruusun tuoksu vaikuttaa rauhoittavasti ja tasapainottavasti kehoon ja mieleen. Sisältää jojobaöljyä, manteliöljyä ja villiruusun siemenöljyä.

Sitrus – kevyin öljyistä, tämä on ainoa Weledan öljyistä jonka inci sisältää myös alkoholia --> tuote jättää iholle vähemmän rasvaisen tunnun. Virkistää ja sopii myös hierontaan. Sisältää manteliöljyä, alkoholia ja sitruunankuoriöljyä.

HIERONTAAN

Laventeli – rentouttava hierontaöljy kehon ja mielen rauhoitukseen. Sisältää manteliöljyä, seesaminsiemenöljyä ja laventeliöljyä.

Arnikki – lämmittävä hierontaöljy, sopii käytettäväksi erityisen hyvin ennen ja jälkeen urheilun. Arnikkiuute lämmittää ja vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Sisältää auringonkukkaöljyä, oliiviöljyä, arnikkiuutetta ja koivunlehtiuutetta.

Kehäkukka – hierontaöljy herkälle iholle. Mieto koostumus sisältää auringonkukan siemenöljyä, koivunlehtiuutetta, kehäkukkauutetta ja kamomillauutetta. Kehäkukka tunnetaan rauhoittavasta vaikutuksestaan.

SELLULIITIN HOITOON

Koivu – Weledan palkituin vartaloöljy, ja tätä näkee aina naistenlehtien "Parhaat selluliittituotteet" -listoilla. Lupaa näkyviä tuloksia kuukaudessa kahdesti päivässä käytettynä. Sisältää aprikoosinkiviöljyä, jojobaöljyä ja vehnänalkioöljyä sekä koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita.

Minulle Weledan öljyistä entuudestaan tuttuja ovat Koivu- ja Tyrniöljy. Koivutöljyä testasin pienen 5 millin pullon joten sen vaikutuksista selluliittiin en osaa sanoa mitään, mutta koostumus on kyllä miellyttävämpi ja ainakin ihan erilainen kuin perinteisissä kofeiiniin luottavissa selluliittituotteissa. Tyrniöljy oli aivan ihanan tuoksuista mutta minun iholleni liian täyteläistä.

Nyt saan testiin Granaattiomenaöljyn jota aion kokeilla ruoanlaitossa. :) Kerron sitten maistuiko esim. salaatti ihan eteerisiltä öljyiltä... Vai maistuuko ne ylipäänsä miltään...? Nehän ovat haihtuvia öljyjä...

.

Mitenkäs te, tuleeko käytettyä paljon öljyjä kauneudenhoidossa? Tuntuu, että öljyt ovat edelleen täällä Suomessa vähän "vaikea" kosmetiikan tuotealue, itse ainakin koin myyjän työssäni haastavaksi saada asiakkaita - siis niitä kuivaihoisiakin - ymmärtämään aitojen kasviöljyjen merkityksen ja hyödyt ihonhoidossa.

Osallistumisaikaa arvontaan on 28.2. saakka.

Kävin viime viikolla pyrähtämässä Hämeenlinnassa. Hetken mielijohteesta keksitty yhden naisen hemmotteluloma epätyypilliseen kohteeseen. :)

Kyllä jälleen voi todeta, kuinka mahtava juttu Couchsurfing on. :) Houstini Tanja oli mitä mahtavin tyyppi ja kaupan päälle sain vielä ihastuttavaa koiraseuraa Tanjan Sira-koirasta.

Hämeenlinnan keskusta on ensivaikutelmaltaan kuin minkä tahansa pienen-keskisuuren suomalaiskaupungin keskusta - mutta ei ihan kuitenkaan. Suomalaiseen koruttomaan kaupunki-ilmeeseen kuuluvaa tuttua sementtilaatikkotaloa riittää, mutta toriaukio kirkkoineen on oikein idyllinen. Voin kuvitella miten nättiä täällä on kesällä.

