Eilen illalla ei tullut postausta koska...
...omistin koko illan huutajaistuotteiden pakkaukselle, punnitukselle ja postimaksujen ylöskirjaamiselle.
Huutajaisia on siis luvassa ensi viikolla. :)
Muita perjantaiaamun ajatuksia:
* Favoran seerumi loppui. Vähänkö ehkä huvittaa/harmittaa, kun kesän 10+ kilon kosmetiikkakassista ei sitten löytynyt yhtäkään muuta kosteusseerumia..! Super-möö. Minähän tykkään kesällä kosteuttaa kasvoni pelkällä seerumilla. Huomasin myös, etten ottanut mukaan ylipäänsä mitään lempparikasvovoiteitani, ainoastaan lähtöhetkellä testattavana olevat. Ihan naurattaa, kun yksi raahaa hirveän kassin kosmetiikkaaa mukaan ja jättää kuitenkin kotiin ne omat suosikit. :)
* Tällä viikolla on ollut jotenkin erityisen ihana meikata joka aamu pitkästä aikaa! Ehkä siksikin, kun on töissä ja joku muukin kuin peili tai Mr. Karkkipäivä näkee tuloksen. :D
* Olen saanut karmean kesäflunssan joka tänään on saavuttanut sen vaiheen, etten maista tai haista mitään. Ja sekös harmittaa niin pirusti kun lounaalla olisi yhtä aivan erityisen maukasta lempiruokaani. Edessäni on juuri täysin hajuton ja mauton aamukahvikin. Buu flunssa.
* Ja vielä bonus kynsieni dissailijoille: taas eilen asiakas kysyi töissä, ovatko kynteni aidot kun ovat niin kauniit ja pitkät (!). Osoitin kaikki eripituiset kynteni ja nauroin, että eihän nyt tämän näköiset kynnet voi muuta olla kuin aidot. Asiakaskin nauroi, mutta iloisesti ja sanoi, että kynteni olivat silti upeat. ^_^
Näissä tunnelmissa alkoi perjantai 13. päivä kesäkuuta. Huomenta kaikille! :)
Tällä viikolla vietetään Karkkipäivässä työpaikkalounas-teemaviikkoa.
Torstain lounaalla paistettua silakkaa ja muusia! :) Nam!
Valmistusaika: 30 minuuttia.
Lounaan hinta: alle 2€ (pakastesilakkafileet ovat tosi halpoja! ;))
Perunamuusin sijaan syön kukkakaalimuusia. Lisukkeena myös pilkottua kananmunaa johon sekoitettu hieman majoneesia.
Perinteiset silakkapihvit leivitetään ruisjauhossa, mutta minä paistan fileeni ilman jauhotuksia voissa. Halusin kuitenkin kokeilla ihan uteliaisuuttani yhden fileen leivitystä eilisessä lounaspostauksessa mainituilla Fibrex-hiutaleilla, jotka maistuvat paistettuna hyvin rukiiselle.
Koska kirjoitan tätä aamulla ennen töihin lähtöä, en ole vielä maistanut Fibrex-leivitettyä silakkaa. Kerron sitten lounaan jälkeen miltä maistui :) Edit. Oikein hyvän makuinen oli, tuli rapea kuori! :)
Kukkakaalimuusi valmistuu muusaamalla pehmeäksi keitetty kukkakaali joko survimella tai blenderissä ja sekoittamalla joukkoon vähän kermaa ja voita. Mausteeksi ripaus suolaa ja valkopippuria.
Mitäs teillä syödään tänään lounaalla? :)
Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, miten ihmeellisten kritiikkilasien läpi julkkisten ulkonäköä kommentoidaan? Julkkisten kohdalla vaikuttaa olevan ihan eri universumista tempaistut ulkonäköstandardit, tai sitten toimittajilla on harvinaisen kummallinen käsitys siitä miltä näyttää kaunis ja tyylikäs ihminen.
Julkkiksella ei tarvitse olla kuin jonkun mielestä väärän värinen hiuslenksu, niin hänet teilataan jo "homssuiseksi" ja epätrendikkääksi. Auta armias jos julkkis-raukalla on viihdetoimittajan sen hetkisen mielentilan kannalta liian vähän meikkiä tai liian paljon meikkiä - hän joko "Liikkui kaupungilla kalpeana harmaavarpusena" tai "Shokeerasi yliampuvassa sirkusmaskissa". Huokaus.
