Älkää nirhatko mua!

Aloin tänään kirjoittaa yhtä ihonhoitojuttua mutta sitten vain ajauduin keittiöön ja.... No se ihonhoitojuttu on niin pitkä että en muutenkaan olisi saanut sitä tänään loppuun ^_^ Tulee huomenna sitten!

Mutta tänään...

Suklaa-myslipatukka.

Mun siskon seura on vaarallista. Sillä on lähdössä tämä koko vhh-juttu ihan pelkän herkuttelun puolelle. Patikkaretkellä se alkoi suunnitella oman vhh-myslipatukan kehittämistä... Ja minun täytyi laittaa idea saman tien toteutukseen! :) (Hähä, kerkesin ensin ^_^)

Eikä niistä mitenkään kehnoja tullut!

Idea lähti siitä, kun kerroin siskolle kokeilleeni ensimmäistä kertaa raakasuklaan valmistusta. (Tein Antti Heikkilän kahden raaka-aineen ohjeella - (raaka)kaakaojauhetta + kookosöljyä. Valaistuminen! Ai näinkö helppoa oman suklaan teko on? ^_^) Sisko puolestaan myhäili oman retkieväs-pähkinämyslinsä kanssa (vinkki tietysti minulta ;)), ja siinä Atkins-patukoiden loputonta ainesosalistaa tavaillessamme idea oli yhtäkkiä ilmiselvänä edessämme.

Kuinka vaikeaa tällaisen herkkupatukan kotivalmistus lopulta on? No ihan superhelppoa. :)

Tässä minulla on välipalapatukka josta ainakin tiedän täsmälleen mitä se sisältää! :)

Ainekset:

* (Kylmäpuristettua) kookosöljyä

* Tummaa kaakaojauhetta (raakakaakao on tietysti parasta ravintoainedensa puolesta mutta minulla loppui juuri raakaversio joten käytin tänään Pirkan kaakaojauhetta - siinä on muuten vähiten hiilareita kauppojen "normi"kaakaojauhoissa)

* Omatekoista pähkinämysliä (viljatonta)

* Omatekoista vaniljasoijakrispiä (= soijarouhetta + tippa kookosöljyä + steviaa + Bourbon-vaniljajauhetta)

* Kookosöljyllä pehmitettyä makeuttamatonta maapähkinävoita

* Kookoshiutaleita

Ensin valmistetaan suklaapohja. Kahteen patukkaan tein 60 gramman suklaamassan eli sekoitin 1 dl (35 g) kaakaojauhetta ja 25 g kookosöljyä. Makeutin ripauksella steviaa. Valutin massan itseväkertämieni foliomuottien pohjalle ja käytin jääkaapissa pari minuuttia jähmettymässä.

Sitten vain kerrokset päälle. Tykkään maapähkinävoista joten laitoin kerroksen sitä (kun siihen sekoittaa kookosöljyä niin sekin jähmettyy jääkaapissa eikä ole niin vuotavaa kun haukkaat patukkaa). Seuraavaksi kerros mysliä (teen vhh-mysliä useilla eri kokoonpanoilla, tämänkertaisessa on Fibrex-hiutaleita, pellavansiemenrouhetta, manteleita, saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä ja kookoshiutaleita).

Kolmanneksi kerros soijakrispiä, jolla saa patukkaan riisimuromaisen raksu-efektin. Minusta kaikenlaiset erilaiset tekstuurit ruoissa ovat kivoja. Sekoita pienessä kulhossa soijarouhetta, pikkuisen kookosöljyä ja makeutusta + haluttuja mausteita, esim. kanelia. Itse laitoin jauhettua vaniljaa.

Päällimmäiseksi laitoin toiseen patukkaan kookosöljyyn sekoitettuja kookoshiutaleita (jälleen kookosöljyä että pinta jähmettyy), toiseen patukkaan ohuen kerroksen pohjan suklaamassaa. Sitten vain jääkaappiin tekeytymään. Jähmettyvät noin vartissa riippuen kaapin kylmyydestä.

