Tuoksu sitoo ja vahvistaa muistoja. Valitsen mieluusti matkalle mukaan jonkun uuden tuoksun, jolloin se muistuttaa aina myöhemmin juuri siitä matkasta.
Tälle matkalle valitsin, Ranskaan kun oltiin tulossa, Chanelin. :) Ostin Chance Eau Fraîchen viime syksynä, ja se on odottanut siitä saakka käyttötilaisuuttaan.
Chance Eau Fraîchen alkutuoksussa on sitruunaa ja seetriä, sydämessä punapippuria, jasmiinia ja vesihyasinttia ja pohjalla patsulia, ambraa, tiikkiä ja vetiveriä.
On aina kiinnostavaa seurata, miten suhde tuoksuun muuttuu kun sitä alkaa käyttää. Chance Eau Fraîche osoittautui käytössä hyvin erityyppiseksi tuoksuksi kuin miksi sen kaupoissa nuuhkiessa mielsin. Ihastuttava ja elegantti se on joka tapauksessa, mutta ei lainkaan niin sitruksinen mitä odotin. Nopeasti haihtuva alkutuoksu huijasi nenää. :)
Fraîche-nimestä päättelisi, että tuoksu on raikas, mutta lopulta se muuttuu minun ihollani hyvin puuterisen pehmeäksi.
Ehkäpä tuolla Mont Blancin juurella vaellellessa tuntui hieman "out-of-place" tuoksua Chancelle, mutta tänne viinialueen tunnelmaan tuoksu sopii. :)
Harrastatteko te tällaista Matkalle oma tuoksunsa -hajuvesipolitiikkaa? :)
*
Sitten vielä pari muuta kosmetiikkajuttua jotka haluavat pulpahtaa tänään ulos.
Tukholman Pearl Jam -reissussa naureskelin hotellimme suihkukosmetiikalle. Muistatte varmaan tämän postauksen, jossa ihmettelin miksi hotellit kokevat tarpeelliseksi tarjota asiakkailleen samaa tuotetta kahdella eri nimellä. Se tuntuu olevan hyvinkin yleinen käytäntö.
Chamonixin hotellissamme oli Nuxen kosmetiikkaa. En tiedä onko Nuxella erikseen jotain "hotellitason" kosmetiikkalinjaa, mutta jotenkin en olisi Nuxelta odottanut samaa paljastusta.
Shampoo- ja hius- ja vartalosuihkugeeli osoittautuivat....
...ihan samaksi kamaksi.
Eipä tällä nyt mitään väliä mutta jaksaa huvittaa tämä täysin tarpeeton "huijaus". :P
Hotellit ja kosmetiikan valmistajat ilmeisesti ajattelevat, että asiakkaasta on mukavampaa pestä hiukset juuri shampooksi nimetyllä aineella, ja kroppa sitten aineella jossa lukee body cleansing tai shower gel tai jotain vastaavaa. Pullon teksti todennäköisesti jopa ohjaa asiakkaan kokemusta. Miehet pesevät usein tukkansakin "hius- ja vartaloshampoilla", mutta käsitykseni mukaan naiset käyttävät hiuksiin mieluummin "hiusshampoota". Laittamalla pullon kylkeen sana 'shampoo' saadaan naisellekin miellyttävä hiustenpesukokemus, eikä naisen tarvitse ajatella että "Höh, jouduin pesemään tukan suihkugeelillä"... Eihän valtaosa ihmisistä tutkiskele kosmetiikkapullojen ainesosalistoja eikä näin ollen tajua että pullot ovat samaa ainetta.
No, se siitä. :)
Kerron vielä uudesta, miellyttävästä aurinkosuojatuttavuudesta.
Ostin Lapin vaellukselle Ambre Solairen uuden Dry Mist -aurinkosuojasuihkeen, ja se on osoittautunut kosmeettisesti oikein mukavaksi matkakaveriksi. Pullo ei siis mennyt Lapissa loppuun vaan seurasi meitä Ranskaankin.
Käytän "normaaliolosuhteissa" mieluusti voidemaista aurinkosuojaa, mutta patikoidessa on kätevämpää kun aurinkosuojan saa paikoilleen suihkauttamalla.
En ollut tähän mennessä onnistunut löytämään suihketta, johon olisin täysin tyytyväinen. Käytin viimeksi pari pulloa Nivean Invisible Protection Transparent Sprayta, mutta se jätti lupauksistaan (ja alkoholipitoisuudestaan) huolimatta varsin tahmean ja epämiellyttävän pinnan.
Nyt bongasin kaupassa Ambre Solairen uuden suihkeen, jossa erityisesti silmiin tarttuivat tekstit "dry mist", "no alcohol" ja "non-greasy". Eli kuivasumute, ei alkoholia ja ei-tahmaava. Haa, on kehitelty suihke, joka imeytyy nopeasti eikä tahmaa ilman alkoholia. Voisiko tämä pitää käytännössä paikkansa..?
