En tiedä kuinka paljon te kommentteja jättävät lukijat mietitte sitä, jäättekö te jollain lailla bloggaajan mieleen tai onko vakituisella kommentoinnilla bloggaajalle merkitystä yksittäisiin kommentteihin verrattuna. Yksittäisillä kommenteilla viittaan anonyymeihin tai vaihtelevilla nimimerkeillä jätettyihin kommentteihin, joita ei yhdistä tiettyyn lukijaan.
Kaikki kommentit ovat bloggaajalle tietysti mieluisia - kuka tahansa ympäristöstä riippumatta ilahtuu luonnollisestikin jos hänen esiintuomansa asia herättää vastakaikua. Oli kyse blogista tai mistä tahansa kontekstista. Varmasti on siis suhteellisen itsestäänselvää, että bloggaajat ilahtuvat saadessaan kommentin. Kritisoivatkin palautteet (asialliset sellaiset) ovat hyvä asia, nekin kertovat että kirjoittaja onnistui herättämään lukijassa halun osallistua blogiin. Kommentin jättäminen rakentaa yhtä lailla blogia kuin bloggaajan itsensä kirjoittama teksti. Kun kommenttilaatikossa herää keskustelua, koen onnistuneeni. :)
Lukijoiden pehmoleluja
Toiset kokevat, että kommenttien merkityksellisyys bloggaajalle ilmenee lähes yksinomaan hänen vastausalttiutensa kautta. On joukko ihmisiä, jotka kokevat bloggaajan velvollisuudeksi vastata jokaiseen kommenttiin. Karkkipäivässäkin on keskusteltu siitä pariinkin otteeseen. Tämä lukijaryhmä kokee vastarepliikin jättämättömyyden niin, että bloggaaja ei huomannut heitä, eikä kenties edes lukenut kommenttia. Pienikin vastausrepla, vaikkapa liukuhihnamaisesti toistettu "Kiitos!", ":)" merkitsevät tälle ryhmälle, että heidät on huomattu.
Ymmärrän psykologian suhtautumisen takana, mutta itselleni ei ole luontevaa heittää vastakommenttia jokaiseen kommenttiin. (Vastaan, kun kommentti herättää minussa välittömän spontaanin ajatuksen tai tunnetilan, tai kun kommentti sisältää kysymyksen.) Ehkäpä siksi ruudun takaa löytyy joukko, en tiedä kuinka suuri, joka kokee Karkkipäivä-Sannin lukijoita ignooraavana bloggaajana joka vaivautuu vastaamaan vain harvoille ja valituille. (Tällaisiakin keskustelunpätkiä on kantautunut korviini…)
Totuus ei voisi olla tästä kauempana.
Sitä ei varmastikaan tarvitse korostaa, että luen joka ikisen blogiin jätetyn kommentin.
Anonyymitkin kommentit ovat tervetulleita, kaikki otetaan samalla ilolla vastaan. Sellainenkin kommentti, johon en vastaa mitään, on voinut nostaa hymyn korviin ruudun tällä puolella. Olen hyvin vahvasti läsnä kommenttilaatikossa - vaikka minua ei siellä näykään kuittaamassa joka ikiseen kommenttiin.
On ryhmä, joka on erityisasemassa. Vakiokommentoijat. Säännöllisesti samalla nimimerkillä kommentin jättävät henkilöt.
Heihin kiintyy. Heidän kirjoitustyylinsä oppii tunnistamaan ja heidän kommenttiensa kautta alkaa, kuin pienten palapelin palojen summana, syntyä kuva ihmisestä. En ole nähnyt heidän kasvojaan, mutta näen edessäni jonkinlaisen hahmon vakiolukijan kommenttia lukiessani. Yksi on mielessäni vaaleahiuksinen, toinen brunetti. Kirjoitustyylin perusteella mieleen alkaa myös kehkeytyä mielikuvia temperamentista ja persoonallisuudesta. Joku on sähäkkä kannanottaja, toinen lempeästi kannustava luonne. Ja tokihan löytyy myös niitä vähemmän lempeästi kantaaottavia vakkareita, vaikka heitä ei Karkkipäivän lukijakuntaan kuulu kovin montaa.