Joku aika sitten en voinut olla ärsyyntymättä muutamista msn.comin Viihde-sivun kuvateksteistä. Siis katsokaa nyt näitä. Kuvissa vertailtiin julkkisnaisia ennen ja nyt ja kommentoitiin heidän tyylinsä muuttumista. Valtaosa huomioista oli positiivisia, mutta nämä...
Kuvakaappaus Msn Viihde / Corbis
Kate Winslet 20 vuotta sitten - kaikkea muuta kuin hohdokkaana. Aijaa? Minä näen kuvassa mitä suloisimman, viehättävimmän nuoren naisen.
Jos kuvan nainen on "kaikkea muuta kuin hohdokas", mitä suurin osa meistä tavallisista naisista sitten on?
Ohhoh, Jessicalle on tapahtunut ihmeitä...! Kylläpäs onkin kerrassaan karun näköinen tyyli naisella, onneksi 2010-luvun tyyligurut ovat pelastaneet hänet tältä menneisyydeltä... Just.
Toimittajat - haloo!
Kuvakaappaus Msn Viihde / Reuters
Ja onpas meillä täällä nuhjuinen neiti Adams. Nuhjuinen tosiaan, kaiken näköisenä sitä on kehdattu ulos lähteä 10 vuotta sitten.
Ei.
Minä protestoin tällaista aivan älytöntä ulkonäkö"viihdettä" vastaan. Kuvan julkkiksissa ei ole mitään nuhjuista, tyylitöntä tai epähohdokasta. Silti heistä kirjoitellaan tällaista ja meidän pitäisi nyökytellä ja pitää kritiikkiä viihdyttävänä. Juuri tällainen asenne vaikuttaa siihen epärealistiseen täydellisyyden tavoitteluun mihin media nuoria (ja varmaan vanhempiakin) naisia kannustaa. Herranjestas, jos edes upean Kate Winsletin raikas look 20-vuotiaana ei enää kelpaa 2000-luvun kauneusihanteisiin, niin mitä meidän tavallisten naisten pitäisi ajatella itsestämme?
Ei jessus. Tällainen "viihde" saa minut todella ärtymään.
Tässä teille oikeaa "bad face dayta". Tälle saa viihdyttyä.
Mitähän viihdetoimittajat keksisivät mun turvonneesta aamunaamasta? "Totuus: Karkkipäivän pallokalanaamainen Sanni on kipeästi tehokkaan silmänympärysgeelin tarpeessa."
.
P.S. En kuvittele olevani julkkis. :p
Tällä viikolla vietetään Karkkipäivässä työpaikkalounas-teemaviikkoa.
Päivän lounaalla herkutellaan mehevällä savutofu-parsakaalipiiraalla kera varhaiskaali-tomaattisalaatin.
Mums!
Valmistusaika: n. tunti
Lounaan hinta: n. 2€ (koko piiras n. 7€)
Tofu voi tietenkin olla muutakin kuin savustettua, mutta kylmäsavu on oma lempparitofumakuni.
Alla oleva ohje on halkaisijaltaan 28 sentin vuokaan.
Piirakkapohjan tekee kukin tavallaan, useimmat varmasti perinteisesti vehnäjauhoon, mutta jaan tässä taas yhden lukuisista omista piiraspohjaversioistani.
Fibrex- eli sokerijuurikashiutaleista on muuten tulossa uusi suosikkiainesosani suolaisessa vhh-leivonnassa. Ennen käytin niitä vain satunnaisesti, lähinnä kalapullataikinassa tai vhh-myslissä. Kiitos sisareni vinkin, minulle valkeni että Fibrex-hiutaleet tuovat leipätaikinaan jostain syystä hyvin ruismaisen maun. Sisareni työkaveri (terkut! ^_^) oli kokeillut Fibrex-mantelijauho -piiraspohjaa mustikkapiirakassa, ja makuelämys oli kuulema ollut hyvin autenttisen "mustikkakukkomainen". (Savolaiset ainakin tietävät kukon!) Tästä innostuneena olen itsekin alkanut käyttää Fibrexiä enemmän leivonnassa.
Ohje: yhdistä piirakkapohjan jauhot ja suola, nypi joukkoon hieman lämmennyt voi ja lisää muna. Muna ei ole välttämätön. Painele/levitä taikina vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa.