Jättämällä pois maapähkinävoin ja soijakrispin ja/tai korvaamalla ne vaikkapa hasselpähkinävoilla ja kaakaonibseillä (niilläkin saa pätevää raksuntaa!) saa vielä vähähiilihydraattisemman patukan.

Hei anteeksi kun nää ruokajutut on riistäytyneet mulla käsistä! :) Vaikka ei kai bloggailujaan pidä anteeksi pyydellä. Omista intohimoistahan on blogit tehty. :)

Huomenna jaaritellaan sitten ihonhoidosta oikein pitkän kaavan mukaan. ^_^

Peili.

Peilaus. Tarve nähdä kuvansa.

Mm. näitä asioita mietiskelin metsäretkellämme Seitsemisellä.

Oletteko koskaan miettineet asiaa? Kuinka usein katsotte itseänne peiliin päivän aikana?

Edellisellä vaellusretkellämme en ottanut peiliä lainkaan mukaan. Unohdin. Mihin metsässä edes peiliä tarvitsisi? Jos menee roska silmään, on selitykseni. Ja ihan pätevä sellainen. Mutta jossain alitajunnassa on vahvana tunne, että eihän minnekään voi mennä ilman peiliä. Tällä kertaa peili oli mukana. En saanut roskaa silmääni, enkä kaivanut peiliä esiin montaakaan kertaa kolmen päivän aikana. Oikeastaan vain levittäessäni aurinkovoidetta ja illalla puhdistaessani kasvot. Ei peiliä siihenkään olisi tarvinnut.

Peilittömyys tuntui hurjan vapauttavalta. Keskustelin aiheesta myös reissun miespuolisten kanssa. Näkyykö heillä peilejä? Eip. He kokevat tätä "vapautta" ilmeisesti kaiken aikaa.

Jäin miettimään asiaa. Miksi me naiset koemme jatkuvaa tarvetta nähdä peilikuvamme? Haluamme ikäänkuin varmistua siitä, että kaikki ulkoisessa olemuksessamme on kunnossa, niinkö? "Näytänkö samalta kuin 15 minuuttia sitten?"

Kotona peilaan itseäni tuon tuostakin vaikka olisin yksin. Töissä peilaus oli kroonista. Eihän ole roskaa hampaan välissä tai kuivuneita huulipunanriekaileita huulilla? Eihän meikki ole levinnyt? Julkisilla paikoillakin tuntee jatkuvaa pakonomaista tarvetta vilkuilla peilaaviin pintoihin. Tunnistatteko tämän itsessänne? Voitteko kulkea vaikkapa vaateosastolla kokovartalopeilin ohi katsomatta siihen?

Metsässä unohdin koko peilin.

Mutta miksi..? Enkö ole telttaretkellä yhtä oma maskiton itseni kuin kotona omassa seurassani? Töissä, kaverien keskuudessa ja muissa julkisissa, "edustavuutta" vaativissa tilanteissa ymmärrän "itsensä varmistamisen" tarpeen, mutta miksi myös kotona?

Päädyin tulokseen, että kotonakin selvästi noudatan jotain näkymätöntä roolia. "Urbaanin ympäristön Sanni" -roolia. Olen sivistyksen keskellä, en kai voi näyttää ihan räjähtäneeltä? Ja jos näytän, saan tuhahdella peilikuvalleni ja jopa paheksua sitä. Metsässä olen ilmeisesti luonnollisimmassa roolissani. Olen siellä ihan niiden samojen kaverien seurassa kuin kaupungissakin, mutta tietyt maneerit rapisevat pois. Ulkoisen olemuksen merkitys muuttuu... vähemmän merkittäväksi. Naamani on vähän noessa, entäs sitten. Kas, leukaan on tullut finni. Jahaja. Antaa olla. En ole harjannut hiuksiani kahteen päivään. Ei kukaan muukaan.

Vapauttavaa.

Laskekaapa huviksenne jonain päivänä montako kertaa tulette päivän aikana katsoneeksi peiliin. Itse aion tehdä sen huomenna.

Retki-tiramisu.....