Kyllähän se pitää! :) Olen tykännyt suihkeesta kovasti. Se tulee ulos aavistuksen moussemaisena mutta ohuena suihkeena (vaikea selittää, kyseessä ei siis ole mousse), tuntuu iholla jännän "kuivalta" ja imeytyy tosiaan heti. Ihan totaalisen kuivaa pintaa se ei tokikaan jätä, mutta ei tahmeaa. Käsiinkin jäänyt "tuotetuntu" katoaa 15 minuutissa. Tuoksukin on miellyttävä (olen aina tykännyt Ambre Solairen tuoksumaailmasta).
Tätä ostan toisenkin kerran! Hyvää tuotekehittelyä, Garnier! :)
Mietittekö te koskaan, miksi Suomessa ei näytä tältä?
Ei saa ymmärtää väärin, minä rakastan Suomea ja olen onnellinen että olen syntynyt juuri siihen maahan. Meillä on monet asiat todella hyvin.
Ja onhan Suomi kaunis maa.
Mutta meidän kaupungit... Miksi Suomen arkkitehtuuri on sitä mitä on? En ole opiskellut arkkitehtuuria enkä muutenkaan voi väittää ymmärtäväni paljon sen päälle, miksi eri maissa on niin eri näköisiä kaupunkistruktuureja. Mutta sen verran ymmärrän, että Suomessa kaupunkeja ei ole suunniteltu estetiikan pohjalta. Kyllä, meillä on Porvoot ja Turut ja vanhat Raumat ja Tammisaaret, mutta harva varmaankaan voi väittää että perusmallin suomalaiskaupunki betonilaatikkotaloineen voi kilpailla viehättävyydessä muun Euroopan idyllisten kylien ja kaupunkien kanssa.
Keski- ja eteteläeurooppalaisissa kaupungeissa kävellessä ei vain voi olla ajattelematta, "Miksi meillä ei näytä tältä? Miksi Euroopan pohjoisosassa on kolkka, jossa kauniiden ja koristeellisten kivitalojen sijaan on haluttu rakentaa homogeenisiä neliöitä viivasuorien asfalttikatujen reunoille?
Beaune. Tänne saavuimme eilen. Minusta tuntuu, että Keski-Euroopassa voi mennä mihin tahansa historialliseen kaupunkiin, eikä koskaan pety.
Mietittekö te koskaan tällaisia? Onko kaupungin tai asuinpaikkakuntanne esteettisyydellä teille merkitystä?
Minä nautin suuresti kauneudesta, oli se sitten luonnossa tai ihmisen luomaa. Kauniit asiat ja ympäristö tuovat suurta mielihyvää. Kun joku luo jotain, joka riitelee kauneudentajuani vastaan, hämmennyn. Tietysti esimerkiksi taiteessa kaiken ei ole tarkoitus olla kaunista, ja silti nautin taiteesta. Mutta asuinmiljöömme.... Katsoessani aaltopeltireunaisia parvekkeita harmaassa laatikkotalossa olen vain niin hämmentynyt. Miksi meillä näin?
Enää ei näy huippuja horisontissa.
Jätimme eilen alppikylätunnelmat taaksemme ja suhahdimme aivan toisenlaisiin maisemiin.
Nyt ollaan Burgundissa. Viinialueella.
Viime viikon teemana oli vaeltelu vuorilla, tällä viikolla tutustutaan viini- ja shampanjatiloihin. Burgundista matka jatkuu viikon lopulla kohti Reimsiä, joka on shampanja-alueen suuria keskuksia.
Puligny-Montrachetin valkoviinit kuuluvat lemppareihini. Odotan innolla vierailua tiloilla! :)
Myönnän, että ennen kuin mieheni tutustutti minut todella hyviin valkoviineihin, ei valkkari oikein uponnut. Olin aina enemmän punkku-tyyppiä. Huono valkoviini vain maistuu.... no, ehkä jokainen tuntee vertauksen "kissanpissalta". :P ^_^
Viime yön majapaikkamme Château de Bellecroix. Linnoissa voi yöpyä edullisestikin! :)
Otimme halvimman huoneen joka Bellecroixissa maksaa 98 euroa. Ei paha hinta näistä tunnelmista... Ihana paikka.
Kuvat ovat aamukävelyltäni linnan puutarhassa. Tänään paistaa taas aurinko neljän päivän sateen jälkeen! :)
Ja kun nyt viinialueella ollaan, niin pakko heittää päivän kysymyksenä; punkku vai valkkari? Vai kenties rosee? Vai ei viiniä ollenkaan, kiitos? :)
Nyt kun blogi on matkailumoodissa, niin tehdäänpä yksi kysely ihan puhtaasti matkustuksenkin ympärille. Saa nähdä nappaako ketään tällainen kuuma aihe juuri tässä blogissa. :)
Kysymys tuli mieleeni näin laajemmalla skaalalla luettuani erään lukijan kommentin Aamunaama-postauksesta. Lukija kirjoitti (ja kommentti ei kuulema ollut varsinaista kritiikkiä juuri minulle vaan ihan yleisellä tasolla), että on hassua kuinka ihmiset ahdistuvat ja nostavat "haloon" pinnallisista, yhdentekevistä asioista kuten vaikka näppylöistä, samalla kun harrastavat jotain oikeasti hävettäviä, noloja ja itsekeskeisiä juttuja kuin lentomatkustusta ja shoppailua.
