En ollut eilen ainoastaan passikuvassa.
Tuli myös käytyä nosturin nokassa syömässä vähän lounasta :)
Elämyslahjat.fi tarjosi minulle kesän alussa yhteistyömahdollisuutta elämyslahjojen testaajana. "ElämysBloggaajana" minulla on mahdollisuus silloin tällöin päästä kokeilemaan erilaisia Elämyslahjat.fi'n välittämiä elämyksiä.
Tarjous kuulosti oikein hauskalta ja juuri minulta. :) Itse olen jo vuosia suosinut elämyksellisiä lahjoja materialististen sijaan ja minun joulupaketeistani löytääkin juttuja kuten lahjakortteja Kauppahallin lounaalle ja teatteriin, itsetehtyä näkkäriä tai vaikkapa itsekirjoitetun kirjasen. :)
Eilen koitti ensimmäinen Elämys.
Pääsin nauttimaan huippukokin loihtiman lounaan ystäväni Suvin kanssa Tampereen Keskustorilla 50 metrin korkeudessa.
Osa teistä on varmasti jo kuullutkin Dinner In The Sky -konseptista, joka taisi vierailla Suomessa ensimmäistä kertaa parisen vuotta sitten. Illallisen lisäksi yläilmoissa on mahdollista nauttia myös aamiaista, lounasta, cocktaileja ja kuohuvaa. Tänä kesänä Dinner In The Sky -tiimi on vieraillut Helsingissä ja Tampereella. Helsingissä taivasravintolasta voi vielä nauttia elokuun 5.-10. päivä.
Tapahtumasta vastaa virolainen järjestäjä, ja osa henkilökunnasta on Virosta, osa suomalaisia. Taivasravintolan rakenteet on valmistettu Belgiassa.
Osallistujat istuvat taivasvisiitin ajan tiukasti turvavöissä ja kokki ja muu henkilökunta ovat kiinni valjaissa.
Vaikka olin koko kesän ollut tosi innoissani mahdollisuudesta päästä nauttimaan Michelin-tason ateriasta yläilmoissa, huomasin pienten paniikin poikasten alkavan lepatella vatsanpohjassa lähestyessämme vekotinta. Eihän siinä ole edes lattiaa...! Jalkojen välistä näkyisi pudotus maahan..! Yritin naureskella pois hermostuneisuuttani mutta turvavyön kiristyessä kylmä hiki alkoi iskeä pintaan. Chamonixin köysiratahissit olivat vielä tuoreessa muistissa..!
Noo, tässä istutaan nyt seuraavat 40 minuuttia. :)
Suvilla oli huomattavasti rennompi ote.
"Hehh, koskahan se viinitarjoilu alkaa...?"
Kohta mennään...
Hii-jop.
Taivasraflan nytkähtäessä liikkeelle henkilökunta kertasi turvallisuussääntöjä (esim. ei missään nimessä tupakointia) ja meille kerrottiin, että jos kenellekään tulisi huono olo ja haluaa alas, niin ei kuin pyytämään.
[vimeo 102393989 w=700 h=393]
Suvi: "Hei, miten sä oikeesti lähdit tällaiseen, eikös sulla ole sitä lentopelkoakin...?"
Sanni: "Joo on mutta ei puhuta siitä nyt...!"
Sydän hakkasi ja samaan aikaan oli aivan mahtava ja tosi jännittynyt olo. Keskitin katseeni horisonttiin ja ympäröiviin maisemiin.
Yrittäen välttää katsomista alaspäin....
...koska jalkojen alla näytti tältä.
Ei muuta kuin Bon appetit! :)
Laatikkoa laatikkoa.... ;)
Lounaan meille loihti Helsingin Chef & Sommelier -ravintolan keittiömestari Sasu Laukkonen. Chef & Sommelier sai ensimmäisen Michelin -tähtensä tänä vuonna.
Alkuruoaksi oli päärynää ja purjoa, jos ihan oikein muistan, sillä olin sen verran jännittynyt etten tajunnut a) painaa ruoka-aineita mieleen tai b) edes kuvata ensimmäistä annosta. ^_^
Oli vekkulia katsella, kuinka Sasu ja tiimi työskentelivät leppoisasti valjaissaan. Täällä sitä vain kokataan kaupungin yllä....