Wokkaa paloiteltu tofu (ei välttämätöntä, paistuuhan se uunissakin mutta mä tykkään extra-rapeasta pinnasta :)). Pilko parsakaali. Kuullota paloiteltu sipuli voissa. Sekoita ruokakerma, kermaviili (tai ranskankerma) ja munat. Mausta suolalla ja pippurilla. Yhdistä tofu, parsakaali, sipuli ja muna-kermaseos. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Paista 30 minuuttia 200 asteessa. (Lisää pinnalle juustoraaste paistoajan lopussa ettei kärtsähdä, riippuu tosin myös juustolaadusta miten nopeasti ruskistuu.)
Koko piirakassa on hiilihydraatteja 30 g. Teille keitä tämä trivia mahdollisesti kiinnostaa. ^_^
Piirakan kaveriksi sopii täydellisesti raikas salaatti.
Ei muuta kuin hyvää keskiviikkolounasta kaikille! :)
P.S. Laiskalle lounaan laittajalle piirakka on mitä mainioin siinäkin mielessä, että tällaisen kun jaksaa väkertää niin on kerralla monen päivän lounaat fiksattu ;)
No niin, nyt on vihdoin aika alkaa purkaa toukokuisen Dr. Hauschka –vierailun materiaalia. Kylläpä se olikin mielenkiintoinen. Melkein tekisi mieli pitää tapahtuman sisällöstä luento! ^_^
Dr. Who?
Dr. Hauschka on saksalainen, vuonna 1967 perustettu luonnonkosmetiikkamerkki. Sarjan juuret ulottuvat kuitenkin vielä kauemmas, vuoteen 1935 jolloin itävaltalainen kemisti Dr. Rudolf Hauschka, perusti homeopaattisia lääkkeitä valmistavan laboratorion, WALAn. Nimi WALA tulee Hauschkan kehittämästä ainutlaatuisesta, luonnon ja elämän rytmiikkaan perustuvasta valmistusmenetelmästä (josta kerron myöhemmin lisää). Kirjaimet tulevat sanoista Wärme-Asche, Licht-Asche (Lämpö-Tuhka, Valo-Tuhka). Kuulostaa ihan joltain hokkuspokkus-tieteeltä, ja kun valmistusmenetelmää ja sen taustalla vaikuttavaa filosofiaa meille esiteltiin, uskokaa pois, juttu tuntui vieläkin mystisemmältä.
On tietysti jokaisen oma asia, mitä homepatiasta ja siihen pohjautuvista valmistusmenetelmistä ajattelee. Hauschkan tuotteet kuitenkin tuntuvat toimivan monella - oli syynä sitten rytmisyys tai joku ihan muu. ;)
Kuvan taulut liittyvät Dr. Hauschka-uutteiden valmistukseen... ;)
Tänä päivänä Dr. Hauschka on yksi maailman tunnetuimpia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja sitä myydään yli 40 maassa. Sarja on brändäytynyt selektiiviseksi merkiksi ja sen jälleenmyynti on tarkoin kontrolloitua. Hauschkan tuotteita ei saa ”marketeista”, ja korkeampi hintataso erottaa Hauschkan selkeästi useista muista luonnonkosmetiikan merkeistä. Vierailun jälkeen ymmärsin paremmin, mistä hinta tulee.
Minä ja Dr. Hauschka
Oma historiani Hauschkan kosmetiikan kanssa alkaa vuodesta 2009, jolloin aloin työskennellä Dr. Hauschkaa myyvässä kosmetiikkaliikkeessä. Saman vuoden kesällä olin aloittanut siirtymisen luonnonkosmetiikan puolelle omassa henkilökohtaisessa ihonhoidossani. Näin ollen olin erityisen kiinnostunut luonnonkosmetiikan tuotteista aloittaessani työt kosmetiikkamyyjänä, ja minusta tulikin pian liikkeen ”luonnonkosmetiikkaspesialisti”.
Samoihin aikoihin aloin myös tehdä yhteistyötä Dr. Hauschkan maahantuojan kanssa ja aloin saada blogiin silloin tällöin Dr. Hauschkan meikkituotteita kokeiltavaksi. Myymälässäni ei ollut Dr. Hauschkan värikosmetiikkaa, joten oli varsin kätevää että pääsin töiden kautta tutustumaan ihonhoitopuoleen ja blogin kautta sitten värikosmetiikkapuoleen.