Kävelykatu Reska. Voi tätä meidän anti-talvea... Uskomatonta että kuvassa on helmikuu. Pakko vetää kuvia filtteriohjelmn läpi että niissä olisi muitakin värejä kuin harmaan eri sävyjä...

Hämeenlinna-pyrähdykseni päämomentit tulisivat olemaan syöminen (kuka yllättyi? :D) ja kauneushoitolassa käyminen.

Hotelli Emilian (jonne olin ensin aikeissa buukata itseni ennenkuin sain Couchsurfing-yöpaikan) henkilökunta suositteli illallispaikaksi ravintola Piparkakkutaloa, joka vaikutti jo nettisivujensa perusteella lupaavalta. Miljöö on yhtä suuri osa ruokailuelämystä kuin itse ruoka. Minulle ravintolaillat ovat lähimatkailua antoisimmillaan! :)

Vanhaan kauppiaskotiin rakennettu ravintola on tunnelmaltaan jotain ihan muuta kuin Rossot ja muut kloonatut ketjuviritykset.

Piparkakkutalo sisältä.

Onneksi sain Tanjan mukaan seuraksi, olisi ollut huomattavasti tylsempää syödä yksin enkä olisi voinut kenellekään kommentoida ruokia ja ihanaa sisustusta..! :)

Tanjalle ravintola oli tuttu, ja vasta ruoan tilattuani tuli puhetta siitä että paikka tunnetaan reilun kokoisista annoksistaan... Kun olisin sen tiennyt...

...en olisi tilannut kolmen ruokalajin settiä. :) Kuvissa koot eivät oikein tule esiin, mutta annokset olivat noin puolet suurempia kuin mihin olen tottunut. Alkuruokakeitto oli käytännössä pääruoan kokoinen ja olin ihan täynnä sen syötyäni. (Tanja sai napostella vehnäjuustotikun ;)) Nieriäfile olisi riittänyt kahdelle, ja ennen jälkkäriä piti ihan pitää taukoa että sain juustot mahtumaan.

Pipari-ravintolasta ilta jatkui vielä lasillisille läheiseen Birgeriin jossa tapasimme Tanjan kavereita. Matkalla epäilin kovasti suorituskykyäni vatsan pingottaessa kuin potkupallo. :)

...mutta niin vain sinne sai vielä ujutettua Pinot Noirilaisen. :) Tanjan kaverit ovat myös mukana Couchsurfing-piireissä ja jaoimme kukin surfauskokemuksiamme.

Sain taas haavit auki kertomuksellani Sardinian friikistä...

Mummoni vanhan kotitalon ovella oli tuttu kyltti. Uskomatonta että tämä on edelleen jäljellä - äitini kertoo että kyltti oli siinä jo hänen lapsuudessaan...!

Torstaina oli vuorossa hemmottelua kauneushoitolan muodossa. Artemis City Spa sijaitsee vanhan postin tiloissa, ja sisään astuessa katse kiinnittyy heti näyttävän aulatilan kattokorkeuteen.

Katossa roikkuvat edelleen postin vanhat, kauniit valaisimet. Aika persoonalliset puitteet hoitolalle.

Artemis on erikoistunut emäksiseen ihon- ja kehonhoitoon. Sain kuulla, että valtaosa kosmetiikasta on hapanta, ja monien iho-ongelmat voivat johtua liian happamoittavasta ravinnosta ja kosmetiikasta. Sain näytteen mielenkiintoisesta jauheputsarista joka on itse asiassa kylpysuolaa..! Olen sitä pari kertaa testaillut ja sillä tosiaan lähtee meikkikin. Siinä on vain suolaa ja mineraaleja. Enpäs ole tällaistakaan puhdistusmuotoa koskaan aiemmin kokeillut.

Olin valinnut hemmotteluhoidokseni turvehoidon johon kuului myös imukuppihierontaa. Hoito oli ihana...

