Olen muuttanut asuntomme viime päivinä joulupakettiverstaaksi.
Koska tilaa ei ole, ovat lahjapaperit, nauhat, tarrat ja paketit vallanneet käytännössä koko yhdistetyn keittiö- & olohuonetilamme.
Normaalisti ahdistun tällaisesta sekasorrosta ja krääsän lojumisesta ympäriinsä. Mutta en nyt. :) Mies saattaa olla toista mieltä, mutta minulle tämä "hallittu joulukaaos" tuo hymyn huulille heti aamulla kun astun sen keskelle.
Mitäs rujoja piparinkuvatuksia siellä pilkottaa..?
Rujojapa hyvinkin. :) Minulla on meneillään myös pieni pipariverstas, ja kokeilen parhaillaan tuunata sitä täydellistä vhh-piparitaikinaa. Aiempina vuosina olen valmistanut vhh-piparit siirapin korvikkeen kera, jotenkin lukkiutuneena ajatukseen että "pipareissa kuuluu olla siirappia", mutta tänä vuonna älysin kokeilla ilman. Tulos: pipari maistuu piparille ilman siirappiakin ^_^ Nyt vain hion sitä täydellistä koostumusta... :D
Ensimmäisestä testierästä meni melkein kolmannes naamaan jo taikinan muodossa, eikä tästä tokastakaan ole enää paljon jäljellä... :P En tiedä olenko syönyt viime päivinä enemmän juustoa vai piparkakkuja... Olen jo ottanut varaslähdön herkuttelukauteen :)
Turha varmaan mainitakaan että rakastan joululahjoja ja paketoimista ja antamista. Sitä joulua ei tule jolloin minä en kantaisi kuusen alle röykkiötä. :) Monet aikuiset luopuvat tästä perinteestä, ja onpahan pari ääntä meidänkin perheessä yrittänyt piipittää lahjoista luopumisen puolesta, mutta minä en suostu. Minulle ei tarvitse antaa lahjoja, mutta minä annan. <3
Muita jotka rakastavat joululahjoja?
55 comments on “Kaunis joulukaaos”
Täytyy myöntää että rakastan, varsinkin antamista.
Kohta annetaan puolin ja toisin :)
(...kai mää oon ollut kilttinä..?)
Sama juttu täällä. Rakastan lahjojen miettimistä, ostamista ja antamista. En koe sitä minkäänlaisena stressinaiheena. Harmittaa vain kun meidänkin perheessä osa olisi sitä mieltä, että aikuiset eivät enää tarvitse lahjoja... Ajatuksella valittuja lahjoja tarvitsevat kaikki ja kuka niistä muka ei ilostuisi.
Kyllä se omakin mieli ilostuu aika tavalla, kun paketista kuoriutuu jotain mitä olet aina himoinnut tai jotain omin käsin valmistettuja ihanuuksia. Lahjan ei siis tarvitse olla kallis ollakseen loistava.
Ihanaa ja pakettientäyteistä joulunaikaa!
Niin juuri! :) En ymmärrä lahjoja vastaan kampanjoivien mentaliteettia ollenkaan. Tai siis ymmärrän kyllä enemmän kuin hyvin vaikkapa materiaan liittyvän ahdistuksen ja sen ettei halua mitään lisää "krääsää", mutta vaikka materia olisikin vähemmän toivottua, niin kukapa ei ilahtuisi vaikka lahjakortista teatteriin tai hyvästä ravintolaillallisesta :) Tai itsekudotuista sukista...! <3 Kyllä kai kaikkien jalkoja palelee talvella... :D
Tunnelmallista joulua sinnekin! :)
Kyllä! Lahjat on ihania. Ainut vaan, että pääsen joulufiilikseen alle viikko ennen aattoa. Sitä ennen ei vaan osaa tehdä eikä valmistella mitään.