P.S. Alan nyt julkaista ja käydä läpi reissun aikana tulleita kommentteja. :)

Olen aivan ihastunut Lumenelta saamiini uusiin eyelinereihin. Ne ovat myös vedenkestäviä, mikä on tarpeellinen ominaisuus itselleni näin keväisin kun silmäni vuotavat valoisuuden lisääntyessä. (Tämä on jännä ilmiö joka toistuu joka kevät - silmäni eivät normaalisti vuoda juuri lainkaan mutta aina keväisin kyyneltä tulee niin maan penteleesti. Ulos ei auta mennä vesiliukoisessa rajauksessa. Ripsariin vuoto ei vaikuta.)

Lumene laittoi tänä talvena ja keväänä tuulemaan eyeliner-osastollaan. Vuosikaudet valikoimiin yksinään kuulunut perinteinen nestemäinen Blueberry Eyeliner sai lauman uusia kavereita kun Lumene lanseerasi ensin Raspberry Miracle -tussit ja nyt keväällä Intense Linerit.

Intense Lineria on neljässä sävyssä joista White Crystal on sesonkisävy ja myynnissä rajoitetun ajan. Alun perin kaikki kolme hohtavaa Crystal -sävyä olivat kausisävyjä ja vain mustan piti jäädä valikoimaan, mutta Lumenelta kerrotaan että Intense Linerit ovat olleet niin suosittuja että Khaki ja Grey'kin jäävät pysyvään valikoimaan.

Hyvä juttu, sillä juuri Crystalit ovat näistä suosikkejani. :)

Linerissa on joustava, ohutkärkinen huopapää.

* Grey Crystal *

Grey Crystal on näistä ehkä suurin lempparini. En saanut sen upeutta tallennettua kuviin kaikessa realismissaan :D mutta kyseessä on tumma metallinharmaa joka hohtelee hieman sinertävänä. Todella kaunis!

(Mun ripset on taas ihan kauheassa "kato-kunnossa"...)

* Grey Crystal *

Grey Crystal ja pinkkiä luomiväriä.

* Grey Crystal + White Crystal *

White Crystal-sävy on läpikuultava ja erittäin kimalteinen. Käytän sitä efektisävynä muiden rajausten kanssa, sillä saa upean sokerihuurretun bling-kimallelisän meikkiin kuin meikkiin. Tykkään laittaa White Crystalia rajauksen alkupäähän niin se tuo sisänurkkaan kaivattua valoa. Sävy toimii myös alaluomella.

* Khaki Crystal *

Khaki Crystal on vähemmän kimaltava kuin White ja Grey, ja pinta on enemmänkin kostean kiiltävän näköinen. Kerrassaan ihastuttava sävy tämäkin - ja toimii erinomaisesti myös alaluomella. Normaalisti en koskaan käyttäisi nestemäistä rajausta alaluomella sillä jälki on siihen käyttöön liian jyrkkää ja "graafista" (alaluomelle haluaa yleensä pehmeämmän rajauksen kuin yläluomelle), mutta valoaheijastavuutensa ansiosta Intense Liner Khaki Crystal sopii oikein hyvin alaluomellekin.

* Khaki Crystal *

Khaki Crystal -rajaus taannoisessa Zuii Radiance -meikissä.

* Grey Crystal + White Crystal + Khaki Crystal *

Tässä meikissä olen laittanut kaikkia kolmea Crystalia - alimmaisena Grey, sen päällä Khaki ja alaluomella Khaki & White.

Khaki Crystal näyttää ihan märältä mutta kuivaa se on :) Jälki on noin vesimäisen hohtava tummemman sävyn päälle laitettuna.

Ehkä näin hohtavat ja kimaltavat rajaukset eivät ole jokaisen makuun arkimeikissä, mutta mulle menee nämä ihan salimeikkinäkin. :) Eivätpähän irtoa hikoillessakaan.

Ahh, värikästä. Old-skool-Karkkipäivää.