Säännöllisyyden ei tarvitse olla sitä, että jättää kommentin kerran päivässä tai viikossa. Kerran kolmessa kuussakin tai vielä harvemmin kommentoiva voi jäädä mieleen. Kyllä te monet vakkarit siellä varmasti tiedätte keitä te olette. :)
Kun joku tutuksi tullut vakkari hiljenee normaalirytmistään pidemmäksi aikaa, reagoin. Kyllä minä huomaan, kun vakkari "katoaa". Ja sitten minä huolestun.
Joku vanha lukija saattaa muistaa, kun keväällä 2011 kirjoittelin vakilukijani Mohnin nettihiljaisuudesta ja sen herättämästä huolestani. (Sittemmin olen jo tullut Mohnin kanssa vähän tutuksi netin ulkopuolellakin…! :))
Nyt minua mietityttää jälleen erään vakkarin hiljaisuus. Ehkä tämä kuulostaa teistä jopa vähän pimeältä… joltain stalkkaukselta..? Voiko tällaista huolta tuntematonta ihmistä kohtaan ymmärtää..? 'Huoli' on ehkä liian voimakas sana, mutta jonkinlainen tunne siitä, että "toivottavasti hänellä on kaikki hyvin" kuitenkin herää.
Etsintäkuulutuksen kohteena on lukijani Jonttu. Jonttu on kommentoinut Karkkipäivään melkein jokainen päivä koko kuluneen vuoden. Väistämättäkin siinä tulee nimimerkki tutuksi. :)
Kun on tottunut lukemaan Jontun kommentin lähes päivittäin niin monen kuukauden ajan, niin tietysti alkaa miettimään, mitä hänelle kuuluu, kun kommentit loppuivat. En ole kuullut Jontusta syyskuun 26. päivän jälkeen. Mikäli Jontun viesteissä olisi ollut mukana s-postiosoite, olisin varmaankin jo ottanut vapauden lähettää hänelle sähköpostia.
Jonttu, jos luet tätä niin hihkaise jotain. :)
Ymmärrettävästi elämäntilanteet vaihtelevat, eikä lukijoiden "katoamisiin" varmasti juuri koskaan liity mitään dramaattista. En silti voi välttyä toiveelta, että kuulisin pidempään hiljaisina olleilta tutuilta lukijoilta jonkun "elonmerkin".
Kun heihin on kiintynyt.
Tuossa toukokuun 2011 postauksessa huhuilemani, ja vielä silloin vastannut Mirri, kuuluu kadonneisiin. Vaikka hänen viimeisestä kommentistaan on jo kaksi vuotta, on hän edelleen aika ajoin mielessäni. Toivon, että ehkä hän joskus vielä palaa moikkaamaan Karkkipäivään. Muistan jopa Mirrin viimeisen kommentin - se oli marraskuun 2012 Tirana-postauksen kommenteissa, joissa virisi keskustelu albanialaisen Ansin karkotuksesta Ruotsista.
En edes osaa selittää miksi tällä on merkitystä. En tiedä Mirristä mitään. Toiset lukijat vain jäävät niin vahvasti mieleen, että heihin jotenkin huomaamattaan luo epätavallisen, näkymättömän ystävyyssuhteen.
Blogissa kommentoi myös toinen vakkari-Mirri, mutta ip- ja sähköpostiosoitteen perusteella hän ei ole sama Mirri. - Terkut tällekin Mirrille, sinäkin olet tärkeä! <3
Lukijan ei välttämättä tarvitse olla vakkarikaan, jotta hän jää mieleen. Olen saanut kommentteja, joiden sisältö, usein elämäntilanteeseen liittyvä, on jäänyt mietityttämään minua pitkäksi aikaa. Tulee tunne, että haluaisi kuulla, että henkilön asiat lopulta menivät parhain päin. Saattaa tulla paha mieli, tai päin vastoin hurjan onnellinen ja iloinen olo ventovieraan puolesta.