Mielenkiintoinen fakta
Monelle teistä on varmaan tuttu sellainen suuri saksalainen luonnonkosmetiikkamerkki kuin Weleda? Tiesittekös, että Weledan ja Dr. Hauschkan yhdistää sama henkilö, antroposofian perustaja Rudolf Steiner? (Kyllä, juuri samainen heppu jonka aatosten pohjalta Steiner-koulusysteemikin on kehitetty.)
Steiner oli toimelias mies ja kehitti filosofoinnin ohessa myös antroposofisia lääkevalmisteita. Tämän toiminnan pohjalta syntyi 20-luvulla Weledan luonnonkosmetiikkalaboratorio. Weledalla ja Dr. Hauschkalla on siis hyvinkin samankaltainen, vaihtoehtoiseen lääketieteeseen pohjautuva tausta.
Hauschka tapasi Steinerin 20-luvulla Hollannissa antroposofien kesäkonferenssissa. Legenda kertoo (tai ei tämä kai mitään legendaa ole vaan ihan totta), että Hauschka kysyi Steinerilta ”Mitä elämä on?” Steiner vastasi, ”Elämä on rytmiä. Tutkikaa rytmejä, ne kantavat elämää”.
Tämän ajatuksen pohjalta Tohtori Hauschka kehitti vuosia myöhemmin rohtokasvien rytmisen uuttomenetelmän ja perusti WALAn.
Lääkevalmisteista kosmetiikkaan
Rytmisiin uutteisiin perustuvat myös Dr. Hauschkan ihonhoitotuotteet sekä värikosmetiikka.
Hauschka mietti pitkään oman kosmetiikkasarjan perustamista, joka täydentäisi lääketuotteiden valikoimaa. 60-luvulla Hauschka tutustui itävaltalaiseen kosmetologiin Elisabeth Sigmundiin, joka tilasi WALAlta raaka-aineita itse kehittämiinsä kosmetiikkatuotteisiin. Hauschka kiinnostui Sigmundin käyttämästä hoitomenetelmästä ja ehdotti hänelle yhteistyötä.
Tuolloin Tukholmassa asuva Sigmund matkasi Saksaan Eckwäldeniin WALAn tehtaalle ja yhdessä he aloittivat Dr. Hauschka –kosmetiikan tuotekehittelyn. Elisabeth Sigmundia pidetään Dr. Hauschka –kosmetiikan äitinä. Hauschkalle tunnusomainen ”käänteinen” menetelmä kuivan ihon hoitamisesta kevyillä, vähemmän rasvaisilla tuotteilla ja rasvaisen ihon hoidosta öljypitoisilla tuotteilla on peräisin juuri Sigmundilta. Samoin rasvaton yöhoito. Ensimmäiseen, vuonna 1967 lanseerattuun Dr. Hauschka-ihonhoitosarjaan kuului yhteensä 16 tuotetta, niiden joukossa Hauschkan tunnetuin ja rakastetuin tuote Ruusuvoide. Resepti tuli suoraan Elisabeth Sigmundin Tukholman hoitolasta.
Tänä päivänä Dr. Hauschkan valikoimassa on yli 130 tuotetta. Se on suhteellisen paljon, mutta valikoima kasvaa hyvin hitaasti ja harkitusti. Hauschkalle ominaista on uskollisuus ja luotto perusvalikoimalle ja maltillinen uusiutuminen. Joidenkin näkökulmasta tylsää ja epäkaupallista, toisten mielestä osoitus siitä, että mitä sitä turhaan pyörää keksimään joka vuosi. Toimivia, hyviksi havaittuja tuotteita ei haluta muuttaa.
Viimeisten vuosikymmenten varrella Hauschkan valikoimasta on lopetettu vain kolme (!) tuotetta, eikä uusia tuotteita tule lisää joka vuosi. Minusta tämä on mahtavaa nimenomaan kaikessa epäkaupallisuudessaan. Verratkaapa mihin tahansa tunnettuun ”normikosmetiikan” valtavirtabrändiin jotka elävät uusista lanseerauksista ja jatkuvasta uudistumisesta.
