Vähänkö olen taas innoissani!
Olen löytänyt kaksi uutta loistavaa ruoka-ainetta täydentämään vähähiilihydraattista kuiva-ainekaappiani.
.
Ensimmäinen on chia-siemenet. Tilasin näitä joku aika sitten iHerbistä käyttääkseni osana näkkärireseptejä. Olin kyllä lukenut että moni käyttää chiaa osana esimerkiksi smoothieita, mutta meni hetki tajuta mikä chian ominaisuus tekee siitä niin loistavan täytteen vhh-ruokavalioon.
Chia-siemenet geeliytyvät nesteessä samaan tapaan kuin pellavansiemenet, mutta toisin kuin pellavassa, chiassa ei ole käytännössä mitään omaa makua. Pellavansiemeniä ruokiin lisätessä saa kylkiäisenä aina myös pellavan voimakkaan ominaismaun, joka ei välttämättä sovi kaikkiin yhteyksiin.
Chia-siemenestä noin 40% on kuitua ja imeytyvää hiilihydraattia on (valmistajan pakkaustiedoista riippuen) nollasta muutamaan grammaan per 100 g. Eli erinomaista vhh:laisen ravintoa. Ja onhan siemen totta maar erinomainen lisä kenen tahansa ruokavalioon - se lasketaan ravintosisältönsä puolesta superfoodeihin ja sisältää runsaasti proteiinia, omega-rasvahappoja ja antioksidantteja sekä pitkän liudan vitamiineja ja hivenaineita.
Nykyään chia kuuluu melkein jokaiseen aamupalaani. Minulla on jääkaapissa mukillinen chia-hyytelöä (perusgeelin sekoitussuhde 9:1, itse laitan n. 2 dl vettä ja runsaan ruokalusikallisen chia-siemeniä) jota lisään jogurttisekoituksiin ja puuroon. Näin saan laskettua annoksen hiilihydraattipitoisuutta sekä kasvatettua roimasti ravintoarvoja! Loistavaa!
Ja.... chiasiementen avulla voi myös tehdä vhh-hilloa! :) :) Voiko olla siistimpää! :)
Keitä ja/tai muussaa marjoja, makeuta stevialla tai erytritolilla ja lisää chia-siemeniä. Mössön voi surauttaa tehosekoittimella jos haluaa sileämpää hilloa. Tunnin kuluttua seos on hyytelöitynyt hilloksi.
Netistä löytämässäni reseptissä sekoitussuhde oli 1 rkl chia-siemeniä : 200 g marjaa, mutta minä olen laittanut hieman enemmän siemeniä jotta saan tarpeeksi paksun hillon. Siemeniä voi lisätä hyytelöitymisen jälkeenkin jos hillo tuntuu liian löysältä.
Tänä aamuna tein chia-mustaherukkahilloa. Nautin sitä äsken maitorahka-ricottajuusto-sekoituksen kanssa. Voitte arvata miten hyvää oli...
Toinen uusi löytöni on lupiinijauho. Jauho sopii suolaiseen leivontaan ja sillä voi mainiosti korvata soijajauhon (jotkuthan välttelevät tietoisesti soijaa). Se sopii myös suurustamiseen.
Lupiinijauho tuo ruokaan keltaisen värin ja maistuu miedolta, makua voisi kuvailla ehkäpä hieman kikhernemäiseksi.
Ravintoarvot ovat hitusen soijajauhoa paremmat, joten voisin jo senkin perusteella alkaa suosia lupiinia vaikka en soijaa mitenkään välttelekään. Lupiinijauhossa on hiilareita ja rasvaa vähemmän kuin soijajauhossa, enemmän proteiinia ja kolme kertaa enemmän kuitua.
Tein lupiinijauholla hiljattain puurokokeilun. Korvasin uunipuuroreseptissä 0,5 dl kaurahiutaleita lupiinijauholla, ja osan nesteestä chia-hyytelöllä.
Tulos: aivan fantastisen hyvä puuro! Koostumuskaan ei kärsinyt yhtään. Jee! Askel vähähiilihydraattisempaan ja huomattavasti ravintorikkaampaan puuroon! :)
Desilitrassa kaurahiutaleita on 16,5 g hiilaria. Kun puolet korvaa lupiinijauholla, laskee hh-pitoisuus noin seitsemällä grammalla.