...mutta selkäni näytti imukuppien jäljiltä aika pelottavalta :D Hieronta ei siis todellakaan sattunut vaan tuntui päinvastoin mukavalta ja rentouttavalta, mutta hoitajani mukaan toisten iho reagoi alipaineeseen herkemmin. Mustelmat ovat nyt jo kadonneet.

Värjäytin Artemiksessa myös hiukseni, väristä olikin jo juttua täällä.

Hoitolan jälkeen lähdin etsimään lounaspaikkaa. Tai en minä sitä oikeastaan etsinyt, olin Artemislaisten vinkistä päättänyt mennä Café Hoffiin josta saisi keitto- ja salaattilounasta.

Panin merkille, että Hämeenlinnan keskustan kahvilat ovat lähes kaikki sellaisia ei-niin-tunnelmaan panostavia kahvio-tyyppisiä ratkaisuja. Hyvää purtavaa ja erikoiskahveja saa, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikat ovat sellaisia ettei niissä varsinaisesti tee mieli istuskella pidempään. Wetterhoffin talossa sijaitseva Kahvila Hoffi osoittautui oikein viihtyisäksi.

Punajuurisosekeitosta on todettava, että omani oli kyllä parempaa. ;)

Lounaan jälkeen teimme vielä Tanjan ja Siran kanssa linnakävelyn, jonka aikana allekirjoittanut syväjäätyi niin perusteellisesti että elpyi vasta myöhään illalla bussin kipattua neidon takaisin kotikaupunkiinsa. Note to self (muistiinpano itselle?): älä jätä lämpimiä talvikenkiä ja paksuja lapasia kotiin helmikuussa vaikka lämpömittari kuinka näyttäisi lähtiessä plussaa. Torstaina oli pakastunut ratkaisevasti sen verran että vaatetukseni oli auttamatta liian kevyt....

Olipas kyllä mukavaa ja virkistävää käydä Hämeenlinnassa pitkästä aikaa! Hauska katsella kotimaan kaupunkeja vähän niinkuin turistin silmin. Keskustan torialuetta en muista lapsuudestani käytännössä lainkaan, ehkä emme siellä päin mummola-vierailuilla juuri liikkuneetkaan.

Tanjalta sain paljon vinkkejä Hämeenlinnan kesätapahtumista ja saattaapa olla että tapaamme heinäkuussa linnajatsien merkeissä..! :)

Seuraavaksi haluaisin vihdoin ja viimein lähteä käymään Vaasassa. Löytyyköhän sieltä Couchsurfing-sceneä..? :)

Lauantain leikki numero 2 oli old school -- ehm, siis vanhan koulun :) Karkkipäivää.

Joo, mun kädet näkyy nykyään joka meikkikuvassa ^_^

Tein pohjustuksen eilen esitellyillä Natural Coden luomivärikynillä, sävyt vihreä, pinkki ja sininen.

Ängetään saman tien mukaan kaikkia mahdollisia Hemnesin uumenissa lojuvia blogin kautta saatuja testituotteita...

Laatikkoja kaiveltua näppeihin osuivat joskus syksyllä saamani Natural Coden sininen Darling -trio ja Lumenen vihreä Suon Tuoksu -duo.

Kynillä tehty pohjustus. Levitin Pearl Pink'iä myös alaluomelle.

Vedin sisänurkkaan vaaleanvihreää Suon Tuoksu -duosta, luomivakoon Mad Mineralsin pinkkiä Hot Stuff -mineraaliluomiväriä, luomen ulkonurkkaan Natural Code Darling -paletin tummansinistä ja alaluomelle samaisen paletin vaaleansinistä (joka muodosti pinkin pohjan kanssa liilaa).

Alaulkonurkka kaipasi selvästi vielä sähäkämpää violettia detaljia, ja lisäsin sinne Fyrinnaen kimaltavaa Lemmus Sibiricus -sävyä. Sisänurkkaan vielä valopilkahdus Pure Luxen White Diamondsilla.

