En tiedä kuinka paljon te kommentteja jättävät lukijat mietitte sitä, jäättekö te jollain lailla bloggaajan mieleen tai onko vakituisella kommentoinnilla bloggaajalle merkitystä yksittäisiin kommentteihin verrattuna. Yksittäisillä kommenteilla viittaan anonyymeihin tai vaihtelevilla nimimerkeillä jätettyihin kommentteihin, joita ei yhdistä tiettyyn lukijaan.
Kaikki kommentit ovat bloggaajalle tietysti mieluisia - kuka tahansa ympäristöstä riippumatta ilahtuu luonnollisestikin jos hänen esiintuomansa asia herättää vastakaikua. Oli kyse blogista tai mistä tahansa kontekstista. Varmasti on siis suhteellisen itsestäänselvää, että bloggaajat ilahtuvat saadessaan kommentin. Kritisoivatkin palautteet (asialliset sellaiset) ovat hyvä asia, nekin kertovat että kirjoittaja onnistui herättämään lukijassa halun osallistua blogiin. Kommentin jättäminen rakentaa yhtä lailla blogia kuin bloggaajan itsensä kirjoittama teksti. Kun kommenttilaatikossa herää keskustelua, koen onnistuneeni. :)
Lukijoiden pehmoleluja
Toiset kokevat, että kommenttien merkityksellisyys bloggaajalle ilmenee lähes yksinomaan hänen vastausalttiutensa kautta. On joukko ihmisiä, jotka kokevat bloggaajan velvollisuudeksi vastata jokaiseen kommenttiin. Karkkipäivässäkin on keskusteltu siitä pariinkin otteeseen. Tämä lukijaryhmä kokee vastarepliikin jättämättömyyden niin, että bloggaaja ei huomannut heitä, eikä kenties edes lukenut kommenttia. Pienikin vastausrepla, vaikkapa liukuhihnamaisesti toistettu "Kiitos!", ":)" merkitsevät tälle ryhmälle, että heidät on huomattu.
Ymmärrän psykologian suhtautumisen takana, mutta itselleni ei ole luontevaa heittää vastakommenttia jokaiseen kommenttiin. (Vastaan, kun kommentti herättää minussa välittömän spontaanin ajatuksen tai tunnetilan, tai kun kommentti sisältää kysymyksen.) Ehkäpä siksi ruudun takaa löytyy joukko, en tiedä kuinka suuri, joka kokee Karkkipäivä-Sannin lukijoita ignooraavana bloggaajana joka vaivautuu vastaamaan vain harvoille ja valituille. (Tällaisiakin keskustelunpätkiä on kantautunut korviini…)
Totuus ei voisi olla tästä kauempana.
Sitä ei varmastikaan tarvitse korostaa, että luen joka ikisen blogiin jätetyn kommentin.
Anonyymitkin kommentit ovat tervetulleita, kaikki otetaan samalla ilolla vastaan. Sellainenkin kommentti, johon en vastaa mitään, on voinut nostaa hymyn korviin ruudun tällä puolella. Olen hyvin vahvasti läsnä kommenttilaatikossa - vaikka minua ei siellä näykään kuittaamassa joka ikiseen kommenttiin.
On ryhmä, joka on erityisasemassa. Vakiokommentoijat. Säännöllisesti samalla nimimerkillä kommentin jättävät henkilöt.
Heihin kiintyy. Heidän kirjoitustyylinsä oppii tunnistamaan ja heidän kommenttiensa kautta alkaa, kuin pienten palapelin palojen summana, syntyä kuva ihmisestä. En ole nähnyt heidän kasvojaan, mutta näen edessäni jonkinlaisen hahmon vakiolukijan kommenttia lukiessani. Yksi on mielessäni vaaleahiuksinen, toinen brunetti. Kirjoitustyylin perusteella mieleen alkaa myös kehkeytyä mielikuvia temperamentista ja persoonallisuudesta. Joku on sähäkkä kannanottaja, toinen lempeästi kannustava luonne. Ja tokihan löytyy myös niitä vähemmän lempeästi kantaaottavia vakkareita, vaikka heitä ei Karkkipäivän lukijakuntaan kuulu kovin montaa.
Säännöllisyyden ei tarvitse olla sitä, että jättää kommentin kerran päivässä tai viikossa. Kerran kolmessa kuussakin tai vielä harvemmin kommentoiva voi jäädä mieleen. Kyllä te monet vakkarit siellä varmasti tiedätte keitä te olette. :)
Kun joku tutuksi tullut vakkari hiljenee normaalirytmistään pidemmäksi aikaa, reagoin. Kyllä minä huomaan, kun vakkari "katoaa". Ja sitten minä huolestun.
Joku vanha lukija saattaa muistaa, kun keväällä 2011 kirjoittelin vakilukijani Mohnin nettihiljaisuudesta ja sen herättämästä huolestani. (Sittemmin olen jo tullut Mohnin kanssa vähän tutuksi netin ulkopuolellakin…! :))
Nyt minua mietityttää jälleen erään vakkarin hiljaisuus. Ehkä tämä kuulostaa teistä jopa vähän pimeältä… joltain stalkkaukselta..? Voiko tällaista huolta tuntematonta ihmistä kohtaan ymmärtää..? 'Huoli' on ehkä liian voimakas sana, mutta jonkinlainen tunne siitä, että "toivottavasti hänellä on kaikki hyvin" kuitenkin herää.
Etsintäkuulutuksen kohteena on lukijani Jonttu. Jonttu on kommentoinut Karkkipäivään melkein jokainen päivä koko kuluneen vuoden. Väistämättäkin siinä tulee nimimerkki tutuksi. :)
Kun on tottunut lukemaan Jontun kommentin lähes päivittäin niin monen kuukauden ajan, niin tietysti alkaa miettimään, mitä hänelle kuuluu, kun kommentit loppuivat. En ole kuullut Jontusta syyskuun 26. päivän jälkeen. Mikäli Jontun viesteissä olisi ollut mukana s-postiosoite, olisin varmaankin jo ottanut vapauden lähettää hänelle sähköpostia.
Jonttu, jos luet tätä niin hihkaise jotain. :)
Ymmärrettävästi elämäntilanteet vaihtelevat, eikä lukijoiden "katoamisiin" varmasti juuri koskaan liity mitään dramaattista. En silti voi välttyä toiveelta, että kuulisin pidempään hiljaisina olleilta tutuilta lukijoilta jonkun "elonmerkin".
Kun heihin on kiintynyt.
Tuossa toukokuun 2011 postauksessa huhuilemani, ja vielä silloin vastannut Mirri, kuuluu kadonneisiin. Vaikka hänen viimeisestä kommentistaan on jo kaksi vuotta, on hän edelleen aika ajoin mielessäni. Toivon, että ehkä hän joskus vielä palaa moikkaamaan Karkkipäivään. Muistan jopa Mirrin viimeisen kommentin - se oli marraskuun 2012 Tirana-postauksen kommenteissa, joissa virisi keskustelu albanialaisen Ansin karkotuksesta Ruotsista.
En edes osaa selittää miksi tällä on merkitystä. En tiedä Mirristä mitään. Toiset lukijat vain jäävät niin vahvasti mieleen, että heihin jotenkin huomaamattaan luo epätavallisen, näkymättömän ystävyyssuhteen.
Blogissa kommentoi myös toinen vakkari-Mirri, mutta ip- ja sähköpostiosoitteen perusteella hän ei ole sama Mirri. - Terkut tällekin Mirrille, sinäkin olet tärkeä! <3
Lukijan ei välttämättä tarvitse olla vakkarikaan, jotta hän jää mieleen. Olen saanut kommentteja, joiden sisältö, usein elämäntilanteeseen liittyvä, on jäänyt mietityttämään minua pitkäksi aikaa. Tulee tunne, että haluaisi kuulla, että henkilön asiat lopulta menivät parhain päin. Saattaa tulla paha mieli, tai päin vastoin hurjan onnellinen ja iloinen olo ventovieraan puolesta.
Kommenttiboksissa todella liikkuu suuriakin tunnetiloja, jotka eivät näy mihinkään.
Jyväskylä-miitissä uskaltauduin ensi kertaa tapaamaan lukijoita livenä :)
Tulipas tästä nyt pitkä teksti... Aikamoista ajatusvirtaa... :) Tarkoitus oli alkujaan vain heittää Jontulle signaali, mutta sormista valui enemmänkin.
Muuten - minullahan on täällä blogissa postaus, jossa lukijat voivat käydä esittäytymässä. :) Tämä:
Tein postauksen yli neljä vuotta sitten, ja yhä sinne tulee silloin tällöin uusia esittäytymisiä. Niitä on aina tosi kiva lukea. :) Ilahtuisin, jos joku uusi "karkkipäivisti" kävisi heittämässä sinne terkut, moni lukija tuskin edes tietää tuon "esittäytymisketjun" olemassaolosta. Pitäisi ehkä linkittää se pysyvästi tuohon sivupalkkiin.
Mutta nyt mä lähden kananmunaostoksille. Munatilanne jääkaapissa on huolestuttavan heikko. ;)
.
P.S. Veppe - huolestuin mä vähän sinunkin keväisestä hiljaisuudesta... Ja ilahduin niin kun palasit taas. :)
143 comments on “Pieni etsintäkuulutus”
Minä olen vakkarilukija Jenni HL, 31-vuotias turkulainen yhden lapsen äiti :)
Tälläkin hetkellä otan pienen hengähdystauon blogissasi, samalla kuin Alfred-poikani köpöttelee ympäri kämppää haisten kakalle. Ah, äitiyden iloja!
Jag blev faktist jätteöverraskad då du hade nån som kommenterade på svenska och du svarade såklart på svenska, så jag sku vara jätteintresserad att höra om din svenska! Ser du dig som finlandssvensk eller har du bara lärt dig svenska? Att du pratar svenska borde kanske inte komma som en överraskning då du bor på Åland emellanåt men det var det i alla fall :D Brainfart...
Hej Jenni! Jo, jag talar även svenska, efter mina år bosatt på Åland :) Är alltså inte tvåspråkig från början, finska är mitt modersmål men jag lärde mig svenska när jag flyttade till Åland. Visst hade jag lärt mig svenska i skolan också, men vi vet ju hurt det brukar vara med det... ;) Man lär sig skriva men sällan vågar man öppna munnen sen.
Ha en skön höst! Själv är jag på Åland just nu, grått och ruggigt men alltid lika rart, om man kan använda det uttrycket! :) <3
Moikka Sanni!
Aina tasaisin väliajoin harmittelen, kuinka harvoin kommentoin blogeihin. Luen blogeja päivittäin, mutta olen yhteensä jättänyt ehkä 3-4 kommenttia. Siis yhteensä kaikkiin lukemiini blogeihin. Olen lukenut blogiasi siitä lähtien, kun se siirtyi Indiedaysiin. Piti ihan tarkistaa, kauanko siitä on, ja hieman pelästyinkin, kuinka nopeasti aika on mennyt.
Kirjoitat jatkuvasti mielenkiintoisista aiheista, ja vaikutat blogin kautta jotenkin ihanan helposti lähestyttävältä ja mukavalta ihmiseltä. Ei mulla muuta, halusin vain kiittää kivasta blogista. Ehkä yritän jatkossa tsempata kommentoimisen suhteen. :)
Kiitos Kristuli! :)
Älä suotta tunne harmia siitä, että ei tule kommentoitua blogeja. Ei kenenkään mielestäni tarvitse tuntea, että "kuuluisi" kommentoida. Noin 97% kaikista lukijoista ei koskaan kommentoi. :) Useimmille blogit ovat tietenkin samantyyppistä viihdettä kuin lehdet, joita luetaan ilman tarvetta osallistua itse - ja sehän on täysin ok :) Toiset tykkäävät interaktiivisuudesta, toisille se ei ole "se juttu" blogeissa, ja kaikki tavat lukea blogeja ovat yhtä hyviä ja samanarvoisia. :)
Kiva kuitenkin että sait nyt inspiksen käydä tervehtimässä. :)
Ihanaa syksyn jatkoa ja joulun odotusta!