Linkki alkuperäiseen kommenttiin (joka oli oikeasti oikein hyvää pohdiskelua!).
Päivän kysymys siis kuuluu:
Vältteletkö lentomatkustusta ympäristötekijöiden takia? Häpeätkö lentomatkojasi?
Kuinka moni myöntää, ettei edes ajattele hiilijalanjälkeä astuessaan Phuketin koneeseen? Minä veikkaan, vaikka se ei hyvä asia olekaan, että sellaisia on meissä monia.
Minä itse sanon ihan rehellisesti, että en ole mikään esimerkillinen henkilö tässä asiassa. Valitsisin erittäin mieluusti muun matkustusvälineen kuin lentokoneen, mutta se johtuu ennen kaikkea lentopelostani. Hiilijalanjälki tulee vasta sitten. Tällekin matkalle yritin ehdotella miehelle, että mentäisiin laivalla Saksaan ja siitä sitten autolla Ranskaan, mutta idea tyssäsi siihen mihin se useimmilla ihmisillä tänä päivänä tyssää: rahaan ja käytettävissä olevaan aikaan. Laivamatkana reissusta olisi tullut miehen laskujen mukaan ainakin nelisen kertaa kalliimpi, ja hän halusi mieluusti maksimoida käytettävissä olevat lomapäivät niin, että jäisi mahdollisimman paljon aikaa itse kohteisiin eikä sinne ja takaisin ajeluun.
Minulla lomapäivät eivät ole esteenä, mutta raha kyllä. Tottahan se oli, ettei minullakaan olisi ollut varaa laiva-automatkaversioon. :/
Eli niin surullista kuin se onkin, ja niin mielellään kuin lentämistä välttäisikin, niin omalla kohdallani raha on suurin kynnyskysymys. Lentomatkustus on nykyään halvin tapa päästä paikasta toiseen useissa kohteissa. Valinnaksi jää siis tällöin, jäädäkö kotiin ettei kuormita maapalloa, vai käyttääkö käytettävissä oleva elämä maapalloon tutustumiseen.
Millä ajatuksilla te olette? Kirpaiseeko omatuntoa noustessa koneeseen?
P.S. Kysely aiheesta sivupalkissa.
Olen tunnetusti ehkä surkeimpia vaateshoppailijoita lähipiirissäni. Tai no, millä tahansa mittapuulla.
Kulutusseuranta-taulukkoni tietää kertoa, että esimerkiksi tänä vuonna olen ostanut näinkin paljon vaatteita: kahdet treenipöksyt, yhden treenitopin, kaksi vaelluspaitaa, yhden kaulahuivin, yhden trikoopaidan ja kolmet kengät. Nuo kengät on kyllä aikamoinen saavutus, wow, siis kolmet..!!
Mitä noihin trikoopaitoihin tulee... Niitähän minulla ei tietysti olekaan kuin "muutama". :p Pakko muuten jakaa tämä ostoskokemus Tukholmasta. Päätin ihan asiakseni mennä Åhlensin alennusmyynteihin ja varasin runsaasti aikaa osastoilla kiertelyyn. Pysähdyin naistenvaatekerroksessa joka ikisen merkin osastolle. Siis ihan oikeasti joka ikisen.
Noin kolmen tunnin kuluttua tuloksena oli yksi hankinta; perus-trikoopaita Part Two'lta - joka ei edes ollut alennuksessa. Siis Sanni....!
Åhlensilta takaisin Chamonixiin. Heitän tähän pienen fiilispostauksen eiliseltä. Myös tänään on satanut koko päivän ja sumupilvet on roikkuneet melkein kaduilla saakka.
Olin juuri istunut eilen L'Atelier Cafén terassille (sateensuojaan) kun pieni tihku yltyi myrskypuuskaksi. En ole ikinä nähnyt sään muuttuvan noin voimallisesti kirjaimellisesti minuutin sisällä. Baarin henkilökunta komensi terassilla istujat sisään ja kohta lentelivätkin tuolit ja pöydille jääneet lasit.
Sillä kertaa vietimmekin sitten après-shoppingia eikä après-walkia.
Sateen takia omistimme eilisen kokonaan kaupoissa kiertelylle. Noo, vaatimattomiksihan minun shoppailuni eilenkin jäivät, mutta esitellään ne nyt kuitenkin niinkuin bloggaajat välillä tapaavat tehdä. :D
Åhlensin alennuksissa ei tärpännyt, mutta Nixistä löysin North Facen hupparin ja Arc'teryxin kevyttoppiksen, kummatkin reilulla alennuksella. Ja niille tuli saman tien käyttöä, sillä eilen ja tänään on ollut kylmä.