Mitäs vielä...?

Joo, näitäkään en ole vielä korkannut! Lumenelta saamani Raspberry Color Tips -värimaskarat sävyissä liila ja pinkki. Liilaa yläripsiin ja pinkkiä alaripsiin.

No, tällainen pläjäys siitä tuli.

Hmmm.

Ensin oli hauskaa mutta ei sittenkään oikein sytytä.

Eilen olin toista mieltä, mutta kyllä mä tykkään metalliversiosta enemmän. On kiva haastaa itseään yhdistämään kaikenlaisia värejä, mutta näin kirjavat meikit on lopulta vain juurikin tällaisiin leikkihetkiin...

Pitkästä aikaa tuli olo että hei, näillä haluan vähän leikkiä!

Sain Lumenelta Natural Coden uusia voidemaisia luomivärikyniä. Jotenkin niitä katsellessa päässä klikkasi pitkästä aikaa sellainen vanha kunnon Karkkipäivä-fiilis. Nyt ei kun sotkemaan luomiin!

Kyniä on kuusi sävyä: Pearl Copper, Pearl Green, Pearl Ivory (joka tosin minun mielestäni on enemmänkin kulta kuin norsunluu), Pearl Pink, Pearl Taupe ja Pearl Blue.

Nimistä saattaa joku ehkä keksiäkin, että kyseessä on hyvin helmiäinen koostumus. :)

Tein kynillä kaksi meikkileikkiä, tänään esittelyssä metallinen Meikki # 1.

Pohjustus Natural Coden kynillä:

Vedin sävyt luomelle aika suurpiirteisesti, pohjustusta ei tarvitse häivyttää erityisen huolellisesti kun sävyt jäävät puuteriluomivärin alle. Natural Coden voidemaiset kynät eivät tunnu olevan rasvaisimmasta päästä ja jälki kuivuu aika nopeasti.

Levitin NC-pohjustuksen päälle MACilta saamaani Mineralize-luomiväriä sävyssä Captivating sekä kolmea sävyä Viva La Divan Nudie -paletista.

.

Levitin MACin Captivating -duon vaaleaa kultaa koko luomelle ja tummempaa kultaa luomivakoon ja ulkonurkkaan. Yhdessä alla kuultavien Natural Code -sävyjen kanssa kokonaisuudesta tuli kultainen mutta kuitenkin eloisa hienovaraisesti vaihtuvilla nyansseilla persikkaisesta kullasta vihertävään kultaan.

Rajasin yläluomen ulkonurkan Natural Coden Pearl Taupe -kynällä ja alaluomen Pearl Copper -kynällä (hups, se unohtui mainita meikkikuvassa). Levitin yläluomen rajauksen päälle Nudien sävyä 2 ja alaluomen rajauksen päälle Nudien sävyä 1. Lisäsin luomivaon sisäkaareen kuparikultaisen häivähdyksen Nudien sävyllä 3.

Meikki on niin hohtava että näyttää lähes kostealta.

Tykkäättekö te kauttaaltaan metallisesta meikistä vai onko se turhankin "bling"? Itse tykkään että metalliset sävyt ovat hurjan helppoja, kun ne häivyttyvät käytännössä itsestään eikä meikkiin jää selkeitä rajoja. Jos minun täytyy tehdä näyttävä juhlameikki eikä aikaa viimeistelyyn ole paljon, valitsen voimakkaasti helmiäiset sävyt niin kiireessä häivytetyt varjostukset eivät paljastu yhtä pahasti kuin mattaiset. ;)

Hintaherkkydelleni on tapahtunut jotain. Olenko ollut liian kauan tekemisissä selektiivisen kosmetiikan kanssa..?

Aioin aloittaa tämän jutun kertomalla, että sain testiin suunnilleen kalleimman vartalovoiteen mitä olen koskaan käyttänyt. Sitten tarkistin tuotteen hinnan. 30 euroa 50 senttiä. Ja ei se kuulostanutkaan niin hurjan kalliilta.