Ymmärrän täysin. Tuttujen nimien katoaminen kommenttiboksista tai säännöllisesti päivittyneen blogin yllättävä tauko huolestuttavat aina vähintään pikkuisen. Omaan blogiini sain juuri takaisin yhden rakkaan vakiokommentoijan parin vuoden tauon jälkeen, voi onnea :)
Oi, ihanaa! <3
Ei morjens. Olin ihan unohtanut koko postauksen olemassaolon ja kuinkas sattuikaan: Löysin oman kommenttini vanhalla nimimerkilläni *nolo*. Olinpas jotenkin... teini silloin :D Jotenkin tässä välissä on tapahtunut niin paljon, että ihan kuin siitä olisi kymmenen vuotta.
En muistanutkaan, että luin jo silloin blogeja :)
Siis oliko nimimerkkisi *nolo* vai koetko vain *noloutta*...? :D Mä lähdin ihan etsimään esittäytymistä nimimerkiltä nolo mutta en löytänyt... ^_^
Hahaa, söpöä! Olinpas kirjoittanut epäselvästi :D Tarkoitin, että koen vain noloutta. Vanha nimimerkkini oli miu, mutta paljon on kuitenkin muuttunut niiltä ajoilta enkä mm. asu enää pk-seudulla :)
P.s. Toivottavasti Jonttu löytyy!
Olipa ihana teksti! :)
Mä ymmärrän hyvin, ettei bloggaaja vastaa kaikkii kommentteihin. Sullekin tulee niin paljon kommentteja, että menisi paljon aikaa vastata jokaiseen.
Bloggarista, jolla on kommenttien hyväksyntä käytössä tietää automaattisesti, että hän on kommentin lukenut, kun se pärähtää näkyviin postauksen perään. Toinen mistä mulle tulee tunne, että mun kommentti on luettu on se, että bloggaaja kommentoi johonkin toiseen kommenttiin, joka on mun kommentin jälkeen. Mun päässä bloggarit lukevat kommenttinsa suoraviivaisesti ylhäältä alas, eivätkä pompi toisten yli :D Mitään dataa mulla ei kyllä ole, että kuinka bloggarit oikeasti kommenttejaan lukevat. ;)
Mä en usein jätä kommentteja lukemiini blogeihin, koska koen kommentit "kiva postaus", "ihana meikki" yhtä turhiksi kuin niihin vastaukset "Kiitos", ":)". Tosin nyt kun asiaa ajattelen, niin bloggarille nekään kommentit tuskin turhia ovat, vaan kertovat hänelle siitä, että postauksesta on tykätty ja se on luettu.
Mukava kuulla että on ymmärrystäkin :)
Niiden muutaman prosentin kannalta, jotka kommentteja jättävät ja niihin vastausta toivovat, tilanne on tietysti pahoiteltava, enkä tosiaan toivoisi kenenkään pahoittavan mieltään siksi että en vastakommentoi hänen kommenttiaan. Mutta jos ajatellaan asiaa niiden 97% näkökulmasta, jotka eivät jätä kommentteja eivätkä niitä juuri edes lue, on mielekkäämpää, että bloggaaja käyttää aikaa uuden postauksen toteutukseen kuin kommentteihin vastaamiseen - etenkin jos automaattityyppisten "kiitti/kiva/ok/:) -vastausten naputtelu ei ole hänelle luontevaa.
Totuus, jota moni ei-bloggaava ei varmasti tule ajatelleeksi, on se, että kommentteihin vastaamiseen saa hyvin kulumaan useita tunteja päivässä. Minä käytän saman ajan mieluummin uuden postauksen kirjoittamiseen, mikä palvelee suurinta osaa lukijoistani. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan karulta, mutta minusta se on järkevää ja itselleni mielekästä. Minulla on hurjasti postausideoita luonnoksissa ja paljon asiaa josta haluan kirjoittaa, niin ehdottomasti käytän koneella viettämäni ajan ensisijaisesti postausten toteuttamiseen. En kuitenkaan halua viettää koko päivää ruudun ääressä. Onneksi uskon, että moni tämän ymmärtää.
Näin on :) Lyhinkin yhden sanan kommentti ilahduttaa aina. :)
By the way - saan laitettua arvonnassa voittamasi ripsarin postiin vasta tänään. ;)
Eipä mitään, se tuli jo eilen perille :) En mä edes odota että tällaisia postitettaisi kovin nopeasti, kun en ole edes maksanut niistä mitään :D Naurahdin muuten sun kommentille kirjekuoren takana ;) Kiinni oli ainakin kuori pysynyt! :D
Kommenttien taukoamiseen saattaa olla joskus sekin syy, että kommentoijaa alkaa nolottaa oma jatkuva puhetulva - etenkin jos se on aina samantyyppistä, esim. omien kokemusten (tai uskomusten) yksityiskohtaista kuvailua, kun taas bloggari jaksaa aina ottaa asioista selvääkin ja jakaa kokemusten ohella myös tietoa. Tai kommentoijaa alkaa nolottaa se, että omissa mielikuvissa bloggari tuntuu yhtä tutulta, jopa rakkaalta ja omassa elämässä keskeiseltä vaikuttajalta kuin ystävä - silloin tuntee itsensä suunnilleen yhtä naiiviksi kuin jos pitäisi televisiosarjan hahmoa todellisena ja moikkaisi näyttelijää kaupungilla. (PS. Näin sinusta unta viime yönä. Olin kanssasi Italiassa lomalla.)
Oli pakko tulla komppaamaan tätä - niin hölmöltä kuin se tavallaan kuulostaakin, joskus vaan iskee sellainen ujous ja itsesensuuri, kun tuntuu että bloggaaja ja ne muut, "vakkarimmat" kommentoijat edustavat jotain sellaista tahoa, jonka aatoksiin ei itsellä ole... hmm, miten tämän sanoisi järkevästi :D Noh, tuntuu ettei itsellä ehkä olekaan rakentavaa annettavaa keskusteluun. Vähän samassa mielessä kuin joku tähän samaiseen postiin kommentoi, että pitää bloggaajien automaattisia "Kiitos! :)" -vastauksia toisaalta yhtä turhina kuin kommentteja, joissa sisältö on tasoa: "Nätti meikki!" Tämä on se pääsyy miksi itsekin kommentoin harvakseltaan.
Myös tässä tuo Sarin jälkimmäinen pointti siitä, että nolottaa kun bloggaaja tuntuu tutulta ja tulee ehkä itsekin "avauduttua" normaalia enemmän... no, vaikka netissä semi-anonyymi saa toistaiseksi ollakin, itseäni joskus sosiaalisesti rajoittuneena ihmisenä alkaa oikein hengästyttää, että mitä mun tuli taas sanottua ja "entä jos joku tunnistaa minut tästä tekstistä...?" Kaikenlaisia hömelöitä blogiasi lukee, esim. allekirjoittanut! ^_^;;
Hihi, olen Sarin ja Meun kanssa samaa mieltä. :) Joskus jos paljon kommentoi, tulee vaan fiilis, että "rakastaa liikaa omaa ääntään" ja haluaa jatkuvasti toitottaa omia mielipiteitään, ja että blogin pitäjä siellä jo varmaan pyörittelee silmiään. Toisinaan taas ei jaksa kirjoittaa sitä ties monettako kymmenettä saman tyyppistä kommenttia, kun kommenttiboksissa on jo hirveä määrä juttua... Esimerkiksi nyt vaikka tuo dödön käyttö, yksin matkustelu tai mitkä silmälasipokat sopivat Sannille parhaiten. Tuntuu että hukkuu vaan massaan. :D
Ja kyllä minäkin teen bloggaajista omat mielipiteeni ja toisia pidän jopa jollain kierolla tavalla "ystävinäni". :D
Pois nämä aatokset, ystäväin..! :)
<3 Sympaattista!
Tosi jännää ja kiinnostavaa kuulla teidän ajatuksia tästä. Tätäkään en ole yhtään tullut ajatelleeksi. Mutta toisaalta... nyt kun mietin.. kyllähän mä voin tähän samaistua ja toimii se toisinkin päin; välillä jonkun tavallista aihepitoisemman, "syväluotaavan", henkilökohtaisemman tai asiantuntevan kommentin jälkeen saatan itse tuntea, että haluaisin sanoa tähän jotain, mutta en osaa. Koska siinä ei mielestäni olisi mitään.. no, juuri niinkuin sanoit, 'rakentavaa'.
Minulla on muutamia todella älykkäitä lukijoita jotka kirjoittavat niin asiapitoisia ja kadehdittavaa verbaliikkaa viljeleviä kommentteja että itsellä menee ihan jauhot suuhun niitä lukiessa ja tulee vain kömpelö olo kun edes yrittää muotoilla päässään jotain vastausta...
Että ehkä tässä mielessä ymmärrän, mitä tarkoitat, Meu. :) Vaikka minun näkökulmastani bloggaajana ne lyhytsanaisetkin osanotot, vaikka vain pelkät "Kiva tukka!" -kommentit ovat yhtä tärkeitä kuin pitkät, pohdiskelevat tai tietoa jakavat kommentit.
Et ole hömelö, pöh! :) Ei ole yhtään hömelöä pohtia sitä mitä kirjoitit...
Jälleen, en ole ajatellut tuotakaan puolta, että lukija kokisi noloksi "avautua" koska tuntee tavallaan bloggaajan läheisemmäksi mitä hän tosiasiassa on. Minusta on arvostettavaa, että joku rohkenee avautua ja kertoa henkilökohtaisiakin asioita kommenttilaatikossa, otan sen jotenkin hurjan suurena luottamuksen osoituksena. Vaikka kyse onkin julkisesta tilasta ja kommentin näkevät monet muutkin kuin minä itse. Mutta se tunne siitä, että ko. henkilö halusi jakaa henkilökohtaisen asian kanssani... En nyt löydä tähän tarpeeksi hyvää sanaa... mutta se on hyvä tunne. "Kiva tukka" -kommentin jättäminen on helppoa kenelle tahansa, mutta syvällisempien kommenttien jättäminen kertoo, että lukija kokee minut sellaisena, jolle pystyy ja haluaa sanoa muutakin. :) Äh, en mä nyt osaa tätä muotoilla niinkuin haluaisin, mutta toivottavasti ymmärsit yhtään mitä ajoin takaa...