Kyllä. Kynteni ovat (taas) lyhyet. Olen luovuttanut. Syön edelleen keratiinia, käytän OPIn Nail Envyä, öljyän kynsiäni, olen ostanut lasiviilan. Teen kaiken minkä tehdä voi jotta kynnet voisivat hyvin mutta ei. Ne vain murtuvat ja hyvät kaudet ovat vain satunnaisia.

Mutta ei haittaa. Niillä mennään mitkä olen saanut. :)

Minusta on ihana ottaa tällaisia kuvia ihan vain värien takia! Rakastan värikkyyttä. Vaikka en enää sateenkaarimeikeissä juuri viihdykään.

Vappukynsissä joka sormella oma sävy ja muutaman kynnen päälle laitettu kerros Goshin ihanaa Rainbow-lastulakkaa.

Blogin kautta saadut tuotteethan pitää aina mainita vaikka ne olisi jo kertaalleen aiemmin mainittu saaduiksi, mutta joudun tunnustamaan että en muista varmuudella kuin että kuvan lakoista IsaDoran Scuba Blue ja Bella Vita sekä Natural Coden Rebel Royal on saatu blogin kautta. Ostan itse niin paljon lakkoja että ei pysty painamaan mieleen mitkä kaikki on itse hankittuja ja mitkä saatuja.

Goshin Rainbow'n olen ostanut vuonna 2009 ja sitä ei harmillisesti enää saa. Se saa minkä tahansa lakkauksen näyttämään ihanalta (ainakin tällaiselle peruskynsilakkailijalle joka ei niin innostu perusteellisemmista koristeluista) ja ostaisin mieluusti uuden pullon, mutta nou can do. :/

Vasen käsi.

Lakat peukusta pikkurilliin: SnowCrystal Coral Pink, IsaDora Poseidon, IsaDora Bella Vita + Gosh Rainbow, Gosh Flamingo + Gosh Rainbow, IsaDora Scuba Blue.

Oikea käsi.

Lakat pikkurillistä peukkuun: Natural Code Rebel Royal, IsaDora Atlantis, Essie Shorty Pants + Gosh Rainbow, Trind CC166, IsaDora Lilac Bikini.

.

Kynsiin mitenkään liittymättä, olin eilen siskoni kanssa tallilla seuraamassa hänen tuntiaan.

Copycat :D En malttanut olla tekemättä "mr-karkkipäiviä". :p

Pääsin itsekin kiertämään yhden kierroksen hepalla. Rakastan eläimiä mutta hevoset vähän pelottavat minua. Sisko talutti niin pysyin rauhallisena... ^_^

Hyvää - vaikkakin harmaanpuoleista, näemmä - vappua kaikille! :)

Itse lähden kohta metsään. Huomiselle on yksi postaus ajastettuna. Palaamme lauantaina tai sunnuntaina, katsotaan kumpana päivänä olen siis taas koneen äärellä.

Ensimmäiset omat lehtikaalisipsit.

Niin kauniita. <3 Täydellisen rapea koostumus. Olen ylpeä niistä :) Lydia, jäit toiseksi.

Tämä päivä on ollut omistettu kuivausoperaatiolle. Aamu alkoi ryöppäyksellä, kuorinnalla ja pilkkomisella.

Oli aika ottaa joululahjaksi saatu kasvikuivuri vihdoin käyttöön. :) Vinkin kuivurin hankintaan sain muinoin teiltä lukijoiltani. :)

Vietämme vappua vaelluksen merkeissä. Kuivurissa valmistuu retkievästä.

Siellä se edelleen pöhisee eteisen lattialla. Lehtikaalit valmistuivat ensimmäisinä mutta lopuilla kasviksilla menee varmaan puolille öin. Aikaavievää hommaahan tämä on - mutta toivottavasti myös palkitsevaa.

Aika omituinen postausaihe mutta näissä tunnelmissa tänään. :)

Odotan erityisesti punajuurilastujen koostumusta... ^_^

Hetken mielijohdepostaus aamukahvin ääreltä.

Aamukahvi. Ja kahvimaito. Vakavia, tärkeitä asioita. :)

Mr Karkkipäivä puistelee tälle päätään ja naurattaahan tämä vähän minua itseänikin.