Kommenttiboksissa todella liikkuu suuriakin tunnetiloja, jotka eivät näy mihinkään.
Jyväskylä-miitissä uskaltauduin ensi kertaa tapaamaan lukijoita livenä :)
Tulipas tästä nyt pitkä teksti... Aikamoista ajatusvirtaa... :) Tarkoitus oli alkujaan vain heittää Jontulle signaali, mutta sormista valui enemmänkin.
Muuten - minullahan on täällä blogissa postaus, jossa lukijat voivat käydä esittäytymässä. :) Tämä:
Tein postauksen yli neljä vuotta sitten, ja yhä sinne tulee silloin tällöin uusia esittäytymisiä. Niitä on aina tosi kiva lukea. :) Ilahtuisin, jos joku uusi "karkkipäivisti" kävisi heittämässä sinne terkut, moni lukija tuskin edes tietää tuon "esittäytymisketjun" olemassaolosta. Pitäisi ehkä linkittää se pysyvästi tuohon sivupalkkiin.
Mutta nyt mä lähden kananmunaostoksille. Munatilanne jääkaapissa on huolestuttavan heikko. ;)
.
P.S. Veppe - huolestuin mä vähän sinunkin keväisestä hiljaisuudesta... Ja ilahduin niin kun palasit taas. :)
143 comments on “Pieni etsintäkuulutus”
Ehkä mäkin nyt uskaltaudun laittamaan ekan kommentin koskaan ikinä mihinkään.. :) Olen muistaakseni päätynyt sun blogiin meikkivinkkejä etsiessäni reilu pari vuotta sitten?? Olin silloin palaamassa äippälomalta töihin ja tavoitteena oli tehdä paluu suurin piirtein ihmisen näköisenä tai jotain.. ;) Hyvistä vinkeistä huolimatta en nyt vieläkään ole mikään meikkitaituri, mutta tässä matkan varrella sun blogista (ja sinusta) on tullut paljon merkityksellisempi kuin pelkät meikkihommat. Sen lisäksi, että vaikutat tosi symppikseltä, kirjoitat hauskasti monenlaisista mua kiinnostavista aiheista, niin varsinkin sun postaus yksinmatkustamisesta tuossa taannoin sai mussa aikaan valtavan ahaa-elämyksen. Jotenkin olit saanut puettua sanoiksi jotakin sellaista, jota en vielä itestäni ymmärtänyt. Oon jo yli kolmekymppinen, mutta silti tietyllä tavalla vasta tutustumassa itseeni ja keräämässä rohkeutta olemaan juuri se "oikea minä". Sun rehellisyys itseäsi kohtaan on jotenkin tosi inspiroivaa. :)
Jopas nyt tuli teksti ja en nyt ole ihan varma sainko nyt mun pointin tuotua esiin, mutta noh.. Taidan nyt vaan äkkiä painaa tuota kommentointimappulaa ennen kuin jänistän ja deletoin koko homman.. :D Mutta kiitos vielä mahtavasta blogista ja ajatusten avartamisesta!
Hei Smirre!