Mä rakastan lahjoja! Varsinkin niiden antamista. Vaikka itse sanonkin, olen yleisesti ottaen aika hyvä keksimään ihmisille mieleisiä lahjoja enkä turvaudu esim lahjapulloihin kuin äärimmäisessä hätätilanteessa (tai kun tiedän lahjan saajan sitä todella arvostavan).
Kaikeksi onneksi mä olin tänä vuonna todella hyvissä ajoin liikenteessä ja kaikki lahjat oli hankittu jo pari viikkoa sitten. Aamulla mies kantoi mulle tietyt lahjat ja paketointitarpeet sohvalle ja kävi tänään viemässä valmiit lahjat vastaanottajille. Nyt illalla pitäisi paketoida loput, jotta tuo voi tonttuilla huomenna toisen kierroksen :) Tälläkin hetkellä mulla on läjä tuoksutuikkupaketteja sylissä, mistä kasasin juuri yhteen pakettiin tuikkusekoituksen :)
* nyt vasta ehdin näihinkin vastailemaan *
Wau, sähän olet ollut tehokas..! Mulla on joka vuosi kovana aikomuksena alkaa hankkia lahjoja jo marraskuussa, ja käytännössä koskaan se ei onnistu... :P
Hihi, mä tein viime vuonna tuollaisia..! :)
Samikset.
Siis minähän haluan antaa lahjoja, raahaan niitä kassikaupalla ja vannotan, että mulle ei tarvi silti ostaa mitään. Meillä on iso suku ja varsinkin silloin kun olin pieni, se pakettisirkus oli valtava. Sitten monet alkoivat sanomaan, että ei osteta. No minä kannoin silti pakettini, joita olin pitkin vuotta hamstrannut, aina kun eteen osui sopiva. Oma mies jakaa tämän paketti-innostuksen. Onhan se vähän huvittavaa, kun kaksi aikuista ihmistä lahjoittelee toisilleen paketin poikineen jouluaattona. Mikään ei silti voita itselläni sitä tunnetta, kun pääsee näkemään toisen ilmeen, kun avaa paketin. Varsinkin, kun tietää keksineensä jonkun tosi hyvän lahjan, mitä toinen ei osaa ollenkaan aavistaa.
Olisi ihan kamalaa, jos jouluna ei saisi paketoida lahjoja, se on ihan parasta. Ehkä mun siinä tapauksessa pitäisi mennä johonkin kauppaan ilmaiseksi paketoimaan, että saisin tehdä sitä. :D
Voi että kun mäkin oppisin tuon että hankkisi lahjoja jo pitkin vuotta... Sitähän yllättyisi sitten itsekin joulun alla paketoidessaan kun varmaan olisi jo ehtinyt unohtaa osan hankinnoista ^_^
Niin just...! *allekirjoittaa*
^_^
kyllä kyllä kyllä! Joulu on vuoden ihaninta aikaa. Minä myös rakastan antaa joululahjoja, jonkun juuri tarkkaan harkitun saajansa "näköisen" lahjan etsiminen, löytäminen ja antaminen on antoisaa, enkä tosiaan tarvitse itse lahjoja. Ensimmäiset joululahjat täksi vuodeksi olen ostanut jo maaliskuussa kun juuri sopiva osui silmään, ja tätä jatkuu läpi vuoden.. pienessä asunnossa hieman säilytysongelmia tosin :) Ja nyt on olohuone täynnä paketoituja paketteja, kynttilässä tuli, hyasintti tuoksuu, ah! Ihanaa Joulua Sanni!
Kuulostaa ihanalta...! Meiltä puuttuu vielä hyasintti...! Kääks!
Hyvää joulua sinnekin! :)
Minä tykkään antaa :) yleensä pohdin jo kesällä mitä kukin tarvitsee tai kun käyn kylässä niin mietin mitä juttuja sisustukseen sopisi ja mistä asujat tykkää.