Mielenkiintoinen näkökulma, Sari! :) En ollut tällaista tullut yhtään ajatelleeksi. Itse kun kokee kommentit aina vain pelkästään positiivisena asiana, ja jos joku käy kommentoimassa keskimääräistä useamminkin niin se on yhä vain ilostuttavampaa..! :) En ikinä ole ajatellut, että joku tiheään kommentoiva olisi jotenkin "liikaa äänessä" tai yrittäisi tuputtaa omia näkemyksiään. Minä olen tosiaan vain hurjan otettu, jos joku haluaa osallistua Karkkipäivän kommenttilaatikossa useamman kerran viikossakin. :)
Eikä, hihhi :D Mun pitäisikin muuten tutustua Italiaankin paremmin... Se on niin erilainen kuin Kreikka, vaikka naapurimaita ovatkin. Toistaiseksi vain kielimuuri ja maan ruokailuaikoihin (lue: ravitsemusliikkeiden aukioloaikoihin) liittyvät seikat ovat pitäneet etäisyyttä minun ja Italian välillä. Ruoka on minulle niin tärkeää että jo pelkästään se, että sitä saa vain tiettyyn kellonaikaan, vaikuttaa halukkuuteeni viettää aikaa kyseisessä maassa... :D
Kylläpäs mä taas lähdin rönsyilemään... ^_^ Mutta on se hassu ajatus että voi olla jonkun tuntemattoman unessa... Ja jollain tapaa myös hyvin imartelevaa. :) Sehän tarkoittaa sitä, että blogillani täytyy olla henkilölle sen syvyinen merkitys, että olen jo onnistunut pesiytymään jonnekin henkilön alitajuntaankin... ^_^
"Ruoka on minulle niin tärkeää että jo pelkästään se, että sitä saa vain tiettyyn kellonaikaan, vaikuttaa halukkuuteeni viettää aikaa kyseisessä maassa… :D "
Ei pliis, just tällaiset kommentit saavat mut pitämään sinua ystävänäni :D
"Mutta on se hassu ajatus että voi olla jonkun tuntemattoman unessa… Ja jollain tapaa myös hyvin imartelevaa. :) Sehän tarkoittaa sitä, että blogillani täytyy olla henkilölle sen syvyinen merkitys, että olen jo onnistunut pesiytymään jonnekin henkilön alitajuntaankin… ^_^ "
No kyllä todellakin olet pesiytynyt. Vahva vaikutus perustuu varmaan eniten siihen, että olet niin karismaattinen, omapäinen, teet asiat niin kuin sinusta tuntuu oikealta. Se on riemastuttavaa ja voimaannuttavaa :D Esimerkiksi tuo sun suhteesi puhelimiin on ollut aina niin hykerryttävää seurattavaa, että mua surettaa vieläkin Pinkin hajoaminen. (Ei sillä, että olisit nyt vaarassa muuttua tavalliseksi älypuhelin-zombieksi - ei se ole mahdollista. Mutta Pinkki vain nyt oli sellainen, jota jää kaipaamaan.) Matkajuttusi ja tapasi kohdata ihmisiä tekee myös vaikutuksen. Kala-kasvis-maitotuote-karppauksesi on todella kiinnostavaa ja inspiroivaa. Alun perin löysin blogisi kyllä kosmetiikan perusteella, mutta muut aiheesi taitavat olla jopa kiinnostavampia. Kaiken ytimessä on kuitenkin persoonasi, joka on humaani ja lämmin mutta silti särmikäs, ja hauska :)
Se jäi vielä sanomatta, että en koskaan odota saavani vastausta kommentteihin (paitsi silloin jos kysyn jotain ja silloinkin yllätyn vastauksesta), vaan ajattelen, että bloggaajan "osuus" on se postaaminen, ja senkin tahdin ja tietysti sisällön hän itse päättää eikä lukijoilla voi olla mitään vaateita. Mä en suorastaan ymmärrä, miten ehdit lukea kaikki kommentit ja vielä vastailla niihin niin laajasti.
Sinä Sanni tunnet ainakin yhden ihmisen, joka on asunut Italiassa vuosia ja puhuu kieltä sujuvasti (tai ainakin muinoin puhui):D
(ja tää kuuluu taas ihan selkeästi siihen "ole hiljaa, ketään ei kiinnosta"-kategoriaan;))
No niin tunnen :D
Milloin lähdetään? ^_^
Aika mielenkiintoista kuulla, että bloggaajat (tai ainakin sä!) muodostaa näinkin vahvoja "suhteita" joihinkin lukijoihin. Pakko myöntää, että itsekin pelkkänä lukijana ja satunnaisena kommentoijanakin olen huomannut Jontun ja Vepen - varsinkin Vepestä olen itse asiassa jo luonut jonkunlaisen mielikuvan :D Tuntuu kyllä aika hassulta kun sitä näin ajattelee, mutta toisaalta mun mielestä kommentit on usein yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin itse postaus. Niitä lukiessa tulee jotenkin kotoisampi fiilis, varsinkin kun sun blogin kommentoijat on niin "hyviä kommentoijia". Ja tällä tarkoitan sitä, että muiden kysymyksiin vastaillaan ihan oma-aloitteisesti ja muutenkin kirjoitetaan aika positiivisesti. Sellaisia kommentteja on tosi kiva lukea.
Täytyykin käydä tsekkaamassa tuo esittäytymispostaus, jos sinne nyt jotain vaikka laittas. Oon tässä muutenkin miettinyt, että koska en oo ollut alusta asti mukana niin voisin kyllä alkaa lukea näitä postauksia ihan alusta asti!
^Apua!! :D
Yleisesti postaukseen liittyen: Tämä oli kyllä tosi kivassa hengessä kirjoitettu juttu. On kiva tietää, että kommenteilla voi olla oleellinen, positiivinen rooli. Toisaalta siihen liittyy yllättävänkin isoilta tuntuvia ongelmia, niin kuin muutamat tässä ympärillä mainitsevat. Ihmisillä on niin kovin erilaisia näkökulmia ja temperamentteja, ja lyhyissä tekstinpätkissä on helppo ilmaista itseään väärin. Anonyymiä lukijaa alkaa myös tosiaan helposti ahdistaa tunne siitä, että tekee itseään kommenteillaan liian tunnistettavaksi tai ylipäätään tyrkyttää itseään ja näkemyksiään esille ärsyttävän paljon. Toisille meistä on luontevaa nähdä kommenttiosio tasa-arvoisena keskustelupalstana, mutta kaikki eivät varmasti tästä niin välitä, vaan tahtovat vain sen bloggaajan. Mutta näistä huolistakin huolimatta on tosi hienoa, että tästä kommenttiosiosta on tullut näinkin keskusteleva! Sellaista harvemmin blogeissa näkee, joten aika onnistunut bloggaajan ja lukijoiden yhteistyö täällä on syntynyt. :)
No oho, just kun tuossa totesin että olen vastannut kaikkiin tämän postauksen kommentteihin niin oli näköjään sunkin kommentti jäänyt välistä..! :) Vaikka luin sen jo tänä aamuna.
No nyt korjataan tilanne - kun lupasin että tähän postaukseen vastaan jokaiselle! ;)
Sinusta onkin tosiaan tullut tuttu muutamalle muullekin, kuten kommenteista on käynyt ilmi :) Voin kyllä uskoa, että moni on saanut sulta kullanarvoisia vinkkejä. Eli onneksi sut onkin huomattu...!
Älä pliis koskaan jätä Karkkipäivää - mä olen jo niin tottunut siihen että Veppe osaa auttaa tässä-ja-tässä asiassa..! ^_^ Olen vitsaillut tästä aiemminkin mutta sulle pitäisi jo alkaa maksaa palkkiota Karkkipäivän avustajuudesta :)
Vilpitön kiitos kun jaksat vastata niin monille ja jakaa tietoa jota minulla on vähemmän.
Aivan, tätä koen välillä itsekin joidenkin blogien kommenttiboksien keskustelua seuratessa..! (Omasta blogistani olen toki jäävi kommentoimaan postausten kiinnostavuutta...! :D)
Samaa mieltä, mulla on ihan huippuja lukijoita ja kommentoijia :) Melkein aina kysymyksen jättäessään voi odottaa, että joku muukin kuin minä vastaa siihen tuoden oman kokemuksensa ja tietonsa asiasta - kysyjä saa enemmänkin kuin vain mun (mahdollisesti hyvinkin rajallisen, aiheesta riippuen) näkemyksen asiasta :)
Kivakiva! :) Jotenkin erityisesti lämmittää aina kuulla että joku näkee vaivaa lukea arkistojuttujakin...!
Mukavaa alkanutta viikkoa! :)
Mä komppaan tätä:) Mullakin on Vepestä hyvin selkeä mielikuva:D Sen lisäksi minulla on mielikuva ainakin lapsuudenystävästäsi Milistä, joka paitsi kommentoi usein, on myös "esiintynyt" blogin meikkimallina aina välillä.
Tosin ilmeisesti valtaosa blogeja lukevista ei lue kommentteja lainkaan, joten harvalle varmaan jää mitään mielikuvaa kommentoijista.
Onneksi Tiia nimisiä kommentoijia on sinulla enemmänkin:) (ja itse olet ainoa, joka näkee ip- ja tai mailiosoitteet)
Näin uskoisin.
Hauskaa että Milikin on jäänyt mieleen...! ^_^ Hänellä on kyllä hyvin persoonallinen ja tunnistettava kommenttityyli. <3 Mili, huomasitko tän? :D
Ei hitto =DDD!!!
Heippa!
Ihana ja lämmin kirjoitus. Tuli kiva fiilis!
Kiitos muutenkin tästä blogista!
Tämä oli muuten eka kerta kun kommentoin mihinkään blogiin mitään...
Jee, sain kunnian olla ensimmäinen! Kiitos Ellinelli <3
Hauska postaus! Minä en kovin usein ole varmaankaan sinulle kommenttia laitellut, mutta aina välillä kuitenkin. Yhä useammin luen kyllä postauksiasi. Osaat kyllä ihmeesti keksiä kirjoitettavaa mitä erilaisimmista asioista. Ja kirjoitat mielenkiintoisesti!
Toivottavasti Jonttu löytyy. Itsekin kiinnyn virtuaaliystäviin ja joskus ihmettelee miksei jostain tyypistä ole vähään aikaan kuulunut mitään. Onneksi monella on oma blogi :)
Kiitos Matkatar! :) Nimimerkistäsi muuten tulee ihanasti mieleen My Little Pony...! ^_^ Mun poneilla oli usein -tar -loppuinen nimi; Sadetar, Varjotar, Rusotar.... <3
Mari, 27v Sjk, seuraillut blogia kauan (kuukausia, en edes muista koska aloitin) kaverin suosittelun jälkeen. Harvemmin tulee kommentoitua, mutta silti luen jokaisen postauksen. :)
Hauska tutustua, Mari :) Kiva kun olet jäänyt lukijaksi :)
Olipa ihana kirjoitus :) tuli sellainen fiilis, että ihmiset todellakin välittävät toisistaan, sinä etenkin :):)
Kiitos daeph :)
Olen aika tunteellinen ja helposti kiintyvä ihminen. Välillä ehkä vähän liiankin sentimentaalinen...
En tiedä muistatko mua, oon lukenu monta vuotta blogias, ja mulla oli siis se urakka että luen kaikki läpi vielä ettei vaan mikään jää pois. Nyt olen lukenu uudellen jokaikisen melkein ja jo joulukuulla 2013. Mun pitäs vaihtaa mun nimi, mutta mä kerron sitte ku vaihdan! :)
Totta kai muistan, kuulut ehdottomasti vakio"naamoihin" :D Ja tuonkin muistan että luet niitä vanhoja juttuja läpi. :)
Kadonnut Jonttukin muuten teki niin....
Ja joo - kerro sitten kun vaihdat nickiä, tosin saattaapa olla että tunnistaisin sut kuitenkin kirjoitustyylistäsi...! :)
olipa taas mukava ja sympaattinen postaus ^^ karkkipäivä on hyvän mielen blogi, ei siitä pääse mihinkään!
hehe, vähän kyllä alkoi naurattaa tuo "Ja tokihan löytyy myös niitä vähemmän lempeästi kantaaottavia vakkareita" kun saatan itse vahingossa kuulua tähän ryhmään. :D olen aika suorapuheinen ihminen, mutta livenä viestiessä tietysti se pehmenee kun voi tarkkailla toisen tunnetiloja ja sovittaa sanomiset siihen tarvittaessa. oon kuitenkin aika leppoisa tyyppi, vaikka melko "kovia" mielipiteitä omaankin. kirjoittaessa se leppoisuus ei tietenkään välity, minkä joskus unohdan! toivottavasti en ole kommentoinut tänne liian kovaan sävyyn :) tarkoitus ei tokikaan ole aiheuttaa mielipahaa, korkeintaan pyrkiä ravistelemaan ajatustapoja ;)
ihan hassua, miten blogista (ja myös siihen kommentoinnista!) voi tulla melkeinpä osa arkea :D mulle karkkipäivä edustaa kepeyttä ja sellaista... miten sen sanoisi - elämää, josta olen erkaantunut, mutta jota en halua unohtaa. karkkipäivä on kulkenut elämänvaiheissa mukana, ja on ihan hassua, miten kiintynyt olen siihen vaikka olen vain lukija! mulle on myös tärkeää päästä kommentoimaan, sillä se on mulle tärkeä osa niiden blogien (harvojen!) lukemista jotka ovat mulle tärkeitä. oonkin miettiny että onkohan kommentoinnissa tietyllä tavoin järkeä, mutta on mukava kuulla, että kommentit ovat tärkeitä myös bloggaajalle - toivottavasti en ole vielä niin terävä että kommenttini olisivat jo joutuneet epätoivottujen listalle :P pitänee opetella vähän pehmeämpää viestimistapaa ja jättää kovat tyylit sinne minne ne paremmin sopivat! :)
ihanaa, että jaksat välittää lukijoistasi ja jopa miettiä heidän katoamisiaan :)
Piti tietysti heti tsekata kommenttihistoriasi, että kukas oletkaan, mutta ip-osoite toi yhteensä vain 5 kommenttia joissa kaikissa eri nimimerkki, eikä myöskään mitään "vähemmän lempeäksi" luokiteltavaa sisältöä, eli ilmeisesti et sinä..? :D
Kommenttiboksista on jäänyt mun mieleen ihan vain muutama sellainen suoranaisesti provosoivasti kommentoiva vakkari, luulen, että et kuulu heihin :) He kommentoivat aina (tai melkein aina) samalla nimimerkillä.
