Hyvää torstai-iltaa kaikille! :)
Ja terkut Alonnisokselta - aivan erilainen saari kuin aiemmat Sporadi-tuttavuudet!
Sain lukijaltani sähköpostia jonka sisältämän toiveen toteutan mielelläni. Lukijani tekee opinnäytetyötä koskien reissaajien motivaatiota ja käyttötottumuksia Couchsurfingin piireissä, ja kysyi, voisinko julkaista blogissani linkin työhön liittyvään kyselyyn.
Tottahan toki voin! :) Itsekin kun sohvasurfailua harrastan, niin mikä ettei.
Kyselyyn pääset tästä.
Kysely on englannin kielinen ja vastaamiseen menee muutama minuutti.
Kuva Maarianhaminan kämpiltäni jossa houstaan Couchsurfing-vieraita.
* * *
Pakko kertoa eilisillan kohtaamisesta - mikä johti mitä mukavimpaan tähän päivään :)
Menin syömään vähän "ruttuisempaan", Patitirin sivukadulla sijaitsevaan, ei-turistilliseen tavernaan. Istuin pöytään ja havainnoin, että viereisessä pöydässä istui nuori, saksaa puhuva pariskunta. Odotellessani siinä ruokaani, kuulin kuinka pariskunnan keskustelussa alkoi erottua sanoja 'Finnland', 'Helsinki', 'Oulu' ja lopulta minun kotikaupunkini. Olin ihan että ei ole todellista, tulen suhteellisen syrjäiselle Kreikan saarelle, sesonkikin on päättymässä eikä täällä ole paljon turisteja, menen paikalliseen tavernaan ja viereisessä pöydässä keskustellaan saksaksi mun pienestä kotikaupungista..!
Pakkohan siinä oli sitten kääntyä pariskunnan puoleen ja sanoa, että anteeksi kun häiritsen, mutta satutte puhumaan kotipaikkakunnastani. Tuntia myöhemmin olimme hyvät kaverit! ^_^ Selvisi, että miehen äiti on puoliksi suomalainen ja heillä on mökki kotikaupunkini lähellä. Mies ja hänen tyttöystävänsä olivat suunnittelemassa matkaa Suomeen ja tuonne mökille. :)
Tytön perheellä puolestaan on "mökki" täällä Alonnisoksella. Illan päätteeksi pariskunta, Clea ja Dag, kysyivät haluaisinko lähteä tänään heidän kanssaan kiertämään saarta autolla. Alonnisoksella kun ei kulje paikallisbusseja muualle kuin kahteen paikkaan. Halusinhan minä! :) Tänään sitten vietimme kivan päivän saarta kiertäen, ja näin paikkoja joihin en muuten olisi päässyt.
:)
9 comments on “Surffaatko sohvilla? Vastaa opinnäytetyö-kyselyyn”
Kiitos ihanasta blogista, josta on tullu mun lemppari! Myös nämä matkajutut ovat todella mielenkiintoista luettavaa :)
Mutta asiasta toiseen ja kolmanteen: haluaisin kysyä sun mielipidettä kosmetiikassa esiintyvästä mikromuovista, jota löytyy esimerkiksi monista kuorinta-aineista. Siitä on tullut jo todellinen ongelma vesistöissä ja lopulta muovi päätyy ruokaketjun huipulle ja ihmisten suihin.
Jotkin kosmetiikkayritykset ovat onneksi heränneet tähän ongelmaan ja aikovat asteittain kieltää mikromuovista käytön tuotteissaan. Olisi kuitenkin hyvä, että ihmiset äänestäisivät kuluttamisellaan, jotta mikromuovin käytöstä luovuttaisiin kokonaan, sillä ongelma on vakava. Nyt on myös meneillään muoviton syyskuu, joten aihe on ajankohtainen ;)
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/18/pesetko-kasvosi-muovirakeilla
Hei Nimetön! :)
Tunnen muovirakeiden ongelmallisuuden, ja esimerkiksi New Yorkissa ja Kaliforniassahan on ollut suunnitteilla laki sellaisten tuotteiden kieltämisestä, joissa noita rakeita käytetään. Minulla ei kuitenkaan itselläni ole mitään erityisen voimakasta kannanottoa asiaan, vaikka puolestani rakeet toki saisi enemmän kuin mieluusti vaihtaa täysin luonnollisiin.