Joulussa on kaiken parasta lahjat ja niiden antaminen. Joulun alla annan vaikka kukan ja lempikarkkeja. Kaiken kruunaa, kun saaja yllättyy iloisesti ja haluaa käyttää lahjaa. Se on paras kiitos :)
Nimenomaan :)
Täällä yksi lahjoja rakastava! En käsitä, miksi aikuisuus edellyttäisi jotenkin lahjaperinteestä luopumista. Kyllähän aikuinenkin nauttii muistamisesta.
Ehkä se johtuu siitä, että minulla on aina ollut onni saada ns. hyviä lahjoja. Ei siis muodon vuoksi ostettuja samppanjavispilöitä tai muuta turhaketta. En kyllä toisaalta ole kovin nirsokaan ;) Suklaat maistuvat aina, kynttiläjuttuja ei ole ikinä liikaa ja kirja on ihan takuuvarma osuma!
Hear hear! :)
Kuka ei rakasta joulua ja paketteja? Aikuisillekin pitää olla paketteja! Ja mielellään paljon:-) Jos joku lahja koostuu monesta osasta, niin pakkaan ne eri paketteihin! Lahjojen antaminen, mutta myös saaminen, on ihanaa. Hinta ei tosiaan ratkaise, vaan huolella ja nätisti pakattu paketti on vaan niin ihana:-):-)
Niin mäkin...! :D
Ja kyllä, aikuisillekin saa olla paljon paketteja! :) Minusta siinä ei ole mitään turhaa tai materialistista. Lahjojenhan ei ole mikään pakko olla tavaraa. Mutta kulutushyödykkeitä kuten jotain shampoita, saippuoita ja suihkugeelejä käyttävät kaikki, joten eivät kaikki tavaralahjatkaan jää nurkkiin pyörimään ja viemään tilaa.
Samaa mieltä hinnasta - söpösti paketoitu topsipuikkorasiakin voi olla hauska ja ainakin varmasti käyttöön tuleva lahja :) Mä olen aina noudattanut "ennemmin useampi halpa kuin kaksi kallista lahjaa" -periaatetta. :)
Pipariresepti jakoon pliis! :D
Tulossa on :)
Vähän samalta näyttää meidän kämppämme tällä hetkellä, kaaosta lisää joulupapereilla leikkivät kissat :D
Osan lahjoista olen paketoinut ja ne odottavat tonttuiluhetkeä makkarin nurkassa ja samassa kasassa on paketoimattomat lahjat. Kissat on tutkinu tän pinkan jo moneen kertaan(ja pariin otteeseen jäänyt jumiinkin paperikassin sankoihin)
Rrrrrakastan joululahjojen antamista. Ja saamista. Ostan lähipiirilleni kaikille lahjat, vaikka osa on jo monta kertaa sanonut ettei tarvitse. Mutta kun itselle tulee hyvä fiilis ja osaan onneksi ostaa lahjoja, jotka ovat käytännöllisiä(ei mitään turhaa krääsää) Lahjojen saaminenkin on kivaa ja jotta varmistaisin mahdollisimman ison lahjaröykkiön itsellenikin, niin ostan itselleni lahjoja :D Eli jos ostan itselleni jotain marras- joulukuussa, niin se todennäköisesti päätyy lahjapakettiin. Ei haittaa vaikka tiedän mitä paketista löytyy, onpahan lahjoja :D
Hihih, no aivan varmasti :D
Parhautta...! ^_^
Minä muuten paketoin joskus lapsena itselleni omia tavaroitani jotta olisi näyttänyt kuusen alla siltä että mulla on enemmän lahjoja kuin sisarillani... :P
Onpa ihania kuvia!
Joka joulu täytyy lahjoa ainakin itseään, silloin saa, mitä tilaa, eli tarvitsee! Tänä vuonna lahjoin itseäni Patykan puhdistustriolla!