Kokeilkaapa..! :)
Mä olen kyllä niin hurahtanut tähän uunipuuroon että oijjoi... Olen tehnyt vhh-versiota myös korvaamalla puolet kaurahiutaleista kookosjauholla, mutta lupiinijauhossa on vielä kookostakin alhaisempi hh-pitoisuus.
Puuroon vähän chiavadelmahilloa...
...ja turkkilaista jogurttia... Aamiaistaivas. <3
Pyöräytin yksi aamu lupiinijauholla letutkin.
Lupiinijauhojen ainoa miinus on hinta - 300 g maksaa 8 euroa. Hinnassa siis soijajauho voittaa, mutta toisaalta en käytä jauhoja viikottain joten mielelläni maksan enemmän paremmista ravintoarvoista. :) Omat lupiinijauhoni ostin Ekolosta.
.
Olivatko uudet ruoka-ainesuosikkini teille jo tuttuja? Chia varmaan ainakin. :)
38 comments on “Ruoka-ainelöytöjä: chia ja lupiini”
Chia on vanha lemppari, juu! Mulla on joskus ollut tuota juuri samaa iHerbistä tilattua versiota, mutta nyt en ole uskaltanut käyttää iHerbiä entiseen malliin nousseiden tullimaksujen myötä... Höh. Lisään chiasiemeniä aamupirtelöihin (http://hosuli.blogspot.fi/2014/01/peruspirtelo.html), tuorepuuroihin (http://hosuli.blogspot.fi/2011/10/tuorepuuroja.html) ja hilloihin (http://hosuli.blogspot.fi/2014/01/epataydelliset-pinaattilatyt.html). Näkkäreihin en ole vielä testannut - pitäisikö? :) Osana sitä siemennäkkäriohjettasi, vai...?
Lupiinijauho sen sijaan on mulle uusi tuttavuus. Olen kyllä kuullut siitä, mutta ostamatta on toistaiseksi jäänyt, kun maku on ollut arvoitus. Taidan käydä viikonloppuna ostoksilla Kuudennessa Maussa (vähän kuin Punnitse & Säästä, mutta parempi) ja tutkia hyllyt lupiinijauhon varalta. Kiitos paljon vinkistä!
Kun pidät elintarviketilauksen alle 35,70€ niin ei huolta :) 35 eurolla saa iHerbistä jo vaikka mitä elintarvikkeita! :)
Minäkin muuten tein tuorepuuroa eilen ensimmäistä kertaa! Laitoin jogurttia, kookosjauhoa, vehnäleseitä ja chia-hyytelöä. Hyvää tuli, mutta pidän silti enemmän kuumasta puurosta :D
Kyllä, korvaat vain osan siemenistä chialla. :) Esim. auringonkukansiemenissä on suhteellisen paljon hiilaria muihin siemeniin verrattuna, kun osan niistä korvaa chialla niin mukavasti laskee näkkärin hiilaripitoisuus (vaikka onhan se jo valmiiksi tosi vähähiilarinen ^_^).
Aaaa niin se oli elintarvikkeiden kohdalla noinkin korkea se raja! Kiitos, en tiennyt!
Siemennäkkäri chiaversiona menee testiin. :)
Hört om chia många gånger, men aldrig ännu själv smakat. Måste testa laga sylt! Perfekt till grynost+ägg plättarna, tror ja :D
Absolut! :) Fast jag lagar mina plättar utan grynost (men perfekt till vilka plättar som helst :D)
Onpa herkullisen näköisiä annoksia! Kuitenkin se, että toiselta puolelta maapalloa tuodaan lentokoneella erikoisia ainesosia, saa minut hiukan vierastamaan tämänhetkistä superfood-ilmiötä. Meillä on täällä kotimaan metsissäkin ns. superfoodeja, kuten puolukat, mustikat tai lakat, jotka ovat kaikkien saatavilla.
Mutta tuon chian kohdalla teen kyllä poikkeuksen. Meidänkin taloudessa käytetään chiaa..tosin hevoselle ja kokemukset ovat olleet hyvät :)!
Olipa mielenkiintoinen postaus. Chiasiemenet tosiaan olivat jo entuudestaan tuttuja vaikkakaan en ole niitä kokeillut ja nyt on aivan pakko testata tuota uunipuuroa ja hilloa sen kanssa. Etsin parhaillaan uusia aamupaloja täyttämään masua, sillä perus Elovena puuro ei todellakaan ole riittävä mulle.