Kiitos ihanasta kommentista, mukavaa että "uskalsit" painaa kommenttinappulaa! :)
Toivotan sinulle antoisaa matkaa itseesi tutustumiseen - se onkin prosessi, joka meillä monilla kestää läpi elämän. :)
Aattelin ny tulla esittäytymään, sillä en muistaakseni ole ennen kommentoinut tänne (: Olen 17-vuotias lukiota käyvä tyttö ja olen lukenut blogiasi vakituisesti jo pari vuotta. Tunnen itseni hyvin nuoreksi lukijaksi muiden kommenttien perusteella ja haluaisinki kysyä lukeeko moni "nuori" blogiasi? (: Luen paljon blogeja, joiden lukijat ovat lähempänä omaa ikääni. Tämän takia tykkään blogistasi, sillä lukijoita löytyy laidasta laitaan! :D Kommentteja on aina mielenkiintoista lukea, sillä täältä löytyy monenlaisia ihmisiä joilla on erilaisia mielenkiintoisia ajatuksia. (:
En ole matkustellut pahemmin vaikka olen aina halunnut ja blogisi ei yhtään helpota matkakuumettani. :D Tykkään blogisi monipuolisuudesta, sillä täältä löytyy vaikka minkälaisia postauksia! (:
Voin vastata heidän puolestaan; lukee kyllä. :) Saan paljon kommentteja ikäisiltäsi, ja viimeisimmän ikärakennekyselyni mukaan 16-18-vuotiaita on blogin seuraajista peräti 18%. :)
Täältä löytyy tosiaan kaiken ikäisiä, nuorimmat alle 12 ja vanhimmat yli 50. :)
Heippa! Täällä 23v. nykyään Tamperelainen tyttö. Olen tiennyt blogisi jo pidempään ja lukenut silloin aikoinaan satunnaisesti, mutta nykään ihan vakkarilukija. Olen laiska kommentoimaan ja en niitä yleensä blogeihin jätä. Hauskaa tässä muuten on, että bongasin sillon eräästä Ateena postauksesta oman kaverini (Itä-Suomalainen blondi nainen, joka asuu Ateenassa ;)). Olen myöhemmin myös huomannut kommenttejasi kyseiselle kaverilleni facebookissa. Olen itse vieraillut Ateenassa kolme kertaa ja kyllä tykkäsin! Tykkään myös erityisesti sun matkapostauksista. Oon mä myös salaa haaveillut, että pääsisin meikkimalliksesi muuttumisleikkiin, hah. :D Lähinnä halusin sanoa, että tykkään blogistasi ja olen täältä saanut vinkiksi mm. sen kynnenkovettajan.
Tiina..! ^_^ Voi että, on se "mualima" kyllä vaan pieni :)
Kiva kun kävit tervehtimässä, J! :) Ehkäpä satutaan joskus samaan aikaan Tiinan luo Ateenaan, ken tietää :)
Ihan etsintäkuulutus, apua.
Kiitos että välität & anteeksi hiljaisuus.
Kaikki hyvin.
Voi kun kivaa että kävit tervehtimässä! :) Vähänkö ilahduin kun näin tämän kommentin.
Mukavaa joulun odotusta Jonttu! :)
Kiitos samoin. :) Ja anteeksi tosiaan, että jouduit stressaamaan minun vuokseni!
bg8526 http://buy-propecia-online.pw/#finasteride-without-prescription , http://buy-zithromax-online.online/#200-mg-5-ml-cheap-zithromax , http://buy-levitra-online.pw/#super-active-cialis-generic-levitra , http://buy-viagra-online.site/#order-viagra-no-prescription , http://buy-cialis-online.site/#buy-cialis-pills xh1141
ak6874 [url=http://buyviagraformen.space/#generic-viagra-vs-viagra-qc]online viagra[/url] xg2029yh668sr9882 qn9248yt9483rf9300 pl8452 [url=http://buyviagraformen.online/#viagra-good-morning-papa-mp3-et]buy viagra[/url] sg9087xc4187yc7668 xy420qc9700lq694
nq8423 http://buyviagraformen.com female pink viagra side effects zu8818su8322fk8667 cc4637co4427 zs9107 http://buyviagraformen.space online cheap viagra sz3170hv6021pz1786 lv4513xj1908
gq2521 viagra qu112cw3907zx2248 qc2113hm7833er781 bg1578 cheap viagra generic uo7543ca5819xi4442 fe4720zo681sz7533 ku1555 viagra daily dz4535px4529ba5000 gw6868nt7887dp7122
wu9777 http://buyviagraformen.com can you buy viagra mexico ny4098as7133dp2705 qw9536ca6783qp9097 xi7692 http://buyviagraformen.online cheapest uk supplier viagra eg3604qp1088cj9769 dl9573vb5264jt6417
qo1124 http://buyviagraformen.com/#order-viagra-overnight generic viagra in india zx8652bn5047vo7239 zo9516ld327to7613