Vaikka onhan se todella huomattavasti hinnakkaampi kuin Niveat, Garnierit ja Lumenet.

Mietin asiaa, eikä fiilikseni sittenkään johdu työskentelystä selektiivisten brändien kanssa, vaikka sekin on varmaan osaltaan vaikuttanut asiaan. Hintaherkkyyteni on muuttunut kiitos luonnonkosmetiikan. Muistan, kun neljä vuotta sitten vaihdoin luonnonkosmetiikkaan, ja olin ensin ihan että hitsiläinen kun kropparasvasta saa pulittaa pienen omaisuuden - pienestä 150 millin pakkauksesta pitää maksaa tuplasti sen  verran kuin 400 millin Niveasta.

Sittemmin olen "turtunut" luonnonkosmetiikan hintoihin. Jos vartalovoiteen saa alle 20€:lla, se tuntuu edulliselta. Jos se maksaa 30€, se ei ole halpa mutta ei hätkäytäkään.

Mia Höytö Cosmetics on suomalainen, ylellinen luonnonkosmetiikkasarja. Tuotteet ovat kalliita. Päivävoide maksaa 45-50 euroa jälleenmyyjästä riippuen. Useimmat suomalaiset pitävät tällaista hintatasoa suhteellisen arvokkaana, vaikka kaikki on toki aina suhteellista. Yhden 5 euroa on toisen 50 euroa.

❗️ EDIT 2018 // Mia Höytö yhdistyi vuonna 2018 Globe Hope -brändin kanssa, minkä myötä hinnat laskivat. Silkki-vartalovoiteen uusi hinta on 23,90€.

Mia Höydön Silkki Body Cream on siis kolmen kympin kropparasva. Pullossa on tavaraa 150 ml, eli litrahinnaksi saadaan 200 euroa. Samassa litrahinnassa liikkuvat myös Dr. Hauschkan vartalovoiteet, joiden imago ei (ainakaan minulle) ole yhtään luksus, toisin kuin Höydön.

Miltä Silkki sitten tuntuu? Ainakin paremmalta kuin Hauschkan samanhintainen tuote, tosin tämä on tietenkin maku- ja mieltymyskysymys. Höydön vartalovoide on paksua ja kermaista, Hauschkan vartalovoiteet taas ohuita ja emulsiomaisia, osan koostumus jopa vetisen ohutta. Tuoksu on raikas ja sitruksinen.

Kuvakaappaus incistä: Mia Höytö Cosmetics

Ainesosiltaan Silkki on ihan perusluonnonkosmetiikkakamaa. Sieltä löydämme tutut auringonkukansiemenöljyn, shea-voin, mehiläisvahan, manteliöljyn, oliiviöljyn, aloeuutteen ja tyrninsiemenöljyn. Tyrni on ymmärtääkseni arvokkaammasta päästä kasviöljyissä, mutta ei mitenkään uniikki ainesosa. Sitä löytyy hyvin edullisistakin tuotteista, esimerkkinä vaikkapa Dermosilin. (Mutta kyllä - Mia Höydön voiteen kokonaiscocktail on ehdottomasti laadukkaampi ja arvokkaammista raaka-aineista kuin Dermosilin Tyrni-käsivoiteen ;))

Sen sijaan, että olisin lähtenyt tarkemmin esittelemään Mia Höytöä (muita hänen tuotteitaan en kylläkään tunne), minusta oli kiinnostavampaa jäädä pohtimaan tätä hinta-asiaa ja imagojuttuja. Mistä ihmiset haluavat maksaa..? Mistä esimerkiksi Höydön asiakkaat maksavat..? Samantyyppisiä voidepohjia saa huokeammiltakin sarjoilta. Miksi Höytö on halunnut hinnoitella tuotteensa näin? Epäilemättä juuri siksi, että hinta määrittää myös tuotteen brändiä. Näiden ei ole tarkoituskaan houkutella joka pirkkoa. Hinta tukee tunnetta ylellisyydestä, ripauksesta luksusta.