Kiitos taas näistä vinkeistä. Ite noudatan gluteenitonta ruokavaliota, joten nämä sun reseptit sopivat hyvin myös mulle. Soijaa joudun myös välttämään, joten lupiinijauho kuulostaa lupaavalta. Onneksi saan syödä kauraa, sillä rakastan kaurapuurua. Tähän asti olen käyttänyt pellavan siemeniä puurossa, mutta voisin seuraavaksi kokeilla chiaa. Tuo hillovinkki lähtee myös testaukseen :).
Olen miettinyt, että mitä tekisin pakastemansikoille, joita äiti on tuonut pakastimeeni (oh poor me :D ) Tuoreet mansikat on hyviä, mutta pakastetut versiot ei niinkään maistu... Mutta hei, voisinkin tehdä niistä ja chiasiemenistä hilloa!
Moikka Sanni!
Chiasta olen kuullut, lupiinijauhosta en ennen tätä. Voi kunpa jauhoa voisi kesäaikaan "tehdä" itse, kun lupiineita Suomessa kuitenkin aika reilusti kasvaa.
Olen jo kauan halunnut kysyä sinulta muutamaa ruokavalioosi tai oikeamminkin motivaatioosi liittyvää asiaa. Olen seurannut blogiasi kauan ja innolla seurasin sitä, kun siirryit hiilaripuuroista ja -leivistä nykyiseen ruokavalioosi. Oikeastaan pelkkä ruokavalion täysmuutos ei edes ollut se rajuin juttu, vaan se, että muutuit todella innokkaaksi ruuanlaittajaksi, vaikka ennen et kokkaillut oikeastaan mitään. Millaisia kokeiluja teetkään nykypäivänä ja selvästi nautit uusista resepteistä ja varsinkin siitä, että itse muutat ne aiempaakin paremmiksi! Nykyisyydellä on siis valtava ero vanhaan ruokavalioosi ja kiinnostukseesi ruuanlaittoa kohtaan.
Nyt pääsen varsinaiseen kysymykseen: Lukijasi tietävät, miten ennen söit ja miten nykyään, mutta minua kiinnostaa, kuinka pystyit lopulta tekemään tuon radikaalin muutoksen? Toteat mm. yhdessä postauksessa, että kyllästyit ainaiseen turvotukseen ja herkuttelun näkymiseen vyötäröllä ja sitten "päätit tehdä jotain". Tuhannet suomalaiset tuntevat varmasti samoin ja haluaisivat tehdä jotain, mutta eivät pysty. Mikään dieetti tai uusi ruokavalio ei motivoi riittävästi, joten homma jää siihen. Mitä uskot, että sinulle tapahtui; naksahtiko päässäsi jokin, tiesitkö heti, että tällä kertaa teet täyskäännöksen vai mitä tapahtui? Olit kuitenkin syönyt hiilarimössöä vuosikausia etkä ollut tehnyt muutosta aiemmin. Mikä siis sai sinut innostumaan niin totaalisesti juuri silloin elämässäsi, että onnistuit tavoitteessasi niin mahtavasti?
Kyselen tällaisia, koska lähestyn kolmeakymppiä, ja olen menettänyt kaiken kiinnostuksen ruuanlaittoon ja terveelliseen syömiseen. Koska liikun paljon ja olen hoikka, voin ikään kuin syödä mitä haluan, mutta todellisuudessa asia ei ole niin. Syön paljon kaikenlaista mössöä ja ihan liian vähän "kunnollista" ruokaa. Jos olen onnistunut innostumaan jostakin ruokavaliosta, innostukseni on kestänyt parhaimmillaan muutaman viikon. Koen olevani sen ikäinen, että enää ei kannattaisi syödä mitä tahansa, vaan satsata juurikin siihen ravintorikkaaseen ruokaan. Olen pohtinut näitä asioita paljon ja yrittänyt muutosta, mutta mikään ei ole toiminut. Pitäisikö siis vain luovuttaa? Pitäisikö hyväksyä se, että en tule koskaan syömään terveellisesti ja vain iloita esim. siitä, että liikun paljon ja koen aitoa liikunnaniloa? Enköhän vain halua muutosta tarpeeksi? Onkohan juuri se todellisen muutoksen haluaminen se, mikä erottaa sinut niin monista muista? Halusit muutosta niin paljon, että olit vihdoin valmis siihen, niinkö?