Myös Mr. Karkkipäivä osti hupparin.
Tänään harhauduin muuten jälleen takaisin North Facelle ja ostin vielä repunkin... Ohhoh, shoppailijaa. Minulle tämä on todella epätavallista. :) Loppureissun ajan onkin pidettävä kukkaron nyörit tiukalla.
Huomenna muuten jätämme Nixin taaksemme ja lähdemme kohti uusia maisemia....
"Päivän asu"... No ei. :D Pitäiskö munkin hankkia tällainen...? :P
Haastoin kesäkuun alussa Kiehl'sin pigmenttiläiskäseerumin näyttämään tehonsa.
Clearly Corrective Dark Spot Solutionin pullonkylki kertoo, että seerumin on "kliinisesti todistettu korjaavan nopeasti pigmenttiläiskiä ja kirkastavan ihon sävyä." Sen vaikuttavana aineena on C-vitamiini - ihan niinkuin Kiehl'sin toisessakin suositussa seerumissa, Powerful-Strength Line-Reducing Concentratessa. Jonka esittelin aikoinaan täällä.
Kysyin Kiehl'siltä, mitä eroa näiden kahden seerumin C-vitamiineilla on. Onko tarpeen valmistaa kahta eri C-vitamiiniseerumia, eikö yhdellä ja samalla tuotteella voisi hoitaa sekä juonteet että hyperpigmentaation?
Sain vastauksen Kiehl'sin kansainvälisen koulutustoiminnan johtajalta, Timothy C. Dirginsiltä. Vapaasti suomennettuna;
"Powerful-Strength sisältää 10,5 % L-askorbiinihappoa, joka tunnetaan tehokkaasta yhteensopivuudestaan ihon kanssa ja voimakkaasta vaikutuksestaan ihon ikääntymisen näkyviin merkkeihin. Dark Spot Solutionissa käytetty C-vitamiinimuoto taas on 3-O-etyyli-askorbiinihappo. Se on nopeasti toimiva C-vitamiinijohdannainen, joka tehoaa melaniiniin ainutlaatuisella, melaniinia hajottavalla teknologialla joka auttaa vähentämään olemassaolevien värivirheiden vaikutelmaa (huom; taas ilmaisu 'appearance', tuote ei siis lupaa varsinaisesti vähentää itse värivirheitä ;)) ja estämään uusien syntymistä."
OK. Dirginsin mukaan siis valitulla C-vitamiinimuodolla voidaan tuotteelle luoda enemmän juonteisiin pureva tai enemmän värivirheisiin tehoava vaikutus.
Kuva Wiley-VCH
C-vitamiinilla eli askorbiinihapolla, oli se sitten puhdas tai johdannainen, on kuitenkin aina ihoa kirkastava vaikutus. (C-Vitamiinin vaikutuksista ihoon / Truth In Aging - tutkimuslähdeviitteet mukana.) Näin ollen uskaltaisin perustellusti todeta, että Powerful-Strength Line-Reducing Concentrate, joka sisältää C-vitamiinia puhtaimmassa muodossaan, vaikuttaa yhtä lailla niin pigmenttiläiskiin kuin juonteisiinkin. Kenties Dark Spot Solutionin askorbiinihappojohdannainen puree tehokkaammin juuri melaniinin muodostukseen. Mutta jos näistä kahdesta haluaisi sijoittaa yhteen, niin valitsisin Powerful-Strengthin. Powerful-Strengthin vedetön koostumus ja tummapintainen pakkaus pumppunokalla tekevät sen sisältämästä C-vitamiinista stabiilimman.
Dark Spot Solution on vesipohjainen ja läpinäkyvässä (!) pullossa. Tätä hämmästelen kovasti, sillä altistus valolle hapettaa C-vitamiinin. Myös pipetillinen annostelusysteemi tekee tuotteesta huonommin säilyvän, sillä pakkaukseen pääsee ilmaa joka kerta kun otat pipetin ulos, mikä myös johtaa c-vitamiinin hapettumiseen. Unohdin kysyä Dirginsiltä tästä pakkausvalinnasta. Pöh Sanni.
Se kuitenkin vaikuttaa tutkimusten perusteella olevan varmaa, että C-vitamiinista todellakin on iholle hyötyä kosmetiikan muodossa, kunhan tuotteessa kohtaavat oikea pH, riittävän korkea pitoisuus, pakkausmateriaali sekä voidepohja (mieluusti vedetön, lähes kaikkien lukemieni lähteiden mukaan). Esimerkiksi kosmetiikkakemistien ylläpitämältä The Beauty Brainsin sivulta voi lukea tai kuunnella kiinnostavan asiantuntijapläjäyksen C-vitamiinista ihonhoidossa.