Komia lahja..! :)
Mukava että joku viimeinkin myöntää tykkäävänsä joululahjojen antamisesta. Tulee jo korvista pihalle se ainainen joulunatseilu "joulu on turha kulutusjuhla enkä osta lahjoja enkä ota vastaan koska olemme jo aikuisia ja eihän aikuiset nyt todellakaan pälä pälä..." Minustakin on mukavaa värkätä ja väsätä lahjoja ja ihan sillä mielellä että on mukava nimenomaan niitä antaa eikä välttämättä saada.
Joo, mä oon kanssa niin täynnä tuota. Natseilkoon muut, minä ostan hyvällä omallatunnolla lahjoja ja nautin siitä. Kerran vuodessa saa olla kulutusjuhla, pääasia on sen tuottama ilo. Useille (ellei jopa useimmille) se on nimenomaan se antamisen ilo. Eikä antamisen tarvitse olla pröystäilevää mässäilyä.
Minustakin on ihan parasta antaa muille lahjoja, etenkin kun tulee sellainen tunne että lahjan saaja varmasti tulee pitämään lahjasta. :) En kyllä pistä pahakseni lahjojen saamistakaan, jotenkin joka joulu keksin jotain mitä toivon lahjaksi. Hauskinta on jouluna katsoa kun jo 15-vuotias pikkusiskoni avaa pakettejaan jännittyneenä, ihastunut ilme kasvoillaan. :)
Sama täällä. :) Vaikka asuntoomme ei mahdu enää tavaran tavaraa ja esimerkiksi kaiken maailman koriste-esineet ovat täysin kiellettyjä lahjoja, niin kyllä sitä vain aina keksii jotain - olkoon se sitten vaikka xylitol-purukumia ja huulirasvaa! :D Meillä on perinteenä että kaikki perheessä kirjoittavat toivelistat ja ne sitten meilataan ympäriinsä ja kukin valkkaa sieltä mitä haluaa hankkia ja ilmoittaa muille :) Mun listalla on aina perinteisesti sukkia, purkkaa, Blistexiä ja kynttilöitä ^_^ Viime vuosina myös tummapaahtoista kahvia :)
Jouluaattona kuitenkin omien lahjojen availua kiinnostavampaa on seurata toisten availupuuhaa.... :)
Kyllä, ehdottomasti, vaikka ne joutuisikin hankkimaan kaikki itselleen. Toki muillekin on tullut hankittua, muttakun itselle on vaan niin paljon helpompaa kun tietää mitä haluaa :D Joka vuosi kuusenalus on ihan täynnä, tänä vuonnakin ei lahjat meinaa mahtua. (On siellä muillekin siis lahjoja :D)
:) :D
Täysi kuusenalunen on paras kuusenalunen...! :)
Joulu on ihanaa aikaa
Ilmoittaudun joululahjojen rakastajaksi-ja samaan joukkueeseen kanssasi-antajaksi! *<|:)
Minäkin rakastan nimenomaan lahjojen antamista - suunnittelua, ostoa/tekoa, paketointia. Toki on mukava itsekin saada lahja tai pari jouluna, mutta enemmän minä nautin antamisesta. Olen jo ala-asteikäisenä ostellut monia pieniä lahjoja perheelle ja kavereille. Eihän silloin muksuna rahaa paljoa ollut(hintalapuissakin oli vielä markkahinnat), mutta en vain voinut olla ostamatta. Tänä vuonna luulin jo, että rahatilanne ei anna periksi ostaa yhtään lahjaa. No, päätin kuitenkin ostaa jokusen lahjan ja viettää loppukuun vain jokusen euron budjetilla. Tänäkään vuonna lahjani eivät olleet kalliita(kallein n. 12 euroa), mutta ne on ajatuksella valittu. Olin jo päättänyt, että kivetän sydämeni ja olen ostamatta lahjoja, mutta lopulta tämä päätös ei pitänyt. Tälle vuodelle ostin 5-7 lahjaa, riippuen miten ne laskee. On vain äärimäisen ihanaa päästä antamaan lahjoja. Minä tosin olen tehnyt sellaisenkin päätöksen joitakin vuosia sitten, että lahjan antamiselle ei tarvitse olla mitään "oikeaa" syytä. Yhtä hyvin voin antaa lahjan toukokuussa ilman syytä, jos vain silloin sattuu osumaan eteen jotain mitä on pakko saada antaa.