Itse kai odotan sitä "naksahdusta", sitä, että halu terveelliseen syömiseen olisi lopulta suurempi kuin halu syödä keksejä ja jäätelöä. Turhaan taidan odottaa.
Ei voi kuin ihailla nykyisiä ruokakuviasi ja joka puolelle välittyvää ruuanlaittointoasi!
Tämä lupiinijauho ei ole kuulema tehty siitä lajikkeesta mikä kasvaa Suomessa, Saksassa on joku eri lajike. :)
Heh, hassua miettiä näitä kysymyksiä, kun tuo "radikaali muutos" ei tänä hetkenä, 2 vuotta ja 9 kk myöhemmin, tunnu ollenkaan vaikealta. Vaikka onhan sen täytynyt voimia vaatia silloin alussa. Silti muistot alkuajoilta ovat hyvin kepeitä ja miellyttävän olotilan sävyttämiä.
Vaihdoin ruokavalion tosiaan kuin "katkaisuhoidolla", siis ihan kertaheitolla ilman mitään "pehmeää laskua" ja hiilarien hidasta vähentämistä. Edellisenä päivänä puputin vielä leipää ja riisiä, seuraavana päivänä kaikki oli toisin. Olin tehnyt tarkat taulukot ja listat siitä mitä saisin syödä, joten sinänsä päivittäinen ateriasuunnittelu ei tuottanut ongelmia. Muistan, että olin jopa yllättynyt siitä, miten mietoja "vieroitusoireita" leivättömyys ja pastattomuus aiheutti. Olin odottanut mielettömiä "pakko-saada-jälkiuunileipää-NYT-HETI!!!!" -tuntemuksia, mutta niitä ei tullutkaan. Tai ne olivat hyvin mietoja ja suhteellisen helposti ylipäästäviä.
Toisaalta, asiaan vaikuttaa varmaan myös luonteeni. Jos asetan itselleni haasteen tai sovin, että "nyt tehdään näin", niin minulle on kunnia-asia että niin myös tapahtuu. Jotenkin lipsuminen ei ole edes vaihtoehto. Olin päättänyt, että induktio ainakin vedetään, ja kaksi viikkoa on lopulta niin lyhyt aika että siitä selviää leivättä ja nuudelitta paatuneinkin tärkkelys-narkomaani. Ja kun kaksi viikkoa oli kulunut, tuntui jo maitotuotteiden ja marjojen salliminen niin suurelta hölläykseltä (induktion aikana ei syödä esim. jogurttia tai maitorahkaa ja juustoakin rajoitetusti) että pelkästään se teki uuden ruokavalion noudattamisesta melkein naurettavan helpon tuntuista.
Päässäni ei siis naksahtanut, enkä aloittaessani yhtään osannut aavistaa millaisen kokonaisvaltaisen muutoksen ruokakokeilu minussa saisi aikaan. Minulla oli kehoni kanssa kurja olo, ja haastoin itseni kokeilemaan vähähiilihydraattisuutta. Ajatuksenani oli katkaista napostelukierre ja poistaa liiat nesteet (=turvotus) kehosta induktion avulla, ja irrottautua loputtomasta "joka-päivä-makaroonia"-kierteestä. Ajatuksena oli ohjata ruokailutottumukseni lopulta ns. hyväkarppaukseen. Eli kuvittelin kyllä edelleenkin syöväni tulevaisuudessa riisiä, leipää ja pastaa, mutta kohtuullisemmin ja vain täysjyväversioina.