No, sitten niihin minun käyttökokemuksiini. Minulla oli Dark Spot Solutionia aluksi yksi 1,5 millin näytepussukka, mutta hain Tukholman Kiehls'iltä pari lisää :) (Kiehl'sillähän on siis tosiaan näytteitä ihan jokaisesta tuotteestaan ja niitä voi rohkeasti käydä pyytämässä, se on Kiehl'sin markkinoinnin kulmakivi.)
Olen käyttänyt Dark Spot -seerumia ylähuuleni melasma-alueella runsaan kuukauden ajan aamuin illoin, lukuun ottamatta Kevolla vietettyjä viittä päivää. Viimeistään täällä Ranskan reissulla, jossa aurinko on muutamina päivinä ollut todella voimakas ja olen viettänyt tuntitolkulla aikaa suorassa auringon paisteessa, olin havaitsevinani että melasma on tummentunut. Lapissakin aurinko porotti ihan kunnolla. Tietysti käytän melasman alueella korkeaa suojakerrointa. Koska mikään aurinkosuojatuote ei kuitenkaan blokkaa UV-säteitä 100-prosenttisesti, ajattelin, että C-vitamiinin vaikutukset ovat varmaankin plus-miinus-nolla taistelussa melaniinin muodostumista vastaan, kun vastassa on näin voimakas päivittäinen aurinkoaltistus.
Verrokkikuva kuitenkin osoittaisi, ettei melasma ole ainakaan tummentunut runsaan kuukauden aikana. Se vaikuttaisi pysyneen suunnilleen samanvahvuisena koko kesän. Eilen otettu kuva näyttää jopa hieman vaaleammalta kuin ylempi, mutta sen laitan valotuksen piikkiin. Itse läiskäalue ei ole kasvanut eikä tummentunut.
On kuitenkin lopulta mahdoton sanoa, onko pigmentoitumista jarruttanut Dark Spot Solutionin ja hyvän UV-suojan yhteiskäyttö, vai pelkästään UV-suoja (SPF 50 jota levitän huulelle ulkona parin tunnin välein). Sinällään kokeiluni ei siis oikeastaan kerro mitään.
Jos melasma olisi selvästi vaalentunut, silloin voisi mahdollisesti tehdä Dark Spot Solutionin tehosta positiivisen johtopäätöksen. Nyt voi vain kömpelösti todeta, että se ehkä auttoi hillitsemään tummumista, ehkä ei.
Kokeilu johti kuitenkin siihen, että alan nyt käyttää Powerful-Strength'iä silmänympärysten ja otsan lisäksi myös ylähuulella. Kun C-vitamiinilla kuitenkin todistetusti näyttäisi olevan melaniinin muodostumista ehkäisevä vaikutus, ei säännöllinen, ympärivuotinen käyttö hyperpigmentaatioalueella varmaankaan ainakaan ole haitaksi :)
P.S. En sitten ehtinytkään julkaista tätä juttua enää eilen illalla, sillä jouduimme kylässä myrskyn yllättämiksi ja jumituimme ravintolaan pitkäksi aikaa pitämään sadetta. Ulkona penkit ja lasit lenteli.... Olimme takaisin hotellilla vasta myöhään.
Chamonixissa sataa tänään.
Vuorten rinteitä, joilla viime päivät olemme samoilleet, ei edes näy.
Olen viettänyt aamupäivää blogin parissa. Nopeaksi tarkoitettu seurantapäivitys Kiehl'sin pigmenttiläiskäseerumista venyi venymistään, kunnes huomasin tekstin rönsyilevän C-vitamiinin vaikutuksista kosmetiikassa ihan muihin ajatuksiin. Ajatuksiin omasta naamasta.
Pohjalla vaikutti tämä kuva. Otin sen aamulla pigmenttiläiskien vertailukuvitusta varten.
Pysähdyin katsomaan kasvojani kameran ruudulla. No mutta.... näytänpäs minä tosiaankin... kulahtaneelta. Tuoltako minä näytän..? Juonteet silmien ympärillä piirtyivät tavallista syvempinä, silmänaluset pussittivat, läiskät naamalla erottuivat pikselin tarkkuudella. (En suosittele omien kasvokuvien zoomaamista.)
Ei siitä mihinkään pääse, neiti "Peter Pan". Ikääntyminen alkaa näkyä. Oikeasti. Et sinä karkuun pääse.
Henkinen kokemukseni tietynlaisesta anti-aikuisuudesta ja kommentit kuten "No ethän sinä vielä 3-kymppinen voi olla, voisit olla 25..!" pitävät yllä illuusiotani siitä, että olen ikuinen babyface ja pystyn jotenkin huijaamaan ajan viisareita.
Illuusio alkaa vuosi vuodelta karista. Ei tässä ole kuin viisi vuotta siihen kun täytät 40, missie. Sinä olet kohta keski-ikäinen. Älä luulekaan, että joku vielä viiden vuoden kuluttua luulee sinua 2-kymppiseksi. Tahti kiristyy koko ajan. Jos ikääntymisen merkit ennen ilmestyivät hitaammin, nyt niitä tulee tuplasti joka vuosi. Biologiaa ei voi huijata. Sori vaan, "Forever Young."