Hauschkan graafista ilmettäkin on muutettu vuoden 1967 jälkeen vain kahdesti. Viimeisin muutos tapahtui tänä vuonna ja on niin hienovarainen, ettei moni Hauschkan käyttäjä välttämättä huomannut muuta kuin tuotenimien muutoksen. Ainakin Suomen markkinoilla tuotenimien päivitys oli odotettu asia. ;) Ei enää omituisia ”Silmähohteita” tai siansaksalta kuulostavia ”Creme Packungeja”.
Värikosmetiikka eli meikit tulivat mukaan Hauschkan valikoimaan vuonna 1999. Dr. Hauschka on yhtenä harvoista luonnonkosmetiikan meikinvalmistajista onnistunut lyömään itsensä läpi myös Hollywoodissa ja Hauschkan meikkejä käytetään filmien kuvauksissa. Dr. Hauschkan kansainvälinen meikkitaiteilija Karim Sattar on tuttu näky eri elokuvajuhlilla joissa hän vastaa monien tähtösten ehostuksesta. Saimme kuulla Karimilta hauskoja anekdootteja mm. viimeisimmiltä Cannesin filmijuhlilta.
Tässä olisi sopivasti pala 1 Hauschka-”reportaasiani”. Kun taustat ja filosofia on selvitetty, voidaan paneutua vierailusta imetyn informaation yksityiskohtiin. :) Julkaisen Hauschka-juttuja kesä-heinäkuun ajan hengähdystaukojen kera, kokemuksesta tiedän ettei kukaan jaksa lukea montaa postausta samasta aiheesta peräjälkeen. ;)
Tällä viikolla vietetään Karkkipäivässä työpaikkalounas-teemaviikkoa.
Tänään lounaalla lettuja kermaisella tonnikalatäytteellä kera vihreän salaatin. Simppelissä salaatissa varhaiskaalia ja kurkkua. Rouskuva varhaiskaali on muuten ihan mielettömän maukas salaattipohja! Kannattaa hyödyntää niin kauan kuin kautta riittää. Talvisin kaipaan aina kovasti varhaiskaalia.
Letut tekee kukin oman makunsa mukaan, minä psyllium-pohjaisesta taikinasta.
(Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, niin ohje on tällainen: 2 kananmunaa, 1 dl soijamaitoa, 0,5 dl rahkaa, 0,5 dl kermaa,1 rkl psylliumia, ripaus suolaa.)
Tonnikalatäytteen voi tehdä pidemmän tai nopeamman kaavan mukaan, riippuen kiinnostuksesta ja ajasta. :) Jos haluat saada lounaslettusi kasaan mahdollisimman nopeasti, käytä kasvikset raakana tai jätä ne kokonaan täytteestä. Sekoita kulhossa tonnikala,(pilkotut kasvikset), kermaviili, majoneesi ja soijakastike (tujaus sinappiakin käy hyvin mausteeksi) ja mössö on valmis. Seesaminsiemenet tuovat tahnaan maukasta paahteisuutta.
Jos haluat täytteeseen lisää makua ja jaksat nähdä vähän vaivaa, paahda paprika ja kuullota pilkottu sipuli & kesäkurpitsa voissa. Jäähdytä kasvikset ja sekoita tonnikala-kermaviiliseokseen.
Valmistusaika: n. 30 minuuttia tai 45 minuuttia jos paahdat/paistat kasvikset
Lounaan hinta: noin 3,50€
Täyttävät pötkylät. Kyllä näillä nälkä lähtee! :)
Bon appetit!
...itse maltan hädin tuskin odottaa ruokatuntiin..! ^_^
Olen maininnut kesäisin ylähuulen iholle ilmestyvästä hyperpigmentaatiostani eli melasmasta (varmaan kyllästymiseen saakka..? :D). Alettuani suojata aluetta SPF 50-voiteella olen saanut ongelman aika hyvin kuriin, mutta mikään voide ei tietenkään anna 100-prosenttista suojaa UV-säteilyä vastaan. Niinpä alue joka tapauksessa täplittyy jonkun verran aurinkoisena aikana.
Syksyn tullen "pigmenttiviikset" aina vaalenevat kunnes talvella niitä ei käytännössä erotu lainkaan. Mutta keväällä heti pienikin aurinkoaltistus saa ihon vetämään täplille. Talvella UV-säteily on Suomen leveysasteilla niin mietoa ettei se vaikuta melasmaan (etenkään kun en viihdy rinteissä missä lumi voimistaa säteilyä).