Pääruokaa ei tuotu taivaalle valmiina vaan se kokattiin siinä edessämme. Alkuruoka oli lautasilla kuvun alla tullessamme, ja jälkiruoka noudettiin välilaskulla alhaalta.
Pääruoaksi oli kuhaa.
Suvilla oli lisukkeena perunapyreetä, minulla joku juures. Maun puolesta veikkaisin maa-artisokkaa, mutta toisaalta kasvis ei näyttänyt ihan artisokalta... Pahoitteluni, Sasu, jos satut lukemaan tätä, olen kyllä vähän nolo kun en muista mitä annoksista kerrottiin... ^_^ On tässä meillä ruokaharrastaja. :D Mutta hei, tilanne oli aika tavallisesta poikkeava! ^_^
Ruoka oli hyvää, mutta tuuli hieman hankaloitti sen syömistä. Pari sientä lensi haarukasta matkalla suuhun. :)
Jotkut huimapäät hyödynsivät tuolin taaksepäinnojautuvuuskulmaa... Minulle liian hoo-ceetä! :)
Jälkkäriii! Minulla tuoreita marjoja.
Suvilla jäätelöä.
Sitten oli aika tulla alas.
...ja olihan se ihan huippukokemus, vaikka tosiaankin jännitti!
Poistuimme ravintolasta ihan vahvoin nilkoin ja kiitimme vielä Sasu Laukkosta.
Whoa, kaikkea sitä tulee elämässä koettua! :)
Jos huipputason ruokaelämys tai lasillinen kuohuvaa Helsingin kattojen yllä kiinnostaa, tsekkaa Dinner In The Sky'n ensi viikon tapahtuma-aikataulut täältä.
Mun miestä jäi selvästi vähän kutkuttelemaan kun ei päässyt mukaan, eli ensi kesänä kenties yläilmoihin yhdessä! :)
23 comments on “Lounas yläilmoissa”
En pystynyt kunnolla lukemaan kun teki pahaa (:
Voi ei, sä olit joutunut kaikkein pelottavimpaan paikkaan pöydässä! Keskemmällä on vähän helpompaa, kuin reunapaikoilla, mutta erinomaista siedätyshoitoa tosiaan korkeanpaikankammoiselle :D Konsepti on ollut Suomessa jo vuodesta 2008, mutta kotimaisin voimin eivät handlanneet tapahtuman järjestämistä eivätkä varsinkaan markkinointia, joten vetovastuuseen tarvittiin virkeitä virolaisia suuremman sukseen saavuttamiseksi ;) Toivottavasti pääset kyytiin uudemman kerran ja neitsytmatkan jännityksestä toivuttuasi ehdit nautiskella ruuista ja maisemistakin! :)
Niinpä! :) My thought exactly.
Aa, okei. Mä muistan kuulleeni tästä joko viime tai toissa vuonna kun mies kertoi siitä ja silloin jo mietittiin että pitäisikö mennä.
Hi hii... voi olla, että täälläkin olisi jäänyt jännitykseltä varmaan syömättä. Kivasti kun katsoi kuvia, niin vasta jälkiruoan kohdalla taisit uskaltaa kädet laskea pöydästä irti. Olen noita elämyslahjajuttuja katsellutkin ja miettinyt, että kivoja lahjoja ihmisille, joilla on jo kaikkea ja haluavat elämyksiä elämäänsä. PItäisköhän yllättää mies 30-vuotishääpäivän kunniaksi ;)
:D :D
Henkilökunta sanoikin, että käsien asennosta näkee asiakkaiden jännitysasteen... Ne keiden kädet ei irtoa pöydästä pelkää pahiten... ja jotkut pitää kuulema kiinni pöydän pohjastakin..! ^_^
Mitä jos tuolta tiputtaa lasin? :D
Niinpä muuten...! :D
Hui, minulle tulee jo alempana mahanpohjaan kauhu..
Lentelevistä lokeista tai muista linnuista ei tainnut olla haittaa?