Olen tarkkaillut paljon äitiäni. Meillä on saman tyyppiset kasvot ja luusto. Äidilläni on aina ollut selvät silmäpussit, jo nuoruudessa, mutta minulla ei. Minulla taas on pigmenttiläiskiä jo nyt 3-kymppisenä, äidillä ei 6-kymppisenäkään. Kaikki ei siis ole tietenkään perinnöllistä.
Mutta viime aikoina olen pannut merkille, että kyllä vain kummasti on alkanut silmien alla erottua pussia yhä vain säännöllisemmin. Eikä pelkästään enää aamuisin, jolloin naama on yleensä muutenkin turvonnut. Alanko kuitenkin ikääntyä samaa polkua kuin äitini..? Ehkä minullakin on silmien alla pysyvät rinkulat 30 vuoden päästä..?
Kaksi vuotta sitten pohdiskelin samoja asioita Face-Off -kirjoituksessani.
"Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, 'Häivytä väsymyksen merkit – ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi.' Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?"
Niinpä. Sitä väsymystä se taitaa olla.
No, kauhaistaan mukaan vähän huumoria ettei mene liian vakavaksi. :) Asiat voisivat kai olla paljon huonomminkin.... :D
Klikkasin aamunaamakuvani päälle HDR-filtterin. Booom. Oli kuin aikakone olisi vanhentanut kasvoni 10-20:lla vuodella.
...tai ehkäpä näyttäisin tältä juuri nyt jos olisin jäänyt tupakoitsijaksi...? Ken tietää... Mutta pelottavalta tuo kuva näyttää.
Eikä alkuperäinen kuva enää tunnu niin hirveän pahalta. ^_^
Lisää luettavaa ikääntymiseen liittyvistä ajatuksista:
.
Loppukevennys.
Sillä, mistä kulmasta ja missä valaistuksessa kuvia ottaa, voi vaikuttaa tulokseen paljon... ;) Ja tuohan meikkikin tietysti oman, heh, etunsa. ^_^
Pigmenttiläiskä-seerumi jää omaksi jutukseen, jonka julkaisen myöhemmin illalla. Taidan nyt suunnata hotellin respaan kysymään olisiko heillä lainata sateenvarjoa... :)
*
P.S. Olin jo lähdössä ulos jutun julkaistuani kun yhtäkkiä säikähdin ja palasin tekemään tämän pee-ässän. Muistin, kuinka esimerkiksi tämän, lapsuuskuviani esitelleen postauksen kommenteissa joku kirjoitti, että on kamalaa kun tunnun kirjoittavan ulkonäkööni liittyvistä asioista sillä sävyllä, että lukijoiden pitäisi sitten olla kumoamassa väitteitäni joillain "No-et-sä-nyt-näytä-pahalta" -lohdutteluilla. Se kommentti tuntui todella ikävältä, enkä ollut sitä ennen tullut lainkaan ajatelleeksi, että joku saattaisi tulkita ulkonäköpohdintani tällä vivahteella.
Tajusin juuri äsken, että joku tuon lukijan kaltainen tyyppi varmaan näkee tämänkin postauksen sellaisena, ja säikähdin. Ulkonäköasiat ovat täysin subjektiivisia kokemuksia, ja minusta on mielenkiintoista pohtia omaa suhdettani ikääntyvään itseeni. Minun kokemukseni kulahtaneesta naamasta on varmasti jollekulle toiselle eri kokemus. :) Saanhan kirjoittaa omista kokemuksistani vilpittömästi, ilman että se tulkitaan huonona itsetuntona tai lohdutuksen tavoitteluna.
Tällä "Peter Panilla" on oikein hyvä itsetunto, läiskineen päivineen! :)
Toinen look IsaDoran Sunset In Rio -kesäkokoelman tuotteilla. Ensimmäinen, värikkäämpi look tutorialeineen nähtiin heinäkuun alussa.
Olen saanut lookin tuotteet maahantuojalta.
Viileää jäänsinistä ja maukasta karkkipinkkiä. Yksinkertaisuus on meikin Sana.
Yläluomella IsaDoran Eye Glow -luomiväri sävyssä Ocean Wave, pohjustettuna Maybellinen voidemaisella valkoisella Color Tattoo -luomivärillä. Näin Ocean Wavesta saatiin kuulaampi ja jäisempi. Alaluomen sisärajaus IsaDoran valkoisella Inliner Kajalilla sävyssä Satin White.
Huulilla sekä poskilla Sunset In Rio -lookin Knock-Out Pink -huulikiitokynä. Tai huulipunakynä, niinkuin tätä mielummin kutsuu, pigmenttiä ja peittävyyttä on sen verran. Näitä kiilto/punakyniä voi vallan mainiosti käyttää myös voidemaisena poskipunana. Sipaisin poskille vielä IsaDoran vanhaa Face Glow -kuultopuuteria joka viimeisteli lookin viileällä hohteellaan.