:) Jotenkin tosi mukavasti sanottu :)
Näin on :)
Oletko siis sama 'anonymous' joka esimerkiksi Mádara Sun Flower -postauksessa ihmetteli, eikö oikeasti meikkaamaton silmä ole sama asia kuin "meikkaamattoman näköiseksi meikattu silmä"? :) Olen tässä yrittänyt yhdistää sinua johonkin vakilukijaan, mutta en heti tullut tajunneeksi, että 'anonymous' voi olla säännöllisesti käyttämäsi nimimerkki. Itse kun tulkitsen sen aina vain "anonyyminä" :D Se ei siis samalla lailla personifikoidu kuin jonkun muun niminen nick. 'Anonymous' on myös hiljattain mm. kommentoinut Noora Shinglerin olevan Suomen ärsyttävin bloggaaja ja puhunut lehmien kärsimyksistä maitotuotepostauksen yhteydessä.
Jos olet sama henkilö, niin viimeisintä kommenttihistoriaa selatessa tulee kyllä mielikuva suorasanaisesta henkilöstä, mutta ihan sellaisia provokatiivisia kommentteja ei paljon löydy - lukuunottamatta lehmien kärsimystä koskevaa kommenttia. Tuon koin kyllä aika lailla itseäni - tai maitotuotteita käyttäviä ylipäänsä - syyllistäväksi repliikiksi. Tuon tyyppiseen kommenttiin kun ei oikein muuta voi vastata kuin että "Joo, minä olen pahis kun juon maitoa", sillä kaikkihan tietävät että aina jossain päin maailmaa on tiloja, joilla lehmien olot ovat kaikkea muuta kuin hyvät.
Mutta tosiaan, kaikenlainen keskustelu on tervetullutta :) Eikä nuo lehmä-jututkaan menneet minnekään asiattomuuksien puolelle.
Mukavaa syksyn jatkoa sinullekin! :) Ja toivottavasti kommentoit vielä jatkossakin omaan tyyliisi ^_^
ainiin, se Noora-kommentti... en tosiaan taida osata ajatella mitä kannattaa sanoa ja mitä ei -.- mutta joo, kommentoin siis aina tuolla anonymous-nickillä (ja toisaalta en ole huomannut muiden niin tekevän, tosin en mene takuuseen). tuntuu, et oisin kommentoinut aika paljonkin kaikkea peruukista kainalokarvoihin, mutta ehkä en sitten lopulta olekaan niin paljoa (tai kommenttini ovat huonosti mieleenjääviä muuten. olipa pöyhkeilevää luulla olevansa mieleenjäänyt vakkarikommentoija vain siksi, että kommentoi useahkosti!)! mulle anonymous on persoonallinen täällä, missä se ei automaattisesti tule jos jättää nimimerkki-laatikon tyhjäksi. sitä ennenkin joillain nimimerkeillä, mutta en ikinä muistanut mitä olin käyttänyt joten tuo jäi käyttöön :D ehkä käyn esittäytymässä tuohon aiempaan postaukseen, etten olisi enää pelkkä anonymous ;)
saatan olla jotenkin ihan ylikovanahkainen (tai jotenkin normaalista poikkeava :D), sillä itselläni se raja mitä otan vastaan asioiden kontekstissa (tämä tarkoittaa siis keskustelua, ei vaikka ihmissuhteita) on hyvin joustava, joten oletan myös muiden kestävän sitä. on se aika hulluakin kun sitä ajattelee! esimerkiksi tuossa maitoasiassa. olen pahoillani, en ole tarkoittanut syyllistää. :) sitä vaan on niin kiihkomielinen joissain asioissa, ettei niistä voi olla paasaamatta väärilläkin foorumeilla.. -.-
mukavaa syksyä sinullekin! kiitos kun bloggaat meidän lukijoiden iloksi ja riemastukseksi! ^^ tuotat hyvää mieltä minulle ja varmasti hyyyvin monille muillekin :) heh, jatkan kommentointia jatkossakin, toivottavasti vähän järkevämmällä panoksella :D (olen teen ensin, mietin sitten -ihminen, yhden sortin homer simpson melkeinpä :D)
tuli mieleen kun kuuntelin tuommoista maailmanmusiikkia, että mitä kuuluu siskollesi O:lle nykyään? on aivan mahtavaa saada tietää tällaisista rohkeista, jotka jättävät kaiken ja lähtevät. haaveilen siitä itsekin. ymmärrän toki jos et halua perheasioita täällä raottaa mutta olisi mukava tietää hänen kuulumisistaan :)
No, tämän keskustelun jälkeen viimeistään tämä nimimerkki jää mieleeni nimenomaan nimimerkkinä ;))
Joo, olit kyllä kommentoinut peruukista, karvoista, hiestä, näkkäristä ja muustakin :) En vain kaikkea alkanut tuossa luettelemaan. ;) Ja hyviä kommentteja siellä olikin, monia, joihin mulla olisi ollut sanottavaa takaisin, esim. karvat valtavirtamediassa ja Mark Zuckerbergin paita jne, mutta tässä päästään siihen ajankäyttöön; yksi syistä miksi en vastaa kaikkiin kommentteihin. (Eilen mulla meni käytännössä koko päivä koneella koska halusin vastata jokaiseen kommenttiin PLUS tehdä päivän postauksen, ja väliin oli tietysti mahduttava muitakin koneella hoidettavia asioita kuten sähköposteihin vastaamista. Avasin koneen noin klo 8, pidin lounaan aikana about tunnin tauon, kävin illalla ulkona tunnin kävelyllä, ja suljin koneen noin 00.30. Siitä voi laskea montako tuntia tuli istuttua ruudun äärellä.... Vaikka eilen todella halusin vastata kaikkiin kommentteihin, niin tällaista koneen äärelle jumittumista en missään nimessä halua normaaleihin arkipäiviini.)
Kiitos anonymous <3 Ja oli mukava kuulla tuokin ettet tarkoittanut syyllistää lehmä-kommenteilla. Minä välitän itsekin eläimistä todella paljon, joskus tuntuu että enemmän kuin ihmisistäkin... Mutta en ole aktivisti-tyyppinen luonne, enkä halua kantaa maailman murheita harteillani. En siis kykene ajattelemaan jokaista ripsiväriä ostaessani tai ruokapalaa suuhun laittaessa, että mitäköhän kaikkea kärsimystä näidenkin takana on. Musertuisin epätoivoon. Tiedän, että sinun kaltaisesi ihmiset näkevät tämän kaltaisen suhtautumisen tuomittavana piittaamattomuutena, ja siksi tuntuu kurjalta yrittää puolustautua sitä vastaan. Teen pieniä valintoja jotka toivon mukaan vaikuttavat eläinten hyvinvointiin, mutta joka ikisen rahkapurkin kohdalla en pysty syyllisyyttä tuntemaan - enkä myöskään koe olevani pahis.
O:lle kuuluu oikein hyvää :) Vaikka hän ei päässytkään opiskelemaan ulkomaille. Hän on itse asiassa tätä nykyä Suomessa, ja vaikuttaa onnelliselta! Saa nähdä, kuinka kauan saamme pitää hänet täällä ennenkuin sydän alkaa taas vetää maailmalle... :)
heh, en toki oleta että vastaisit kaikkeen! totta kai se, että vastaat kommenttiin, ilahduttaa aina tosi paljon. Mutta en millään tavoin oleta, että käyttäisit kaiken valveillaoloaikasi kommentteihin vastaamiseen, enkä varmaan edes uskaltaisi enää kommentoida jos ajattelisin että kokisit velvollisuudeksi alkaa minun kaikenmaailman heittoihin reagoimisen! :D musta on vaan mukavaa laittaa jotain ajatuksia - hyvinkin nopeasti ja useimmiten ajattelematta - jos niitä on herännyt. totta kai mukavaa saada vastaus kommenttin ja se ilahduttaa, mutta kuten sanoin, mun mielestä on mukavaa lukea myös toisten kommentteja joten miksi en itsekin kommentoisi :) toivottavasti et nyt etkä jatkossakaan stressaa kommentteihin vastaamisesta!
voi ei, olen todella pahoillani että syyllistin. ymmärrän ihan hirveän hyvin tuon, että varsinkin empaattinen ihminen haluaa suojata itseään niiltä jutuilta, joihin on vaikea vaikuttaa. ja samalla unohdan sen, että kaikki eivät syystä tai toisesta voi tai halua siirtyä johonkin marginaalisempaan elämäntapaan. nää jutut on itselle niin lähellä sydäntä, että sitä usein unohtaa miten asiat kannattaisi sanoa varsinkin ihmiselle jota ei tunne. mahtavaa, jälleen tulin ajatelleeksi miten sitä voi omaa toimintaansa korjata! :) pyrin erilaisten valintojen hyväksymiseen, olivatpa ne itselle miten vaikeita tahansa, joten olen aivan lähestynyt asiaa. tuntuu vain vaikealta vaieta jos näkee jotain itselle vaikeasti hyväksyttävää, mutta toisaalta olisi rakentavampaa sanoa lempeästi kuin syyllistävästi tai provosoivasti. taisin vielä kaikenlisäksi unohtaa käydä katsomassa tuon rahkapostauksen kommentteja, eli lauoin jotain ja jätin asian sillensä! ei hyvä.
mukavaa kuulla että O:lle kuuluu hyvää!
Moi Sanni! Olen tosi laiska kommentoimaan vaikka tiedän että se on varmasti monelle bloggaajalle tosi tärkeää. Tuntuu vaan usein ettei ole mitään kamalan fiksua sanottavaa että enpä sitten sano mitään. :D
Välillä tunnen oloni ihan stalkkeriksi koska sinä vaikutat tosi helposti lähestyttävältä ja aidolta ihmiseltä ja se saa minut ajattelemaan että tavallaan tunnen sinut. Moikkaisin heti jos tiemme kohtaisivat!
Siitä on tuskin pelkoa koska muutin Pohjois-Englantiin puolitoista vuotta sitten ja asuin sitä ennen Helsingissä. Koska olet edelleen myös kosmetiikkabloggaaja niin on pakko kertoa miten paljon kaipaan Lumenea! Enpä olisi uskonut. ;) Täällä on vaikka kuinka paljon valinnanvaraa mutta ne muutamat rakkaat Lumenen tuotteet jotka sopivat iholleni olisi kiva löytää täältäkin...
Keep up the good work Sanni! Sinulla on niin ihana elämänmakuinen blogi jota on iso seurata. :)
*ilo ei iso
Nimim. kirjoitusvihre
Kiitos kivasta kommentista, Mirja! :) Oli mukava kuulla myös palasesta elämääsi. Terkkuja vain Englantiin..!
Jännä muuten ettei Lumene ole Englannin markkinoilla... Se kuitenkin on menestynyt suhteellisen hyvin jopa Jenkeissä, niin miksihän Britti-markkinat ovat jääneet vielä avaamatta... Varmasti he ovat jonkun markkinatutkimuksen siihen suuntaan tehneet, voisin kuvitella, ja kenties Briteissä ei ole sopivaa tilausta Lumenen kaltaiselle brändille.. Liikaa samantyyppisiä kilpailijoita...?