Pyrkiessäni löytämään sen parhaan  kahvimaitosekoituksen jossa yhdistyvät sekä vähähiilihydraattisuus että täyteläinen maku - ja täytyyhän maidon mielellään myös muodostaa kaunista vaahtoa :D, olen viime aikoina päätynyt jo kolmen eri tuotteen yhdistelmään.

Mulla on siis tosiaan käytössä kolme eri maitojuomaa aamuisin; miksaan 1 dl Kevyt-Soijamaitoa, 0,5 dl makeuttamatonta mantelimaitoa ja 0,25 dl punaista Eila-maitojuomaa.

Miksi?

* Soijamaito maistuu kahvin kanssa kaikkein parhaalta, mutta se on niin vähärasvaista että mielelläni lisään tujauksen jotain rasvaisempaa tuomaan kahviin täyteläisyyttä -> Eila-maitojuoma. Välillä käytän myös kuohukermaa, mutta se tekee kahvista vähän liian jälkkärimäisen rasvaisuudessaan. "Arkikahviin" sopii Eila 3% (siinä on hiilaria 3,1 g vs. tavallisen maidon 4,8 g). :)

* Olen kuullut monilta tahoilta että minun olisi hyvä rajoittaa soijatuotteiden käyttämistä. Kun kahvimaitoa voi päivittäin kulua parhaimmillaan 6-8 desilitraa, keksin vähentää soijakuormaa korvaamalla osan maidosta makeuttamattomalla mantelimaidolla. Samalla tulen myös vähentäneeksi hiilareita sillä makeuttamattomassa mantelimaidossa on hiilaria vain 0,1 g per desi.

Mantelimaito ei kuitenkaan vaahtoa eikä sen maku ole kahvin kanssa yhtä hyvässä synergiassa kuin soijamaidon, joten pidän pitoisuuden puolessa soijamaidon määrästä.

Ajattelin kirjoittaa tästä ihan että saatte naureskella mulle! :) Aina on positiivista jos saa jonkun nauramaan. ^_^ Tiedän että mun hiilarijutut menee välillä totaalisesti komiikan puolelle. Olen tajunnut, että erilaisista vähähiilihydraattisten ruoka-aineiden bongailusta on tullut minulle outoa tyydytystä tuova harrastus, enkä enää voi kaupoissa estää itseäni vertailemasta jos jonkinlaista purnukkaa. Aina kun löydän minulle uuden vähähiilihydraattisen tuttavuuden olen ihan innoissani ja kirjoitan sen ylös. :) Tällä ei tietenkään ole mitään merkitystä ruokavalioni kokonaisuuden kannalta, mutta se on vain hauska ja höpsö harrastus.

Onko teillä jotain vastaavia "outoja" harrastuksia? Tunnen esimerkiksi ihmisiä joilla on joku keräilyharrastus ja he jumittuvat kaikkialle bongailemaan esimerkiksi erilaisia lehmä-figuureja, poimimaan kiviä tai ihailemaan kaikkea pinkin väristä. :) Voi tietysti olla, että tämä on perin normaalia verrattuna kahvimaidon koostumuksen hienosäätöön. ;)

P.S. Alpro ja Valio eivät sponsoroi minua :D

Kokeilujonossa on useampia luomivärejä, ja kun en osannut päättää teenkö meikin ensin We Care Iconin Smoky Pink -paletilla vai Zuii Organicin Radiance-paletilla, tein meikin molemmilla. Tällaisia tuplameikkauksiahan harrastin ennen (tai blogin ekoina vuosina) lähes päivittäin niin sai yhdellä meikkauksella kahden postauksen matskut! :)

Kasvo- & huulimeikkimeikki seuraavilla tuotteilla:

Flow Kosmetiikka Peach -mineraalipohja

Estee Lauder Double Wear -peiteaine

We Care Icon -poskipuna Perfect Rose (kahden sävyn poskipuna; persikkainen sävy vihreän silmämeikin puolella, pinkki sävy pinkkimustan silmämeikin puolella)

We Care Icon -huulipuna Natural Soft Rose

We Care Icon- ja Zuii -tuotteet olen saanut blogin kautta.