Tässä toinen versio "riitasoinnulla" eli ruskealla luomivärillä. Sama meikki kuin yllä mutta Ocean Wave -luomivärin tilalla paksu siipimäinen luomivärirajaus Rio-lookin Eye Glow -luomivärillä Hazel. Poskilla sama puna (Knock-Out Pink) mutta ilman Face Glow -korostusta.
Itse en luontaisesti ikinä yhdistä näin kaukana lämpötila-asteikolla toisistaan olevia sävyjä, mutta olen alkanut IsaDoran meikkitaiteilijan Stephan Øienin vinkistä välillä kokeilla samassa meikistä lämpimiä ja kylmiä sävyjä. Ja eihän tämäkään oikeastaan hullummalta näytä. Mutta kun katson kädessäni lähes neonpinkkiä huulipunaa ja lämmintä, pronssista ruskeaa, ne sanovat että "älä unta nää, ei toimi". Joskus täytyy siis vain laittaa sävyt kasvoille ennenkuin oikeasti näkee mikä toimii ja mikä ei.
Silti saman värilämpötilan muodostavat harmoniat miellyttävät minua enemmän. Mitäs te tuumaatte? Viileä viileän kanssa ja lämpimät keskenään vai yhdistelettekö reippaasti? Vai tuleeko edes mietittyä meikin "lämpötilaa" meikatessa?
Ocean Wave ja Hazel.
Nämä Eye Glow -luomivärit ovat muuten ihan mahtavia kun hakee sellaista todella hohtavaa, lähes metallista luomiväriä. Eye Glow'ien koostumus on semi-voidemainen ja ne ovat todella pehmeitä ja sanalla sanoen huurteisia kaikessa hohtavuudessaan.
Ocean Wave -silmämeikki lähikuvassa. Tuosta sinisestä tuli jopa vähän 60-lukulaisuus mieleen vaikken tarkoituksella sellaista hakenut. 60-luvullahan käytettiin paljon tuollaista vaaleaa "baby-sinistä".
En tiedä jäävätkö Rio-lookin Twist-Up Gloss Stick-sävyt vakiovalikoimaan, mutta ainakin olen ymmärtänyt että ne ovat olleet tosi suosittuja. Saara Sarvas julisti Knock-Out Pinkin syvimmäksi rakkaudekseen ja "kesän salaiseksi aseekseen". Eipä ihme, sävy on sekä superherkullinen että toimivalla, laadukkaalla koostumuksella. Koostumus on tarpeeksi "jämäkkä" niin että puikon kärjellä saa hyvin jopa rajattua huulet ja puna levittyy huulille tasaisella peitolla. Pintaan jää mehukas kiilto. Sävy myös kestää huulilla todella hyvin. Keksiikö näistä nyt mitään "valitettavaa"... :D
Slurps! Oma suosikkini näistä kahdesta on ehkä kuitenkin korallinen Rio Red (pääsi mukaan jopa reissuun), mutta pinkkikin on nami.
IsaDora, teillä on näköjään kehitelty aika hyvä resepti näille punakynille...! :)
.
Minusta IsaDora on aina erottunut markettibrändien joukosta edukseen laajalla valikoimallaan ja tiheästi ilmestyvillä kausilookeillaan, joista bongaa välillä todella laadukkaita helmiä. Ei tule mieleen mitään toista markettisarjaa, joka julkaisisi yhtä säännöllisesti kausikokoelmia. Ne myös osataan markkinoida näyttävästi. (Oman viihdearvonsa toi ainakin yhteen aikaan myös mainosvisuaalien välillä hitusen yli vedetty retusointi, joka herätti runsaasti keskustelua kosmetiikkafriikkien keskuudessa. ^_^ Kuka muistaa..?)
...kokoelmien helmistä puheen ollen... Tässä tämä ylempänä mainittu Face Glow Powder, IsaDoran vuoden 2008 (??) talvikokoelmassa ilmestynyt hohdepuuteri. Tämä oli aikoinaan niin suosittu että loppui kaupoista hyvin nopeasti, enkä minäkään aluksi meinannut saada tätä näppeihini. Onni oli suuri kun törmäsin puuteriin lopulta jonkun syrjäkylän marketin alelaarissa. (Syrjäkylillä voi olla se hyvä puoli että niiden kaupoista saattaa löytää muualla jo ajat sitten loppuunmyytyjä tuotteita..! ^_^)
Face Glow Powder on yksi rakkaimpia meikkituotteitani, ja sen tekee erityisen rakkaaksi juuri se, kun en ensin meinannut saada sitä..! :) Tällaisilla asioillakin on meikkifriikille arvoa. Tuote on kyllä niin täydellinen että vastaavan soisi kuuluvan IsaDoran vakiovalikoimaankin. On se surkeaa kun juuri millään merkillä, oli sitten kyse marketti- tai selektiivisestä sarjasta, ei ole vakiovalikoimassaan rehellistä highlighteria.