Sun täytyy vain sitten aina Suomen lomilla täyttää matkalaukut Lumenella...! ^_^ Etenkin sillä pumppuvaahdolla jota kerroit aiemmin haikailevasi ;)
unohdin sanoo tärkeen pointin! sen lisäksi että tykkään kommentoida, rakastan myös muiden kommenttien lukemista! siinä mielessä mun mielestä blogin kommentointi ei ole pelkästään vuorovaikutusta bloggaajan ja lukijan välillä vaan melkein keskustelupalstamaisena tyylinä myös lukijoiden välillä. eli mun mielestä asian voi nähdä myös niin, että ei tässä kirjoiteta vain itselle tai Sannille, vaan myös toinen toisillemme, jos jotakuta epäilyttää kommentointi tai jos ei saa vastausta kommenttiinsa - monet sen kuitenkin lukevat :)
*allekirjoittaa*
Nimi käy selville tuosta aika selkeästi :) Oon 28 vuotta ja pitkäaikaissairas joka rakastaa kaikkea kaunista ja ihanaa. Koulutukseltani olen matkailuvirkailija ja rakastan matkustamista ja kaikkea siihen liittyvää aivan yli kaiken :) Oon lukenut tätä blogia useamman vuoden. Luultavasti siitä asti kun Indiedays perustettiin.
Emmi L.
http://happyfeetingblogi.blogspot.com
Moi vakkari! :)
Ihana tuo sun isäpostaus..! ^_^
...ja meillä on muuten sama koulutustausta! :)
Onpas kiva kuulla että luet kaikki kommentit. Olen lukenut blogiasi vuosia, mutta hävettävän harvoin kommentoin. Joitakin kertoja kylläkin:), ainakin Korrekseen liittyvissä jutuissa. Korrekseen liittyen täytyy muuten sanoa että valikoima vaikuttaa koko ajan huononevan suomessa:(. Ei nyt kyllä liittynyt tähän juttuun mitenkään. Toivottavasti kadoksissa olevat vakkarikommentoijat löytyvät:).
Höh, onpas tylsää. Mä en ole enää myyjän työt lopetettuani niin kiinnittänyt huomiota Korresin Suomen valikoiman laajuuteen. Harmi juttu jos ovat sitä kutistaneet.
Korresista puheen ollen, juuri taas tänään pesin hiukset pitkästä aikaa Aloe & Dittanylla ja on se kyllä sellaista shampoiden aatelia että... Varmaan Lushin Fair Trade Honeyn ohella paras shampoolöytö koko viime vuosikymmenellä..!
Hei, Sanni!
Kommentoin ekaa kertaa koko blogimaailmassa :). Löysin blogisi kesällä ja lukaisinpa läpi kaikki tekstisi lomani aikana. Satoi tai pastoi, niin blogistasi sain seuraa. Innostuin hiukan meikkijutuista, jopa shoppailuun ja kokeiluihin asti. No, työt ja arki palauttivat meikkauspuuhani entiselleen. Hmm.
Luen blogisi joka päivä, sillä se on ajatuksia herättävä teksteineen, kuvineen, kommentteineen, kaikkineen. En todellakaan kaipaa "kuittaustasi" joka kommenttiin. Se on minusta jopa ärsyttävä tapa joillakin bloggareilla. Ja tykkään erityisen paljon napakasta tavastasi vastata mussuttajille!!
Toivottavasti linjoilta kadonneet kommentoijat vastaavat huhuiluusi. Leppoisaa bloggailua sinulle Sanni ja mukavaa joulunodotusta!
Ps. Olisipa kiva taas lukaista teksti liittyen Ahvenanmaahan.
Moi Nimetön! :)
Jee! ^_^ Onpa kiva kuulla.
Mitäs mä täältä nyt keksisin.. :D Juuri tänne taas eilen saavuin, kovin on harmaata ja sumuista... Ei oikein saa kivoja fiilistelykuviakaan ulkoa... Mutta aivan varmasti ennen pitkää tulee Åland-storya! :)
Tunnelmallista syksyä ja joulunodotusta sinnekin päin..!
Itsekään en ole muistanu taaskaan pitkään aikaan kommentoida, mutta nyt oli pakko kun oli niin symppis teksti. Sinä olet niin symppis. Toivottavasti etsintäkuulutetut ilmiantavat isensä pian myös! :)
P.S. Kävin (kuin moni muukin varmasti) katsomassa oman kommenttini "keitä te olette" postauksesta. Nauratti ihan miten asiat ovat kahdessa vuodessa muuttuneet, olin 23-vuotias viimeksi kirjoittaessani ja asuin Jyväskylässä. Olin hyvin lamaantunut opintojeni kanssa yrittäen koota kandin papereita jotekin kansaan, ja meillä eleli hamsteri nimeltä Onni Mufasa. :) Tällä hetkellä asun (saman) avomieheni kanssa Helsingissä, olen viittä vaille maisteri ja meillä asuu kaksi ihanaa naarashamsteria. Elämä on onneksi mennyt siis jonkin verran eteenpäin tuolta ajalta kun kommenttini kirjoitin. Asia mikä ei ole muuttunut on rakkaus hamstereihin ja Karkkipäivän lukeminen. ;)
Moi Heppu! Kiva "nähdä" sinuakin täällä taas! :)
:) ^_^
Hamsterit <3
Minulla oli lapsuudesta teini-ikään monta hamsteria. Niiden kaikkien nimi oli Aprilli :D Aina kun edellinen Aprilli kuoli, hankin uuden. Viimeisimmäksi jäänyt oli muistaakseni Aprilli VI.
Onnea muuten tulevalle maisterille! ;)
Hmmm... Musta taas itsestäni tuntuu jotenkin kiusalliselta kommentoida blogiin paljon. Välillä pitää/pitäisi itselleen sanoa, että lopeta, ketään ei kiinnosta! Blogi ei kuitenkaan ole mikään keskustelufoorumi, vaan blogin pitäjän areena. Juuri niin kuin Sari tuossa aiemmin kuvaili (eritoten, jos bloggaaja ei vastaa, niin voi tuntua siltä, että kannattaisi välillä olla hiljaa:).
En tiedä, tuntuuko muista samalta. Ehkä tää johtuu myös osittain siitä, millä tavoin kukakin blogia lukee. Monihan pitää blogeja vähän samanlaisena kulutus-/kertakäyttötavarana, kuin naistenlehtiä. Viihteenä, ajankuluna tjsp?
Itse taas en juurikaan vaivaudu lukemaan blogia, jos ei bloggaaja itsekin puhuttele minua jollain tavalla. Luen vain sellaisia blogeja, joiden pitäjien kanssa voisin kuvitella kaveeraavani oikeassa elämässäkin. Ja tietysti joidenkin tuttujen ihmisten blogeja. Mun silmissä siis bloggaajalla itsellään on ehkä enemmän painoarvoa, kuin blogin sisällöllä. Tai ainakin jotenkin sillä, kuinka aidosti bloggaaja on läsnä kirjoituksissaan.
Sanni räiskähtelee Karkkipäivässä vähän joka saumasta:D En varmaan kokisi Karkkipäivää millään tavalla mielenkiintoiseksi, jos postaisit vaan tiukasti pelkkiä silmämeikkikuvia ja tuote-esittelyjä.
Äppäp Tiia, kumoan tämän välittömästi ainakin omalta näkökannaltani..! Sellaisesta on vain suunnattoman otettu - siis että jotakuta kiinnostaa ottaa osaa blogikeskusteluun jopa päivittäisellä tai viikoittaisella tasolla. Juuri sellaisena minä näen blogitekstin ja siihen jätetyn kommentin - keskusteluna, repliikkeinä. Blogipostaus on yksi repliikki, kommentit vastarepliikkejä. Ja keskustelu on sitä mitä blogilta toivon :) (Eli tavallaan minä näen blogin myös keskustelufoorumina, en pelkästään omana areenanani.)
Eivät kommentit tokikaan ole blogin pidon itseisarvo, mutta ilman niitä ei kukaan bloggaaja voisi tietenkään välttyä tunteelta, että puhuu tyhjyyteen. Vaikka kommentteja jättää tilastojen mukaan vain noin 2-3% lukijoista, edustaen näin vain pikkuista murto-osaa lukijakunnasta, heillä on hurjan tärkeä rooli juuri sen tunteen välittämisessä, että et juttele yksinäsi. Vaikka kävijämäärien mukaan kuitenkin tietää, että nekin postaukset, joihin kukaan ei kommentoi, luetaan. ;)
Ymmärrän tämän tunteen, ja voin vain toivoa, ettei kukaan pahoita tämän takia mieltään ja koe, ettei halua jättää enää kommenttia koska siihen ei reagoitu kirjallisesti. Sillä kaikkiin kommentteihin reagoidaan, ei vain aina näppiksen kautta.
Kuten tuossa ylempänä kirjoitin, koen kommentin vastarepliikkinä minun postaus-repliikkiini. Postaus ja kommentti ikäänkuin muodostavat itsessään minidialogin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Postaus = bloggaajan kommentti jostain asiasta. Lukijan kommentti = vastaus/reaktio ensimmäiseen kommenttiin. En pitkään aikaan blogin aloitettuani tullut edes ajatelleeksi, että kommentin jättäjät toivoisivat, tai pitäisivät asiaankuuluvana, että tähän vastarepliikkiin vielä vastattaisiin (ellei siinä ole selvä kysymys, tietysti). Totta kai osa kommenteista herättää jonkun spontaanin reaktion johon tulee samantien heitettyä joku vastaus, mutta että olisi ikäänkuin "velvollisuus" vastata kirjallisesti jokaiseen jotakin... Se ahdistaisi ja stressaisi minua. Toki surettaa, jos joku tämän vuoksi loukkaantuu, mutta sen kanssa on vain elettävä. Haluan toimia niinkuin minulle tuntuu luontevalta.
:) :) :)
Muille tiedoksi, että Tiia ja minähän olemme siis kaverustuneet oikeassa elämässäkin. :) Blogin kautta.
Tiia - yritetäänpäs vihdoin järjestää se kahvittelutuokio ennen kuin vuosi vaihtuu ;) Mä laitan sulle viestiä kun palaan Affenanmaalta.
Piti tulla lukemaan kommentitkin, että onko Jonttu ilmoittautunut. Harmi ettei!
Vastasin tuossa juuri Tiialle ja halusin vain tulla sanomaan, että vastailen teille muillekin (koska juuri tähän kohtaan haluan niin tehdä kaikille :)) huomenna. Koko tämä ilta meni kosmetiikkaostoslistan laatimiseen miehelle USAan... *odottelee jo sormet syyhyten tuliaisiaan*
Ja nyt kiinnostaa ihan mielettömästi, että mitä tuliaisia tilailit USAsta. Eli mitä kannattaa sieltä ostella ja mistä?
Minä en myöskään juuri kommentoi, vaikka varmaan kaikki postaukset luen mielenkiinnolla. Joskus herää lisäkysymyksiä, kuten nyt :)
Tästä meinasinkin juuri tehdä pienen postauksen..! :)
Hei, olen nelikymppinen vakilukija ollut jo reilun vuoden. Joka ilta käyn tsekkaamassa onko uusia kirjoituksia. Kauneublogien maailmaan tulin kun erosin ja kaipasin jotain piristävää ja tyttömäistä, sekä vinkkejä miten nykyään meikataan. (Kuka siellä mutisee rupsahtaneista yh-äideistä:) no, tarpeita on moneen. Matkustan myös yksin ja sannin kokemukset on olleet mukavaa luettavaa.
Kommentoin tosi vähän. Ehkä jatkossa useamminkin, nyt kun tiedän miten paljon sitä arvostat:)
Moikka Meri! Mukava tutustua ja kiva kun kävit jättämässä kommentin! :)
Pörröisen lämmintä joulunodotusta..!
Kuten joku aiemmin mainitsi, nämä vakkarikommentoijat ovat tulleet tutuksi myös muille lukijoille. Jontulla on yleensä paljon kysymyksiä ja Vepellä vastauksia. Tämä mielikuva itsellä noin niinkuin kärjistetysti :D
Itse kuulun siihen hiljaisempaan lukijajuntaa, joka lukee kyllä joka postauksen, mutta harvemmin kommentoi. Omalta osalta syytän puhtaasti tekniikkaa. Luen blogit yleensä puhelimella työmatkalla ja kommentin kirjoittaminen kännykällä on vaan p*****stä :D
Enemmän kirjotusvirheitä ja lisäksi nettiyhteys metrossa pätkii jonkun verran.