En tiedä mitä tuon induktion aikana oikein tapahtui, mutta muutos oli niin kokonaisvaltainen ettei ajatus entiseen paluusta enää vain tuntunut millään.... kiinnostavalta. Olo oli niin hyvä, ja aterioiden koostaminen ja suunnittelu toi aivan uudenlaista iloa ja haastetta elämään. Iloa, jota en halunnut enää vaihtaa laimeaan Barilla-spagetti-iloon. Kun kerran pääsee jyvälle siitä, miltä ruoka oikeasti voi maistua kun sen eteen vaivautuu tekemään jotain muutakin kuin keittämään veden ja avaamaan kastiketölkin kannen, ei vain enää halua palata entiseen. Ei halua eikä pysty. :)
Toivoisin, että osaisin vastata viimeisiin kysymyksiisi. Mutta en osaa. :/ Eri ihmiset innostuvat ja inspiroituvat eri asioista. Minun kohdallani se sattui (edes tietämättäni) olemaan ruoka ja sen moninainen makumaailma. Makujen palkitsevuus. Muutoksen jäämiseen pysyväksi elämäntavaksi vaikutti siis hyvän fyysisen olon lisäksi olennaisesti juuri se, että maut elämyksenä merkitsevät minulle niin paljon. Ennen en ollut tätä edes tiennyt itsestäni. En osaa enää ajatella tätä minään "muutoksena" jossa onnistuminen vaatisi tahdonvoimaa tai hurjaa tsemppiä, rajoituksia ja kurinalaisuutta. Tämähän on aivan mahtava tapa syödä! Olen ikionnellinen siitä että "saan" syödä näin! Minulle pitäisi maksaa aika lailla että alkaisin taas syödä sokeri- ja tärkkelyspainotteisesti. Enkä kyllä tiedä kompensoisiko mikään raha sitä fiilistä minkä menettäisin jos palaisin entiseen.
Me olemme kaikki erilaisia. En osaa sanoa sinulle pystytkö sinä onnistumaan. Se riippuu siitä mikä tekee sinut iloiseksi, onnelliseksi. Mikä kannustaa sinua elämässä. Jos sinulla on hyvä olo tälläkin hetkellä, liikut ja olet terve ja peilistä katsoo hyvinvoivan näköinen nainen riippumatta siitä mitä syöt, miksi muuttaa mitään? Jos olosi on hyvä, kannustaisin ennemminkin nauttimaan nykytilasta ja keskittymään hyvää mieltä tuoviin asioihin ennemminkin kuin että lähtee kehittämään stressiä ja itsesyytöksiä jostain mitä kuvittelee että pitäisi tehdä.
Moni vaihtaisi kanssasi varmasti mieluusti paikkaa! :) Pysyä hoikkana samalla kun syö "huonosti"... monelle ihannetilanne, luulisin :)
Kiitos, että näit näin paljon vaivaa vastaamiseen! Tekstissäsi oli monta hyvää pointtia, joita voin pohtia omalla kohdallani.
Sinun muutokseesi vaikutti selvästi kunnollinen suunnittelu ja päättäväisyys. Mikään radikaali muutos ei tapahdu vahingossa. Haluttuun uuteen ruokavalioon täytyy selvästi myös perehtyä tarkasti. Ja koska olosi oli uudella ruokavaliolla niin hyvä, paluuta vanhaan ei ollut.
Ehkä oma nykytilani ei tosiaan ole tarpeeksi paha, jotta muuttaisin siinä mitään. Silti haluaisin syödä vähemmän mössöä ja enemmän kasviksia ym. Haluaisin, että aterioiden valmistaminen tuntuisi kivalta. Mutta koska näin ei nyt ole, niin ehkä teen niin kuin ehdotit, ja nautin tästä mitä on. Itse en edes tavoittelisi täysmuutosta, vaan olisin oikein tyytyväinen ihan pieniinkin muutoksiin, esim. sokeripitoisen herkun korvaamiseen porkkanalla edes silloin tällöin.
Ehkä nämä ruokakuviot harmittavat siksikin, että haluamme mieheni kanssa lapsia, enkä voisi kuvitellakaan syöväni nykyisellä tavalla raskauden aikana. Haluaisin myös tehdä kunnollista ruokaa lapsilleni, jos niitä joskus olisi. Täytyy varmaan vain toivoa, että viimeistään lasta odottaessa söisin paremmin. Helpointa olisi tietysti totutella terveellisempään syömiseen pikkuhiljaa, jos se vain onnistuisi.
Kiitos Sanni vielä vastauksistasi! Aion tulla lukemaan ne uudelleen aika ajoin, jospa tekstisi innoittaisi minuakin edes hetkellisesti.