Ei näkynyt lintuja :D Mutta tuuli oli tosiaan välillä sen verran napakkaa että vähän jänskätti lentääkö ruokakin lautaselta... Tapahtumalla on kyllä tuulirajoitukset ja tarpeeksi kovalla tuulella rafla ei nouse. Edellisenä päivänä oli jouduttu perumaan pari nostoa ukkosen takia. Ei ehkä houkuttavin paikka killua nosturin päässä ukkosella.... :P
Hui kamala itse en olisi kyllä uskaltanut! Mutta oli varmaan upea kokemus: hyvää ruokaa JA itsensä ylittäminen :)
Nimenomaan :)
...eikä maisemissa tosiaan ollut valittamista..! ^_^
Vou! En oo kyll varma uskaltaisinko ite ku huomasin, ettei tossa ookkaan mitään alustaa :o
http://www.six-feet-tall.blogspot.fi
Minusta ei kyllä olisi tuohon - olisin kuollut kauhusta. Tulitteko kaikki käymään maanpinnalla siinä vaiheessa, kun haitte jälkiruuat?
Ei tultu, maassakäynti kesti vain pari minuuttia. Itse asiassa en ole ihan 100-prosenttisen varma että maassakäynti johtui juuri jälkkäreistä, mutta niin päättelin, koska ylhäällä oli kuitenkin rajallisesti tilaa ja jälkiruoat olivat vielä kylmässä säilytettäviä. En usko että vempeleen "keittiö"tilaan mahtuu kovin paljon ruokaa kerrallaan.
Siis en tarkoittanut poistumista laitteesta vaan sitä, että laskeuduitte kaikki alas. Kuvittelin, että jälkiruoka esim. hinattiin joissain kylmälaukuissa ylös jotakin putkea pitkin. :) Anteeksi saivartelu.
Aaa, okei :) Joo, koko pöytäsysteemi tuli siis alas muutamaksi minuutiksi ennen jälkiruokaa.
Uteliaana täytyy kysyä, miten lasit ja ruokailuvälineet pysyi pöydällä? Iteltä ois tainnu jäädä ruuat syömättä, sen verran hurjalta näytti jo kuvissa! :D
Täytyy sanoa etten itsekään oikein tiedä, miten ne pysyi... :D Minusta ainakin lautaset olivat aika tukevaa tekoa, eli niiden kohdalla varmaan paino auttoi pitämään niitä paikallaan. Oikein kovalla tuulella eivät kyllä nekään varmasti pysyisi, mutta niin kovassa tuulessa tapahtumaa ei järjestetä. Itse koin, että ylhäällä tuuli aika navakasti, mutta pöytärakennelma pysyi tosi vakaana ja tuulen tunsi vain kasvoillaan ja hiuksissaan ja näki kuinka kattauksen kukat ruukuissaan (eittämättä pöydässä kiinni :D)) viuhuivat kiitettävästi. En jostain syystä tullut edes ajatelleeksi, että putoileekohan täältä paljon lautasia ja laseja, vaikka sehän olisi voinut olla aivan mahdollista. Harmi kun en älynnyt kysyä henkilökunnalta. :)
En olisi uskaltanut kaivaa kameraakaan esiin! :D Huii!
Mä ajattelin myös kyllä ensimmäisenä, että montakohan puhelinta tai kameraa tuolta on hukattu...
Oli varmasti hieno kokemus. Olen itsekin tuota miettinyt, mutta en ehkä kuitenkaan uskaltaisi:)
Mä pidin omia kamoja sen alkuruoan kuvun alla sen jälkeen kun alkuruoka oli syöty ^_^ Olishan sieltä kyllä todella helposti lentänyt tavaraa...
Näyttää ihanalta ja hirveeltä! Eikö siinä ollu muuta kuin selkänoja selän takana? Ja valjaat kiinni tuolissa? Miten kukaan voi nojata siinä taaksepäin? Entäs jos koko tuoli vaan irtoo?? Apua. :D
Juuri näin. :) Tuolin sivussa oli kahva ja siitä vääntämällä sai selkänojan taaksepäin, melkein makuuasentoon. Mua ei olisi kyllä millään saanut tarttumaan siihen kahvaan.. :D