Eli laiskuudeksikin sitä voi kutsua ;)
Kurjotusvirheitä, no just näin :D
Korjasin :D
"Kuten joku aiemmin mainitsi, nämä vakkarikommentoijat ovat tulleet tutuksi myös muille lukijoille. Jontulla on yleensä paljon kysymyksiä ja Vepellä vastauksia. Tämä mielikuva itsellä noin niinkuin kärjistetysti :D "
:D Ehkä Jonttu on nyt saanut vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä eikä siksi ole viime aikoina kommentoinut :) Nyt Jonttu langoille ja pian, täällä kaivataan sinua!
Veppe on myös mainio hahmo, todellakin jäänyt mieleen, vaikken kommentteja lukiessani ole pahemmin kiinnittänyt huomiota kommentoijien nimiin noin yleensä - ennen kuin nyt.
Etkä kuulu, Kuorotipu..! :) Minulle ainakin olet "tuttu ääni" kommenttilaatikossa, ja itselläni on sellainen kokemus että Kuorotipu kuuluu siihen vähän tiheämmin kommaavien porukkaan. :)
Ai :D
No mut kaikki on niin kauheen suhteellista. Tähän blogiin kommentoin kyllä ehkä eniten. Karkkipäivä on ylipäätänsä se ensimmäinen blogi jota ikinä olen seurannut ja se jonka kautta löysin läjän muitakin upeita kosmeblogeja :)
On niin kivaa että näitäkin bloggaajia löytyy :) Näitä jotka oikeasti välittävät ja tuovat asian jollain tavalla julki, vaikka sitten tekemällä erillisen postauksen aiheesta sen sijaan että olettavat meidän lukijoiden kyllä tietävän! :)
Niin... jos viittaat suhteeseeni kommentteihin, niin näinhän se on. Vaikka itselleni on aina ollut selvää, että luen kaikki kommentit vaikka en niihin takaisin kuittaisikaan, niin eihän se sitä tarkoita että lukijakin sen tietäisi. ;) Moni on saattanutkin ajatella, että ei bloggaaja varmaan edes lue kommentteja kun ei juuri vastaile.
Oi, olipas kiva postaus :)
Itse kuulun myös niihin vähän harvakseltaan kommentoijiin, vaikka blogisi lukeminen kuuluukin jo normi päivä rutiineihini ja aika alkuajoista asti sitä onkin jo tullut seurattua:)
Yksi syy miksi blogiasi on myöskin kiva lueskella on juuri kommentit. Jotenkin tulee sellanen fiilis, että tässähän on kuin osana pientä yhteisöä :D
Juuri näin :)
Niin kiva kuulla..! :) Mulla on vain niin huiput lukijat...! ^_^
Mä olin aivan varma, että olen tuolloin kommentoinut tuohon "Keitä te olette" -postaukseen, mutta en löytänyt kommenttiani.
Mutta täällä siis kirjoittelee lääkäriksi kohta valmistuva nuori nainen, joka rakastaa käyttää aikaa meikkaamiseen, silloin kun sitä aikaa on. Mineraalimeikit löysin blogisi kautta ja myös monia muita meikkejä on tullut ostettua suosituksiesi perusteella (viimeisimpänä Madaran vaahtoputsari <3).
Tykkään kirjoitustyylistäsi, ja siitä, että kirjoitusvirheitä ei teksteistäsi löydy! Vaikka pääsäääntöisesti olenkin kiinnostunut kosmetiikasta, niin kaikki muutkin postaukset kyllä luen :)
Kiitos Stiia! :)
...mutta kyllä niitä kirjoitusvirheitäkin löytyy ;) Joka postauksen jälkeen bongaan useammankin typon ja pilkkuvirheet - tai pilkkujen puute paremminkin sanoen, on jo ihan legendaarinen... ^_^
Noh, en mä jalsa jostain pilkuista välittää, kunhan teksti on sujuvaa ja siinä ei ole yhdyssanavirheitä. Itsekin tulee kirjoitettua niin nopeasti, että kirjoitusvirheitä tulee aika paljon. Nytkin ärsyttää, kun kommentoin jenkkimeikkipostaukseesi ja huomasin kommentin lähetetyäni, että olin kirjoittaminut kosmetiikka _ shoppailupäivä, mistä se väli siihen tuli? :D
Olen parikymppinen lukijasi Milanosta. Löysin alun perin blogisi muiden Indiedays-blogien joukosta pari vuotta sitten, siitä asti olen lukenut varmasti jokaisen postauksen. En ole koskaan tainnut kommentoida mitään ja harvoin kommentteja edes luen. Ajattelin nyt kuitenkin vihdoin jättää itsestäni jonkun Google Analyticsia konkreettisemman jäljen. :)
Rakastan kosmetiikkaa, mutta olen friikeydessäni kuitenkin aivan eri asteella kuin sinä ja blogisi toimikin minulle alun perin tietopankkina kosmetiikan suhteen. Kosmetiikkateeman lisäksi tykkään lukea blogiasi, sillä sisältö on monipuolista ja teksti mukavan soljuvaa. Lisäksi vaikutat henkilönä jotenkin niin symppikseltä ja inhimilliseltä! :)
Kiitos hyvästä blogista!
Kiitos Milena, mukavaa että kävit esittäytymässä :)
Milano on muuten upea paikka, olen siellä kerran käynyt - jopa niinkin epätavallisesta syystä kuin vuoden 1998 MTV Europe Music Awardseissa...!
Toivottavasti Milanossa on kaunis syksy meneillään. :)
Minäkin olen vakilukijasi jo monen vuoden ajalta, mutta harvoin kommentoin. Pääsyy lienee se, että kun lukijoita on paljon, usein joku on jo ehtinyt sanomaan täällä suunnilleen sen, mitä olin itse aikeissa sanoa. Tuntuu sitten tyhmältä toistaa samaa. Osittain vaikuttaa myös vähän tuollainen "massaan hukkuminen", minkä joku mainitsi. Tuntuu, että kun kommentoijia on niin paljon, niin sillä omalla kommentilla ei ole niin väliä.
Mutta minä olen reilu kolmekymppinen kääntäjä ja asun Hollannissa. Fiilistelen käsitöitä ja liikuntaa ja tykkään lukea kaikenlaisia sun kirjoittamia juttuja. En todellakaan harrasta kosmetiikkaa, mutta olen tosi iloinen, että opin aikoinaan Karkkipäivän avulla lukemaan incejä :) Niin, ja löysin myös YR:n uudelleen sinun kauttasi!
Moikka Ilana!
Terkut Hollantiin! :)
Mitä tuohon "massaan hukkumiseen" tulee, tajusin, että koen itsekin tuollaista tunnetta toisten blogien kohdalla. Luen jutun, meinaan alkaa kommentoida jotain, luen läpi kommentit ja huomaan että siellähän on jo sanottu sama asia mitä olin itse sanomassa. Ja sitten jätän kommentoimatta.
Mikä on hölmöä, sillä bloggaajana minun pitäisi tietää paremmin ja jättää vaikka se ihan samansisältöinen kommentti. :) Sillä olisin kuitenkin osoittanut osallistuvuutta. Jokaisella kommentilla on väliä bloggaajalle. :)
Hih, kiva muuten kuulla että löysit uudelleen YR:n! :)
Ihanaa aatella, että bloggaajat miettivät kommentoijia noin lämpimästi! Itse luen muutamaa blogia, osaan kommentoin satunnaisesti, osaan taas en juuri koskaan. Tuntuu siltä, että toiset blogit ovat ns. kommentointiystävällisempiä. Siihen taas vaikuttaa blogin yleisilmapiiri ja se, kuinka osaan samaistua. Tosi usein tulee sellassia ahaa-elämyksiä, että olisin voinut itsekin kirjoittaa noin. Ja olen siis uusimaalainen 26-vuotias nainen, lukenut blogiasi säännöllisesti noin suuresta ponipostauksesta asti :D
Wow...! :) Eli aika alusta saakka! :)
Kivaa että olet pysynyt mukana kaikki vuodet! :)
Jälleen yksi satunnaiskommentoija ilmoittautuu. Käyn täällä, ja useassa muussakin blogissa lähes joka päivä, mutta päädyn kommentoimaan todella harvoin - ehkä ajattelen kommentista olevan jotenkin vaivaa (haha, absurdia, eikö?) tai että on tyhjänpäiväistä sanoa jotain, jos ei ole oikeasti jotain uutta sanottavaa aiheeseen. Pitänee skarpata jatkossa! Tosi usein jopa luen muiden lähettämät kommentit, saatan jopa kirjoittaa omankin, mutta jätän kuitenkin julkaisematta kun totean, ettei tekstilläni ole mitään oikeaa pointtia. :D
Kyllä, absurdia :D
Kommentti on aina merkki osallistumisesta, ja osallistuminen ei ole tyhjänpäiväistä :)
Myönnän itsekin usein syyllistyväni tuohon samanlaiseen "onko sanottavallani pointtia" kun olen väsäämässä kommenttia jonkun blogiin. Tokihan on kiva tunne, jos onnistun jopa tuomaan keskusteluun jonkun uuden näkökulman. Mutta samalla pitäisi muistaa, että on myös ihan yhtä jees, jos kirjoitan vain jotain tyyliin, "Samaa mieltä kuin pari muuta tuossa ylempänä" :D Bloggaajalle se kuitenkin kertoo, että halusin ottaa osaa ylipäänsä. :)
Tässäkin kommentissasi muuten oli pointti ;)
Tunnelmallista syksyä sinulle..!
Oho, yllättävää! Musta on kiva, että tosiaan taidat muistaa meistä lukijoista osan. Pitäisköhän ite tsempata ja kommentoida useammin...? Olen kuitenkin kuulunu tänne varjoista kyttääjiin jo vuosia... En ole kyllä yhtään niin valistunut näissä kosmetiikka-asioissa, että voisin oikeesti sanoa jotain painokasta.
Kommentoin joskus sulle, että pidän luettavasta tekstistäsi ja kielioppitarkkuudestasi. Sit mut kyllä löytää puolustamasta bloggaajaa jos joku vekkuli tulee huutelemaan tyhmyyksiä :D
Toimin sosiaalialalla ja lasten parissa, ehkä siinä on syy toiminnalle... nyt tosin olen äitiyslomalla 9kk:n ikäisen tytön kanssa.
<3 Ihana! <3
Muistan varmaan kymmenittäin... ei niitä oikeastaan pysty edes laskemaan. Mutta vakkareita on paljon. :) Tosiaan osa vakkareista voi kommentoida vaikka vain pari kertaa vuodessakin, mutta silti he ovat jääneet mieleen syystä tai toisesta. Ja sitten kun aina tulee taas kommentti pitkän tauon jälkeen niin tulee oikein lämmin olo ja tekee mieli antaa henkilölle virtuaalihalaus. <3
Mullekin on jäänyt mieleen joitakin sun vakkarikommentoijia. :) Lähes kaikki positiivisessa mielessä, paitsi eräs ytimekkään naisnimen takaa kirjoitteleva tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kyllä todella negatiivisen kuvan minun mielessäni... Ikävä kyllä.
Ja minä en ainakaan loukkaanu mitenkään, vaikka omaan kommenttiini ei vastattaisikaan. Minun mielestäni ainakin sellainen liukuhihnamainen "kiitos" jokaiseen kommenttiin olisi vähän teennäistä, parempi näin, että antaa kommenttiboksin keskustelun soljua omalla painollaan ja sinne tänne vastailla. Vaikket jokaiseen kommenttiin vastaakaan, tunnut silti olevan paljon "lähempänä" meitä lukijoita kuin moni muu bloggari, joka kuitenkin vastaa kaikkeen, mutta nimenomaan sillä liukuhihnameiningillä.
Taidan arvata kenestä on kysymys. ;) Häntä tuskin näemme tämän osallistumassa tämän postauksen kommentteihin.