Nyt kysymys ihan ohi postaukseen aiheen, mutta siis: mitä ripsaria suosittelisit herkille silmille? Mulla on usein ongelmana se, että vesiliukoiset ripsarit vetää mun ripset aivan suoriksi, vaikka olisinkin taivuttanut ne ensin. Jostain syystä mun silmät kutisee nykyään todella herkästi eli vedenkestävää ripsiväriä en voi oikeen käyttää :(
Oletko kokeillut ns. 38-maskaroita? Eli kuumalla vedellä lähteviä? Kokeile esimerkiksi Cliniquen Lash Poweria tai sitten Sensain klassista 38 Mascaraa. Nämä eivät siis ole vedenkestäviä mutta eivät liukene esim. sateeseen tai kyyneliin vaan ainoastaan 38 (tai kuumempaan) veteen.
Minä haluan, että minulla on monenlaista hilloa aina jääkaapissa. Siksi säilön hilloni vihreällä pussilla Melatinia. Sillä tulee runsas annos hyvää hilloa, joka säilyy kuukausia jääkaapissa. Ainoastaan puolukkahilloon ei makeus riitä, vaan lisään keittämisen jälkeen ruiskauksen Lidlin nestemäistä makeutusta. Kannattaa kokeilla.
Vihreässä Melatinissa on fruktoosia joka ei oikein sovi karppaukseen. Mutta ei-karppaajille varmasti varteenotettava vaihtoehto :)
Joo onhan siinä fruktoosia. Koko pussi kaikkine aineineen painaa 40 G ja sen hiilaripitoisuus on 32 g. Kun se sekoitetaan kiloon marjoja jää jokaiselle sadalle grammalle vain muutama gramma tästä Melatinista. Katson aina suhteutettuna nämä asiat, en voi tuijottaa vain raaka-aineen nimeen pussin kyljessä. Määrä ratkaisee. Onhan tummassa suklaassakin yli 30 g oikeata sokeria ja karppaajat vetelevät sitä surutta naamariin. En söisi mitään elintarvikkeita, missä on niin paljon lisättyä sokeria.
Ok, kiitos selvennyksestä :) En tullut ajatelleeksi tuota sekoitussuhdetta, tosiaan sokeria jää merkityksettömän vähän per annos.
Chia on kyllä tuttu, mutta tuosta geeliytymisestä en tiennyt mitään! Mielenkiintoinen tuo hillo juttu tosiaan, pitää joskus kokeilla. Vaikka itse makeuttaisin kyllä sokerilla kun ei yhtä tarkkaan katsele hiilari määriä yhtä tarkkaan :)
Mietin jos korvaisi aamupuuron pellavan chialla... Mulla tuo pellava tuottaa aivan tuhottomasti ilmavaivoja. Pitää käydä etsiskelemässä chiaa jos se vähentäisi suolistossa kaasujen muodostusta :D
Lupiini jauho on kyllä aivan uusi asia mulle. Voisikohan sitä tehdä itse pihalla kasvavista lupiineista? :D Tuskin voi mutta se olisi hauskaa :D
Jees, toki kaikki saavat makeuttaa sillä mikä itselle parhaiten sopii :)
Ei kuulema, minulle kerrottiin että Suomessa kasva lupiini on eri kuin se mistä tämä jauho on valmistettu.
Suomen luonnossa kasvaa komealupiini, joka on myrkyllinen. Kaupallisiin tarkotuksiin kasvatetaan sinilupiinia, jota kasvatetaan ainakin Helsingin Viikissä. Eli jossakin vaiheessa voi jo löytyä kotimaisia elintarvikkeita tältä osin.
Kuinka monessa grammassa koitat pitää hiilarit päivittäin? :)
En oikeastaan mieti mitään tiettyä rajaa, koska en pyri ketoosiin. Tärkeintä on se, että verensokeri pysyy tasaisena ja aineenvaihdunta rasvapolttopainotteisena, ja nämä toteutuvat kun syö sitä ruokaa mitä minä syön :D Syön pääasiallisesti vain ruoka-aineita, joiden hiilihydraattipitoisuus on alle 5 g per 100 g, ja yhden aterian hh-pitoisuus nousee harvoin yli 10 gramman. Päivittäinen hh-saantini liikkuu noin 50 grammassa. Joinain päivinä huomattavasti vähemmän, joinain ehkä hitusen enemmän.
Välillä lasken ravintoarvot ihan huvikseni ja uteliaisuuttani, ja 30-50 g tuntuu vakiintuneen aika tavalliseksi päivittäiseksi hh-määräksi.