Viime syksynä kokeilin nopeuttaa kesän hyperpigmentaation hälvenemistä Louis Widmerin Pigmacare-seerumilla. Ei tulosta. Nyt ajattelin heittää haasteen Kiehl'sin vastaavalle, seerumille nimeltä Clearly Corrective Dark Spot Solution.
1,5-millin pikkunäytteeni riittää varmasti kuukaudeksi ylähuulen alueelle. Minkä tahansa aineen pitäisi näyttää tehonsa 28 päivässä, sillä se on ihon uusiutumisen sykli. Joten bring it on, Dark Spot Solution!
Kiehl'sin seerumeista puheen ollen, haluan näyttää yhden jutun.
Muistatteko, kun olen kertonut Powerful-Strength C-vitamiini-seerumista ja siitä, kuinka sen supersilikoninen (seerumissa ei ole lainkaan vettä!) koostumus on iholla todella ikävän tuntuinen? Se rullaa, ja kun päälle levittää kosteusvoidetta, niin sekin alkaa rullaamaan.
1. C-Vitamiiniseerumiklöntti.
2. Levitetään. Pyörii iholla valkoisena, paksuna, kalvomaisena kerroksena.
3. Kun kerroksen lopulta saa hierottua "näkymättömiin", on iholla kuitenkin edelleen havaittavissa selkeä kalvo. Kuin primer-kerros.
4. Päälle levitettävä kosteusvoide jää sekin pyörimään kalvon päälle valkoisena.
* * huokaus * *
Nyt keksin kuitenkin jotain, joka olisi pitänyt älytä jo vuosi sitten kun aloin ko. seerumia käyttää. Laitan C-vitamiiniseerumin alle toisen, kosteuttavan seerumin, joka tekee ihon pinnan vastaanottavaisemmaksi C-vitamiiniseerumin koostumukselle. No, silikonihan ei tietenkään mihinkään imeydy, mutta kun alla on kosteutettu iho, tökötti sentään levittyy kauniisti eikä rullaa.
Tällä hetkellä käytössä talvella esitelty Favoran kosteusserumi, joka vetelee viimeisiään. Täytyy muuten sanoa, että tykkään tästä todella paljon, ja saatanpa ostaa tätä uuden pullon (ensimmäisen sain blogin kautta) vaikkei se luonnonkosmetiikkaa olekaan. On nimittäin sen verran hyvän tuntuista iholla. Ja täysin silikoniton.
Favoran päälle C-vitamiiniseerumi levittyy nurisematta eikä jää pyörimään valkoisena.
Tätä vinkkiä voi soveltaa myös muihin voiteisiin. Joskus ihon pinta on niin kuiva, ettei paksu, suurimolekyylinen ja rasvainen voide tunnu kunnolla imeytyvän, mikä voi aiheuttaa ihmetystä kun luulisi tietysti että kuiva iho imee kuin sieni minkä tahansa tarjotun rasvan. Kun pinnan "valmistelee" ensin ohuella kosteusseerumilla tai geelimäisellä kasvovedellä (sellaisella, joka ei heti haihdu iholta), pääsee paksumpi voide imeytymään paremmin.
Ihan off topic mutta tähän muuten perustuu Cliniquen 3-Stepin kolmosvaihe eli Dramatically Different -voiteen tai -geelin käyttö. Cliniquehan suosittelee, että ihon perushoito päätetään aina heidän Dramatically Different -kosteusvoiteeseensa, ja vasta sen päälle levitetään varsinainen päivä- tai yövoide. DDML ja DDMG auttavat Cliniquen mukaan päälle tulevia tuotteita imeytymään paremmin. ;)
Palaan Dark Spot Solutioniin kuukauden kuluttua vertailukuvien kera.
Ihan siitä ilosta, että palaan taas tänään kesätöihin vanhaan työpaikkaani, omistan viikon teeman työpaikkaruokailulle :D Julkaisen joka päivä ylimääräisenä postauksena "Päivän lounaan".