Mä harrastan kans spontaaneja lahjoja. Monta kertaa käynyt niin, että on löytynyt jotain joka olisi niin loistava lahja jollekin, mutta synttäreihin, jouluun tms on aikaa. Kyseisen juhlan koittaessa tätä ihanuutta ei ole sitten mistään saatavilla. Olen siis oppinut ostamaan vastaan tulevia asioita ilman mitään varsinaista syytä :)
Totta :)
Mullakin oli tänä vuonna reippaasti normaalia tiukempi lahjabudjetti ja koin jopa vähän surua siitä että en pystynyt ostamaan niin pajon lahjoja kuin olisin halunnut. Se on tietysti ihan tyhmää, mutta kun hauskoja ideoita oli vaikka kuinka niin sitten harmitti kun niitä ei voinut nyt toteuttaa.
kyllä se näin on että aikuinen nauttii lahjoista samalla lailla kuin lapsi :) ei kaikesta kivasta tarvitse luopua marttyyrin lailla vaikka kasvaa "aikuiseksi"
Go Sanni :D
Tykkään paketoida sekä antaa lahjoja - saaminenkin on tietenkin mukavaa, mutta parasta on kun näkee ilon lahjansaajan kasvoilla! :) itselläkin oli kunnon lahjapaja käynnissä tänään valloittaen tehokkaasti huoneeni lattiatilan (...) eikä loppua näy ihan vielä!
Minä. Mä tykkään antaa ja saada ja se joulu kun muut aikuiset päättää, että joululahjoja ei anneta niin mun joulu on pilalla. Taitaa olla vähän surullista, mutta niin se vaan on.
Jouluna valtava hellyys valtaa mielen kokonaisvaltaisesti <3
Lämmin tunnelma jolloin rakastaa ihan kaikkia
Tykkään antaa lahjoja mutten hukuta läheisiäni turhaan krääsään.
Joulun taikaa ei voi vastustaa.
Tykkään antaa lahjoja, kun keksin jonkin hyvän idean. Se on kamalaa, kun joulun alla paniikissa kiertää kauppoja, eikä keksi mitään. Ajattelen myös, että läheisten pitäisi saada samanarvoiset lahjat ja se tuottaa joskus vaikeuksia. Parasta on, kun kiva lahja löytyy hyvästä alesta. Se on samalla lahja myös itselle.
Lahjojen miettiminen lapsille ja varsinkin omille lapsille on kivaa. Erikoisiakin lahjaideoita on helppoa keksiä, kun lahjan saajan persoona ja kiinnostuksenkohteet ovat hyvin selvillä. Aikuisille se tuntuu vaikealta ja epätarkoituksenmukaiselta, koska ainakin minun ympärilläni lähes kaikki aikuiset ovat sellaisia, etten oikeasti tiedä, mitä he haluavat, ja lisäksi he ovat varsin kulutuskriittisiä (kirjatkin lainataan mieluummin kirjastosta kuin haalitaan omaan hyllyyn). Tietokonevehkeitä tai kalastustarvikkeita en rupea ostamaan, kun en niistä itse mitään ymmärrä. Lahjan antaminen aikuiselle tuntuu mielekkäältä vain silloin, kun on edes jokin yhteinen kiinnostuksenkohde. Inhoan kaikkia tylsiä geneerisiä lahjoja, kynttilöitä, suklaarasioita, herkkukoreja, miesten sotakirjoja ja niin edelleen. Niistä tulee mieleen vain pakkopulla ja vaihtokauppa. Lahjojen toivominen taas vie lahjalta pois kaiken muun arvon kuin rahallisen. Minä en yleensä saa lahjoja, kun en halua sanella toiveitani. Kieltämättä olisi joskus aikuisenakin mukavaa saada yllätyksenä lahja ihmiseltä, joka on kuunnellut juttujani niin että tietää, mistä pidän :D Mutta mieluummin ei lahjoja ollenkaan kuin jotain tuoksukynttilöitä.