Kuva: Mia Höytö Cosmetics

Jos ostaisin Silkin, mitä saisin kolmella kympillä..? Pakkaus on kaunis - saisin esteettisen hyödyn. Mikäli sisustaisin paljon valkoisella ja haluaisin kylpyhuoneeseeni vain yksinkertaisen tyylikkäitä tuotteita esille, Silkki näyttäisi siellä kivalta. Korkkimekanismikin on astetta hienostuneempi kuin useimmilla kilpailijoilla. Ja tietysti voisin tuntea tukevani kotimaista yritystä. Höydön tuotteet valmistetaan Helsingissä Ecocert- sertifioidussa tehtaassa. Mutta saisinko jotain sellaista ihonhoidollista hyötyä, mitä en saisi 15 euron voiteella..? Uskon, että en.

Kuinka moni ostaa tämän hintaisia vartalotuotteita..? Kuluttajat ovat herkemmin valmiita maksamaan korkeamman hinnan kasvotuotteesta, jolla toivotaan olevan näkyviä vaikutuksia. Ylelliseen kasvoseerumiin voidaan satsata, mutta kroppa rasvataan sitten vaikka Pirkalla. Voin kertoa, että en itse myyjän työssäni ole kertaakaan myynyt yli kolmen kympin vartalovoidetta.

Maksaisitteko te 30 euroa vartalovoiteesta tai muusta vartalotuotteesta?

Vaikuttaako hintaherkkyyteenne ylipäänsä brändit tai kotimaisuus?

* * Silkki Body Cream saatu blogin kautta * *

Sannin hiukset tässä moi.

Aamupöllö   -    iltapäiväpöllö

"Meitä on rääkätty viimeisen kuukauden ajan jollain ihme saippuapesuilla, ja olemme aika lailla saaneet tarpeeksemme. Jos kerran Sanni hemmottelee itseään kroppahoidolla ja ravintolaillallisella, niin entäs me? Ollaan kestetty jo tarpeeksi kauan kokeilua, joka ei johda mihinkään. Meistä on tullut ihan sameat ja arvatkaa miltä tuntuu kun ei ole päässyt neljään viikkoon kunnolla puhdistumaan?

Nyt jotain kivaa meillekin!"

Kuulin hiusten viestin ja tottahan se on, olen itsekin jo kyllästynyt saippuaprojektiin ja siihen miltä hiukseni ovat viime aikoina näyttäneet.

Hiirenharmaasta hunajaan.

...ja kylläpäs mä näytän maaniselta tuossa ekassa kuvassa...

Päätin antaa tukkaraasulle sen ansaitsemaa hemmottelua ja lepyttelyä ja kävin tänään täällä Hämeenlinnassa kampaajalla ottamassa pienen värinkirkastuksen ja kiiltosävyn. Enpäs ole muuten värjäyttänyt hiuksia kampaajalla varmaan neljään vuoteen.

On kyllä aika ihanaa tuntea pitkästä aikaa puhtaat, liukkaat hiukset, omat hiukset.

Luulen että kutrit nyt leppyivät.

Teepuu-saippua saa jäädä odottamaan. Olen pahoillani.

P.S. Hämeenlinnan yö on näköjään jättänyt kivat silmäpussit :D

Vichyn Dermablend-paketti saapui eilen. Olen niin innoissani kun pääsen pitkästä aikaa testaamaan jotain todella erilaista (minähän en suoranaisesti ole voimakkaasti peittävien ja väriä korjaavien meikkipohjatuotteiden ykköskohdeyleisöä) että en malta olla laittamatta ensimmäisiä kuvia saman tien! (...vaikka pizza voitti aamulla kyllä nämäkin...! :D)

Meikkaamaton puoli - meikattu puoli

Ensimmäisenä kokeiluun pääsi kevyintä peittoa lupaava Fluid Corrective Foundation. Jos tämä on se kevyin, niin miltähän muut kaksi Dermablend-pohjaa sitten näyttää..? Olin nimittäin aika vakuuttunut jo tämän peittokyvystä.