En kuvittele olevani mikään erityisen nerokas työpaikkaruokailija jonka vinkeistä ihmisten työlounaat muuttuvat viiden tähden kulinaristisiksi nautinnoiksi. :) Ei. (Vaikka olisihan se kiva... ;)) Mutta kokemus kertoo, että työpaikkaruokailu on asia, johon monet eivät jaksa panostaa ja evääksi tulee haettua mikropitsaa ja muita einesvirityksiä. Tai lounas syödään ravintolassa tai kahviossa. Kaikilla ei kuitenkaan ole tällaista mahdollisuutta, ja silloin eväät ovat päivän sana. :)
Ehkä lounasviikkoni inspiroi jotakuta luopumaan pariksi päiväksi pakastealtaan "thai-kuutioista"..? Vaikka eineslounaat saattavat tuntua halvoilta, niihin uppoaa lopulta yllättävän paljon rahaa. (Puhun kokemuksesta...) Kotiruoka tulee paljon edullisemmaksi. Ja kun valmistat ruoan itse, skippaat kaiken maailman turhat lisäaineet... Kuka sellaisista haluaa maksaa? :D
Pitemmittä puheitta, maanantain lounas:
Uuniseitiä jonka päällä pinaatti-juustokuorrutus sekä höyrytettyjä, pestossa marinoituja ruusukaaleja ja vihreitä papuja.
Valmistan työeväät yleensä aina edellisenä iltana.
Valmistusika: 30 minuuttia. Pakasteseitipalat pinaattijuustokuorrutteineen uuniin noin 25 minuutiksi, kasvisten höyrytys, pyörittely pestossa. Valmista. Vinkki: pyyhkäise myös kalan pintaan ohut kerros pestoa. Pirkan sitruunapesto on erityisen hyvää.
Lounaan hinta: n. 2,50€.
Tein eilen myös siemennäkkäriä. Olen alkanut valmistaa sitä siskoni vinkistä hieman muunnellulla reseptillä, jossa yksi muna korvataan vedellä ja oliiviöljyllä. Koostumus on mielestäni hitusen parempi kuin pelkällä kananmunalla.
Otan töihin mukaan myös pari näkkäriä ja tuorejuustolevitettä mahdollista välipalatarvetta varten.
Alkuperäinen näkkärireseptini löytyy täältä.
Muuten - - jos joku on odottanut sitä Dr. Hauschka -vierailun raporttia, se on tuloillaan ja monta sivua on jo naputeltu kasaan! :) Kerrottavaa on niin paljon että tulen jakamaan jutun useampaan osaan.
Mukavaa työ- tai lomapäivää kaikille! Ja hyvää ruokahalua! ;)
En malta olla jakamatta muutamia fiiliskuvia Tukholman Gamla Stanista. Niin tuttu. Niin kulunut vakiokohde. Niin täynnä turisteja. Mutta aina yhtä kaunis.
Haluaisin joskus tulla Tukholmaan talvella. Paikan näkisi ihan eri tavalla. Jäin ajatuksen valtaan viime syyskuussa kun kävelin myöhään illalla hiljaisen Gamla Stanin läpi vailla turistimassoja. Tällä viikolla, kun vietin Julien kanssa muutaman päivän Tukholmassa, ajatus kutitteli jälleen.
Tukholma on jollain tavalla monille meille suomalaisille "liian tuttu" kiitos punaisten ja sinisten laivojen ja tax free -keitaiden, ja samalla kuitenkin vieras. Ainakin minulle. Olen käynyt kaupungissa elämäni aikana varmasti yli 70 kertaa. Ja viettänyt kerralla enemmänkin aikaa kuin sen klassisen "Päivä Tukholmassa" -viuhahduksen kuusituntisen. Silti en oikeastaan tunne Tukholmaa lainkaan loppuuntallattujen Drottninggatanin, Kungsträdgårdenin, Skeppsholmenin ja Gamla Stanin tuolla puolen.
Siihen pitäisi tehdä muutos.
Tukholmahan on aivan mielettömän mahtava mesta. Ja vaikka Vanhan Kaupungin viehätys kapeine kujineen ei koskaan hiivu - haluan alkaa tuntea muitakin paikkoja. Julien kanssa majoituimme Kungsholmenin kaupunginosaan. En ole koskaan aiemmin käynyt siellä. Ja hei, sehän oli myös tosi kiva paikka!
Päässäni alkoi kehittyä idea.... Katsotaan jos se vaikka toteutuu talvella. :) * * AirBnB'n kuukausivuokria tiiraillen..... * *
Kuka tykkää Tukholmasta? :)
Kosmetiikkabongaus: Ruotsin Kicksissä myydään näköjään ekosertifioitua meikkisarjaa, Unea. Suomen Kicks on myös toivonut valikoimiinsa "vihreää" meikkisarjaa, mutta minkähän vuoksi Une ei ole tullut Suomeen..? Vaikutti tosi kiinnostavalta ja kivan näköiseltä sarjalta. Ekomeikkejä ei todellakaan ole markkinoilla tungokseksi asti.