On kyllä hauska, kun on näistä kommenteista on selvinnyt, että ainakin osa "mun vakkareista" on tuttuja teille lukijoillekin :) Te muut kun ette varmaan kuitenkaan joka ikistä kommenttia täällä lue - silti jotkut onnistuvat jäämään mieleen. :)
Kiitos, tämän kommentin otan kyllä nöyrän iloisena vastaan.
Hei, tää oli kiva ja hyvä postaus!! Asia on just näin ku kirjotat, nimimerkit kommentteineen tulee rakkaiksi ja tutuiksi :) ja kadonneita kaipaa.Bloggaamista takana nyt kuusvuotta ja monen kanssa ollaan ystävystytty myös livenä.
Malla
Minäkin olen tutustunut kahteen ihmiseen blogin kautta! :) Jännä juttu on muuten se, että sitten kun tutustuu ja ystävystyy, niin ei enää edes muista että taustalla oli alkujaan blogi ja bloggaaja-lukija-"asettelu". Etenkin tän mun toisen blogi-ystävän kohdalla en enää edes voisi kuvitella että hän ylipäänsä lukisi blogiani... Enkä tiedä lukeeko - emme koskaan puhu blogista :D
...Kamala cliffhanger nyt :D Pitää käydä kattelee aina, että onko Jonttu tullut vastailemaan...
Niinpä. Minäkin toivon joka kerta kommentit päivittäessä että nyt olisi terkut Jontulta.
Miksi mielen pitää alkaa aina kehittää jotain "nyt on sattunut jotain" -skenaarioita tällaisissa tilanteissa... Tuleehan sitä nyt ihmisille kausia elämään jolloin blogit jää sivuun. Se on ihan luonnollista.
No, ehkä Jonttukin vielä jonain päivänä palaa.
Voi että, sun blogi on ihan huippu! Seuraan varmaan pariakymmentä eri blogia, mutta sun blogi on mun ehdoton suosikki, ja kun iltaisin aloitan mun "blogiurakan", tsekkaan ensimmäisenä sun blogin. Postausten ohella luen aina myös kommentit - ja sun blogissa tää kommenttiboksi on todella mielenkiintoista luettavaa! Mun mielestä vastailet kommentteihin oikein mukavasti, enkä minä ainakaan jää kaipaamaan niitä "Kiitos! :)" - kommentteja. En ole koskaan kokenut, että jättäisit kommentteja lukematta.
Olen lukenut sun blogia arviolta pari vuotta, mutta vasta ihan lähiaikoina olen innostunut ripottelemaan pieniä kommentteja silloin tällöin. Sun blogin myötä mulla on myös mennyt kauneudenhoitorutiinit aika lailla uusiksi - esimerkiksi perus arkimeikin tekeminen kestää mulla nykyään 10 min sijasta vähintään 30 min :D Lisäksi olen ottanut tavaksi kuoria vartalon ihon viikoittain, ennen en tehnyt sitä koskaan.
Oon myös saanut hirvittävästi uusia näkökulmia mitä arkisimpiin asioihin - viimeisimpänä tuo dödökeskustelu :D Myös ihon rullautumispostaus jäi varmaan pysyvästi mun mieleen, koska se kummittelee mielessäni valehtelematta varmaan joka kerta, kun olen käynyt suihkussa ja huomaan että kappas, taas sitä nahkaa lähtee :D Ja se testereillä meikkaaminen! Musta on ihanaa, miten tartut lukijoiden esittämiin kommentteihin ja teet niiden pohjalta ihan uusia postauksia - niistä tulee sellainen fiilis, että tämä todellakin on pieni yhteisö, jonka ylläpitäjää oikeasti kiinnostaa kanssakeskustelijoiden näkökulmat. Tässä blogissa lukijoille esitetyt kysymykset eivät koskaan tunnu teennäisiltä tai siltä, että kysynpä nyt jotain, kun sellainen on blogeissa tapana.
Keep up the good work! :)
Mä en kestä miten ihania kommentteja te jätätte..! Kiitos Heidi - vaikka et näitä 'kiitos'-vastauksia kaipaakaan ;)
Tiedätkö muuten mitä, jostain syystä olet jäänyt tosi hyvin mieleen sähköpostiosoitteesi takia. Täällä kommentoi useampikin Heidi, mutta sinä olet jäänyt mieleen koska sinulla on niin persoonallinen s-postiosoite. Ja kun se näkyy täällä kommenttien hallinnassa suoraan sun nickin alla, niin siitä on ikäänkuin tullut osa sun nimimerkkiä mun päässä :) Et siis ole mulle pelkkä Heidi vaan Heidi xxxx (en nyt ala tähän meiliosoitettasi tietenkään kirjoittamaan...)
Jes ;)
Oho! Hauska kuulla! Nyt taas koen tarvetta vähän avata tota mun s-postiosoitetta :D Jossain kohti ala-asteella mun kaverit totesivat, että "Hei, Heidi!" on kauhean työläs lausua, jolloin se lyheni muotoon "Hei, Di!", ja sain lempinimen Di.
"Di" taas koki muutoksen ala-asteen lopulla, kun hullaannuttiin kaveriporukalla Kirby-nimiseen konsolipelisarjaan. Pelien pääsankari oli tietysti tuo vaaleanpunainen pallero nimeltä Kirby, ja sillä oli arkkivihollinen, pingviini nimeltä King Dedede. Minussa ja tuossa mukavuudenhaluisessa, tumpelossa pingviinissä oli kuulemma paljon yhteistä, ja niin musta tuli Queen Dididi. Myöhemmin nimi saavutti sähköpostiosoitteessa esiintyvän muotonsa.
Haha, eipä tuo varmaan kauhean kiinnostavaa luettavaa ollut, mutta olipahan sitä ainakin kiva kirjoittaa! Muistoja tulvii mieleen :)
Hauska kun kävit jakamassa nimen historian! :) Nyt mulla on sitten lisäassosiaatioita aina kun näen sulta kommentin..! ^_^
Laitoin joskus kauan kauan aikaa sitten sulle sähköpostia,jossa kerroin,miten arvostan blogiasi tavallisen immeisen ja arkimeikkaajan näkökulmasta.Kannustin sua jatkamaan blogiasi,kaikista vaikeuksista huolimatta.Vastasit siihen tosi kauniisti ja oletkin jatkanut blogiasi näihin päiviin asti!En ole sittemmin kommentoinut mitään,paitsi siihen stailausjuttuun,että arkityylisi näyttää joskus homssuiselta (heh heh,itellä periaatteena aina ollu,et arkena homssuinen ja juhlassa sit katseenvangitsija) Luen blogiasi säännöllisesti ja usein meinaan jotain kommentoida,mutta sitten joku muu ehtii jo kommentoida saman asian.Oot varmasti yksi helpostilähestyttävin bloggari ja sen takia palaankin blogiisi aina uudelleen.Täällä siis edelleen,vaikkakin yleensä aina taustalla!
Reetta...! :) Mä löysin sen sun vanhan meilin - se oli kesältä 2010...! Yli neljän vuoden takaa..! Voi mieletöntä että ylipäänsä vielä muistit lähettäneesi sen... *liikutuin*
Voi että miten sympaattinen muisto. Kiitos Reetta! <3
Minäkin kuulun näihin hiljaisiin lukijoihin. Tuntuu aina, että oma sanottava vaan kopioisi muiden kommentteja joten ei tule sit juuri kommentoitua ollenkaan. Blogisi on kuitenkin ihan huippu ja jos minulle tulisi jotain suuria ongelmatilanteita eteen liittyen kosmetiikkaan, niin tulisin varmaan sinulta täältä kysymään niihin vastauksia :)
En tiedä muistatko, mutta jonkin aikaa sitten palvelin sinua ravintolassa. Toivottavasti en pelästyttänyt sinua kun tunnustauduin blogisi seuraajaksi. En ensin meinannut sanoa mitään mutta sitten se vaan lipsahti (en vaan ikinä osaa pitää suutani kiinni). Anyway olit todella kaunis ja mukavan oloinen livenäkin.
Aaaa, sinä...! :) Tottakai muistan sinut! :) Ja herranjestas miten hyvää palvelua sainkaan, vieläkin voin ojentaa kiitokset! Onpa mukava että kävit nyt esittäytymässä :)
Seurassani ollut herrasmies muuten liittyy myös blogiin, usko tai älä... :) Voin kertoa, että kyseinen mies on tässä postauksessa mainittu "Veikko". :) Jäimme Barcelonan matkan jälkeen ystäviksi ja tapaamme aina muutaman kuukauden välein, hän asuu samalla paikkakunnalla kuin minä. :)
Hei Sanni! Tykkään blogistasi, ja tiedän että arvostat lukijoitasi. <3 Itse kommentoin harvoin, vaikka luen jokaisen postauksesi. Löysin blogisi vuosia sitten, mineraali-huuman aikaan. ;) Toivottavasti Jonttu löytyy. :)
Moi Mam! Kiva kun kävit jättämässä merkin! :)
Minä olen 26-v. fysioterapeutti Turusta. :) Tykkään kirjoista, musiikistq, crossfitistä, juoksemisesta, ruuasta, elämästä. Haaveilen matkustelusta, tyyliin puoli vuotta maailmalla reissaten.. Ehkä sitten joskus... Blogiasi olen lukenut noin kaksi ja puoli vuotta, kuten ehkä muistat viikon-parin takaa, kun kommentoin Köyhyys-postaustasi, joka oli ensimmäinen sun teksti, jonka luin. Sain juuri loppuun sun syksyn 2012 reissupostaukset, vielä olis vajaa pari vuotta niin oon lukenut kaikki sun tekstit uudestaan. :D En oo koskaan ollut "meikkifriikki", lähinnä perusmeikkaaja, jonka juhlameikkiä ei-niin-meikkaavat ystäväni aina kehuvat, mutta vuosien varrella (eikä vähiten sun blogin ansiosta) musta on alkanut kyllä pahemman luokan meikki-hifistelijä kehkeytyä! Nimim. Edelleen se täydellinen ripsari ja meikkivoide hakusessa... Tilasin muuten just Lily Lolon kokeilupakkauksen, vihdoinkin, mutta auttamatta alkaa naama kiillellä tällä rasvanaamalla jo muutaman tunnin jälkeen. :( mä kun niin luotin, että se pitäisi rasvaisuuden kurissa. :( Cliniquen anti-blemish on vielä kokeilematta, muistaakseni sitä joskus suosittelit rasvaiselle ja epäpuhtaalle iholle. No, tulipas sepustus. Mutta sellainen tyttö löytyy Pisamiina-nimen takaa. :)
Moi Pisamiina!
Mukavaa kun kävit esittäytymässä! :) Muistan kommenttisi Köyhyys-postaukseen, ja nimimerkkisikin kuuluu niihin mieleen jääneisiin :) Olet siis vakkareita :)
Lily Lolon mineraalipohja ei ole niitä kaikkein parhaita rasvoittuvalle iholle mineraalipohjien joukossa, kun se on suunnattu kaikille ihotyypeille. Sekaan voi koettaa sekoittaa Lolon Flawlessa Matte -viimeistelypuuteria jossa on kaoliinia, näin saat cocktailiin mukaan myös rasvaisuutta imevän ainesosan. Toki Flawless Matten voi levittää kasvoille omana kerroksenaankin mineraalipohjan päälle. :)
Muilla mineraalimerkeillä, kuten Bare Mineralsilla ja Everyday Mineralsilla, on myös mattaisia pohjia joissa on jo valmiiksi joku tärkkelys- tai savipohjainen ainesosa kiiltoa hillitsemässä.
Täällä muutaman kerran kommentoinut, mutta kuitenkin lähes alusta asti mukana kulkenut lukija. Useimmiten aloitan kommentoimaan ja sen jälkeen pyyhin kaiken kun tuntuu että kaikki ovat jo sanoneet saman mitä itse olen ajatellut.. Mielellään luen muiden kommentteja sekä sinun hyviä vastauksia.
Hei H!