Tosi mukavaa lukea näitä yksityiskohtaisia matkakertomuksiasi (myös Lapista ym.). Tuntuu melkein kuin olisi itsekin reissussa :)
:)
Moi!
Aivan loistavaa. Maapallo on yllättävän pieni ;) Hyvä, että aloitit keskustelun. Olisi jäänyt hyvä reissu käymättä ja uusiin ihmisiin tutustuminen väliin.
Meille kävi kaverini kanssa Lontoossa työskennellessä hieman samanlainen sattumus. Jouluruuhkassa Oxford Streetillä tarpoessamme kaveri käytti hieman suomalaisia voimasanoja (jouluruuhka oli todellakin nimensä veroinen ja meillä oli kiire) johon eräs vanhempi naishenkilö reagoi. Kaverini huomasi tämän ja jäimme juttelemaan. Kävi ilmi, että hänen isovanhempansa olivat lähteneet Suomesta aikoinaan Yhdysvaltoihin. Kaikki huipentui siihen, että naisen isovanhemmat olivat samalta paikkakunnalta kuin itsekin olen lähtenyt (asukkaita n. 9000). Kaikkea sitä voikin satttua :)
Miten ihanaa lukea sinun matkajuttuja! Tällaiset yllätykset ovat ihan parhaita. Pitäisi itsekin vähän terästäytyä ja yrittää ottaa enemmän kontaktia ihmisiin.
Tuosta autolla kiertelemisestä, niin etkö itse tykkää vuokrata autoa? Auton vuokraamisesta missä tahansa ulkomailla on tullut meille enemmän sääntö kuin poikkeus, se vaan antaa niin suunnattoman liikkumavapauden kaikin puolin. Monet kiinnostavat kohteet eivät ole julkisen liikenteen ulottuvilla (siis jos julkista liikennettä ylipäänsä on), joten usein auto on ainoa tapa päästä kaikenlaisiin "kummallisiin" ja kiehtoviin paikkoihin. Ja tarvittaessa voi vaikka yöpyä matkan varrella, kun homma ei ole aikatauluista kiinni.
Kyllä, mutta en yksin reissatessani :) Siihen on kaksi syytä, joista voimakkaampana se, että kolaroituani autoni joitain vuosia sitten minulle on jäänyt lievä ajopelko. Ajaminen jännittää etenkin vieraassa liikenteessä. Toinen syy on taloudellinen: mun budjetti ei oikein veny auton vuokraukseen.
Mr Karkkipäivän kanssa reissatessa vuokraamme lähes aina auton, mutta minua ei nähdä kuskin paikalla ;)
En ihmettele ajopelkoasi, etenkin jos on kolari takana. Mä oon ajokammoinen siksi, että ajan liian vähän. Olen huomannut, että en ehdi reagoida riittävän nopeasti tielle puskista pomppiviin tai muuten yllättävästi käyttäytyviin ihmisiin enkä etenkään liikennesääntöjä noudattamattomiin pyöräilijöihin. Lapset etenkin saa välillä veren hyytymään suonissa, kun ne on niin pieniä, nopeita ja täysin arvaamattomia liikenteessä. Lasten touhut toki vielä ymmärtää, mutta että aikuiset toimii niin kuin niillä olisi yhdeksän henkeä! :) Aina sanotaan, että autoilijan täytyy varoa kaikkea, mutta kun pitää vahtia nopeusmittaria, liikennemerkkejä, liikennevaloja, koko muuta liikennettä, ihmisiä, lemmikkejä ja vaikka mitä, alkaa hirvittää se, etten ehkä huomaakaan ajoissa jotain oleellista. Eli tiivistettynä: minäkin olen mieluummin kartturina ja apukuskina, ei pelota niin paljon. :)
Ja kyllä, käyhän tuo autoileminen kukkarolle. Se alkaa kannattaa vasta kun on ainakin kaksi ihmistä kyydissä.