Lopuksi vielä karkkikauppa- & suklaalöytö....
Karkkia kun en syö, eivät namikaupat yleensä houkuttele minua luokseen. Laadukkaita suklaapuoteja lukuunottamatta.
Nyt kuitenkin silmäni takertuivat näyteikkunan läpi Drottninggatanilla sijaitsevan Karamellaffärenin suklaahyllyyn. Mikä mittava valikoima sokeroimatonta suklaata...! Ja tummaa sellaista, tietysti..!
Menimme sisään, ja suklaahyllyn takana asiakkaita tervehti kyltti jossa luki "Vi har sockerfritt lösviktsgodis" eli "Meillä on sokeroimatonta irtokarkkia". Sekin vielä..! En ole itse enää aikuisiässä ollut irtokarkin ystävä, mutta tottahan nyt näitä piti muutama maistaa kun löytyi kerran ihan oma sokeroimaton osasto! :) Ostin pari salmiakkinamia ja niitä klassisia Haribon vadelma -tyyppisiä hedelmäkarkkeja. Ihan hyviltä maistuivat.
Ruotsissa vähähiilihydraatiton ruokavalio on ehkä suosituin koko Euroopassa, paljon suurempi juttu kuin Suomessa. Ruotsissa LCHF (ruotsalaisten käyttämä termi karppauksesta) -juttuihin törmää vähän kaikkialla. Maassahan on jopa LCHF-sertifioituja ravintoloitakin..! Ja sokeroimattomia vaihtoehtoja on huomattavasti Suomea enemmän.
Irtokarkit sikseen, todellinen Löytö isolla L:llä oli belgialaisen Cavalierin metsämarjan makuinen, stevialla ja erytritolilla makeutettu tumma suklaa. Cavalierin stevia-suklaita myydään Suomessakin, mutta vain kolmea eri makua (itse en ole ainakaan muita löytänyt). Karamellaffärenissa taisi olla kaikki Cavalierin suklaalevymaut, ja ostin niistä Extra Dark Berriesin sekä Mocha Darkin.
Extra Darkissa on 84% kaakaota eli todellakin suklaa minun makuuni. Makubalanssi marjoineen on todella onnistunut. Imeytyvää hiilihydraattia koko 85 g levyssä on vain 4,1 grammaa! Varmasti alhaisimman sokeripitoisuuden suklaa (99-prosenttiset poislukien) mitä olen koskaan löytänyt, ja ihan älyttömän hyvän makuista!
Kuvassa näkyy myös "kilpailevan" lafkan tarjokas, eli espanjalaisen Torrasin tumma, stevialla ja erytritolilla makeutettu, kuivattua metsämarjaa sisältävä suklaa. Torrasin suklaan sain viime kesänä YesDeliltä.
Se on jäänyt syömättä, sillä maku on alhaisesta sokeripitoisuudesta huolimatta hurjan makea, minun makuuni jopa ällöimelä. Torrasin tummassa on kaakaoprosentti vain 58%, jolloin makeutusaineen määrä kasvaa luonnollisesti suuremmaksi kuin 84-prosenttisessa Cavalierissa.
Vaikka Torrasin suklaa on kenties "parempi" kuin ei-stevialla makeutetut, keinotekoisia makeutusaineita sisältävät sokeroimattomat suklaat, sen maku ei överimakeudessaan voittanut minua Torrasin asiakkaaksi.
...kun taas Cavalier... Mmmm...! Tässä suklaassa maistuu kunnolla aito kaakao, mutta maku ei ole yhtään kitkerä (ainakaan minun tummaan suklaaseen tottuneille makunystyröilleni). Kuivattu vadelma, mustikka ja mustaherukka maistuvat juuri sopivasti. Hyvin kevyesti, tuoden vain tyylikkään vivahteen. Stevian ja erytritolin ominaismaku pysyy hillittynä eikä maku ole tippaakaan imelä.
Näitä täytyy hamstrata lisää seuraavalla Tukhoman reissulla! :) Miinuksena hinta, 45 kruunua... (noin 4,90€... auts.)
Muita Cavalierin ystäviä? :)