Sokoksen oman We Care Icon -sarjan Smoky Pink -luomiväritrio on aivan mahtava bileluomiväri. Muistuttaa värimaailmaltaan Natural Coden edesmennyttä Punk -trioa, mutta sävyt ovat erittäin shimmeriset. Pinkki ja harmaanmusta ovat laadukkaita koostumukseltaan, valkoinen vähän kuiva ja rapiseva.

Smoky Pink -meikki: tein ensin alle rajaukset mustalla kynällä ja levitin sitten ripsirajaan, ulkonurkkaan, alaluomelle ja luomivaon uloimpaan kaareen mustanharmaata sävyä. Seuraavaksi levitin pinkkiä loppuluomelle ja korkealle luomivakoon. Lopuksi laitoin paletin valkoista luomen sisänurkkaan ja kulmaluulle. Viimeistelin meikin lisäämällä yläluomelle ja kyynelkanavan viereen Lumenen nestemäistä, valkoista kimallerajausta joka sopii upeasti bilemeikkiin bling-efektiksi.

Toteutin meikin hyvin samaan tapaan kuin Natural Coden Punk-triolla tekemäni iltameikin, johon löytyy tutorial täältä.

Zuiin kauniissa Radiance-paletissa on vihreän, murretun ruskean ja sinapin sävyjä. Plus yksi ihan puhdas valkoinen.

Käytin Zuii-meikissä Radiance-paletin lisäksi Zuii-rajauskynää sävyssä Emerald, Pure Luxen mineraaliluomiväriä sävyssä English Ivy ja Lumenen nestemäistä eyelineria sävyssä Khaki Crystal. Lumenen eyelinerit olen saanut blogin kautta.

Radiance-meikki: aloitin rajaamalla luomen Emerald-kynällä, tein kynällä myös alaluomen sisärajauksen. Levitin luomen ulkonurkkaan ja alaluomelle paletin tummanvihreää sävyä. Levitin luomen keskelle ja luomivakoon paletin vaaleanvihreää sävyä. Luomen sisänurkkaan laitoin paletin vaalean sinappista väriä (tosi persoonallinen, kiva sävy :) Neutraali mutta silti perusbeigestä poikkeava). Lisäsin luomivakoon häivähdyksen Pure Luxen hohtavaa English Ivy -sävyä tuomaan eloisuutta muuten suhteellisen mattaiseen meikkiin.

Lisäsin alaluomen ulkonurkkaan vielä hitusen paletin kellertävän ruskeaa sävyä, ja yläluomelle & alaluomen sisempään nurkkaan Lumenen Khaki Crystal -rajausta.

Sellaiset meikit. :)

WCI:n Smoky Pink -palettia saa Sokokselta ja se maksaa 10,90€. Zuiin Radiance-palettia saa mm. maahantuojan omasta nettikaupasta ja se maksaa 72€. Paletin sävyt voi ostaa myös yksittäisnappeina, yhden napin hinta on 24,80€. Zuiin tuotteet ovat aika arvokkaita johtuen raaka-aineista; meikit ovat luomua ja niissä on talkin sijaan käytetty kukkien terälehtiä.

Vastailen eilisiin kommentteihin tänään myöhemmin. Ollaan juuri lähdössä siskon synttäribrunssille. :)

Olen taas saanut kokeilla uusia pumppuvaahtoja. Tämähän on se minun suosikkipuhdistustuotteeni, kerran kun pääsee pumppuvaahdon kermaiseen ”makuun” ei muuhun enää oikein halua palata. :) No ei nyt ihan, kyllä minä välillä vielä muitakin vaahtoavia putsareita käytän, mutta pumput ovat parhaita. Vaikka todettakoon, että ne eivät ole yhtä taloudellisia kuin veden kanssa vaahtoavat – pumppuputsari kuluu ainakin puolta nopeammin kuin geelimäinen tai voidemainen vaahtoputsari.