Minä löysin lahjojen antamisen ilon vasta viime vuonna. Olen 19, ja siihen asti olin aina vain nauttinut itselleni annetuista lahjoista. Koin olevani huono valitsemaan muille lahjoja. Mutta viime vuonna päätin ryhdistäytyä. Tein kaikille ystävilleni itse lahjat: esimerkiksi unisiepparin, korvakorut ja lasinalusia. Se oli ihanaa! Oli ihanaa suunnitella ja tehdä lahjoja itse, ja oli ihanaa nähdä kuinka ystäväni ilahtuivat välillä vähän kömpelön näköisistä, mutta täydellä sydämellä tehdyistä lahjoista. Tänä vuonna minulla ei ollut aikaa tehdä kaikkea alusta asti itse, mutta etsin silti lahjoja ajatuksella, kirppareilta ja kierrätyskeskuksista. Olen niin innostunut lahjojen antamisesta, ettei haittaa yhtään, vaikken saisi lahjoja itse ollenkaan :)
En usko kanssa, et pystyisin olla antamatta lahjoja :D
Paitsi minulle on tullut hassu tapa, siskoni lasten kanssa että en osta heille lahjoja. Muistan sen järkyttävän lahjaröykkiön kun koko suku&tuttavat osti pienille jotain. He saivat osan lahjoista aattona ja vielä 3 aamua joulun jälkeen muutaman paketin :)
Koska varat on vähissä niin päätin että muiden lahjat riittää (määrällisesti ;) ) ja minä ostan aikuisille.
Ja myös ideologisesti: lapset saa jo niin paljon etteivät kyllä tarvi enempää.
Lasten synttärit sattuu olemaan alkuvuodesta, niin jokatapauksessa pääsen heti tammikuussa ostamaan heille lahjat.
Nuorempana minua ahdisti kovin jos sain lahjoja jotka "eivät sopineet minulle" ja vaikuttivat "pakkolahjoilta".
Teepannu, jollekulle joka ei juo teetä, tuikkukippo, jne
Minulla tuli kovin paha mieli että lahjan antaja ei yhtään tunne minua. Varsinkin kun itse yritän kovasti miettiä sopivia lahjoja.
Nyt olen oppinut relaamaan asian suhteen ja ilahdun että minua on ajateltu ;)
Voi vitsi on sitä osannut nipottaa ja mielensäpahoittaa vähän turhasta ;)
Ihanaa tonttuilua Sanni!
Mäkin ostin tänä jouluna paljetteja, glitteriä ym ihan vain paketointia varten :)
Apua, rujoja pipareita ja piilomainontaa. :D
Miten muuten, missä voisi varmimmin selvittää oman ihon sävyn? Kun en edelleenkään tiedä! :/
Esimerkiksi millä tahansa kosmetiikkaosastolla tai kosmetiikkaliikkeessä. Kosmetiikkamyyjien ammattitaitoon kuuluu ihon sävyn määritys. :)
Mutta silloin täytyy ostaa jokin tuote? Tuntuu, että ei vain kehtaisi mennä kysymään ihon sävystä ja sitten ei ostaisikaan mitään.