Olipa hyvä, että surffasin tänne jotenkin. Minulla on noita chia-siemeniä ollut vuoden kaapissa (tilasin joskus super-innoissani), mutta ne ovat jääneet käyttämättä, koska se sammakonkutu ällöttää minua niin paljon... Ja juuri tänään ajattelin, että nyt on kyllä pakko keksiä jotain, miten ne tulisi syötyä, ennenkuin menevät vanhaksi. En ole uskaltanut laittaa smoothieenkaan niitä, kun en halua siitä liian paksua. Ja jos täytyy lisätä paljon vettä, niin smoothie laimenee. Hilloa olen ajatellut tehdä kyllä. Ja hyvä idea lisätä näkkäriin, en ollutkaan hoksannut, että niitä voi käyttää kuivina.. Täyttääkö sellainen muuten mahaa sitten ihan hirveästi? Ts. alkavatko siemenet turvota mahassa ihan hulluna?
En ole itse kokenut että chia täyttäisi mahaa kovin merkittävästi. Omat kerta-annokseni tosin ovat aika pieniä, sellaisia maksimissaan vajaan desilitran luokkaa (siis vajaa desi chia-hyytelöä, ei pelkkiä siemeniä). Ei myöskään turvota.
Tää oli hyvä vinkki, kiitos. Mä kokeilen ehdottomasti tuota chiaa.
Koskaan en ole lupiinijauhosta kuullut, mutta minunkin kaapistani löytyy taannoisessa raakakakkuinnostuksessani hankittuja chia-siemeniä. Käytin niitä yhteen kakkuun, kakku ei onnistunut kovin hyvin ja lähes täysi paketti chiaa odottaa käyttöään edelleen kaapissa.
Raakakakkuinnnostukseni siis oli ja meni, mutta pakkohan se oli kokeilla, että pääsin eroon pakkomielteestä. :D
Superfoodpulvereista tocotrienols- ja soijalesitiinijauheet tosin ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä. Ravintoarvoihin en ole sen kummemmin perehtynyt, mutta tykkään tehdä yövuoroihin evääksi marjarahkaa ja kumpikin jauhe taittaa hieman rahkan happamuutta ja saa koostumuksen jännän kermaiseksi. Toimii myös jugurtissa.
Vielä toinen aihetta hieman sivuava kysymys, joka tuli mieleeni maistaessani uteliaisuuttani Robert's Coffeen soijalattea (NAM!): mitä soijamaitoa käytät? Alpron soijamaidossahan on vaikka mitä muutakin mömmöä ja sokeria, vaikka ei hiilaripitoisuus ihan mieletön olekaan. Ja millä vältät paakkuuntumisen kahvin seassa?
Käytän nimenomaan Alpron Soijamaitoa, Light-versiota.
Muistatko tämän postauksen :D - https://karkkipaivablogi.com/2013/08/18/rakkaudesta-soijamaitoon/
Kyllä, Alpron makeutetuissa soijamaidoissa on sokeria, mutta sama pätee kaikkien muidenkin merkkien soijamaitojen kohdalla. Makeuttamaton, "naturel"-soijamaito ei sovi kahviin, joten vaihtoehtoa ei siis käytännössä ole mikäli haluaa soijamaitoa kahvimaitona käyttää. Olen tutkinut kaikkien markkinoilla olevien soijamaitojen ravintoarvot ja Alpron maidoissa on kaikkein vähiten hiilihydraatteja (eli kaikkein vähiten sokeria). Soya Light'issa on vain 1,6 g sokeria per desi.
Vältän paakkuuntumisen kuumentamalla maidon. Paakkuuntumisen voi välttää myös laittamalla mukiin ensin soijamaitoa ja kaatamalla päälle kahvin. Jos tekee toisin päin, maito juoksettuu. Kiinnostaisi tietää mikä tuon ilmiön selittää..
Olen löytänyt myös täysin sokeroimattoman kahvimaitovaihtoehdon, jonka hiilihydraattipitoisuus on vain 0,1g!! Se on Alpron makeuttamaton Mantelimaito. Siinä on vettä, paahdettua mantelia, trikalsiumfosfaattia, merisuolaa, johanneksenleipäpuunjauhetta, gellaanikumia, auringonkukkalesitiinejä sekä vitamiineja. Mantelimaito on huomattavasti miellyttävämmän makuista kuin makeuttamaton soijamaito, mutta ihan yksinään en sitäkään tykkää käyttää. Maku on tekee kahvista vähän turhan pähkinäisen, mikä ei tietenkään ole ongelma heille jotka pähkinäisyydestä tykkäävät :) Nykyisin korvaan noin puolet kahvimaidosta mantelimaidolla.