Seuraavan kerran älä pyyhi kommenttiasi! ^_^ Sorrun itsekin tuohon ajatteluun muiden blogeihin kommentoidessa, mutta yritän päästä siitä eroon. :) Bloggaajana kuitenkin tiedän, että kaikki osallistuminen blogiin on myönteinen asia, vaikka sitten sanoisi ihan samaa kuin muutkin :)
Mukavaa syksyä..!
Hei ihana Sanni! 41v vakkarilukija Kangasalta ilmoittautuu. Löysin blogisi aikoinaan kun etsin tietoja luonnonkosmetiikasta ja etenkin Lily lolosta. Jonkin vanhan postauksen mukaan en taida olla ainoa joka on sitä kautta tänne päätynyt :) Olen todella huono kommentoimaan, mutta tämä postaus nyt suorastaan vaati sitä! Ihan päivittäin en ehdi täällä käymään, mutta sen ihanampaa onkin sitten lukea monta juttua kerrallaan. Olen saanut todella paljon vinkkejä ja inspiraatiota blogistasi ja tuntuu kuin olisin itsekin tehnyt kierroksen Kreikan saarilla. Sulla on ihanan "helppo" kirjoitustyyli, ja on upeaa että tuot esille myös mm. niitä ei-niin-hyviä hiuspäiviä ;) Ehkäpä juuri se tekee sinusta niin helposti lähestyttävän ja tutun oloisen.
Vieläkin harmittaa että se lukijatapaaminen Tampereella meni ihan ohi, toivottavasti ehdit järkkäämään niitä lisää! Vaikka sinne ei itse pääsisikään on silti kiva nähdä mitä meikkejä muille oot loihtinut. Suuri kiitos tästä blogistasi, vaikka en siis käy kommentomassa, täällä ollaan :)
Moikka Nenna! :) Ehkäpä vielä nähdäänkin Tre-miitin merkeissä.... Uusintakierros saattaa hyvinkin olla tuloillaan.. ;)
Semmosta vaan päätin tulla kertomaan, että olen huomanut, että tämä Jonttu kommentoi ahkerasti muitakin blogeja aikaisemmin, mutta nyt hänen viestejään ei ole näkynyt. Mm. Xenias dayta kommentoi joka postaukseen. Ehkä hänellä ei ole enää aikaa lueskella blogeja.
Okei. Jotain on siis tapahtunut kun hän on lakannut kokonaan osallistumasta blogeihin... Olisihan voinut olla niinkin, että hän vain sai tarpeekseen Karkkipäivästä.
Toivon kovasti että hänellä kuitenkin on kaikki hyvin.
Olen se jälkimmäinen Mirri ja tajusin että minun täytyy varmaan keksiä uusi nikki jos alkuperäinen Mirri ilmaantuu paikalle ;)
Olin pitkään sellainen ei-interaktiivinen lukija mutta parin vuoden takaisen Albaniasta San Franciscoon -reissun aikana taisin aktivoitua (en tosin muista mitä nimimerkkiä olen tuolloin käyttänyt).
Halusin vaan sanoa että ihanaa kun tämä blogi on olemassa kaikkine aihealueineen ja itse tykkään tosi paljon myös siitä, että kommenttiboksi on vilkas, koska erilaiset mielipiteet ovat sosiaalisen median suola. Ja onhan täällä kommenteissa usein tosi kinformatiivisiakin postauksia.
Tosin, huomaan että samoin kun monet muut lukijat, yritän välillä rajoittaa kommentointiani etten vaikuttaisi kovin kärkkäältä tai tuttavalliselta, kun en kuitenkaan tunne Sannia henkilökohtaisesti. Kiva kuitenkin kuulla ettei sinua häiritse että ventovieraat tulevat huutelemaan mielipiteitään blogiisi :D
Joo, lisäät sitten "Kakkosen" oman nickisi perään jos Mirri #1 tekee paluun...! ^_^
Todellakin - mä saan tosi usein itsekin hyödyllistä tietoa kommenttien kautta :)
Älä ihmeessä rajoita kommentointia...! :) Sehän on vain positiivista kun teistä tulee niitä tuttuja! <3 Ainakin minulle. :)
Heippa Sanni! Olen lukenut blogiasi muutaman kuukauden.. Vähän jopa ehkä kauemminkin.. Nyt on ensikerta, kun jätän kommmentin, en tiedä miksi en ole aikasemmin kommentoinut :) Pidän blogistasi paljon, koska kirjoitat erilaisista aiheista ja ne kolahtaa ainakin minuun ja moneen muuhunkin naiseen.. ja miksi ei myös miehiin :) Kiitos, että jaksat kirjottaa meille lukijoille hyviä postauksia ja annat hyviä ja rehellisiä arvioita tuotteista! Jatka samaan malliin! Terkuin uusi lukijasi Mimmi.
Moi Mimmi! :) Kivaa että jätit kommentin - yritän jatkaa samaan malliin..! :)
Itse olen arka kommentoimaan kun pari kertaa on eräs bloggari (et sinä) vastannut todella epäystävällisesti vaikka kommentti on annettu iloisen positiivisenä. On jäännyt pelko kommentoida ja ne blogit ovat jäänneet myös lukulistalta. Itse olen yli nelikymppinen äiti ja täti ihminen ja ilolla seuraan missä mennään.
Hei Kaisa! :) Kiitos että uskaltauduit jättämään kommenttia aiemmasta huonosta kokemuksesta huolimatta. Onpa ikävää että joku on vastannut sinulle epäystävällisesti myönteiseen kommenttiin. Varmasti tuollaiset tapaukset ovat harvinaisia blogimaailmassa, valtaosa bloggaajista ilahtuu joka kommentista (poislukien selvät ilkeilyt) eikä heillä varmastikaan pitäisi olla mitään syytä kettuilla kenellekään joka on positiivisesti jotain kommentoinut. Ehkä henkilöllä oli tosi huono päivä. :/
Minäkin kommentoin aiemmin ahkerammin, mutta nyt en ole tainnut vähään aikaan kommentoida, mutta käyn kyllä aina tsekkaamassa uudet postaukset. Matkapostaukset selaan yleensä nopeasti, kun olen siitä kummallinen tyyppi, että en ole niin kiinnostunut matkailusta.
Moikka Tiitu! :) Tosi kivaa nähdä sinuakin pitkästä aikaa! :)
Heii!
Hih, mä oon lukenu sun blogia ehkä vuodesta 2011-2012 ja olen ollut myös "sanattomasti" läsnä täällä kommenttiboksissa melkoisen aktiivisesti!
Toki olen kommentoinutkin aina välillä, mutta vaihdellut aika ahkerasti nimimerkkiäni. :D No kuitenkin, halusin kertoa että saurasin sun blogia aluksi kosmetiikkajuttujen takia (no koska tämähän oli muutenkin kosmetiikkablogi, duh), mutta tykkään tosi paljon ruoka- ja matkustusjutuista(kin) nykyään! :) (Olen esim. kokeillut itsekin sohvasurffausta ja viilettänyt pitkin vieraita maita junien ja bussien kyydissä sekä rakastan aurinkoa, tai no, lämpöä - olen varmaan syntynyt oikeesti väärään maahan kun nämä Suomen ilmat tuntuu usein vähän turhan viileiltä mun makuun). Eli simply, blogin aihepiiri kolahtaa minuun tosi paljon, ja sun loistava kirjoitustaito (terveisin kielipoliisi) ja asioihin paneutuminen viimeistään tekee tästä blogista yhden kaikkien aikojen suosikkiblogeistani. Kirjoitat niin hyvin, ja täältä blogista (ja huikeasta kommenttiosiosta) saa niin paljon ajattelun aihetta ja faktatietoa. Ja ruokainspis on niin parasta, tykkään ruoanlaitosta ja hyvästä ruosta niin, ja olen muuten itsekin kasvissyöjä. :) No, mä tulen seuraamaan sun blogia jatkossakin, luonnollisesti! Nyt lopetan tän kommentin, jotten toistaisi itseäni tosi pahasti ;)
Kiitos Catherine! :) Apua mitä suitsutusta... ^_^ ihania olette... Mutta tosiaan - lukijat ja itsenäisesti elävä keskustelu kommenttiosiossa tekevät oman, loistavan lisänsä blogiin. Kuten tuolla kirjoittelinkin - lukijat rakentavat blogia yhtä lailla kuin minäkin :)
Minä kommentoin varsin spontaanisti, jos mulle tulee tekstiä tai kommentteja lukiessani tarve sanoa jotain.
Kosmetiikka-aiheisia kysymyksiäkin on tullut jonkun verran heitettyä.
Ensimmäisiä kommenttejani taisi olla, kun kysyin vinkkejä silmämeikkiin. Pyysit lähettämään kuvan ja paluupostissa tuli "sävykartta" luomivärien asettelulle. Kuva oli todella, todella huonolaatuinen (otettu sillä mun viimeisellä tavisluurilla ennen älypuhelimeen siirtymistä), mutta sinä näit vaivaa ja otit asiaksesi ratkaista "ongelmani". Se oli kovin rohkaiseva kokemus. Mutten loukkaannu, jos et vastaa jokaiseen kommenttiini. Eihän niissä ole aina mitään vastattavaakaan. Kysymykset huomioit toki aina.
Postauksistasi huomaa, että annat blogiisi paljon ja minä koen myös saavani tästä paljon. Jos on niin kiire, etten ehdi kaikkia seuraamiani blogeja päivittäin lukea, niin tämän kyllä käyn aina vilkaisemassa.
Ainiin, pakko vielä sanoa, kun muistelisin sun saanee kritiikkiä kirjoitustyylistäsi, esim tavastasi kirjoittaa "...!" - minä koen sen vain ilmeikkäänä ja persoonallisena tapana kirjoittaa. Arvostan taitoasi ilmaista itseäsi ilman hymiöitä, kursiivilla yms.
Hellyttävää myös sun huolesi lukijan "katoamisesta."
Toivottavasti hän palaa pian keskuuteemme kommentoimaan!
Hihii, mä taidan muistaa tuon sähköpostin ja tekemäni sävykartan... ^_^
Tämähän oli jännä.. Minusta taas tuntuu, että viljelen niitä todella paljon. Tuo ^_^ on suosikkini, se vain tuntuu just mun persoonan hymyltä...!
No ainakin ne on erilaisia kuin nämä perus ":)" , ":(" ":/"-hymiöt :D
Voisinkin nyt pitkästä aikaa kommentoida tänne blogiin, säännöllisesti kun tätä seuraan, mutta harvoin tulee kommentoitua. Ja alkuun täytyy sanoa, että kommenttiboksi on täällä melkeinpä parasta antia ja tykkään täällä viriävästä keskustelusta. :)
Löysin tämän blogin ensimmäisen kerran jollain My Little Pony-haulla, ja olin ihan häkeltynyt, että voiko joku muukin aikuinen olla innoissaan poneista. :D Kirjeenvaihtoon liittyvät postaukset ovat myös olleet mahtavia, itsekin kun harrastin kirjeenvaihtoa lapsuudesta asti ihan viime vuosiin saakka. Myös Kreikka-postauksia olen tykännyt lukea. Varmaan pidän tästä blogista juuri sen maanläheisen tyylin vuoksi, ja sinustakin Sanni saa tosi lämpimän vaikutelman. :)
Meikkipostauksia luen mielelläni myös, totta kai, mutta en ole meikkiasioissa niin pro, että saisin niistä irti niin paljon, kuin haluaisin, vaikka kosmetiikasta kovasti pidänkin.
Toivottavasti kadonnut lukija löytyy!
P.S: Tämä oli varmaan pisin koskaan kirjoittamani kommenttini. :D
Moi Niina! :) Jee, olen otettu että kirjoitit juuri mun blogiin pisimmän koskaan jättämäsi kommentin! ^_^ *tuulettaa*
Sympaattista kuulla että löysit blogiin juuri ponien kautta. <3 Muistan itsekin sen tunteen, kun mulle aikoinaan selvisi että mun aikuinen innostus poneja kohtaan ei suinkaan ollutkaan mikään poikkeuksellinen juttu vaan netistä löytyi loputon MLP-harrastajien maailma.. :)