Tämänkertaisiin testattaviin kuuluvat Natuvive, Lavera ja uuden uutukainen Lumenen pumppuvaahto. En muista että Lumenella olisi koskaan aiemmin ollut peruslinjassaan pumpattavaa putsaria, apteekeissa myytävään LAB-linjaanhan sellainen kuuluu.

Olen saanut kaikki kolme putsaria blogin kautta.

LUMENE Bright Touch Refreshing Cleansing Foam

(on se vaan aina niin hullua että kaikkien tuotteiden, jopa kotimaisten, nimet ovat englanniksi... Lumenen kohdalla sen tietysti ymmärtää viennin kannalta, mutta esim. We Care Iconin meikkien kohdalla ei... Vai myydäänkö niitäkin Suomen ulkopuolella..?)

Lumenen ja Natuviven putsarit voisi melkein esitellä samassa kappaleessa, ne tuntuvat nimittäin käytännössä ihan samalta. Kummankin vaahto on superpehmeää ja liukasta ja erittäin miellyttävän tuntuista. Juuri tämä kermainen liukkaus erottaa pumppuvaahdot muista vaahtoavista putsareista.

Lumenen Bright Touch Foamissa on Lumenen muista saman linjan tuotteista (entiseltä nimeltään Radiant Touch) tuttu hedelmäisen raikas tuoksu. Lumenen puhdistusainevalikoima on jaoteltu ihotyyppien mukaan, ja Bright Touch on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Hintaa vaahdolla on 9,90€. Oikein hyvä putsari, ei tästä muuta osaa sanoa. Käytän mielelläni loppuun! :)

ACO NATUVIVE Seabuckthorn Cleansing Mousse

Natuviven vaahdon koostumus ja ihotuntu ovat siis aivan samanlaiset kuin Lumenessa. Olen jopa testannut näitä niin että pesin samanaikaisesti toisella oikean, toisella vasemman puolen kasvoja, eikä pystynyt erottamaan kumpi on kumpi – muuten kuin tuoksusta. Natuviven hedelmäinen tuoksu on paljon voimakkaampi ja makeampi. Merkit käyttävät usein saman sarjan sisällä samoja tuoksuja, ja Tyrnivaahdossakin tunnistaa ACOn vanhan, poisjääneen Oliivi-putsarin tuoksun. (Hassua että Oliivissa ja Tyrnissä käytetään saman tyyppistä, hedelmäistä tuoksua.)

Natuvivessä on lyhyempi inci, jos se nyt jollekulle jotain merkkaa. Hintaa tuotteella on noin 11 euroa  ja sitä myydään apteekeissa. Puhdistavana ainesosana sekä Lumenessa että Natuvivessä on tuttu SLES (sodium laureth sulfate).

LAVERA Gentle Foaming Cleanser

Laveran puhdistuslinja täydentyi viime vuoden puolella pumppuvaahdolla. (Hajusteettomaan Neutral-sarjaan on jo aikaisemmin kuulunut pumppuvaahto, ja se on lemppariputsareitani luonnonkosmetiikan puolella.) Peruspuhdistuslinjaan kuului aiemmin vain emulsio ja seka-rasvoittuvalle iholle tarkoitettu geeli, joten tällaiselle kaikkien ihotyyppien putsarille oli tilausta.

Kuten luonnonkosmetiikan puolella on käynyt tutuksi, luonnollisten ainesosien pumppuvaahdot ovat synteettisiä ohuempia ja vähemmän täyteläisiä. Jotkut niistä muistuttavat koostumukseltaan suorastaan tiskivaahtoa. Laveran Gentle Foaming ei ole tiskivaahtoa vaikka onkin toki Lumenea ja ACOa ohuempaa. Tykkään tuoksusta tosi paljon, niin kuin koko Laveran puhdistuslinjan tuoksusta. Ainesosissa ei ole lakritsia, mutta minulle tulee tuoksusta mieleen aromaattinen yhdistelmä kukkia ja vienoa lakritsia.