Hah! Googlettamallahan tämäkin olisi selvinnyt, siis mitä tiettyä soijamaitoa käytät :D Muistan mä nyt tuon postauksen kun mainitsit :)
Mulla on nyt originalia (muuta ei lähi-Siwasta löytynyt) enkä ole löytänyt minkäänlaita yhdenmukaisuutta paakkuuntumisessa: paakkuuntuu jos kuumentaa maidon, paakkuuntuu jos kaataa kahvin maidon päälle. Kahdessa peräkkäisessä kahvikupillisessa saattaa käydä myös niin, että toinen satsi paakkuuntuu ja toinen ei kun kaataa jääkaappikylmän maidon "normaalisti" kahvin sekaan :D
Mantelimaitoa käytän joskus kaurapuurossa, se on herkkua. Mulla taisi olla mantelimaitoa juuri sun kookospuuro-postauksen aikoihin kaapissa, joten kokeilin reseptiäsi mantelimaidon kanssa. Kahvissa se ei mielestäni oikein toimi, on jotenkin liian lirua ja kaipaan hieman täyteläisempää makua.
Mun aamupalalemppari on, että edellisenä ilta laittaa purkilliseen ananasmurskaa muutaman ruokalusikallisen chiasiemeniä likoamaan. Aamulla lisää lautaselle vielä purkillisen rahkaa. Nam! Blogeissa on aika paljon ohjeita. Parhaimpia olen löytänyt Ainon blogista, Get fit, stay healthystä.
Ihan vinkkinä: törmäsin ystävän kautta nettisaittiin, josta voi tilata mm. chiaa kovin edukkaasti. Kyseinen chia de gracia on kohdennettu hevosten ravitsemukseen, mutta tavara on aivan täysin samaa kuin "ihmisten versio". Melko paljon halvempaa vaan.
Chia-siemeniä kannattaa käyttää hyytelönä myös näkkäriin. Turpoavat kuulemma kovasti mahassa mikäli laittaa taikinaan siemeniä hyytelön sijasta. Kokeilin hetki sitten ensimmäistä kertaa näkkärissä, tuo ihan mukavaa, vähän hampunsiementen tapaista rapeutta pohjaan.
Olen käyttänyt pitkään chiaa aamupalalla, ja käytän sitä myös herkullisena jälkkärinä marjojen kanssa niin että turvotan sen vanilijasoijamaitoon (siinä on hiilareita karttavalle vaan aika paljon sokeria, muistaakseni n. 7g sadassa, mutta se on niiiiin hyvää että välillä voi höllätä..)
Kiitos hillovinkistä, menee kokeiluun ehdottomasti!
Hauska sattuma, tämä oli jo toinen teksti tänään, jossa kerrotaan lupiinin käytöstä ruokana/ruuanvalmistuksessa. Ensin etsin tietoa Rooman valtakunnan ruokakulttuurista, koska miesystäväni halusi tehdä jotain teemaan sopivaa ruokaa Rooman valtakuntaan sijoittuvan lautapelin kaveriksi :) Lupiini mainittiin alkuruokina syötyjen palkokasvien joukossa ja ihmettelin, että voiko sitä tosiaan syödä. Ja sitten tuli täällä vastaan tieto, että käytetään sitä nykypäivänäkin ruuanvalmistuksessa :)
Kuulostaa todellakin hassulta sattumalta! :)
Eksyin blogiisi sattumalta.
Olipa iloinen yllätys, että sinäkin olet löytäyt lupiinijauhon! :) Itse löysin lupiinijauhon 01/2013 ja olen siitä asti käyttänyt sitä niin makeissa kuin suolaisessa leivonnassa; kakuissa, piirakoissa, muffineissa jne. Huippujauho kyllä!
Nöin on :)
Heips, saisiko sen uunipuuroreseptin, jossa käytät lupiinijauhoa? Ei enää avautunut linkki. :)
Olisiko tämä:
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/ihana-iltapuuro/
:)