Fluid Corrective Foundation tuntui notkealta ja peittävän koostumuksen aisti heti. Peittävissä tuotteissa oikea sävy on erityisen tärkeä, siis vielä paljon tärkeämpi kuin kevyissä meikkipohjissa joissa meikkituotteen sävy mukautuu ihoon helpommin ihon oman sävyn kuultaessa läpi.

Kokeilin ensin vaaleinta Opal-sävyä, joka vaikutti hitusen liian vaalealta. (Mitä, kai ihon sävyni on oikeasti jotenkin tummunut vanhemmiten tai sitten oma makuni/visuaalinen käsitykseni ihonsävystäni on muuttunut…) Keskimmäinen sävy 25 Nude tuntui sopivan paremmin. Verrokkikuvistakin huomaa ettei se ole juurikaan omaa ihonsävyäni tummempi, vaikka kämmenselällä voide näytti arveluttavan tummalta.

Ehkäpä kaikkein paras sävy olisi Nuden ja Opalin sekoitus..? Täytyy kokeilla.

Huh – enpä ole koskaan postannut näin isoja kuvia naamastani – jokainen huokonen suunnilleen näkyy! :D Mutta ajattelin, että tämän tuotteen kohdalla isot verrokkikuvat ovat tarpeen jotta meikkivoiteen tekstuuri ja peittokyky todella tulevat esiin.

Meikitön puoli. Aika kaukana Annan ihosta, vaikka minunkin ihoani hyvänä pidetään. ;) Löytyy punoitusta, pigmenttiläiskää ja läpikuultavaa suonta...

Dermablend-puoli. Sieraimessa vähän huolimaton levitys, tämä täytyy todellakin häivyttää hyvin.

Ensivaikutelma Fluid Corrective –meikkivoiteesta: yllättävän notkea ja kostean tuntuinen koostumus ollakseen kestomeikkivoide. Peittävyys korkea, vastaa mielestäni vähintään selektiivisten brändien täyttä peittoa lupaavien meikkivoiteiden tasoa (esim. Clarins Everlasting, Lancôme Teint Idole Ultra), mutta on ehkä hitusen paksumpi. Levitin meikkivoiteen kosteuttamattomalle iholle (itse asiassa ihan vahingossa, kun olin niin innoissani että unohdin laittaa alle kosteusvoiteen..!) eikä pinta näytä yhtään kuivalta.

Iho kuitenkin näyttää mielestäni meikatulta. Ei mitenkään pakkeloidulta, mutta selvästi meikatulta. Ehkä kokemus johtuu siitäkin että en ole tottunut käyttämään näin peittävää meikkipohjaa. Tosin en usko että todella peittävällä tuotteella voi missään tapauksessa saada täysin luonnollisen näköistä tulosta, ohuen ja joustavan pinnan kuitenkin.

Kestosta raportoin lisää sitten kun olen käytellyt Dermablendia pidemmän aikaa.

Ihan sormet syyhyää päästä testaamaan näitä muiden iholle!

P.S. Ja näitähän saa siis valikoiduista apteekeista, esim. Yliopiston Apteekista. Ovat jo myynnissä.

P.P.S. Lounasterkut Hämeenlinnasta. Postaan juuri salaatin lomassa Green Laurell'issa, kiitos vinkistä. :) Oli muuten halvin salaatti ;) 

Tänä aamuna mietin; kirjoitanko ylellisestä vartalovoiteesta vai pizzasta..? Alanko kohta menettää lukijoita kun kirjoitan niin paljon ruoasta..?