Puhdistavat ainesosat ovat Laverassa Lumenea ja ACOa hellävaraisemmat, ja sen myös tuntee iholla pesun jälkeen. Eivät Lumene ja Natuvivekään mitään kiristävää tunnetta kuitenkaan jätä.

Laveran Gentle-vaahto on porukan kallein, pakkauksessa on 100 ml tavaraa (muissa 150 ml) ja hintaa on 13,60€ (Biodellyn hinta, en löytänyt hintoja muualta).

Pumppuvaahdoista vielä – jos et ole koskaan sellaista kokeillut, niin kokeile edes yksi pullo! :) Jos arvostat puhdistustuotteessa ylellisen liukasta, kermaista koostumusta mutta et kuitenkaan pidä rasvaisista maidoista ja emulsioista, pumppuvaahdot ovat kuin sinulle tehtyjä. Ero "tavallisen", ei pumpattavan vaahtoputsarin koostumukseen on huomattava.

Minkä ostaisin testitrion putsareista itse? - Laveran, sillä suosin aina luonnonkosmetiikkaa.

P.S. Nettikauppavinkki hintatietoisille – törmäsin netissä sattumalta Terveysteekki-kauppaan etsiessäni edullisinta hintaa Evonia Keratiini-kapseleille. Huomasin, että monet muutkin tuotteet ovat Terveysteekissä yllättävän huokeita kilpailijoihin verrattuna, esim. ylempänä mainitsemani Laveran Neutral-vaahto maksaa ’Teekissä 7,75€ (normi, ei mikään alehinta) ja muuten-niin-edullisessa Hyvinvoinnin Tavaratalossa taas 12,95€..!

..erittäin lyhyesti.

Ajattelin että laitan tämän silti tänne kun monet teistä jäivät varmaan odottamaan mitä lehdestä vastataan - jos vastataan.

No, vastausta ei tullut koko tiistain aikana ja kun keskiviikkokin alkoi jo kääntyä iltaan ilman vastausta, laitoin Smartland-sivun toimittajalle Marta María Jónasdóttirille uuden viestin. Viestissä kirjoitin, että blogissani on kuvani luvattoman käytön seurauksena herännyt keskustelua sanomalehden toiminnasta ja siitä, miten näinkin vakavastiotettava media voi käyttää kreditoimattomia, netistä haettuja kuvia. Kirjoitin, että minä ja blogini lukijat odotamme Morgonbladidilta jonkinlaista kommenttia asiaan.

Tällä kertaa sain vastauksen välittömästi.

"Hei. Poistin kuvasi kun saimme sähköpostisi, olemme pahoillamme ja tämä ei toistu."

Sellainen kannanotto.

Olisi tehnyt vielä mieli vastata ja kysyä, kuuluuko Googlen kuvahaun käyttö heillä yleisestikin toimintapolitiikkaan artikkeleja koostaessa. Mutta mitäpä siihen voisi kuvitella saavansa vastauksena. Näin epäasiallista (ja käsittääkseni laitonta) toimintaa on odotetusti kiusallista puolustella. Tämä ei toistu. Ainakaan niin kauan kuin ei jäädä kiinni..?

Minullahan olisi käytännössä oikeus laittaa MBL:lle perään lasku kuvani käytöstä.

Vaikka kuvani tapaus on suhteessa vähäpätöinen asia, minusta on ihan aiheellista nostaa esiin, ettei netissä vellova tekijänoikeuksien laiminlyönti ja kuvamateriaalin huoleton kopiointi ja kreditoimaton käyttö rajoitu vain bloggaajiin, Facebook-sivuihin ja pienempien, ei-ammattimaisesti toimivien yritysten markkinointiin. (Tai no, kyllähän vähän vakavamminkin otettavat lafkat ovat kuvien luvattomaan käyttöön sortuneet - kuka muistaa häkellyttävän Char And The City ja Gant -tapauksen?)

Ei kuvien "lainailun" yläpuolella ole näköjään sellainenkaan media, jonka luulisi toiminnallaan yleisesti näyttävän esimerkkiä tekijänoikeuksien kunnioittamisesta.

Kuvakaappaus MBL.is