(Valitettavasti We Care Iconin highlighter'kaan ei osoittautunut suositusten arvoiseksi tuotteeksi.)
Loppuun klassinen "kumpiko" - eli kumpiko oli enemmän mieleenne, värikkäämpi, korallihuulinen Rio-meikki vai tämä viileä pinkkihuuli?
Ja tulipa muuten vielä mieleen kysyä sellaistakin, että oletteko joskus löytäneet jonkun nimenomaan kausilookkiin kuuluvan limited edition - tuotteen josta on muodostunut lempparinne ja jonka haltuunsaaminen on aiheuttanut erityisiä onnen tunteita? :)
Kuvakertomus torstailta 17.7. Chamonix, Brévent-Flégère, Ranska.
Nousimme köysiratahissillä 2525 metrin korkeuteen Bréventille, josta patikoimme 4,5 tunnin matkan L'Indexille (2396 m) osin rinnettä traversaten, osin ylhäällä harjanteella kulkien, pysähtyen Lac Cornu-järvellä.
Maisemia isolla M:llä.
Välillä reitti oli pelkkää kiveä. Kyllä täällä on nilkat kovilla ja hyvät buutsit ehdoton varuste.
Tässä kohtaa jännitti eikä niin vähäsen. Tämä tässä on polku. Niin, ilman polkua. Pelkät kaiteet kalliossa ja alla monen sadan metrin pudotus. Siitä vain saapasta kallion koloihin sovittelemaan.
L'Indexin tuolihissillä mies ja minä erkanimme eri suuntiin. Minulla olisi kyllä voimat vielä mainiosti riittäneet (eikä se nivunenkaan särkenyt kuin ihan pientä säteilyä), mutta tässä vaiheessa päivää oli enää 1,5 tuntia alueen viimeisen hissin lähtöön alas. Mies halusi jatkaa matkaa Lac Blancille, mutta sieltä ei ole hissiyhteyksiä, ja on patikoitava koko matka alas laaksoon. Minun tahdillani tähän olisi mennyt sellaiset 5 tuntia vähintään, veikkaan.
Niinpä minä lähdin tuolihissillä alas ja mies jatkoi Blanc-järvelle.
Käpöstelin Chamonixin keskustan L'Atelier Caféhen suorittamaan yksinäistä après-walk'ia. Ostin vähän postikortteja seuraksi ja istuin paahtavassa auringossa joka sulatti jääpalat drinkistä ennenkuin ehdin edes tarttua lasiin. :) Hullua että jossain Ranskan Alpeilla voi olla näin kuuma vielä kuudelta illalla.
Tässä on päivän reitti, miehen jatkoreitti pisteviivalla.
Arvatkaas, kävi muuten niin että alas laaksoon päästyään miehelle selvisi, että viimeinen bussi reitin päätepisteestä takaisin 'Nixiin oli jo mennyt, ja hän löysi itsensä yksinään suljetun baarin ja jonkun luontokeskuksen kupeesta ei-niin-lähellä mitään asutusta. Paikalla ei ollut ketään. Oli varmaan äijällä vähän hölmistynyt olo (ja mä ajattelin että onneksi en lähtenyt mukaan...) Siitä olisi ollut vielä aika lailla patikoitavaa lähimpään kylään nappaamaan taksi.
Istuessani après-walkilla tuli mieheltä kello 18:n jälkeen viesti, että voisinkohan mennä hotellille ja pyytää heitä tilaamaan taksin sinne huitsin nevadaan. Ja niin sitten tehtiin. Mies kotiutui Lac Blanc -retkeltään vihdoin joskus puoli kahdeksan maissa, pitkän taksimatkan köyhdyttämänä. Eikä järvi kuulema edes ollut kovin kummoinen...! ^_^ "No, ainakin sain liikuntaa", mies totesi.
Päivä päättyi juustofondue-illalliseen jolta ei puuttunut viihdettä minun tilatessani muka-kekseliäästi kasvisruoka-annoksen Assorted Season's Vegetables saadakseni jotain sopivaa dipattavaa juustoon. (Perinteisestihän fondueen kastetaan valkoista leipää, perunaa ja lihaa.) Assorted Season's Vegetables osoittautuikin kaikkea muuta kuin sopivaksi fondue-lisukkeeksi (yritäpä dipata esimerkiksi hernettä tai 3 millin kuutioksi leikattua kesäkurpitsaa fonduepadassa), joten päädyin kaapimaan juustokastiketta lautaselle.
Saattoi siinä yksi sun toinen naapuripöydän seurue kohotella kulmiaan naiselle, joka ei heidän silmissään ilmiselvästikään tiennyt mitään fonduen syömisestä! ^_^ Pokka meinasi itselläkin pettää juustorihmojen kanssa taistellessa. No, hyvää oli vaikkakin varmasti kaukana autenttisesta fondue-elämyksestä :D