Pizza voitti! :) Blogit ovat sitä varten että niissä intoillaan juuri siitä mikä kirjoittajaa eniten innostuttaa, eikö niin? Anteeksi Silkki Body Cream, tällä kertaa jäit toiseksi. (Miksi mä edes perustelen tätä itselleni..?) Oikeastaan postaan nykyään niin paljon tiheämmin kuin aiempina vuosina, että ruokajutut eivät itse asiassa edes vie kauneusjuttujen tilaa, vaan ovat tulleet lisäksi.

Mutta mitäs sitä näitä perustelemaan, tein toissapäivänä varmaan elämäni parasta pizzaa ja haluan kirjoittaa siitä! :)

Olin jo kirjoittamassa tuohon kuvaan 'White Pizza', kunnes Crea-keskustelun skarppaamana vaihdoin valkoiseksi. ;) Mutta olisikohan pizzakin pitänyt kirjoittaa 'pitsa'...?

Valkoinen pizza on pizza, jossa ei ole tomaattikastiketta. Käsittääkseni ainakin Italiassa tarjoillaan myös sellaista versiota, jossa on hapankerma (?)-pohjainen valkoinen kastike.

Minulle pizzaan on aina kuulunut tomaattikastike, enkä ole koskaan edes uteliaisuuttani kokeillut jättää sitä pois. Sehän tekee pizzasta pizzan!

Löysin kuitenkin eräästä kasvisruokakirjasta joku aika sitten niin herkullisen näköisen kuvan (ja reseptin) valkoisesta pizzasta, että pakkohan sitä oli kokeilla.

.

Pohjan tein vhh-pizzan suosikkireseptilläni jonka jauhosekoitusta tuli jälleen tuunattua jotta saisin pohjasta vaaleamman.

Ohje (yhdelle hengelle):

2 kananmunaa

vajaa desi juustoraastetta

10 g vehnäleseitä (4 rkl)

10 g Bake Pro -heraproteiinijauhetta (vajaa 2 rkl)

5 g mantelijauhoa (1 rkl)

5 g kookosjauhoa (vajaa 1 rkl)

1 tl psylliumia

1 tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Munat + juustoraaste yhteen. Kuivat aineet yhteen. Yhdistä. Levitä uunipellille niin ohuelti kuin saat. (Taikina on tahmeaa mönjää, ei sitkoista, käsin leivottavaa taikinaa.) Esipaista 10 minuuttia ja lisää täytteet. Paista kunnes juusto on sulanut.

Mutta tämä postaus ei sinällään ole mikään "vhh-postaus" vaan kehotan teitä kokeilemaan näitä täytteitä, sillä juuri niissä on tietysti pizzan juju!

Täyte:

Oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä murskattuna

Rosmariinia (kuivattua tai tuoretta)

Latva-artisokan sydämiä

Aurinkokuivattua tomaattia

Oliiveja

Pehmeää vuohenjuustoa

Mietoa juustoraastetta

Jos teet normaalin vehnäpohjan, sivele oliiviöljy paistamattomalle pohjalle ja ripottele päälle rosmariini ja murskattu valkosipuli. Paista 3-4 minuuttia ja lisää loput täytteet vasta sitten (alkuperäisessä ohjeessa lukee näin).

Jos teet vhh-pohjan, sivele oliiviöljy ja lisää kaikki täytteet vasta esipaistetun pohjan päälle. (Oliiviöljyä on vaikea sivellä siististi raa'an vhh-pohjan päälle :))

En tiedä vaikuttiko uusi jauhokombo vai pelkästään se, että pizzaan ei tullut tomaattikastiketta (joka tietysti lisää pintaan kosteutta), mutta pizzasta tuli ennenkokemattoman rapea!

Eikä tämä todellakaan kaivannut yhtään tomaattikastiketta! Aivan eri makuinen pizza kuin normaalit perusviritykseni raskain tonnikala-katkarapu-paprika-täyttein. Otin yhden haukun ja jäin vain hymistelemään silmät ummessa.... Onko se rosmariini vai oliiviöljy vai kaikkien täytteiden yhteismaku joka tekee tästä niin... erilaisen...?

Suosittelen kokeilemaan!