Höpsistä pussiin, myyjän ominaisuudessa uskallan sanoa, että vallan hyvin voi käydä kysymässä. :)
Jos kerta Karkkipäivän Sanni sanoo niin, niin sitten teen niin. :)
^_^
Lahjat ovat ehkä ihanimmillaan paketeissa - niin kauniita ja kiehtovia, periaatteessahan sieltä voi paljastua mitä tahansa. :)
Mutta ikävää on se, jos vielä aikuisenakin saa kiusallisia lahjoja kummitädiltä (kuten pitsialushousuja tai Jennifer Lopez -kirjoja). En oikein ymmärrä. Ja sitten koen syyllisyyttä siitä, kun en tee tarvitse lahjaa ja haluaisin luopua siitä. Miksi on pakko ostaa vielä aikuiselle, vaikka aina olen sanonut, että en tarvitse lahjaa enää.
Toki sellainen lahja on upeaa saada, joka tulee tarpeeseen ja osoittaa sitä, että ostaja jotenkin tuntee lahjan saajaa.
Sama! Rakastan antaa lahjoja ja haluan niin aina jatkossakin vaikka kuinka tässä aikuisia ollaan :)
Rakastan nimenomaan lahjojen antamista! Käytän paljon aikaa miettimiseen, yksityiskohtien hiomiseen ja ihan käärepaperiin asti. Yleensä saatan ostaa lahjoja jo kesällä, nyt jäi vähän viime tippaan kun ostin lahjat vasta marras-/joulukuussa. Mutta paras on se kun näkee läheisten ilmeet heidän avatessaan lahjat, itse en tarvitsisi mitään!
Ja kuusen alle ne kuuluu ehdottomasti laittaa :)
Tuntuu, että kommenttilaatikossa on monta samanmielistä - itsekin rakastan nimenomaan lahjojen miettimistä, spontaania keksimistä, paketoimista, pakettikorttien kirjoittamista, antamista... ja jännitystä, kun saaja sen viimein avaa! ^_^
Itse olen vielä siitä merkillinen yksilö, että keksin ja keräilen lahjoja pitkin vuotta. Jos jotain sopivaa osuu kohdalle, päässäni syttyy välittömästi punainen joululamppu ja se on menoa. Mies tästä välillä kettuilee, mutta on toisaalta kiitollinen siitä, että hoidan lahjat myös hänen puolelleen perhettä, kun itse saa parhaat ideat yleensä aatonaaton iltana. :D
Olen muuten perinyt jouluhulluuden äidiltäni. Meillä oli ikimuistoinen puhelu tänä kesänä, kun äiti soitti yhtäkkiä keskellä päivää niin että ihan säikähdin: "Onko jotain tapahtunut?" Asia ei onneksi ollut sen vakavampi, kuin äiti halusi ilmoittaa, että nyt Se Raja on löytynyt. Ai mikä niin? Hän melkein ehti ostaa joululahjan, kunnes tajusi, että hitto vieköön, eihän tässä olla edes juhannusta vietetty...! ^_^
Olisi hauska tietää, onko sinunkin joulu-hurahtaneisuutesi peräisin esimerkiksi vanhemmilta, vai oletko perheen ainoa lajissasi?
Hih, hauska tuo juhannusjuttu...! :)
Minä olen myös perinyt jouluhulluuden, olen todellakin kasvanut siihen. Koko perheeni rakastaa joulua ja sen perinteitä, etenkin aatto vietetään aina hartaasti lähes käsikirjoituksenomaisella kaavalla :D Se vain kuuluu viettää niin ^_^ Herätys - tv ja Joulupukin kuuma linja päälle - riisipuuro tekeytymään (no, tässä perinteessä olen itse siirtynyt kookospoikkeukseen :D) - puuron syönti ja mantelimomentti; "kuka saakaan mantelin...?" - Lumiukko tv:ssä - Joulurauhan julistus tv:ssä - kuusen koristelu - vanha New Kids On The Blockin joululevy soimaan - viiden-kuuden aikaan hautausmaalle - illallinen kello 20 - glögiä herkkujen kera - lahjojen avaaminen (tuntunut venyvän yhä vain myöhemmäksi vuosi vuodelta....)
Oi, joulu, joulu..... <3